Israel

Löysin mielenkiintoista luettavaa osoitteesta Trumpet.com
liittyen Englannin ja USAn osuudesta Vanhan Testamentin profetioissa
Jesajasta eteenpäin. Me suomalaiset olemme näiden mukaan Isaskarin heimoa.
Israelin 10 kadonnutta heimoahan joutuivat orjuuteen Assyriaan siinä
vaiheessa kun juutalaiset, leeviläiset ja osa Benjaminin heimoa jäivät
Juudeaan. Kun assyrialaiset lähtivät koilliseen Mustanmeren pohjoispuolelle
ja päätyivät skyyttien länsipuolelle Puolaan ja Saksaan niin Israelin
heimot, heidän orjansa, jatkoivat tästä vielä eteenpäin päätyen läntiseen ja
pohjoiseen Eurooppaan, Britanniaan, Skandinaviaan, Ranskaan ja Benelux-
maihin.

Juutalaiset taas joutuivat myöhemmin orjuuteen Babyloniaan. Kaldealaisia
(babylonialaisia) päätyi Etelä-Eurooppaan lähinnä Italian alueelle.
Roomalaiskatolisessa kirkossa on babylonialaisia vaikutteita. Tärkeätä tässä
on mielestäni se, että kun Raamattu puhuu Israelista, niin Israel ei ole vain
Juuda, mutta Juuda on osa Israelia, niin kuin Savo on osa Suomea, mutta Suomi ei
ole vain Savo.

Saksalaiset ovat assyrialaista ja italialaiset kaldealaista sotakansaa.

Israelin pojat ja heimot:

Ruuben: ranskalaiset
Simeon
Leevi: juutalaisten papisto
Juuda: juutalaiset
Dan: tanskalaiset?
Naftal
Gad
Asser: ruotsalaiset
Isaskar: suomalaiset, sveitsiläiset
Sebulon
Joosef: Efraim=britit (englantilaiset, skotit, kanadalaiset,
australialaiset, uusiseelantilaiset, eteläafrikkalaiset) ; Manasse:
amerikkalaiset
Benjamin

Me suomalaiset olemme siis Israelin kansaa, Isaskarin heimoa.

At all events, Issachar, as described in the Holy Books, was apposite to a
good portion of the people of Switzerland as well as to some of the dwellers
of Finland.

ISSACHAR AND FINLAND

In Finland were elements from Issachar and the southern
Finnish province of Mikeli is reminiscent of MICHAEL (1-Chronicles 7;3) one
of the heads of the Clans of Issachar. Two other minor sub-clans of
Issachar, Yahmay (Jachmai) and Yivsam (Jibsom), brothers of Michael, may be
recalled in the Finnish Provinces of Kym and UUsima`, both south of Mikeli
in Finland. [Uusimma in Finnish connotes New Settlement but even so the
form of the name may have been adapted from an existing appellation as
occurs very frequently in the etymology of place-names.] The Finns had a
tradition that they were descended from the Lost Ten Tribes of Israel and
their national hero, Marshall Mannerheim in a speech once expressly referred
to them as Sons of Issachar.

ISSACHAR AND SWITZERLAND

Issachar was described by the Patriarch Jacob (Genesis
49;14 15) as, "A strong ass crouching down between two burdens. And he saw
that rest was good; and bowed his shoulder to bear, and became a servant
under tribute". Issachar was a "Strong ass crouching down between two
burdens". The Hebrew word for "two burdens" (Hebrew: "Mishpatayim") may also
be translated as meaning "Between the Walls", or "boundaries". The Finnish
Foreign Office describes Finland as a Buffer Between East and West. This
expression in Hebrew also may well imply a land-locked, mountainous area. A
group of Burgundians serving in the Hun forces of Attilla were called
Skirio-Burgundio and some of the Burgundians settled in Switzerland. The
name "Skirio" suggests Issachar and the Skirri-Skires of the Galatian and
Gothic forces. So too, the son of Issachar, Phuvah of the Puni was recalled
in the Vennontes, the Peones, and in Phanania of Switzerland. The name
Phuniis also similar to that of the Finni of Finland. Yeshub, another son
of Issachar, was recalled in the southern Suebi who also settled in
Switzerland which country seems to have become dominated by groups from
Issachar.

I have known Benjamin Netanyahu since he was thirty years of age. He is now sixty-four. When I first met him on July 4, 1980, he was selling furniture. It was the anniversary of the death of his brother, Yoni. Yoni was serving as a commander in the Israeli Defense Forces and was killed during Operation Entebbe in Uganda, during a counter-terrorism hostage rescue mission. His unit had flown there to rescue more than one hundred Israeli hostages who had been hijacked by Palestinian terrorists.

I had gone to the home of Benzion Netanyahu, Yoni’s father, to express my deep condolences on the anniversary of his son’s death. He was very gracious and invited me in for a cup of tea. A few moments later, Benjamin walked into the room. I could see the pain and sadness in his eyes. Before leaving, I asked him if I could pray with him. He said yes. I took his hands in mine and as we prayed, tears ran down my face. The words that came forth from my mouth were prophetic: “Jonathan loved David. You loved Jonathan. Out of the ashes of your despair will come strength from God, and you will be the prime minister of Israel.” I had a small bottle of oil that I had purchased at the Garden Tomb. As I ended my prayer, I removed the cap and touched his head with the oil. He was completely surprised and said, “No. I’m not going into politics.”

The following day, I requested a second meeting that week with Prime Minister Menachem Begin. During our meeting, I told him what had happened when I met with the Netanyahu family. I asked him to give Benjamin a position in his government. He did not know who Benjamin was, but his senior advisor, Reuven Hecht, informed him by reminding the prime minister of Benjamin’s father and brother.

Menachem Begin was such a God-fearing man that he took my words very seriously. He told Reuven to have dinner with Benjamin. Reuven complied and Benjamin was offered his first position as Deputy Chief of Mission at the Israeli Embassy in Washington, DC, under Ambassador Moshe Aron. He held that position from 1982-1984. From 1984-1988, he served as the Israeli ambassador to the United Nations. He went on to become a Knesset member in Israel and was a member of the Israeli delegation under Prime Minister Yitzhak Shamir at the Madrid Peace Conference. I remember it well as I was in attendance for the conference defending Israel—one of only sixty in the world outside the delegations permitted to attend.

In 1996, Benjamin became prime minister, and in 2009 was elected for a second time to serve in that capacity. Yesterday, he was re-elected as prime minister. I believe God has set him in this office “for such a time as this” as Israel faces such grave threats and challenges.

29.11.2012

Hän nauraa, joka taivaassa istuu!

Shalom, rakkaat rukoustaistelijat ja Israelin ystävät!

Tänään on 29:s marraskuuta, historiallinen päivä, jolloin YK päätti vuonna 1947 tunnustaa Israelin juutalaisvaltioksi, jolle Israelin maa kuului. Ja tänään on päivä, jolloin ollaan tekemässä päätös islamistisen, Palestiinan terroristivaltion tunnustamisesta. Vihollinen nauraa ja pilkkaa Israelin valtion oikeaa olemassaoloa ja näin pilkkaa itseään Israelin Jumalaa.

Rukoile Psalmin 2 ja Psalmin 83 sanoin.

Nyt on tekeillä suora Kaikkivaltiaan häpäiseminen!

Kun Abu Mazen on juuri nyt YK:ssa ja viimeisimpien tietojen mukaan YK aikoo äänestää vahvasti YES palestiinalaisille. Sen tarkoituksena on päästä tarkkailijavaltion asemaan YK:ssa, jotta he silloin saisivat haastettua Israelin Haagin kansainväliseen sotarikostuomioistuimeen niiden sotien takia, joita Israelin oli pakko käydä puolustaakseen olemassaoloaan.

Israel on ollut melko passiivinen kaiken tämän suhteen, koska ei ole ollut juuri mitään tehtävissä tämän pysäyttämiseksi. Ei tosin ole mikään yllätys, että tämä tapahtuu juuri nyt, kun Egyptin ja USA:n masinoima pilkkaava tulitauko kehiteltiin Israelia vastaan Pilvenpatsas-operaation pysäyttämiseksi Gazassa.

Muslimien Hudanan mukaan paras aika edetä ja voittaa on se hetki, jolloin vihollinen osoittaa heikkoutta.

Kun Israel suostui tähän naurettavaan, keinotekoiseen ja harhauttavaan tulitaukoon terroristien kanssa, Israel osoitti palestiinalaisille, että se oli heikko, ja näin siis oli aika hyökätä politiikan kautta, tyypillinen Amalekin siirto.

Miksi Israel on niin passiivinen ja hiljaa tästä siirrosta? Mitä pääministeri Benjamin Netanyahu lupasi presidentti Obamalle? Mitä Obama lupasi Israelille? Todella salaperäistä.

Miksi jopa sellaiset valtiot kuin Australia ja Iso-Britannia, jotka aikoivat sanoa ei tälle palestiinalaisten liikkeelle heidän valtionsa tunnustamisen estämiseksi, nyt ovatkin päättäneet tukea sitä?

Rakkaat, olemme nopeasti lähestymässä Sakarjan 12 luvun tilannetta, jolloin kansat nousevat Jerusalemia vastaan. Ensin se on poliittista kannanottoa Israelin pakottamiseksi, että se luovuttaisi Jerusalemin hallinnan, niin että YK:n olisi pakko ottaa se valvontaansa.

Tosiasia on, että JHVH lupaa kauhean tuopmion kaikille niille kansoille, jotka ovat mukana Israelin vihollisten tukemisessa. 1. Moos 12:3; Sakarja 2; Jooel 3; Sakarja 12 ja muut.

Tällä vakavalla hetkellä on enemmän kuin koskaan paras olla Israelin ja Israelin Jumalan vierellä.

Rukoile ja toimi rauhan ja Jerusalemin hyvinvoinnin puolesta; ne, jotka rakastavat Israelia tositoimin, saavat kokea hyvinvointia ja menestystä! Vapaasti Psalmin 126:6 mukaan.

Rukoile, että Jumalan nauru kuultaisiin selvästi ja selkeästi YK:ssa ja koko maailmassa tänään (Ps 2).

Yeshuan nimessä me ylistämme Kaikkivaltiasta, jonka lupaukset ovat totta ja joka tulee seisomaan taivaassa kunnes Israel on ennalleenasetettu ja Messias Yeshua palaa Jerusalemiin hallitakseen sieltä Temppelivuorelta rautavaltikalla kaikkia kansakuntia.

Se ratkaisee, kuka nauraa viimeksi! Nouskaa ja puhaltakaa sofarianne kansakunnissa Israelin vapauttamiseksi tästä ansasta, antakaa ääntenne kuulua Kuninkaan poikina ja tyttärinä kovaa ja voimalla rukouksissa, julkisissa puheissa, kirjoituksissa ja kaikin keinoin, joita käyttäen voitte liittyä Luojan tahtoon julistaessanne:

Siionin tähden en voi vaieta (Jes 62:1)

Kuninkaan kunniaksi

Piispa Dominiquae Bierman

Kad-Esh MAP Ministries | PO Box 4090 | Eilat, none 88140, Israel

Arvoisa presidentti Sauli Niinistö

Tahdomme noudattaa Pyhän kirjan, Raamatun ohjetta ja rukoilla kansamme päämiehen puolesta ,sekä tukea päättäjiämme tekemään päätöksiä, jotka ovat kansamme tosi parhaaksi.

Elämme hyvin ratkaisevia hetkiä kansakuntamme historiassa. Osaammeko suurissa kysymyksissä valita siunauksen tien ?
"Ettekö te siitä syystä eksy, kun ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa "? (Mark.12:24). Jumalan Pojan kysymys on meille hyvin ajankohtainen.

SUOMEN KOHTALONKYSYMYS : SUHTAUTUMINEN ISRAELIIN JA JUUTALAISIIN

Jumala on uskollinen sille ohjelmalle ja niille lupauksille , jotka hän on antanut Israelin maalle ja juutalaiselle kansalle kauan ennen syntymäämme. Hän on luvannut siunata niitä jotka Israelia siunaavat ja kirota niitä, jotka sitä kiroavat.
Kansakunnat tullaan vielä jakamaan lammas- ja vuohikansoihin sen perusteella kuinka he suhtautuivat Israeliin ja juutalaisiin. Matt. 25: 31-46.
Jumala on myös ilmoittanut sanassaan että hän tulee tuomitsemaan jokaisen kansan joka lähtee Jerusalemia ja HÄNEN maatansa jakamaan.
Kun presidentti Halonen äänesti YK:ssa Palestiinalaisvaltion puolesta ts. Israelin maan jakamisesta vastoin Jumalan ohjelmaa, niin voimme kysyä millä seurauksilla ? Onko sattumaa, että Venäjän karhu on alkanut murista Suomen suuntaan ?

Obadjan kirjan varoitus Raamatussa on hyvin selkeä. Ob.1: 12-15:
Mutta älä katso iloiten veljesi päivää, hänen onnettomuutensa päivää; älä ilku juutalaisia heidän turmionsa päivänä äläkä suullasi suurentele ahdistuksen päivänä. Älä tunkeudu sisään minun kansani portista heidän hätäpäivänänsä. Älä katso iloiten, myös sinä, hänen onnettomuuttansa hänen hätäpäivänänsä. Älä seiso tienhaarassa hävittämässä hänen pelastuneitansa. Älä luovuta hänen pakoonpäässeitänsä ahdistuksen päivänä. Sillä lähellä on Herran päivä kaikkia pakanakansoja: NIINKUIN SINÄ OLET TEHNYT, NIIN SINULLE TEHDÄÄN; kosto sinun teoistasi kohtaa sinun omaa päätäsi.

Terrorismia ja valehtelua aseenaan käyttävät muslimiaktivistit uhkaavat Israelia sekä sisä- että ulkopuolelta. Kuinka voimme sinisilmäisesti uskoa muslimiuskonnon edustajia, joiden uskonnon mukaan on jopa HYVE valehdella vääräuskoisille ?
Kun heidän edustajansa sekä Israelin sisällä että muissa maissa väittävät mm. ettei mitään holokaustia ole koskaan ollutkaan niin tällaisten ihmisten puheisiinko me kansakuntana luotamme? Juutalaisetko keksivät natsien joukkotuholeirit ? Mm tällaista propagandaa muslimijohtajat edelleen kylvävät alaisiinsa saadakseen heidät kaikin keinoin manipuloitua Israelia vastaan. Kun he antavat lausuntojaan, eikö olisi syytä tarkistaa ensin niiden paikkaansapitävyys?

Olemmeko kansakuntana terroristien puolella, suosimmeko huijareita ja valheenpuhujia? Olemmeko niiden puolella, jotka lähettävät omia lapsiaan ihmiskilviksi ts. uhraavat heidät Allahille saadakseen mustamaalattua Israelin maineen kääntäen asiat siten, että Israel on nyt taas hyökännyt rauhaarakastavien arabien kimppuun. Kukaan ei vaan muistanut mainita mitä terroritekoja he ensin tekivät.. Kun Gazasta lentää neljän päivän aikana yli 400 rakettia tarkoituksenaan osua siviiliväestöön ja Israel puolustautuu pyrkimällä tuhoamaan terroristien pesäkkeet niin asia tiedotusvälineissä ilmaistaan siten , että taas Israel hyökkäsi palestiinalaisten kimppuun. Israel on aina ilmoittanut etukäteen siviiliväestölle ja nyt myös terroristeille aiotut hyökkäykset . Muslimiterroristit ilmoittavat jälkikäteen ylpeyttä puhkuen että se ja se raketti jonka he ampuivat pahaa-aavistamatonta siviiliväestöä kohden oli HEIDÄN aikaansaannoksensa.

Kuinka omasta mielestään ihmisoikeuksia puolustavat humanistit voivat asettua sortoryhmien puolelle ottamatta selvää mitä oikeasti tapahtuu?
Jos kansakunta, joka kehittelee ydinasetta katsoo päämääräkseen syöstä toinen valtio mereen ansaitseeko tällainen kansakunta meidän tukemme? Haluammeko nöyristellä tällaisten hirmuhallitusten edessä ? Eikö meidän tulisi ottaa selvä kanta ja kieltäytyä neuvottelemasta terrorismia suosivan hirmuhallinnon kanssa? Kuka voi neuvotella tietoisesti valehtelevan osapuolen kanssa? Haluammeko vetää kirousta kansakuntamme päälle? Jumala varjelkoon meitä tekemästä sitä virhettä ! Niin kuin olemme tehneet niin meille tehdään..
Haluammeko itse joutua samaan asemaan kuin Israel : Seisomaan yksin kansoja vastaan, jotka haluavat tuhota sen ja vääristellä totuutta saadakseen kaikki puolelleen?

Jos Suomi jatkaa myötämielistä suhtautumista muslimien propagandaan, kannattaa Jerusalemin ja Israelin maan jakamista, jotka Jumala on luvannut juutalaiselle kansalle tai estää Venäjältä vainoa pakenevia juutalaisia pääsemästä turvaan Suomen kautta, silloin voimme olla varmoja että tulemme niittämään Jumalan tuomion kansakunnallemme.
Se olisi murhe niin meille kuin taivaalliselle isälle. Älkäämme astuko ansaan vaan valitkaamme siunauksen tie!

Susanna Sarin

Olimme Aaro Mikkosen kanssa toisistamme tietämättä suurin piirtein samoihin aikoihin Israelissa. Tässä Aaro Mikkosen matkakertomus.

Shalom!

Forest Peace- Metsä-Rauhaa -ystäväni!

"Kaenuun mehturi" Israelin matkalla!

Kiitän myös kaikkia esirukouksistanne!

Vartijamme on täysin todellinen, eikä nuku!

"Kaenuun mehturin matkakertomus Israeliin!"

Lento Tel Aviviin lähti 17.11.2012 ja paluu 24.11.2012.

Ministerivaltuuskunta + delegaatio, noin 21 henkilöä (Häkämies ja Vapaavuori) perui ministerivaihdoksen ja viimetipassa turvasyistä lähtönsä, vaikka delegaation matkaesitteet oli jo painettu!

Päätimme osa seurueesta jatkaa matkaa Herraamme turvaten ja meidät otettiin Israelissa lämpimästi ja rohkeudestamme yllättyneenäkin vastaan. Hädässähän todelliset ystävät tunnistetaan!

Suomi-Israel -Yhteys-delegaatiopäivä ma 19.11., sen jälkeen pidin kaksi puhetta Suomen Israelin suurlähetystössä ti. 20.11. Ohjelma jatkui Israelin metsiin ym. tutustumalla.

Maanantaina 19.11. illalla Tel Avivin yllä torjuttiin pitkälle torjuntaverkon läpi harhaillut raketti - pasahti kumeasti iltataivaalla!
Tiistaina 20.11. hälytysautot ajoivat ulvoen linja-auton räjäytyspaikalle, joka oli hotellistamme noin 4 km etäisyydellä. Uutisten mukaan noin 20 ihmistä haavoittui. Ihme etteivät kuolleet. Auto oli melko tohjo. Miten lie käynyt itseräjäytyksen tehneelle?

ARVIO:

Sota oli lähellä - jopa suursota!
Israelin armeija ja reservijoukot olivat ilmeisesti täysin valmiina 19.-21.11. hyökkäämään ja puhdistamaan Gazan raketinampujista ja miehittämään koko alueen! Hyökkäyksen seuraukset olisivat olleet arvaamattomat. Ainakin siviilien ja sotilaitten uhrimäärä olisi voinut nousta tuhansiin. Ovathan islamistitaistelijat kätkeytyneet asutuksen eri kerroksiin. Maailman yleinen mielipide, kun se tiedetään, olisi saattanut aiheuttaa jopa suursodan
alueella! Näin arveli myös eräs suomalainen sotilasvartija!

JEESUS KRISTUS ON RAUHAN RUHTINAS

Ihmeellistä tässä on, että:

Itse Jeesus Kristus, Herramme ilmestyi yöllä erälle henkilölle. Hän kertoi minulle (muistaakseni 21.11.) aamulla näin: "Jeesus ilmestyi minulle yöllä, kun valvoin ja rukoilin. Jeesus oli hyvin komea ja korkean majesteetin näköinen. Hänen ilmeensä oli hyvin päättäväinen ja sanoi menevänsä itse Gazaan!"

Rauha Palestiinaan ja Israeliin tuli seuraavana päivänä! Samana aamuna majapaikkani pihapuuhun laskeutui
kaksi valkeaa METSÄKYYHKYSTÄ! Ilmapiiri Tel Avivissa vapautui!

Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, eikä halua että KUKAAN joutuisi surman suuhun ja kadotukseen! Se on tehty vain perkeleelle ja hänen enkeleilleen!

Totean vielä:
Uskovien rukoukset voivat paljon!
Suomella on tärkeä asema rauhan välittäjänä ja rakentajana.
KUN SE TEHDÄÄN OIKEIN!

Jeesus Kristus on RAUHAN RUHTINAS!
Israel, Suomi, Lähi-itä, koko maailma ja jokainen ihminen tarvitsee rauhan sydämeen! Vain Jeesus voi antaa rauhan!

Vierailin myös Syväntöjen raamattukoulussa!
Tarkistin samalla: Avustusrahat menivät oikeaan paikkaan. Hirsitalo on valmis!
Kaksi syntyisin kainuulaista sisarta olivat palvelemassa!
Iloitsen, että köyhästä Kainuusta Jumala itse valitsee henkilöitä, joita paha maailma hyljeksii, ei minään pidä ja vihaakin, maailman arvokkaimpaan tehtäväänsä!

KIITOS Hyvän Jumalan

Ilosanomalla - Evankeliumilla on jo kiire!
Juutalaisille ensin!
Kirjoitukset toteutuvat!
Lisäaikaa annettiin ehkä vain vuosi!

Kehotan kaikkia tämän kirjeen lukeneet totiseen parannukseen ja kukin kohdallaan Hyvän Jumalan tahdon tekemiseen!
Itselleni on tullut matkan aikana vieläkin selvemmäksi: Enää ei ole aikaa epäoleellisiin jaarituksiin!

Matteus 28.

Virsi 429:
"Ylitse kaikkien rajojen tuska ja murhe on yhteinen. Ihmisten ainoa lohdutus on kaikki
voittava rakkaus. Joka päivä eteemme avautuvat uudet mahdollisuudet ja tiet..."

Ystävällisesti 28.11.2012

Aaro Mikkonen

Tulin muutama tunti sitten Israelista, jossa olin vaimoni kanssa viikon matkalla 18.-25.11.2012.

Kun Gazan tilanne alkoi 13.11. jälkeen kiristyä ja suoranaiset sotatoimet alkoivat, pohdimme usean päivän ajan, uskaltaako koko matkalle lähteä – sodan keskellä olevaan maahan – vai pitäisikö koko reissu perua.

Koimme, että kaikki on Herran huomassa ja koska Ulkoministeriökään ei ollut antanut suositusta olla menemättä Israeliin, päätimme lähteä.

Pääkohteessamme Eilatissa olikin rauhallista. Kun jututin Yam Suf -hotellin henkilökuntaa, heillä oli asiallisen rento suhtautuminen koko konfliktiin.

Sodan todellisuus kosketti kuitenkin myös meitä tiistaina 20.11.2012 tehdyllä Jerusalemin retkellä. Saimme nimittäin ikäväksemme kuulla, että Gazan tilanteen takia normaalisti tehty Öljymäen vierailu jää pois, koska alueella on paljon arabiasutusta. Kesken kaiken n. klo 16 aikaan Jerusalemissa tuli ilmahälytys. Me emme kuulleet sitä, koska olimme juuri niihin aikoihin Vanhan kaupungin luterilaisen kirkon vieressä, jonka kellot alkoivat soittaa yhtäkkiä hyvin voimakkaasti. Mutta kohta sen jälkeen mennessämme kohti Länsimuuria pari suomalaista naista tuli kertomaan, että he olivat olleet muualla päin Jerusalemia, kun sireenit alkoivat ulvoa, ihmiset juoksivat nopeasti suojapaikkoihin ja jotkut itkivät. Saimme myöhemmin tiedon, että raketti oli mennyt 30 km Jerusalemista pohjoiseen aiheuttamatta vahinkoa. Kun jatkoimme matkaa, saimme kuulla bussissa, että sen päivän illalla klo 21 tulee aselepo.

Monet ovat näinä aikoina ihmetelleet tätä jatkuvaa Lähi-idän vihanpidon ja aina toistuvien sotien kierrettä. Pääsyyllinen on mielestäni Hamas ja sen kaltaiset ääri-islamistiset järjestöt, jotka eivät hyväksy Israelin valtion olemassaoloa lainkaan. Tavalliset arabit ja juutalaiset ovat pystyneet elämään sulassa sovussa satojen vuosien ajan ja pystyisivät nytkin, jos ei olisi näitä radikaaleja muslimeja, jotka kiihottavat ihmisiä vihaamaan juutalaisia ja Israelia.

Jerusalemissa eräs mies ojensi minulle 18.11.2012 päivätyn lehdistötiedotteen. Kyseessä oli Defend Israel –liikkeen tiedonanto, jonka keskeisin vaatimus on, että Israelin ei pidä suostua tulitaukoon eikä rauhaan, ennen kuin Gazaan johtavien 1300 salakuljetustunnelin ongelma on ratkaistu. Olen samaa mieltä siitä, että kyseessä on iso asia, koska noiden tunneleiden kautta Gazaan virtaa paitsi tarvittaviakin tavaroita, niin myös paljon lähinnä Iranista peräisin olevia aseita ja ammuksia.

On vain kaksi arabimaata, joilla on Israelin kanssa rauhansopimus. Egypti teki Israelin kanssa rauhan v. 1978 USAn presidentti Jimmy Carterin isännöimässä Camp Davidin kokouksessa, jolloin Israelin pääministeri Menahem Begin ja Egyptin presidentti Anwar Sadat solmivat rauhan Israelin luovuttaessa Siinain niemimaan Egyptille ja Egyptin tunnustaessa Israelin valtion. Valitettavasti Egyptin islamistit murhasivat Sadatin 6.10.1981, muuten samana päivänä kun edellisen kerran saavuin Israeliin. Kun ryhmämme meni Nataniassa hotelliin, oli tv auki kertoen, että Sadat on kuollut.

Toinen Israelin kanssa rauhan tehnyt arabimaa on Jordania, joka solmi rauhan v. 1994, jonka jälkeen Jordaniaan on voitu matkustaa. Silloin rauhantekijöinä olivat USAn presidentti Bill Clinton, Israelin pääministeri Yitzhak Rabin (joka myöhemmin murhattiin) ja Jordanian kuningas Hussein. Kun kävin 22.11.2012 myös Jordanian puolella maailmankuulussa Unescon suojelukohteessa Petrassa, kertoi Aurinkomatkojen oppaamme, että ehkä Husseinin rauhan halukkuuteen vaikutti sellainenkin asia, että joitakin vuosia aikaisemmin oli käynyt niin, että yksi Husseinin hevosista oli päässyt irti, karannut ja uinut Akabanlahden yli Eilatin puolelle. Siitähän syntyi melkoinen selkkaus, koska ei tiedetty, miten hevonen voitaisiin palauttaa Jordaniaan, koska mailla ei ollut diplomaattisia suhteita. Lopulta tehtiin niin, että eräs korkea-arvoinen YK:n virkamies palautti Husseinin hevosen takaisin Jordaniaan.

Suomalaisia on perinteisesti käynyt paljon Israelissa, myös Eilatissa. Mutta vuosien 2002-2008 välillä ei matkoja juuri tehty, kunnes sen jälkeen on Eilatin matkailu jälleen elpynyt. Eräässä kalaravintolassa kalastajaomistaja sanoikin, että ennen Eilatissa saattoi olla 10 000 suomalaista, mutta nyt on paljon vähemmän.

Sen sijaan Eilatista on tullut venäläisten ykköskohde. Niinpä joka puolella näki venäläisiä ja kuuli venäjää puhuttavan.

Eilat on hyvä rantalomakohde. On aurinkoa ja lämpöä. Nytkin marraskuun lopulla oli 25 astetta lämpimän puolella. Punaisen meren Akabanlahden vesi on käsittämättömän kirkasta ja mukavan lämmintä, n. 26-asteista. Eilatin suurin vetonaula on kuitenkin korallit ja värikkäät kalat, joita sukeltajat voivat ihailla, mutta ei-sukeltajatkin voivat tarkkailla kaloja 6 metriä meren pinnan alle ulottuvan Korallirannan Meripuiston akvaarioikkunoiden läpi. Puistossa voi tarkkailla myös haita ja kilpikonnia.

Ruoka oli enimmäkseen hyvää. El Gaucho oli huikea pihvipaikka ja Elotin kibbutsin perjantai-illan sapatti-illallisen seisova pöytä notkui monenlaisia herkkuja.

Eilat on hyvä lomakohde jo sinällään, mutta plussaa on myös se, että sieltä voi tehdä päiväretken Jerusalemiin, jonka matkan aikana voi käydä myös kellumassa 31,5 %:n suolaisessa Kuolleessameressä, kuten mekin teimme. Kuolleenmeren alue on maailman syvin kohta eli 422 metriä merenpinnan alapuolella. Vedenpinta laskee kuitenkin 1,2 m vuodessa. Niinpä nykyinen Kuollutmeri on paljon pienempi kuin se Kuollutmeri, jossa kelluin v. 1981.

Israel on matkakohteena mielestäni maailman ykköskohde. Israelissa on luonnonihmeitä sekä uskonnon ja historian siipien havinaa enemmän kuin missään muualla. Varsinkin Jerusalemissa, kolmen uskonnon, juutalaisuuden, kristinuskon ja islamin pyhässä kaupungissa, on voimakas pyhyyden tuntu. Kun seisoin Itkumuurin edessä, juutalaisten toisen temppelin tuhosta jäljelle jääneen muurinosan edessä, koin vahvaa Jumalan läsnäoloa.

Sen takia minusta tuntui hiukan oudolta, kun havaitsin vähän matkan päässä kolme suomalaismiestä, menin heidän luokseen ja huomasin, että heillä oli meneillään juutalaisten pyhimmällä paikalla kova keskustelu Suomen maatalouspolitiikasta.

Ratkaisu Gazasta vuositolkulla Israelin siviilien keskuuteen summittaisesti ammuttavien rakettien loppumiseen ja koko alueen rauhoittamiseen on se, että Israel ottaa alueen jälleen hallintaansa, lopettaa Hamasin toiminnan kokonaan ja liittää Gazan virallisesti Israeliin. Halukkaat ihmiset, jotka haluavat asua mieluummin islamilaisessa arabimaassa, voivat muuttaa pois Jordaniaan, Egyptiin tai muualle. Muut voivat jäädä paikoilleen koteihinsa.

Ariel Sharonin pääministeriaikana v. 2005 tehty ratkaisu lähteä pois Gazasta ei tuonut toivottua diplomaattista rauhan läpimurtoa. Se toi vain lisää raketteja etelä-israelilaisten niskaan.

Hamas ampuu mihin sattuu, koska heidän rakettinsa ovat epätarkkoja, ja nimenomaan siviilien keskuuteen toivoen osumia. Joskus niitä tuleekin. Mutta ennen kaikkea Hamasin terrori saa aikaan pelkoa ja normaalin siviilielämän suurta häiriintymistä. Pikku lapsillekin pitää opettaa jo pienestä pitäen, mikä on suorin reitti pommisuojaan.

Israel ei ammu summittaisesti, vaan yrittää kohdentaa iskunsa sotilaallisiin kohteisiin saatujen tiedustelutietojen mukaisesti. Usein nämä täsmäiskut onnistuvat, mutta eivät aina, koska Hamas on sijoittanut sotilaalliset asemansa siviiliasutuksen keskelle. Tällöin tulee väistämättä valitettavia palestiinalaisten siviiliuhreja. Niitäkään uhreja ei tulisi, jos Hamas lopettaisi järjettömän rakettitulitusterrorinsa, jolloin Israelilla ei olisi mitään syytä vastata voimalla.

Mutta Hamas ei halua lopettaa raketti-iskujaan. Vain jatkuvasti konfliktia lietsomalla Hamas saa rahaa ympäri maailmaa, mutta ennen kaikkea ”hyväuskoisilta idiooteilta”, länsimailta, joiden joukossa EU on suurin rikollinen rahoittaessaan terrorijärjestö Hamasin jatkuvaa terroria suurin rahasummin. Ilman EU:n rahoja koko Hamasin rikollinen hallinto romahtaisi.

Olen sitä mieltä, että Israelin on syytä ottaa Gaza hallintaansa, liittää alue virallisesti Israeliin ja lopettaa sen myötä Hamasin terroritoiminta alueella.

Lauantai-iltana 10.11.2012 puoli kahdeksan aikoihin Kansan vastarintakomitea-ryhmittymän (PRC) terroristi hyökkäsi neljää sotilasta kuljettanutta israelilaista sotilasjeeppiä vastaan kehittyneellä panssaritorjuntaohjuksella. Sotilaat haavoittuivat, yksi heistä vakavasti. Israel iski välittömästi useisiin terrorismiin liittyviin kohteisiin Gazan kaistaleella, tappaen raporttien mukaan kuusi henkeä.

Tiistai-iltaan 13.11.2012 mennessä terroristit olivat laukaisseet noin 150 rakettia kohti israelilaissiviilejä kaupungeissa kuten Sderot, Netivot, Ashdod ja Ashkelon, pakottaen kaikki, myös lapset ja vanhukset, juoksemaan pommisuojiin samalla, kun yrittävät pitää arkiset toimensa käynnissä. Raketit osuivat koteihin, tehtaisiin ja kaupunkien keskustoihin haavoittaen kymmeniä ja saattaen koko väestön kauhun valtaan.

Vastauksena rakettituleen pääministeri Benjamin Netanyahu sanoi: “Maailman täytyy ymmärtää, että Israelilla on oikeus ja täysi velvollisuus suojella kansalaisiaan... Me emme aio istua tyhjänpanttina kohdatessamme toistuvasti lähes päivittäisiä hyökkäyksiä asukkaitamme ja lapsia vastaan.” EU:n ulkoasiainpolitiikan päällikkö Catherine Ashton puolestaan kehotti kumpaakin puolta “pidättäytymään pahentamasta tilannetta".

Word of Life Israelin kommentti:

Tyhmää, lyhytnäköistä, moraalitonta, naiivia, tietämätöntä - on vaikea sanoa, mikä sana kuvaisi parhaiten länsimaisten poliitikkojen ja median käytöstä Gazan ympäristön viimeaikaisten tapahtumien yhteydessä. Ashtonin lausunto kuvastaa hyvin tätä asennetta. He sanovat, että “molempien puolien täytyy rauhoittua", puhuvat “konfliktin lisääntyvästä väkivallasta", “uudesta väkivallan kierteestä” ja niin edelleen. Toinen yleinen tapa viitata tapahtumiin on käyttää “silmä silmästä” -tyyppisiä ilmaisuja. Ilmaisut pyrkivät välittämään viestin, että osapuolet vastaavat toisilleen samalla mitalla, ja se johtaa tilanteen kiihtymiseen.

Käyttämällä tämäntyyppistä kieltä Ashton sekä suuri osa läntisistä poliitikoista ja median toimijoista itse asiassa luovat ja levittävät valhetta - tietoisesti tai ei, sitä voidaan spekuloida. Tosiasiassa tässä konfliktissa ei ole kyse mistään “väkivallan kierteestä” eikä “silmä silmästä" -sodankäynnistä. Käyttämällä tällaisia ilmaisuja terroristien ja demokraattisen valtion välille luodaan moraalinen yhdenvertaisuus. Puhtaat faktat, jotka ovat selvästi kaikkien nähtävillä, ovat, että tarinassa esiintyy sekä julma että hyvä osapuoli. On hyviksiä ja pahiksia.

Pahiksia ajaa viha. Heidän päämääränsä on toisen puolen tuhoaminen. He tekevät kaikkensa ja sijoittavat paljon rahaa kaikkein tappavimpien aseiden kehittämiseen, joita pystyvät valmistamaan, ja kohdistavat ne vihollisen siviiliväestöön. Kun he huomaavat iskunsa vahingoittaneen monia siviilejä, he juhlivat sitä voittona. Koska he eivät pysty voittamaan vihollistaan, he tähtäävät aseensa haavoittuvaisiin kohteisiin pyrkien saamaan aikaan kuolemaa ja tuhoa, mikä saattaa koko väestön pelon valtaan. Koska he ovat myös pelkureita, he piiloutuvat omien siviiliensä sekaan, eivätkä välitä siitä, jos jokunen näistä kuolee. Heille ihmiselämä on vähemmän tärkeää.

Hyviksiä ajaa luonnollinen tahto elää ja elää rauhassa. Heidän päämääränsä on tuhota uhka, joka pyrkii heidän tappamiseensa. He tekevät kaikkensa ja sijoittavat paljon rahaa kehittääkseen niin tarkkoja aseita kuin pystyvät tuottamaan. He tähtäävät ne aktiivisiin terroristeihin tarkoissa iskuissa luodakseen mahdollisimman vähän tuhoa muulle väestölle. Kun he vahingossa tappavat siviilejä vihollistensa kanssa, he surevat, tutkivat ja pyytävät anteeksi. Koska he tietävät, että heidän vihollisensa voittaminen vaatii monia uhreja kummaltakin puolelta, he ovat vastentahtoisia aloittamaan täysimittaista hyökkäystä, ja siitä heidän omat siviilinsä maksavat hinnan joutumalla kärsimään vihollisten hyökkäyksistä. Mutta koska he myös ymmärtävät oman velvollisuutensa oman kansansa suojelemiseksi, he eivät siedä tätä terrorismia määrättömän kauan. Heille viattomien ihmiselämien suojeleminen on tärkeintä.

Ashtonilla ja hänen kaltaisillaan vaikuttaa olevan ongelmia sen tunnistamisessa, kuka on kuka yllä olevassa kuvailussa. Heidän häpeällinen käytöksensä vain rohkaisee pahista ja saattaa hyviksen huonoon valoon. Se on omituinen tapa edistää rauhaa.

TUTKIJAN RAPORTTI: PALESTIINALAISTEN IDENTITEETINMUODOSTUKSEEN LIITTYVÄÄ JOUKKOMURHAA EI KOSKAAN TAPAHTUNUT

Harvat Israelin ja arabien välisestä konfliktista kiinnostuneet ovat välttyneet kuulemasta "Deir Yassinin verilöylystä". Tarina joukkomurhasta, joka ilmeisesti tapahtui 9. huhtikuuta 1948, on tullut iskulauseeksi palestiinalaisten ja heidän kannattajansa keskuudessa ympäri maailmaa. Erään version mukaan Israelin sotilaat Irgun- ja Lechi-järjestöistä murhasivat 254 arabikylän asukasta. Muut viisisataa pakenivat. Huhu tästä tarinasta puolestaan aiheutti satojen tuhansien arabien paon ja johti pakolaisongelmaan.

Tiistaina Begin Centerissä pitämällään luennolla yliopiston professori Uri Milstein kumosi edellä mainitun tarinan ja sanoi, ettei Deir Yassinin verilöylyä koskaan tapahtunutkaan. Haastattelemalla silminnäkijöitä, sotilaita ja komentajia, jotka osallistuivat taisteluun, tutkimalla kirjallisia lähteitä ja raportteja taistelusta ja arvioimalla sotilaallisia liikkeitä ennen hyökkäystä Deir Yassiniin ja sen aikana Milstein päätyi johtopäätökseen, että tarinan kehitteli mies, josta oli tuleva Israelin ensimmäinen pääministeri, David Ben Gurion.

Uudessa kirjassaan "Palestiinalaiskansan synty - myytti Deir Yassinin joukkomurhasta" tohtori Milstein, joka on sotilashistorian tutkija, sanoi Ben Gurionin halunneen pitää Irgunin ja Lechin ulkona Haganan armeijasta, josta myöhemmin tuli Israelin puolustusvoimat. Hän halusi myös jättää Irgunin johtajan Menachem Beginin pois Israelin hallituksesta, joka oli tarkoitus muodostaa. Amerikan juutalaiset, jotka tukivat juutalaisvaltion muodostamista taloudellisesti, halusivat kuitenkin nähdä yhdistyneen armeijan ja hallituksen. Ben Gurion ajatteli, että jos hän voisi esitellä Irgunin ja Lechin brutaaleina, armottomina murhaajina, Amerikan juutalaiset luopuisivat vaateestaan. Irgun ja Lechi puolestaan eivät välittäneet kumota valhetta, sillä ne näkivät, että se aiheutti suurta pelkoa arabien keskuudessa ja johti arabien poismuuttoon muista kylistä.

Tukeakseen väitettään Milstein siteeraa arabitutkijaa, joka hänkin haastatteli silminnäkijöitä ja tuli siihen tulokseen, että kyseisessä taistelussa kuoli noin 80 ihmistä. Hän kirjoittaa myös, että ihmisiä, jotka oli listattu kuolleiksi Kansainvälisen Punaisen Ristin luetteloihin, jotka tehtiin kolmen päivän kuluttua taistelusta, havaittiin myöhemmin olevan elossa muissa arabikaupungeissa ja kylissä.

Word of Life Israelin kommentti:

Sota on kauhea asia. Viattomia ihmisiä kuolee – lapsia, naisia ja vanhuksia. Deir Yassinissakin kuoli epäilemättä myös niitä, jotka eivät olleet taistelemassa. Kallisarvoisten ihmisten elämä päättyi, ja tämä on todellakin traagista. Mutta väitteet joukkomurhasta eivät kestä historiallista tarkastelua. Kaikkia Milsteinin väitteitä ei tietenkään voi pitää itsestään selvinä, mutta pääjohtopäätös on selvä: Deir Yassinissa ei tapahtunut verilöylyä.

Joukkomurhaväitteistä on sittemmin tullut palestiinalaisten tapa saada kansainvälistä sympatiaa. Palestiinalaiset puhuvat vieläkin Jeninin verilöylystä vuonna 2002. Satojen ja jopa tuhansien väitettiin kuolleen, mutta loppujen lopuksi 52 arabia oli kuollut. Näistä 38 oli aseistautuneita terroristeja, jotka piileskelivät siviilien selän takana ja jotka olivat asettaneet pommiansoja kymmeniin taloihin, joissa perheet olivat vielä sisällä. Myös 23 israelilaista sotilasta kuoli, kun Israelin puolustusvoimat lähetti jalkaväkisotilaita paikalle yrittäen vähentää siviiliuhrien määrää.

Kukaan ei voi kuitenkaan nykyään kitkeä pois palestiinalaisten keskuudesta syvään juurtunutta "totuutta Deir Yassinin verilöylystä". Tähän päivään saakka tuo tarina nostattaa esille vihaa juutalaisia kohtaan ja auttaa monin tavoin yhdistämään palestiinalaisia ja rakentamaan heidän identiteettiään. On traagista, että juutalaisjohtajan kyyninen taistelu juutalaistoveriaan vastaan olisi lähteenä niin suurelle vihalle juutalaisvaltiota kohtaan. Mutta niiden, jotka välittävät faktoista ja totuudesta, tulee hylätä tarina Deir Yassinin verilöylystä. Myös samanlaisia, nykyajassa tapahtuvia palestiinalaisten tarinoita tulisi pitää pahana propagandana – ellei päinvastainen tule täydelleen todistetuksi. Silmittömät hyökkäykset siviilejä vastaan eivät edusta juutalaista sodankäyntitapaa.

LEHDISTÖTIEDOTE 21.9.2012

Holokausti lasten kokemana

Ei lasten leikkiä -näyttely Suomeen

Jad Vashemin kokoama näyttely Ei lasten leikkiä on kertomus eloonjäämisestä
ja lasten kamppailusta pitää kiinni elämästä. Holokaustin aikana murhatusta
kuudesta miljoonasta juutalaisesta noin puolitoista miljoonaa oli lapsia.
Eloonjääneiden lasten lukumäärä on arvioitu vain tuhansissa. Näyttely kertoo
lasten yrityksistä säilyttää lapsuutensa ja nuoruutensa holokaustin
keskellä.

Jerusalemissa toimiva Jad Vashem -museo ja koulutuskeskus perustettiin
Israelin parlamentin aloitteesta vuonna 1953. Keskuksen vastuulla on
juutalaisen kansan holokaustin aikaisen historian dokumentointi, jokaisen
kuuden miljoonan holokaustin uhrin muiston ja tarinan säilyttäminen sekä
holokaustin merkityksen välittäminen tuleville sukupolville. Jad Vashemissa
vierailee vuosittain noin miljoona kävijää.

Sen lisäksi keskus vie kiertäviä näyttelyitä eri puolille maailmaa.
Näyttelyiden tarkoitus on lisätä tietoutta holokaustista ja sen monista
universaaleista opetuksista. Jad Vashemin näyttelyitä on ollut esillä mm.
YK:n päämajassa New Yorkissa ja Euroopan parlamentissa Brysselissä. Ei
lasten leikkiä on ensimmäinen Jad Vashemin näyttely Suomessa ja tuodaan
suomalaisen yleisön nähtäville yhteistyössä Israel-ystävyystoimikunnan
kanssa.

Israel-ystävyystoimikuntaan kuuluu kaksitoista suomalaista järjestöä.

Ei lasten leikkiä -näyttelyyn voi tutustua 9.11.2012 alkaen Aschan Café
Jugendissa Helsingissä marraskuun loppuun saakka. Näyttelyä on tämän
jälkeen mahdollista tilata esitettäväksi julkisissa tiloissa.

Näyttelyyn liittyvä seminaari järjestetään lauantaina 10.11. klo 12-20
Agricolan kirkon kryptassa. Näyttelyn avajaiset (kutsuvierastilaisuus)
torstaina 8.11. klo 17 Aschan Café Jugendissa.

Lisätietoja näyttelystä ja seminaarista antaa:

John Remes
Israel-ystävyystoimikunnan puheenjohtaja
john.remes@saunalahti.fi
puh. 044-377 3377

- - - - -

Holokausti lasten kokemana: Ei lasten leikkiä -näyttely

Jyväskylässä ma 2.- la 14.9.2013 (keväällä 2013 ei enää ollut tilaa)
Jyväskylän kaupunginkirjaston ala-aulassa
Vapaudenkatu 39-41 40100 Jyväskylä.

Yhteyshenkilö Jyväskylässä
Juhani Starczewski
Keren Kajemet Finland ry:n jäsen
040 757 3537
juhani.starczewski@elisanet.fi

Rukous juutalaisten maan ja juutalaisen kansan puolesta

Pyhä Jumala, Sinä Abrahamin, Isakin ja Jakobin Jumala, muista lupauksesi maasta, jonka Sinä kättä kohottaen ja vannoen annoit heille ja heidän jälkeläisilleen ikuiseksi omaisuudeksi. Pyhä Jumala, varjele Juudean ja Samarian vuoria, kukkuloita, laaksoja ja puronotkoja, jonne Sinä lupasit palauttaa kaikkeen maailmaan hajotetun kansasi jäseniä, ja jossa Sinä lupasit hoitaa heidän vammansa ja lääkitä heidän haavansa, mutta jota viholliset miehittävät ja ilkkuen väittävät, että nuo ikuiset kukkulat ovat tulleet heidän omaisuudekseen.
Pyhä Jumala, Sinä lupasit, että kansasi saa istuttaa viinitarhansa ja oliivi- ja hedelmälehtonsa Juudean ja Samarian kukkuloille, rinteille ja laaksoille ja asua siellä kenenkään pelottelematta. Muista tämä lupauksesi Pyhän Nimesi tähden.

Pyhä Jumala, varjele Jerusalemia, sitä Suuren Kuninkaan Kaupunkia. Varjele sen muureja, rakennuksia, katuja, aukioita ja puistoja. Varjele Temppelivuorta, jonne Sinun Messiaasi on luvannut rakentaa Jumalan Temppelin. Poista Pyhältä Vuorelta sinne pystytetyt iljetykset ja epäjumalain palvonta Pyhästä Kaupungista. Pyhä Jumala, varjele Öljymäkeä ja Sionin vuorta, aluetta, jonne Sinun Messiaasi tulee astumaan jalallaan.
Pyhä Jumala, Sinä lupasit luoda Jerusalemin iloksi, riemuksi sen kansan, josta Sinä sanoit iloitsevasi, ja kansastasi, jonka keskuudessa ei enää kuulla itkun eikä valituksen ääntä. Jerusalemissa Sinä, Pyhä Jumala, lupasit lohduttaa kansaasi.

Pyhä Jumala, varjele Jordaninlaaksoa, jota vihollinen haluaa omakseen, ja varjele Gazan kaistaa, jota amalekilaisten, kanaanilaisten ja filistealaisten jälkeläiset asuttavat. Muista lupaustasi, miten nämäkin alueet kuuluvat omaisuuskansasi perintöosaan.

Pyhä Jumala, armahda kansaasi, juutalaista kansaa, jota Sinä olet alkanut koota esi-isiensä maahan kaikista maailman kansoista. Armahda niitä, jotka jo asuvat Pyhässä Maassa ja armahda niitä, jotka asuvat vielä vieraissa maissa.
Pyhä Jumala, herätä Sinä heidän sydämessään polttava halua muuttaa omaan maahansa, niidenkin, jotka ovat kadottaneet juutalaiset juurensa edes tietämättä kuuluvansa valittuun kansaan, mutta Sinä tiedät ja tunnet heidät.
Pyhä Jumala, herätä Sinä heissä tietoisuus pyhistä juuristaan ja ohjaat heidät Luvattuun Maahan ennen kuin Sinä päästät valloilleen vihasi hehkun maailman kansoja kohtaan heidän syntiensä ja saastaisuutensa sekä heidän epäjumalain palveluksensa vuoksi ja siksi, että he ovat jakaneet Sinun maasi.

Pyhä Jumala, anna lupauksesi mukaan kansallesi viisaus ja tieto ja taito tehdä tehottomaksi jokainen ase, joka kansasi varalle valmistetaan, ja lamauttaa jokainen kieli, joka nousee käymään oikeutta sen kanssa poistaakseen sen laillisuuden ja oikeuden elää rauhassa omassa maassaan, jonka Sinä olet heille antanut.
Pyhä Jumala, varjele kansasi niiltä, jotka teeskennellen sanovat puolustavansa Israelia, mutta jotka sen vihollisiin liittyen sotivat sen laillisia oikeuksia ja Sinun lupauksiasi vastaan.
Pyhä Jumala, anna pian tulla ajan, jolloin Sinä tuomitset pakanakansain kesken säätäen oikeutta heille siten, että he takovat miekkansa auroiksi ja keihäänsä vesureiksi, ettei kukaan nosta miekkaa toista vastaan eikä enää opettele sotimaan.
Pyhä Jumala, kuule meitä oman Pyhän Nimesi tähden.
Amen.

Hyvä Israelin ystäväni, nyt jos koskaan on aika rukoilla Israelin puolesta, korottaa äänesi Abrahamin, Isakin ja Jakobin Jumalan puoleen, sillä viholliset aikovat YK:ssa jakaa Jakobin heimolle luvatun maan ja Suuren Kuninkaan kaupungin Jerusalemin luovuttaakseen osia niistä ympärileikkaamattomille pakanoille. PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas esittelee vaatimuksensa YK:n yleiskokouksessa 27.09.2012.

KUUKAUSIRAPORTTI - SYYSKUU 2012

Syyskuu on usein ollut ECI:lle intensiivinen ja strateginen kuukausi. Tämä vuosi ei ole poikkeus. Lähestyessämme YK:n yleiskokouksen avajaisviikkoa syyskuun lopulla diplomaattisen ratkaisun aika Iranin suhteen on loppumassa ja Israel tarvitsee epätoivoisesti ystäviä. Tänä aikana juutalaisessa kalenterissa on myös suuret juhlapäivät. Kehotamme kaikkia uskovia rukoilemaan erityistä suojaa Israelin ylle Rosh hashana -juhlasta (16. syyskuuta) Jom Kippuriin (26. syyskuuta). Rosh hashanan ja Jom Kippurin välissä olevia päiviä kutsutaan "itsetutkistelun päiviksi".
Kiitos rukouksistasi ja taloudellisesta tuestasi, kun teemme kaikkemme seistäksemme Israelin rinnalla rukouksessa, tiedottamisessa ja puolustamisessa. Tässä raportissa kerromme myös siitä, kuinka Israelin etujenajamistyömme kantaa hedelmää eri puolilla maailmaa.

Israelin olemassaoloa uhkaavat vaarat lisääntymässä YK:ssa syyskuussa
Autathan meitä korottamaan äänemme New Yorkissa

Israelin pääministeri Benjamin Netanyahu on ilmoittanut, että hän puhuu YK:n yleiskokouksen avajaisviikolla huolimatta siitä, että hän aiemmin oli sanonut, ettei tule paikalle. Päätös korostaa tämän vuoden yleiskeskustelun tärkeyttä. Sinne kokoontuvat kaikkien 193:n YK:n jäsenmaan pääministerit ja presidentit. Palestiinalaishallinnon johtaja Mahmud Abbas on puolestaan päättänyt tuoda palestiinalaisten valtiopyynnön takaisin YK:hon, ja äänestys voisi tapahtua milloin tahansa syyskuun 27. päivän jälkeen. YK:n yleiskokous New Yorkissa muodostuu selkeästi "ratkaisulaaksoksi" kansakunnille nyt kun esillä ovat samaan aikaan sellaiset uhat kuin ydinaseilla varustettu Iran, kemiallisin asein tehty hyökkäys Syyriasta ja yksipuolinen valtionjulistus. Mikä on eri kansakuntien reaktio?
Voitko auttaa meitä seisomaan muurinaukossa Israelin puolesta tänä kriittisenä aikana? ECI tulee olemaan paikan päällä New Yorkissa 22.-28. syyskuuta rukoilemassa sekä puhumassa Israelin puolesta hallitusten edustajien ja YK-diplomaattien kanssa.

ECI:n vetoomus holokaustin kiistämisen kieltämisestä saa ensimmäisen voiton

Vieraillessaan liittoutumattomien maiden huippukokouksessa Teheranissa elokuun lopussa YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon suomi Irania siitä, että se on kieltänyt holokaustin ja toistuvasti uhkaillut Israelia. YK:n pääsihteeri sanoi: "Holokaustin kieltäminen ei ole hyväksyttävää YK:ssa, ja Iranin julkituoma holokaustin kiistäminen on vastoin YK:n peruskirjan periaatteita."

Lausunto esitettiin vain puoli vuotta sen jälkeen kun ECI aloitti maailmanlaajuisen nimienkeräyksen vetoomukseen siitä, että holokaustin kiistäminen kiellettäisiin YK:ssa. Vierailun aikana New Yorkissa toukokuussa vetoomus esiteltiin niille YK:n virkamiehille, jotka ovat vastuussa holokaustin muistamisesta, ja he osoittivat aitoa ymmärrystä aloitetta kohtaan.

Kirjeessään YK:n pääsihteerille ECI välitti arvostuksensa hänen selkeää sanomaansa kohtaan ja lupasi ruohonjuuritason tukea hänen jatkuville ponnistuksilleen saada holokaustin kiistäminen loppumaan tässä maailmanjärjestössä. Voitte edelleen allekirjoittaa vetoomuksen ja varmistaa, että YK ryhtyy sanoista tekoihin lopettaakseen holokaustin kiistämisen kerta kaikkiaan. Lisätietoa on saatavissa internetsivulta: www.ec4i.org .

ECI:n "boikotinvastainen" kampanja Suomessa auttaa nostamaan esille kriittisiä kysymyksiä

Tarvittiin vain yksi sähköpostikirje ECI:ltä sen tukijoille Suomessa, ja Kirkon Ulkomaanavun kampanja israelilaisten, kiistanalaisilla alueilla tuotettujen tavaroiden boikotoimiseksi alkoi horjua. Kirjeessään suomalaisille tukijoilleen ECI kertoi kampanjan taustasta ja rohkaisi yksilöitä ottamaan henkilökohtaisesti yhteyttä avustusjärjestöön ja esittämään kysymyksiä. Ulkomaanavun kampanja on osa globaalia, lainsäädännön keinoin käytävää kansainvälistä sodankäyntiä, ja sitä käyvät kirkolliset ryhmät, akateeminen yhteisö ja ammattijärjestöt. Kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä Kirkon Ulkomaanapuun tulvi sähköposteja kristityiltä, jotka esittivät huolenaiheensa kristillisen avustusjärjestön todellisista päämääristä ja prioriteeteista.

On liian aikaista sanoa, mikä ECI:n aloitteen lopullinen tulos on, mutta on jo selvää, että kampanjamme on auttanut vakavasti haastamaan Ulkomaanavun lailliset oikeudet asettaa Israel huonoon valoon, ja monet lahjoittajat asettavat nyt avoimesti tukensa kyseenalaiseksi. Olemme tällä hetkellä etsimässä tapoja toteuttaa tätä "boikotinvastaista" kampanjaa myös muissa Euroopan maissa. Lainataksemme Dietrich Bonhoefferia: "Vaikeneminen pahuuden edessä on sekin pahuutta. Jumala ei pidä meitä syyttöminä. Puhumattomuus on sekin puhumista. Toimimatta jättäminen on sekin toimintaa."

ECI tapaa hallituksen johtajia Jerusalemissa

ECI:n hallitus kokoontui Jerusalemissa, missä delegaatio tapasi myös hallituksen ministereitä ja Juutalaisten maailmankongressin edustajia. Tapaamisten ajankohta oli vain muutamaa viikkoa ennen YK:n tärkeää yleiskokousta, aikana jolloin diplomaattisen ratkaisun mahdollisuus Iranin suhteen alkaa haihtua.

Kumppanuus Israelin hallituksen ja Israelin valtion olemassaolon oikeutta tukevien kristittyjen välillä ei ole koskaan ollut vahvempi kuin nyt. Puhuessaan uudistetun Montefioren tuulimyllyn avajaisissa, vain muutama päivä ennen ECI:n kokousta, pääministeri Benjamin Netanyahu sanoi: "Juutalaisvaltion perustaminen ei olisi ollut mahdollista ilman kristittyjen sionistien apua." Samanlaisia tuntemuksia välitettiin myös yksityisluontoisissa tapaamisissa varaulkoministeri Danny Ayalonin ja yleisen diplomatian ministerin Yuli Edelsteinin kanssa. ECI tapasi myös Juutalaisten maailmankongressin uuden pääsihteerin Dan Dikerin, joka kiitti ECI:tä sen työstä. Hän arvosti erityisesti uraauurtavaa työtä San Remon sopimuksen parissa, jota ECI on tehnyt yli kaksi ja puoli vuotta. Maailmankongressi on julkaissut oman raporttinsa, joka on samankaltainen kuin hallituksen sponsoroima Levy-raportti, noin puoli vuotta sitten. Nämä asiat korostavat sitä, että ECI, Israelin hallitus ja maailman juutalaiset tekevät nyt työtä käsi kädessä edistääkseen juutalaiskansan laillisia oikeuksia omaan muinaiseen kotimaahansa.

Israelin suuret syysjuhlat ovat juuri edessämme. Ensin pasuunansoittojuhla joka on saanut uuden vuoden nimityksen. Se on jo ensi viikolla eli syyskuun 17 päivä, ja sen juhlinta alkaa sitä edeltävänä iltana. Siitä kymmenen päivää eteenpäin (syysk. 26.) on suuri Sovituspäivä. Siitä viisi päivää eteenpäin on viikon kestävät Lehtimajajuhlat, joihin liitetään vielä kahdeksas juhlapäivä. Tänä vuonna se on 1.-8. 10. eli lokakuun alussa. Israelissa me puhumme seitsemännestä eli Tishrei-kuusta.

Samanaikaisesti ovat menossa kriisivalmistelut. Meitä kaikkia on kehotettu varastoimaan muonaa ja juomavettä vähintään kuukauden ajaksi. Kenelläkään meistä ei ole tarkkaa tietoa mitä tämä käytännössä tarkoittaa. Tämä uhkaava tilanne ei sinänsä ole uutta, mutta siinä on uusi elementti. Tämä on yksinkertaisesti se, että Iran saanee haluamansa ydinasevalmiuden jotakuinkin tämän vuoden aikana. Valkoinen Talo katsoo vaaraksi vain sitä hetkeä, jos Iran saa varsinaisen pommin valmiiksi. Israel sitä vastoin pitää viimeisenä rajana sitä hetkeä, kun Iranilla on kaikki tarvittavat aineet ja edellytykset pommin kasaamista varten, ja se on enää jonkun viikon asia. Tässä Israelin ja Amerikan lähtökohdat ovat täysin erilaiset. Israel keskittyy puolustamaan olemassaoloaan nukkuvan maailman edessä, ja samanaikaisesti Amerikkaa kiinnostaa siellä oleva vaalitaistelu, joka huipentuu marraskuun alun presidentinvalintaan.

Iranin tilanteen selitykset ja arvioinnit ovat hyvin monivärisiä. On ihmisiä jotka ajattelevat, että vaikka Iran saisi atomiaseen, he eivät voisi käyttää sitä Israelia vastaan, koska Israel on pinta-alaltaan niin pieni maa, että saasteaalto vaarantaisi kovin monia naapurimaita, eli arabeja. Samalla on arvioitu, että koska muslimivallat haluaisi käyttää tätä maata omiin tarkoituksiinsa, he eivät voisi sitä siinä tapauksessa atomilla saastuttaa. He käyttäisivät sitä vain tehottomana uhkailuna. Tämän tyylinen on myös se arvailu, jossa ajatellaan, että he eivät voisi käyttää atomiasetta Israelia vastaan, koska täältä tulisi vielä kovemmin takaisin. Eiväthän he itse tahtoisi kuolla.

Israelin puolustusministeri Baraq on puolestaan sanonut, että emme koskaan voisi elää Iranin atomiuhan alla. Jos Israelilla olisi esim. rajasota Hisballaa vastaan, tai vaikka Gazan Hamasia vastaan, Iran heti uhkaisi atomipommilla, eikä Israel enää kykenisi puolustamaan itseään ketään vastaan. Toisaalta jos Iran saisi atomiaseen käsiinsä, koko alueen kykenevät arabivallat haluaisivat samaa. Egypti voisi olla vuorossa seuraavana. Tilanne olisi mahdoton. Tämä tuntuu olevan myös pääministerin kanta. Israel ei voi pelata uhkapeliä olemassaolonsa kustannuksella. Vaikka Iranin ydinhanketta ei voitaisi täysin hävittää, sitä voitaisiin viivästyttää. Kaasunaamareita on jaettu läpi syksyn. Kuitenkin elämä jatkuu normaalia rataa — ainakin toistaiseksi.

Presidenttiehdokas Mitt Romney vieraili tällä viikolla Jerusalemissa ja piti puheen, jota on huomioitu suhteellisen paljon eri tiedotusvälineissä. Puheessa, joka pidettiin King David -hotellin puutarhassa taustallaan Jerusalemin kaupungin muurit, Romney ilmaisi näkemyksiä, joita pidetään kiistanalaisina poliittisessa ilmapiirissä. Hän myös käytti ilmauksia, joita emme ole tottuneet kuulemaan johtavilta poliitikoilta.

Ensinnäkin Romney viittasi Jerusalemiin “Israelin pääkaupunkina”. Näin asian tulisi tietysti ollakin, mutta siitä ei olla lähelläkään yksimielisiä. Presidentti Obama ja monet Euroopan johtavista poliitikoista kieltäytyvät kutsumasta Jerusalemia Israelin pääkaupungiksi. Näiden sanojen käyttö johti myös vihaisiin vastauksiin palestiinalaishallinnon taholta. Johtava neuvottelija Saeb Erekat sanoi, että se “ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää ja me torjumme sen täysin”.

Romney aloitti puheensa viittaamalla “muinaiseen lupaukseen”, joka tehtiin tässä maassa. Sitten hän puhui juutalaisten kokemista vaikeuksista holokaustin, terrorismin ja vihollisvaltioiden uhkien muodossa. Tässä kontekstissa hän siteerasi entistä Israelin pääministeriä Menachem Beginiä: “Jos [juutalais-] kansan vihollinen sanoo, että se pyrkii tuhoamaan meidät, uskokaa sitä.”

Presidenttiehdokas nimesi Iranin “maailman tasapainoa eniten horjuttavaksi maaksi” sen jyrkän johtajiston vuoksi ja sanoi, että Yhdysvaltojen ja Israelin tulisi johtaa pyrkimyksiä estää Irania saamasta haltuunsa ydinaseita. Sen lisäksi Romney sanoi, että Israelin ja Yhdysvaltojen ei pitäisi tyytyä rakentamaan vahvoja armeijoita, vaan niiden tulisi “lisäksi rakentaa vahvoja argumentteja, jotka edistävät arvojamme ja edistävät rauhaa”. Hän lisäsi: “Meidän velvollisuutemme on nopeuttaa ja muokata historiaa olemalla anteeksipyytelemättömiä yhteisten arvojemme lähettiläitä.”

Word of Life Israelin kommentti:

Mitt Romneyn puhe varmasti lämmitti israelilaisten sydämiä. Se myös oli hänen päämääränsä – hän kalastelee sekä juutalaisten ääniä että rahaa kampanjaansa varten. Me olemme kuulleet Yhdysvaltojen presidenttiehdokkaiden sanovan samankaltaisia asioita aiemminkin, ainoastaan toteuttaakseen erilaista politiikkaa myöhemmin virassa ollessaan. Tämä johtuu osin siitä, että heidän valtansa presidenttinä on rajallinen, osin seurauksena geopoliittisten intressien vastakkaisuuksista ja osin siitä, että he eivät tarkoittaneet mitä sanoivat – kyse oli ainoastaan äänistä ja rahasta.

Romney on kuitenkin tunnettu konservatiivisista arvoistaan ja tuntuu olevan vilpitön uskoessaan Israelin oikeuksiin ja oikeassa olemiseen. Jos äänet ja raha olisivat hänen ainoa motiivinsa, hänen ei olisi tarvinnut syventyä konfliktin psykologiaan puhuessaan “vihan todellisuudesta” juutalaisia kohtaan, tarpeesta muokata näkökantoja ja olla anteeksipyytelemätön Israelin ja Yhdysvaltojen yhteisissä arvoissa.

Tämä tietoinen painotus anteeksipyytelemättömien argumenttien luomiseen on rohkaisevaa. Nykyään taisteluita ei voiteta ainoastaan taistelukentillä, vaan ihmisten mielissä ympäri maailman. Kun Israel tänään esitetään miehittävänä siirtomaa- ja rotuerotteluvaltiona, se käytännössä tarkoittaa, ettei valtiolla ole oikeutta olla olemassa. Tätä valhetta vastaan aseet eivät auta, mutta on olemassa suuri määrä hyviä argumentteja, jotka puolustavat Israelin asiaa. Ongelmana ei ole faktojen ja todistusaineiston määrä – ongelma on se, etteivät länsimaat tunnusta niitä pelätessään muslimimaailman suututtamista. Tuomalla faktat pöytään ja seisomalla niiden takana anteeksipyytelemättä on mahdollista tuhota Israelia koskevia valheita ja paljastaa “vihan todellisuus”.

Romneyn puhe oli myös huomionarvoinen siinä, minkä hän jätti sanomatta: hän ei kertaakaan maininnut “palestiinalaisia” tai “kahden valtion ratkaisua”. Tämä on lähes ennenkuulumatonta tämän päivän poliitikolta. Poliittinen korrektius säätelee poliitikkoja tasapainottelemaan Israelin ja palestiinalaisarabien tukemisen välillä. Romneyn yksipuolinen tuki Israelille on tässä tapauksessa huomattavaa.

Olisiko Romney siis hyvä valinta Israelille? Hyvin vaikea sanoa! Jos hänet valitaan presidentiksi, häneen pettyvät varmasti kaikki, jotka uskovat hänen puheensa määrittävän hänen toimintaperiaatteitaan. Toisaalta toinen vaihtoehto, Barack Obama, saa hylätyt arvosanat Lähi-idän tilanteen hoitamisesta. Ei vaadita paljonkaan parantamaan hänen saavutuksiaan.

Israelin entinen pääministeri Jitzhak Shamir kuoli lauantaina Tel Avivissa 96-vuotiaana. Kuolemasta ilmoitti nykyisen pääministerin Benjamin Netanjahun kanslia. Netanjahu ylisti lausunnossaan Shamirin kuuluneen sukupolveen, joka loi Israelin valtion.

Shamir syntyi Venäjän alueella, mutta muutti 20-vuotiaana Palestiinaan, joka oli silloin Britannian hallinnon alainen. Britit ottivat kahdesti kiinni puolisotilaallisessa juutalaisryhmässä toimineen Shamirin.

Itsenäisessä Israelissa Shamir palveli muun muassa salaisen palvelun Mossadin riveissä. Myöhemmin hän nousi oikeistolaisen Likudin johtajana kahdesti pääministeriksi. Kaudet ulottuivat vuodesta 1983 vuoteen 1984 ja jälleen vuodesta 1986 vuoteen 1992.

Shamir edusti siionististia ideologiaa, jonka mukaan Israelille kuuluu raamatullinen pyhä maa, eli Israel, Länsiranta ja Jordania.

Shamir vetäytyi politiikasta vuonna 1996. Hän asui viimeiset vuotensa hoitokodissa alzheimer-sairautensa vuoksi.

Olen kristillisenä siionistina samaa mieltä Shamirin ideologian kanssa, että Israeliin kuuluu koko raamatullinen Israel mukaan lukien Länsiranta ja osia Jordaniasta. Valitettavasti Shamirin jälkeiset pääministerit eivät ole uskaltaneet ajaa tätä selvää ja historiallisesti perusteltua linjaa, vaan he ovat yrittäneet sopeutua kahden valtion vaatimusmalliin, mikä ei tule onnistumaan, koska se on vastoin Israelin Jumalan tahtoa ja lupauksia.

Liisa Muje lähetti minulle seuraavan Benjaminin ja Rimonan viestin Israelista.

Keväiset terveiset teille täältä Israelista ja lämpimät kiitokset teille kaikille. Israel on maailman lunastuksen maa, varsinainen Raamatun profetian maa ja Messiaan pikaisen paluun maa. Tämä maa on kohta tämän aikakauden viimeisen taistelun keskipiste. Messiaalle ja Vapahtajalle ei sovi mikään muu kaupunki hallintokeskukseksi kuin Jerusalem. Tämä meille niin rakas Jerusalem tulee vielä näkemään profeetallisen voiton taiston jälkeen. Tämä on se alasin jossa pahan viimeiset voimat murskataan. Tästä ei tule luovutusvoittoa. Ilmapiiri valmistautuu viimeisiin tapahtumiin. Enkeliarmeijat ovat asemissa. Tavallinen kansa käy töissä niin kuin ennenkin ja analysoi jotenkin tilanteen poliittista ja vaarallista kuviota. Sillä ei ole aavistustakaan siitä, mitkä näkymättömät voimat ovat liikkeellä.

Erilaiset tapahtumat ja tapahtumasarjat ovat heikentämässä Israelin yhteishenkeä kansana. Eräs näistä haasteista on Afrikasta tulleet pakolaisaallot. Israel voi hieman auttaa, muttei se kykene ottamaan vastaan kaikkea tätä ihmisvirtaa. Tel Avivissa on nyt jo noin satatuhatta Afrikan pakolaista ja se muuttaa koko kaupungin eteläosan katukuvan. Kansan mielipide jakautuu tässä kysymyksessä. Pitäisikö heitä yrittää lähettää takaisin vai antaa heille työpaikkoja jne. Tämä aalto vain kasvaa samalla kun kuivuuden vitsaus lyö Afrikkaa. Israelin ja Egyptin välistä raja-aitaa viimeistellään parhaillaan ongelman ratkaisemiseksi. Tämän asian ympärille on jo syntynyt mielenosoituksia.

Toinen näistä uusista ilmiöistä on Israelin sisällä nopeasti kasvava väkivalta. Tämä ei ole terroristien tekemää. Terrorismia on viime aikoina ollut vähemmän. Huolestuttavaa on se, että yhä useammat Israelilaiset tappavat omia perheenjäseniään tai muita sukulaisia ja tuttavia. Teon syinä voi olla esim. uskottomuus avioliitossa tai raha-asiat. Tämä oli ennen todella harvinaista, mutta nyt se on miltei jokapäiväistä uutisointia.

Israelin ja Yhdysvaltojen suhteissa on hiljattain tapahtunut huomattava muutos. Yhdysvallat alkoivat ottaa osaa näihin ydinkysymysneuvotteluihin Iranin kanssa. Näillä neuvotteluilla Iran selvästi ostaa aikaa voidakseen päästä lähemmäksi sitä "voiton" hetkeä jolloin he julistavat maailmalle, että nyt heillä on ydinase valmiina. Israel kokee oikeutetusti tulleensa länsimaiden unohtamaksi tässä mitä suurimmassa turvallisuushaasteessa. Länsimaat taas puoleltansa haluavat estää sotaa tai viivyttää sitä mahdollisimman kauaksi taloudellisista syistä. Israelin turvakysymys ei ole Euroopalle ja Amerikan vasemmistolaisille (yleisesti ottaen) asian kärkikysymys. Israel on ilmoittanut Yhdysvalloille, että Israel tekee näissä asioissa omat paatoksensa. Amerikan Marraskuun presidentinvaalit eivät ole meille yhtä tärkeät kuin kansamme turvallisuus ja olemassaolo. Vaikka Israel - Amerikka suhdekysymystä ei ole niinkään käsitelty kriisinä, kukaan ei voi kieltää että tämän hetken suhteet Valkoiseen Taloon eivät ole niin kuin ne olivat vuosi sitten. Asuntomme yläpuolelta kuuluu öisin suihkukoneitten ääni. Valmistaudutaan, varaudutaan mihin vain ja milloin vain.

Psykologisesti ajatellen jos jonkun isä tahi äiti kuolee, yleensä kuoleman jälkeen arvostetaan edesmenneen henkilön elämänarvoja ja muistoja tavallista voimakkaammin. Jos vainaja on jättänyt jälkeensä ohjeita, niitä pyritään kaikin voimin seuraamaan. Pääministeri Netanyahun isä Ben Zion kuoli tässä hiljattain. Niin kuin hänen nimensä ilmaisee (Siionin poika) hän oli suuri Israelin rakastaja ja myös sefardijuutalaisuuden asiantuntija ja kirjailija. Tiedetään, että hän eläessään teroitti nykyiselle pääministerille pitää huolta ennen kaikkea Israelin turvallisuudesta. Uskon että tämä on Benjamin Netanyahun mielessä yötä päivää. Myös tämä Likud-Kadima - (yllättävä) yhteishallitus on omiaan auttamassa tämän hetken kriisivalmistelussa. Meillä ei ole täällä ollut näin laajaa ja tehokasta yhteishallitusta kuuden päivän sodan ajoista. Mukana on myös kolme kenraalia!!! Tämä ei liene sattumaa.

Valmistaudumme parasta aikaa vaimoni Rimonan kanssa Amerikan-matkalle. Aiomme käydä sukulaisissa Etelä-Carolinassa ja sitten olla mukana Baltimoren kesäjuhlissa, jossa saamme kuulla myös todistuksia eri puolilta maailmaa. Tällainen kanssakäynti on niin rakentavaa. Kuitenkin täällä sisimmässä on tuntuma, että me suunnittelemme, mutta Jumala vain ratkaisee, mikä onnistuu. Toivon että rauha vielä voi jatkua, ja kaikki voimme palata rauhassa omille kentillemme.

Pelko ja valmistautuminen ovat kaksi eri asiaa. Richard Wurmbrand teroitti eläessään tätä. Viime aikoina olen tutkinut lakkaamatta lupauksia Messiasvapahtajamme paluusta. Ne ovat mitä rikkaimpia ja voimaa antavia Uuden Liiton sanomia. Ne on esitetty niin täyteläisellä ja monipuolisella tavalla, että ei voi ihmetellä sitä, että monet uskovat keskittyvät asian tiettyihin kohtiin huomioimatta koko asian laajuutta. Pian kaikki muuttuu. Maailma tulee näyttämään aivan toisenlaiselta. Vapahtaja sanoi: "Valvokaa siis, sillä ette tiedä, milloin talon Herra tulee, iltamyöhälläkö vai yösydännä vai kukonlaulun aikaan vai varhain aamulla, ettei hän äkkiarvaamatta tullessaan, tapaisi teitä nukkumasta. Mutta minkä minä teille sanon, sen minä sanon kaikille: valvokaa," Mk 13: 35 37.

Tähän Hän antaa meille armon, morsiusarmon. Kiitos teille kaikille ja runsainta siunausta teille kaikille ja voimaa olla Hänen täydellisessä tahdossaan.

Irlannin ulkoministeri Eamon Gilmore sanoi 15.5.2012, että hän yrittää saada aikaan boikotin Länsirannan israelilaisten uudisasukkaiden tuotteille v. 2013, kun Irlannilla on kuuden kuukauden ajan puheenjohtajuus EU:ssa.

Irlantilainen Israelin ystävä Barry Williams vastustaa ajatusta ja on laittanut nettiin adressin, jonka tiedot täyttämällä ja allekirjoittamalla voit olla mukana vastustamassa kyseistä puolueellista ja tekopyhää aloitetta.

WorldNetDailyn Aaron Klein kirjoittaa erityisartikkelissaan, että Intiassa asuva Israelin kadonnut heimo on palaamassa kotiin Israeliin. Alkuperäinen lähde on tässä:

Kyseessä on 7000 Intian kansalaista, jotka asuvat Mizoramin ja Manipurin osavaltioissa, joihin assyrialaiset karkottivat heidän esi-isänsä yli 2700 vuotta sitten vietyään heidät ensin pois Israelista pakkosiirtolaisiksi Assyriaan. Intialaiset uskovat olevansa Manassen jälkeläisiä (Bnei Menashe). Manasse oli Joosefin toinen poika ja Jaakobin pojanpoika.

Useimmat heimolaiset ovat säilyttäneet tähän päivään asti juutalaisen tradition mukaisia tapoja, kuten sapatinvietto, kosher-ruokasäännöt, 8-päiväisen pojan ympärileikkaus ja perheen puhtaussääntöjen noudattaminen.

Intialaisten Manassen jälkeläisten Israeliin muuttamisessa on ollut vaikeuksia ja keskeytyksiä, mutta nyt pääministeri Benjamin Netanyahu on viiden vuoden tauon jälkeen antanut intialaiselle yhteisölle luvan muuttaa juutalaisvaltioon.

Jesajan kirjan profetia on toteutumassa silmiemme edessä: "Älä pelkää, minä olen sinun kanssasi. Idästä minä tuon sinun sukusi, lännestä kokoan sinut, minä sanon pohjoiselle: "Anna tänne!" ja etelälle: "Päästä irti!" Tuokaa kaukaa minun poikani takaisin, maan ääriltä tyttäreni, tuokaa jokainen, joka on kutsuttu minun nimiini, jonka olen kunniakseni luonut, muovannut ja valmiiksi tehnyt." (Jes. 43:5-7).

Näin on käynyt ja tätä tapahtuu kaiken aikaa: Juudan ja Israelin jälkeläiset ovat palanneet ja ovat palaamassa takaisin omaan heille luvattuun perintömaahansa. On mahdollista, että myös suomalaisissa on niitä, jotka kuuluvat Israelin kadonneisiin sukukuntiin, ennen muuta Isaskarin sukukuntaan, joten heillä saattaa olla edessä paluumuutto Israeliin.

LEHDISTÖTIEDOTE

ECI juhlistaa Voitonpäivää maailmanlaajuisella kansalaisvetoomuksella holokaustin kieltämisen kitkemiseksi YK:sta

Bryssel, 8. toukokuuta 2012 - Ihmisten juhliessa kaikkialla maailmassa toisen maailmansodan päättymistä ja voittoa natsihallituksen hirmuvallasta ECI käynnistää maailmanlaajuisen vetoomuskampanjan holokaustin kieltämisen kitkemiseksi Yhdistyneistä kansakunnista.

Yhdistyneet kansakunnat luotiin sodan jälkeen toivon majakaksi uutta maailmaa varten, missä natsien suorittamia julmuuksia ei voitaisi milloinkaan toistaa. Kuitenkin tähän päivään asti holokaustin kieltämistä kuulee puheissa tämän maailmanlaajuisen järjestön puitteissa - YK:n Geneven rasisminvastaisesta konferenssista New Yorkin yleiskokouksiin.

"Tämä on syvästi järkyttävää ja loukkaavaa niitä kohtaan, jotka menettivät rakkaitaan holokaustissa sekä heitä kohtaan, jotka hädin tuskin selvisivät hengissä natsien kansanmurhasta ja ovat tänä päivänä vanhoja ja hauraita", totesi ECI:n perustaja ja johtaja Tomas Sandell lausumassaan.

"Miten me voimme kunnioittaa holokaustin uhreja, jos yhä sallimme suoranaisen holokaustin kieltämisen ja vähättelyn?" kysyi ECI:n puheenjohtaja Harald Eckert. "Vaikka emme voi kielloin estää ketää puhumasta valheita tai edes loukkaamasta uhreja, me voimme - ja meidän täytyy - estää tätä tapahtumasta Yhdistyneitten kansakuntien sisällä", hän sanoi.

Aiemmin tämän vuoden aikana Euroopan parlamentin uusi puhemies Martin Schulz kielsi holokaustin kiistämisen Euroopan parlamentissa Brysselissä ja Strasbourgissa. ECI toivookin nyt, että YK seuraa esimerkkiä.

Tämä vetoomus on osa kolmivuotista kampanjaa, jolla pyritään nostamaan tietoisuutta niistä järkyttävistä tapahtumista, jotka vain seitsemänkymmentä vuotta sitten koettiin Euroopassa. Tapahtumat alkoivat 1942 Wannseen konferenssista, jonka päämääränä oli täydellisesti hävittää juutalaiskansa ja karkottaa koko Euroopan paikalliset juutalaisyhteisöt natsien kuolemanleireille.

"Ne, jotka tänään yrittävät kieltää tai vähätellä tätä suurinta ihmiskuntaa vastaan tehtyä rikosta, ovat niitä samoja ihmisiä, jotka haluavat saattaa päätökseen sen, minkä Hitler aloitti", sanoi ECI:n hallituksen jäsen David Adeola. "Sen vuoksi on tärkeää, että hyvää tahtovat kansalaiset kaikista YK:n jäsenmaista allekirjoittavat vetoomuksen ja lähettävät selkeän viestin YK:lle siitä, millaisia moraalisia mittapuita he edellyttävät tältä maailmanjärjestöltä", hän lisäsi. Nigeriasta kotoisin oleva ja Britanniassa asuva Adeola toivoo, että kampanja leviäisi myös Afrikkaan ja muuallekin maailmaan, missä natsien julmuudet saattavat olla vähemmän tunnettuja.

"Vaikka pääsihteeri Ban-Ki Moon onkin useasti puhunut holokaustin kieltämistä vastaan, nyt on aika kieltää se kerta kaikkiaan", totesivat Sandell, Eckert ja Adeola.

Tämä vetoomuskampanja aloitettiin virallisesti Euroopan parlamentissa Brysselissä Voitonpäivänä, jolloin joukko parlamentin jäseniä allekirjoitti vetoomuksen. Se esitetään Yhdistyneille kansakunnille ennen seuraavaa yleiskokousta New Yorkissa syyskuussa 2012. Kuka tahansa, joka haluaa allekirjoittaa vetoomuksen tai kerätä nimiä, voi ladata sen osoitteesta www.ec4i.org tai pyytää sähköistä kopiota sähköpostilla info@ec4i.org .

European Coalition for Israel
P.O. Box 189
FI-00181 Helsinki, Finland
donateTel.: + 358 9 6948056
info@ec4i.org
www.ec4i.org

28.1.2012

PALESTIINALAISHALLINNON MUFTI KEHOTTAA TAPPAMAAN JUUTALAISIA – MUTTA SANOO VAIN SITEERANNEENSA MUHAMMEDIA

Fatah-järjestön perustamisesta on kulunut 47 vuotta. Sen kunniaksi tämän kuun alussa järjestetyssä juhlatilaisuudessa palestiinalaishallinnon korkein uskonnollinen viranomainen Muhammad Hussein kehotti tappamaan juutalaisia. Virallisella palestiinalaishallinnon tv-kanavalla tapahtumasta esitetyn raportin mukaan mufti lainasi Hadithia (muslimiperinne), joka sanoo: "Ylösnousemuksen hetki ei tule ennen kuin te taistelette juutalaisia vastaan. Juutalainen piiloutuu kivien tai puiden taakse. Sitten kivet tai puut huutavat: 'Oi muslimi, Allahin palvelija, juutalainen on takanani, tule ja tapa hänet.'"

Sen jälkeen kun Palestinian Media Watch oli näyttänyt videoleikkeen ja se oli käännetty, pääministeri Benjamin Netanayahu pyysi oikeusministeriä aloittamaan rikostutkinnan siitä, rikkoivatko lausunnot Israelin säätämiä vihanlietsonnan lakeja. Muftin vastaus oli: "Emme koskaan sanoneet: 'Tappakaa juutalaisia.' Hadith sanoo niin. En ole vastuussa Hadithista. Hadith on kirjassa. Hadith on jalo Hadith, se ei ole minun tekemäni Hadith."

Word of Life Israelin kommentti:

Muftin vastaus on tietenkin vain yritys välttää rikostutkinta. Jos hän ei hyväksy Hadithia, hän olisi vain voinut jättää sen mainitsematta. Hadith ei ole Koraani eikä muslimilla ole velvollisuutta uskoa siihen (vaikka palestiinalaishallinnon alueella tehdyn tutkimuksen mukaan 73 prosenttia uskoo tähän nimenomaiseen Hadithiin). Mutta sen yhteys hänen sanomaansa paljastaa, että mufti yhdistää Hadithin nykyiseen konfliktiin. Hän kuvasi "Palestiinaa" vallankumoukseksi, joka alkoi muslimien valloituksella vuonna 637 ja jatkuu tänään – ja sitten lainasi kyseistä Hadithia.

Vielä tärkeämpää on kuitenkin se, että Fatah, puolue, joka on vähemmän uskonnollisesti motivoitunut kuin Hamas ja jota pidetään maltillisena osapuolena tässä konfliktissa, yhä käyttää tällaista retoriikkaa vedotakseen massoihin. Nyt onkin kyseenalaistettava perinteinen arviointi Fatahin maltilliseksi oletetusta uskonnollisesta asenteesta. Johdannossaan muftin sanomaan seremonian esimies asetti konfliktin tiukasti uskonnolliseen yhteyteen: "Meidän sotamme apinoiden ja sikojen jälkeläisten kanssa [perinteinen muslimien tapa viitata juutalaisiin] on uskonnon ja uskon sota."
Korkeakoulujen perinteisissä konfliktien ratkaisuopinnoissa on tavallista vähätellä tai jopa sulkea uskontotekijä pois. Näissä piireissä muftin sanoilla ei ole merkitystä. Mutta tämä on valtava ja tuhoisa virhe. Uskonnollisten henkilöiden keskuudessa uskonto on yleensä keskeinen vaikutin. Tämä koskee erityisesti muslimeja, koska islam on kaikenkattava uskonto, joka säätelee käyttäytymistä kaikilla elämän alueilla. Siksi on mahdotonta ymmärtää uskonnollisen ihmisen toimia, jos jättää huomioonottamatta hänen uskonnollisen vakaumuksensa.

Päättäjät ympäri maailmaa eivät voi koskaan ymmärtää Lähi-idän konfliktia, jos he jatkavat islamin sivuuttamista asiassa. He eivät ymmärrä muslimeja tai pysty ennakoimaan heidän toimintaansa. Mutta he eivät myöskään ymmärrä israelilaisia. Israelilla ei ole sitä ylellisyyttä, että se voisi olla välittämättä muftin lausunnosta. Miten he voisivat olla välittämättä – hehän joutuvat päivittäin suojautumaan sen seurauksilta. Ellei islamin vaikutusta ymmärretä, Israelin toimia pidetään aina suhteettomina. Koska tutkijoiden silmissä – ja niiden poliitikkojen silmissä, joita he neuvovat – Israel puolustaa itseään olematonta ja merkityksetöntä ilmiötä vastaan.

Sota juutalaisia vastaan

Malcolm Heddingin artikkeli Jerusalem Post -lehdestä

Lainattu Harri Veijosen sivustolta http://wwnet.fi/users/veijone/ .

Juutalaisia vastaan on käyty sotaa historian alkuhämärästä asti. Se on pitkä ja hyvin merkittävä tarina, vaikkakaan monet eivät ymmärrä sitä. Sodalla on yksi päämäärä: juutalaisen kansan ja juutalaisvaltion tuho. Maailmassa monet ovat halunneet uuden maailmanjärjestyksen, joka olisi judenrein eli siinä ei olisi juutalaisia.

Yritys murhata juutalaisia on saanut monia muotoja, kuten avoin viha ja pahuus toisen maailmansodan aikana. Koska juutalaisten tuhoaminen ei ole onnistunut tavanomaisella sodalla, hyökkäys heitä vastaan on viime vuosina ollut poliittista. Hyvin usein se on verhottu puheeseen rauhasta.

Sodankäyntiin liittyy valheellinen asioiden esittäminen, jota pidetään useimmissa piireissä totuutena. Jo käsitys ”Israelin miehityksestä” on täysin väärä, silti se hyväksytään kaikkialla. Miten jokin kansa voi ”miehittää” oman maansa? Lisäksi palestiinalaisilla ei ole koskaan ollut valtiota. Se maa, jota he vaativat itselleen, oli itse asiassa vuosisatojen ajan turkkilaisten ottomaanien miehittämä, sitten jordanialaisten laittomasti miehittämä vuosina 1948-1967. Näillä tosiasioilla ei ole mitään merkitystä niille, jotka pyrkivät tuhoamaan juutalaisvaltion.

Hamas, Hizbollah, Fatah ja kaikki niiden kannattajat ovat sitoutuneet Israelin tuhoamiseen. Ne tuovat ajatuksen esiin peruskirjoissaan ja sitä toistetaan niiden arabiankielisissä lausunnoissa. Niiden koulukirjat ja lasten TV-ohjelmat mustamaalaavat jatkuvasti juutalaisia ja yllyttävät näin vaikutuksille alttiit mielet vihaamaan Israelia. Juutalaisia verrataan apinoihin ja sikoihin, kun taas itsemurhaiskuja heitä vastaan kehutaan elämän korkeimmaksi päämääräksi. Tällaisten verilöylyjen toteuttajia kunnioitetaan nimeämällä palestiinalaiskaupunkien katuja ja aukioita heidän mukaansa.

Nämä samat ääri-islamistit olivat yhteistyössä Hitlerin kanssa toivoen, että hänen voittonsa johtaisi juutalaisten tuhoon. Hitler melkein onnistui, mutta onneksi hänet kukistettiin. Nyt maailmanyhteisö kuitenkin odottaa Israelin tekevän rauhan niiden kanssa, jotka jakavat täysin Hitlerin näyn.

Maailmalla ei ole moraalista kompassia eikä siksi kykene tunnistamaan pahuutta vaan painostaa Israelia solmimaan natsismin uuden version kanssa sopimuksen, joka johtaisi sen tuhoon. Ne, jotka painostavat Israelia tähän, eivät itse suostuisi sellaiseen. Miksi kaikkea tällaista tapahtuu? Ovatko nämä ihmiset tyhmiä, vain tietämättömiä, vai onko tässä takana jokin muu tavoite? Tai ehkä juutalaisia vastaan käytävän sodan takana on hengellinen todellisuus.

Synnin olemus on kapina Jumalaa vastaan. Ei siis ole yllättävää, että kaikkea sitäkin vastaan hyökätään, mikä muistuttaa maailmaa Jumalasta. Tämä synnin todellinen luonne piilee jokaisen ihmisen sydämessä. Jos tämä Jumala sitten synnyttää kansan ottamaan Hänen nimensä ja heijastamaan Hänen olemustaan, voi odottaa, että tuo kansa joutuu ihmisten kapinoinnin kohteeksi. Siitä päivästä alkaen, jona Jumala kutsui Israelin ja otti sen yhteyteensä, tämä sota ei ole lakannut. Se on epätoivoinen sota ja ilman Jumalan uskollisuutta juutalaiset olisivat hävinneet kauan sitten. Psalmi 83 ilmaisee nämä totuudet sanomalla selvästi, että ihmiskunnan sota juutalaisia vastaan on itse asiassa sotaa Jumalaa vastaan. Psalmin jakeissa 2-5 sanotaan:

”Jumala, älä ole niin ääneti, älä ole vaiti, älä ole, Jumala, niin hiljaa. Sillä, katso, sinun vihollisesi pauhaavat, ja sinun vihaajasi nostavat päätänsä. Heillä on kavalat hankkeet sinun kansaasi vastaan, ja he pitävät neuvoa sinun suojattejasi vastaan. He sanovat: ’Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta’.”

Jumalan viholliset iskevät Häntä ja hänen kunniaansa vastaan sotimalla juutalaisia vastaan. Tämä sota loppuu, kun pahuus ihmisten sydämissä voitetaan lunastavalla rakkaudella tai tuhotaan jumalallisella tuomiolla. Israelia ei koskaan tulla tuhoamaan, sillä Jumala on taannut sen selviämisen.

Malcolm Hedding

JABOTINSKYN ARTIKKELI VUODELTA 1923 ISRAELIN JA ARABIEN VÄLISTEN SUHTEIDEN POHJANA

Useat tutkijat ja poliitikot kokoontuivat tiistai-iltana Begin Centerissä pidettyyn konferenssiin jakamaan näkemyksiään lähes 70 vuotta sitten kirjoitetun artikkelin pätevyydestä. Artikkelia kutsutaan nimellä “Rautamuuri” ja sen kirjoitti vaikutusvaltainen sionistijohtaja Vladimir Zeev Jabotinsky. Puhujien joukossa olivat entinen puolustusministeri Moshe Arens ja nykyinen strategisten kysymysten ministeri Moshe Yaalon. Kumpikin painotti Jabotinskyn artikkelin pätevyyttä tämänhetkisessä tilanteessa ja suhteessa yleensä arabimaailmaan ja erityisesti palestiinalaishallintoon.

Artikkelissa Jabotinsky esittää realistiseksi kuvailtavan näkemyksen konfliktista arabien kanssa. Konflikti oli kirjoitushetkellä vasta alkuvaiheessa. Jabotinsky kirjoitti, että alueella tulisi aina asumaan kaksi kansaa (juutalaiset ja arabit), mutta että juutalaisten ei tulisi uskoa sellaisiin harhoihin, että arabit hyväksyisivät suosiolla juutalaisten maahanmuuton. Hän jatkoi: “Meidän uskontunnustuksemme, kuten lukija näkee, on täysin rauhanomainen. Mutta on aivan toinen asia, ovatko meidän rauhanomaiset tavoitteemme saavutettavissa rauhanomaisin keinoin. Tämä ei riipu meidän suhteestamme arabeihin, vaan täysin arabien suhteesta sionismiin.”

Jabotinsky sanoo, että on “lapsellista” uskoa, että se taloudellinen hyöty, jota arabit saavat siitä, että juutalaiset kehittävät maata, johtaisi heidät hyväksymään sionistisen ohjelman. Sitten hän jatkaa artikkelin pääkohtaan sanoen, että arabit tulevat vastustamaan sionismia niin kauan kun “on olemassa yksikin toivon kipinä siitä, että he voisivat estää 'Palestiinan' muuttumisen 'Israelin maaksi'.” Siispä Jabotinsky kirjoittaa, että ainoa keino, jolla sionistiohjelma voi jatkua, on se, että sitä suojaisi “rautamuuri”, jonka läpi arabit eivät pysty murtautumaan. Arabien kanssa ei mitenkään voida päästä vapaaehtoiseen rauhansopimukseen “ennustettavissa olevassa tulevaisuudessa", ja ainoa ratkaisu on niin vahva juutalainen yhteisö, että arabit pitävät sitä mahdottomana murtaa.

Konferenssi pidettiin samana päivänä jolloin Israelin armeijan esikuntapäällikkö Benny Gantz sanoi, että Israelin täytyy pian aloittaa suuri operaatio Gazassa pysäyttääkseen jatkuvat rakettihyökkäykset. “Lopulta meidän täytyy kulkea kohti laajempaa hyökkäystä Gazaan estääksemme raketit. Emme voi antaa väkivaltakierteen vain jatkua Gazassa", hänen lainataan sanoneen. Huomautus lausuttiin suljetussa kokouksessa, mutta se vuoti lehdistölle yhdeltä läsnäolijoista. Saman lähteen mukaan Gantz sanoi, ettei Israel antaisi vetää itseään mukaan uuteen konfliktiin, mutta se aloittaisi sen ja siispä määräisi sen puitteista.

Word of Life Israelin kommentti:

Jabotinskyn kuuluisa Rautamuuri-artikkeli tarjoaa kielteisen ennustuksen konfliktin suhteen. Ei ole rohkaisevaa sanoa, etteivät arabit tule koskaan hyväksymään juutalaisten läsnäoloa alueella ja että juutalaiset voivat luottaa vain omaan sotilaalliseen voimaansa säilyttääkseen valtionsa. Kun Jabotinsky kirjoitti tämän, hän vastusti juutalaisten sionistijohtajien joukossa yleistynyttä trendiä kumartua arabien ja brittien paineen edessä. Vuotta myöhemmin, 1924, hän otti etäisyyttä suurimpaan sionistijärjestöön ja perusti revisionistipuolueen, joka ajoi arabeja ja brittejä kohtaan kovempaa politiikkaa, jossa sionistit eivät perääntyisi vaatimuksistaan. Pääasialliset johtajat kuten Chaim Weizmannin ja myöhemmin David Ben Gurion eivät suosineet tätä asennetta.

Miksi kaikki tämä on ajankohtaista tänään? Tähän on olemassa lyhyt vastaus: koska Jabotinsky oli oikeassa! Jos sanojen asetteluun tehtäisiin pieniä muutoksia, tämä artikkeli oltaisiin voitu kirjoittaa tänään. Arabit eivät ole milloinkaan hyväksyneet sionismia, ja siksi konflikti jatkuu yhä nykyään. Älymystön eliitti ei pitänyt hänen kirjoituksestaan hänen aikanaan, ja vielä vähemmän se tahtoo kuulla siitä nykyään. Artikkeli vastustaa nykyistä “valistunutta” näkemystä, jonka mukaan kaikki voidaan ratkaista, jos vaan istutaan alas ja keskustellaan. Mutta se, että Jabotinsky oli oikeassa, tekee hänen näkemyksestään uskottavan. Seitsemänkymmenen vuoden ajan hänen ennustuksensa on todistettu oikeiksi. Eikö tämä oikeuta pohtimaan niitä yhä nykyäänkin?

Gantzin Gazaa koskevat kommentit heijastavat samankaltaista maailmankuvaa. Israel ei voi vain reagoida kaikenlaisiin aloitteisiin tai hyökkäyksiin arabimaailman taholta – sen täytyy hallita tapahtumia. Israelin täytyy päättää pelin säännöt – mitä juutalaiskansakunta voi sietää ja mitä se ei siedä. Sen täytyy osoittaa sellaista voimaa, että se pitää hyökkääjät kurissa. Tätä ei tapahdu, jos Israel vain reagoi tapahtumiin – Israelin täytyy tehdä aloite ja johtaa prosessia. Tämä näkemys ei ole suosittu, ja siihen tullaan kohdistamaan paljon kritiikkiä. Mutta se vaikuttaa olevan ainoa keino saavuttaa rauha alueella.

Jabotinsky tiesi, että hänen näkemyksensä oikeudenmukaisuus tultaisiin kyseenalaistamaan, ja päätti artikkelinsa näin: “Jos joku esittää vastalauseen, että tämä näkemys on moraaliton, vastaan: se ei ole totta. Joko sionismi on moraalista ja oikeudenmukaista tai se on moraalitonta ja epäoikeudenmukaista. Mutta siitä meidän olisi pitänyt päättää ennen kuin ryhdyimme sionisteiksi. Oikeastaan olemme ratkaisseet kysymyksen myönteisellä johtopäätöksellä. Meistä sionismi on moraalista ja oikeudenmukaista. Ja koska se on moraalista ja oikeudenmukaista, oikeuden täytyy toteutua riippumatta siitä, ovatko Joseph tai Simon tai Ivan tai Achmet yhtä mieltä siitä vai eivät.” Jabotinsky on täysin suora käyttäessään brutaalia ja kiusallista realismia sekä kylmää logiikkaa.

Kompromissin tekeminen ei ole aina väärin. Se voi jopa paljastaa, että kylmän logiikan takana on ihminen. Mutta kompromissin tulisi perustua järkevään arvioon tilanteesta. Ja tässä suhteessa Jabotinskyn artikkelilla on sisältö, joka Israelin monilta nykyjohtajilta puuttuu: realistinen näkemys tilanteesta ja usko sionistiasian oikeutukseen. Kumpikin on ratkaisevan tärkeä Israelille tänä päivänä!

Muutaman viime viikon aikana on Israelin ja palestiinalaisarabien välinen konflikti saanut paljon huomiota poliittisella ja diplomaattisella areenalla sekä tiedotusvälineissä. Palestiinalaishallinnon pyyntö päästä YK:n täysjäseneksi ja Israelin, USA:n ja toisten toimet tämän estämiseksi ovat aiheuttaneet reaktioita ja lausuntoja useilta eri asemassa olevilta johtajilta. Seuraavat kommentit ovat arabi- ja muslimijohtajien lausuntoja kahden viime viikon ajalta. Ne eivät välttämättä ole suoraan yhteydessä YK:n tapahtumiin, vaan liittyvät itse konfliktiin.

Islamilaisen vallankumouksen ylin johtaja ja Iranin vaikutusvaltaisin mies ajatolla Khamenei hylkäsi täysin kahden valtion ratkaisun sunnuntaisessa puheessaan “Palestiinalaisten intifadaa kannattavassa viidennessä kansainvälisessä konferenssissa” Teheranissa: “Hylkäämme täysin minkä tahansa suunnitelman, joka pyrkii jakamaan Palestiinan…Vaatimuksenamme on vapaa Palestiina eikä vain osa Palestiinasta.” Hänen sanoihinsa yhtyi Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejad, joka myös sanoi, että “maa tulee palauttaa sen todellisille omistajille".

Puhuessaan maanantaina Turkin ulkoministerille ahtaalle joutunut Syyrian presidentti Bashar Assad uhkasi hyökätä Israeliin, jos kansainvälinen yhteisö päättäisi toimia häntä vastaan, kun hänen maassaan mielenosoitukset on tukahdutettu väkivaltaisesti: “…Tarvitsen korkeintaan kuusi tuntia siirtääkseni satoja raketteja ja ohjuksia Golanin kukkuloille ja ampuakseni ne Tel Aviviin.” Assad lisäsi, että jatkossa Hizbollah ja Iran hyökkäisivät Israelin ja USA:n sekä Persianlahdella sijaitsevien eurooppalaisten sotilaskohteiden kimppuun.

Sunnuntaina 24. syyskuuta Turkin pääministeri Recep Tayyip Erdogan puhui CNN-uutiskanavalla. Hän on jo uhannut käydä Israelin merivoimien aluksia vastaan “suojellakseen” mahdollisia uusia saattueita Gazaan. Hän pilkkasi rakettihyökkäyksiä Gazasta Israelin kaupunkeihin ja lisäsi: “Mutta toisaalta tiedämme, että sadat tuhannet palestiinalaiset saivat surmansa…Israel on hyvin julma tältä osin. Se ei osoita ollenkaan armoa.”

Perjantaina Egyptin palestiinalaishallinnon-suurlähettiläs Yasser Othman sanoi: “Meidän tulisi olla valmiita Israelin suunnitelmaan vallata Siinai tulevalla kaudella.” Egyptin johtajat ovat useita kuukausia vihjanneet rikkovansa rauhansopimuksen Israelin kanssa, erityisesti Eilatin pohjoispuolelle tehdyn terrori-iskun jälkeen, jossa viisi egyptiläistä sotilasta sai surmansa.

Lopuksi Al-Jazeeran (arabiaksi) tekemässä haastattelussa 23. syyskuuta Abbas Zaki, joka on Fatahin keskuskomitean jäsen, sanoi seuraavaa: “Kun me sanomme, että ratkaisun tulisi perustua näihin rajoihin [4. kesäkuuta 1967], presidentti Abbas ymmärtää, me ymmärrämme ja kaikki tietävät, että suurempaa tavoitetta ei voida toteuttaa yhdellä kertaa. Jos Israel vetäytyy Jerusalemista, evakuoi 650 000 siirtokuntalaista ja purkaa turvamuurin – mitä Israelista silloin tulee? Sen taru päättyy.” Zaki jatkoi: Jos sanomme, että haluamme pyyhkiä Israelin pois…se on liian vaikeaa. Ei ole [hyväksyttävää] politiikkaa sanoa niin. Älä sano näitä asioita maailmalle. Pidä ne itselläsi.”

Word of Life Israelin kommentti:

Yksi YK:n päätavoitteista on edistää riitojen ratkaisua rauhanomaisesti. Lukuun ottamatta viimeistä tahoa kaikki yllä siteeratut henkilöt edustavat YK:n jäsenmaita, ja jopa palestiinalaishallinnon sallitaan esittää näkemyksensä YK:n puhujapöntöstä. Mutta yllä lainatut sanat eivät ole rauhan ja sovinnon sanoja, vaan päinvastoin. Silti niitä kaunistellaan päättäjien ja tiedotusvälineiden toimesta ympäri maailmaa. Miten ihmeessä?

Iranin johtajien brutaalit viestit ovat ainakin rehellisiä, eikä niitä ole vaikea ymmärtää. Erdoganin sanat ovat toisaalta paljon hienostuneempia ja taitavampia, mutta tulos sellaisesta kielenkäytöstä on miltei identtinen Ahmadinejadin kanssa. Turkin johtaja antaa haastattelussaan vaikutelman kypsästä johtajasta, joka vain puolustaa oman kansansa ja palestiinalaisten oikeuksia. Mutta hänen sanansa ovat myrkyllisiä! Hän esittää räikeitä valheita tietäen hyvin, että suurin osa kuulijoista ei tiedä faktoja tai vaivaudu tarkistamaan niitä. Ei edes CNN:n reportteri Fareed Zakaria kyseenalaistanut hänen väitettään “sadoista tuhansista kuolleista palestiinalaisista".

Totuus on, että noin 6 000 palestiinalaisarabia on menettänyt henkensä ensimmäisen intifadan alettua, ja heistä suuri osa oli aseistautuneita terroristeja. Samaan aikaan 3 000 palestiinalaista joutui omiensa surmaamiksi syytettynä vakoilusta Israelin hyväksi, ja noin 1 500 israelilaista on kuollut terrori-iskuissa. Vaikka yhdenkin viattoman ihmisen kuolema on liikaa, niin nämä luvut ovat kaukana Erdoganin kuvittelemista luvuista. Se, mitä Erdogan saavuttaa tällä ja “Israel on hyvin julma” -huomautuksellaan, on juutalaisvaltion demonisoiminen. Vaikka vertailua tehdäänkin liian usein natsi-Saksaan, niin on tosiasia, että 1930-luvulla tapahtunut juutalaisten demonisointi johti siihen, mitä juutalaisille tapahtui 1940-luvulla.

Abbas Zakin lausunto liittyy pitkään listaan samanlaisia lausuntoja, joita ovat tehneet PLO:n, Fatahin ja palestiinalaishallinnon johtajat. Näitä pidetään maltillisina järjestöinä, kaikki ne ovat Mahmud Abbasin hallinnassa, mutta niiden edustajat ja johtajat antavat säännöllisesti äärimmäisiä lausuntoja.

Mielenkiintoisia kysymyksiä herää liittyen yllä oleviin eri lainauksiin: Kuulimmeko yhtään reaktiota vaikutusvaltaiselta taholta yllä mainittuihin lainauksiin? Tuomitsiko mikään ihmisoikeusjärjestö niitä? Reagoiko YK tällaiseen suulliseen hyökkäykseen yhtä sen jäsenvaltiota vastaan? Mitä Erdoganiin tulee, ottivatko tiedotusvälineet esille hänen törkeän valheensa? Kuulimmeko lainkaan kritiikkiä hänen huomautuksestaan? Pitäisikö tästä vetää mitään johtopäätöksiä, kun arvioimme muita asioita, mitä Turkin pääministeri sanoo? Onko loogista pyytää Israelia sivuuttaa nämä lausunnot, eikä ryhtyä mihinkään varotoimiin (niin kuin usein on tehty)?

Emme kuulleet paljoakaan reaktioita näitä lausuntoja vastaan, mutta mitä sitten me kuulimme tällä viime viikolla? Kuulimme kuinka Giloon tulevat 1 100 uutta asuntoa tuomittiin kansainväliseltä taholta voimakkaasti ja yhdestä suusta! Iran puhuu Israelin tuhoamisesta, Assad rakettisateesta Tel Aviviin, Erdogan demonisoi juutalaisvaltion ja Fatah puhuu Israelin tuhoamisesta vaiheittain – ja me luemme sivu sivun jälkeen asunnoista Jerusalemissa. Jos tämä ei saa hälytyskelloja soimaan, niin mikä saa?

23.9.2011

Palestiinalaishallinto käynnisti keskiviikkona viralliset itsenäistymisjuhlinnat Länsirannan kaupungeissa huolimatta vetoomuksensa epäselvästä tulevaisuudesta YK:ssa. Palestiinalaishallinto on päättänyt yrittää tavoitella valtionsa tunnustamista yksipuolisella julistuksella eikä neuvotteluilla, joita YK:n päätöslauselmat 242, 338 ja Oslon sopimukset edellyttäisivät. PLO:n USA:n lähettiläs Maen Areikat julisti viime viikolla, että tulevan palestiinalaisvaltion tulisi olla “vapaa juutalaisista”.

Rauhanomaisten kokoontumisten lisäksi sadat palestiinalaisarabit ottivat yhteen Israelin puolustusvoimien (IDF) kanssa useissa eri paikoissa Juudeassa ja Samariassa (Länsirannalla) keskiviikkona. Jotkut mellakoitsijoista sytyttivät tuleen renkaita ja kivittivät turvallisuusjoukkoja. IDF:n komentokeskus on asetettu hälytystilaan, johon kuuluu lisäjoukkojen mobilisointi ja käyttöönotto alueella. Israelin puolustusvoimia on ohjeistettu asianmukaiseen hienovaraisuuteen, jotta yhtään ihmishenkiä ei menetettäisi.

Sillä välin New Yorkissa USA liittolaisineen yrittää yhä saada palestiinalaishallinnon vetäytymään pyrkimyksestään. Ranska kehotti lisäksi palestiinalaishallintoa unohtamaan YK:n jäsenyyden tavoittelun: Ranskan ja USA:n presidentit suunnittelivat lisäävänsä painetta palestiinalaisen virkaveljensä ylle keskiviikkona, yksimielisesti taivutellen Mahmoud Abbasia vetäytymään pyrkimyksistään. Toisaalta Moskova pyysi Washingtonia olemaan käyttämättä veto-oikeuttaan turvallisuusneuvoston äänestyksessä Palestiinan jäsenyydestä Yhdistyneissä Kansakunnissa.

Israel on nostanut YK:ssa niin kutsutun “diplomaattisen salamahyökkäyksen” viimeisenä yrityksenään tuhota palestiinalaishallinnon tavoite. Israelin kampanja on tarkoitettu estämään kahden kolmasosan enemmistön hyväksyntä palestiinalaisvaltiolle YK:n turvallisuusneuvoston äänestyksessä, ja siten välttämään USA:n veto-oikeuden käyttämisen päätöksessä. Israelin vaivannäkö on jo tuottanut tulosta Nigerian kohdalla, joka aiemmin suunnitteli tukevansa palestiinalaisten pyrkimyksiä, ja joka nyt kertoo pidättäytyvänsä äänestämästä. Tässä tapauksessa palestiinalaiset tarvitsevat sekä Gabonin että Bosnian tuen puolelleen. Israelilaisvirkamiehet ovat aiemmin arvioineet Gabonin äänestävän palestiinalaisten puolesta, mutta virallisen gabonilaistiedon mukaan valtio ei ole vielä päättänyt kantaansa asiassa. Tällä hetkellä on tiedossa viisi varmaa turvallisuusneuvoston jäsentä, joilla ei ole aikomusta tukea palestiinalaisvaltion pyrkimystä: USA, Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Kolumbia.

Palestiinalaiset tarvitsevat yhdeksän jäsenen enemmistön turvallisuusneuvoston 15 jäsenestä voittaakseen äänestyksen ja pakottaakseen USA:n käyttämään veto-oikeuttaan.

Word of Life Israelin kommentti:

YK:n päätöslauselma 242, joka seurasi arabien hyökkäystä vuonna 1967, julistaa selvästi, että Israel on “oikeutettu” puolustuksellisiin rajoihin, kuten mikä tahansa muu valtio, ja että rauhanneuvottelut osapuolten välillä tulee käydä ilman pakkokeinoja.

YK, joka on synnyttänyt tärkeitä sopimuksia, kuten yleismaailmallinen ihmisoikeusjulistus ja Holokaustia seurannut kansanmurhaa koskeva yleissopimus, on nyt manipuloitu tunnistamattomaksi raadoksi, jossa tyrannit ja ihmisoikeuksien väärinkäyttäjät ratkaisevat ihmisoikeuksia koskevia asioita, ja jossa Ahmadinejadin kaltainen antisemitistinen diktaattori vaatii Israelin tuhoa suoraan Yhdistyneiden kansakuntien puhujakorokkeelta.

Nykyään emme voi odottaa oikeutta YK:n yleiskokoukselta sen automaattisen diktaattorien ja islamilaisvaltioiden enemmistön vuoksi, joka puolustaa arabeja hinnalla millä hyvänsä.

Kysymyksessä kenelle Palestiina kuuluu, on kyse ennen kaikkea uskosta siihen, onko Jumala luvannut muinaisen Kanaaninmaan alueen Aabrahamin, Jaakobin ja Iisakin jälkeläisille eli juutalaisille (ei arabeille) vai eikö ole luvannut.

Ateisteille kysymys on irrelevantti.

Mutta esitän kysymyksen niille, jotka uskovat Jumalaan. Minun tutkimuksieni mukaan Raamattu osoittaa hyvin yksiselitteisesti, että aikoinaan patriarkoille annetut lupaukset ovat ikuisesti voimassa. Olen kerännyt vuosien aikoina tätä näkemystä tukevia raamatunpaikkoja, ja niitä on kertynyt tosi paljon.

Tiedän, että kristittyjenkin joukossa on korvausteologeja, joiden mukaan Jumala olisi kironnut Israelin lopullisesti eikä sillä ole enää mitään tulevaisuutta, vaan kristillinen seurakunta on ottanut sen paikan.

Olen eri mieltä. Minun mielestäni korvausteologia on Raamatun opetuksen ohittamista tai väärinkäsittämistä.

Minä uskon, että Jumalalla on kaksoissuunnitelma: toinen on maallista Israelia varten ja toinen on hengellistä Israelia eli kristillistä seurakuntaa varten.

Sanottakoon vielä selvyyden vuoksi, että minä en hyväksy kaikkia nykyisen Israelin valtion toimia. Lisättäköön vielä sekin, että tiedän, että nykyisen Israelin valtion syntymiseen myötävaikutti myös suuresti Rotschildien pankkisuku, jota minä pidän Uuden maailmanjärjestyksen ehkä suurimpana taustavoimana eli pahana asiana.

Mutta Israelin valtion syntymisessä Rotschildit toimivat kuitenkin Jumalan säätämyksen mukaan. Ehkä Rotschildeilla oli ja on toisenlainen idea Israelista kuin Jumalalla, mutta joka tapauksessa Jumala käytti pahoja Rotschildejakin oman tahtonsa toteuttamisen välikappaleena, koska Jumala oli luvannut jo tuhansia vuosia muinaisissa kirjoituksissa, että hänen kaikkialle maailman eri kulmiin hajotettu kansansa tulee vielä palaamaan lopunaikana takaisin omaan maahansa. Tässä toteutui se Lutherin sana, että Perkelekin on Jumalan Perkele. Jumala voi siis käyttää pahaakin toteuttamaan omia yli ymmärryksen käyviä suunnitelmiaan.

1800-luvun loppupuolella kansallismielinen siionismi-liike syntyi Theodor Herzlin innoittamana. Paluu kotimaahan eli alija-liike vahvistui sitten huomattavasti Toisen maailmansodan jälkeen.

Sitten syntyi ongelmia, kun arabit olivat sitä mieltä, että juutalaiset eivät kuulu Lähi-itään. Seurauksena on ollut monia Lähi-idän sotia, intifadoja, rakettihyökkäyksiä ja Israelin jatkuvaa kansainvälistä painostamista.

Onko juutalaisilla sitten oikeutta asua Palestiinassa? Vai olisiko heidät pitänyt asuttaa Ugandaan, Alaskaan vaiko sittenkin kaasuttaa kuoliaiksi viimeistä juutalaista myöten?

Minä olen sitä mieltä, että juutalaisilla on oikeus asua Palestiinassa ja kaikilla israelilaisilla on oikeus palata esi-isiensä historialliseen kotimaahan.

No, entä palestiinalaisten oikeudet?

Minä näen tilanteen niin, että Palestiinan arabit ovat vasta myöhemmin alueelle tulleita siirtolaisia, joille maa ei oikeasti kuulu. Palestiinan arabit ovat kuin vuokralaisia, joiden tulee siirtyä muualle, kuten palestiinalaisvaltio Jordaniaan, kun alueen alkuperäisten asukkaiden jälkeläiset saapuvat vuosituhansien ulkomaille karkotuksen jälkeen takaisin esi-isiltään saamaansa perintömaahan.

Lähi-itään ei synny rauhaa, ennen kuin arabit tunnustavat sen tosiasian, että juutalaiset ovat palanneet omaan maahansa.

Piispa Dominiquaen ja Rabbi Baruch Biermanin kirjoitus "Lopullinen ratkaisu umpikujassa"

© Copyright Bishop Dr Dominiquae Bierman 2011. Kad-Esh MAP Ministries, http://www.kad-esh.org/. This copyright notice must also remain. For all other permissions and enquiries including publishing, please contact karenmap@msn.com .

JAKAMATON JERUSALEM - SOLIDAARISUUSTAPAHTUMA

Helsingin Senaatintorilla 13.9.2011

Kutsumme sinut mukaan Helsingin Senaatintorilla tiistaina 13.9.2011 klo 17 järjestettävään JAKAMATON JERUSALEM -solidaarisuustapahtumaan Israelin puolesta. Tapahtumasta lähetetään yhteinen vetoomus tasavallan presidentti Tarja Haloselle.

Syyskuun 21. päivänä alkavassa YK:n 66. yleiskokouksessa Mahmoud Abbasin palestiinalaishallinto aikoo pyytää jäsenmailta yksipuolista tunnustusta palestiinalaisten valtiohankkeelle. Tällainen pyrkimys Länsirannan sekä Gazan aseman muuttamiseksi ja ”vuoden 1967 rajojen” saattamiseksi tunnustetuiksi rajoiksi on lähtökohdiltaan kiistattomasti vastoin YK:n päätöslauselmia 242 ja 338 sekä rikkoisi myös Israelin ja palestiinalaisten vuonna 1995 solmimaa Oslo II sopimusta. Näiden mukaisesti osapuolet ovat sitoutuneet neuvottelemaan kyseisistä rajaongelmista ryhtymättä muuttamaan alueiden asemaa pysyvää statusta koskevien neuvotteluiden lopputulosta odotettaessa.

Palestiinalaisten pyrkimys muuttaa kiistanalaisten alueiden asema yksipuolisella toimenpiteellä YK:n arvovaltaan vedoten ja Israelin kanssa tapahtuvat neuvottelut sivuuttaen ei johda rauhaan, vaan Lähi-idän konfliktin jatkumiseen. Tällä tavoin yksipuolisesti synnytetyllä palestiinalaisvaltiolla ei olisi mitään rauhansopimusta eikä sen tuomia velvoitteita Israelia kohtaan. YK:n ei tule, eikä se voi antaa tukeansa tällaiselle hankkeelle.

Samalla me solidaarisuustapahtuman osanottajat tahdomme osallistumisellamme ilmaista vakaan kantamme siitä, että Jerusalem on Israelin valtion jakamaton pääkaupunki. Mikään toinen kansallinen tai poliittinen entiteetti ei omaa asianmukaista moraalista, poliittista tai historiallista oikeutta Jerusalemiin pääkaupunkina. Kuningas Daavid (1000-luvulla e.Kr.) teki Jerusalemista pääkaupungin. Siitä lähtien kaupungissa on aina asunut merkittävä määrä juutalaisia aina kun historia on sen tehnyt mahdolliseksi. Juutalaisten yhteys Jerusalemiin on kaikunut halki vuosisatojen juutalaisten rukoillessa kaikkialla maailmassa: ”Ensi vuonna Jerusalemissa”.

Me tuemme kaikkien kansojen ja uskontojen avoimen vapaata pääsyä Jerusalemiin suvereenin Israelin valtion pääkaupunkina. Me torjumme ajatuksen Jerusalemin jakamisesta jälleen, niin kuin se oli jaettuna 1948 - 1967. Tuona aikana arabit miehittivät Jerusalemin itäistä osaa ja kielsivät kaikilta paitsi muslimeilta pääsyn Itä-Jerusalemin pyhille paikoille, kuten länsimuurille ja temppelivuorelle.

Senaatintorilla klo 17 tapahtuvan kokoontumisen jälkeen järjestetään iltatilaisuus Balderin salissa (Aleksanterinkatu 12) klo 18. Puheenvuoroja. Musiikissa Viktor Klimenko.

Tervetuloa!

Petri Kauhanen – Suomen Karmel-yhdistys, tj
Juha Ketola – ICEJ, tj
Seppo S. Kosonen – Aluekappalainen, Helsingin Tuomiokirkkoseurakunta
John Remes – Israel-Ystävyystoimikunta, pj
Pekka Sartola – Pastori, kirjailija
Pirkko Säilä – Patmos Lähetyssäätiö, tj
Hannu Takkula - Europarlamentaarikko

Word of Life Israelin artikkeli 19.8.2011

PALESTIINALAISVALTIOTA PUOLTAVAN ÄÄNEN MERKITYS

Palestiinalaishallinnon (PA) ulkoministeri Riyad al-Malki sanoi viime viikolla, että PA aikoo pyytää Yhdistyneitä
kansakuntia (YK) tunnustamaan Palestiinan itsenäisenä valtiona 20. syyskuuta. PA:n sisältä on kuultu myös
vastalauseita, jotka sanovat, ettei kyseinen teko ole kannattava, mutta PA:n johtaja Mahmud Abbas on ilmeisesti
päättänyt jatkaa kaikesta huolimatta. Israel on antanut varoituksen äärimmäisistä seurauksista, jos PA toteuttaa
aikeensa vaatia palestiinalaisvaltion tunnustamista, ja Netanyahu on toistuvasti esittänyt kutsuja neuvottelupöytään
– tuloksetta.

Kysymys palestiinalaisvaltiosta on arvoituksellinen. Tänä päivänä palestiinalaisvaltion kannatus kasvaa
maailmanlaajuisesti näennäisen irrallaan tosiasioista. Vaikka tällaisen valtion vastustamista pidetään äärimielipiteenä,
näin ei ole ollut aina. Aina kun tärkeissä toimintaperiaatteissa tapahtuu dramaattinen muutos, voisi kuvitella, että
siihen löytyy hyvät perustelut. Kuitenkaan ne perustelut, joita yleisimmin esitetään palestiinalaisvaltion puolesta
tänä päivänä, eivät juurikaan voi selittää sitä toimintaperiaatteiden muutosta, jonka voimme nykyään nähdä
länsimaisissa. Tarvitaan lyhyt historian oppitunti valaisemaan asiaa.

Arabien hylätessä YK:n ehdotuksen arabivaltion perustamisesta vuonna 1947 ajatus katosi kuin ilmaan. Sekä
muslimi- että länsimaissa tuollaisen valtion ajatus muuttui epäolennaiseksi ja tarpeettomaksi. Jordanian miehittämän
Länsirannan (Juudean ja Samarian) arabit vastaanottivat iloisesti Jordanian passinsa. Kukaan ei edes ajatellut
palestiinalaisvaltiota.

Nopea kelaus 1970-luvulle: uusi palestiinalaisarabien identiteetti alkoi muodostua, johtuen suurelta osin siitä,
etteivät arabivaltiot tahtoneet ottaa vastaan arabiveljiään, jotka olivat paenneet Brittiläisen mandaatin alueelta.
Jasser Arafat ja PLO väittivät edustavansa näitä ihmisiä ja käynnistivät terroristikampanjan, joka, ironista kyllä,
tuotti ajatuksen toisesta arabivaltiosta, tällä kertaa palestiinalaisvaltiosta, lisäten sen päämäärien joukkoon.
Tämä on ironista, sillä PLO:n tärkein päämäärä ei ollut valtion perustaminen, vaan toisen valtion eli juutalaisvaltion
tuhoaminen.

1970-luvulla palestiinalainen arabivaltio sai vielä osakseen laajaa vastarintaa länsimaissa, joskin jotkut muslimimaat
alkoivat tukea sitä poliittisista syistä. Yhdysvaltain entinen presidentti Jimmy Carter kuuluu nykyään palestiinalaisvaltion
tärkeimpiin puolestapuhujiin. Kuitenkin the New York Post -lehden haastattelussa 1. toukokuuta 1978 presidentti
sanoi, että “pysyvä uudisasutus Lähi-idässä saavutetaan ilman itsenäisen palestiinalaisvaltion perustamista
Länsirannalle”. Puheessaan kansakunnille 1. syyskuuta 1982 presidentti Ronald Reagan sanoi: “Mielestäni on
selvää, että rauhaa ei saavuteta perustamalla itsenäinen palestiinalaisvaltio näille alueille [Gazaan ja Länsirannalle]...”

Edes yhdeksän vaikutusvaltaisimman Euroopan valtion tekemä Venetsian julistus vuodelta 1980 ei maininnut
palestiinalaisvaltion perustamista, vaikka se olikin erittäin suosiollinen arabeja kohtaan ja tunnusti terroristijärjestö
PLO:n. Julistuksessa puhuttiin ainoastaan “itsemääräämisoikeudesta”. Palestiinalaisvaltion käsite oli niin kiistanalainen,
ettei sitä sanana käytetty edes Oslon sopimuksessa vuonna 1993, vaikkakin sopimuksen tekijät todennäköisesti
pitivät sitä päämääränään.

Sen jälkeen kun Oslon sopimus oli romahtanut Camp Davidin kokouksessa vuonna 2000 ja sitä oli seurannut
terrorikampanja, presidentti George W. Bush yllättäen hyväksyi kahden valtion ratkaisun puheessaan Rose Gardenissa
kesäkuussa 2002. Hän oli ensimmäinen Yhdysvaltain presidentti, joka teki näin. Siitä lähtien palestiinalaisvaltion
ajatuksesta tuli poliittisesti korrektia käsitteistöä. Nykyään luultavasti kaikki maailman valtiot tukevat palestiinalaisvaltion
perustamista, mutta osalle kysymykseksi jää miten ja milloin.

Millä perustein palestiinalaisvaltiota tuetaan tänä päivänä? Sen puolestapuhujat sanovat, että valtion perustaminen
on moraalisesti välttämätöntä. He viittaavat pakolaiskysymykseen ja kaikkien ihmisten itsemääräämisoikeuteen.
Miten tämä sitten eroaa 1970- ja 1980-luvuista? Toinen peruste, joka mainitaan on “miehitys”. Erittäin moraalittomaksi
ja brutaaliksi väitetyn israelilaismiehityksen vuoksi palestiinalaisvaltion tukemisen sanotaan olevan välttämätöntä.
Tämä artikkeli ei väitä, että Israel olisi täydellinen, mutta kuten aikaisemmissa Israel-raporteissa on kattavasti
kirjoitettu, Israelin armeija on asettanut itselleen korkean moraalisen tason, jota voidaan kunniakkaasti verrata
mihin tahansa armeijaan maailmassa.

Brutaalin miehityksen propagandasta on kuitenkin tullut voimakas väite, koska ihmisiä, jotka useista eri syistä
epäilevät palestiinalaisvaltion perustamista, kuvaillaan usein aggressiivisuuden kannattajiksi ja täysin moraalittomiksi.
Tämä on tietenkin kaukana totuudesta, mutta siitä on tullut tehokas tapa hiljentää vastustajat. Kukaan ei halua
esittäytyä epähumaanina.

Voisi olettaa, että palestiinalaisvaltion kannatus olisi riippuvainen niistä odotuksista, että se kykenisi tuomaan
rauhan ja tasapainon koko alueelle. Tämä on YK:n päätöslauselmien 242 ja 338 ydin, jotka toimivat perustana
konfliktin rauhanomaiselle ratkaisulle. Palestiinalaisarabien käyttäytyminen juutalaisvaltiota kohtaan on kuitenkin
pääasiassa ollut järkkymättömän vastustava. Tämä on käynyt ilmi usein eri tavoin vuosikymmenten aikana
riippuen siitä mitä keinoja on ollut käytettävissä, mutta se on sisältänyt terrorismia, talousboikotteja, diplomaattista
painostusta, parjausta propagandan välityksellä, kieltämistä ja historian uudelleenkirjoittamista, muutamia mainitaksemme.

Kaiken tämän päämääränä on alusta asti ollut – ja on vaikea olla tekemättä sitä johtopäätöstä, etteikö se yhä
edelleen olisi – Israelin tuhoaminen. Pitkä lista sitaatteja ja tekoja voitaisiin mainita tämän tueksi, mutta riittää,
että siteerataan Fatahin ulkomaan suhteiden johtajaa Nabil Shaathia, joka hiljattain sanoi: “Resepti 'kahdesta
valtiosta kahdelle kansalle' ei ole meille hyväksyttävä” ja jatkoi: “He voivat kuvailla Israelia itseään kahden kansan
valtioksi, mutta meistä tulee yhden kansan valtio.” Tämä kolmen viikon takainen lausunto paljastaa, että PA:n
vaatimus pakolaisten paluusta Israelin maaperälle on heidän keinonsa hajottaa juutalaisvaltio: se on tuhoamista
demografian kautta.

Tämän kaiken Israel kohtaa: maailmanyhteisö odottaa, itse asiassa vaatii, että Israel solmisi rauhan osapuolen
kanssa, joka ei tunnusta heidän oikeuttaan olemassaoloon; tuhoaa heidän kulttuuriperintönsä; kuvailee heitä
verenhimoisiksi hirviöiksi; kieltää heidän historiansa; opettaa lapsilleen, että juutalaisten tappaminen vie heidät
paratiisiin; ylistää niitä, jotka onnistuvat tappamaan heitä; rohkaisee koko maailmaa boikotoimaan heitä
taloudellisesti, akateemisesti, kulttuurillisesti ja poliittisesti; ja uhkaa tuhota heidät joko demografisesti tai
asein – ja tätä maailma kutsuu “rauhankumppaniksi”.

Kun katsotaan maailmaa, jossa näennäisen älykkäät ihmiset käyttäytyvät tällä tavoin, muistuu mieleen vanha vitsi:
“Valot ovat päällä, mutta ketään ei ole kotona.” Eli se tarkoittaa, että tämä ei ole järkevää käyttäytymistä!
Joku tuntuu kuitenkin epätoivoisesti haluavan palestiinalaisvaltion syntyvän, kustannuksista välittämättä.

Tarkoitus ei ole väittää, etteikö palestiinalaisarabeilla olisi huolia, joihin pitää tarttua. Köyhyys, työttömyys,
koulutus, terveyspalvelut ja liikkuvuus ovat kaikki alueita, joihin täytyy puuttua. Tällaisiin tarpeisiin voidaan
ja niihin tuleekin puuttua, vaikkei valtiota perustettaisikaan. Parannuksia on tehty, mutta PA:n kirstuihin virtaavien
suurten rahamäärien lahjoittajien tarkempi kontrolli rahojen käytöstä auttaisi pitkälle korjaamaan edellämainittuja
puutteita.

Edellämainitun pohjalta voidaan vilpittömästi sanoa, että palestiinalaisvaltion perustaminen tänä päivänä ei ole
oikeuden, moraalin eikä humanismin voitto. Se ei myöskään ole askel kohti Lähi-idän konfliktin ratkaisua. Päinvastoin,
niin kauan kun sen johtajat uskovat siihen, mitä Nabil Shaath yllä ilmaisi, palestiinalaisvaltion perustaminen tulee
todennäköisesti olemaan takuu konfliktin jatkumiselle. Se antaa arvoa PA:n jatkuvalle, ei-hyväksyttävälle käytökselle,
se antaa luvan Israelin murskaamiselle ja se polkee maahan kansainvälisen lain periaatteet. Lyhyesti sanottuna,
palestiinalaisvaltion puolesta äänestäminen YK:ssa syyskuussa on ääni tyrannimaisen käytöksen puolesta.

Olen samaa mieltä. Kahden valtion ratkaisu ei tuo rauhaa Lähi-itään, koska palestiinalaiset eivät hyväksy kahta valtiota.
Palestiinalaisten pitkän tähtäimen suunnitelmana on juutalaisvaltion tuhoaminen ja arabi/muslimivaltion perustaminen alueelle.
Palestiinalaisilla on jo karttoja, joissa näkyy vain Palestiina, mutta ei Israelia ollenkaan.

Tässä tilanteessa Israelin ei pitäisi suostua Palestiinan valtion perustamiseen. Israelin pitäisi sen sijaan liittää Gaza, Juudea
ja Samaria Israeliin. Niinhän kaikki muutkin maat tekevät valloittamiensa alueiden suhteen. Tässä tapauksessa Israel on
valloittanut vain omia historiallisia alueita itselleen. On vain käsittämätöntä, että v. 1967 sodan jälkeen Israel ei ole
vieläkään anneksoinut Länsirantaa, muinaista Raamatun maata, itseensä.

Palestiinalaiset voivat siirtyä Jordaniaan, joka on brittiläisestä mandaatista arabeille annettu alue. Ja kun arabeille ei kelvannut
YK:n heille v. 1947 Länsirannalta tarjoama maa-alue valtioksi, niin olkoot sitten ilman sitä aluetta. Jäähän heille joka tapauksessa iso Jordanian alue.

Word of Life Israelin artikkeli

1. PROTESTEJA TODELLISEN MUUTOKSEN VAI PIKKUMAISEN POLITIIKAN PUOLESTA?

Heinäkuun 14:nen jälkeen israelilaisia on majoittunut teltoissa Rothschild-bulevardilla Tel Avivissa osoittaakseen
mieltään Israelin asumiskustannuksia vastaan. Rothschildin leiriin on sen jälkeen liittynyt samanlaisia leirejä ympäri
maan, ja isoissa kaupungeissa on pidetty suuria satojen tuhansien ihmisten mielenosoituksia. Protestointi alkoi
25-vuotiaan telavivilaisen tytön, Daphna Leefin, avattua Facebookiin protestisivun, johon tuhannet liittyivät
nopeasti.

Nyt protestin johtajiin, joista monet ovat opiskelijoita ja keskiluokkaisia aškenasitaustaisia työläisiä, on liittynyt
myös työväenpuolueen johtajia, poliitikkoja, professoreita ja toimittajia. Heidän protestointinsa on laajentunut
koskemaan myös yleistä hintatasoa, vaatimusta ilmaisesta koulutuksesta, halvempaa julkista liikennettä, veron
alennuksia, sosiaalisen eriarvoisuuden lopettamista sekä parempia terveyspalveluja ja sosiaaliturvaa. Protestin
yllättävä tuki ja vahvuus sekä johtajuuden epäjärjestelmällisyys ja epäyhtenäisyys ovat ajaneet protestoijat
kamppailemaan vaatimustensa määrittelyssä.

Kaksi päivää sitten protestin johtajat konsultoivat Israelin yliopistojen talousammattilaisia valmistautuakseen
tapaamiseen ryhmän kanssa, jonka pääministeri Netanyahu on koonnut vastaamaan haasteeseen. Neuvonpidon
jälkeen vaikutti kuitenkin siltä, että protestoijat kieltäytyisivät tapaamasta Netanyahun tiimiä, sillä he uskoivat,
ettei hän ole aidon kiinnostunut tekemään muutoksia, ja keskustelut olisivat sen tähden vain tyhjiä puheita.

Netanyahun hallitus oli aluksi välinpitämätön protestoijia kohtaan, mutta vaikuttaa nyt ottaneen haasteen
tosissaan. Professori Manuel Trajtenberg, jonka Netanyahu on asettanut johtamaan paneelia, joka tulee
ehdottamaan mihin toimenpiteisiin tulisi ryhtyä, sanoi, että nämä protestit tulee käyttää “todelliseen muutokseen,
se palaa sisimmässäni”. Hän lisäsi: “Meidän tulee kuunnella ja kommunikoida vastapuolen kanssa. Me tarvitsemme
sosiaalista herkkyyttä, emme iskulauseena, vaan paneelin jäseniä kuvaavana ominaisuutena.”

Useat arvostelijat Israelin oikeistosta ovat syyttäneet protestoijia siitä, että nämä käyttävät asuntokriisiä
vasemmiston poliittisten päämäärien ajamiseen. On käynyt ilmi, että suunnilleen 80 prosenttia joukkokokoontumisten
puhujista on tunnettuja vasemmiston, jopa äärivasemmiston, puolue- ja järjestöaktiiveja. Kirjailija Amos Oz,
kuuluisa vasemmiston edustaja, kirjoitti Haaretz-lehdessä, että protestien tärkein päämäärä on hallituksen
kaataminen. Hän nimesi kolme aluetta, joilla tulee tapahtua muutos, jotta sosiaalinen oikeus saavutettaisiin.
Siirtokuntiin sijoittamisen tulee loppua, samoin kuin erittäin suurien rahamäärien kanavoinnin ääriortodoksisille
yeshiva-oppilaitoksille, ja lopuksi, myös äveriäiden pohattojen keskiluokan kustannuksella tapahtuvan
lisärikastumisen on loputtava.

Word of Life Israelin kommentti:

Huolimatta valtion talouskasvusta, joka on jatkunut jopa viimeaikaisten lamavuosien aikana, talousvaikeudet
ovat todellisuutta suurelle osalle Israelin yhteiskuntaa. Keskivertotalo Israelissa vastaa hinnaltaan 132
keskipalkkaa (ennen veroja) verrattuna USA:n 60 keskipalkkaan. Asumiskustannukset ovat nousseet 60
prosenttia, ruokaostokset 16 prosenttia ja polttoaine 19 prosenttia vuodesta 2007. On hyvin tiedossa,
että keskivertoisraelilaisella on vaikeuksia kuun lopulla, ja että monet selviytyvät lainojen tai säästöjen
turvin. Israelin kanava 10:n tekemän äänestyksen mukaan myös 85 prosenttia Likudin äänestäjistä tukee
mielenosoituksia. Tämä vahvistaa väitteen siitä, että protesteilla on tukijansa myös keskusta-oikeistossa.
Netanyahun täytyy löytää riittävät vastaukset näihin työläisiin haasteisiin. Ihmiset taistelevat elääkseen
normaalia elämää, eikä yksikään demokraattinen yhteiskunta toimi kunnolla, ellei sen asukkaiden
perustarpeista ole huolehdittu.

Taloutta ei kuitenkaan voida erottaa politiikasta ja ideologiasta. Valtion budjetista löytyy enemmän tai
vähemmän kiinteä summa kulutettavaksi, ja näiden rahojen jakaminen riippuu pitkälti poliittisista päämääristä.
Poliittinen näkökulma käy selvästi ilmi Amos Ozin artikkelista Haaretzissa. Oz, ja monet muut telttailijat,
ovat sekulaareja ja vasemmistohenkisiä. Siirtokunnissa yhdistyy se, mikä heille edustaa inhottavuuden
huippua ja syytä maailman anti-israelismiin. Siirtokunnat ovat heidän mukaansa uskonnollisesti oikeutettua
"miehitystä".

Vasemmisto ei ole onnistunut purkamaan siirtokuntia rauhansopimuksella tai yksipuolisella israelilaisten
vetäytymisellä. He ovat nyt ymmärtäneet, että he voisivat onnistua vetämällä esiin "talouskortin":
asuminen Tel Avivissa on kallista, koska Likud on päättänyt rahoittaa siirtokuntia. Tämä on vääristelty
väite. Voidaan vain kuvitella miten asumiskustannukset nousisivat, jos tällä hetkellä Vihreän linjan toisella
puolella asuvat puoli miljoonaa juutalaista muuttaisivat takaisin tunnustetun Israelin puolelle. Mutta
tärkeämpää on se, mitä on toisteltu yhä uudelleen: juutalaisten läsnäolo historiallisessa juutalaisten
kotimaassa oikeuttaa juutalaisten olemisen Tel Avivissa. Jos juutalaisilla ei ole oikeutta asua Hebronissa,
Beetelissä ja Schehemissä, millä oikeudella he asuvat Tel Avivissa? Lisäksi, monet näistä siirtokunnista
rakennettiin vahvistamaan Israelin turvallisuutta ja toimimaan Israelin puolustusstrategian selkärankana.

Protestoijat eivät myöskään huomaa, tai eivät ainakaan halua huomata, toista taloushaastetta, joka
Israelia kohtaa: niin kutsutun arabikevään tuloksena turvallisuustilanne on epävakaa ja Israelin
puolustusvoimat voi tarvita lisälohkoa budjetista (vaikka tällä hetkellä on puhe puolustusvarojen
leikkaamisesta protestoijien vaatimusten kustantamiseksi). Maailmanlaajuinen Israelin boikotointikampanja
vähentää Israelin tuloja. USA:n epävakaa taloustilanne voi vaikuttaa taloudelliseen tukeen ja lainavakuuksiin,
joita USA on antanut. Myös EU:n, Israelin suurimman vientialueen, yleinen taloudellinen epävakaus voi
vaikuttaa negatiivisesti Israelin talouteen. Elleivät protestoijat näe asiaa laajemmin, he kulkevat siitä,
missä aita on matalin.

Rothschild-protestoijien ajama asia on oikea, mutta he esittävät utopistisia vaatimuksia. Vaatimalla
välittömiä ratkaisuja moniin pyyntöihinsä heidän uskottavuutensa laajana kansanliikehdintänä pyyhkiytyy
ja heistä tulee väline poliittisen opposition käyttöön. Protestit esittävät kuitenkin todellisia ongelmia ja
ansaitsevat muutakin kuin tulla osaksi vasemmiston ja oikeiston välistä poliittista peliä. Jotta yhä jatkuvat
protestit onnistuisivat parantamaan Israelin yhteiskuntaa, niiden pitää irrottautua politiikasta mahdollisimman
paljon, jotta ne voivat houkutella väkijoukkoja sekä vasemmalta että oikealta. Tämän tehdäkseen heidän
tulee keskittyä vain muutamiin alueisiin, joilla vallitsee laaja yhteisymmärrys, esittää realistisia vaatimuksia,
ja pikaisten toteuttamiskelpoisten toimien lisäksi, heidän tulee suostua tekemään työtä pidempiaikaisten
ratkaisujen puolesta. Aloite on arvokas – olkoon jatko samanlainen!

On “täysin oikeutettua”, että palestiinalaisarabit vievät kysymyksen asemastaan itsenäisenä valtiona YK:hon syyskuussa, sanoi Norjan ulkoministeri Jonas Gahr Støre maanantaina tavattuaan palestiinalaishallinnon johtajan Mahmud Abbasin. Tämä vakuutti Størelle että “meidän valintamme on rauha, ja me jatkamme saavuttaaksemme sen Israelin kanssa neuvottelujen kautta".

Norjan vierailu oli toinen pysähdyspaikka kampanjassa, jonka tarkoitus on taata Euroopan tuki palestiinalaisvaltiolle YK:ssa. Myös Israel lobbaa Euroopassa ja muuallakin vakuuttaen, että ainoa tie eteenpäin on neuvottelujen tie, eikä vain yhden osapuolen toiminta. Eurooppa näyttää jakautuneen: valtiot kuten Irlanti, Portugali, Hollanti, Ruotsi, Espanja ja Norja kallistuvat tukemaan palestiinalaisvaltiota, kun taas Saksa ja Italia ovat vastaan, ja Britannia ja Ranska ovat kahden vaiheilla. Siitä huolimatta, että Arabiliitto viime viikolla hyväksyi palestiinalaisarabien aloitteen, sanoi Israelin varaulkoministeri Danny Ayalon maanantaina, että näyttää siltä että kansainvälinen tuki olisi hiipumassa.

Samaan aikaan julkaistiin viime viikolla Stanley Greenberg -mielipidekysely, joka käsitteli palestiinalaisarabien asenteita. Huolimatta kyselyn hyvin kiistanalaisesta sisällöstä se on jätetty miltei huomiotta tai esitelty valikoivasti keskeisissä tiedotusvälineissä. Palestiinan julkisen mielipiteen keskuksen kanssa yhteistyössä tehtyyn kyselyyn haastateltiin 1 010 palestiinalaisarabia. Siitä ilmenee, että vastaajille ensisijaisen tärkeää olivat työpaikat, terveydenhuolto ja koulutus.

Kyselyssä havaittiin kuitenkin myös seuraavaa:
- 61% hylkäsi ajatuksen, että Israelin tulisi olla juutalaisten kotimaa ja Palestiina palestiinalaisten kotimaa.
- 66 % näkee "kahden valtion ratkaisun välivaiheena matkalla perimmäistä tavoitetta kohti, joka on yksi palestiinalaisvaltio käsittäen koko alueen Jordan-joesta Välimerelle".
- 72% tuki juutalaisten historian kieltämistä Jerusalemissa.
- 92% vastusti Jerusalemin minkäänlaista jakamista juutalaisten kanssa.
- 80% oli yhtä mieltä Hamasin peruskirjan maininnan kanssa siitä, että tarvitaan arabien ja islamilaisten pataljoonia juutalaisten lyömiseksi.
- 73% oli samaa mieltä muslimiperinteen kanssa (Hadit), joka vaatii muslimeja tappamaan juutalaisia mistä tahansa heitä löytyykin.
- 53% kannatti sitä, että koululaisille opetetaan juutalaisvihamielisiä lauluja.

Kommentti:
Stanley Greenberg -kysely asettaa kilpajuoksun palestiinalaisvaltion perustamiseksi erittäin mielenkiintoiseen valoon. Norjan ulkoministeri käytti sanoja “täysin oikeutettu” kuvaamaan palestiinalaishallinnon pyrkimystä itsenäisen valtion asemaan YK:ssa. Mitä jäsenyyteen tulee, niin YK “on avoin kaikille rauhaa rakastaville valtioille, jotka hyväksyvät YK:n peruskirjan sisältämät velvoitteet… .” Peruskirjan johdannon ensimmäisessä lauseessa lukee: “Me Yhdistyneiden kansakuntien kansat olemme päättäneet säästää tulevat sukupolvet sodan vitsauksilta… .” Vertaa sitä siihen, mitä mieltä 80% palestiinalaisista arabeista ovat yllä.

Peruskirja jatkuu vahvistaen uskoa perusihmisoikeuksiin ja ihmisyksilön arvoon. Sitä voi verrata yllä mainittuihin prosenttilukuihin 53% ja 73%. Seuraavaksi YK:n asiakirja puhuu miesten ja naisten sekä suurten ja pienten kansakuntien yhtäläisistä oikeuksista. Vertaa sitä yllä mainittuun 66%:iin. Lopuksi peruskirja kehottaa kaikkia kansakuntia harjoittamaan suvaitsevaisuutta ja elämään yhdessä hyvinä naapureina rauhassa. Sitä voi verrata edellä olleen 92%:n kanssa.

Sopii ihmetellä, mitä YK:n peruskirja merkitsee Størelle ja muille, jotka kannattavat palestiinalaisvaltion luomista. Onko “täysin oikeutettua” luoda valtio, jonka väestö on vakaasti päättänyt tuhota toisen maan? Miten tämä edistää rauhaa ja “vakaampaa Lähi-itää”?

Monet toimittajat ja poliitikot syyttävät Netanyahua rauhanneuvottelujen umpikujasta. He sanovat, että hänen ja hänen hallituksensa väitteet kiihotuksesta palestiinalaishallinnon tiedotusvälineissä ovat pelkkiä tekosyitä, joilla estetään palestiinalaisvaltion luominen. He väittävät Netanyahun vaatimusta Israelin tunnustamisesta juutalaisvaltioksi tarpeettomaksi ja kuvaavat Israelin pääministeriä joustamattomaksi ja aggressiiviseksi. Tällaiset toimittajat viittaavat Abbasin länsimaissa esittämiin lausuntoihin “todisteina” siitä, että palestiinalaishallinto pyrkii rauhaan. Israelista ja Netanyahusta on tullut symboli kaikelle, mikä on väärin Lähi-idässä ja joillekin jopa koko maailmassa.

Mutta edellä esitetty tutkimus selittää, miksi Netanyahu vaatii vakuuksia palestiinalaishallinnolta. Nykyinen hallitus ja israelilaisten enemmistö eivät ole halukkaita myöntymään eurooppalaisten viisauteen, jonka mukaan palestiinalaisvaltion luominen johtaisi rauhaan Lähi-idässä. Eurooppa yrittää epätoivoisesti kuvata palestiinalaishallintoa maltillisena ja rauhaa rakastavana tekijänä. Siitä syystä eurooppalaiset jättävät äskeisen tutkimuksen huomiotta. Sillä jos tutkimus tunnustetaan, niin se jäytää perinteistä eurooppalaista viisautta. Jos se tunnustetaan, niin se asettaa suuren kysymysmerkin ajatukselle palestiinalaisvaltiosta.

Vaikutusvaltaisissa eurooppalaisissa piireissä on käynnissä mätä strategia: Palestiinalaishallinnossa on ilmennyt monia tekoja, lausuntoja ja toimintatapoja, jotka tekevät heidän puolestaan puhumisen vaikeaksi. Sen takia monet tiedot ihmisoikeusloukkauksista ja asenteista Israelia kohtaan palestiinalaishallinnon sisällä vaiennetaan tai annetaan anteeksi vetoamalla "miehitykseen". (Vetoaminen “miehitykseen” näyttää aina toimivan.) Samalla Israelista yritetään tehdä riivattua maalaamalla tämä juutalaisvaltio, joka on Lähi-idän ainoa demokratia, vielä mustemmilla väreillä ja siten siirtämällä painopistettä pois palestiinalaishallinnon kiihkomielisyydestä. Tämä tehdään usein hienovaraisesti. Hienostuneet eurooppalaiset intellektuellit ovat haluttomia käyttämään liian voimakasta kieltä, joten viesti tulee usein esille sitten, että häpeilemättömille palestiinalaisten edustajille annetaan tilaa mediassa, jolloin he voivat syöstä ulos halveksuntaansa Israelia kohtaan ja kertoa yksipuolisen versionsa tapahtumista.

Mikäli kansainvälinen yhteisö ajaa läpi palestiinalaisvaltion perustamisen, niin Stanley Greenberg -tutkimus osoittaa, että on olemassa suuri riski, että poliitikot heräävät hyvin toisenlaiseen todellisuuteen kuin minkä puolesta he äänestivät sinä päivänä, kun valtio perustetaan. Se ei ehkä ole niin “täysin oikeutettu” kuin miltä se joidenkin mielestä tänä päivänä vaikuttaa.

17.6.2011

Viime sunnuntaina 5. kesäkuuta tuli kuluneeksi 44 vuotta kuuden päivän sodan alkamisesta vuonna 1967. Tässä yhteydessä Palestiinan arabit juhlivat sitä, mitä he kutsuvat sanalla “Naksa”, jonka merkitys on “takaisku". Kuuden päivän sodan aikana, jolloin viisi arabimaata hyökkäsi Israelin kimppuun, Israel valloitti Golanin kukkulat, Juudean ja Samarian mukaan luettuna Itä-Jerusalemin, Siinain ja Gazan.

Osana uutta taktiikkaa, jota käytettiin myös 15. toukokuuta, palestiinalaiset olivat kehottaneet ihmisiä ympäröivistä maista osallistumaan joukkomarsseihin Israelin rajoille. Tämä symboloisi heidän mielestään pakolaisten paluuta. Kehotus koski myös Israelin arabeja ja Juudean ja Samarian arabeja, jotta he marssisivat Jerusalemia kohti.

Sunnuntaiset protestit eivät vetäneet läheskään niin paljon osanottajia kuin järjestäjät olivat toivoneet. Libanonissa UNIFIL ja Libanonin armeija estivät protestit ja Hamas teki samoin Gazassa. Ainoastaan Syyrian rajalla mielenosoittajat yrittivät rikkoa raja-aidan, mutta he saivat varoituksia, kyynelkaasua, tainnuttavia kranaatteja ja lopulta tulitusta, joka oli suunnattu heidän vartalon alempiin osiin. Syyrian viranomaisten mukaan 23 ihmistä kuoli, mutta Israelin puolustusvoimat (IDF) epäilee vahvasti tätä lukua. “Tulituksemme oli harkittua ja varovaista”, sanoi IDF:n upseeri. Israelin mielestä Syyrian presidentti Bashar Assad käytti rajaselkkausta huomion kääntämiseen pois omista murhaavista toimenpiteistään hallituksen vastustajien tukahduttamiseksi Syyriassa.

Word of Life Israelin kommentti:

Sunnuntain tapahtumat esitetään osana taistelua miehittäjävaltaa vastaan. Mielenosoittajien iskulauseet ja julisteet kertovat miehitettyjen alueiden valtaamisesta ja myös pakolaisten paluusta. Nämä esitetään ihmisoikeuksiin liittyvinä moraalisina kysymyksinä. Kyseessä ei kuitenkaan ole muuta kuin iso PR-temppu, joka on suunniteltu saattamaan Israel huonoon valoon. Väitteet miehityksestä ja pakolaisista eivät kuvasta todellista tilannetta, vaan ovat voimakkaita iskulauseita. Lisäksi rajoille tunkeutumisen tarkoituksena on ainoastaan provosoida tilanne, jossa aseistetut sotilaat joutuvat siviilien kanssa vastakkain – siitä saa vahvaa TV-kuvaa. Muutamien ihmishenkien menetys on pikkuhinta, jotta voitetaan läntisen maailman hyväksyntä, ainakin siltä vaikuttaa.

Israel teki, mitä jokainen valtio tekisi vastaavassa tilanteessa: suojeli rajojaan. On murheellista, jos ihmisiä kuoli tämän tapauksen seurauksena. (Punainen Risti ei ole pystynyt vahvistamaan yhtään kuolleita.) Joka tapauksessa mahdolliset kuolleet ovat Syyrian vastuulla, joka salli mielenosoittajien tunkeutua rajalle. Jokaisen kansakunnan vastuulle kuuluu, ettei sen alueelta hyökätä naapurimaiden kimppuun. Mutta ihmishenki näyttää olevan halpaa tavaraa Assadin hallitukselle näinä päivinä.

Lopuksi, Palestiinan arabien kertomukset leviävät nopeasti, koska he tietoisesti käyttävät tiettyjä sanoja. “Naksa” on uusin tulokas. Muita sanoja, joilla on tietoinen ideologinen viesti ovat: Nakba, pakolaiset, miehitys, separatistinen seinä, Al Aksa, Al Quds, Länsiranta, siirtokunnat, militantit, muutamia mainitaksemme. Tällaisia sanoja käyttämällä konfliktia lavastetaan Israelin-vastaiseen suuntaan. Israelin-vastaisia kuvia luodaan ihmisten mieliin ja se johtaa myötätunnon puutteeseen juutalaisvaltiota kohtaan. Henkilön, joka on kiinnostunut objektiivisuudesta, on kyettävä paljastamaan tämä sanoilla manipuloiminen.

Tri Jacques Gauthierin 25 vuoden tutkimusten loppupäätelmä: Jerusalem kuuluu juutalaisille

Alkuperäinen lähde: http://wwnet.fi/users/veijone/

Palestiinalaishallinnon (PA) edustajat painostavat YK:ta hyväksymään heidän suunnitelmansa Palestiinan valtion perustamiseksi, joka pohjautuisi vuoden 1967 rajoihin ja jonka pääkaupunkina olisi Jerusalem. Tämä saataisiin aikaan YK: n yleiskokouksessa syyskuussa. Tällä viikolla PA:n johtaja Mahmud Abbas sanoi jo 130 kansakunnan tehneen tällaisen tunnustamisen. Hänen neuvottelijansa Nabil Shaath sanoi heidän odottavan valtioiden kuten Ranskan, Ruotsin ja Irlannin tekevän samoin reilusti ennen syyskuuta. Tavoitteena, Shaath sanoi, oli päästä kahden kolmasosan enemmistöön yleiskokouksessa ja sitten tuoda kysymys turvallisuusneuvostolle.

Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja Mark Toner sanoi kuitenkin tiistaina, että Yhdysvallat ei usko, että tämä on hyvä idea, "emmekä usko sen olevan hyödyllistä". Yhdysvallat, hän sanoi, ajaa tarmokkaasti neuvotteluja. Tämän vastaisesti, LA Times julkaisi tällä viikolla raportin, jossa ehdotettiin, että kvartetti, jossa Yhdysvallat on jäsenenä, voisi harkita lausuntoa, jossa tuetaan PA:n aloitetta. Ulkoministeri Hillary Clinton on toistuvasti ilmaissut halunsa päästä nopeasti ratkaisuun konfliktissa vedoten jatkuviin levottomuuksiin arabimaissa.

Hanan Ashrawi, PLO:n toimeenpanevan komitean jäsen ja tunnettu, äänekäs Israelin kriitikko, sanoi, että "neuvotteluja ei tule ennen asutustoiminnan lopettamista, ilman selkeää toimeksiantoa kansainvälisen oikeuden mukaisesti, eikä ilman sitovaa aikataulua". Hän lisäsi: "Se, että YK tunnustaisi Palestiinan valtion, on kansainvälisen oikeuden mukaista."

Samaan aikaan pääministeri Netanyahu sanoi viime viikolla, että hän esittelee diplomaattiset ja turvallisuuspoliittiset periaatteensa vieraillessaan Yhdysvaltain kongressissa 24. toukokuuta. Israel ei tarvitse "rauhan seremonioita, vaan todellisen rauhan, joka kestää ja varmistaa turvallisuutemme ja tulevaisuuden", Netanyahu sanoi. Hän lisäsi: "Me vastustamme jokaista, joka yrittää sanella meille ehtoja, jotka jättävät meidät ilman turvallisuutta ja rauhaa."

Israelin hallituksen tiedottaja Mark Regev sanoi tällä viikolla, että "kansainvälisen yhteisön tulisi pitää palestiinalaisia enemmän vastuullisina neuvottelujen katkeamisesta ... Joissakin piireissä taivutaan automaattisesti kannattamaan palestiinalaisten asemaa, ja se antaa palestiinalaisille käsityksen, että he voivat tehdä mitä tahansa", Regev sanoi.

Word of Life Israelin kommentti:
Regevin kommentti osuu naulan kantaan. Kansainvälinen yhteisö on kehittänyt eräänlaisen automaattisen reaktion hyväksyä Palestiinan arabien väitteet, mikä muistuttaa kuuluisista Pavlovin koirien ehdollisista reflekseistä. Tämä näkyy myös länsimaisissa yhteiskunnissa älymystön keskuudessa ja tiedotusvälineissä, joissa näkemyksiä Israelin puolesta kuullaan harvoin, kun taas kritiikki Israelia kohtaan on riistäytynyt käsistä. Monissa tapauksissa Israelin puolestapuhujat joutuvat boikotoiduiksi, kuten tapahtui huomattavalle tiedemiehelle Alan Dershowitzille, jota kiellettiin puhumasta kolmessa Norjan yliopistossa kaksi viikkoa sitten.

On kehittynyt ajatus, että Palestiinan arabit ovat kuin pieni Daavid, joka taistelee suurta Goljatia vastaan. Heiltä ei siis voi vaatia mitään. Päinvastoin, "pikku Daavidia" on tuettava, ja hänestä on pidettävä huolta kaikin mahdollisin tavoin. Jokainen virhe on jätettävä huomiotta ja annettava anteeksi. Hänhän on loppujen lopuksi hyökkäyksen kohteena – tai oikeastaan "miehityksen alaisena" – jonka jättiläinen Goljat on saanut aikaan.
Daavidin ja Goljatin kuvauksessa oletetaan, että Daavidilla on korkeat moraaliset arvot. Meidän yhteiskunnassamme altavastaaja saa myötätuntoa. Heikko osapuoli on moraalisesti oikeampi puoli - vahva kaveri on aina moraaliton. Mutta tämä on väärää logiikkaa. Mikään luonnonlaki ei edellytä yhteyttä heikkouden ja moraalin välillä - tai voiman ja moraalittomuuden. Kun on kyse Israelista ja palestiinalaishallinnosta, vie vain vähän vaivaa nähdä, että Israel on valtio, joka noudattaa oikeusvaltion periaatteita, kun taas PA taivuttaa järjestelmää. Voimme antaa vaikka yhden esimerkin: kun PA:n johtaja Mahmud Abbas ei pysty yksiselitteisesti tuomitsemaan juutalaisen perheen murhaa, jossa myös murhattiin vauvoja, vaan yrittää alkaa pakoilla vastuusta syyttämällä ulkomaisia työntekijöitä, se sanoo jotain hänen johtamastaan järjestelmästä.

Kansainvälisen oikeuden asiantuntijan Alan Bakerin mukaan kansainvälinen yhteisö on itse asiassa heikentämässä kansainvälistä oikeutta tunnustamalla Palestiinan valtion. Päinvastoin kuin Ashrawin lausunnossa edellä, se, että YK tunnustaisi Palestiinan valtion, on vastoin tätä lakia. Tärkeimmät YK:n päätöslauselmat konfliktista ovat 242 ja 338. Yhdessä Oslon sopimuksen (joka toimii oikeutuksena palestiinalaishallinnon olemassaololle) kanssa kaikki nämä korostavat ehdotonta vaatimusta neuvotteluratkaisuun. Sopimuksessa, johon usein viitataan Oslo II:na, todetaan nimenomaisesti, että osapuolet eivät "ryhdy toimiin, jotka muuttavat Länsirannan ja Gazan alueen tilannetta odotettaessa pysyvää asemaa neuvotteluissa". Kansat, jotka nyt tunnustavat Palestiinan valtion, rikkovat kansainvälistä oikeutta ja voivat tuskin odottaa muiden kansojen kunnioitusta sen suhteen, mitä ne itse jättävät huomiotta.

Syyskuussa 2009, noin yhdeksän kuukautta Gazan sodan päättymisen jälkeen, tuomari Richard Goldstone esitti johtamansa tutkintakomission raportin. Hän hyökkäsi raportissa lähes yksipuolisesti Israelia vastaan ja syytti sitä vakavista kansainvälisen ja humanitaarisen lain rikkomuksista. Israel oli käyttänyt suhteetonta voimaa eikä ollut tehnyt eroa siviilien ja sotilashenkilöiden välillä, Goldstone väitti. Hän jopa sanoi siviileihin tähtäämisen kuuluvan Israelin "toimintatapoihin", mutta Hamasin puolelta hän ei löytänyt sellaisia aikeita.

Kun sitten tulee huhtikuu 2011, niin Goldstone julkaisee mielipidekirjoituksen The Washington Post -lehdessä. Sen johdannossa hän kirjoittaa: "Jos olisin silloin [2009] tiennyt mitä tiedän nyt, Goldstonen raportti olisi ollut erilainen asiakirja." Goldstone jatkaa, että päinvastoin kuin raportti oli väittänyt, Israelin toimintatapana ei ollut tähdätä siviilejä kohti. Hamasista Goldstone sanoo, että "on itsestään selvää" että sen hyökkäykset oli tahallaan osoitettu kohti siviilejä. Mitä tulee raportissa Israelia ja Hamasia vastaan nostettujen syytösten seurantatyöhön, Goldstone kirjoittaa, että Israel on tehnyt tämän eteen merkittävästi työtä. Hamas ei ole tehnyt mitään.

Israel ilmaisi tyytyväisyytensä Goldstonen artikkelin johdosta. Varapääministeri Moshe Ya'alon sanoi – luultavasti ilman että uskoi sitä itsekään – että Israel odottaa nyt YK:n täysin kumoavan raporttinsa Israelin puolustusvoimien oletetuista julmuuksista Gazan operaation aikana. Ya'alon jatkoi: "Toivomme, että Goldstone lähettää YK:n pääsihteerille kirjeen ja selvittää vääristyneessä raportissaan olleet syytökset Israelia vastaan."

Kommentti:
Kun Goldstonen raportti julkaistiin, se sai aikaan otsikoita kaikilla kansallisilla ja kansainvälisillä uutiskanavilla useiden päivien ja viikkojen ajan. Sen löydöistä keskusteltiin paneeleissa, ja Goldstonen kasvot tulivat joksikin aikaa tutummiksi kuin vastavalitun Obaman. Sitten, puolitoista vuotta myöhemmin, Goldstone kirjoitti peruuttavansa paljon siitä, mitä hän alunperin sanoi, ja tarjosi artikkeliaan The New York Post -lehdelle, joka kieltäytyi painamasta sitä! Kyllä, kieltäytyi painamasta! Muissa medioissa hänen peruutustaan on tuskin edes mainittu. Mutta se, että maailmankuulu henkilö peruuttaa tämän suuruusluokan asian joka koskee näin herkkää aluetta, on ennenkuulumatonta. Se on sensaatio, mutta siitä ei kuitenkaan raportoida!

Median hiljaisuus tässä tapauksessa puhuu paljon. On vaikea välttää sitä johtopäätöstä, että Goldstonen tuleminen toisiin ajatuksiin ei käynyt yksiin laajan mediamaailman yleisesti hyväksytyn viisauden kanssa – maailman jossa Israelin ei oleteta näyttävän hyvältä. Siispä: Goldstone ehkä tuli toisiin ajatuksiin, mutta hänen tulisi pitää ne ajatukset itsellään. Maailmanyhteisö sai jo kuulla sen tuomion, jonka se halusi – tai voidaan ehkä sanoa että määräsi – ja nyt mikään ei saisi häiritä tuota vaikutelmaa. Mutta suuren yleisön tulisi saada tietää, että tässä tapauksessa media kieltäytyi tekemästä työtään, ja siten se edelleen manipuloi yleistä mielipidettä Israelia vastaan.

Goldstonen raporttia ovat käyttäneet ja väärinkäyttäneet hallitukset, kansalaisjärjestöt, kaupalliset järjestöt ja akateemiset instituutiot. Ne ovat käyttäneet sitä boikotoidakseen Israelia ja eristääkseen sen. BDS-kampanja (boycott, sanction, divest, eli boikotointi, riisto ja sanktio) on viitannut tuohon raporttiin "todistaakseen kuinka oikea" kyseinen kampanja on. YK:ssa raporttia pidetään edelleen pyhänä kirjana ja sen katsotaan tarjoavan todenmukaisen kuvan siitä, mitä oikeasti tapahtui. YK:n eri kanavien kautta raportin suosituksia toteutetaan päivittäin. Toisin sanoen, joka päivä tehdään Israelin-vastaisia päätöksiä ja tekoja perustuen raporttiin, joka on osoittautunut vääräksi.

Alusta lähtien oli selvää, että raportti oli ikään kuin synnissä syntynyt. Sen tilasi YK:n ihmisoikeusneuvosto, joka on pitkään ollut räikeän Israel-vastainen. Neuvostosta Goldstone sanoo artikkelissaan rohkeasti, että "sen historiaa Israelin-vastaisuudessa ei voida epäillä". Goldstonen komission kokoonpano, sen toimintavaltuutus ja metodit osoittautuivat kuitenkin alusta asti toivottoman puutteellisiksi, ja tuloksena voi olla vain yksipuolinen hyökkäys Israelia vastaan. Mutta raportti antoi vahvat aseet niiden käteen, jotka halusivat Israelin näyttävän Lähi-idän konnalta, ja terveet arvioinnit tilanteesta uhrattiin tätä tarkoitusperää varten.

Niiden, jotka olivat omaksuneet Goldstonen raportin ja haluavat kuitenkin pysyä luottamuksen arvoisina jatkossakin, pitäisi nyt miettiä hetki ja arvioida asemansa uudelleen. On mahdotonta jatkaa niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, kun raportin pääkirjoittaja on hylännyt omat löytönsä. Niiden, jotka Goldstonen "mea culpa" -tunnustuksen jälkeen edelleen käyttävät raporttia hyökätäkseen yksipuolisesti Israelia vastaan, pitää tietää että he ovat ansaitusti saaneet vähemmän imartelevan antisemiitti-nimen – eikä heillä nyt ole viikunanlehteä peittämään omaa kaksinaismoraaliaan.

Aaro Mikkonen lähetti oheisen European Coalition for Israel (ECI) -järjestön julkilausuman.

ECI toteaa:
Bryssel, 28. helmikuuta 2011

Euroopan unioni on epäonnistunut toimissaan tukea demokraattisia uudistuksia omassa lähinaapurustossaan Välimeren ympäristössä, kirjoittaa European Coalition for Israel julkilausumassaan maanantaina. Oppositioliikkeiden tukemisen asemesta, jotka nyt ovat uudismuovaamassa aluetta, EU on pysyttänyt vanhat despootit vallassa tarjoamalla heille tärkeitä liiketoimintamahdollisuuksia Euroopassa ja oikeuttamalla heidän vallankäyttönsä perustan. Nyt EU:n on vakavasti harkittava uudelta kannalta omaa naapuruuspolitiikkaansa voidakseen tukea Välimeren alueen demokratisoitumista.

Kun rautaesirippu kaatui vuonna 1989, EU ryhtyi välittömästi toimiin auttaakseen vapautuneita maita taloudellisesti ja teknisesti demokraattisten instituutioiden rakentamisessa. Mikäli EU ja kansainvälinen yhteisö eivät onnistu tukemaan demokraattisen opposition vetoomusta yleismaailmallisten arvojen tukemisesta (puhevapaus, uskonnonvapaus jne.), jää tämä kansannousu
turhaksi ja kyseiset valtiot saattavat piankin palata autoritaarisen hallinnon alaisuuteen. Sellaisia poliittisia voimia, jotka pyrkivät tuomaan valtaan sharia-lain ja vihan lietsonnan levittämisen omiin yhteisöihinsä, ei missään olosuhteissa voida tukea kansainvälisen yhteisön taholta.

Viime aikojen kehityskulut Tunisiassa, Egyptissä ja Libyassa edellyttävät EU:n nykyisten, eurooppalais-välimerellisten kumppanuuksien kaltaisten tukimekanismien vakavaa uudelleenarviointia. Miten voi olla mahdollista, että EU on viimeksi kuluneiden vuosien aikana avoimesti vastustanut enemmän Israelin nykyistä hallitusta kuin näitä despootteja, jotka nyt on kukistettu
vallasta? Kieltäytymällä kauppasuhteiden kasvattamisesta Lähi-idän ainoan demokratian kanssa EU on viestittänyt selkeästi olleensa itse asiassa huolestuneempi omista strategisista pyrkimyksistään kuin demokratian ja laillisuuden tukemisesta alueella.

EU tarvitsee nyt moraalista rohkeutta asettuakseen tukemaan omia ydinarvojaan ja vakaumuksiaan. Aiemmin noudatettu strategia, jonka mukaan kannanottoa siirrettiin ja odoteltiin kunnes kansannousu oli jo lähes ohi, ei enää riitä. EU:n on aika tukea johdonmukaisesti alueen muutosvoimia ja uudistuksia. Nyt tulee tukea myös Iranin oppositioliikettä, jonka kahta
johtajaa Mir Hossein Musavia ja Mehdi Karroubia pidetään vangittuina.

Mikäli EU:n johtajat ovat tosissaan, heille on nyt käsillä kultainen tilaisuus korottaa ajoissa äänensä vastustamaan yhtä julmimmista ja vaarallisimmista yhä vallassa olevista despooteista. Tämä ei palvelisi ainoastaan kansainvälisen yhteisön etuja, vaan myös Iranin kansan etua. Hekin ansaitsevat mahdollisuuden uudistuksiin ja demokratiaan Egyptin, Tunisian ja
Libyan lailla.

- - - - - - -

Aaro Mikkosen kommentti 12.3.2011

EU EI TUE ISRAELIA HAJANAISUUTENSA TÄHDEN JA KUN SE EI ENÄÄ TUNNE JUMALAN SANAA -RAAMATTUA!

EU:N PERUSTUSLAISSA EI HALUTTU JUMALAN NIMEÄ EDES MAINITTAVAN. EUROOPAN UNIONIN LAIT OVAT YHÄ ENEMMÄN RAAMATUNVASTAISIA, KUTEN HOMOUDESTA ON YMMÄRRETTÄVISSÄ. SAMALLA EUROOPPA ON PAKANALLISTUNUT JA ISLAM VALTAA ALAA!

SUOMEN TULEE IRTISANOUTUA KOKONAAN ISRAEL-VASTAISESTA EU-POLITIIKASTA! MUUTEN OLISIMME TUHON TIELLÄ!
Mikään ei varjelisi enää Suomen kansaa! Olemme jo nyt taloudellisesti ahtaalla ja valtio heikentynyt! JOS öljyn hinnannousu iskee Suomen velkoineen lamaan! Tuottava työ katoaa ja julkiset alat nielevät tuottamattomana verovaroja - samalla raha virtaa pois Suomesta. Nokiankin kurssi on keinotekoisesti tehty alhaalle. Lopunkin omistuksen kaappaavat pois Suomesta. Suomessakin Edessä on mahdoton talouden yhtälö! Valmistaa tietä pedon merkille, jonka kehitys on jo pitkällä!

Puhuttelevaa on myös kesän 1939 juutalaislaivojen ja Lapissa juutalaispakolaisryhmän tuho- luovuttaminen Hitlerin käsiin! Sallittiinko näiden luovutusten johdosta talvisota ja alueluovutukset! -valtavat kansamme kärsimykset! Tämäkin asia on vaiettu. Mannerheim pelasti jatkosodan aikana 1942 yhden juutalaislaivan, kun uskova mummo varoitti. Tämä saattoi pelastaa Suomen!?

NYT OLEMME SAMASSA TILANTEESSA VALINTOJEMME OSALTA! Suomi ei voi osallistua Israelin vastaisiin toimiin. Nyt on valittava!

Jos Jumala sallii: Menetämme lopullisesti taloutemme, rauhan ja mahdollisesti Venäjän miekka syö Suomen. Apua ei tulisi mistään!

NYT ON KANSAMME TEHTÄVÄ PARANNUS JA KÄÄNTYMYS SYNTIELÄMÄSTÄ. JUMALAMAAN JA KAIKEN LUOJA TARKKAA ITSE SANANSA!
MEIDÄN TULEE OJENTAUTUA JUMALAN SANAAN JA TEHDÄ SEN MUKAISESTI! MYÖS SIUNATA JA TUKEA ISRAELIA, JOKA ON JUMALAN SUUNNITELMAN MUKAISESTI TOTEUTUVA JA RAKENNETTAVA. LUE 1. MOOSEKSEN KIRJA 12. JA 13. LUKU.

Voit tilata ja lukea "Israel ja iankaikkinen rakkaus" -kirjasta kirjoittanut Israel-asiantuntija Kalervo Syväntö ja "Jumalan rauhansuunnitelmaa" kirjoittaja Ulla Järvilehto, entinen kansanedustaja. Pääset lukemalla jyvälle Jumalan HYVISTÄ suunnitelmista koko ihmiskuntaa kohtaan!

Puolangalta kaikille hyvää samalla kun meri ja aallot pauhaavat Japanissa.
"Japani on ollut kovakivinen evankeliumille!" Jumalan sallimatta ei mitään tapahdu!

Ystävällisesti ja rakastaen Herrassamme Jeesuksessa Kristuksessa

Aaro Matti Johannes Mikkonen ins.

Puh. 044 5428050

Lähetin juuri äsken artikkelin Israelin siirtokuntien laillisuudesta. Sen ydin on, että YK, USA ja Kvartetti (EU, YK, USA ja Venäjä) rikkovat kaikki kansainvälisiä lakeja vaatiessaan Israelin lopettamaan asutuksen rakentamisen alueilla, joihin sillä on täysi oikeus. Mainitun artikkelin alkuperäinen URL on:

YK:ssa on selvä muslimienemmistö. 51 muslimimaata ja useimmat Afrikan maat aina äänestävät muslimien mukaisesti. YK:n ihmisoikeusneuvoston äänestysten mukaan Israel on tehnyt puolet kaikista maailman ihmisoikeusrikkomuksista, mikä jo osoittaa, että koko YK on Israelia vastaan.

Tässä koko maailman käymässä sodassa Israelia vastaan Suomi on aktiivisesti mukana. Suomihan puhuu voimakkaasti EU:n yhtenäisyyden puolesta ja haluaa olla mallioppilas. Siten Suomi automaattisesti kannattaa myös täysin kansainvälisen lain rikkovia esityksiä siten itse rikkoen kansainvälistä lakia ja ansaitsee siitä tuomion. Tänä päivänä Suomi tekee parhaansa antaakseen osan Jumalan Israelille lupaamasta maasta arabiterroristeille, jotka haluavat tuhota Israelin. Asia ilmenee jo parista lauseesta PLOn perustuslaista, mikä on Abbaksen ylin ohjenuora.

"Palestiina, entinen Britannian Mandaatti, on jakamaton yhtenäinen yksikkö. Aseellinen taistelu on ainoa tapa vapauttaa Palestiina tähtäimenä eliminoida Sionismi Palestiinasta."

Tämä perustuslaki kuvaa rauhaa, mihin Suomikin haluaa Israelin pakottaa. Rauha voi jatkua ainoastaan niin kauan kunnes arabit uskovat voivansa tuhota Israelin aseellisesti ja siihen asti käytetään kommandoiskuja. Rauhan teko Israelin ja arabien välille on mahdotonta. Länsimaailma haluaa vain kaikessa miellyttää arabeja öljyn vuoksi. Ainoastaan väliaikainen aselepo on mahdollista.

Arafat lupasi tehdä muutoksen Oslon sopimuksen aikaan 1993, mutta mitään muutosta ei ole tehty.

Olen lukenut myös Stubbin ja Liebermanin keskusteluista, joissa Stubb painostaa siirtokuntia välittämättä mitään Israelin laillisista oikeuksista.

Harva suomalainen tuskin tietää, mistä Jerusalemissa on kysymys. Puhutaan Itä- ja Länsi-Jerusalemista. (Jakohan on pieni juttu ja Israelille jää suurempi osa). Raamatun Jerusalem on vanha kaupunki ja sen ympäristö, missä sijaitsevat kaikki juutalaisten pyhät paikat eli nykykielellä Itä-Jerusalem. Kaiken tämän, mikä juutalaisille on pyhää, Suomi EU:n mukana vaatii annettavaksi arabeille ilmaiseksi. Käymällä sotaa Israelia, Jumalan silmäterää, vastaan Suomi käy samalla sotaa Jumalaa vastaan. Sakarjan kirja 12:3 kertoo miten siinä käy. 1933 käännös sanoo "repivät pahoin itsensä", 1992 sanoo "satuttavat itsensä". King James engl. sanoo "shall be cut in pieces" eli "leikataan kappaleiksi" ja juuri näin jenkit odottavat käyvän USA:lle jatkuvien Israelin jakoyritysten johdosta. Englanti jakoi juutalaisille luvatun ja San Remossa 1920 vahvistetun sopimuksen vastaisesti Palestiinan antaen 76% maasta arabeille. Kun YK vahvisti Jordanian perustamisen ko. alueelle v. 1946, ei kestänyt montaa vuotta ennen kuin Brittiläinen kansainyhteisö oli leikattu kappaleiksi. Englanti taisteli Winston Churchillin johdolla Jumalaa vastaan. Vaikka Kansainyhteisö oli luotu Jumalan siunausten avulla, niin Englannin taistelu Israelia vastaan johti suureen tappioon ja arvovallan menetykseen maailmassa. Jo kerran jaettu Palestiina halutaan jakaa uudestaan ja kun arabit kuitenkin jatkavat 1920-luvulla alkanutta rettelöintiään, niin varmaan taas pitäisi jakaa uudestaan jne.

Suomalaiset ovat ainakin osittain osa Israelin kadonneita sukukuntia. Vahvin todistus tälle on Jeesuksen opetuslapsilleen antama lähetyskäsky "Älkää menkö vierasheimoisten keskuuteen älkääkä mihinkään Samarian kaupunkiin. Sen sijaan menkää Israelin kansan eksyneiden lampaiden luo." (Matt.10:5-6) Tämä on eri asia kuin yleinen lähetyskäsky evankeliumin lopussa. Tämän seurauksena opetuslapset menivät eri puolille maailmaa sen mukaan kuin Henki ohjasi Israelin lasten luo. Andreas tuli Suomeen yli 1000 vuotta ennen ruotsalaisten valloitusta. Siitä johtuvat itälainat kuten "pappi". Samalla voi myös ihmetellä, mistä löytyy perusta Kalevalan luomiskertomuksen hengettärelle nimi Kave, mikä on Raamatun heprean kielen Eevan nimi suomalaisittain äännettynä.

Eräs näistä sukukunnista, joita pitäisi olla Suomessa, on Isaskar. Isaskarin merkitys ja taidot nähdään Daavidin sotajoukosta (1. Aikakirja 12:23-40). "Isaskarilaisia, jotka ymmärsivät mitä tilanne kulloinkin vaati ja mikä oli hyväksi Israelille, tuli kaksisataa päällikköä, ja he toivat mukanaan kaikki heimoveljensä." Missä ovat ne 200 Isaskarin hengen mukaista suomalaista, jotka osaisivat käsitellä tilanteen.

Sveitsissä on myös Isaskarin sukua. Siellä 1800-luvulla 200 kokoontui ja tuloksena oli Punaisen Ristin perustaminen.

Kansainvälisessä politiikassa on nykyään vallalla laittomuus. Poliitikkojen mielestä on mukavampaa ja helpompaa tehdä lehmänkauppoja ja siten lykätä vaikeat asiat tuonnemmaksi.

Kansainvälistä lakia ovat tutkineet erityisesti, kumpikin parikymmentä vuotta, Jacques Gauthier ja Howard Grief. Gauthier on kirjoittanut 1300-sivuisen väitöskirjan Jerusalemista ja Grief 600-sivuisen kirjan Länsirannasta kansainvälisen lain kannalta katsoen. Näihin henkilöihin pääsee käsiksi linkeistä

Saatamme tiedoksenne alla olevan vetoomuksen. Jos olette samaa mieltä, käykäähän allekirjoittamassa ja kertokaa kavereillekin.

Suomen Take a Pen
suomi1@takeapen.org
http://www.takeapen.org/suomi

http://www.PetitionOnline.com/Suomi123/
Vetoomus Suomen hallitukselle: Suomen ICAHD:n ehdotukset torjuttava perusteettomina

To: Suomen hallitus

Suomen ICAHD:n ehdotukset torjuttava perusteettomina

Me allekirjoittaneet pidämme Suomen ICAHD (Israeli Committee Against House Demolitions)-järjestön vetoomusta asekaupan lopettamiseksi Israelin kanssa kohtuuttomana ja perusteettomana. Jaamme presidentti Tarja Halosen ja ulkoministeri Alexander Stubbin käsityksen, jonka mukaan Suomen asekauppa Israelin kanssa on vähäistä ja noudattaa tarkasti EU:n linjauksia.

Esimerkiksi Israelin osuus Suomen puolustusmateriaalituonnista on vain 3.6 prosenttia, eikä Israel kuulu asevientikiellon piiriin.

ICAHD on erikoistunut Israelin mustamaalaamiseen. Esimerkiksi vuonna 2009 järjestön Suomen osasto kutsui Suomeen Norman Finkelsteinin, joka jopa Wikipedian antamien tietojen mukaan "on noussut julkisuuteen antisionististen mielipiteidensä vuoksi".

Finkelstein on ottanut tavaksi verrata Israelia natsi-Saksaan. Tällainen vertailu täyttää EU:n silloisen rasismin vastaisen keskuksen, EUMC:n vuonna 2005 laatiman antisemitismin määritelmän, jonka mukaan "Israelin nykypolitiikan vertaaminen natsien politiikkaan" on yksi esimerkki siitä, "millä tavoin antisemitismi voi asiayhteydestä riippuen ilmetä suhteessa Israelin valtioon."

Mikään muu maa, jonka kanssa Suomi on tehnyt asekauppoja, ei ole saanut yhtä näkyvää ja kielteistä huomiota osakseen, ei vaikka kyseinen maa olisi tappanut tuhansia siviilejä (esim. Kiina, Venäjä, USA) viime vuosikymmeninä. Näin ollen yllä mainittu vetoomus ei voi johtua pelkästään moraalisesta närkästyksestä Israelin itsepuolustukseen liittyvistä toimista.

Mikään muu maa, jonka kanssa Suomi on tehnyt asekauppoja, ei ole saanut yhtä näkyvää ja kielteistä huomiota osakseen, ei vaikka kyseinen maa olisi tappanut tuhansia siviilejä (esim. Kiina, Venäjä, USA) viime vuosikymmeninä. Näin ollen yllä mainittu vetoomus ei voi johtua pelkästään moraalisesta närkästyksestä Israelin itsepuolustukseen liittyvistä toimista.

Jäljelle jää siten vain yksi selitys mainitulle vetoomukselle: se edustanee lähinnä - ehkä jopa allekirjoittajien tietämättä - pyrkimystä tehdä Israelista "kansojen juutalaista", koko maailman syntipukkia. Tällainen pyrkimys heijastaa ikivanhaa, eurooppalaisessa kulttuurissa piilevää antisemitismia, joka tänä päivänä löytää antisionismista poliittisesti korrektin muotonsa.

Uskomme, että Suomen poliittinen johto tekee päätöksensä itsenäisesti ja jättää ääriryhmien mielipiteet huomioimatta.

Allekirjoita vetoomuksemme, jos et haluat, että äärimmäiset näkemykset ohjaavat Suomen ulkopolitiikkaa.

Olen nyt yli 30 vuotta seurannut tätä Lähi-idän kestoaihetta ja ollut vajaa 5 kk alueella. Ensimmäiset 10 vuotta meni sen ymmärtämiseen, mistä oikein on kyse. Pysyvän rauhan, esim. yli 50 vuotta rauhaa ilman aseitten käyttöä menetettiin vuonna 1948, kun arabit eivät hyväksyneet Israelin valtion perustamista, vaan Egypti, Jordania, Syyria, Libanon ja Irak julistivat sodan Israelille. Lisäksi on hyvä ymmärtää, että ennen muuta Englanti oli syyllinen epämääräisen tilanteen luontiin siitä lähtien, kun se valloitti alueen 1917 ja antoi katteettoman Balfourin julistuksen juutalaisille. Tilanne siis luotiin jo tällöin ja voidaan sanoa arabien yrittäneen sotilaallista ratkaisua 1948, lisäksi vuosina 1967 ja 1973 sodissa. Sen jälkeen he siirtyivät terroristitoimintaan, kun alueen johtava valtio Egypti teki rauhan Israelin kanssa. Viimeinen joskin pieni mahdollisuus pysyvään rauhaan (yli 50 vuotta rauhaa) meni kun Jasser Arafat ei hyväksynyt vuonna 2000 Camp Davidissa hierottua rauhansuunnitelmaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/2000_Camp_David_Summit

Kiistana oli ennen muuta Jerusalem kuten myös arabeitten mahdollisuus muuttaa takaisin entisille alueille. Alla Wikipediasta kopiota kuinka Arafatin katsotaan olleen syyllinen neuvottelujen epäonnistumiseen.
Clinton blamed Arafat after the failure of the talks, stating, "I regret that in 2000 Arafat missed the opportunity to bring that nation into being and pray for the day when the dreams of the Palestinian people for a state and a better life will be realized in a just and lasting peace." [7] The failure to come to an agreement was widely attributed to Yasser Arafat, as he walked away from the table without making a concrete counter-offer and because Arafat did little to quell the series of Palestinian riots that began shortly after the summit.[13][18][19] Arafat was also accused of scuttling the talks by Nabil Amr, a former minister in the Palestinian Authority.[20]

Nykyisessä tilanteessa yksi suuri ongelma on Gazaa hallitseva Hamas, joka vannoo Israelin tuhoa. Kukaan ei tiedä tuleeko Hamas saamaan vallan myös Länsirannalla. Jos se saa sen, niin se voi ampua sieltä aluksi kotitekoisia Kassam-raketteja laajalle alueelle juutalaisasutuksia. Ammattitaidon kehittyessä sitten vaiheittain pitemmälle kantavia raketteja.

On kysymys erittäin monimutkaisesta kokonaisuudesta. On siten erittäin suurta yksinkertaistamista sanoa israelilaisten siirtokuntien olevan esteenä. Tämä väite menee kylläkin varsin monen henkilön ymmärrykseen, jotka eivät ole perehtyneet syvällisemmin Lähi-idän kestokriisin problematiikkaan.

29.9.2010

1. ULKOMINISTERI Avigdor Lieberman esitteli YK.n yleiskokouksessa eilen oman käsityksensä rauhanprosessista ja sen mahdollisuuksista. Hänen näkemyksensä poikkeaa pääministeri Netanyahun käsityksistä ja odotuksista, joskin yhtäläisyyttäkin esiintyy. .
LIEBERMAN esitteli YK:n yleiskokouksessa Israelissa tunnetut teesinsä, joka kaikista syytöksistä ja puheen ajoituksesta huolimatta sai runsaat aplodit puheen kuulijoilta.

LIEBERMANIN lähtökohtana on toteamus, etteivät palestiinalaiset ole valmiit rauhaan Israelin kanssa. Siksi hän kehottaa sopimaan pitkäaikaisesta siirtymäajan sopimuksesta, jolla suhteet järjestellään odoteltaessa uuden sukupolven nousemista uusin ajatuksin. Hän vakuutti, ettei hän tarkoita väestön vaan rajojen siirtoa siten, että Israelin arabikaupungit liitetään PA:n hallintaan ja juutalaiskaupungit vihreän linjan itäpuolella liitetään Israeliin. Hän esitteli esimerkkejä vastaavista toimista maailmalla: Itä Timor, entinen Jugoslavia, ja Tsekkoslovakia. Hän tähdensi tarkoittavansa, että kansa muodostaa valtion siellä, missä se asuu.

LIEBERMAN pyrki oikaisemaan väärinkäsityksiä, miksi Israelin ja PA:n välinen konflikti on kestänyt Oslon sopimuksista huolimatta jo 17 vuotta. Hän sanoi 90 % sodista ja sodan uhreista II maailmansodan jälkeen johtuneen muslimien tai muslimivaltioitten keskeisistä konflikteista. Jordania miehitti Juudean ja Samarian ja Jerusalemin itäosat 1948 halliten niitä 1967 sotaan saakka, eikä kukaan puhunut Palestiinan valtion perustamisesta sinä aikana. Tämänkin luulisi todistavan, ettei kysymys ole ”setlementeistä” tai ”setlereistä”, vaan arabien sisäisistä erimielisyyksistä.
Edelleen hän totesi, että Israel solmi rauhan Egyptin ja Jordanian kanssa ”setlementeistä” huolimatta, ja 21 hyvinvoipaa juutalaisyhteisöä tuhottiin ja lähes 10 000 juutalaista asukasta pakkosiirrettiin Gazasta ja Samarian osista, jonka tuloksena saatiin Hamasin terrorihallitus ja tuhansien rakettien iskut juutalaiskaupunkeihin kuten Sderot Israelin alueella.

LIEBERMAN totesi, että syytökset, joitten mukaan konflikti Iranissa on seurausta selvittämättömästä tilanteesta Israelin ja PA:n välillä, mikä estää myös yhtenäisen kansainvälisen Iranin vastaisen rintaman muodostamiseksi, ei ole vain väärä vaan myös vastuuton. Hän esitteli, että samalla mitalla mitaten konflikti Pohjois-Koreassa, Sudanissa ja Afganistanissa on seurausta Israelin ja PA:n välisestä ongelmasta, mikä on mahdoton rinnastus.
HÄN totesi, ettei Iran tarvitse terrorijärjestöjä kuten Hamas, Islamic Jihad ja Hizbullah, mutta ne eivät eläisi ilman Iranin tukea. Näiden valtuuttamiensa edustajien kautta Iran pystyy tehokkaasti estämään rauhanponnistelut Lähi Idässä. Siksi Iranin kysymys täytyy pystyä ratkaisemaan ennen kuin pysyvä rauhantila on mahdollinen Lähi Idässä.
HÄN viittasi tunnepitoisiin kysymyksiin kuten Jerusalem ja sen pyhät paikat, joista sopiminen niihin liittyvien syvien tunnelatausten vuoksi vaatii aikaa ja huolellista harkintaa. Hän totesi, että osapuolten välisen täydellisen luottamuspulan vuoksi niiden ratkaiseminen kuten myös Israelin tunnustaminen juutalaisena valtiona ei ole mahdollista lyhyen ajan puitteissa, minkä johdosta pitkäaikainen tilapäissopimus on tarpeellinen.
LIEBERMANIN puhetta seurannut apulaisulkoministeri Danny Ayalon kehui puhetta sanoen sen olleen ”yhden parhaista kuulemistaan, täynnä näkemystä, viisautta ja rohkeutta”. http://www.jpost.com/Israel/Article.aspx?id=189573, http://newstopics.jpost.com/topic/Peace_Talks_2010

2. PÄÄMINISTERI Netanyahu kiirehti Liebermanin puheen jälkeen sanoutumaan irti siitä todeten, ettei sitä oltu koordinoitu hänen kanssaan eikä se siten vastaa hänen käsityksiään. Pääministerin kansliasta tähdennettiin, että pääministeri yksin määrittelee valtion kannan ja hän johtaa rauhankeskusteluja palestiinalaisten kanssa. Sen mukaan hallitus käsittelee useita esiin nousseita näkökohtia, mutta ettei se ole tehnyt sitovia päätöksiä asiasta. Edelleen pääministerin kanslian mukaan ministerit usein esittävät erilaisia käsityksiä esillä olevista kysymyksistä, joskus aiheuttaen päänsärkyä pääministerille, mutta se kuuluu hallintotapaan.

PÄÄMINISTERIN kanslian tyynnyttelevistä lausunnoista huolimatta niiden taustalla on havaittavissa tietty suuttumus Liebermnille, että hän esitteli teesinsä aikana, jolloin suorien keskustelujen jatkuminen on vaakalaudalla. Abbas ilmoitti viimeksi eilen, että hän kävelee ulos keskusteluista Netanyahun kanssa, ellei rakennuskieltoa jatketa Juudeassa ja Samariassa. Kansliasta kuitenkin todetaan, ettei sillä ole mahdollisuuksia kärjistää tilannetta Liebermanin ja hänen edustamansa puolueen Israel Beitenu kanssa hallitusyhteistyön jatkumiseksi. Netanyahu on todella kahden tulen välissä, sillä Labour-puolue uhkaa erota hallituksesta, elleivät rauhankeskustelut jatku.

LIEBERMAN puolusti puhettaan selittäen yksityiskohtaisesti, että hänen kantansa kysymykseen rauhasta on kaikkien tiedossa. Hän hyökkäsi varsinkin puolustusministeri Ehud Barakia vastaan, joka syytti Liebermanin esitelleen YK:n puheessaan näkökohtia, jotka eivät ole hallituksen politiikan mukaisia. Lieberman totesi, että edellisellä viikolla Barak esitti Jerusalemin jakamista, eikä kukaan syyttänyt häntä poikkeamisesta hallituksen politiikasta. http://www.jpost.com/Israel/Article.aspx?id=189603

Tzvi Ben Gedalyahun kirjoitus "Mahdollisesti 4 miljardia barrelia öljyä merellä"

Yhä optimistisempia raportteja virtaa jatkuvasti jättiläismäiseltä Leviatan -energiakentältä mereltä

suhteen, insinööreillä ja työntekijöillä riittää töitä ja maasta tulee kaasun ja öljyn viejä. Ilman

öljyvarannoista on vain 17 prosenttia. Tähän mennessä kuitenkin jokainen aikaisempi raportti on

Leviatanin löytö on erillään Tamar-kentästä, joka sijatsee etelään ja jonka myös arvioidaan

1. TÄNÄÄN, tiistaina 14. syyskuuta, se sitten alkaa, näytelmä, josta ynet.news kolumnisti Martin Sherman käyttää nimitystä ”Theater of the Absurd”, typeryyden (järjettömyyden, naurettavuuden, rasti ruutuun) teatteri. Hän sanoo alkulauseessaan: ”Toisenlaisessa universumissa ”rauhanprosessi” voisi olla makaaberi (karmea) komedia.”

Sherman viittaa aluksi Obaman tapaan esitellä suorien keskustelujen aloittamista: Abbasin kieltäytyessä esittämään pienintäkään elettä Israelin hyväksymisestä juutalaisena valtiona tai historiallisesta kompromissista, Obama toteaa: ”Tähän saakka keskustelut ovat edenneet rakentavalla ravalla."

Toiseksi Sherman toteaa, että aivan yhtä makaaberilla varmuudella Israelin pääministeri matkustaa Washingtoniin tarjoutuakseen toteuttamaan politiikkaa, jonka hän itse on puolentoista vuosikymmen ajan toistamiseen hylännyt ja sitä pilkannut. Eikä siinä kaikki, vaan hän haluaa toteuttaa hylkäämäänsä politiikkaa, vaikka ”käytäntö on osoittanut hänen olleen oikeassa ja hänen varoituksensa ovat osoittautuneet perustelluiksi”.

Kolmanneksi Sherman kiinnittää huomionsa tosiasiaan, ettei rauhankeskustelujen vastapuoli Abbas edusta kuin puolta kansastaan (jos sitäkään) ja että muodollisesti hänen mandaattinsa päättyi tammikuussa 2009, eli hän ei laillisesti ole oikeutettu edustamaan palestiinalaisia.

Neljänneksi Sherman toteaa, että Abbas ei pyri muotoilemaan vain Palestiinan valtion rajoja ja sen identiteettiä, vaan hän haluaa ulottaa valvontansa myös Israelin kansaan. Hän haluaa säilyttää ”palestiinalaispakolaisten paluuoikeuden koteihinsa, joista he lähtivät”, eikä halua hyväksyä Israelin valtion juutalaista luonnetta. Siksi hän haluaa, että miljoonat eri arabimaissa asuvien palestiinalaisten täytyy säilyttää oikeus palata Israelin valtion alueelle, ei Palestiinan vaan Israelin kansalaisina.

Viimeiseksi Sherman hämmästelee, miksi Israelin tulisi tukea presidenttiä, jonka hallinnollinen ote USA:ssa lipsuu ja jonka kansansuosio vähenee kaiken aikaa. Hän hämmästelee tätä siksi, että USA:n nykyinen presidentti on eniten Israelin vastainen, mitä sillä koskaan on ollut. Jos asia olisi toisinpäin, Sherman katsoo oikeutetuksi tukea presidenttiä, mutta ei näissä olosuhteissa. Kuin pisteeksi i:n päälle Obama vaatii, että Netanyahu tekee vielä yhden viimeisen myönnytyksensä ennen tiistain keskusteluja ja jatkaa Länsirannan rakennuskieltoa.

Olen laajasti referoinut Martin Shermanin kolumnia, koska se hyvin kuvaa tilanteen traagista luonnetta. http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3953028,00.html

Jan Rossin aloittamassa Uuden Suomen keskustelussa juutalainen Dari-anne Suomalainen kysyi minulta:

"Oletko koskaan miettinyt sitä, miksi aina jos vihollinen on hyökännyt Israeliin, syy onkin se, että juutalaiset ovat tehneet syntiä, rikkoneet Jumalaa vastaan.

Pitäisikö meidän ajatella samalla tavalla muista, aina se joka hävitetään onkin syyllinen/syntinen ja ansaitsee tuhoamisen/rangaistuksen?

Vastasin seuraavasti Uudessa Suomessa, mutta laitan vastaukseni myös tänne omille sivuilleni.

Minä perustan käsitykseni Israelin kansan syntisyydestä juutalaisten omiin pyhiin Kirjoituksiin, joissa tämä asia eli erilaiset tuomiot, kuten Jeremian profetoima Baabelin 70-vuotinen vankeus, tuodaan yksiselitteisesti esiin Jumalan tuomioina kansansa syntien, lähinnä epäjumalanpalveluksen, takia.

Juutalaisten pyhät Kirjoitukset antavat vielä ymmärtää, että kun Israel tai Juuda (silloin oli kaksi eri valtiota) tekivät syntiä, niin Jumala rankaisi syntistä kansaa sallimalla sen, että jokin ulkopuolinen voimakkaampi kansa hyökkäsi Juudan tai Israelin kimppuun eikä Jumala suojellut heitä, vaan kutsui näitä viholliskansoja oman vihansa rankaisuruoskiksi. Näitä kansoja olivat esim. Assyria ja Babylon.

Mutta asia etenee sitten niin, että kun on mennyt vähän aikaa, niin sitten nämä ruoskakansatkin saavat vuorostaan oman tuomionsa omien syntiensä ja julmuuksiensa takia. Joten aikanaan Babylon valloitti Assyrian ja sen jälkeen Persia valloitti Babylonin, jonka taas valloitti Aleksanteri Suuri, minkä jälkeen kaikki hajosi ja sen jälkeen tuli uusi maailmanvalta Rooma jne. Eli mikään maailmanmahti ei ole ikuinen, vaan jokaisen imperiumin tuho ja tuomio tulee aikanaan, koska suuret vallat tekevät myös enemmän syntiä kuin pienet vallat.

Tämä sama periaate on nähtävissä myös meidän aikanamme. Olemme nähneet suuren ottomaanien Turkin valtakunnan hajoamisen, brittiläisen imperiumin murenemisen, natsi-Saksan tuhoutumisen ja Neuvostoliiton hajoamisen.

Seuraavaksi on vuorossa USAn hajoaminen ja suuret koettelemukset amerikkalaisille. Voi olla, että USA selviytyy tuhosta jollain tavoin, mutta Amerikan suurvalta-asema tulee loppumaan.

Mitä tulee Suomeen, niin oli epäoikeudenmukaista, että Neuvostoliitto hyökkäsi salaisen Molotov-Ribbentrop -sopimuksen turvin ja tekaistuin syin Suomen kimppuun viime sodissa niin, että menetimme Karjalan, Petsamon, Sallan alueen ja neljä Suomenlahden saarta. Olen kuitenkin ajatellut asian niin, että kyseessä oli Jumalan rangaistus suomalaisten syntien tähden. Oli kuitenkin Jumalan armoa ja vastausta monien rukouksiin, että koko Suomea ei menetetty, vaan valtiollinen itsenäisyytemme saattoi jatkua.

Mitä tulee Irakiin, niin en tiedä irakilaisten syntejä kuten Jumala tietää, mutta sen tiedän, että Saddam Husseinin Irakissa oli paljon mielivaltaista ja diktatuurista väkivaltaa. Ehkä Jumala halusi Husseinin hirmuhallinnon loppuvan ja käytti siinä rangaistusruoskana USAta ja sen liittolaisia, ennen kaikkea Britanniaa.

Olen samalla kuitenkin sitä mieltä, että USA on toiminut Irakissa monin tavoin väärin ja ymmärtämättömästi ja ennen kaikkea liian pitkälle monikansallisten amerikkalaisten yhtiöiden etuja ajatellen. Ei varmaankaan ole väärin sanoa, että yksi syy USAn Irakiin menoon oli kuitenkin öljy ja sen saamisen varmistaminen.

Kun siis USAkin on tehnyt monenlaista vääryyttä Irakissa, niin sekin on omalta osaltaan lisännyt Amerikan syntitaakkaa ja tulevan tuomion varmuutta.

Kaikella on siis syynsä. Ja syy on seuraava: mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.

Jan Rossi kirjoitti Uuden Suomen puheenvuorossa 13.9.2010, että Raamattu ei puhu mitään Israelin perustamisesta eikä apostoli Paavali kirjoittanut mitään Israelin valtion perustamisesta lopunajan merkkinä. Vastasin Rossille Uudessa Suomessa, mutta laitan vastaukseni myös tänne omille sivuilleni.

Raamattu ei puhu Israelin valtiosta, koska termiä valtio ei vielä tunnettu Raamatun kirjoittamisen aikaan. Mutta Raamattu puhuu monin paikoin siitä, että Israelin maa-alue, jolla asui alunperin 7 kanaanilaista kansaa, on Jumalan Israelille antama perintömaa.
Välillä israelilaiset ovat joutuneet pois perintömaaltaan syntiensä tähden ja varsin usein heillä on ollut vieraita hallitsijoita samasta syystä.

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen luvussa 11, että Jumala ei ole kuitenkaan hylännyt kansaansa, vaan pitää kaikesta huolimatta patriarkkojen kanssa tekemänsä liiton voimassa, juuri kantaisien tähden.
Raamatussa on myös monia profetioita siitä, että kun maailmanaikojen loppukausi alkaa, niin silloin Jumala kerää kaikkialta maailmasta hajaannuksessa olevat juutalaiset takaisin omaan maahansa. Tämä liikehdintä alkoi 1800-luvun lopussa, kun siionistinen liike alkoi puhua sen puolesta, että juutalaisillakin pitäisi olla oma kansallinen koti.
Juutalaiset saivat oman kotimaan v. 1948 ja sen jälkeen muuttoliike Israeliin on ollut voimakasta ja Lähi-itään on noussut moderni ja länsimainen demokratia.

Raamattu ei siis puhu mitään Israelin valtiosta, mutta kylläkin juutalaisten takaisinmuutosta Israeliin, viikunapuu-Israelin puhkeamisesta lehteen ja Hesekielin kirjan luvun 37 mainitsemista kuolleista luista, jotka tulivat eläviksi kuvaten kuivettuneen ja kuin kuolleen Israelin uutta syntymää. Yksi hyvä esimerkki tästä on sekin, että 1900-luvulla onnistuttiin jo kuolleen kielen, heprean, elvyttämisessä, niin että siitä tuli nykyaikaisen Israelin jokapäiväinen kieli.

Israel on syntynyt osittain myös illuminaattien, vapamuurareiden ja juutalaisten pankkiirien, varsinkin Rotschildien vaikutuksesta, mutta heidänkin takanaan on ollut Jumala, joka viime kädessä säätää kaikki saaden jopa pahojen voimien toteuttamaan hänen tahtonsa. Kuten Luther sanoi, että Perkelekin on Jumalan Perkele.

Israel toimii terrorismin vastaisessa sodassa välillä niin, että syntyy erittäin valitettavia siviiliuhreja. Niitä ei voi eikä tarvitse puolustella, mutta on kuitenkin muistettava, että terrorismin vastainen sota on äärimmäisen vaikeaa, koska Hamasin ja muiden järjestöjen sotilaat käyvät sotaansa siviilien keskellä ja keskeltä käsin.

Lähi-itään ei voida saada kestävää rauhaa aikaan niin kauan kun arabipuolella on vallassa Hamas, jonka perimmäinen tarkoitus on hävittää juutalainen valtio Lähi-idästä kokonaan. Tällainen kaikki tai ei mitään -asenne ei tule johtamaan kuitenkaan mihinkään muuhun kuin umpikujaan. Sehän nähtiin jo vuosina 1947-48, kun arabiosapuoli ei hyväksynyt heille kaavailtua Palestiinan valtiota, vaan lähti siitä ajatuksesta, että he eivät ota vastaan vain osaa Palestiinasta, vaan he haluavat kaiken, koko Palestiinan. Lopulta he eivät saaneet mitään, kun Egypti ja Jordania miehittivät palestiinalaisille ajatellut maa-alueet 19 vuoden ajaksi, kunnes Israel vapautti alueet v. 1967.

Nyt noista alueista kiistellään ja yritetään muodostaa Palestiinan valtiota. Liika vaatiminen ja fanaattinen ehdottomuus taitavat estää tälläkin kerralla minkään palestiinalaisvaltion syntymisen.

Yli 1200 maailmanlaajuisesti kunnioitettua kristittyä johtajaa (katso www.daytopray.com) kutsuu seurakuntaa rukoilemaan Jerusalemin rauhan puolesta lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina joka vuosi eli tänä vuonna 3.10.2010. Rukoilijoita on 175 kansakunnasta.

Bill Randlesin kirjoitus "Psalmi 83: Israelin naapureiden lähestyvä kohtalo"

asiain tila yleensä puuttuu tänä päivänä. Eräs eniten myydyistä kirjoista oli Hal Lindsey'n, Maa

entinen suuri planeetta. Oli evankelioiva filmisarja nimeltä Kuin varas yöllä, koskien tempausta ja

On ilmeistä, että ainutlaatuiset olosuhteet ovat rohkaisseet näitä vihollisia. Meille kerrotaan: “Sinun

vihaajasi nostavat päätänsä” uhmakkaassa luottamuksessa, “Heillä on kavalat hankkeet sinun

kansaasi vastaan.” Heistä tuntuu todella, että nyt on heidän aikansa. Tämä nimenomainen

Edom- joka ulottuu Jordaniasta Saudi-Arabiaan (ks. Hesekiel 25). Edomin kuvaillaan ulottuvan

Mooab, Ammon, Lootin lapset – Jordania, Mooab ja Ammon, insestin kautta siinneet 'Lootin

Gebal – Unger'in Raamatun sanakirjan mukaan tämä on Libanon, 25 mailia pohjoiseen Beirutista.

Tyyro – Tämä on tänä päivänä Hizbollahin keskus ja jälleen Libanonissa. Eteläinen Libanon oli

Filistea - Gaza, tänä päivänä Hamasin keskus, Israelin lounainen nurkka ja muinaisen filistealaisen

Ismaelilaiset ja hagrilaiset – Arabeja yleensä. Haagar oli Saaran, Aabrahamin vaimon,

Aabrahamin valittuna poikana ja viettävät vuosittain EID:iä1, jossa he erheellisesti juhlivat ns.

Ismaelin uhraamista. Jumala sanoi hänestä Aabrahamille, että hän olisi ”mies kuin villiaasi, jonka

käsi olisi kaikkia vastaan ja kaikki häntä vastaan ja joka kävisi veljiensä kimppuun.” Aika osuva

Assyria – Tähän sisältyvät Irak, Syyria ja Turkki. Laajimmillaan se käsitti myös Egyptin ja Iranin.

Amalek - Jordania, kaakkoon Kuolleestamerestä (1.Moos. 14; 7). Amalekilaiset olivat niitä, jotka

myllerryksen Jumalan kansaa vastaan neuvotellen yhdessä ”hävittääkseen heidät olemasta kansa,

niin ettei Israelin nimeä enää muisteta”? Nykyajan nimet tälle liitolle ovat ne kansat, jotka

Tarkoituksemme on nyt tutkia kysymystä: miksi? Miksi he nostavat sellaisen ”myllerryksen”?

kauppakumppanina ja osallistua ”erämaan kukoistamisen” ihmeeseen, jota Israel on kokenut yli 60

Edomin vihamielisyyden syistä veljeään Israelia kohtaan. Hesekiel kutsuu sitä ”muinaiseksi

onnettomuutensa aikana, aikana, jolloin syntivelka tuli loppumääräänsä – Hes. 35:1-5.

Tämä “muinainen-ikuinen viha” nykyisin Islamissa, mutta on vanhempi kuin se. Se palautuu

(omasta ja äitinsä Haagarin mielestä). ”Sillä ainoastaan Iisakista sinä saat nimellesi

jälkeläiset...”Tämä kiista palvelijattaren lapsen ja Aabrahamin valitun siemenen välillä on paljon

Myös Eesaun ja Jaakobin tarina ruokkii samaa hyvin todellista ”muinaista vihaa.” Jumala valitsi

Jaakobia. Kuten Rebekka, Iisakin vaimo, sai tietää: ” Vanhempi palvelee nuorempaa...” (1.Moos.

Arabialaisen Lähi-Idän, koskaan hyväksymän juutalaiskristillisen ikeen ”pois ravistamiseen.”

avioliittojen yhdistäminä ja kulttuurisesti ja uskonnollisesti Islamin toisiinsa sulauttamina – ovat

arabien valtaisan joukon. Naisprofeetta Debora mobilisoi Israelin siviili-armeijan 20-vuotisen

Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä, musersi ja lävisti hänen ohimonsa. - Tuom. 5:24-26.

annetaan samankaltainen siunaus kuin Marialle – ”siunattu olet sinä vaimojen joukossa.”

se on polkeva rikki sinun pääsi, ja sinä olet pistävä sitä kantapäähän." - 1.Moos. 3:15.

Jumalan Sana kertoo myöhemmin, että: ”Gideon nousi ja surmasi Seban ja Salmunnan. Ja hän otti

heidän kameliensa kaulasta puolikuukorut (NASB: crescent ornaments = kunnsirppikoristeet).” -

Kuunsirppi oli pakanallisen Sin-jumalan symboli. Myöhemmin hänet tunnettiin nimellä Bel, sitten

Habul, joka oli nabatealainen kuujumala, josta lopulta tuli Allah. Rukous on tarkka: ”...tee heille

niinkuin Seballe ja Salmunnalle...” se sisältää kuunsirppisymbolin ja niiden ruhtinaiden tuhon, jotka

Koska liittoutuma vaatii itselleen sitä, minkä Jumala antoi Israelille, niin Jumalaa pyydetään

(KJV: set the mountains on fire)”, niin tämä on viittaus maailman kaikkiin hallituksiin, jotka

toivon pilkahdus. Kun hän ensimmäisen kerran rukoilee häpeään saattamista – he voivat jopa ”etsiä

sinun nimeäsi.” Toisin sanoen hän itseasiassa rukoilee heille synnintuntoa ja katumusta

¡±Joutukoot häpeään ja kauhistukoot ikuisesti, tulkoot häpeään ja hukkukoot.” Niitä, jotka ovat

everlasting shame and contempt, Daniel 12:1-2)” Jumalan tulisessa järvessä.

Se, mikä koskee juutalaisia ja muslimimaailmaa, koskee koko maailmaa , että Israelin seuraavan

Israel on maa, josta Jumala sanoo – Raamatussa vertaansa vailla olevasti, profeetallisesti,

lunastukseen tähtäävästi ja toistuvasti – ”Tämä on Minun.” Jumala viittaa Israeliin toisella tavalla

kuin mihinkään muuhun maahan maan päällä. Israel nostettiin esiin olemaan valona pakanoille.

Seurakunta oli syntymästään lähtien käytännössä juutalainen, ja sellaisena se pysyi siihen asti

kun evankeliumi alkoi levitä. Lopulta evankeliumi levisi Antiokiaan – jossa ensimmäinen

pakanaseurakunta syntyi – tukikohtaan, josta evankeliumi levisi kaikkialle maailmaan.

Roomalaiskirjeen luvuissa 9-11 apostoli Paavali käsittelee kysymystä Jumalan huolenpidosta ja

tarkoitusperistä juutalaisia kohtaan. Nämä kolme lukua yksistään, käytännöllisesti katsoen koko

Raamatussa, ovat tarkempi selitys siihen teologiaan, miten Jumala käsittelee juutalaisia. Juutalaiset

olivat ”ensihedelmä”…”ensimmäinen kansa” (Aabrahamin kautta), joka ymmärsi Jumalan liiton.

Sen jälkeen he välittivät tämän totuuden rikkaudet maailmalle ja heidän kauttansa Messias tuli

maailmaan. Jumalan Sana kutsuu juutalaisia ”juureksi” ja pakanoita ”oksiksi”. Meitä muistutetaan

siitä, että ”epäuskonsa tähden jotkut heistä taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta”, ja että

meidän ei pidä tulla ylpeiksi vaan pelätä: ”Sillä jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei Hän

ole säästävä sinuakaan.” Silloin kun pakanoiden täysi luku on tullut täyteen, ”koko Israel on

Me elämme historiassa sellaista hetkeä, joka vakavoittaa ja myös kutsuu meitä Jeesukseen

uskovina ottamaan kantaa Israelin puolesta. Me saatamme olla niitä ihmisiä, jotka elävät viimeisiä

aikoja. Emme saa olla passiivisia profetian suhteen; meidät on kutsuttu rukoilemaan palavasti,

pitämään esirukouksia ja palvelemaan Vapahtajan sanojen mukaan. Hän sanoi, ettei ole meidän

tehtävämme arvailla sitä, milloin loppu tulee. Meidän vastuumme on toimia Jumalan valtakunnan

Tässä ei ole kyse politiikasta, tässä on kyse Jumalan Sanasta…mutta poliittiset seuraukset tulevat

olemaan äärimmäisen dramaattisia. Raamattuun on kirjoitettu, että tulee aika, jolloin kaikki kansat

kääntyvät Israelia vastaan. Koska on hyvin paljon mahdollista, että se saattaa tapahtua meidän

aikanamme, on tärkeää hahmotella syyt: miksi olla Israelin puolella tänään.

juutalaiset ensisijalle ja osoittamaan sydämellistä kiitollisuutta Jumalalle

Kun ymmärrämme perustelut juutalaisiin kohdistamallemme huomiolle, se vaikuttaa myös siihen,

miten ymmärrämme Jumalan jumalallisen järjestyksen ja asiat jotka Jumala on sanonut. Niihin

siunatuiksi… jokaiselle ihmiselle tulee oikeus päästä sisään Kaikkivaltiaan

kanssa: ”Minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat, ja kiroan hänet, joka sinut

• Herra valitsi heidät tarkoituksiaan varten: ”…ovat israelilaisia: heidän on

lapseus ja kirkkaus ja liitot ja lain antaminen ja jumalanpalvelus ja lupaukset;

heidän ovat isät, ja heistä on Kristus lihan puolesta, hän, joka on yli kaiken,

Kirjoitukset sanovat meille siis hyvin selkeästi että: olemme tekemisissä kaiken Jumalan

ihmiskunnalle antaman ilmoituksen juurien kanssa. Todiste tästä on nimenomaan juutalaisten

olemassaolo kansana ja se tosiasia, että heidät on elvytetty kansakuntana. Taistelu on nyt

Jerusalemista, Israelista, ja juutalaisten läsnäolosta sekä heidän oikeudestaan omistaa maa. On vain

harvoja kansoja, jotka haluavat pysyvästi sitoutua olemaan juutalaisten ja Israelin puolella, mutta

2) Jumalan nykyisessä järjestyksessä meillä oleva paikka liittää meidät

erottamattomasti yhteen juutalaisen kansan kanssa ja sitä kautta Israelin

Asettaessamme uskomme juutalaisten kautta tulleeseen Lunastajaan me liitymme niiden ihmisten

jonoon, jotka ovat luottaneet Jumalaan sen mukaisesti kuin Hän osoitti armonsa ja sen päämäärän

• Raamattu ilmoittaa, hengellisesti puhuen, että vastaanottaessasi Herran, sinusta tulee

• Jos olet uskova, et voi olla kaikkiin Kirjoituksiin johdonmukaisesti suhtautuva ja samalla

• 3. Moos. 25:23 – Maa on Herran maa, ja Hän antaa sen kenelle tahtoo: ”Älköön maata

• 5. Moos. 32:43 – ”Riemuiten ylistäkää, te pakanakansat, hänen kansaansa…sillä Hän

• 2. Aik. 7:20 – Jumala sanoo, jos ihmiset loukkaavat Häntä ”Minä kiskaisen sellaiset irti

• Ps. 85:1-2 – ”Herra, ennen sinä olit suosiollinen maallesi, sinä käänsit Jaakobin kohtalon.

Sinä annoit anteeksi kansasi pahat teot ja peitit kaikki heidän syntinsä.”

• Jesaja 8:8 – Tämä maa kuuluu Isälle Jumalalle ja se on Hänen Messiaansa maa: ”Ja

• Jeremia 2:7 – Herra ilmoittaa kansalle, miksi menetys, Jerusalemin kaupungin tuho,

tulee. ”Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan…mutta sinne tultuanne te saastutitte

• Hesekiel 38:16 – Jumala puhuu niille kansoille lopun aikana, jotka nousevat Israelia vastaan.

Jumala puhuu yhteenotosta, joka tapahtuu Hänen maassaan. Sinä hyökkäät Minun kansani

Israelin kimppuun…Minä annan sinun karata maahani, että pakanakansat tulisivat

• Jooel 1:6, 2:18, 3:2 – Kolme kertaa tässä kirjassa sanotaan maan kuuluvan Herralle. ”Sillä

Minun maahani on hyökännyt kansa…” (1:6) ”Niin Herra kiivaili maansa puolesta…”

(2:18) Minä kokoan kaikki pakanakansat, vien ne alas Joosafatin laaksoon ja käyn siellä

oikeutta niitten kanssa kansani ja perintöosani, Israelin, tähden. Sillä he ovat hajottaneet

• Hoosea 9:3 – Tämä viittaa Israelin hajotukseen: ”Eivät he saa asua Herran maassa, vaan

• Sakarja 9:16 – ”Ja Herra heidän Jumalansa on sinä päivänä auttava heitä, kansaansa, joka

on kuin hänen lammaslaumansa, sillä he ovat kruunuun kiinnitettyjä kiviä, jotka kohoavat

Puhuessamme Israelista me käsittelemme: 1) omaisuutta, josta Jumala on antanut julkilausumia,

ja 2) Jumalan kansaa, jolle Hän on antanut maan. Tämä on kaiken Luojan mielestä pääasia, eikä

siitä voida neuvotella. Asioita, jotka Jumala on sanonut yksinomaan Israelista, ei ole

• Maa ei kuulu ainoastaan Jumalalle vaan Jumala on antanut sen myös Aabrahamille ja hänen

• ”Ylitsevuotavassa vihassani Minä peitin sinulta kasvoni…mutta Minun armoni ei sinusta

• Israelin synnin ja hajaannuksen takia menettämä hallintavalta maahan ei ole muuttanut

Jumalan julistamaa sitoumusta antaa se heille ikuisiksi ajoiksi. (Lue Hesekiel 37:1-28)

4) Nykyinen konflikti, jossa Israel on, ei ole heidän aloittamansa eikä heillä ole

Nykyinen yleinen asenne maailmassa pitää palestiinalaisia altavastaajina, mutta päinvastoin Israel

on puolustamassa maata, joka sopimuksella tuli heille vuonna 1917 ja jonka Yhdistyneiden

Kansakuntien yleiskokous vahvisti vuonna 1948. Palestiinalaisten päämäärä ei ole taata itselleen

kotimaata vaan ajaa Israel pois kokonaan. Nostattaakseen lisää Israelin vastaista yleistä mielipidettä

ympäröivät, hyvin toimeentulevat arabimaat eivät ole koskaan tarjonneet turvapaikkaa

palestiinalaisille. Maailman enemmistö ei tiedä tätä, eikä kukaan vaivaudu kertomaankaan sille,

5) Israelin puolella oleminen ei tarkoita arabien vastustamista kokonaisuutena eikä sitä

että vastustaisimme Israelissa asuvien arabien oikeuksia rauhalliseen, poliittisesti

Jumalalla ei ole asennetta ketään ihmistä vastaan, eikä varmasti arabeja vastaan, jotka ovat

Aabrahamin, Hänen valitsemansa johtajan, toisen pojan Ismaelin jälkeläisiä. Israelin puolella

oleminen ei edellytä arabien vastaista asennetta eikä myöskään meidän olevan rakkaudettomia

6) Syyt arabimaailman eräiden osien säälimättömiin vihamielisyyksiin eivät ole

pelkästään poliittisia vaan niitä ohjaavat henkivallat, jotka eivät tyydy ennen kuin Israel

Israelia vastassa olevat voimat eivät yksinkertaisesti ole pelkästään niitä ihmisiä, jotka eivät pidä

juutalaisista. Meitä vastassa on henkivaltojen tulva, joka on vahvempi kuin ihmiskunta, eli sellaiset

voimat, joita ei voida kaataa poliittisin keinoin eikä suostuttelemalla. Nämä voimat voidaan murtaa

7) Sama henki, joka ohjaa näitä vihamielisyyksiä, vastustaa kristittyjä yhtä hyvin

kuin juutalaisiakin ja ajan mittaan johtaa lopulta molempia kohtaavaan vainoon.

Aivan niin kuin Raamattu toteaa, että tulee olemaan kaksi todistajaa, jotka tapetaan Jerusalemissa

aivan ajan lopussa (Ilmestyskirja 11), samoin on ollut kaksi todistajaa, jotka ovat historian läpi

Vihollisuudet ja raakuudet kohdistuvat uskoviin samalla tavalla kuin Israeliinkin, koska maailmassa

on henki, joka vastustaa kaikkea sitä mitä kutsutaan Jumalaksi ja kaikkea Hänessä.

• Jumalaa Lunastajana – joka on ilmaissut itsensä Poikansa Jeesuksen kautta.

• Jumalaa moraalisen lain antajana koko ihmiskunnalle – jolle olemme vastuussa

8) Raamatullinen toimeksianto ja Jumalan lupaus kehottavat meitä olemaan lujia

Meitä kutsutaan olemaan Israelin puolella tänään, koska me voimme olla viimeisessä ajassa eläviä

ihmisiä. Herra on kutsunut meitä olemaan sellaisia, joilla on moraalinen ja raamatullinen vakaumus,

elämään viisaasti ja tuntemaan Hänen Sanansa. Hän kunnioittaa niitä, jotka pysyvästi sitoutuvat

olemaan sen maan puolella, jota Hän erikoisesti kutsuu omakseen. (Psalmi 122:6).

1) Hanki itsellesi luotettavaa tietoa, joka välttää kiihkoilua ja jossa ei ole ”mustia

aukkoja”. Tunnista julkisen sanan asenne. Arvioi lehtijuttuja tarkasti mutta ei

vainoharhaisesti. Tutustu perustietoihin Lähi-idän historiasta ja pyri ymmärtämään

2) Ota vastaan Raamatun kutsu ja sille jatkuvasti uskollisena ”rukoile Jerusalemin

rauhan puolesta” (Psalmi 122:6); rukoile myös, että hallituksemme toimisi 1. Moos.

4) Osoita ystävyyttäsi juutalaisille. Pyri vakuuttamaan heitä siitä, että uskovana sinä

5) Vaikka huomaisitkin radikaaleissa muslimeissa terroristien käytöstapoja, ole

Ala toimia, koska tämä on erittäin tärkeä aika. Tänään nähtävissä oleva välienselvittely muistuttaa

hyvin läheisesti sitä tilannetta, jolloin maailman kansakunnat ovat kääntyneet Israelia vastaan ja

Kysymyksistä viimeinen tulee olemaan: ”Kuka on Kristuksen ja Hänen tiensä puolesta ja kuka ei?”

Herra on kutsunut meidät olemaan niitä ihmisiä, joiden kautta toiset tulevat kosketetuiksi ja joilla

on moraaliset ja raamatulliset vakaumukset kriittisissä kysymyksissä …ja tämä on niistä

– Israelin puolesta rukoilevilla on ollut vahva halu saada arkitietoa juutalaisesta maailmasta, kertoo yli 30 vuotta Israel-asioita läheltä seurannut Fida Internationalin Israel- ja juutalaistyön koordinaattori Harri Kröger.

Sekä ajankohtaisen tiedon että Israel-esirukoilijoiden tarve sai Harri Krögerin kirjoituspöydän ääreen. Hänen toimittamaansa uutuuskirjaan ”Rakkaudesta Israelin Pyhään” on koottu asiantuntijoiden näkökulmia nyky-Israelista, jokapäiväisestä elämästä pyhällä maalla ja maailmanlaajuisesta messiaanisesta juutalaisyhteisöstä.

Teos valottaa Raamatun lupauksista juutalaiselle kansalle ja hengellistä ulottuvuutta aina yhtä ajankohtaisten Lähi-idän tapahtumien takana. Samalla kirja haastaa kristittyjä esirukoilijaksi Israelin ja juutalaisten puolesta. Esirukoilijat voivat valita vaikkapa oman maakunnan ja kaupungin rukousalueekseen. Rukoustehtävää helpottavat uutuuskirjan havainnolliset kuvat ja kartat.

Kirja soveltuu niille, jotka haluavat syventää Israel-tuntemustaan. Se on myös tervetullut lisä seurakuntien Israel-työhön ja käytännöllinen työkalu esirukoukseen Israelin ja juutalaisten puolesta.

KIRJAN TIEDOT:

Harri Kröger (toim.): Rakkaudesta Israelin Pyhään, Aikamedia 2010. 26,50 €, noin 200 sivua.

Fidan Israel- ja juutalaistyön koordinaattori Harri Kröger, 040 735 1017, harri.kroger(at)fida.info

Fida on vuonna 1927 perustettu helluntaiseurakuntien lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö. Edesmennyt Kaarlo Syväntö oli ensimmäinen helluntailähetti Israelissa; hän aloitti raamattutyön juutalaisten parissa 1950-luvulla. Fida ja helluntaiseurakunnat tekevät työtä juutalaisten parissa paitsi Israelissa, myös Baltian maissa, Espanjassa ja Unkarissa.

17.7.2010

Ynetnews.com käsittelee artikkelissaan rauhansopimuksen mahdollisuutta Israelin ja PA:n välillä. Artikkelin kirjoittaja päätyy siihen pessimistiseen havaintoon, etteivät palestiinalaiset ole valmiit sovintoon Israelin kanssa siitä yksinkertaisesta syystä, että se sotii koko heidän yhtä ja ainoaa yhdistävää tekijäänsä vastaan, ja se on: Israelin tuhoaminen.
Esittelen kirjoitusta omin sanoin lyhennettynä versiona.

ARTIKKELISSA todetaan, etteivät palestiinalaiset ole yhtenäinen kansa, joka perustuisi yhteiseen kulttuurilliseen, historialliseen ja kansalliseen tai uskonnolliseen identiteettiin.
Tästä syystä kaikki keskustelut ja hyvää tarkoittavat toiveet perustuvat toiveajatteluun ilman todellista pohjaa, eivätkä tule koskaan onnistumaan, kirjoittaja toteaa. ”Tämä ilmenee sekä PLO:n että Fatahin peruskirjoista, (puhumattakaan Hamasin vastaavasta)”.

”Palestiinalaisuus ei ole kansallinen identiteetti, vaan poliittinen rakennelma, joka kehitettiin osaksi terroriohjelmaa, kun PLO perustettiin 1964. Se oli tapa, jolla erotettiin juutalaiset ja arabit sekä maassa asuvat ja sen ulkopuolella asuvat arabit toisistaan. Palestiinalainen arabi ei ole ulkomaisten keksimä määritelmä, Syyria Palestiinassa asuvat käyttivät itsestään tätä nimitystä ja sitä käytettiin virallisissa dokumenteissa”, artikkelissa todetaan. ”Myytti palestiinalaisesta luotiin ja sitä pönkitetään nyt toistuvissa lausunnoissa, joitten tarkoituksena on erottaa sekä Israelissa että Jordaniassa asuvat arabit muusta arabikansasta omaksi yhteisökseen poliittisen päämäärän saavuttamiseksi, joka on Israelin tuhoaminen”.
KIRJOITTAJA tähdentää, että tämä juutalaisviha avautui kukkaansa Haj Amin Husseinin toimiessa Jerusalemin päämuftina englantilaisten suosiollisella avustuksella, ja se on elänyt ja syventynyt siitä lähtien. Palestiinan valtio on este eikä ase sen toteuttamisessa.

KIRJOITTAJA toteaa, ettei yksikään palestiinalainen johtaja voi alistua lännen ja sionistien vaatimuksiin eikä suostuminen kompromissiin ole mahdollista, sillä se olisi ”naqban”, Israelin syntymän 1948, hyväksymistä ja 5 miljoonan palestiinalaispakolaisen hylkäämistä leireihinsä, minkä johdosta PA menettäisi UNRWA:n vuosittain saamat 500 miljoonaa USD.
Hän toteaa, että Palestiinan valtion perustaminen merkitsisi palestiinalaisten tähän saakka esittämän propagandan palestiinalaisesta historiasta, kulttuurista ja identiteetistä toteamista perusteettomaksi ja valheelliseksi uuden ja tosiasioihin perustuvan identiteetin luomiseksi.
”Ironisesti ”palestiinalaisuus on Palestiinan valtion ja alueellisen rauhan pahin este.”
Kirjoittaja on Jerusalemissa asuva kirjailija ja journalisti.

Israelnationalnewsin Hillel Fendel kirjoitti 24.6.2010 merkittävän uutisen USAn senaattoreiden suhtautumisesta Israeliin.

Otsikko sanoo jo kaiken: 87 senaattoria pyytävät Obamaa: Pysy Israelin puolella! (87 Senators Tell Obama: Stand Behind Israel!).

Eli huomattava enemmistö (87%) Yhdysvaltojen senaatista on allekirjoittanut presidentti Obamalle lähetetyn kirjeen, jossa senaattorit rohkaisevat Obamaa pysymään voimakkaasti Israelin puolella nyt kun Israelin kansainvälinen asema kohtaa monia haasteita.

Kirjeessä korostetaan sitä, että "on meidän kansallisten intressiemme mukaista tukea Israelia nyt kun Israel kohtaa monia uhkia Gazan Hamasin, Libanonin Hizbollahin ja nykyisen Iranin hallituksen taholta".

Shalom,

Parin vuoden tauon jälkeen olisi tarkoitus julkaista jälleen suomenkielisenä "Rukoile rauhaa Jerusalemille" rukouskalenteri vuodelle 2011. Siinä on jokaisen kuukauden joka päivälle Israeliin liittyvä rukousaihe, usein raamatunjakeen kera. Hinta 14 euroa kappaleelta, vähintään 10 kpl a 10 euroa, ja vähintään 50 kpl a 5 euroa. Liitteenä on kuva yhdestä sivusta vuoden 2009 kalenterista (englanniksi). 2011 tulisi olemaan värillinen, noin 30-sivuinen noin 30 x 30 cm kokoinen seinäkalenteri, ripustettuna noin 30 x 60 cm. Katso myös www.jhopfan.org .
Koska julkaisun onnistuminen on vielä Herran kädessä etenkin talouden suhteen, pyydämme sinua vastaamaan tähän sähköpostiin ja ilmoittamaan sitoumuksetta, jos olisit valmis ostamaan yhden kalenterin tai peräti useamman, mikäli rukouskalenteri saadaan painatettua.
Toinen asia on, että Jerusalemin Kaikkien Kansojen Rukouskonferenssiin ja Muurinvartijoiden Kiertueelle 9.-22.9.2010 mahtuu vielä lisää suomalaisia osanottajia. Esite ja ilmoittautumislomake ohessa, lisätietoa alla. Toimi nopeasti, hotellihuoneet saattavat loppua kesken!

Maranata,

Jaakob ja Auli
Aabrahamin pyhät lapset ry
Ruutikatu 9 A 8, 02650 Espoo
puh. 050 537 5065
www.sananjarunontuoksua.fi

Tässä tietoja matkasta Israeliin 8. - 22.9.2010: Kaikkien kansojen Jerusalemin rukouskonferenssi ja muurinvartijoiden Israel kiertue. Se on kahden viikon erilainen Israel-matka: rukousta, ylistystä ja Sanan kuulemista Rosh HaShana (uusivuosi) ja Jom Kippur (sovituspäivä) ovat matkan aikana, ja niitäkin juhlitaan. Kymmenen ensimmäistä päivää on rukouskonferenssia Ramat Rachel -hotellissa. Siellä on kuuluisia puhujia ja nimekkäitä ylistäjiä, katso oheinen esite. Tänä aikana on yksi kokopäiväretki ja kolme puolipäiväretkeä Jerusalemiin sekä lähialueille. Me suomalaiset kokoonnumme iltapäivisin kello 14 - 16 rukoustorniin laulamaan, rukoilemaan ja jakamaan toisillemme. Retket kuuluvat hintaan.

Viimeiset kolme päivää kierretään Israelia busseilla ja rukoillaan eri paikoissa matkan varrella nähtävyyksillä vierailemista unohtamatta. Matka päättyy ylelliseen Dan Panorama hotelliin Tel Avivissa, mistä on kuljetus lentokentälle.

Rukouskonferenssiin odotetaan yli kahtatuhatta osanottajaa sadastaviidestäkymmenestä kansakunnasta. Jeesukseen uskominen yhdistää meidät toisiimme, vaikka olisi kielivaikeuksiakin. Konferenssiohjelma tulkataan suomeksi, pääsalin osalta simultaanitulkkauksella (lisämaksu kuulokkeista nimellinen summa koko ajalta).

Ilmoittautumislomakkeissa on hinnat euroina. Kaikki retket ja kuljetukset Israelissa sisäänpääsymaksuineen kuuluvat hintaan, samoin kuin runsaat aamiaiset ja päivälliset. Jos on kysymyksiä, soita 050 537 5065 (Jaakob) tai 044 513 1798 (Auli). Täytä vain ilmoittautumislomake ja maksa etumaksu viitteellä 42 tilille Aabrahamin pyhät lapset ry, 440520-275080 niin olet mukana. Lennot järjestetään sitten kesällä, ilmeisesti Toiviomatkojen kautta, hinta-arvio lennoille on noin 500 euroa.

Luuk. 24:52-53: Ja he kumarsivat häntä ja palasivat Jerusalemiin suuresti iloiten. Ja he olivat alati pyhäkössä ja ylistivät Jumalaa.

Käy palvelutyömme nettisivuilla osoitteessa www.sananjarunontuoksua.fi. Katso myös ohjelma, jota saamme Herran armosta olla tekemässä: Sanan ja runon tuoksua, TV7 kanavalla torstaisin klo 18:30. Uusinnat perjantaiaamupäivisin kello 10:00.

Tästä linkistä voit katsoa rukouskonferenssia esittelevän videon: www.archive.org/details/JHOPFANANCJ2010/

Englanninkielinen "Rukoile rauhaa Jerusalemille" -rukouskalenteri

Jouni Kortelaisen kirjoitus "Suomalaiset ovat osa Israelin kadonnutta kansaa"

Suomalaiset ovat osa Israelin kadonnutta kansaa

Pidin jokin aika sitten ensimmäistä kertaa tilaisuuden omalla paikkakunnallani, jonka aiheena oli "Olemmeko me suomalaiset osa Israelin kadonnutta kansaa?" Israelin kadonneella kansalla tarkoitan niitä kymmentä Jaakobin jälkeläisten heimoa, jotka Assurin kuningas Salmaneser vei pakkosiirtolaisuuteen noin vuonna 720- 715 eKr. ja jotka ovat siitä lähtien ovat olleet kadoksissa. (2.Kun.17:1,3,5,7,18,23)

Kootessani "todistusaineistoa" tämän myönteisen asian puolesta törmäsin useaan mielenkiintoiseen asiaan. Kerron tässä lyhyesti vain kahdesta asiasta. Ensiksi, olemmeko me suomalaiset ja meidän asuinalueemme mainittu Uuden testamentin kirjoituksissa? Ja toiseksi, mitä salattua on kätketty Suomen leijonavaakunaan maamme osaksi?

Suomesta kerrotaan Apostolien teoissa

Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus seisoi opetuslastensa edessä ja sanoi heille: "Ei ole teidän asianne tietää aikoja eikä hetkiä, jotka Isä oman valtansa voimalla on asettanut, vaan, kun Pyhä Henki tulee teihin, niin te saatte voiman, ja te tulette olemaan minun todistajani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka." (Apt.1:7-8)

Jeesus kertoi, että nämä hänen edessään seisovat ystävät tulisivat olemaan hänen todistajiaan edellä luetelluilla alueilla (vieläpä tässä annetussa järjestyksessä!). Jerusalem oli ensimmäinen todistuskohde, olihan se Kuninkaan kaupunki. Toisessa todistusalueessa Juudeassa asui nimen mukaisesti Hänen omaisuuskansaansa juutalaisia. Samariassa asui Juudan pakkosiirtolaisuuden aikana lisääntynyttä sekakansaa, joiden kanssa juutalaiset eivät halunneet olla missään kanssakäymisissä. Kuitenkin Jumala tiesi, että heissä oli omaisuuskansan jälkeläisiä.

Mutta mitä sitten tarkoittaa "maan ääriin saakka"? Tästä saa sellaisen käsityksen, että Jeesuksen opetuslasten tuli mennä hyvin laajoille alueille, onhan tässä suomalaisessa käännöksessä monikkomuoto. Jeesus oli tullut omiensa pariin, joten omien piti myös saada tämä ilosanoma Kristuksesta ja Hänen ristinkuolemastaan. Meidän tulee ymmärtää tämä seuraava tärkeä lause, minkä Jeesus oli sanonut: "Minulla on myös muita lampaita, jotka eivät ole tästä lammastarhasta; myös niitä tulee minun johdattaa, ja ne saavat kuulla minun ääneni, ja on oleva yksi lauma ja yksi paimen." (Joh.10:16)

Monet raamatunkäännökset eivät kuitenkaan kerro "maan ääristä" vaan yksikössä "maan äärestä" tai "maan reunasta". Esim. King James: " unto the uttermost part of the earth". Svenska Bibeln: "intill jordens ända". Danske Bibel: "indtil Jordens Ende". Norsk Bibelen: "til jordens ende". Luther 1545 ja Lutherbibel 1912: "bis an das Ende der Erde" jne. Mikä on sitten maan ääri, loppu tai reuna? Se on tietenkin sellainen alue, jossa maa loppuu ja meri tulee vastaan, kun kuljetaan riittävän kauas.

Jeesus oli sanonut, että hänellä oli myös muita lampaita aivan jossain muualla, jotka tulisivat kuulemaan hänen äänensä. Mistä lampaista Jeesus puhui? He olivat ja ovat yhä ne kymmenen heimon muodostamat kansat, jotka aivan näinä vuosina tulevat ilmi Vanhan testamentin profeettojen lupausten perusteella. Ja se maan ääri, josta tässä Apt.1:8 puhutaan, tarkoittaa meitä suomalaisia ja maatamme Suomea! Yhden niistä Jeesuksen opetuslapsista, jotka seisoivat siinä Jeesuksen edessä, tuli vaeltaa tänne Suomeen saakka. Tämä opetuslapsi oli nimeltään apostoli Andreas, Simon Pietarin veli. Tutkimusten perusteella löytyy tietoa, että juuri Andreas tuli viimeisellä neljännellä lähetysmatkallaan tänne pohjoiseen saakka "maan ääreen". Tästä vierailusta on peräisin luovutetun Karjalan alueelle jääneen Antrean kunnan nimi ja kunnan vaakunassa oleva Antreaan risti. (http://fi.wikipedia.org/wiki/Antrea). Lisäksi erikoista on, että tämä Antreaan risti on myös Venäjän laivaston virallinen lippu. http://fi.wikipedia.org/wiki/Tiedosto:Naval_Ensign_of_Russia.svg .

Apostoli Andreaan matkoista kertoo kreikkalainen kirjailija, tutkija ja toimittaja George Alexandroy.
http://www.fkf.net/Kadonneet/Missionary_Journeys.pdf . Sivuilta 40-42 voidaan lukea kuvaus apostoli Andreaan matkasta Laatokalle ja viittaukset mahdolliseen matkaan Vienan merelle. Kauppareitit ovat olleet käytössä jokia pitkin Krimiltä Laatokalle saakka, siitä on todisteena runsaat bysanttilaiset ja roomalaiset kolikkolöydöt Laatokalta ja Karjalasta. Valamon saarelta on löytynyt venäläistä 1100-luvun kirjoitusta Andreaan matkasta ja lisäksi Vienan merellä sijaitsevalta Solovetskin saarelta on löydetty hyvin vanhoja kolikoita, jotka kuvaavat apostoli Andreasta. On oletettu, että hän kulki poronhoitajien mukana Laatokan ja Vienanmeren välin.

Apostoli Andreaan välityksellä tapahtui kristinuskon sanoman tuominen tänne Suomeen jo ensimmäisellä vuosisadalla. Samalla Jeesuksen sanat opetuslapsille saivat täyttymyksen. Näin Jumalan valittu kadoksissa oleva omaisuuskansa sai tiedon Kristuksesta ja luja perustus oli valmistettu voimakkaalle kristinuskon levittämiselle kansan keskuuteen ja myöhemmin muille kansoille.

Suomen leijonavaakuna kertoo myös tulevaisuuden

Sain sisäisen kehotuksen tutkia tarkoin, mitä Suomen virallinen leijonavaakuna sisältää. Tässä tietoa vaakunasta http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_vaakuna .
Yllätyin, kun luin, että vaakunassa on vain yksi väri: punainen. Tehköön jokainen siitä omat johtopäätöksensä! Muu osa vaakunasta on hopeaa ja kultaa, kuten vaakunaheraldiikka kertoo. Mutta mitä Raamattu sanoo hopeasta ja kullasta? "Minun on hopea, ja minun on kulta, sanoo Herra Sebaot." (Haggai 2:8) Olemme Hänen arvokasta omaisuuskansaansa!

Vaakunassa on myös kerrottu Suomen tulevaisuus. Tutkiessani tätä vaakunaa sain sellaisen ymmärryksen, että vaakunassa oleva käsivarsi kuvaa Herran käsivartta. Olin yllättynyt, kun luin Raamatusta, missä yhteydessä puhutaan Herran käsivarresta. Silloin kun Jumalan omaisuuskansa palaa takaisin Israeliin! "Heräjä, heräjä, pukeudu voimaan, sinä Herran käsivarsi; heräjä niinkuin muinaisina päivinä, ammoisten sukupolvien aikoina. Etkö sinä ole se, joka kuivasit meren, suuren syvyyden vedet, joka teit meren syvänteet tieksi lunastettujen kulkea? Niin Herran vapahdetut palajavat ja tulevat Siioniin riemuiten, päänsä päällä iankaikkinen ilo. Riemu ja ilo saavuttavat heidät, mutta murhe ja huokaus pakenevat." (Jes.51:9-11)

Todellakin suomalaisten osalle on varattu paikka takaisin Israeliin 2730 rangaistusvuoden jälkeen. Tämä tapahtuu hetki ennen Jeesuksen toista tulemusta aikana, jolloin tapahtuu Yhdysvaltain tuomiot. Tästä kertoo Jeremia luvuissa 50-52. Muutto on kerrottu Jeremian luvussa 50:4-5. "Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa; he kulkevat itkien lakkaamatta ja etsivät Herraa, Jumalaansa. Siionia he kysyvät, sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa! He liittyvät Herran kanssa iankaikkiseen liittoon, jota ei pidä unhotettaman."

Jouni Kortelainen
Nurmes

Israelnationalnewsin toimittaja Tzvi Ben Gedalyahu otsikoi artikkelinsa "Peres kutsuu juutalaisia rukoilemaan Israelin puolesta ja tulemaan kotiin". Shimon Peres kertoi sunnuntaina 20.6.2010 Jewish Agencylle: "Me olemme uskon kansa. On aika rukoilla." Peres kutsui myös kaikkialla maailmassa asuvia juutalaisia muuttamaan Israeliin.

Shimon Peres puhui vuotuisessa Jewish Agencyn kokouksessa Jerusalemissa. Presidentti tarkasteli lähihistoriaa mukaan lukien holokausti ja seitsemän arabien sotaa Israelia vastaan sitten Israelin valtion uudelleen perustamisen v. 1948. Israel voitti sodat, mutta "uhka on yhä jäljellä", kuten Peres totesi.

"Ja nyt on uusia yrityksiä kyseenalaistaa Israelin valtion laillinen olemassaolo", presidentti jatkoi viitaten viime aikojen kehotuksiin, että juutalaisten pitäisi palata takaisin kotiin Puolaan ja Saksaan. Peres huomautti, että Israel oli poliittisesti olemassa jo ennen Puolaa ja Saksaa. Uskonnollisesti Israel syntyi 1500 vuotta ennen kristinuskoa ja 2800 vuotta ennen islamia.

"Tässä vaativassa tilanteessa meidän on pysyttävä yhdessä, tänään vielä enemmän kuin koskaan aikaisemmin", kehotti Peres ja jatkoi: "Nyt on Alijan (Israeliin muuton) aika."

Ohessa mielenkiintoinen You Tube -linkki, jossa kehotetaan miettimään israelilaisten tuotteiden ostoboikotin seurauksia.

Arutz Shevan, Israelin kansallisten uutisten, toimittaja Tzvi Ben Gedalyahu kirjoitti 9.6.2010 "Gazan piirityksen myytistä" viitaten tutkimukseen, joka lainaa arabilähteitä, joiden mukaan Gazan torit ja kauppapaikat ovat täynnä tavaraa. Washington Post kirjoitti viime viikolla, että Gazan apteekit ovat hyvin varustettuja. Myös uimarannoilla vietetään mukavaa elämää.

Israelin armeijan reservin everstiluutnantti Jonathan HaLevi kirjoitti, että Gaza ei ole eristyksissä ulkomaailmasta. Israelin jatkuva humanitaarinen apu auttaa suuresti, mutta myös Egyptistä salakuljetustunneleita myöten virtaava suuri ruoan, bensiinin ja erilaisten tarvikkeiden määrä auttaa Gazan taloutta pääsemään jaloilleen. Dieselin ja bensiinin hinta on jopa puolet halvempaa kuin Israelissa.

YK:n viranomaiset ja maailman media ovat antaneet väärän kuvan Gazan tilanteesta puhuen humanitaarisesta kriisistä, ruoan ja muiden tarvikkeiden niukkuudesta vihjaten, että Gazan arabit kärsisivät nälänhädästä kuten Intiassa ja monissa muissa maissa.
Alla kuvia puutetta kärsivästä Gazasta.

Hyvä Israelin ystävä!

Eduskunnan Israel Ystävyysryhmä kutsuu sinut Eduskuntaan Pikkuparlamentin Kansalaisinfoon Israelia koskevaan tiedotus- ja keskustelutilaisuuteen keskiviikkona 9.6. klo 17.30-19.00.

Tilaisuudessa puhuu mm. kansanedustajat Lauri Oinonen/kesk ja Kimmo Sasi/kok, Israelin suurlähetystön tiedotusvastaava Gidon Yuval tuo esille Israelin kantaa avustuslaivalla tapahtuvien asioiden valaisemiseksi.

Tilaisuudessa medialla ja yleisöllä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja mielipiteitään keskustelu osiossa. Paikalla on myös tulkki kääntämässä kysymykset ja vastaukset Israelin suurlähetystön Gidon Yuvalille.

Tarvitsemme sinua nyt paikalle antamaan tukesi ja solidaarisuutesi Israelia kohtaan, tulethan paikalle ja kerro tilaisuudesta myös Ystävillesi!

Ystävällisin terveisin,
Katri Mansikka-aho
Eduskunnan Israel ystävyysryhmän sihteeri
Eduskunta-avustaja
Lisätietoja tilaisuudesta, p.094324083, 0468101433, katri.mansikka-aho@eduskunta.fi

Sefanjan kirjan luvun 2 jakeet 4-7 kertovat meille Gazan alueen tulevan kohtalon.

Gaza jää tyhjäksi, Askelon autioksi, Asdodin asukkaat ajetaan pois keskellä päivää ja Ekron tuhotaan.
Voi rannikon asukkaita, kreettien kansaa!
Teistä Herra sanoo: -Minä nöyryytän sinut, Filistean maa, ja teen lopun asukkaistasi. Rantamaa jää laitumeksi ja lammasten tarhoiksi.
Ja ne, jotka ovat jäljellä Juudan heimosta, saavat rannikon haltuunsa. He paimentavat siellä laumojaan ja majoittuvat iltaisin Askelonin taloihin. Herra, heidän Jumalansa, pitää heistä huolen, hän kääntää heidän kohtalonsa.

Sefanjan profetian mukaan Gazan alue tulee tyhjentymään palestiinalaisista ja juutalaiset asettuvat asumaan Gazaan.

Claire Berlinski mainitsi artikkelissaan Pahuuden historiaa ( http://www.city-journal.org/20…hives.html ) myös mielenkiintoisen keskustelun Syyrian presidentin Hafez al-Assadin ja Neuvostoliiton presidentin Mihail Gorbatshovin välillä 28.4.1990.

Assad: Voidaksemme painostaa Israelia Bagdadin pitäisi lähestyä Damaskosta, koska Irakilla ei ole yhteisiä rajoja Israelin kanssa.

Assad: Israel suhtautuu asiaan toisin, koska juutalaisten uskonto määrittelee, että Israelin maa levittäytyy Niililtä Eufratille ja sen alueen takaisinsaaminen on jumalallisesti ennalta määrätty.

On mielenkiintoista havaita, että presidentti Assad on tietoinen Raamatun Israelia koskevista aluelupauksista. Tosin hän tekee yhden virheen. Raamattu ei sano, että Israelin alue alkaisi Niili-joelta vaan Egyptin purosta, joka on Siinain niemimaan pohjoisosassa. Mutta Raamattu mainitsee kyllä, että Israelille luvattu maa-alue ulottuu Välimereltä Eufrat-joelle.

Siinäkin Assad on oikeassa, että monet juutalaiset uskovat tämän laajemman Israelin vielä toteutuvan juuri sen tähden, että se on jumalallisesti ennalta niin määrätty.

Gorbatshov on oikeassa siinä, että kyseessä on messianismi. Voi olla, että Israel saavuttaa suur-Israelin rajat vasta Messiaan aikana.

Molemmat herrat menevät kuitenkin siinä täysin metsään, että kyseessä olisi muka rasismi. Juutalaiset eivät ole nimittäin itse määritelleet isomman Israelin rajoja, vaan rajanvedon on tehnyt Jumala itse. Maailmankaikkeuden Luojalla on oikeus määrätä, millä asuma-alueilla mitkäkin kansat asuvat. On mieletöntä syyttää Jumalaa rasistiksi. Jumalalla on omat syynsä, miksi hän antaa tietyille kansoille tiettyjä maa-alueita. Me emme voi arvostella Jumalaa hänen päätöksistään.

Laitanpa tähän oheen vapautusjärjestö Irgunin ennen Israelin itsenäistymistä tekemän kartan, josta näkyy hiukan viitteitä suur-Israelin rajoista.

Ainoa ratkaisu Gazan ongelmaan olisi tyhjentää koko Gaza asukkaista ja siirtää heidät palestiinalaisvaltio Jordaniaan, jossa jo nyt n. 60 % ihmisistä on palestiinalaisia. Nykyinen tilanne on täysin toivoton umpikuja, josta ei ole ulospääsyä paitsi jonkin radikaalin ratkaisun kautta, kuten ehdottamani väestönsiirto. Israelin ei ole pakko vuodesta toiseen sietää lähinaapurinaan hyvin vihamielistä tahoa, jonka selvästi ilmaistuna päämääränä on Israelin tuhoaminen juutalaisvaltiona ja sharia-lakia noudattavan muslimivaltion saaminen sen tilalle. Se on sama kuin pitäisi jatkuvasti kyytä povellaan.

Jos tällainen väestö siirto tehtäisiin, niin sen jälkeen Gazassa ei olisi Israelin tuhoamiseen tähtäävän Hamasin terrorihallitusta eikä muitakaan koko ajan Israeliin vain vihamielisesti suhtautuvia ihmisiä. Nimittäin Hamasin lisäksi on myös muita poliittisia voimia, kuten Fatah, jotka voivat näyttää maltillisemmilta, mutta joiden poliittinen päämäärä on loppujen lopuksi sama. Tämän jälkeen on kuitenkin sanottava, että Gazassa on totta kai paljon tavallisia ihmisiä, jotka eivät ole vihamielisiä Israelia kohtaan, mutta he ovat johtajiensa ja näiden keskinäisten kiistojen vankeja.

Jos ehdottamani ratkaisu toteutettaisiin, niin silloin israelilaiset voisivat muuttaa Gazaan sitä rauhassa rakentamaan. Etelässä olisi Egypti, jonka kanssa Israelilla on rauhansopimus.

Ongelmana on vain se, että Israelista ei tällä hetkellä löydy sellaista poliittista voimaa, ei puoluetta eikä henkilöä, joka uskaltaisi toteuttaa ajatukseni.

Olen lukenut eri lähteistä, että israelilaisille olisi vakuutettu laivan puolelta, että he voivat astua laivaan ilman pelkoa vastarinnasta. Siksi israelilaiset laskeutuivat aluksi laivaan yksi kerrallaan, jolloin kun kymmeniä miehiä käy kimppuun ja alkaa takoa rautaputkilla ja kirveillä ja ampua israelilaisilta sieppaamillaan ampuma-aseilla, niin israelilaiset tulivat täysin yllätetyiksi ja kesti aikansa, ennen kuin tilanne saatiin hallintaan. Mutta siinä sotatilassa hallinta ja itsepuolustus edellytti jo tuliaseiden käyttöä, koska useita israelilaisia oli jo haavoittunut hyvin pahasti.

Miksi israelilaiset uskoivat heille annettuja tietoja, että laivaan voi tulla turvallisesti? Sitä minä en ymmärrä. Jos he eivät olisi uskoneet, he olisivat lähestyneet laivaa aivan eri tavalla eli monta sotilasta yhtä aikaa eri puolilta alusta. Lisäksi olisi heti ollut lupa ampua. Nythän ampuminen oli kielletty, ennen kuin saatiin annetuksi uusi käsky, kun tilanne alkoi mennä täysin pois kontrollista.

Eli israelilaiset eivät hyökänneet avustuslaivan kimppuun, vaan avustuslaivalla olleet terroristit ja marttyyreiksi haluavat kiihkoilijat hyökkäsivät israelilaisten kimppuun.

Minun saamieni tietojen mukaan ampumisia pitää tulkita siten, että yllätetyt, ansaan menneet (koska israelilaisille oli harhauttavasti valehdeltu, että laivaan voi tulla ilman vastarintaa) ja jo pahoin mukiloidut israelilaissotilaat nähtyään komennosta vastaava israelilaiskommandon johtaja antoi itsepuolustuksen takia sellaisen tulikäskyn, joka tarkoitti vastustajan tappamista. Se merkitsee ennemminkin päähän kuin jalkoihin ampumista.

Syttyi siis sotatilanne, jossa israelilaiset päättivät toimia kovin ottein, jotta heidät täysin yllättänyt kova vastarinta saadaan loppumaan. Ja tilanne saatiinkin hallintaan n. 25 minuutin kuluttua. Niin ei olisi käynyt ilman voimankäyttöä.

Mutta israelilaisten kimppuun hyökänneet aktivistit aloittivat koko hässäkän. Ilman islamistien aggressiivista hyökkäystä kukaan ei olisi kuollut laivalla.

Kuolonuhrit ovat sen tähden islamilaisten terroristien syytä, jotka hyökkäsivät israelilaisten kimppuun, vaikka laivalta oli viestitetty aivan muuta israelilaisille.

No, sitä saa mitä tilaa.

Pahoittelen uhreja, mutta he kuolivat sotaolosuhteissa aloitettuaan itse ensin sodankäynnin. Lisäksi kuolleiden joukossa on ainakin kolme henkilöä, jotka sanoivat satamasta lähtiessään, että he haluavat kuolla marttyyreina.

He saivat toivomansa.

ISRAEL-TUKIMARSSI TORSTAINA 10.6.2010 KLO 18.OO HELSINGISSÄ!

Kokoontuminen Helsingin Auroran kentällä (Finlandia-talon takana) alkaen klo 17.15.

Reitti: Auroran kentältä Mannerheimintielle, josta Etelä-Esplanadia pitkin Kasarmintorille.

Seuraa ICEJ:n nettisivuilta (www.icej.fi) mahdollisten bussikuljetusten reittejä omalta paikkakunnaltasi Helsinkiin ja
takaisin.

Israel-tukimarssin järjestää Israel-Ystävyystoimikunta.

Toivomme mahdollisimman runsasta osanottoa. Viestiä saa
vapaasti lähettää eteenpäin.

Seistään Israelin rinnalla!

Ystävällisin terveisin

John Remes

Ystävyystoimikunnan puheenjohtaja

044 263 5084

john.remes@saunalahti.fi

Paljon on kirjoitettu ja raportoitu laivueesta, joka pyrki päästä Gazaan maanantaina. Se johti yhdeksän aluksella olevien henkilön kuolemaan ja seitsemän Israelilaisen sotilaan loukkaantumiseen. Kritiikkiä Israelia vastaan on nyt kuultu kaikkialta eri puolilta maailmaa ja vaatimuksia tapahtuman riippumattomasta tutkimuksesta. Turkki, jossa laivue organisoitiin ja josta sadat osanottajat tulivat, on peruttanut sotaharjoitukset Israelin kanssa, kutsui suurlähettiläänsä kotiin neuvotteluja varten ja on huhuja, että kauppasopimuksia kahden maan välillä peruutetaan.

Mutta useimmat kansakunnat tuomitsivat Israelin kauan ennen kuin tapahtuman tosiasiat olivat vahvistettu. Niissä maissa, kuten Ruotsissa, Norjassa, Venäjällä ja Ranskassa, tosiasiat eivät merkitse niin kauan kuin on mahdollista arvostella ja tuomita Israelin. Valitettavasti, sama pätee moniin kristittyihin, jotka virheellisesti uskovat palvelevansa moraalin vaalijoina ja vastapainona "yksisilmäisille Israelin kannattajille", ja näin liittyvät kriitikoihin.

On helppo arvostella, ja paljon vaikeampi puolustaa Israelia. Mutta Israelin puolustaminen ei vaadi mitään moraalisia kompromisseja. Päinvastoin! Ihmiset, jotka arvostelevat Israelia ennen kuin tietävät tosiasiat toimivati typerästi. Mutta ihmiset, jotka tekevät niin sen jälkeen kun he tietävät tosiasiat, näyttävät menettäneensä moraalisen kompassinsa suunnan. Mieti seuraavia laivuetapauksen taustoja.

Hamasin taistelu Israelia vastaan

Gazaa hallitsee Hamas, järjestö, jonka Yhdysvallat, EU ja Israel muiden muassa ovat tunnustaneet terroristijärjestöksi. Vuosien 2001-2008 aikana Hamas ampui tai tuki 12 000 raketin ampumista, joista suurin osa oli Israelin siviilejä vastaan. Sota Gazassa puolitoista vuotta sitten ei päättynyt rauhansopimukseen (eikä se voi niin kauan kuin Hamas hallitsee), joten Hamasin tarkoituksena on edelleen tuhota juutalainen valtio.
Sodan jälkeen 164 rakettia ja 74 granaattia on ammuttu Gazasta israelilaisiin kohteisiin, ja tämän vuoden maaliskuussa kaksi IDF sotilasta sai surmansa terroristien yrittäessä päästä Israeliin Gazasta. Kansainvälisen oikeuden vastaisesti Hamas pitää israelilaista sotilasta vankina kieltäen häneltä useimmat perusoikeudet, kuten Punaisen Ristin vierailun.

Hamas on jo vuosia salakuljettanut aseita ja materiaalia käytettäväksi aseiden ja puolustuslaitosten rakentamiseen Gazaan – Iranin halukkaasti rahoittamana ja tukemana. Hamasin ilmoituksen mukaan se valmistelee seuraavaa sotaa. Israel on velvollinen suojelemaan kansalaisiaan ja siksi säilytettävä Gazan saarto, estääkseen Hamasin uudelleen aseistautuminen. Saarto koskee vain tuotteita, joita voidaan käyttää sodankäynnissä Israelia vastaan. Israel katsoo, että sillä ei ole mitään velvollisuuksia antaa Hamasille välineitä, joilla se yrittää tappaa israelilaisia.

Saartoon eivät kuulu elintarvikkeet, lääkkeet ja vaatteet. Kuusi päivää viikossa, kuorma-autoja kulkee Gazaan Israelista mukanaan hedelmiä, vihanneksia, mausteita, juustoa, leipää, vehnää, riisiä, maitojauhetta, vauvanruokaa, lihaa, kalaa, lääkkeitä, vaatteita ja karjaa - mainitakseni muutamia tarvikkeita. Tämä tapahtuu osittain yhteistyössä humanitaaristen järjestöjen kanssa ja osittain Israelin aloitteesta. Näin ollen Gazassa ei ole humanitaarista kriisiä ja on olemassa järjestetty reitti avustusjärjestöille viedä tavarat alueelle. Paitsi rakennusmateriaaleja, Israel on jo lähettänyt Gazaan tavarat, jotka olivat laivueen aluksissa.

Laivaston organisoija

Nyt toiseen kysymykseen: Keitä ihmisiä oli Gazan laivueen takana? Laivueen järjesti turkkilainen islamilainen järjestö IHH (Humanitäärinen avustusrahasto). Tämä on jälleen yksi järjestöistä, joka käyttää humanitaarista työtä peittääkseen tukensa terrorismille. IHH on jo vuosia todettu aatteellisesti samaistuneen radikaalin Muslimiveljeskunnan kanssa, jonka sivuhaara Hamas on. IHH suorittaa varainkeruuta Hamasille ja järjestää mielenosoituksia terroristijärjestön tueksi. Mavi Marmara-aluksen omistaja on IHH.

Taistelu Mavi Marmaralla

On videoita, jotka osoittavat, että ennen kuin Israel otti haltuunsa Marmara aluksen, että jotkut osallistujista lauloivat lauluja arabiaksi juutalaisten tappamisesta. Eräs nainen sanoi myös, että marttyyrikuolema olisi "hyvä asia." Tämä on sopusoinnussa Hamasin TV- haastattelun kanssa päivää aikaisemmin, jossa tohtori Abd Al-Fatah Shayyeq Naaman totesi: "[Gazan] laivueen komentaja sanoi eilen:" Emme salli sionistien päästä lähelle meitä ja teemme vastarintaa heitä kohtaan". Miten he tekevät vastarintaa? He vastustavat kynsillään. He ovat ihmisiä, jotka pyrkivät Allahin marttyyreiksi, yhtä paljon kuin he haluavat päästä Gazaan, mutta ensimmäisenä on [marttyyrikuolema], joka on enemmän toivottavaa. "Vastarinta", kuten hyvin tiedetään, on Hamasin koodisana terrorismille.

Huolimatta siitä, että laivueen järjestäjät toistuvasti totesivat, että he eivät käytä väkivaltaa jos Israel nousee aluksiin, Israelin laivaston tekemä nauhoitus osoittaa 5-10 henkilön ryhmät heittäytyvät helikopterista laskeutuvien sotilaiden päälle. Sotilaita hakataan rautapatukoilla, puukoilla, veitsillä ja lopulta heitä tulitetaan aseilla. Yksi pahasti hakattu sotilas näytetään heitettävän yli laidan. Israelilaisia sotilaita on sairaalassa, heillä on kallon murtumia, puukotushaavoja vatsassa ja luodinreikiä selässä.

Israelin sotilaat, jotka saapuivat ensimmäisenä veneillä, oli aseistettu pääasiassa ihmisjoukon hajottamisessa käytettävillä aseilla. He eivät olleet valmistautuneita kohtaamaan murhanyrityksiä. Israelin television kommentaattorin mukaan kesti 40 minuuttia, ennen kuin sotilaat saivat vihreää valoa käyttää tuliaseita ja tämä oli vasta sen jälkeen kun laukauksia ammuttiin sotilaita kohti ja heidän elämänsä oli vakavasti uhattuna.

Laivalla olevat terroristit

Tapahtuman jälkeen kävi ilmi, että noin 50 osallistujaa Marmaralla olivat eri terroristijärjestöjen jäseninä. Heidän ensisijainen tavoite oli hyökätä IDF sotilaiden päälle. Aluksen tarkastus paljasti varaston aseita, kuten lukuisia veitsiä, ritsoja, kiviä, savupommeja, metallitankoja, improvisoituja teräviä metalliesineitä, nuijia 5 kg:n vasaroita, palopommeja ja kaasunaamareita.

Laivaston todellinen tarkoitus

Ottaen huomioon Israelin sotilaiden lynkkausyritykset ja ottaen huomioon tosiasian, että laivueen tuomilla varusteilla oli muita tapoja päästä Gazaan, voidaan huoletta todeta, että laivueen oletettu humanitaarinen luonne oli toisarvoista. Tätä näkemystä vahvistaa se, että järjestäjät kieltäytyivät tuomaan tervehdyksen ja ruokaa vankeudessa olevalle israelilaiselle sotilaalle Gilad Shalitille vanhemmiltaan. Laivueen tavoitteena oli luoda jotain, joka voisi esittää Israelin provokaationa ja yhdistää maailma tuomitsemaan juutalainen valtio. Se oli väitetyn humanitaarinen kriisin väärinkäyttö, jotta luotaisiin PR-näytös, joka vahvistaisi Hamasia ja heikentäisi Israelia.

"Hyödylliset idiootit"

Siellä on saattanut olla mukana laivalla niitä, jotka naiivisti uskoivat, että he olivat ihmisoikeustehtävässä. Vaikka suurimmalla osa näistä ei ehkä ollut mitään muuta kuin halveksuntaa Israelia kohtaan, eikä heillä ollut aikomustakaan hyökätä tai IDF sotilaita. Nämä ovat "hyödyllisiä idiootteja", Hamasista on tullut asiantuntija heidän hyväksikäytössään omia vääristyneitä tarkoituksiaan varten. Ja tämä ei pitäisi olla mikään yllätys, sillä se on juuri kaava, mitä Hamas ja muut terroristijärjestöjen ovat seuranneet vuosia: niiden "sankarilliset" terroristit piiloutuvat siviilien taakse vaatiessaan koskemattomuutta vastahyökkäyksiä varten. Mutta rauhan halu ja kuinka ihmisoikeuksien puolustajat antavat käyttää itseään tällä tavalla, on uskomatonta. Uhrata itsensä kilpenä terroristeille on erittäin moraalitonta toimintaa, mikä käytännössä heikentää ihmisoikeuksia, joita he väittävät edustavansa.

Onko Israel kritiikki hyväksytty?

Joten ei se saa arvostella Israelia? Se varmasti saa! Sokealla tuella ei ole uskottavuutta eikä se ole hyväksi millekään osapuolelle. On tapauksia silloin, kun Israel tekee virheitä. Kukaan ei voi tai ei kenenkään pitäisi kieltää tätä. Kuitenkin suurin ongelma Israelia koskien ei ole sokea tuki, vaan sokea kritiikkiä. Kun Israel tekee virheitä, sitä ne juuri ovat; virheitä. Israelin panettelijoille, Israel ei voi tehdä mitään oikein, ja kaikki mitä se tekee, kuvataan raa'alla ja suunnitellulla strategialla. Näille henkilöille, Israel käyttäytyy ylimielisesti ja polkee kansainvälistä oikeutta.

Mikään ei voisi olla kauempana totuudesta. Israel tietää paremmin kuin kukaan, että kaikki silmät on suunnattu siihen mitä he tekevät ja eivät tee. Siksi, koska on tullut kaavaksi, myös tällä kertaa he kuulivat kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita ennen toimintaa. He seurasivat kirjaa yksityiskohtaisesti ottaen yhteyttä aluksiin etukäteen, ja jopa tarjoten heille mahdollisuutta tuoda tavaransa Gazaan Israelin Ashdodin sataman kautta. Laivalla olevien henkeä vaarantavien varoituslaukausten ampumisten ja tai muulla tavoin aluksen kurssia kaukaa säätelevien toimenpiteiden sijasta, he nousivat laivaan rauhanomaisin keinoin ja vaarantaen omat sotilaansa. 40 pitkän minuutin ajan sotilaat taistelivat henkensä edestä ja päättivät vastata tuleen vasta sitten kuin heitä kohtaan ensin ammuttiin. On sanottu, että tämä oli verilöyly, ja sitä on kutsuttu "Turkin 9 / 11" - Tällaiset vaatimukset tekevät tyhjiksi sanojen merkityksen ja ovat halveksittavia yrityksiä panetella Israel.

Kaikille niille, jotka arvostelevat Israelia on yksi testi, joka niiden on läpäistävä välttääkseen antisemitismin leiman: Käytä samoja vaatimuksia arvioitaessa muita kansoja. Ei ole epäilystäkään siitä, että kun Israelin toimia mitataan muiden kansakuntien kanssa, Israelin armeijan korkeat moraalikäsitykset tulevat ilmi. Jos Israel sen tehden hyväksyisi tutkimuksen laivuetapahtumasta, joka paljastaisi oikeat olosuhteet tapahtuman ympärillä, se osoittaisi juutalaisen valtion olevan oikeassa. Mutta Israel ongelma on se, kokemukseen perustuen, että he eivät voi odottaa oikeudenmukaista kohtelua riippumattomasta tutkimuksesta. Kuten Goldstone raportti, totuus ei ole päämäärä – vaan keinojen löytäminen Israelin arvosteluun ja heikentämään sen olemassaolon oikeutta.

Tosiasiat ovat kaikkien nähtävissä, mutta monet eivät halua. Se haastaa sokean kritiikin, joka sopii niin hyvin heidän ideologiaansa.

Tiistaina haavoittunut eliitti merijalkaväen yksikön kapteeni, joka oli mukana operaation suorittamisessa, antoi sairaalan sängystä todistuksensa siitä, mitä tapahtui Gazan avustus laivalla.. "Olin toinen köydellä laskettavista, sanoi kapteeni" R ". "Toverini ympärillä, joka oli jo laskettu alas, oli joukko ihmisiä. Alussa oli yksi-yhtä vastaan taistelua, mutta sitten enemmän ja enemmän ihmisiä hyökkäsi kimppuumme. Jouduin taistelemaan muutamia terroristeja vastaan, jotka olivat aseistautuneet veitsillä ja pampuilla."

Kapteeni sanoi, että hän oli ensimmäinen pakko nostaa aseensa ja ampua kerran, kun yksi aktivisteista tuli kohti häntä veitsellä. "Siinä vaiheessa, toiset parikymmentä ihmistä alkoi tulla minua kohti joka suunnasta”, sanoi kapteeni R." He hyökkäsivät päälleni ja heittivät minut alas komentosillan alla olevalle kannelle. Sitten tunsin vihlontaa vatsassani - se oli veitsi. Vedin sen ulos ja jotenkin onnistui pääsemään alemmalle tasolle. Siellä oli toinen joukkio ihmisiä. "Yksikkö oli saanut laivan hallintaansa siihen mennessä, lukuun ottamatta kaikkein alinta tasoa. "Eräs toinen sotilas ja minä onnistuimme päästä sieltä pois sieltä ja hypätä veteen." "Ajattelimme, että olisi passiivinen vastarinta, ehkä suullisesti, mutta ei niin voimalla", hän sanoi. Huolimatta traagisista seurauksista, kapteeni sanoi kokeneensa sotilaittensa toimineen oikeutetulla tavalla. "Olemme työskennelleet erinomaisella tavalla, jossa arvot olivat juurtuneet meihin", hän sanoi. "Me käänsimme aseemme vain niitä vastaan, jotka asettavat meidät vaaraan."

3.6.2010

Sain eilen seuraavan tiedon.

Free Gaza -järjestön jäsen, Greta Berlin, joka on yksi Gazaan yrittäneen laivasaattueen järjestäjistä, selvensi ryhmän tarkoitusperiä sanomalla: ”Me emme yritä olla mikään humanitaarinen missio.” (We’re not trying to be a humanitarian mission.)

Kyseessä oli tosiaankin vain näennäisesti humanitaarinen avustuslaivue, koska apua Gazaan virtaa koko ajan muutenkin, kuten Israelin puolelta 15 000 tonnia viikossa, kun tämän avustussaattueen lasti oli 10 000 tonnia. Mutta ainahan muita tarkoituksia yritetään peittää yleisesti hyväksyttävillä asioilla.

Todellisuudessa kyse oli Israelin merisaarron haastamisesta eli kyseessä oli provokatiivinen sotatoimi.

Sodissa tulee aina uhreja. Joka leikkiin lähtee, se leikin kestäköön.
Joka sotaan lähtee, valmistautukoon uhreihin.

Näinhän monet laivalla olijat olivatkin valmistautuneet. On olemassa erinäisiä lähteitä, jotka kertovat siitä, että osa laivalla olevista muslimeista piti ensimmäisenä tavoitteenaan tulla marttyyriksi. Eli oli kiire päästä paratiisin neitsyeiden seuraan.

Israelin toiminta kansainvälisillä vesillä on merilain mukaista.

1. Israel on tällä hetkellä aseellisessa konfliktissa Gazaa hallitsevan Hamasin kanssa. Gazasta on toistuvasti pommitettu Israelissa sijaitsevia siviilikohteita asein, jotka on salakuljetettu meren kautta.

2. Merisaarrot ovat kansainvälisen lain mukainen legitiimi ja tunnustettu toimenpide, jota voidaan käyttää osana aseellista konfliktia.

3. Saarto voidaan saattaa voimaan merellä, mukaan lukien kansainväliset vedet, niin kauan kun se ei estä pääsyä puolueettomien valtioiden satamiin.

4. Länsimaiden laivastokäsikirjat katsovat merisaarron tehokkaaksi laivastotoimeksi ja määrittelevät useita kriteerejä jotka saarrossa on otettava huomioon.

5. Israel julkisti saarron voimassa olon ja saartovyöhykkeen tarkat koordinaatit hyväksyttyjä, kansainvälisiä, ammattikäytössä olevia meriliikenteen kanavia käyttäen. Israel teki myös asiaan kuuluvat ilmoitukset.
http://info.mot.gov.il/EN/index.php?option=com_content&view=article&id=124:no12009&catid=17:noticetomariners&Itemid=12

6. Kansainvälisen tapaoikeuden (customary law) mukaan tietoa saarron olemassaolosta voidaan pitää varmistettuna sen jälkeen kun saarto on julistettu ja asianmukainen varoitus on annettu ylläolevalla tavalla.

7. Kansainvälisen merilain mukaan, kun merisaarto on voimassa, mikään alus ei voi saapua saarretulle alueelle. Tämä koskee sekä siviilialuksia että vihollisen aluksia.

8. Mikä tahansa alus joka loukkaa tai yrittää loukata merisaartoa voidaan ottaa haltuun, tai sille voidaan hyökätä kansainvälisen lain mukaan. Aluksen katsotaan yrittävän saarron murtamista siitä hetkestä lukien kun se jättää satamansa aikomuksena ohittaa saarto.
http://www.icrc.org/ihl.nsf/FULL/560?OpenDocument

Oli rikollista a) yritää rikkoa saartoa ja b) ryhtyä väkivaltaan tarkastusviranomisia vastaan.

Eli lopetetaan se höpinä "laittomasta hyökkäyksestä kansainvälisillä vesillä". Israelilaiset ovat tarjonneet avustuskuljetuksille toisen reitin lähisataman kautta, jossa suoritetaan tarkastustoimet, jonka jälkeen ne voidaan toimittaa eteenpäin vaikkapa YK:n toimesta.

Tämä ei kuitenkaan kelvannut "rauhanaktivisteille".

Ellette tiennyt, kerrottakoon, että saattueen pääjärjestäjätaho, turkkilainen IHH tunnetaan väkivaltaisena, terrorismia tukevana äärijärjestönä, jolla on yhteydet mm. Hamasin kanssa.

Jouni Suonsivu
Tampere

2.6.2010

http://www.adressit.com/israelin_tueksi

Adressi Israelin tueksi!

Tämä adressi on tarkoitettu kaikille niille, jotka haluavat tukea Israelia ja seistä sen rinnalla ja levittää oikeaa tietoa Israelista!

1. ON TUNNUSTETTAVA, että minulla on pala kurkussa aloittaessani käsitellä tämän ”Free Gaza” operaation ilkeitä jälkiselvittelyjä. Tällä hetkellä, kun ei ole täysin selvää, miten kaikki tapahtui ja mikä johti mihinkin, jää tuntuma, että siinä meni pieleen kaikki, mikä voi mennä pieleen.
Armeijalla oli kuukausi aikaa tutkia ”humanitäärisen saattueen” taustatekijöitä ja niiden siitä etukäteen antamia lausuntoja, mutta joko niihin ei uskottu tai ne sivuutettiin.

VIISI ALUSTA kuudesta suostuivat IDF:n sotilaitten käskyyn keskeyttämään matkansa ja ohjaamaan laivat Ashdodin, mutta kuudes kieltäytyi antaen ymmärtää, että sen matkustajat tulevat asettumaan vastarintaan, mikä on koodisana väkivallalle, IDF:n mahdollista miehitys-yritystä vastaan. Barak selitti lausunnossaan, että kieltäytynyt alus, Mavi Marmara, oli turkkilaisen humanitäärisen apusäätiön (IHH) valvonnassa, joka tunnetaan väkivaltaisena, terrorismia tukevana äärijärjestönä. Sen Mavi Marmarassa olleet jäsenet vannoivat taistelevansa kuolemaan asti, ellei heitä päästetä Gazaan. Heidän taisteluhuutonsa oli ”Muista Khaibar”, joka oli viimeinen juutalaiskaupunki Arabiassa, jonka muhamettilaiset tuhosivat v.628 ja murhasivat sen asukkaat; naisia ja lapsia myytiin ajan tavan mukaan orjiksi. Matkustajilta takavarikoitiin tusinoittain veitsiä, minkä lisäksi he käyttivät hyökätessään alukseensa helikoptereista laskeutuvia sotilaita vastaan puisia ja metallikarttuja, lasinkappaleita, työvälineitä ja mitä käsiinsä saivat. Osa näistä näkyy INN:n artikkeliin liittyvässä kuvassa. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/137803 http://www.wnd.com/index.php?fa=PAGE.view&pageId=160673

WND kertoo, että Free Gaza operaation puuhamiehiin kuului Obamaa lähellä olevia henkilöitä, William Ayers ja Bernardine Dohrn, ”Weather Underground” terrorijärjestön perustajia, sekä Jodie Evans, ”Code Pink” radikaalijärjestön johtaja. Nämä kolme henkilöä ovat aiemminkin osallistuneet Free Gaza järjestön toimiin, mm. järjestämällä kansanmarssia Kairosta Gazaan sekä kiihottamalla mielenosoituksia Egyptissä. Yksi marssi Kairosta Gazaan sovittiin Egyptin viranomaisten kanssa siten, että 100 marssijaa päästettiin Gazaan, jossa heitä oli ottamassa vastaan Hamasin valtaapitävät viranomaiset Ismail Haniyehin johdolla.

ARMEIJAN suunnittelijat olisivat voineet varautua väkivaltaan, mutta sen sijaan helikoptereista yksitellen Mavi Marmaraan lasketuilla sotilailla oli väripalloja ampuvat kiväärit. He kuvittelivat menevänsä tavanomaisen mieltään osoittavan joukon keskelle, eivätkä olleet varautuneet siihen, että kolmisenkymmentä patukoilla, kartuilla ja metallitangoilla olevaa murhaavaan mielialaan kiihotettua terroristia hyökkäsi heidän kimppuunsa hakaten heidät puolikuolleiksi. Ainakin kaksi sotilasta heitettiin laidan yli alemmalle kannelle. Terroristeilla oli selvä taktiikka erottaa sotilaat toisistaan siten, etteivät he voineet tukea toisiaan. Kymmenen sotilasta hakattiin sairaalakuntoon, kolme heistä on kriittisessä tilassa.

SOTILAAT pyysivät lupaa käyttää aseitaan vasta havaitessaan, että he olivat kuoleman
vaarassa. Ainakin kahdella sotilaalla on ampumahaavoja, ja eräs heistä sanoo nähneensä, miten heitä kohti ammuttiin, ja lisäksi heitä pommitettiin tainnutus- ja petrolipommeilla. Sotilaat aloittivat ammunnan tähtäämällä jalkoihin, mutta kaaosmaiseksi muuttunut tilanne johti kymmenen matkustajan kuolemaan ja usean kymmenen haavoittumiseen. Alus saatiin lopulta valvontaan erikoiskoulutettujen mellakkapoliisien noustessa laivaan.
Haavoittuneet vietiin sairaalaan; aamulla 37 matkustajaa ja viisi sotilasta oli vielä hoidossa. 150 laivojen matkustajaa tutkittiin eilen, heistä 40 tuli Mavi Marmaralta. 40 pääosin turkkilaista ja kreikkalaista matkustajaa suostui lentämään suoraan kotiinsa valtion kustannuksella.
15 matkustajaa kieltäytyi paljastamasta henkilöllisyyttään ja heidät passitettiin vankilaan.

http://www.haaretz.com/news/diplomacy-defense/video-israel-navy-troops-storming-gaza-flotilla-1.293380

2. YNETNEWS.COM kertoo että Mavi Marmara aluksen 500 matkustajaa siirretään
alustavan kuulustelun jälkeen laiturille, mistä heidät kuljetetaan suljetuilla busseilla Ela vankilaan Beershebassa. Heille annetaan kullekin alusvaatteita, toalettitarvikkeet, huopa, pyyheliinat ja muita tarvikkeita. Kuhunkin selliin mahtuu 2-4 vankia. Heidän kohtelunsa tuntuu ruhtinaalliselta verraten siihen, miten Egypti tai Syyria kohtelevat vankejaan. Laivoissa olleita matkustajia oli n. 700, heistä neljä Israelista, loput 40:stä maasta. Mukana oli Islamilaisen liikkeen pohjoisen haaran kevyesti haavoittunut johtaja sheikki Raed Salah, jota kuulusteltiin ennen vapauttamista, sekä arabi-kansanedustaja Haneen Zoabi, joka oli mukana Mavi Marmaralla, ja joka vieraili Libyassa luvatta. Knessetin sisäinen valiokunta keskustelee hänen erottamisestaan Knessetistä ja syyttämisestä valtionpetoksesta. Hän syytti puolustusministeri Barakia ja pääministeri Netanyahua sotilaitten lähettämisestä hyökkäämään avustus-tarvikkeita kuljettavien alusten kimppuun avomerellä. Yhdellä naisella oli alle 2-vuotias lapsi mukanaan. http://www.ynetnews.com/articles/0,7340,L-3897136,00.html

3. ISRAELIN kolumnistit toteavat melkoisen yksituumaisesti, että Israelin viranomaisten julkiset ilmoitukset olivat taas kerran pahasti myöhässä. Tämä avasi koko mediakentän Israelin vihollisina tai vihamielisinä pidettyjen yhtiöitten kuten Al-Jazeera TV:n käyttöön, jotka levittivät englanninkielellä Turkin propagandan levittämiä tulkintoja tapahtumista.
Mavi Marmaralla oli turkkilainen TV-kameramiehistö, joka lähetti kuvia ja tietoja isännilleen.
MAVI MARMARAN ottaminen valvontaa toteutui 4.30 aikaan aamulla. Hallituksen edustaja ei osannut antaa mitään tietoja median edustajille vielä 09.00 aikaan. Vasta 10.00 apulais-ulkoministeri Danny Ayalon kertoi epätäydellisessä lausunnossaan, että on havaittavissa yhteyksiä Free Gaza järjestön ja al-Qaidan välillä, mitä media piti perättömänä.

ISRAELIN virallinen tiedostustoiminta nukkui iltapäivään saakka, minkä aikana maailman maat tuomitsivat Israelin kohtuuttoman väkivaltaiset valtausoperaatiot. Kreikka keskeytti lentokoneitten yhteisharjoitukset, joiden oli määrä kestää torstaihin. Saksa vaati tutkimusta tapahtumista ja YK:n turvallisuusneuvosto kutsuttiin koolle Turkin vaatimuksesta. YK:n pääsihteeri Ban ki-Moon antoi Israelia tuomitsevan lausunnon Sudanista vaatien Israelilta täyttä selvitystä, miten kaikki tapahtui.

ISRAELIN VIRALLINEN taho antoi lausuntonsa vasta 15.45 maanantaina, yli 12 tuntia myöhässä. IDF oli filmannut tapahtumia Mavi Marmaralla, mutta sitäkään ei annettu julkisuuteen ennen iltapäivää. Otteita filmistä esitettiin TV-ssä pitkin iltapäivää väsyksiin asti. Niissä selviää ”rauhantahtoisten avustustarvikkeita toimittavien matkustajien” todelliset ilmeet: Sotilaita hakattiin pitkillä kartuilla, puukotettiin, heitettiin laidan yli alemmalle kannelle. Lopulta nähtiin apujoukkojen saapuminen paikalle, jonka seurauksena ainakin 9 matkustajaa sai surmansa, mitä edelsi 7-8 sotilaan hakkaaminen tohjoksi. Matkustajat sitoivat helikopterin sotilaiden käyttämän köyden aluksen mastoon kuvitellen voivansa pudottaa sen mereen.
Monelta taholta on vaadittu puolustusministeri Ehud Barakin eroa, mikä tuskin toteutuu.

3. OPERAATIO Free Gaza laivasaattueen miehittämisen jälkiseurauksista muutamia.
Pääministeri Benyamin Netanyahu keskeytti vierailunsa Kanadassa ja peruutti tiistaiksi sovitun tapaamisen presidentti Barack Obaman kanssa, ja palaa kotiin kokoamaan palasia.
VÄKIVALTAINEN mielenosoitus puhkesi Umm el-Fahmissa sinne kantautuneitten väärien huhujen vuoksi, että Saed Salah olisi kuollut tai vaarallisesti haavoittunut Mavi Marmaralla. Kivien heittely ja piiloleikki poliisin kanssa jatkui pitkin iltapäivää tässä Galilean kaupungissa. Kolme poliisia haavoitti kivistä, ja kolme mielenosoittajaa pidätettiin.
SATOJA vasemmistolaisia mielenosoittajia kokoontui IDF:n päämajan lähettyville Tel Avivissa protestoiden IDF:n toimia Free Gaza saattuetta vastaan. He huusivat herjauksia ja syyttivät Israelia fasistiseksi valtioksi, jota tuleekin boikotoida. Satakunta vasta-mielenosoittajaa kerääntyi läheisyydelle, mutta poliisi esti joukkojen yhteenotot. Myös Turkin lähetystön edustalla osoitettiin mieltä, mutta tämä Turkkia vastaan sen osallisuudesta operaatioon.
Turkki kutsui lähettiläänsä Ahmet Aguz Celikkolin kotiin, jo toistamiseen.
JERUSALEMIN Pariisi-aukealle kokoontui satakunta vasemmistolaista osoittamaan mieltään, mikä sai ohikulkijat heittämän katkeria syytöksiä heitä kohti. Poliisi joutui sielläkin erottamaan kokoontuneet ihmisryhmät toisistaan väkivallan estämiseksi.
ISRAELISSA on kaikesta huolimatta rauhallista muutamia pienehköjä mielenosoituksia lukuun ottamatta. Poliisi sanoo, että mieltä saa osoittaa, mutta ei väkivaltaisesti.
ISRAELIN ARABIT ovat uhanneet uudella intifadalla, mutta merkkejä siitä ole näkyvissä.
PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas kutsui tapahtumia merellä ”lahtaukseksi” (slaughter), ja julisti kolmen päivän suruajan. Tämä voi vaikuttaa keskusteluihin Israelin kanssa.
NÄKYVIN seuraus eilisen päivän tapahtumista on voimistunut vaatimus Gazan saarron lopettamiseksi. Sitä vaati Ban ki-Moon ja monet muut valtion johtajatkin.

Egesborgin utopistinen puhe Israelin perustamisesta jonnekin muualle on käsittämätöntä ja epärealistista, koska USA, Saksa ja Tanska eivät suostuisi mihinkään moiseen ehdotukseen. Juutalaiset ovat palanneet kotiinsa eikä heille enää tarvitse etsiä uutta kotimaata.

22.4.2010

Olen jo pitkään puhunut ja kirjoittanut Kolmannen temppelin rakentamisesta. Asia etenee kaiken aikaa ja Jumalan aikataulussa temppelin rakennustyöt alkavat. Juutalaisen temppelin rakentamista voi edeltää nyt siellä olevien Jahven vastustajien rakennusten tuhoutuminen, esim. maanjäristyksessä.

26.3.2010

Pääministeri Netanyahun tapaaminen presidentti Obaman kanssa Valkoisessa talossa tiistaina ei ilmeisesti antanut tuloksia. Tapaamisesta ei tehty raporttia, mutta yleisesti uskotaan, että nuo kaksi johtajaa keskustelivat Jerusalemin tulevaisuudesta ja että Netanyahu kieltäytyi hyväksymästä Obaman näkemystä, että Itä-Jerusalem olisi siirtokunta. Netanyahulle koko Jerusalem on olennainen osa varsinaista Israelia.

Yhdysvaltain ja Israelin johtajien puheilla AIPAC:ssa tällä viikolla on ollut valtava merkitys sen ymmärtämiseksi, mihin molemmat hallitukset ovat suuntautumassa ja mitkä ovat erimielisyydet. Puheessaan Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton totesi kerta toisensa jälkeen, että Yhdysvallat on sitoutunut Israelin turvallisuuteen. Mutta hän toisti myös kerta toisensa jälkeen, että vallitseva tilanne on kestämätön ja että Israelin johtajien on löydettävä uusi tie, jos edistystä halutaan saavuttaa. Clinton julisti, että "kahden valtion ratkaisu on ainoa mahdollinen tie, jotta Israel säilyy edelleen sekä demokratiana ja juutalaisena valtiona".

Clintonin puheen jälkeisenä päivänä pääministeri Benjamin Netanyahu korosti omassa puheessaan, että Israel jatkaa rakentamista Jerusalemissa. Juutalaiset ovat rakentaneet Jerusalemissa tuhansia vuosia ja se on myös Israelin pääkaupunki, Netanyahu muistutti yleisöä. Tämä oli selkeä viesti Obaman hallinnolle, joka on voimakkaasti arvostellut Israelin rakennussuunnitelmia Itä-Jerusalemissa. Tähän Netanyahu lisäsi, että "juutalaisen valtion tulevaisuus ei voi koskaan riippua edes suurmiesten hyvästä tahdosta. Israelin täytyy aina säilyttää itsellään oikeus puolustaa itseään."

Word of Lifen kommentti:

Vastauksena Netanyahun julistukseen, ettei Jerusalem ole siirtokunta, vaan Israelin pääkaupunki, Yhdysvaltain ulkoministeriön tiedottaja sanoi tiistaina, että molempien osapuolten on tehtävä kompromissi niin Jerusalemin kuin kaikkien muittenkin kysymysten suhteen. Mutta onko tosiaan niin, että molempien osapuolten on tehtävä kompromissi kaikissa tapauksissa? Voisiko olla niin, että toinen osapuoli on oikeassa ja toinen on väärässä?

Yhteiskunnassa, jossa suvaitsevaisuudesta on tullut korkein arvo, jo pelkkä viittaus tällaiseen kuulostaa moraalittomalta. Mutta onko se? Eikö ole totta, että Jerusalemissa ei ole koskaan ollut uskonnonvapautta, muuten kuin Israelin alaisuudessa? Eikö ole niin, että juutalaiset eivät pysty millään palestiinalaisalueilla rukoilemaan omilla pyhillä paikoillaan, ellei heillä ole sotilaallista suojelua ja saattuetta? Näiden havaintojen perusteella olisi moraalitonta luovuttaa enempää alueita palestiinalaishallinnolle, jonka suvaitsemattomuus estää uskonnonvapauden. Näiden havaintojen perusteella Jerusalemin tulisi pysyä yhtenäisenä Israelin hallinnassa.

Mutta mitä tapahtuu, kun Israelin hallitus toisinaan toimii päättäväisesti ja sanoo: "Riittää! Emme mene pidemmälle!" Tällaista hallitusta on kuvattu äärilaidan hallitukseksi, joka on esteenä rauhalle, vaarantaa juutalaisvaltion säilymisen ja on vaaraksi maailmanrauhalle. Tällaista hallitusta uhkaavat kansainvälinen eristys, taloudelliset boikotit ja sotilaallisen tuen leikkaukset.

Verrataan tätä reaktioihin, joita palestiinalaishallinnon johtaja Mahmud Abbas saa, kun hän kieltäytyy neuvottelemasta. Maailman johtajat selittävät kilpaa, että hänen kieltäytymisensä johtuu hänen heikosta asemastaan johtajana, ja tämä heikko asema puolestaan johtuu Israelin "miehityksestä". Tapa korjata tämä on se, että Israelin on tarjottava myönnytyksiä vahvistamaan Abbasin asemaa kansansa keskuudessa. Joten ei ole väliä kuinka tilanne kehittyy – Israelilla on silti taipumus joutua häviäjän puolelle maailman yleisessä mielipiteessä.

Yhdysvaltain hallinto viittaa jatkuvasti Israeliin läheisenä ystävänä, jonka turvallisuus on erittäin tärkeää. Hyvä ystävä, he sanovat, kertoo totuuden, vaikka se olisi epämiellyttävä. Israel ei ilmeisesti näe asioita samalla tavalla. Valkoisen talon pitäisi huomata, että asiat saattavat näyttää hieman erilaisilta, kun tarkastellaan "totuutta" tuhansien kilometrien päästä verrattuna siihen, että täytyy elää "totuuden" kanssa. Tosi ystävä ei myöskään pakota eikä manipuloi omaa näkemystään ystävälleen.

Puheessaan AIPAC:lle Yhdysvaltain ulkoministeri Hillary Clinton käytti Moosesta vertauskuvana tämän päivän rauhanneuvotteluille. Hän sanoi, että aivan kuten Mooseksen täytyi edetä uskonvaraisesti, niin johtajien tänään on tehtävä samoin. Ja aivan kuten tuolloin oli niitä, jotka sanoivat sen olevan liian vaikeaa, liian työlästä ja liian riskialtista, niin on tänäänkin. "Mutta", hän sanoi, "Israelin historia on täynnä rohkeita miehiä ja naisia, jotka ottivat riskejä. He tekivät vaikeita asioita, koska he uskoivat ja tiesivät sen olevan oikein." Clinton sanoi lopuksi, että "vahvin meistä on usein se, joka saa vihollisen muuttumaan ystäväksi".

Word of Lifen kommentti:

Clinton on oikeassa siinä, että Israelin historia on täynnä rohkeita miehiä ja naisia, jotka ottivat riskejä. Riskeihin kuului myös maa-alueiden antaminen, alueiden joita pidettiin elintärkeinä Israelin turvallisuudelle – kuten teki Begin antaessaan pois Siinain niemimaan. Mutta asiassa on myös suuria eroja. Alue, jonka Israelin oletetaan nyt antavan pois, on kansakunnan sielu. Hebron, Betlehem, Jerusalem, Beetel ja Sikem (Nablus) ovat paikkoja, jotka ovat muovanneet juutalaisen kansakunnan – ja tekevät niin jatkossakin. Kuten Knessetin puhemies Reuven Rivlin totesi: "Kun epäillään Jerusalemin asemaa, samalla koko Israelin olemassaolo asetetaan kyseenalaiseksi."

Lisäksi kyseiset alueet ovat sotilaallisesti paljon vaarallisempia luovutettaviksi kuin Siinain niemimaa. Mutta toisin kuin Clinton olettaa, monien näiden rohkeiden päätösten tragedia on siinä, että ne eivät muuttaneet Israelin vihollisia ystäviksi. Rauhansopimukset Egyptin ja Jordanian kanssa ovat jääkylmiä, ja tuoreimmat mielipidetutkimukset osoittavat, että antisemitismi näiden kansojen keskuudessa on voimakkaampi kuin muissa arabimaissa.

Mutta luultavasti suurin ero Mooseksen ja muiden aikaisempien juutalaisten johtajien ja tämän päivän johtajien välillä on, että nykyiset johtajat eivät ole vakuuttuneita siitä, että mitä he tekevät on oikein. Netanyahu on vakuuttunut siitä, että Jerusalem, mukaan lukien Vanhakaupunki, olisi pidettävä juutalaisten käsissä ikuisesti, mutta hänellä on valtavia paineita tehdä jotain, mikä on vastoin hänen vakaumustaan. Clinton puhui vaikean asian tekemisestä, koska se on oikein. Tämän päivän Israelin pääministerille vaikea asia olisi sanoa ei Yhdysvalloille ja länsimaitten vaatimuksille. Se saattaisi jopa osoittautua oikeaksi teoksi.

On hyvä, että pääministeri Netanyahu pysyy lujana eikä anna periksi edes USAn painostukselle.

Mutta nykyisen kaltainen politiikka ei riitä. Se vain ärsyttää palestiinalaisia, USAta ja muuta maailmaa.

Perusongelma on v. 1967 sodan jälkeinen tilanne, joka on kansainvälisessä kielenkäytössä Israelin miehitystä. Tällainen kielenkäyttö on mahdollista, koska Israel ei ole liittänyt eli anneksoinut Länsirantaa virallisesti osaksi Israelin valtiota, mikä olisi minun mielestäni pitänyt tehdä heti Kuuden päivän sodan jälkeen. Niinhän kaikki muutkin sodan voittavat osapuolet tekevät maailmassa, myös USA.

Tosin sellaisen virallisen liittämisenkin jälkeen olisi tullut monenlaisia vaikeuksia, kuten on nähty Itä-Jerusalemin kohdalla, jonka Israel anneksoi Israeliin v. 1980 julistaen Jerusalemin Israelin ikuiseksi ja jakamattomaksi pääkaupungiksi. Päävaikeus on siinä, että muut maat eivät tunnusta Israelin alueliitäntää, vaan puhuvat edelleen miehityksestä ja palestiinalaisten maista.

Minä en tiedä, miksi tällaisen epäselvän tilanteen on annettu jatkua jo kohta 43 vuotta. Eikö Israelista ole löytynyt tarpeeksi rohkeutta tehdä päätöksiä, jotka koko maailma olisi tuominnut? Ilmeisesti ei.

Toivottavasti tulevaisuudessa Israelista löytyy sellaista poliittista tahtoa ja rohkeutta, että Israel voi selkeästi ja yksiselitteisesti liittää Israeliin oleellisesti kuuluvat historialliset alueensa, heille Luvatun maan, virallisesti osaksi Israelia. Vaikka sellaisen päätöksen jälkeen olisi paljonkin protesteja, niin minun mielestäni selkeä toiminta olisi parempaa kummallekin osapuolelle pitkällä tähtäimellä kuin tällainen epäselvän ja kiistanalaisen tilanteen jatkuminen vuosikymmenestä toiseen.

USA:N PRESIDENTTI Barack Obama tunnusti äskettäin, että hänellä oli liian suuret odotukset Lähi-Idän rauhanmahdollisuuksista, eli hän arvioi tilanteen täysin väärin. Hän kuvitteli pelkällä henkisellä kapasiteetillaan ja yhteistyötarjouksillaan voivansa poistaa vuosikymmenien aikana kasautuneet epäluulot ja vihamieliset tuntemukset osapuolten välillä. Hänen lausuntonsa tuli juuri ennen kuin hänen Lähi Idän erikoislähettiläänsä George Mitchell aloitti pitkään odotetun kiertueensa alueella. ”Olen aivan rehellinen tässä, tämä on todella vaikeaa”, Obama tunnusti. ”Tämä on juuri niin selvittämätön ongelma kuin voit kuvitella. Molemmat osapuolet – israelilaiset ja palestiinalaiset – ovat todenneet, että poliittinen ilmapiiri, että heidän liittoutumansa laatu tai hajaantuneisuus heidän yhteisönsä sisällä, olivat sellaisia, että heidän oli hyvin vaikeaa aloittaa merkittäviä keskusteluja. Ja uskon, että me yliarvioimme kykymme taivuttaa heidät tekemään niin vastoin heidän politiikkaansa.”

OBAMA selitti, että PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas tuntee kaiken aikaa Hamasin pääministerin Ismail Haniyehin kuuman hengityksen niskassaan, ja tämä estää häntä suostumasta mihinkään, josta hän voisi joutua vastaamaan islamin edessä. Tämä osoittaa, että Abbasilta puuttuu rohkeutta; hän ei ole sellainen päättäväinen ja itsenäinen johtaja kuin Arafat, joka toteutti omaa näkyään välittämättä vastalauseista. Toiseksi Obama katsoi arabirintaman olevan kärsimätön prosessin hitauteen. Hän tunnusti, että Israel teki ”pitkän ajan kuluessa muutamia myönnytyksiä”, mutta että sillä on edelleen vaikeuksia tehdä todella merkittäviä siirtoja. ”On ehdottomasti totta, että me emme saaneet odottamaamme läpimurtoa viime vuoden aikana, ja jos olisimme tiedostaneet näitä ongelmia aiemmin, olisimme luultavasti asettaneet odotuksemme alemmaksi.”

OBAMA vakuutti halunsa jatkaa eteenpäin kahden valtion periaatteen pohjalta, joka tähtää ”Israelin turvallisuuden takaamiseen ja itsenäiseen Palestiinan valtioon, joka voi keskittyä rakentamaan talouttaan ja parantamaan lastensa ja lastenlastensa elämän laatua”.
http://www.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1263147950070&pagename=JPost%2FJPArticle%2FShowFull

PÄÄMINISTERIN kansliasta ei ollut saatavissa välitöntä reaktiota Obaman puheeseen, mutta TV-kanava 2 kertoi nimeä mainitsematta viranomaiseen viitaten, että Israelin johtajat sanovat varoittaneensa Obamaa, ettei hänen Lähi Idän politiikkansa ole realistinen.

Barack Obamalta meni vuosi sen toteamiseen, että hänellä oli liian suuret ja epärealistiset odotukset Lähi-idän rauhanmahdollisuuksista.

USA HEIKENTÄÄ TASA-ARVOISUUTTA JERUSALEMISSA

Obaman hallinto ja EU ovat reagoineet voimakkaasti Israelin tällä viikolla tekemää päätöstä vastaan, jonka mukaan Gilon kylään Jerusalemissa rakennetaan 900 asuntoa. Hallituksen tiedottaja kutsui päätöstä "tyrmistyttäväksi" ja uskoo sen vaikeuttavan rauhanneuvotteluja. Presidentti Obama lisäsi, että tämä toimenpide tulee "katkeroittamaan palestiinalaiset tavalla, joka saattaa päättyä hyvin vaarallisesti". Euroopan unioni niputti useita eri aiheita yhteen yhdeksi voimakassanaiseksi lausunnoksi nykyisellä Ruotsin puheenjohtajakaudella: "Puheenjohtaja muistuttaa, että siirtokuntatoimenpiteet, talojen hajottaminen ja häädöt Itä-Jerusalemista ovat kansainvälisen lain vastaisia."

Palestiinalaishallinnon (PA) tuomitsivat päätöksen jyrkästi ja kuvasivat sitä todisteeksi Israelin haluttomuudesta rauhaan. Gilon projekti "antaa 900 syytä lisää, miksi toiveet kahden valtion ratkaisun pelastamisesta ja aitojen neuvottelujen aloittamisesta uudelleen haihtuvat nopeasti ja miksi Israel ei ole rauhankumppani", väitti PA:n pääneuvottelija Saeb Erekat. PA:n entinen pääministeri Ahmed Qureia oli vielä tylympi ja kutsui päätöstä "viimeiseksi naulaksi rauhanprosessin arkkuun".

Mutta Netanyahun hallitus ei taipunut vaan antoi seuraavan julkilausuman: "Toimenpide on rutiinia: Gilo on yhtenäinen osa yhdistynyttä Jerusalemia. Nämä rakennustyöt eivät eroa millään tavalla Tel Avivin ja Haifan rakentamisesta." Avatessaan urheilukeskusta arabialueella Jerusalemin pormestari Nir Barkat lisäsi, että kaupunginviranomaiset työskentelevät taatakseen asuntoja kaupungin kaikille väestöryhmille tasapuolisesti.

Word of Life Israelin kommentti:

Kansainvälinen meteli, joka koskee Gilon rakentamista, on odottamaton, tarpeeton ja hedelmätön. Se on odottamaton, koska Gilo on ollut asuttuna yli 30 vuotta ja se sijaitsee aikaisemmin asumattomalla alueella, joka maantieteellisesti liittyy Länsi-Jerusalemiin. Tämä alue ei ole koskaan kuulunut yhteenkään Jerusalemin "arabiosaan". Juutalaiset kehittivät sen Jerusalemin yhdistymisen jälkeen vuonna 1967.

Meteli on tarpeeton, koska uudet juutalaiset asuinalueet Jerusalemissa kuten Gilo, Ramat Eshkol ja French Hill eivät ole mukana neuvotteluissa. Jopa kaikkein äärimmäiset rauhanehdotukset, jotka puhuvat Jerusalemin jakamisesta, eivät sisällä näitä asuinalueita osana palestiinalaista arabivaltiota. Näissä ehdotuksissa sanotaan arabikaupunginosien menevän arabeille ja juutalaisten kaupunginosien juutalaisille.

Meteli on tarpeeton myös siksi, että sekä Israelin hallitus että oppositio ovat täysin yhtä mieltä siitä, että nämä alueet kuuluvat Israelille joka tapauksessa. Mikäli Obama ja EU tahtovat yhä vieraannuttaa Israelin kansan, niin heidän tulee jatkaa kohtuuttomia vaatimuksiaan. Mutta sitten heidän ei tulisi yllättyä Israelin pääministerin kieltäytyessä antamasta periksi. Netanyahu edustaa ja on ensisijaisesti vastuussa israelilaisille äänestäjille - eikä Amerikan hallinnolle.

Kansainvälinen meteli on hedelmätöntä, koska se antaa vain lisää polttoainetta arabien ääriaineksille. Siitä lähtien, kun Obaman hallinto hyväksyi PA:n vaatimukset, että kysymys siirtokunnista on keskeisin este rauhalle, ovat vaatimukset PA:n puolelta tulleet vain yhä enemmän äärimmäisyyksiin meneviksi. Tuloksena tästä on se, että Mahmud Abbasin hallitus on miltei vuoden ajan kieltäytynyt neuvottelemasta Israelin kanssa. Neuvoteltuaan miltei kaksi vuosikymmentä PA:n kanssa USA:n ja EU:n luulisi oppineen, että liittymällä ääriaineskuoroon ei lisätä mahdollisuuksia rauhaan.

Lopuksi, Israelin Gilon rakennusprojektin tuomitseminen paljastaa täysin ulkokultaisen asenteen. Samaan aikaan kun 900 asunnon rakentaminen hyväksyttiin Gilossa, niin yli 5 000 asunnon rakentaminen arabialueille Itä-Jerusalemissa on Jerusalemin kaupunginviranomaisten käsittelyssä saamassa hyväksynnän: 2 000 Tel Adash'ssa, 2 500 a-Swahrassa, 500 Dir al-Mudissa ja 172 Jabel Mukaberissa. Kuuliko kukaan USA:n tai EU:n tuomitsevan nämä projektit? Ja kuinka juutalaiset julkiset rakennusprojektit Jerusalemissa muodostavat esteen rauhalle, mutta yksityinen arabirakentaminen, mikä lisäksi on laitonta, ei tee sitä? Sen sijaan, että edistäisivät rauhaa ja järjestystä, niin USA:n ja EU:n lausunnot kärjistävät konfliktia ja heikentävät lainkuuliaisuutta.

PA:N UHKAUS JULISTAUTUA VALTIOKSI EI OLE USKOTTAVA

Tällä viikolla Saeb Erekat uhkasi, että PA saattaisi toimia yksipuolisesti ja julistautua valtioksi, koska rauhanneuvottelut eivät edisty. Kun EU ja muut ilmaisivat, että aika ei ollut vielä kypsä sellaiselle askeleelle, Erekat osittain vetäytyi, mutta sanoi, että PA saattaa pyytää YK:n turvallisuusneuvostoa tunnustamaan Palestiinan valtion vuoden 1967 rajojen mukaan. Erekat vetosi YK:n päätöslauselmaan 242, joka hänen mielestään nimeää Palestiinan valtion näiden rajojen mukaan. "Valitettavasti meillä on Israelin hallitus, joka kieltäytyy jatkamaan siitä, mihin jäimme", Erekat sanoi viitaten neuvotteluihin aikaisemman pääministerin Ehud Olmertin kanssa.

Netanyahu sanoi, että mitä tahansa yksipuolisia aloitteita PA tekeekin, niin Israel vastaa niihin myös yksipuolisilla askeleilla. Se mitätöisi tehokkaasti kaikki aikaisemmat sopimukset ja siten tuhoaisi PA:n laillisuuden, mikä perustuu näille sopimuksille. PA:n julistautuminen valtioksi johtaisi täysin uuteen tilanteeseen Israelin ja palestiinalaisten arabien välillä.

Word of Life Israelin kommentti:

Erekatin lausunto tulisi ymmärtää poliittisena siirtona, jonka tarkoituksena on tukea PA:n laillisuutta. Se on yritys vaikuttaa kansainväliseen yhteisöön, jotta se toimisi voimakkaasti Israelia vastaan ja takaisi siten sen, että Israel tekee edelleen myönnytyksiä. Se on myös yritys vähentää Hamasin vaikutusvaltaa, joka jatkuvasti saa pisteitä PA:n tehottomuudesta saada aikaan tuloksia. Kuitenkaan vaatimus ei ole realistinen, koska PA tietää hyvin, ettei se ole kykenevä johtamaan omaa valtiota.

Paljon voitaisiin sanoa PA:n demokratian toimimattomuudesta, puutteista talous- ja oikeusjärjestelmissä, luonnonvarojen kehittymättömästä käytöstä, vesivarojen väärinkäytöstä ja saastuttamisesta ja syvällä sisällä olevasta jakautumisesta, mutta suurin ongelma on silti turvallisuus. Ilman Israelin armeijan läsnäoloa ja toimia Hamas olisi jo kauan sitten jyrännyt PA:n. Riittää kun mainitaan, että kun PA:n johtaja Mahmud Abbas lähtee Ramallahista toisiin kaupunkeihin, oletettavasti PA:n hallinnassa oleviin, niin Israelin armeijan täytyy suojella häntä. Sana "valtio" tulisi määritellä uudelleen, jotta PA saisi paikan kansakuntien joukossa.

RV-lehti (47/2009) kertoi, että Bahrain on kieltämässä kontakteja Israeliin. Bahrainin parlamentti on hyväksynyt Israel-kontakteja kriminalisoivan lain. Lain mukaan se, joka "syyllistyy minkäänlaiseen viestintään" Israelin viranomaisten kanssa tai matkustaa Israeliin, voidaan tuomita jopa 3-5 vuoden vankeusrangaistukseen.

Mikäli laki saa ylähuoneen ja kuningasperheen hyväksynnän, se mutkistanee Persianlahden arabijohtajien roolia Israelin kanssa käytävissä rauhanneuvotteluissa.

Näin laittomuus etenee maailmassa. Ennen vanhaan jonkin pahan teon tekeminen oli rikollista. Nykyään eri puolilla maailmaa, nyt sitten viimeksi Bahrainissa, ihmisten elämään normaalisti kuuluvat asiat, kuten matkustaminen ja kommunikaatio, tehdään rikollisiksi.

Kaikki tällainen kehitys on Raamatun ennustamaa laittomuuden lisääntymistä, mikä taas raivaa polkua laittomuuden ihmisen eli Antikristuksen ilmestymiselle. Tässä uudessa järjestelmässä hyvä onkin pahaa ja paha on hyvää.

Mitä taas Israeliin tulee, niin tällaiset Bahrainista tulevat uutiset vahvistavat sen, että Sakarjan kirjan profetia (Sak.12) on toteutumassa, jonka mukaan Jumala tekee lopunaikana Jerusalemista juovuttavan maljan kaikille ympärillä asuville kansoille ja Jerusalemista tulee raskas kivi kaikkien kansojen tielle.

23.10.2009

HUMAN RIGHTS WATCHIN PERUSTAJA SANOO JÄRJESTÖNSÄ PALVELEVAN TOTALITAARISIA HALLINTOJÄRJESTELMIÄ

Robert L. Bernstein, joka perusti Human Rights Watch -järjestön (HRW ihmisoikeuksien tutkimusjärjestö) ja oli 20 vuotta sen johdossa, otti tällä viikolla ennennäkemättömän askeleen arvostellen järjestöä. Hänen mielestään järjestö on menettänyt kriittisen näkökulman ja periaatteessa palvelee totalitaaristen hallintojärjestelmien intressejä. HRW on ollut yksi Israelin ankarimmista kriitikoista ja on toistuvasti syyttänyt IDF:ää sotarikosten sallimisesta.

Bernstein sanoo, että HRW:ssä on perinteisesti aina "pyritty vetämään selkeä linja demokraattisen ja ei-demokraattisen maailman välille". Tämä siksi, että vaikka demokratioilla on virheensä ja väärinkäytöksensä, niillä on myös kyky korjata niitä. Israelissa, hän jatkaa, "on vähintään 80 ihmisoikeusjärjestöä, elinvoimainen ja vapaa lehdistö, demokraattisesti valittu hallitus, oikeuslaitos joka usein tekee päätöksiä hallitusta vastaan, poliittisesti aktiivinen akateeminen maailma, eri poliittisia puolueita sekä enemmän toimittajia asukasta kohden kuin missään muualla maailmassa. "Nämä kaikki toimivat tärkeinä valvontamekanismeina rikkomuksia ja väärinkäytöksiä vastaan."

Bernstein huomautti myös, että on erotettava virheet, jotka on tehty itsepuolustukseksi, kuten Israelin tapauksessa, niistä vääryyksistä, joihin on syyllistytty tahallisesti. Hän moitti HRW:tä sen tosiasian sivuuttamisesta, että Hamas ja Hizbollah päättivät taistella tiheään asutuilta alueilta käsin. Hän moitti myös sitä, että HRW perusti päätelmänsä sellaisten silminnäkijöihin lausuntoihin, jotka ovat konfliktin osapuolia ja joiden tarinoita ei voida tarkistaa. Entinen HRW:n johtaja neuvoi organisaatiota etsimään todellisia syyllisiä, kuten esimerkiksi Iran.

Word of Life Israelin kommentti:

Kaikkien Euroopan parlamenttien pitäisi lukea ja sisäistää Robert Bernsteinin HRW:hen kohdistuva kritiikki. Noissa piireissä HRW:n raportit ovat usein tärkeä perusta heidän päätöksilleen. Bernsteinin todistusta ei ole helppo sysätä sivuun, koska hän on henkilö, jolla on kirjattua, aitoa kiinnostusta ihmisoikeuksia kohtaan. Kansanedustajille epäsovinnaiseksi ongelmaksi muodostuu se, että Bernsteinin kommentit osoittavat Israelin olevan oikeassa. Koska Israelin oletettujen rikkomusten tuomitsemisesta on tullut niin yleistä Euroopan valtakeskuksissa, unohtamatta sitä, että se palvelee myös hyödyllistä tehtävää painostaa Israelia, on kyseenalaista, uskaltaako joku rikkoa tätä yhteisymmärrystä. Mutta jos tosiasiat ja totuus tarkoittavat mitään, Bernsteinin todistuksen pitäisi vähintään herättää vakavia kysymysmerkkejä Euroopan parlamentaarikkojen keskuudessa. Ja se on ainakin alku.

PA LIETSOO TAISTELUA TEMPPELIVUORESTA

Maanantaina osana juutalaista Lehtimajajuhlaa, papillista syntyperää olevat juutalaiset julistivat papillisen siunauksen kaikkialle Israeliin Länsimuurilla. Tämä vetää puoleensa tuhansittain ihmisiä ja Länsimuurin aukio oli täynnä jumalanpalveluksen osanottajia. Juuri ennen tätä tapahtumaa Israelin poliisi löysi työntökärrejä, jotka olivat täynnä kiviä al-Aksan moskeijasta ja muualta ympäri Temppelivuorta. Tämä yhdistettynä viime viikonloppuna alkaneisiin arabilevottomuuksiin sai poliisin sulkemaan pääsyn Temppelivuorelle naisilta ja yli 50-vuotiailta muslimi-miehiltä, joilla on israelilaiset henkilöllisyystodistukset. Sen seurauksena levottomuudet levisivät arabialueille Itä-Jerusalemissa.

Mellakoitsijoita ovat kiihottaneet huhut, joiden mukaan juutalaiset yrittävät ottaa haltuunsa "al-Aksan." Nimi on harhaanjohtava, koska se perinteisesti viittaa Temppelivuoren etelä-päässä olevaan moskeijaan, mutta muslimit nykyään viittaavat koko Temppelivuoreen al- Aksana. Islamilaisen Liikkeen pohjoisen haaran johtaja, Raed Salah, israelilainen arabi, on johtanut kiihotuskampanjaa. Keskiviikkona hänet karkotettiin Jerusalemista 30 päiväksi.

Palestiinalaishallinto (PA) on hypännyt mukaan tähän menestykselliseen kiihotuskampanjaan, ja maanantaina heidän pääministerinsä, Salam Fajjad, vaati kansainvälistä väliintuloa kannattamaan muslimien yksinoikeutta Temppelivuoreen. PA:n läsnäoloa yritetään luoda lähettämällä, vastoin kaikkia sopimuksia, siviilipukuisia poliiseja Jerusalemiin, jota he vaativat omaksi tulevaksi pääkaupungikseen.

Abdel Kader, joka on Fatahin virkailija, kehotti muslimeja ryhtymään marttyyreiksi taistelussa al-Aksan puolesta ja sanoi: "kaikki, mitä tahdomme on al-Aksa, ilman mitään rajoituksia." Hän jatkoi: "Jos he aiheuttavat jotakin al-Aksassa, niin koko rauhanprosessi voi räjähtää." Likud-puolueen kansanedustajan Jariv Levinin mukaan arabikansanedustajat kannattavat hiljaisesti ja jopa "kohentavat tulta" mellakoitsijoiden keskuudessa. Balad (israelilainen arabipuolue) menee vielä pitemmälle äärimmäisyyksiin kuin PA, väittää Levin. Sen sijaan, että annettaisiin periksi muslimeilta tulevalle paineelle, suositteli Likud-puolueen kansanedustaja, että Israelin tulisi tehdä pysyviä järjestelyjä, jotta juutalaiset voisivat rukoilla Temppelivuorella.

Puolustusviranomaiset sanovat, että tämänhetkinen todellinen testi ovat tämän perjantain aamurukoukset. Mikäli ne sujuvat rauhallisesti, myrsky saattaa olla ohitse tällä kertaa. Kuitenkin alueen ulkopuolelta olevat radikaalit muslimit kiihottavat tilannetta. Kansainvälisen Muslimiveljeskunnan johtaja, Jusuf Qardawi, kehotti muslimeja tekemään tästä päivästä, lokakuun 9, "al-Aksa Päivän." Qardawin vaikutus on suuri, joten Israelin poliisi on asetettu korkeaan hälytystilaan.

Word Of Life Israelin kommentti:

Olkoonpa kuinka järjetöntä tahansa, niin meidän on kai totuteltava kuulemaan se: PA ja muslimit tulevat tulevaisuudessa käyttämään itse lietsomiaan mellakoita apunaan yrittäessään vääntää Temppelivuoren hallinnan Israelilta. Vaatimus tulee olemaan, että koska Israel ei pysty takaamaan muslimeille vapautta jumalanpalvontaan Temppelivuorella, niin heidän tulee siirtää vuori muslimien käsiin.

Mikäli kansainvälinen yhteisö hyväksyy tämän ajattelun, niin se antaa ennen kaikkea selvän viestin siitä, että väkivalta kannattaa. Toiseksi, jos Temppelivuori luovutetaan muslimeille, niin vapaus jumalanpalvontaan on taattu vain yhdelle ryhmälle, muslimeille. (Jopa tänään, Waqf, muslimien säätiö, joka vastaa päivittäisestä Temppelivuoren hallinnosta, kieltäytyy päästämästä ketään muita kuin muslimeja vuorelle palvomaan. Muslimien herkkätunteisuuden tähden ja säilyttääkseen rauhan on Israel hyväksynyt tämän järjestelyn) Ja kolmanneksi, muslimeilta ei ole kielletty jumalanpalvonta Temppelivuorella, vaan juutalaisilta.

Kansanedustaja (MK) Jarin Levinin ehdotus, että Israel tekisi pysyviä järjestelyjä juutalaisten pääsemisestä Temppelivuorelle, aiheuttaa kuumentuneita reaktioita arabien keskuudessa. Mutta myös Israelin vasemmistolaisten ja suuressa määrin kansainvälisen yhteisön keskuudessa tämä nähdään provokaationa. Tämä on omituinen ilmiö. Itse asiassa jumalanpalvonnan vapauden takaaminen kaikille ryhmille yhteiskunnassa on velvoite, johon Israel on sitoutunut, kuten kaikki muutkin demokraattiset maat. Sen huomioon ottaen, että Israel määritellään "juutalaisena demokraattisena valtiona", niin se ettei juutalaisten sallita nousta uskonsa kaikkein pyhimmälle paikalle, on vakava puute jumalanpalvonnan oikeuteen.

On totta, että Israelin hallituksen täytyy ottaa huomioon, se kireä tilanne millaisen sellainen teko saattaisi aiheuttaa ja etsiä oikea ajankohta sen toteuttamiseen. Mutta huomioidessaan sellaisia asioita, hallitus ei voi antaa arabiväkivallan uhan pelotella itseään. Kuitenkin vakavampi ilmiö kaikessa tässä on, että pelkkä ajatus Temppelivuoren avaamisesta juutalaisten säännöllisille vierailuille nähdään usealta taholta lännessä provokaationa Nämä samat poliitikot eivät voi miettiä jumalanpalvonnan vapauden rajoittamista omissa maissaan, mutta tässä tapauksessa tämä käytäntö näyttää siedettävältä, jopa suositeltavalta. Sellaista kutsutaan epäjohdonmukaisuudeksi.

2.10.2009

Israel Updaten kirjoitus 25.9.2009

PERJANTAI 25.09.09

1. PÄÄMINISTERI Benyamin Netanyahun puhetta eilen illalla Israelin aikaa tarkkailijat Israelissa kutsuvat ”dramaattiseksi”, joskin joku moitti häntä siitä, että pääministeri alentui Ahmadinejadin tasolle esitellessään todisteita holokaustista, joka kaiken järjen mukaan pitäisi olla jokaisen historiaa ja omaa aikaansa seuraavan tiedossa ilman lisätodisteita. Netanyahu esitti dokumentin, jossa oli Hitlerin varamiehen Heinrich Himmlerin omakätinen allekirjoitus, jossa kerrotaan natsien päätöksestä juutalaisten tuhoamisesta. Lisäksi hän näytti karttapiirroksen keskitysleiristä, jonne juutalaisia ja muitakin kansallisuuksia koottiin ennen lähettämistä tuhoamisleireille.
Netanyahu moitti niiden kansojen edustajia, jotka jäivät istumaan saliin Ahmadinejadin puheen ajaksi. Hän kutsui sitä häpeälliseksi, vastuuttomaksi, pilkaksi YK :n perussääntöä vastaan. Hän kävi läpi puheessaan edellisen lisäksi Iranin ydinpommihaasteen maailmalle, YK:n ihmisoikeusneuvoston asettaman Goldstonen laatiman raportin Gazan operaatiosta sekä rauhanponnistelut Lähi Idässä, joista hän vakuutti, että Israel haluaa rauhaa ja jos arabit haluavat sitä, Israel odottaa vain merkkiä, ja jos palestiinalaiset haluavat rauhaa, aloitetaan keskustelut siitä välittömästi, mutta ”Israel haluaa puolustuskelpoisen, pysyvän rauhan”.(JP)

2. PÄÄMINISTERI Netanyahu ei vedonnut puheessaan tunteisiin eikä pyrkinyt herättelemään niitä; hän vetosi järkisyihin ja tosiasioihin, missä hänen puheensa poikkesi esim. presidentti Obaman puheesta, joka pyrkii vaikuttamaan kuulijoihin pelkän inhimillisen vetovoimansa kautta. Sellainen puhe vetoaa joihinkin kuulijoihin tunnetasolla, mutta jättää toiset kylmiksi ja aiheuttaa epäselvyyttä, mihin puhuja lopulta tähtäsi.
Netanyahu selvitti Iranin presidentin tapaa esittää uhkauksiaan näin: ”Ehkäpä jotkut teistä ajattelevat, että tämä mies ja hänen vastenmielinen hallituksensa uhkaa vain juutalaisia. Te olette väärässä, täysin väärässä. Historia on opettanut kerran toisensa jälkeen, että se alkaa juutalaisista, mutta ajan myötä tulee nielaisemaan paljon muitakin.” Hän totesi, että islamin fundamentalismi, joka alkoi nousta 30 vuotta sitten, on levittäytynyt yli maapallon murhaavalla väkivallalla, joka ei tunne mitään rajoja, ja verenhimoisella puolueettomuudella, joka ei valikoi uhrejaan. ”Se on valikoimatta teurastanut muslimeja, kristittyjä, juutalaisia ja hinduja ja monia muita.” Netanyahu vertasi taistelua tätä fanatismia vastaan ”21. vuosisadan sivilisaation taisteluna 9. vuosisadan barbarismia vastaan, elämää kunnioittavien taistelua niitä vastaan, jotka ihannoivat kuolemaa”. Mutta ”menneisyys ei pysty nousemaan tulevaisuuden yli”, hän totesi, ”sillä tulevaisuus lupaa suurenmoisia toivon saavutuksia.” (JP)

3. Netanyahu vakuutti, että valikoivalla kehityksellä pystymme puhdistamaan maapallon, mutta jos alkeellisin fanatismi saa haltuunsa tuhoisimmat aseet, maailman edistyminen voi muuttua taantumaksi pitkäksi ajanjaksoksi. ”Siksi maailman suurin uhka on uskonnollisen fanatismin ja massatuhoaseitten liitto.” Hän kyseli, ”onko YK valmis ottamaan haasteen vastaan; onko kansainvälinen yhteisö valmis vastustamaan hallituksen despotismia omaa kansaansa vastaan?”. Hän tarkoitti tällä Iranin hallitusta todeten, että ”valamiehistö vielä harkitsee asiaa, mutta viime aikaiset merkit eivät ole rohkaisevia”.
YK:n ihmisoikeusneuvoston asettaman Goldstonen raporttia Netanyahu kutsui ”farssiksi”, ja kyseli, onko YK valmis hyväksymään tällaisen oikeuden ja totuuden vääristelyn. ”Jos näin käy, YK on taantunut mustimpiin vuosisatoihin, jona ihmisoikeuksien pahimmat rikkojat istuvat tuomitsemassa lakia noudattavia demokratioita, jolloin sionismia verrataan rasismiin ja jossa automaattisella enemmistön päätöksellä julistetaan, että maapallo on litteä.” (JP)

4. PÄÄMINISTERI Netanyahu vakuutti, että Israelin kansa haluaa rauhaa esittäen esimerkkinä, että Israel solmi rauhan Egyptin ja Jordanian kanssa. ”Me pyydämme Palestiinan kansaa hyväksymään juutalaisen valtion, yksinkertaisesti, selvästi ja perusteellisesti. Me emme ole vieraita valloittajia Israelin maassa. Emme ole vieraita täällä – tämä on meidän kotimaamme, mutta niin syvästi kuin tunnemmekin kiintymyksemme tähän maahan, huomioimme myös palestiinalaisten asuvan täällä ja myös he haluavat oman kodin. Haluamme asua heidän kanssaan rinnakkain, rauhassa, hyvinvoinnissa ja arvokkuudessa.” Mutta Netanyahu muistutti, että turvallisuutensa takaamiseksi Palestiinan kansan tulee olla aseistamaton: ”Palestiinan valtion tulee olla tehokkaasti aseistamaton, sillä emme halua uutta Gazaa, uutta Libanonia, uutta Iranin tukemaa terroripesäkettä Jerusalemin lähelle.”
Lopuksi Netanyahu viittasi Joosuan kirjan Sanaan: ”Olkaamme vain voimakkaita ja rohkealla mielellä, kohdatkaamme tämän vastoinkäymisen, ja jos Jumala niin tahtoo, saavuttaaksemme kestävän rauhan tuleville sukupolville.” (JP)

5. SEKÄ Netanyahu että Abbas kertoivat eilen eri haastattelutilaisuuksissa, etteivät rauhankeskustelut tule alkamaan aivan lähi tulevaisuudessa.
Netanyahu toisti Haaretzin toimittajalle, että Israel on valmis aloittamaan keskustelut välittömästi, mutta ei millä ehdoilla tahansa. Hän on kuitenkin valmis lähettämään edustajansa Washingtoniin Obaman esittämään tilaisuuteen ensi viikolla, jossa he tavannevat Obaman nimittämän Lähi Idän erikoislähettilään George Mitchellin ja ehkä myös ulkoministeri Hillary Clintonin, mutta tuskin tapaavat PA:n asettamia neuvottelijoita. Netanyahu yksilöi omat kriteerinsä tähän tapaan: PA:n tulee tunnustaa Israel juutalaisena valtiona, mikä tarkoittaa sitä, etteivät pakolaisleireissä asuvat palestiinalaiset voi muuttaa Israelin alueelle eivätkä saada Israelin kansalaisuutta. Palaaminen 1949 aselepolinjoille on myös täysin suljettu pois. Netanyahu ei hyväksy Abbasin vaatimusta täydellisestä rakennuskiellosta Juudeassa ja Samariassa, eikä Jerusalem ole osa Länsirantaa; siitä neuvotellaan erikseen.
PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas toisti al-Hayyat lehden haastattelussa vaatimuksensa, että Israelin tulee vetäytyä 1949 aselepolinjoille; PA ei tunnusta Israelia juutalaisena valtiona; miljoonille ulkomailla asuville palestiinalaispakolaisille tai heidän jälkeläisilleen tulee myöntää Israelin kansalaisuus, mikä tehokkaasti hukuttaisi haaveet juutalaisenemmistöisestä valtiosta; kaikenlainen rakentaminen tulee lopettaa Länsirannalla ja sen tulee koskea myös Jerusalemia; keskusteluja tulee jatkaa siitä, mihin ne jäivät Olmertin tiimiltä.
PA:n johdon esittämien vaatimusten hyväksyminen merkitsisi Israelille selvää itsemurhaa, eikä tämä kansa ole niin pitkälle kyllästynyt elämäänsä.
Olmert kertoi eilen journalisteille, että hänen tarjouksensa PA:lle oli edullisin, mitä mikään Israelin hallitus pystyy tarjoamaan. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/133586

1. ISRAEL TORJUU TÄYSIN YK:N TEKEMÄN RAPORTIN GAZAN SODASTA

YK:n ihmisoikeusneuvoston nimittämä Richard Goldstone -komissio syytti raportissaan Israelia sotarikoksista ja mahdollisista rikoksista ihmisyyttä vastaan Valettu lyijy -operaatiossa Gazassa menneenä talvena. Tällä viikolla julkaistu 575-sivuinen raportti sanoo Israelin käyttäneen suhteetonta asevoimaa ja jättäneen huomiotta siviilikuolemien mahdollisuuden. Raportissa mainitaan useita esimerkkejä väitetyistä Israelin väärinkäytöksistä ja sanotaan, että operaatio oli sinällään suunnattu Gazan asukkaita vastaan eikä ainoastaan Hamasia vastaan. Israelin joukot "nöyryyttivät Gazan ihmisiä, riistivät heiltä ihmisarvon ja hyökkäsivät heidän arvokkuuttaan vastaan ihmisinä", raportissa väitetään.

Goldstonen komissio sanoi myös, että Hamasin raketti-iskut siviilikohteisiin olivat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Komissio vaati sekä Israelia että palestiinalaisia aloittamaan riippumattomat tutkimukset kansainvälisten ihmisoikeusasiantuntijoiden valvonnassa.

Israelin poliitikot ja diplomaatit torjuivat raportin täysin ja sanoivat, että sen oli tilannut YK:n elin, jolla on selkeästi Israelin-vastainen asenne. Hallituksen tiedottaja Mark Regev sanoi, ettei Israel aloittaisi riippumatonta tutkimusta, koska "Israel on maa, jolla on kiihkeyteen asti itsenäinen oikeusjärjestelmä... Kaikki, mitä armeija tekee Israelissa, on oikeudellisen valvonnan piirissä avoimesti, itsenäisen oikeusjärjestelmän tarkasteltavana."

Ulkoministeri Avigdor Lieberman reagoi voimakkaasti ja sanoi, että "raportin koko tarkoitus... oli tuhota Israelin imago niiden maiden hyväksi, joiden sanakirjoissa ei edes esiinny sanoja 'ihmisoikeus' ja 'taisteluetiikka'".

Presidentti Shimon Peres sanoi raportin "laillistavan terroristitoiminnan sekä murhan ja kuoleman tuottamuksen". Presidentti muistutti siitä, että kahdeksan vuoden ajan, terroristien ampuessa Israeliin 12 000 rakettia, Israel yritti sinnikkäästi ratkaista asiaa diplomaattisten kanavien kautta. Se lähetti myös monta vetoomusta YK:lle. Israelin oli pakko puolustaa itseään, Peres sanoi. Hän lausui lopuksi: "Niillä, jotka etsivät rauhaa, on oikeus puolellaan. Ne, jotka lietsovat sotaa, tulevat aina olemaan rikollisia."

Word of Lifen kommentti:
Niin Goldstonen raportin kuin useiden muidenkin ihmisoikeusjärjestöjen raporttien pääasiallinen heikkous on siinä, että ne tukeutuvat enimmäkseen palestiinalaisten todistuksiin ja jättävät samalla huomiotta israelilaisten keräämät todisteet. Kaikki todistajat, joiden kanssa komission jäsenet puhuivat, olivat Hamasin haastattelemia ja valitsemia, eikä mitään Hamasin toimintoja tai asevarastoja koskevia kysymyksiä sallittu. Hamas seurasi komission jäseniä kaikkialle, minne he menivät. Voiko sellaisista tutkimuksista tulla objektiivisia ja kokonaisvaltaisia? Voivatko sellaiset tutkimukset paljastaa totuutta?

Tästä syystä raportti on keskittynyt väitettyihin Israelin väärinkäytöksiin, kun se samalla minimoi Hamasin selvät vääryydet. Todellakin, vaikka kansainvälissä mediassa on ollut lukemattomia raportteja siitä, kuinka Hamas on käyttänyt hyväkseen siviilirakennuksia, ja vaikka on julkaistu lukuisia Hamasin jäsenten haastatteluja, joissa avoimesti kehutaan siviilejä ihmiskilpinä toimimisesta, komissio sanoi loppupäätelmässään, ettei se löytänyt mitään todisteita sellaisesta toiminnasta. Tällainen raportointimalli todellakin auttaa laillistamaan terrorismia.

Lisäksi, koska raportti määrittelee Hamasin raketti-iskut juutalaisia siviilejä kohtaan rikoksiksi ihmisyyttä vastaan, voitaisiin väittää, että Israelin hallitus syyllistyi siihen, että se antoi rikosten tapahtua omille asukkaillensa kieltäytymällä toimimasta ponnekkaasti terrorismia vastaan, kun sillä oli kyky tehdä niin. Tätä jatkui kahdeksan vuotta, ja 12 000 rakettia satoi Israelin siviilien päälle! Mutta tätä yhtälön osaa, Israelin vastuuta väestöstänsä, YK:n komissio ei pitänyt yhtenä perustekijöistä. Ovatko rikokset juutalaisia vastaan hyväksyttävämpiä kuin (väitetyt) rikokset arabeja vastaan?

Goldsteinin raportin lopputulos on se, että Israel on asetettu huonoon valoon. Kuva, jota ollaan maalaamassa, on kuva täysin moraalittomasta valtiosta, jonka sotilaat tarkoituksellisesti murhaavat siviilejä, jonka kansalaiset tukevat sellaista käytöstä ja jopa kehottavat siihen ja jonka oikeusjärjestelmään ei voi luottaa siinä mielessä, että se langettaisi moraalisia tuomioita. Samaan aikaan todelliset syylliset jätetään huomiotta tai vapautetaan vastuusta. Kun tämä yhdistetään eurooppalaisessa mediassa viime aikoina toistuneisiin Israeliin ja juutalaisiin kohdistuneisiin hyökkäyksiin, tuntuu siltä että Israelia kohtaan hyökättäessä kaikki on sallittua. Valistunut maailma eivät voi jatkaa tätä tietä ja samalla säilyttää moraalisen integriteettinsä.

YK:n ihmisoikeusneuvoston eri maihin kohdistuvista tuomioista yli 80 prosenttia on kohdistettu Israelia vastaan. Mutta mitä sanotaan muusta maailmasta? Rikkoiko esimerkiksi Venäjä kansainvälisiä ja humanitaarisia lakeja Tsetseniassa? Tehdäänkö Sudanissa ihmisoikeusrikkomuksia kristittyjä ja muslimeja kohtaan? Entä sitten ihmisoikeusväärinkäytökset Kiinassa, Libyassa, Syyriassa, Iranissa ja Saudi-Arabiassa? Mikään näistä ei näytä kiinnostavan YK:n ihmisoikeusneuvostoa. Tämä kerjää esille kysymystä: Onko Israel todella vastuusta 80 prosentista ihmisoikeusrikkomuksia maailmassa? Koska vastaus tietenkin on ei, tulee seuraava kysymys: Ovatko israelilaiset oikeassa sanoessaan, että ihmisoikeusneuvosto on asenteissaan ennakkoluuloisesti Israelia vastaan? Vastaus on tietenkin kyllä! Mutta kuka välittää? (Tällä kertaa kysymys ei ole retorinen.)

2. TÄNÄ ILTANA ALKAA JUUTALAINEN UUSI VUOSI

Juutalaisen kalenterin mukaan tänä iltana alkaa vuosi 5770. Hepreaksi uutta vuotta kutsutaan nimellä Rosh HaShana, joka tarkoittaa kirjaimellisesti "vuoden alkupää". Juutalainen uusi vuosi on aika jolloin aloitetaan itsetutkistelu, katsotaan edellisten vuosien virheitä ja suunnitellaan uutena vuotena tehtäviä muutoksia. Kymmentä päivää Rosh HaShanasta Jom Kippuriin saakka kutsutaan pelon päiviksi tai katumuksen päiviksi. Tuon ajanjakson tapoihin kuuluu etsiä sovintoa niiden ihmisten kanssa, joille on ehkä tehty vääryyttä vuoden aikana.

Raamattu ei käytä tämän juhlan kohdalla nimeä "Rosh HaShanah". Raamattu viittaa siihen nimellä Jom Ha-Zikkaron (muistamisen päivä) tai Jom Teruah (shofariin eli oinaan sarveen puhaltamisen päivä). Juhla on säädetty kolmannessa Mooseksen kirjassa 23:24-25. Yksi tämän juhlan tärkeimmistä viettotavoista on shofariin puhaltamisen kuunteleminen synagogissa. Joka päivä soitetaan yhteensä sata eri säveltä Toinen suosittu perinne tänä juhlana on syödä hunajaan kastettuja omenoita. Se symbolisoi toivetta suloisesta uudesta vuodesta.

21.8.2009

Word of Lifen Israel-raportti 14. elokuuta 2009

1. "UUSI" FATAH JATKAA VANHAA RATAA

Jasser Arafatin puolue ei ole pitänyt yleiskokousta 20 vuoteen johtuen sisäisestä vastustuksesta Fatahin vanhaa kaartia kohtaan, joka Oslon prosessin jälkeen on nauttinut puolueen kirstuihin kaadetusta rahasta ja arvovallasta. Mutta viime viikolla pidettiin Fatahin yleiskokous Beetlehemissä ja suoritettiin puolueen keskuskomitean ja vallankumousneuvoston vaalit. Oli toiveita, että vähemmän korruptoitunut nuorempi sukupolvi korvaisi korruptoituneen ja sukulaisia suosivan johtajuuden, joka ympäröi Arafatia ja pysyi ruorissa hänen kuolemansa jälkeen. Monia nuoremman sukupolven edustajia todellakin valittiin, kuten vangittuna oleva Marwan Barghouti, entinen Gazan voimamies Mahmud Dahlan ja entisen turvallisuuspalvelun päälliköt Jibril Rajoub ja Tafwik Tariri.

Läntinen maailma on ymmärtänyt tapahtuman todisteeksi siitä, että Fatah, jonka johtaja ja palestiinalaishallinnon (PA) päämies on Mahmud Abbas, on muuttumassa demokraattisemmaksi, vähemmän korruptoituneeksi ja maltillisemmaksi. Optimismi on lisääntymässä myös siksi, että viime kuukausien aikana PA:n joukot ovat harjoittaneet turvallisuuskontrollia useissa Palestiinan arabien kaupungeissa, Israel on poistanut suuren määrän tiesulkuja ja palestiinalaisalueen talous on hitaasti parantumassa. Yleiskokouksen osallistujien radikaalit lausunnot Israelia ja rauhanprosessia vastaan on myös säädetty hiljaisemmalle sillä väitteellä, että ne on tarkoitettu vain sisäiseen käyttöön. Se on poliittista taktikointia, jottei menetettäisi kasvoja ja jotta kalasteltaisiin ääniä.

Word of Lifen kommentti:

Läntisten tarkkailijoiden ja poliitikkojen optimismi saattaa olla ennenaikaista. Vaalien pitäisi todellakin olla hyvä merkki, mutta epäilys herää, kun vaaleja seuraa syytöksiä väärinkäytöksistä ja äänestyspetoksista niin kuin tässä tapauksessa. Lisäksi hälytyskellojen pitäisi soida, kun uusilla valituilla edustajilla on myös menneisyys korruptoineina johtajina, jotka järjestelmällisesti käyttivät valtaansa pelotella, kiduttaa ja jopa tappaa poliittisia vastustajiaan. Tirawi, Rajoub ja Dahlan kuuluvat tähän kategoriaan. Kun lopuksi uusi johtajisto vahvistaa poliittisen ohjelman, joka on erittäin provosoiva rauhanprosessin osalta, voimme vetää johtopäätelmän, että vaalit eivät tuoneet lännen toivomia tuloksia.

Fatahin yleiskokouksen vahvistaman ohjelman ensimmäisessä kohdassa esitetään, että täydellinen siirtokuntien rakentamisen pysäyttäminen, "erityisesti Jerusalemissa", ja kaupungin "juutalaistamisen" lopettaminen ovat kaksi ehtoa, joiden täytyy toteutua ennen kuin rauhanneuvottelut voidaan aloittaa. Ohjelmassa vaaditaan täydellistä paluuoikeutta, erityisten aikarajojen asettamista sen toimeenpanolle ja Israelin vetäytymistä kaikkialta Juudeasta ja Samariasta (Länsirannalta). Ohjelmassa myös torjutaan lopullista asemaa koskevien kysymysten (Jerusalem, rajat, pakolaiset) viivyttäminen ja "torjutaan kokonaan Israelin tunnustaminen juutalaiseksi valtioksi". Edustaako tämä maltillisuutta? Lisäksi, jos täytyy pelata ääripuolueiden korteilla äänten hankkimiseksi, mitä se kertoo itse äänestäjistä?

Mikä huvittavinta, Fatahin uudessa ohjelmassa kutsutaan kokoon kansainvälinen rauhankonferenssi, joka "vahvistaa meidän oikeutemme" ja "saavuttaa meidän päämäärämme". Fatahin puolelta mahdollisen rauhankonferenssin lopputulos on siis jo päätetty. Tarvitaan enää vain kansainvälisen yhteisön leima. Tämä on diktatuurin ajattelua.

Jerusalemin "juutalaistamisen" käsite on mielenkiintoinen. Voiko mikään muu olla enemmän juutalainen tai "juutalaistettu" kuin Jerusalem? Jerusalem on heprealaisten profeettojen kaupunki, Israelin ja Juudan kuninkaiden kaupunki, juutalaisen kansan ja juutalaisen sielun kaupunki. Fatah ja palestiinalaishallinto voivat yrittää peitellä, muokata ja vääristää tätä totuutta, mutta kaikkialla missä arabit Itä-Jerusalemissa kaivavat perustuksia rakentaakseen (usein laittomasti) talojaan, kivet todistavat muinaisesta juutalaisesta läsnäolosta. Jerusalem on arkeologinen puisto, joka osoittaa, että historiallisesti ottaen tämä kaupunki on jo niin "juutalaistettu" kuin se vain voi olla. Eikä pidä unohtaa sitä, että Jerusalem on myös modernin Israelin valtion yhtenäinen pääkaupunki.

Vaalit eivät siis johtaneet vähemmän korruptoituneeseen ja maltillisempaan Fatahiin, niin kuin lännessä toivottiin. Mutta vain naiivit odottavat tämän tosiasian sinänsä vaikuttavan länsimaiden politiikkaan tai lehtimiesten raportointiin.

2. HUMAN RIGHTS WATCH -JÄRJESTÖN RAPORTTI TUOMITSEE HAMASIN - VAI TUOMITSEEKO?

Viime viikolla ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch (HRW, Ihmisoikeuksien tarkkailujärjestö) julkaisi raportin, jossa Hamasia syytetään sotarikoksista ja sanotaan sen "ampuneen tahallisesti tai umpimähkäisesti Israelin siviiliväestöä". Hamas laukaisi lähes 9 000 rakettia Israelin kaupunkeihin vuosien 2003-2009 aikana, mutta ensimmäistä kertaa HRW syyttää Hamasia sotarikoksista. Kuitenkin HRW väitti, ettei se voinut syyttää Hamasia sotarikoksista mitä tulee Palestiinan arabien siviiliväestön käyttämiseen ihmiskilpinä. HRW oli sitä mieltä, että sen täytyisi siinä tapauksessa todistaa esimerkiksi, että Hamasin jäsenet ampuivat rakettejaan siviilialueilta sen takia, että he uskoivat, ettei Israel vastaisi tulitukseen.

Samaan aikaan Daniel Taub Israelin ulkoministeriöstä piti lehdistölle tiedotustilaisuuden Gazan operaation tosiasioista ja oikeudellisista näkökohdista. Korostaen edelleen monien tutkimusten keskeneräisyyttä ulkoministeriö katsoi kuitenkin oikeaksi julkaista tämänhetkiset tietonsa vastatakseen raportteihin, jotka eivät perustuneet "täydellisiin tietoihin". Taub näytti todistusaineistona kuvamateriaalia, joka paljasti Hamasin ilmeisen taktiikan käyttää moskeijoita, kouluja ja siviiliasuntoja asevarastoina tai rakettien laukaisupaikkoina.

Taub näytti myös Hamasin julisteita ja aikakauslehtiä, joissa lapset ylpeinä kertoivat osallisuudestaan terroristiryhmien tukemiseen. Eräässä toisessa yhteydessä Hamasin johtaja Fathi Hamad kuvaili heidän strategiaansa muodostaa "naisihmiskilpiä". Yksi videoleike osoitti, miten aseistettu Hamas-terroristi nappaa mukaansa lapsen ja kantaa häntä suojanaan ylittäessään avoimen kadun.

Tiedotustilaisuudessa Taub listasi Israelin puolustusvoimien (IDF) tekemiä valmisteluja ja toimenpiteitä siviileihin kohdistuvien haittojen välttämiseksi tai minimoimiseksi. Näihin sisältyi kaikille IDF:n sotilaille pidettäviä pakollisia humanitaarisen koulutuksen kursseja; vuorokauden ympäri (24/7) tapahtuvaa oikeudellisten neuvonantajien suorittamaa sotilastoimien valvontaa; annettujen ampumatarvikkeiden huolellista käyttöä; oikean menetelmän ja ajoituksen käyttämistä; lentolehtisten pudottamista ja maalitauluna olevien alueiden asukkaille soittamista; varoituslaukausten ampumista; pidättäytymistä hyökkäämästä sotilaallisiin kohteisiin paikalla olevien siviilien läsnä ollessa; avoimille alueille jo laukaistujen ohjusten suunnan muuttamista, kun havaitaan siviilien saapuvan alueelle, ja niin edelleen.

Word of Lifen kommentti:

Human Rights Watch -järjestöä on kritisoitu pakkomielteisestä Israelin tuomitsemisesta, kun se samalla on kieltäytynyt tuomitsemasta Hamasia ja muita terroristijärjestöjä. Tämän raportin tarkoituksena on ilmeisesti parantaa tilannetta. Kuitenkin aivan liian myöhään, liian kaukana ja liian lievänä vastauksena raketti-iskuihin, jotka ovat jatkuneet lähes vuosikymmenen ja terrorisoineet siviiliväestöä, mitä on kieltäydytty tuomitsemasta yhtä ilmeisinä rikoksina. Tämä ei ole vakuuttavaa. Raportista tulee viikunanlehti, jonka tarkoituksena on luoda HRW:lle uskottavuutta, kun se valmistautuu seuraavaan yksipuoliseen raporttiin, joka tuomitsee Israelin.

Sen tähden ei ole ihme, että HRW julkaisi eilen uuden raportin syyttäen Israelia yhdestä pahimmista kuviteltavissa olevista loukkauksista: valkoista lippua kantavien siviilien ampumisesta. Gazan operaation aikana seitsemässä tapauksessa Israelin puolustusvoimien (IDF) sotilaiden sanotaan ampuneen yhteensä 11 siviiliä. IDF vastasi syytteeseen sanoen raportin perustuvan epäluotettaviin todistajalausuntoihin ja torui HRW-järjestöä siitä, ettei se ollut pyytänyt IDF:ltä kommentteja eikä tietoja ennen raportin julkaisemista.

Jonkin teon taustalla olevan päämäärän määrittäminen psykologisen analyysin perusteella on riskialtis, jopa mahdoton projekti. Jos tämä on sitä, mitä HRW yrittää tehdä, on loogista, ettei se onnistu. On olemassa parempia menetelmiä. IDF:llä on karttoja, jotka paljastavat, miten Hamasin taistelijat laukaisivat rakettejaan lähes poikkeuksetta jostain Gazan kaistaleen 1800:sta suojatusta kohteesta (sairaalat, moskeijat, koulut, YK:n rakennukset jne) joko rakennuksen sisältä tai sen välittömästä läheisyydestä. Laukaistuaan raketin terroristi juoksi usein rakennukseen piiloon.

Lisäksi Hamasin jäsenten lausunnot ja heidän tuottamansa kirjallisuus pyrkivät tiettyyn päämäärään. Näitäkin todisteita on valtavasti niille, jotka haluavat kuunnella. Jos HRW olisi yhtä liberaali osoittaessaan Hamasin jäsenten tarkoitusperiä kuin se on tuomitessaan IDF:n sotilaita siviilien tappamisesta (jollaisia tavoitteita IDF:n sotilailla ei varmasti ole), HRW saisi edes vähän uskottavuutta.

Yllä oleva johtaa seuraavaan melko mielettömään johtopäätökseen: Hamas uskoo Israelin puolustusvoimien moraalisiin standardeihin ja vastuuntuntoon enemmän kuin HRW. Piileskelemällä siviilien joukossa Hamas lähettää huomaamattaan viestin, että Israelin armeija on moraalinen armeija, joka ei tähtää siviileihin. HRW tekisi hyvin ottamalla opikseen Hamasilta tällä erityisalueella.

3. LYHYESTI

Maailman arkeologinen kongressi (WAC) pitää kansainvälistä konferenssia Ramallahissa kutsumatta Israelin arkeologeja mukaan, raportoi Jerusalem Post -lehti. Kongressi järjesti keskiviikkona käynnin myös Temppelivuorella ja Daavidin kaupungin arkeologisessa puistossa Jerusalemissa koordinoimatta käyntiä Israelin museoviraston (IAA) kanssa. Daavidin kaupungin tiedottaja Doron Spielman sanoi, että kongressin vierailun tarkoituksena oli "käyttää arkeologiaa verukkeena, jotta saatettaisiin voimaan poliittinen ääriohjelma Israelin suvereenisuuden heikentämiseksi Jerusalemissa". "Ramallahin - palestiinalaishallinnon pääpaikan - valinta konferenssin pitopaikaksi on ironista, koska palestiinalaishallinnon kontrolloima Waqf -säätiö aiheutti vuonna 1999 todennäköisesti lähihistorian suurinta tuhoa kaivaessaan raivaustraktoreilla ja viedessään kaatopaikalle 13 000 tonnia arkeologista maata Temppelivuorelta", hän sanoi.

Beer Shevassa sijaitsevan Ben Gurionin yliopiston tietojenkäsittelyn tiedemiehet ovat kehittäneet ainutlaatuisen algoritmin selvittämään muinaisia hepreankielisiä asiakirjoja, joiden päälle on kirjoitettu arabiankielistä tekstiä, kirjoittaa Jerusalem Post. Pääkiinnostuksen kohteena ovat muinaiset juutalaiset käsikirjoitukset, jotka löydettiin Kairon Genizasta. Monissa tapauksissa alkuperäinen teksti on raaputettu pois ja pergamenttiin on kirjoitettu päälle arabiankielinen teksti. Monet näistä kirjoituksista, jotka sitten saapuivat myöhemmin Kairoon, ovat peräisin Israelin maan juutalaisilta yhteisöiltä 800- ja 1000-luvulta.

Jewish Agency (Juutalaistoimisto) uskoo laman toimivan katalysaattorina Pohjois-Amerikan juutalaisten alijalle (maahanmuutolle Israeliin). Jewish Agencyn virkailijat sanovat lukujensa osoittavan todennäköisesti 15 prosentin kasvua vuoden 2009 maahanmuuttajien määrässä edelliseen vuoteen verrattuna. "Monet ystävistäni, jotka ovat miettineet alijaa, sanovat suunnittelevansa sen tekemistä nyt, koska taloudellinen tilanne täällä (USA:ssa) on todellakin laskusuhdanteessa", vahvistaa Josef Mandelbaum, yksi Yhdysvalloista Israeliin tulleista uusista maahanmuuttajista.

Helsingin Sanomat välitti 7.8.2009 STT-AFP:n uutisen, jonka mukaan ihmisoikeusjärjestö Human Rights Watch sanoo tuoreessa raportissaan, että Hamasin ja muiden aseellisten palestiinalaisjärjestöjen raketti-iskut Gazasta Israeliin ovat verrattavissa sotarikoksiin.

Järjestön edustaja Iain Levine sanoi torstaina, että iskut tekee vaaralliseksi se, että ne on suunnattu umpimähkään kohti israelilaisia asutuskeskuksia. Selvityksen mukaan palestiinalaisten käytössä olevat raketit ovat niin epätarkkoja, että niitä on mahdoton suunnata täsmällisesti.

Analyysia siionfobiasta

Vic Rosenthal kirjoitti uutisissaan jokin päivä sitten, että antisemitismin lisäksi voidaan puhua myös siionfobiasta (zionofobia).

Tämä tarkoittaa sitä, että on ihmisiä, jotka eivät ole antisemitistisiä, eli he eivät ole mitenkään juutalaisia vastaan sinällään. He voivat jopa sanoa, että heidän parhaat ystävänsä ovat juutalaisia.

Mutta nämä samat ihmiset voivat olla kuitenkin hyvin siionfobian valtaamia siten, että he vastustavat hyvin voimakkaasti siionistisen ideologian luomaa ja ylläpitämää (mutta viime kädessä Jumalan tahtomaa) Israelin valtiota.

Israelin valtio saa nämä muuten juutalaisiin myönteisesti suhtautuvat ihmiset lähes raivon partaalle eikä heidän muutoin sivistyneestä käytöksestään ole mitään jäljellä.

Tulee tilanne, jolloin Israelia, ja varsinkin sen armeijan toimia arvioidaan täysin eri mittapuiden mukaan kuin minkään muun maan päällä olevan armeijan tekoja. Samoin Israelin hallitukselta vaaditaan jatkuvasti sellaisia tekoja ja myönnytyksiä, joita muilta ei vaadita.

Minusta Vic Rosenthalin analyysi on oikea. Maailma on suurelta osin siionfobian vallassa. Maailma voi juuri ja juuri sietää juutalaisia ja osittain pitääkin heistä, mutta maailma ei voi sietää juutalaista valtiota.

Sillä ei ole väliä, että Aabrahamin jälkeläisillä Ismaelin kautta eli arabeilla on 22 valtiota.

Kiihkomuslimi/arabien mielestä on tärkeintä, että Aabrahamin jälkeläisen Iisakin jälkeläisillä eli juutalaisilla ei ole yhtään valtiota.

Miksi muslimit ajattelevat näin?

Siksi, että muslimit eivät usko Jahven, Israelin Jumalan, juutalaisille antamiin lupauksiin, vaan he pitävät juutalaisia kirottuina sikojen ja apinoiden jälkeläisinä, joiden maa kuuluu heille.

Juutalaisille kuuluu Välimeri.

Koko Lähi-idän tilanne on uskonnollinen, vaikka maalliset tarkkailijat ja Raamatun ilmoituksesta eksyneet kristityt ajattelevat ongelmien johtuvan muista, enemmän maallisista syistä.

30.7.2009

"Olemme Raamatun kansaa. Jos Obama vastustaa Jumalan suunnitelmia tuoda Raamatun kansa takaisin maan neljästä ilmansuunnasta, hän epäonnistuu. Kysymys kuuluu, kuka on pomo. Jumala? Obama?"

Länsirannan laittoman juutalaissiirtokunnan hengellinen johtaja Arie Lipo Time-lehdessä. Barack Obama on kehottanut Israelia lopettamaan siirtokuntien laajentamisen.

Tässä oma kantani ns. "Palestiinan" ongelmaan:

1. Palestiinaa ei ole olemassa - Maan nimi on Israel

Palestiina ("Filistea") on nimi, jonka roomalaiset antoivat Juudean ja Samarian alueille vuosien 68-71 juutalaissotien jälkeen, ihan vain vittuillakseen juutalaisille. Filistealaisethan (tuolloin jo täysin sukupuuttoon kuollut kansa), olivat olleet muinoin 1200-700 eKr. israelilaisten yksi pahimpia viholliskansoja.

2. Yhtenäistä "Palestiinan kansaa" ei ole olemassa, eikä yhtenäinen Palestiinan valtio ole mahdollinen

Suurin osa Länsirannan eli Samarian Ja Juudean ns. "palestiinalaisväestöstä" on beduiini- ja arabitaustaisia ihmisiä, joiden esi-isistä noin puolet on alkujaan ensimmäisillä kristillisillä vuosisadoilla kristinuskoon ja sittemmin islamiin kääntyneitä juutalaisia, aramealaisia ja kreikkalaisia. Gazan kaistan väestä huomattava osa on egyptiläistaustaisia fellaheja, jotka muuttivat alueelle viljelijöiksi 1800-luvulla. Iso osa heistä on myös Egyptistä 1924 karkotettuja turkkilaisia. Näiden kahden etnisesti erilaisen populaation välillä on koko ajan keskinäinen kyräily ja vihanpito, mikä heijastuu poliittisella tasolla Hamasin ja Fatahin kilpailuna. Palestiina on jo jakautunut kahtia, eikä elinkelpoinen "Palestiinan valtio" olisi näin ollen edes mahdollinen.

3. Palestiinalaispakolaisten ongelman loivat arabimaat, ja ne ovat siitä myös vastuussa

Israel ei karkottanut Palestiinan arabeja, vaan hyökkäävät Syyrian, Egyptin, Jordanian ja Irakin armeijat. Israel lupasi alueen arabeille kotipaikkaoikeudet, ja että kenenkään ei tarvitse muuttaa pois. Hyökkäävät arabivaltioiden armeijat taas uhkasivat, että elleivät arabisiviilit lähde etenevien armeijoiden jaloista, heitä pidetään pettureina, ja kohdellaan kuten juutalaisia. Seurauksena puoli miljoonaa arabia lähti pakoon kodeistaan, ei juutalaisten takia, vaan arabiarmeijoiden pelosta. Nykyisten "palestiinalais"pakolaisten leirien ylläpito pitäisi siirtää YK:lta näille valtioille, sillä koko pakolaisongelman synty ja sen ylläpito ovat moraalisesti niiden vastuulla.

4. Kun Israel perustettiin, tapahtui väestönvaihto, ja se pitää tunnustaa

Israeliin karkotettiin Lähi-Idän alueelta enemmän juutalaisia kuin mitä maasta lähti pakolaisina pois Palestiinan arabeja. Arabimaiden toimesta on siis tapahtunut väestönvaihto. "Palestiinalaiskysymyksen" lopulliseksi ratkaisuksi kelpaisi minulle näin ollen se, että Egypti, Jordania, Syyria ja Iran tunnustavat suhteessa vastaavan määrän nykyisiä palestiinalaisia kansalaisikseen, ja ottavan nämä asukkaikseen, kuin mitä karkottivat juutalaisia 40-luvun lopulla. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikki leireillä olevat yli 2 miljoonaa "palestiinalais"pakolaista pitäisi sijoittaa ja asuttaa ympäröiviin arabimaihin. Israeliin jäävien "palestiinalaisten" on tunnustettava Israelin valtio, hyväksyttävä sen olemassaolon oikeus ja alistuttava joko sen kansalaisiksi tai alamaisiksi. Muussa tapauksessa muuttakoot ympäröiviin arabimaihin.

Suuri asekätkö räjähti tiistaiaamuna Etelä-Libanonissa noin 20 kilometrin päässä Israelin rajalta. Varasto, joka sijaitsin asuintalon sisällä eräässä kylässä, kuului Hizbollah-terroristijärjestölle. Vuonna 2006 tehdyn YK:n päätöslauselma 1701:n mukaan alueella ei saisi olla mitään valvomattomia varantoja tai aseita, ts. Hizbollahin toimintaa. YK:n joukkojen ja Libanonin armeijan on oletettu takaavan, että tätä päätöslauselmaa noudatetaan.

Israelin sotilasasiantuntijat tutkivat räjähdyspaikalta otettuja kuvia ja sanoivat rakennuksen kattoon tulleiden lukuisten reikien koon osoittavan, että rakennuksen sisään oli varastoitu kymmeniä Katjusha-raketteja. Asiantuntijat lisäsivät: "Tämä talo oli kytketty kokonaiseen maanalaiseen verkostoon, joka oli rakennettu UNIFILin ja Libanonin armeijan nenän edessä." IDF julkaisi sitten lisää kuvamateriaalia, josta näkyi kuinka Hizbollahin jäsenet menivät sisään maanalaiseen verkostoon ja sieltä ulos.

Tapauksen jälkeen YK julkaisi lausunnon, jonka mukaan se katsoi tapahtunutta tulitauon "vakavaksi rikkomiseksi".

Kommentti:
Toisen Libanonin sodan päättymisestä lähtien vuonna 2006 Israel on jatkuvasti sanonut YK:lle ja kansainväliselle yhteisölle, että Hizbollah on päätöslauselma 1701:n vastaisesti rakentamassa uudelleen ja parantamassa asemiaan Etelä-Libanonissa. Tämä on tapahtunut myös alueella, jota YK ja Libanonin armeija valvovat ja jonka pitäisi olla vapaa Hizbollahin läsnäolosta. Saadakseen tiedustelutietoa Israelin koneet ovat käyneet Libanonin ilmatilassa ja tallentaneet todisteita aseiden salakuljetuksesta Syyrian rajan yli ja asevarastojen rakentamisesta Etelä-Libanonissa.

Viimeksi viime viikolla YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon väitti, että syytökset Israelin vakoojasoluen toimimisesta Libanonissa ja Israelin väitteet siitä, että Hizbollah toimii Etelä-Libanonissa, uhkaavat näiden kahden valtion välistä haurasta suhdetta. Tiistain räjähdyksen pitäisi vaikuttaa Ban Ki-moonin arviointiin olosuhteista, ja se osoitti jälleen kerran, että Israelin puolustamisen ollessa kyseessä juutalaisvaltio ei voi luottaa muihin kuin itseensä. Israelin lennot Libanonin ilmatilan ylitse ovat myös päätöslauselma 1701:n rikkomuksia, ja kansainvälinen yhteisö syyttää jatkuvasti Israelia niistä. Mutta onko oikeudenmukaista olettaa Israelin istuvan odottamassa vuosikaupalla että YK alkaisi toimia, sillä aikaa kun vihollinen valmistautuu sotaan? Sellainen olisi hyvin vastuutonta toimintaa minkä tahansa maan kohdalla ja minkä tahansa mittapuun mukaan.

2. KANSALAISJÄRJESTÖ SAA ANSAITSEMATONTA HUOMIOTA SOTILAIDEN MUSTAMAALAAMISESTA

Israelilainen kansalaisjärjestö nimeltä Breaking the Silence julkaisi keskiviikkona raportin, jossa se väitti todistavansa Gazan Valettu lyijy -operaatiossa viime talvena taistelleiden sotilaiden syyllistyneen vakaviin kansainvälisen lain ja ihmisoikeussäädösten rikkomuksiin. Raportin mukaan palestiinalaisia käytettiin ihmiskilpinä ja lähetettiin taloihin sisään katsomaan, oliko ne ansoitettu tai oliko niissä aseistautuneita terroristeja.

Israelin puolustusvoimat IDF reagoi raporttiin kielteisesti ja sanoi, ettei todistuksia voi tarkistaa eikä todentaa. IDF:n tiedottaja lisäsi, että raportti perustuu nimettömiin ja yleisiin todistuksiin. Mainituista sotilaista ei anneta mitään tunnistetietoja, sotilasarvoa eikä yksikköä. Mitään aikaa tai paikkaa ei mainita, eikä tarinan uskottavuuden tarkistamiseksi ole tehty mitään. Useimmissa kertomuksissa todistaja ei ole nähnyt oletettuja rikkomuksia, vaan kertoo jotakin, mitä hän on kuullut. Ja loppujen lopuksi ei ole edes selvää, onko lausunnon antanut henkilö todellakin sotilas, vai onko hän keksinyt tarinan.

IDF:n tiedottaja myönsi, että tapahtui kyllä yksittäisiä tapauksia, joissa "taisteluihin osallistumattomille henkilöille aiheutui tahatonta harmia operationaalisten virheiden seurauksena". Sellaisia virheitä todennäköisesti tapahtuu mutkikkaissa taistelutilanteissa kuten Gazan alueella, sanoi tiedottaja lopuksi.

Kommentti:
Kansalaisjärjestöjen toimintaa valvova elin NGO Monitor on tehnyt raportin Breaking the Silence -järjestöstä, missä paljastuu, että tämä pieni järjestö on suuressa määrin poliittinen ja sitä rahoittaa mm. Euroopan unioni. Järjestö esittelee tosiasioita selektiivisesti ja asiayhteyden ulkopuolella edistääkseen erittäin poliittista ohjelmaansa, jossa pidetään Israelin läsnäoloa Juudeassa ja Samariassa (Länsirannalla) laittomana ja moraalittomana. Todistuksiin liittyvien metodologisten ongelmien lisäksi - kuten IDF edellä huomautti - pitää myös asettaa kyseenalaisiksi raportin taustalla olevat motiivit sinänsä, koska raportin on esittänyt järjestö, jonka ohjelma on hyvin erityislaatuinen.

Gazassa Israelin sotilaat sitä paitsi taistelivat sellaista vihollista vastaan, joka jättää kansainvälisen lain täysin huomiotta ja jopa käyttää sitä omiin tarkoitusperiinsä. Hamasin metodissa asetetaan Israelin sotilaat tarkoituksellisesti moraalisten valintojen eteen taistelutilanteissa. Sotilaiden pitää usein tehdä nopeita ratkaisuja vaikeissa oloissa, ja jos he epäröivät sekunninkaan, se vaarantaa heidän oman henkensä. Olisi ihme, jollei sellaisissa olosuhteissa tehtäisi yhtään virheitä.

IDF kehottaa kaikkia niitä sotilaita, joilla on yksityiskohtaisia todistuksia rikkomuksista, tai oletetuista rikkomuksista, astumaan esiin, jotta tapaukset voidaan tutkia. IDF haluaa parantaa toimintaansa, ja siinä kritiikki on tärkeä tekijä. Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää olla kadottamatta oikeaa perspektiiviä. Kun IDF tekee kaikkensa taistellakseen moraalisten sääntöjen mukaan ja välillä epäonnistuu, Hamas ja muut sen kaltaiset tahot eivät välitä säännöistä lainkaan. Käyttämällä suurennuslasia Israelin kohdalla ja jättämällä huomiotta Hamasin käytöksen maailma tekee moraalisuudelle karhunpalveluksen. Sellainen käytäntö takaa Hamasin moraalittomien toimien jatkumisen.

3. SAEB EREKAT: ISRAEL TULEE ANTAMAAN LISÄÄ MYÖNNYTYKSIÄ

Jordanialaisen Al-Dustour -lehden haastattelussa palestiinalaishallinnon (PA) vanhempi virkamies ja neuvottelija Saeb Erekat toisti jälleen PA:n tutun ja ehdottoman kannan rauhanneuvotteluissa. Erekat sanoi, että palestiinalaiset vaativat Jerusalemin vanhankaupungin täyttä hallintavaltaa, pakolaisten paluuoikeutta ja sataa prosenttia alueista. Hänen tärkein kommenttinsa oli kuitenkin se, että aika on heidän puolellaan. Viitaten neuvottelujen viime 15 vuoteen Erekat sanoi lopuksi, että Israel oli johdonmukaisesti tarjonnut aina parempaa sopimusta. "Joten miksi meidän pitäisi kiirehtiä", hän kysyi.

Kommentti:
Surullista kyllä, mutta historia osoittaa Erekatin olevan oikeassa. Palestiinalaisarabien itsepäisyys, haluttomuus kompromisseihin ja terrorismin käyttö ovat jatkuvasti antaneet heille parempia sopimuksia vuosien kuluessa. Tämä ei ole tapahtunut siksi, että Israel niin kovasti haluaisi luovuttaa, vaaan siksi että Israelin oletetut ystävät, erityisesti Euroopassa ja Yhdysvalloissa, vaativat jatkuvasti myönnytyksiä. Koska kukaan ei ole pystynyt liikuttamaan arabeja, paine kohdistetaan siihen pelaajaan, joka on altis taipumaan paineen alla. Koska "edistyminen" rauhanneuvotteluissa on tullut suurimmaksi tavoitteeksi, niin oikeudenmukaisuus ja historialliset ja moraaliset oikeudet on pantu taka-alalle. Niin kauan kuin tilanne jatkuu tällaisena, Israelia pakotetaan jatkamaan myönnytyksiä - ja Erekatin näkemys osoittautuu oikeaksi.

16.7.2009

TIISTAI 14.07.09

1. ”PÄÄMÄÄRÄMME ei koskaan ole ollut rauha, vaan Palestiina. Rauha ei ole päämäärä vaan väline, tarkoitan tällä Israelin tuhoamista.” Näin kertoi Fatahin Jerusalemin osaston apulaisjohtaja Kitaf Radaydeh Palestiinan TV:n paneelikeskustelussa, jonka tallensi ja käänsi Itamar Marcuksen johtama Palestiinan mediatarkkailu (PMW).
Hillel Fendel, joka INN:n artikkelin kirjoitti, selittää, että Mahmoud Abbasin johtama Fatah on PA:n maltillisena pidetty siipi Hamasiin verrattuna, mutta todellisuudessa Fatah on yhtä päättäväinen päämäärässään Israelin tuhoamiseksi. Radaydeh totesikin keskustelun aikana, että PA aloittaa väkivallan ja terrorin Israelia vastaan heti, kun se on siihen valmis. Hän vakuutti puheissaan, että vaikka palestiinalaiset ovat neuvotelleet rauhasta, se ei koskaan ole ollut heidän päämääränsä.
PMW:n johtaja Marcus selittää, että Kitaf Radaydeh on nuori nouseva naistähti PA:n taivaalla, ja hänen lausuntonsa tulevat nostamaan hänen arvostustaan. Marcus sanoo velvollisuutensa olevan julkistaa hänen lausuntojaan, jotta totuus Fatahista ja PA:sta tulisi ilmi.
Fendelin artikkeli selittää PMW:n syntyhistoriaa ja tarkoitusta sen pyrkiessä tutkimaan palestiinalaisten näkökantoja monelta suunnalta kääntäen arabinkielisiä medialähetyksiä ja oppikirjoja, sekä analysoimaan arabialista kulttuuria ja yhteiskuntaa monesta suunnasta, mukaan lukien tutkimuksia sen kesäleireistä, kirjallisuudesta, oppikirjoista, uskonnollisesta ideologiasta, ristisanatehtävistä ja paljosta muusta. PMW:n tarkoituksena on kertoa lukijoille, mitä PA kertoo omalle kansalleen arabiaksi, mikä poikkeaa siitä, miten asioista kerrotaan länsimaisille journalisteille englanniksi. (INN)

2. FENDEL KERTOO artikkelinsa loppuosassa, miten PMW:n kääntämässä PA:n TV:n ohjelmassa Fatahin kansanedustaja Najat Abu Bakr selitti Fatahin taktiikkaa: ”Fatahin ei tarvitse tunnustaa Israelin olemassaoloa, eikä se sitä ole tehnyt eikä tule tekemään, sillä sen päämääränä on Israelin tuhoaminen”. Mutta Bakrin selityksen mukaan PA voi tunnustaa Israelin, koska sen kautta se tulee saamaan etuisuuksia, joita se ei muuten saisi.
Siksi hän sanoi hyväksyvänsä, että Israel vetäytyy 1949 aselepolinjoille, mutta päämääränä on 1948 rajat, eli tilanne ennen Israelin itsenäistymistä, millä hän tarkoittaa Israelin itsenäisyyden mitätöimistä.
Vain neljä kuukautta sitten Muhammad Dahlan selitti omaa näkemystään, että Fatah ehdottomasti kieltäytyy tunnustamasta Israelia, ja vaikka PA sen tekeekin, sen tarkoituksena on vain ulkomaisen avun saaminen. ”Fatah-järjestö ei tunnusta Israelia vieläkään. Sitä vaaditaan hallitukselta mutta ei Fatahilta. Siten, jotta hallitus voisi tarjota vaadittavia palveluksia - välttämätöntä uudelleen organisointia, avustaa sairaita, tarjota avustusta sitä tarvitseville perheille ja näitä voi hoitaa vain hallitus, jolla on kansainväliset yhteydet - sen tulee voida työskennellä yhteistyössä hyötyäkseen kansainvälisestä yhteisöstä.” (JP)
http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/132371

3. CATS LEAD operaation jälkeen Kreikassa aloitettiin kampanja mammuttiohjelman avulla, jossa esiintyi useita tähtinäyttelijöitä, varojen keräämiseksi kristittyjen omistamalle sairaalalle, joka oli tuhoutunut IAF:n ilmaiskuissa Gazassa. Kampanja kesti useita kuukausia, ja varoja kerättiin 1.67 miljoonaa USD.
Jewish Telegraph Agency (JTA) aloitti tutkimukset tuhotusta kohteesta, ja sai selville, ettei sellaista sairaalaa ollut YK:n eikä Punaisen Ristin tuhottujen sairaaloiden listassa. Palestiinan ei-valtion tukemat järjestöt (NGO) kertoivat JTA:lle, että ainoa kristillinen sairaala toimi koko operaation ajan ja sen jälkeen, eikä se ole kärsinyt mitään vahinkoa.
Kreikkalainen TV-yhtiö, joka lähetti kampanjaohjelmaa, selitti, että se julkisti vain sen, mitä sitä pyydettiin lähettämään ja pyysi kääntymään hallituksen ja ammattiliiton puoleen, jotka olivat vastuussa kampanjasta. Kreikan Israelin lähettiläs pyysi osoittamaan kysymykset Jerusalemin konsulille. Kukaan ei näytä ottavan vastuuta kampanjasta.
Nyt vain mietitään, mitä kerätyille varoille tehdään.(INN)

4. ISRAELIN ulkoministeri Avigdor Lieberman (Libi) ja PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas ovat jatkaneet piikkilangan syöttämistä toisilleen. Operaatio alkoi siitä, että Abbas, joka kaipaa entisiä hyviä aikoja, jolloin tavattiin Olmertin kanssa syleilyjen ja selkään taputusten muodossa, ja neuvoteltiin ulkoministeri Tzipi Livnin kanssa rauhasta runsaan vuoden ajan ilman ensimmäistäkään sovittua asiaa – tai sitten ne on säilötty kassakaappiin tuleville polville - tuli möläyttäneeksi ilmoille: ”Jos olisin ollut Netanyahun asemassa, olisin ottanut Tzipi Livnin ulkoministeriksi Liebermanin asemesta.”
Avigdor Lieberman, joka tunnetaan jämäkkänä neuvottelijana, ei voinut jättää näin ilmiselvää taisteluhaastetta vastaamatta, ja iski takaisin: ”Mikä oikeastaan on Abbasin laillisuus? Hamas hallitsee puolta hänen kansastaan. Ketä Abbas lopulta edustaa? Korkeintaan puolta kansasta”. Lieberman totesi, että Abbasin muuttuu entistä kriittisemmäksi ja vaativammaksi sitä mukaa, kuin hänen arvovaltansa hupenee. Hänen vaatimuksensa rakennuskiellosta Juudeassa ja Samariassa osoittavat tämän, Libi arvioi, ja sanoi pitävänsä Abbasin ryöpytystä siunauksena.
Mahmoud Abbasin vaatimuslista on todellekin kasvanut hänen ”Washingtonin ystävänsä” hallituksen aikana. Seuraavassa muutamia:
- Kaikki normaali juutalaistoiminta tulee lopettaa Juudeassa ja Samariassa. Ennen sen toteumista PA ei neuvottele Israelin kanssa.
- Kaikki juutalaisasukkaat Juudeassa ja Samariassa tulee poistaa, vaikka PA:n pääministeri Salaam Fayad lupasi, että jokunen voisi jäädä kuin näytille eläintarhaan.
- Israelin tulee vetäytyä 1949 aselepolinjoille, myös Jerusalemissa.
- Abbas vaatii maayhteyttä Länsirannalta Gazaan, mikä halkaisisi Israelin kahteen osaan.
- Abbas kieltäytyy tunnustamasta Israelia juutalaisena valtiona.
- Abbas vaatii palestiinalaispakolaisten paluuoikeutta asuinsijoilleen.
- Abbasin toimisto syyttää Liebermanin lausunnon jälkeen, että Israel ei suostu tunnustamaan Palestiinan valtiota, ja että se kärjistää välejä saadakseen huomion käännetyksi pois setlementtien rakentamiskiellosta.

5. JUUTALAISTEN olympialaiset, järjestyksessä 18. maccabiadit, alkoivat virallisesti eilen illalla runsaalla ohjelmalla Ramat Ganin kentällä. Kaikkiaan 5000 ulkomailla asuvaa juutalaista urheilijaa osallistuu kaksi viikkoa kestäviin kisoihin, joissa varmaankin pääpaino asetetaan mukana oloon eikä niinkään urheilumenestykseen, joskin arvonsa on silläkin. Kilpailut alkoivat jo eilen lajeissa, joissa vaaditaan aikaa niiden läpiviemiseen. Suurin ryhmä omine lippuineen ja tunnusmerkkeineen Israelin lippujen ohella oli USA:n joukkue, jossa oli mukana 900 henkeä. Uruguayista tuli yksi ainoa urheilija. Osanottajia tuli runsaasti myös Etelä Afrikasta ja Australiasta, kaikkiaan 65 maan edustajia on mukana. Ensimmäisiä rajoituksia oli järjestäjien kielto, ettei Gush Katifin pakolaisasiaa saa mainostaa. Jotkut ulkomailla asuvat juutalaiset huippu-urheilijat eivät voineet osallistua Maccabiadeihin omien kiinnitystensä vuoksi, mutta USA:n olympiauimari ja kultamitalisti Jason Lezak jäi pois tiiminsä matkasta voidakseen osallistua kilpailuihin Israelissa. Hän kantoi USA:n lippua joukkueensa kärjessä saaden huikeat suosionosoitukset.
Seremonioita seuratessa voimakkain vaikutelma oli urheilijoitten voimakas paneutuminen tunnelmaan, tanssien ja laulaen ja kaikin tavoin osoittaen olevansa omassa maassaan.
Ulkomaisten osanottajien lisäksi Israelin urheilijoita on mukana pari tuhatta. (JP)

6. UUTISOTSIKOITA

- Presidentti Obama kokosi juutalaisjärjestöjen johtajia luokseen kuullakseen heidän mielipiteitään tilanteesta, mutta huomio kohdistui siihen, että valtaosa oli hänelle uskollisista vasemmistojärjestöistä, kuten Peace Now ja J Street, joka on uusi mutta hyvin äänekäs tulokas poliittisella areenalla. Obama alkaa olla huolestunut, sillä hänen maaginen kansasuosionsa alkaa hiipua, koska hänellä ei ole osoitettavissa juuri mitään saavutuksia. Toisaalta juutalaiset monien muiden mukana ovat vasta nyt alkaneet nähdä, mihin hänen politiikkansa suuntautuu. Monet tarkkailijat pitävät sitä marxilaisen ideologian uutena sovellutuksena, mikä kauhistuttaa heitä. Obaman kiivas ulkomaan-vierailujen sarja on heidän mielestään osoituksena siitä, että hän haluaa täten siirtää huomion itsestään matkoihinsa, joista niistäkään ei tullut voittoja. (JP)
- Jerusalemin maistraatti tuomitsi entisen ratsupoliisin David Edryn siitä, että hän tahallisesti ruhjoi hevosellaan Ofran perustajan Yehuda Etzionin Amonan juutalais-yhteisön tuhoamisen yhteydessä aikaisin 2006. Etzion sai valtiolta aiemmin 23 000 NIS korvauksena, mutta hän kertoo kärsineensä kipuja saamistaan vammoista kuukauden verran sen jälkeen. Hän vakuuttaa, että tapaus oli tahallinen. (INN)
- 16-vuotias beduiinipoika putosi puusta Zimratin alueella Gazassa ja hänet kiidätettiin vaikeasti loukkaantuneena Sorokan sairaalaan. Aluksi luultiin, että häneen oli osunut kranaatinammus, mutta se osoittautui vääräksi. (INN)
- Israelilainen haavoittui vaikeasti arabien heittämistä kivistä hänen ollessaan tulossa rukoilemasta Joshuan haudalla lähellä Arielia. Arabit tulivat läheisestä Kfar Keif el-Charas kylästä. Myös muita rukoilijoita haavoittui kivityksessä. (Joos.24:29-30) Viimeisen tiedon mukaan autossa olleet kolme Breslav Hasidim yhteisön jäsentä vammautuivat menettäessään autonsa hallinnan, mutta se ei johtunut kivityksestä. (INN)
- Poliisi pidätti palestiinalaisen lähellä Suafat pakolaisleiriä Jerusalemista pohjoiseen. Hänellä oli 16 sm:n veitsi, jolla hän myönsi halunneensa puukottaa juutalaisia. Kaksi muuta hänen kanssaan Jerusalemiin matkalla ollutta vapautettiin. Mies on kotoisin Betlehemistä. (yntenews)
- Obaman hallitus haluaa jatkaa Israelin ja Syyrian välisiä rauhankeskusteluja siitä, mihin ne jäivät Ehud Olmertin hallituksen kaatuessa. Obamalla on kiire, hän ei haluaisi aloittaa alusta, sillä kansansuosion menettäminen hirvittää häntä. (debkafile)

MAANANTAI 13.07.09

1. KANSAINVÄLISTÄ piirileikkiä vakavien asioitten ympärillä, voisi kuvata lyhyesti tämän 13. päivän uutisten antia. Kutsun sitä leikiksi siksi, että niin lapsellisen tuntuisesti tärkeät maailman johtajina itseään pitävät käsittelevät maailman keskipisteessä sijaitsevan pienen Israeliksi kutsutun maarääpäleen asioita, ikään kuin heille olisi annettu mandaatti sekaantua asioihin, jotka eivät kuulu heille ollenkaan. Yritän purkaa tuota jutturuuhkaa. Lähdetään purkaminen vaikka USA:n presidentti Barack Obamasta, jonka oikeus toimia USA:n presidenttinä puhuttaa edelleen kiivaasti joitakin tahoja USA:ssa.

2. OBAMA on omaksunut kannan, jonka mukaan mitkään aiemmat suulliset tai edes kirjalliset lupaukset ja sopimukset Israelin ja edellisten presidenttien välillä eivät sido häntä. Tämän perusteella hän on omaksunut uuden tavan lähestyä Pyhän Maan jakamisasiaa. Hän katsoo sitä pelkästään käytännön kysymyksenä, jolla ei ole mitään uskonnollisia kiinnikkeitä tai velvoitteita. Täten hän katsoo voivansa määritellä, mikä sopii Israelille. Koska hänellä on valmis - ja hänen mielestään käyttökelpoinen - suunnitelma hän kehottaa hallitustaan toteuttamaan ns. ”saudi-suunnitelmaa”, jonka kuningas Abdullah esitti vuonna 2002. Kuten tunnettua, tämä suunnitelma vaatii, että Israel vetäytyy vuoden 1949 aselepolinjoille, sallii palestiinalais-pakolaisten ja heidän jälkeläistensä paluun synnyinsijoilleen tai saamaan sopivan korvauksen menetyksistään. Tämä suunnitelma antaa Jerusalemin Temppelivuoren ja sen vanhankaupungin sekä uudet lähiöt kokonaan suunnitellulle Palestiinan valtiolle.
KOSKA ASIA on periaatteessa jo päätetty – kuten Obama asian näkee – kysymys Israelin juutalaisten rakentamisesta siellä on käytännön kysymys: ”Jos heidät joka tapauksessa karkotetaan sieltä lähi tulevaisuudessa, miksi haaskata selvää rahaa rakentamalla sinne lisää?” Eikö olisi järkevämpää rakentaa vaikka Negeviin, jossa on vielä tilaa?
TÄLTÄ POHJALTA on ymmärrettävää ulkoministeri Hillary Clintonin ja Obaman lähettilään Robert Mitchellin vaatimukset ”kaiken setlementtitoiminnan lopettamisesta Juudeassa ja Samariassa”. Tältä pohjalta voi ymmärtää Netanyahun tyrmistyksen, keskusteltuaan Obaman kanssa ja tajutessaan ilmapiirin Washingtonissa muuttuneen hyytävän kylmäksi.
MUTTA SITTEN mennäänkin pikkuasioihin: Korkeimmalta taholta USA vaatii, että Israelin tulee tuhota nuorten idealistien autioille kukkuloille tilapäisiksi kyhätyt parakit, joissa asunee arviolta 1600 ihmistä, suurin osa naimattomia, mukana jokunen aviopari pienten lastensa kanssa. Samalta pohjalta on ymmärrettävä, että Obaman lupa täytyy hankkia lastentarhan rakentamiseksi nopeasti kasvavan Maale Adumimin kaupunkiin, jossa asuu nyt lähes 34 000 juutalaista Israelin kansalaista. Eikä Maale Adumimin ja Jerusalemin välisen ns. E-1 alueen rakentamista voi edes esittää rakennettavaksi. Tämä alue yhdistäisi Jerusalemin Maale Adumimin kaupunkiin, josta tulisi Jerusalemin lähiö, jollaiseksi se suunniteltiinkin. Israelissa on pyritty selittämään, että jo aloitetut 2 500 asunnon rakennuskohteet täytyy voida rakentaa valmiiksi Juudeassa ja Samariassa, mutta Obaman määrittelemä politiikka ei salli sitäkään.

3. TÄRKEIMMÄT kansainväliset järjestöt EU ja YK ovat alkaneet yhä kärkevämmin vaatimaan ns. Palestiinan kysymyksen nopeaa ratkaisemista. Koska ilman Israelin myötävaikutusta mitään sopimusta ei voida toteuttaa eikä kummallakaan järjestöllä ole sotilaallista painostuskeinoa käytettävissään, poliittista painostusta Israeliin nostetaan lähes viikoittain. Sen mukana esitetään uhkauksia kauppasaarrosta, joka osittain on jo voimassa: Juudeassa ja Samariassa valmistettuja tuotteita ei saa myydä joissain maissa.
ENGLANTI, joka aikoinaan toheloi koko tämän Lähi Idän sekasotkun öljynkatku sieraimissaan pystymättä näkemään muita tekijöitä, on etupäässä tässäkin. Viimeksi Englanti kielsi varaosien myymisen Israelin rannikkopuolustusveneille, jotka olivat osallistuneet Cast Lead operaation aikana sotilaallisiin toimiin Gazan rannikolla. Englannin kirkkojärjestöt, anglikaanit ja muut ovat perinteisesti suhtautuneet vihamieleisesti Israelia kohtaan vaatien niihin kuuluvia teollisuusjärjestöjä boikotoimaan Israelia kieltäytymällä myymästä tuotteitaan sinne.
EU:N ULKOMAANASIOITTEN johtaja Javier Solana räjäytti koko pankin esittämällä mielestään oivallisen suunnitelman: Julistetaan Palestiinan valtio Länsirannalla itsenäiseksi valtioksi odottamatta Israelin suostumusta tai reaktiota siihen. Jotta tämä vahvistettaisiin, annetaan Palestiinan edustajille YK:ssa samalla valtioitten edustajien asema. Solana esitti tämän suunnitelmansa Reutersin välittämän tiedon mukaan Lontoossa pitämässään luennossa sunnuntaina. ”Määrätyn ajan kuluttua Y:n turvallisuusneuvoston tulee laatia julkilausuma, jossa se tunnustaa kahden valtion periaatteen ja samalla esittää ratkaisun rajoista, pakolaisista, Jerusalemista ja turvallisuuskysymyksistä. Sen tulee hyväksyä Palestiinan valtio täysivaltaiseksi YK:n jäseneksi ja asettaa aikataulu sen toteuttamiseksi. Julkilausumassa annettaisiin oikeus (mandaatti) muitten alueellisten kiistojen ratkaisemiseksi ja vaatimusten esittämisen lopettamiseksi.” Solana esitti, että jos osapuolet eivät määrätyn ajan kuluessa pysty ratkaisemaan kiistakysymyksiään, YK:n tulee turvautua yksipuoliseen saneluun. Se olisi rauhaan pakottamista pahimmillaan.

4. RANSKAN ulkoministeri Bernard Kouchner esitteli vähän samantapaisia lausuntoja Beirutissa kuin Solana. Hän kertoi, että Obama on antanut Israelille kuusi kuukautta aikaa saada edistystä aikaan, sen jälkeen Obama tulee toteuttamaan omaa suunnitelmaansa, joka ilmeisesti on saudisuunnitelman ajanmukaistettu versio. Israelin viranomaiset vakuuttavat, ettei heillä ole tietoa tällaisesta uhkavaatimuksesta, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö sellainen olisi olemassa, joku vain unohti kertoa asiasta eteenpäin.
Kouchnerilla oli toinenkin hyvin ajankohtainen havainto. Hän oli tullut johtopäätökseen keskusteltuaan Lähi Idän johtajien kanssa, että Israel voi tehdä hyökkäyksen Libanoniin saadakseen huomion siirretyksi pois Palestiinan kysymyksestä. Lieneekö Kouchner lukenut Psalmia 83, jota viime aikoina on tulkittu juuri aikaamme sopivaksi, vai lieneekö joku informoinut häntä asiassa. Psalmin 83 mukaan Israel tulee havaitsemaan salaliiton ympärillä olevien valtioitten ja terrorijärjestöjen kesken ja murtaakseen niiden suunnitteleman saartorenkaan tekee yllätyshyökkäyksen saman aikaisesti kaikkia salaliittoon osallistuneita vastaan. Kouchnerin havainto voi hyvinkin perustua tosiasioihin.

5. LOPUKSI Israelin ja PA:n johtomiesten piirileikkiä. Pääministeri Netanyahu on ollut kovan paineen alaisena, jotta hän tunnustaisi, että kaksi valtiota kahdelle kansalle on ainoa ratkaisu. Lopulta hän sanoi nuo vaaditut sanat, mutta esitti samalla ehtoja, joita PA ei koskaan voine hyväksyä kasvojaan menettämättä. Media on pyrkinyt esittämään, että Netanyahu tunnusti nuo odotetut sanat vain, koska hän tiesi, ettei Abbas niitä voi hyväksyä. Emme todellakaan tiedä, mitkä Bibin lopulliset kriteerit olivat, mutta aivan vakavalla naamalla hän esittää kutsun Abbasille keskusteluihin missä ja milloin vain, vaikka Negevissä ja heti huomenna, kunhan vain Abbas tunnustaa juutalaisen valtion ja luopuu paluuoikeudesta. Samalla Netanyahu (Bibi) vakuuttaa, ettei hän voi hyväksyä Palestiinan valtiota ”judenrein”, jossa ei saisi asua yhtään juutalaista. PA:n pääministeri Fayad tosin jo lupasi tämän.
PA:N PUHEENJOHTAJA Mahmoud Abbas selitti sunnuntaina vastauksena Bibin tarjoukseen, ettei hän koskaan voi hyväksyä tarjousta, ennen kuin rakentaminen loppuu kokonaan Juudeassa ja Samariassa. Hän tietenkin tarkoittanee tällä vain juutalaisten rakentamista, palestiinalaiset saavat rakentaa minne ja miten vain ilman rajoituksia ja kokonaissuunnitelmia. Samalla Ramallahissa pitämässään puheessa, tavattuaan Romanian presidentin Traian Basescun, Abbas sanoi: ”Israelin tulee hyväksyä kahden valtion ratkaisu ja lopettaa kaikki toiminnat setlementeissä ehtona keskusteluille lopullisista ratkaisuista, joihin kuuluvat setlementit, Jerusalem, rajat, pakolaiset, vesi, turvallisuus ja vangit.” Abbas muistaa aina muistuttaa tiekartan määräyksistä väittäen, että PA on pilkuntarkasti täyttänyt omat vaatimuksensa, mutta että Israel ei ole sitä tehnyt.
EHKÄ ABBASILLA on yksinkertaistettu versio ”tiekartasta”, johon hän aina vetoaa, mutta oman ymmärrykseni mukaan PA ei ole edes aloittanut ensimmäisten ehtojen toteuttamista. Tämä lienee luettavissa samaan periaatteeseen, jonka mukaan PA:n johto voi vakavalla naamalla julistaa maailmalle, ettei juutalaista Temppeliä koskaan ollut Temppelivuorella, eikä mitään todisteita siitä ole löydetty. Kuitenkin jopa siitä jätekasasta, jonka PA kippasi läheiseen laaksoon rakentaessaan laitonta moskeijaa Salomonin talleihin, Israelin arkeologit ovat löytäneet Temppelin oven karmilistoja ja muita todisteita. Jokainen Temppelivuorella käynyt lienee havainnut koristeelliset marmoripylväät ja niiden osat, joita esitellään julkisesti ja joista osa lienee kuulunut Temppeliin tai sen ulkorakennelmiin.

6. UUTISOTSIKOITA

- Israelin ulkoministeriö repäisi vaatteensa kuultuaan, että Abbas esittää julkisesti ulkoministeri Liebermanin (Libin) korvaamista Tzipi Livnillä. Tilanne on kieltämättä outo, että maan ulkoministeri ei ole tervetullut moniin Euroopan maihin eikä varsinkaan muslimimaihin, varsinkaan Egyptiin, mutta Abbasilla ei todellakaan ole mitään oikeutta puuttua Israelin sisäisiin asioihin. (JP)
- Egypti on keskeyttänyt tai luopunut kokonaan yrityksistään sovittaa Fatahin ja Hamasin välillä. Osapuolet eivät pystyneet sopimaan edes vaalien ajankohdasta, jotka siirrettäneen vuoteen 2012.(JP)
- Syyrian presidentti Bashar Assad sanoo olevansa valmis rauhankeskusteluihin Israelin kanssa Turkin välityksellä, mutta vaatii Israelilta lupausta Golanin ylängön palauttamisesta. Samalla Syyria kieltäytyy sopimasta rajaerimielisyyksiään Libanonin kanssa, ennen kuin Israel luopuu Shaban Farmista Libanonin rajalla. Israel vapautti sen Syyrialta 1967 sodassa.
- Israelin omat olympialaiset Maccabiah, alkoivat tänään. Niihin osallistuu viitisentuhatta juutalaista urheilijaa ja heidän tukijoitaan kaikkialta maailmasta sekä parituhatta Israelista. Israelin urheiluväki oli aivan haltioissaan, kun sen tennispelaajat voittivat Venäjän Dennis Cup-kilpailun neljännesvälierissä perjantaina ja lauantaina. Seuraava vastustaja on Espanja.
- www.debka.com kertoo, että Iran on aloittanut Sejil-II kiinteää polttoainetta käyttävän ohjuksen massavalmistamisen ja hidastavan Shehab-3 ohjuksen valmistusta. Iran rakentaa 200 Sejil –II ohjusta vuodessa tähdäten tuhanteen viidessä vuodessa.
- Libyan diktaattori Muammar Gaddafi lähes tunnusti Italiassa tervehtiessään Obamaa, että tämä oli syntynyt Afrikassa, ja Ghanassa se esitettiin tunnustettuna tosiasiana. http://www.wnd.com/index.php?fa=PAGE.view&pageId=103638
- Saudi Arabia pyytää tarjouksia turva-aidoista rajoilleen, kaikkiaan 5000 mailin matkalla. Kustannusarvio 3.5 miljardia USD. (ynetnews)

1. LIKUDIN JÄSENET REAGOIVAT NETANYAHUN "KAHDEN VALTION RATKAISU" -LAUSUNTOON

"Likudin jäseninä emme periaatteesta voi tukea Palestiinan valtiota." Näin lukee kirjeessä, jonka noin puolet Likud-puolueen Knessetin jäsenistä (MK) osoitti pääministeri Benjamin Netanyahulle tällä viikolla. Kirje, joka syntyi uudelleen valitun MK:n Tzipi Hotovelyn aloitteesta, saapui seuraavana päivänä siitä, kun Netanyahu lausui sanat "kahden valtion ratkaisu" viikottaisessa hallituksen kokouksessa. Sen sijaan, että Juudean ja Samarian siirtokuntien jäädyttämiseen suostuttaisiin, kirje vaatii jatkuvaa rakentamista, minkä kirje mainitsee olevan Likudin perinteinen linja.

Viitaten kahden valtion ratkaisuun kirje julistaa, että "paitsi että ratkaisu ei ole mahdollinen, se ei myöskään ole kunnollinen, johtuen juutalaiskansan moraalisesta oikeudesta maahan sekä turvallisuussyistä". Netanyahu puolusti ratkaisuaan käyttää kahden valtion kaavaa sanoen sen johtaneen ratkaiseviin diplomaattisiin saavutuksiin, mukaanlukien tuen saaminen kvartetilta (USA, EU, YK, Venäjä), joka nyt vaatii palestiinalaisarabeja julistamaan, että konflikti päättyy rauhansopimukseen.

Yhdysvallat ja Israel ovat puolestaan pian pääsemässä sopimukseen siirtokunnissa tapahtuvasta rakentamisesta. Tullaan todennäköisesti päätymään kummankin puolen kasvot pelastavaan kompromissiin, jossa Israelin sallitaan saattaa valmiiksi ne noin 700 rakennusta, jotka ovat lähes valmiita, ennen kuin väliaikainen jäädytys astuu voimaan.

Word of Lifen Israelin kommentti:

Politiikkaa kutsutaan kompromissien taidoksi. Kyseisessä taidossa on kaksi keskeistä tekijää, periaatteet ja ensisijaisuudet. Näistä ensimmäisen ei tulisi olla helposti kumottavissa, kun taas jälkimmäinen on joustavampi. Ne ovat kuitenkin toisiinsa punoutuneita. Netanyahu on nyt jättänyt yhden periaatteistaan, eli kieltäytymisen Palestiinan valtiosta. Tehdessään näin hän on asettanut hyvät suhteet kansainväliseen yhteisöön periaatelistallaan ylemmäksi kuin Israelin hallintavallan Juudeassa ja Samariassa. Vahvoja väitteitä voidaan esittää sellaisen päätöksen tueksi.

Toisaalta myös päätöstä vastaan voidaan esittää vahvoja väitteitä. Yhdessä mielessä päätös on lyhytnäköinen. Kansainvälisen yhteisön tuki voi muuttua hallitusten vaihdosten ja muiden maailman näyttämön tapahtumien johdosta, kun taas Juudean ja Samarian jättämistä ei ole helppo peruuttaa. Turvallisuuden suhteen Palestiinan valtio sillä alueella, muiden arabivaltioiden tukemana, saattaa muodostaa suuren uhan Israelille.

Mutta aivan yhtä tärkeä on se psykologinen viesti, jonka Israel lähettää suostumalla vetäytymään Juudeasta ja Samariasta. Jos Israel luopuu vaatimuksistaan Juudeaan ja Samariaan, historialliseen sydänmaahansa, saatetaan vaatimukset mihin tahansa osaan maata asettaa pian kyseenalaisiksi. Näitä ääniä on jo alkanut kuulua. Joten lyhytaikaisesta saavutuksesta huolimatta pitkän aikavälin tulokset saattavat olla vähemmän toivottuja. Suurilla kansallisilla johtajilla on perinteisesti ollut kyky nähdä ja suunnitella pidemmälle kuin oman johtajuuskautensa ajalle. Netanyahun taidot tällä alueella saattavat olla puutteelliset.

9.7.2009

Nimimerkin Raging Bull enneunikirjoitus "Näin tänään enneunen?" 7.7.2009 Kauppalehden Keskustelu-palstalla

Israel iski Iraniin, joka hermostui ja käynnisti ohjushyökkäyksen Tel Aviviin...mikä lopulta kostettiin nukettamalla Irania.

Täys rälläkkä päällä.

Ja minä mietin, miten ehdin myymään mahd. nopeasti kun uutinen nukesta on mediassa....ja miksi meklarini ei soittanut minulle (olinko niin pieni asiakas? )

Hyvää yötä ja kauniita sienenmuotoisia unia.

Edit: täytyy lisätä vielä. Hassua, että kuva oli varsin "detaljirikas". Näin mm. että Wikipedian artikkelia (englanniksi) atomipommista oli editoitu vain muutama minuutti ensimmäisen ydiniskun jälkeen. Näin itseni miettimässä, että "kuka hullu istuu tällaisena hetkenä päivittämässä jotain wikipediaa ja lisäämässä sinne, että kolmantena paikkana maailmassa Nagasakin ja Hiroshimaan jälkeen ydinpommia käytettiin xxx (paikankin näin mutta jätän sen pois koska huuhaatahan tämä on)".

Koska en tiedä, onko tämä nimimerkki Raging Bull uskova vai ei, niin en laita tätä unta Profetioita-osioon. Päätin kuitenkin julkaista tämän unen Uusinta ajankohtaista ja Israel -sivuillani, koska tämä enneuni, johon sen näkijän itsensä on näemmä vaikea uskoa, liittyy saumattomasti siihen, mitä Hal Lindsey kirjoitti Israelin iskusta Iraniin, minkä jutun julkaisin eilen, 8.7.2009.

1. HAMAS SUUNNITTELEE FATAH-VIRKAMIESTEN TAPPAMISTA

Sen jälkeen, kun Hamas kaappasi vallan Gazassa 2006, on pidetty lukuisia rauhanneuvotteluja kahden kilpailevan ryhmän, Gazan Hamasin ja Ramallahin Fatahin, yhdistämiseksi. Myöskään tällä viikolla keskustelut eivät johtaneet mihinkään, ja Hamasin johtaja Ismail Haniyeh syytti Fatahia Israelin ja Yhdysvaltojen etujen ajamisesta. Haniyeh väitti, että Fatah on keskittyneempi israelilaisiin turvajärjestelyihin kuin varsinaisen kysymyksen, poliittisten pidätysten, ratkaisemiseen. Kumpikin osapuoli on vanginnut satoja toistensa kannattajia syyttäen näitä juonitteluista heidän valtaansa vastaan.

Sillä välin Fatahin ja Palestiinalaishallinnon (PA) johtaja Mahmoud Abbas sanoi, että hänen järjestöllään on pitäviä todisteita siitä, että Hamas pyrkii salamurhaamaan korkea-arvoisia PA:n virkamiehiä. PA sanoi Hamasin myös keräävän aseita, kuten konekiväärejä, sirpalepommin laukaisimia ja tonneittain räjähteitä. Viime päiviltä on myös raportteja Fatahin jäsenten joukkopidätyksistä Gazassa. Yhden raportin mukaan vankilat ovat niin täynnä, ettei Hamas pysty tarjoamaan vangeille ruokaa, ja heitä pyydetään tuomaan sitä mukanaan ulkopuolelta.

Word of Lifen kommentti:

Hamasin ja Fatahin väliseen kamppailuun liittyy kaksi itsenäistä mutta toisiinsa suhteessa olevaa osa-aluetta. Ensiksikin Israelilta vaaditaan nyt vakavia myönnytyksiä turvatoimien helpottamisen ja siirtokuntien rakentamisen suhteen, sekä etenemistä kohti sopimusta lopullisesta asemasta. Kuinka ne, jotka esittävät sellaisia vaatimuksia, vastaavat palestiinalaisarabipuolella vallitsevaan anarkiaan? Odottavatko he Israelin ryhtyvän sopimukseen osapuolen kanssa, joka ei kykenisi hallitsemaan sille annettavaa aluetta, eikä pysty kantamaan vastuuta?

Toiseksi, kansainvälinen yhteisö on hiljattain ylistänyt PA:ta edistymisestä lain ja järjestyksen turvaamisessa niissä kaupungeissa, joissa USA:n kouluttamat PA:n poliisivoimat ovat ottaneet vallan. Joukot ovat myös pidättäneet ja tappaneet Israelin etsintäkuuluttamia terroristeja. On toki Israelinkin edun mukaista, että näillä alueilla vallitsee laki ja järjestys. Kysymys kuuluu, tähtäävätkö PA:n toimet kuitenkin enemmän valtataisteluun Hamasin kanssa kuin lain ja järjestyksen palauttamiseen yhteiskuntaan - puhumattakaan terrorismin vastaisesta taistelusta.

Taistelussa terrorismia vastaan Israelilla ei ole varaa luottaa muihin kuin itseensä. Jpostissa julkaistiin torstaina Palestiinan ihmisoikeuksien tarkkailuryhmän johtajan, Bassam Eidin artikkeli, jonka mukaan korruptio on PA:ssa yhtä vahvaa kuin ennenkin. Korruptoitunut johtajisto ei herätä toivoa lainkuuliaisesta yhteiskunnasta. Lisäksi taistelevia osapuolia on perinteisesti yhdistänyt kamppailu Israelia vastaan, ja Oslon vuodet todistivat, että aseet, jotka annettiin PA:n sisäisen rikollisuuden torjumiseen, käännettiin pian Israelia vastaan. Lyhyesti sanottuna, olisi virhe niin kansainväliseltä yhteisöltä kuin vielä enemmän Israelilta luottaa siihen, että PA:n poliisivoimat taistelisivat terrorismia vastaan.

2. SIIRTOKUNTALAISET VALMISTELEVAT KAMPANJAA JÄÄDYTTÄMISTÄ VASTAAN

Yhdysvallat ja Israel eivät vielä ole päässeet sopimukseen siitä, miten suhtautua siirtokunnissa rakentamiseen. Tällä viikolla puolustusministeri Ehud Barak tapasi USA:n lähettilään George Mitchellin pääsemättä ratkaisuun. Barak sanoi tapaamisen jälkeen, että "on tosiaan luotu odotus, että kaikki pysähtyisi. Toisaalta Netanyahu ei ole kaukana siitä."

Kahden viikon kuluttua pääministeri Netanyahu tulee tapaamaan Mitchellin, ja siirtokuntalaiset pyrkivät nyt vaikuttamaan häneen niin, ettei hän tekisi myönnytyksiä siirtokuntien suhteen. Siirtokuntalaiset eivät näe tilanteen jäädyttämistä vaihtoehtona, vaan vaativat sen sijaan uusia rakennuslupia. Siirtokuntalaisjohtaja Dani Dayan varoitti jäädytyksen seurauksista: "Jos kaikki Juudean ja Samarian alueet jäädytettäisiin, se merkitsisi, että lopullisen aseman ne eivät kuuluisi Israeliin."

Sillä välin USA:n kongressin jäsen Robert Wexler väitti, että Israel "ei menettäisi mitään ja saavuttaisi mahdollisesti kaiken" suostumalla jäädytykseen. Wexler huomautti, että arabivaltioita vaaditaan avaamaan kaupalliset suhteet Israelin kanssa jäädytyksen seurauksena. Jos he eivät tee niin, niin "Tahdon paljastaa heidän bluffinsa," Wexler sanoi. Hän lisäsi: "Jos arabimaailma ei tee kuten sovitaan, voidaan oikeutetusti sanoa ettei tilannetta pysty ennakoimaan."

Word of Lifen kommentti:

Juudeassa ja Samariassa on lähes 300 000 siirtokuntalaista. Valtaosa heistä muutti sinne toisiaan seuranneiden Israelin hallitusten, niin vasenta kuin oikeaakin laitaa edustaneiden, siunauksella 1970-luvulta alkaen. Siinä vaiheessa myös Yhdysvallat tuki strategisesti arvokkaiden siirtokuntien rakentamista. Pääosa siirtokuntalaisista asuu näissä laajemmissa, strategisissa siirtokunnissa. Yhdysvaltojen täytyy tietää, ettei vuosikymmenten siirtokuntarakennuskäytäntöjä voi tehdä tekemättömiksi silmänräpäyksessä vain koska tämä tai tuo hallitus arvelee, että se saattaisi kenties sopia heille poliittisesti. Tämä pätee sitäkin enemmän Israelin historialliseen, moraaliseen ja jopa lailliseen oikeuteen alueeseen, jolle siirtokunnat sijoittuvat.

Lisäksi kongressin jäsen Wexlerin tulkinta tilanteesta vaikuttaa historiallisten ennakkotapausten perusteella melkoisen naiivilta. Vuonna 1977 pääministeri Begin päätti lähteä Siinaista vakuuttuneena siitä, että viimeinkin Israel saisi pitää Gazan, Juudean ja Samarian. Vuonna 1993 Israel allekirjoitti Oslon sopimuksen, vakuuttuneena siitä että se johtaisi Arabit tunnustamaan Israelin ja lopettamaan terrorismin. Vuonna 2000 pääministeri Barak päätti vetää Israelin joukot Etelä-Libanonista vakuuttuneena siitä, että Hisbollahin vihollisuus päättyisi siihen. Vuonna 2005 pääministeri Sharon päätti jättää Gazan, toivoen myös, että Israelin suotaisiin pitää Juudea ja Samaria. Listasta voisi tehdä paljon pidemmän. Sen sijaan, että "huijaukset paljastettaisiin", arabit ottavat omikseen kaikki Israelin tekemät myönnytykset ja siirtävät linjojaan kohti seuraavia myönnytyseriä.

29.6.2009

1. JUUTALAISYHTEISÖJEN kohtalo Juudeassa ja Samariassa tulee olemaan vaakalaudalla lähipäivien aikana. Puolustusministeri Ehud Barak tapaa tänään Obaman Lähi Idän lähettilään Robert Mitchellin New Yorkissa. Barak kielsi sunnuntaina Israelissa levitetyt huhut, että hallitus olisi tehnyt päätöksen kaiken juutalaisten rakentamisen keskeyttämiseksi Juudeassa ja Samariassa kolmen kuukauden ajaksi, myös luonnollisen kasvun osalta. Barak tähdensi, ettei hallituksessa ole tehty mitään päätöstä asiassa, mutta hän esittää sitä.
JP:n kolumnistit H Keinon ja T Lazaroff tutkivat asiaa aamun kolumnissaan. He toteavat, että yksi ensimmäisistä koekaupungeista on Givat Zeev, joka sijaitsee Jerusalemista luoteeseen tie no 443 varrella. Kaupungissa oli 2008 lopussa 11 000 asukasta. Se on kasvanut 700:lla asukkaalla viimeisen 8 vuoden aikana luonnollisen kasvun ansiosta.
Tänä vuonna kaupungissa viimeistellään yli 300 uutta asuntoa, joiden rakentaminen laillistettiin Olmertin hallituksen toimesta. Kaupunki odottaa päätöstä 380 uuden asunnon rakentamisen aloittamiseksi, jotka olivat Olmertin hallituksen hyväksyttävien listalla. Kaupungin väkiluvun odotetaan kasvan tuhannella asukkaalla kuluvana vuonna. Tämä on yksi suurimmista lisäyksistä Juudeassa ja Samariassa ja kilpailee suurten kaupunkien kanssa, kuten Modi´in Illit (41 700 asukasta), Betar Illit (34 700 asukasta) ja Maaleh Adumim (33 800 asukasta). Nämä suuret kaupungit rakentavat vuosittain satoja uusia asuntoja. Modi´in Illit aloitti edellisen vuoden aikana 600 asunnon rakentamisen. (JP)

2. USA:N JA ISRAELIN välisiä seuraavat kolumnistit ovat yhä enenevässä määrin alkaneet ihmetellä, mistä tässä Juudean ja Samarian juutalaisyhteisöjen rakentamisasiassa on lopulta kysymys. Obaman hallituksen tinkimätön päätös painostaa Netanyahun hallitusta nähdään yhä selvemmin osana laajempaa kuviota. Selvimmin tämän ilmaisee Debkafile aamun artikkelissaan otsikolla ”Heikentynyt Ahmadinejad voi etsiä sotilaallista seikkailua”. Erityisanalyysissaan Debkafile toteaa, että Iranin sisäisten kuohuntojen vuoksi suorat tai edes epäsuorat keskustelut Iranin ja USA:n välillä ovat haihtuneet tulevaisuuteen, kuten ovat odotukset läpimurrosta Israelin ja palestiinalaisten välisissä rauhankeskusteluissa. Iranin kuohunta on samalla osoittanut keksityiksi väitteet, että sillä, Iranin ydinsuunnitelmalla sekä Israelin ja palestiinalaisten välisillä keskusteluilla olisi mitään yhteyttä, Debkafile jatkaa. Analyysissa todetaan, ettei USA:n hallituksen itsetunto salli tunnustaa epäonnistuneensa Iranin suhteen, minkä vuoksi se nostaa painostustaan Netanyahun hallitusta kohtaan voidakseen osoittaa arabi- ja muslimimaailmalle politiikkansa suunnan pysyneen ennallaan. Debkafile vihjaa, että Obaman hallituksen politiikan taustalla on pyrkimys hajottaa Netanyahun hallitus, jonka asema on varsin horjuva usean pienpuolueen tuesta johtuen. ”Koska Netanyahu ei ole suoraan alistunut Washingtonin vaatimuksiin, hänet on korvattava miehellä, joka ymmärtää paremmin presidentti Obaman Lähi Idän valtakuviot”.
Artikkelin mukaan tässä Ehud Barak tulee kuvioon, joka lausunnoillaan on osoittanut liikkuvansa lähempänä USA:n hallituksen tavoitteita. Tämän suuntauksen suunnittelijana on Obaman henkilökuntapäällikkö Rahm Emanuel, joka haluaa Netanyahun vallan kaatuvan.
Debkafile muistuttaa, että suurimmat setlementit Juudeassa ja Samariassa ovat alueiltaan vain 1.7 % koko alueesta, ja marginaalinen kasvun vaatima lisäalue vajaa prosentti, mikä ei voine olla ylittämätön ongelma ratkaista, mutta tämä ei olekaan ongelman ydin. (debkafile)

3. www.debkafile käsittelee artikkelinsa loppuosassa Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejadin asemaa. Sisäisten levottomuuksien ja vaalien uskottavuuteen liittyvien epäilysten vuoksi hänen asemansa on heikentynyt, mikä puolestaan voi vapauttaa primitiivisen puolustusmekanismin. Hänen ulkomaita koskevat lausuntonsa ovat entisestään jyrkentyneet, eivätkä syytökset USA:n ja Euroopan maita kohtaan heitetyt syytökset sekaantumisesta Iranin presidentin vaaleihin ole ainakaan lieventäneet tilannetta. Iran syyttää kahdeksaa Englannin lähetystön virkailijaa vakoilusta opposition hyväksi, ja samanlaisia syytöksiä on esitetty myös USA:n suuntaan.
Debkafile arvioi, että nöyryytetyksi itsensä tunteva presidentti Ahmadinejad voi etsiä kompensaatiota aktivoimalla liittolaisensa ja sen käskyvaltaan kuuluvat järjestöt hyökkäyksiin israelilaisia kohteita vastaan sekä länsivaltojen joukkoja ja tukikohtia vastaan Irakissa ja Afganistanissa. Hizbullah on toistaiseksi kiinni hallitusneuvotteluissa Libanonissa, mutta Hamas ja Jihad ovat aina valmiit. Myös Syyrian presidentti Bashar Assad on pullistellut lihaksiaan uhaten vapauttaa Golanin ylängön asevoimin.
Iranin vihamielinen paatos on saanut otollisen tilaisuuden pyrkiä vahvistamaan Saudi arabian ja Egyptin välistä Iranin vastaista rintamaa, mitä Turkki voi myötäillä. Puolustusministeri Ehud Barak on innokkaasti ajanut tällaista liittoutumaa, joskin sen toteutuminen virallisilla sopimuksilla ei näytä toistaiseksi mahdolliselta, mutta sopisi Obaman tavoitteisiin. Jos tällainen liittoutuma toteutuisi, se voisi tarjota Israelilla sen edellyttämät turvallisuustakuut jopa rauhansopimuksen solmimiseksi palestiinalaisten kanssa. (Debkafile)

4. BARRY RUBIN, joka johtaa globaalista tutkimus- ja kansainvälisten asiain keskusta ja toimittaa Lähi Idän seuranta- sekä kansainvälisten asiain ja Turkin tutkimusten lehteä, tutkii JP:n julkistamassa artikkelissaan ”The World according to Fayad” (Maailma Fayadin silmin) PA:n hallituksen ja nimenomaan sen pääministerin Salaam Fayadin politiikkaa pyrkien tunkeutumaan pintaa syvemmälle. Rubin lähtee artikkelissaan tutkimaan Fayadin 22. kesäkuuta pitämää puhetta, joka ei saanut samanlaista laajaa kiinnostusta kuin Netanyahun ja Obaman puheet vähän aiemmin, mutta on silti tärkeä.
Rubin toteaa aluksi, että Fayad on pääministeri vain tyydyttääkseen länsimaitten hallituksia ja taloudellisia tukijoita. ”Häneltä puuttuu poliittista taitoa, ideologista vaikutusvaltaa ja vahvaa tukiasemaa, mutta hän saa rahavirrat juoksemaan, koska hän on suhteellisen rehellinen, maltillinen ja asiantuntija taloudellisissa asioissa.” Mutta, jatkaa Rubin, Fayad ei ole suosittu omiensa parissa, mutta ulkomaat haluavat hänen jatkavan, ja siinä on hänen ongelmansa, eikä vain hänen, vaan muittenkin, sillä jos hän edustaisi palestiinalaisia, olisi toivoa rauhasta.

Rubin esittää kolme kohtaa, joissa Fayadin maailmankuva tulee ilmi.
1. Fayad katsoo, että Hamasin Gazan hallinto tulee säilyttää, sillä Fatah haluaa tehdä rauhan Hamasin eikä Israelin kanssa. Tämä sulkee samalla pois mahdollisuuden rauhasta Israelin kanssa, sillä Hamas osana PA:n hallitusta on aivan liian radikaali. Mutta se sopii PA:lle, joka täten taistelee Israelia vastaan Hamasin kautta.
2. Toiseksi Fayad väittää, että pitämällä murhista tai niiden suunnittelusta ja muista väkivaltarikoksista tuomitut palestiinalaiset vankiloissaan Israel rikkoo kansainvälistä lakia. Eli, Rubin toteaa, Israel ei saisi puolustaa itseään terroristeilta.
3. Kolmanneksi Fayad toteaa, ettei ole PA:n asiana pyrkiä todistaa hyvästä käytöksestään, vaan sen tulee taivuttaa länsivaltoja painostamaan Israelia yhä uusiin myönnytyksiin tekemättä itse mitään.
Rubin toteaa artikkelissaan, että Fayad syytti Netanyahun puhetta epäselväksi, mutta itse asiassa hänen oma puheensa on sitä, koska hän ei voi nimetä niitä asioita, joita Israel vaatii palestiinalaisilta. Todetessaan palestiinalaisten tarvitsevan oman kotimaansa hän ei sano, että pakolaiset voivat palata sinne; ettei tuo vieraan maan joukkoja alueelleen tai lopeta väkivallan lopullisesti, koska se ei ole palestiinalaisten kanta.
Rubin joutuu toteamaan kuten niin monet ennen häntä, että todellinen syy rauhansopimuksen siirtymiseen vuodesta toiseen johtuu palestiinalaisten omasta politiikasta, joka ei halua juutalaista valtiota rajanaapurikseen, ei nyt eikä tulevaisuudessa. (JP) http://www.jpost.com/servlet/Satellite?cid=1245924951409&pagename=JPost%2FJPArticle%2FShowFull

2. ONKO RAKENTAMINEN SIIRTOKUNNISSA TODELLA ASIAN YDIN?

Tällä viikolla pääministeri Netanyahu on vieraillut Euroopassa ja tavannut Italian pääministerin Berlusconin ja Ranskan presidentin Sarkozyn. Netanyahu kuvasi Berlusconia "suureksi Israelin ystäväksi" ja Sarkozya "Israelin ystäväksi" - mitä syvällisempää merkitystä näissä lausunnoissa sitten onkaan. Mutta Israelin perinteisen ystävän, Yhdysvaltain presidentin tavoin nämäkin Euroopan johtajat vaativat siirtokunnissa tapahtuvan rakentamisen täydellistä pysäyttämistä. Netanyahu vastasi, että siirtokuntiin keskittyminen on ajanhukkaa ja estää edistymistä kohti rauhaa. Mutta hän lisäsi, että Israel ei rakenna uusia siirtokuntia tai laajenna jo olemassa olevia, vaan ainoastaan "antaa siellä asuvien asua rauhassa". Netanyahu sanoi uskovansa, että on mahdollista saavuttaa yhteisymmärrys Yhdysvaltain kanssa tässä asiassa.

Word of Lifen kommentti:
Esiin täytyy nostaa kysymys, onko siirtokuntien nykyisten rajojen sisäpuolella tapahtuva luonnollinen kasvu todellakin esteenä rauhalle. Israel on aiemmin todistanut, että se on halukas purkamaan siirtokuntia ja pakosti siirtämään omat kansalaisensa muualle - vaikka Israelin yleisö vastustaisi sitä voimakkaasti. Gush Etzionin ja Ma'ale Adumimin kaltaisia siirtokuntaryhmittymiä mikään Israelin hallitus ei tietenkään ole halunnut purkaa, eikä se pystykään. Niissä tapahtuva rakentaminen pitäisi jättää keskustelujen ulkopuolelle.

Samaa voidaan tietenkin sanoa Itä-Jerusalemista, jonka Yhdysvallat nyt heittää samaan koriin Juudean ja Samarian (Länsirannan) siirtokuntien kanssa. Itä-Jerusalem liitettiin Israeliin kuuden päivän sodan yhteydessä, ja se on nyt kiinteä, jopa olennainen osa Israelin valtiota. Jerusalemia ei ole sitä paitsi koskaan luvattu antaa arabivaltiolle, vaan Jordania miehitti sitä silloin kun Israel valloitti sen. Sekä historiallisesta että poliittisesta näkökulmasta katsottuna on erehdys pitää juutalaisten hallintavaltaa Itä-Jerusalemissa jollakin tapaa vieraana, epänormaalina tai epäoikeudenmukaisena, sillä Itä-Jerusalem on vuosisatojen ajan ollut juutalaisen sivilisaation kehto ja juutalaisten kaipausten kohde.

Palestiinalaiset käyttävät siirtokuntakysymystä juonena saadakseen huomion kääntymään pois muista ongelmista: heidän haluttomuudestaan taistella terrorismia vastaan, heidän jatkuvasta kiihotuksestaan Israelia vastaan sekä siitä, että he kieltäytyvät tunnustamasta Israelin oikeutta olemassaoloon juutalaisvaltiona. Nämä on todelliset ongelmat. Maastosta voidaan purkaa erilaisia järjestelyjä, jos sopimus saadaan aikaan - mutta asenteita ja käsityksiä ihmisten mielissä on vaikeampi muuttaa. Mutta juuri ne ovat rauhan todellinen este.

3. MUSLIMIT SANOVAT TEMPPELIVUOREN KUULUVAN VAIN MUSLIMEILLE

Yleisen turvallisuuden ministeri Yitzhak Aharonovitch kävi tiistaina Temppelivuorella Jerusalemissa arvioimassa alueen turvallisuutta. Knessetin arabiedustajat olivat vierailusta raivoissaan ja kutsuivat sitä provokaatioksi. Kansanedustaja (MK) Taleb a-Sanaa sanoi, että ministeri on "ei-toivottu Aksan moskeijaan"(muslimien usein käyttämä nimitys koko alueesta) ja että tämä saisi "kärsiä seurauksista". Juutalainen MK Ben-Ari vastasi näihin väittämiin sanomalla, että "ne, jotka yrittävät pitää ministerin poissa Temppelivuorelta, suunnittelevat pitävänsä Israelin poissa sieltä".

Jerusalemin suurmufti, sheikki Mohamed Hussein lausui sunnuntaina, että "al-Aqsan moskeija on kokonaan tarkoitettu muslimeille". Hän kehotti muslimeja pelastamaan Jerusalem juutalaisten "juutalaistamiselta" ja varoitti jälkiseurauksista, jos "siunattua Aqsan moskeijaa kohdellaan kaltoin".

Word of Lifen kommentti:
Jo kauan aikaa on haluttu poistaa juutalaisten yhteys Jerusalemiin ja heikentää juutalaisten oikeuksia kaupunkiin, mutta nämä pyrkimykset ovat lisääntynet viime vuosikymmenten aikana. Tällä hetkellä kansainvälinen yhteisö ei välitä lainkaan niistä julkeista valheista, joita arabimaailmassa julistetaan tästä asiasta. Jos kansainvälinen yhteisö on kiinnostunut saavuttamaan rauhansopimuksen Israelin ja palestiinalaisten välillä, sen tulee käsitellä tämä ilmiö. Mitään "oikeudenmukaista rauhaa" ei tule, jos selkeitä historiallisia tosiasioita käytetään poliittisiin tarkoitusperiin. "Oikeudenmukaisen rauhan", miten se sitten määritelläänkään, pitää perustua totuuteen, jotta se voisi kestää.

_ _ _ _ _ _ _

On kiinnostavaa nähdä, tuleeko Israelissa ennen Messiaan tuloa sellaista hallitusta, joka puhuisi ja toimisi selkeästi Israelin historiallisten ja raamatullisten rajojen ja oikeuksien puolesta.

Esim. ajatus Temppelivuoren kuulumisesta muka vain muslimeille on mahdollista vain sillä perusteella, että kielletään kaikki se historiallinen todistusaineisto, mikä kertoo siitä, että Temppelivuori on ollut juutalaisten pyhä paikka jo 1600 vuotta ennen kuin islam edes syntyi.

Onko sitten tällaisia väitteitä? Niin uskomatonta kuin se onkin, niin islaminuskoisten piirissä levitetään paljolti sellaista historian tulkintaa, että Temppelivuorella ei ole koskaan ollut mitään juutalaisia temppeleitä, eli siinä kielletään sekä Salomonin temppelin että Jeesuksen aikaisen Herodeksen temppelin olemassaolo.

No, tällainen historian vääristely joutaisi romukoppaan, mutta on vain valitettavaa, että yhä enemmän lännenkin ihmisistä alkaa uskoa tähän muslimien valheeseen.

Sama koskee Länsirantaa. Kyseessä ei ole mikään palestiinalaisten isänmaa, jonka muka juutalaiset ovat miehittäneet. Ennen Israelin armeijan Länsirannalle menoa v. 1967 aluehan oli laittomasti Jordanian miehittämä. Kyseessä on ikivanha, historiallisesti ja Jumalan lupauksien perusteella juutalaisille kuuluva perintöalue, jossa ovat vain muutkin ihmiset eläneet vuosisatojen aikana, kun israelilaiset ovat olleet hajaannuksissa maailman kansojen seassa syntiensä tähden. Nyt Jumala tuo lopunaikana takaisin omaa kansaansa hajaannuksesta, kuten hän monien eri profeettojen kautta kertoi tekevänsä. Sitä eivät kuitenkaan Raamatun ilmoituksesta piittaamattomat ihmiset, eivätkä varsinkaan muslimit hyväksy.

Aika tulee näyttämään kuitenkin, että Israelin Jumalan, Jahven, suunnitelma tulee täyttymään, vaikka maailman kansat kuinka raivoaisivat. Sitä ennen minua kiinnostaa, alkuajatukseeni palakseni, mahtaako yhdestäkään Israelin hallituksesta olla miestä toteuttamaan Israelin oikeuksia, vai pitääkö odottaa Israelin oikeuksien täysimääräistä toteutumista vasta sitten kun Messias Jeesus saapuu takaisin.

Itse toivoisin, että jo ennen Jeesuksen takaisintuloakin Israelista löytyisi Daavidin hengessä toimivia rohkeita valtiomiehiä, jotka rakentaisivat Israelin sen muinaisille perustuksille ja rajoille uskoen vahvasti hankkeensa historialliseen ja jumalalliseen oikeuteen.

Jos minä olisin Israelin pääministeri, niin liittäisin heti Gazan ja Länsirannan Israeliin. Sen jälkeen kaikki juutalainen asutustoiminta voisi jatkua näillä Israeliin historiallisesti kuuluneilla alueilla esteettömästi, vaikka arabimaat, USA ja Eurooppa sanoisivat mitä tahansa. Kaikki asian hyväksyvät arabit/muslimit voisivat jäädä asuma-alueilleen. Mutta kaikki väkivaltaiset Israelin valtiota vastustavat henkilöt lennätettäisiin välittömästi niihin maihin, joihin he paremmin henkisesti kuuluvat eli valinnan mukaan joko Jordaniaan tai Syyriaan tai muualle.

MOSHE ARENS muistuttaa Haaretzin web-sivun artikkelissaan, että pääministeri Netanyahun viime viikon puheessaan mainitsema tilanne kahdesta valtiosta, jotka asuvat rauhassa ja turvallisia rinnakkain, ei ole näköpiirissä lähi aikoina vasemmiston hurraamisesta huolimatta. Vasemmiston kuvitelma, että Israelin oikeisto olisi taipumassa kahden valtion periaatteen kannalle, on käytännössä osoittautunut harhakuvitelmaksi (pipedream), josta yhä useampi luopuu tajutessaan todellisen tilanteen.

ARENS toteaa artikkelissaan, että jos Netanyahu olisi sanonut puheessaan, ettei Jordania ole Palestiina ja että setlementit ovat esteenä rauhalle, vasemmiston ilo olisi ollut ylimmillään. Mutta Netanyahu ei maininnut mitään sellaista. Arens muistuttaa, ettei hän olisi voinutkaan sellaista väittää, koska ”Jordania on Palestiina kaikilta muilta osin paitsi nimeltään”. Toiseksi, sanoo Arens, Israelin ja palestiinalaisten välinen konflikti vallitsi silloinkin, kun Jordania hallitsi Juudeaa ja Samariaa, ja tuhosi kaikki juutalaisyhteisöt siellä, kuten myös Jerusalemin itäosan 58 synagogaa ja uskonnollista rakennusta pyrkiessään hävittämään kaiken juutalaisuuteen viittaavan alueellaan. Siksi Arens kehottaa ”kutsumaan lapiota lapioksi”.

Jos muodostetaan uusi Palestiinan valtio, se tarkoittaa, että meillä on niitä kaksi, molemmin puolin Jordanjokea. Tilanne muistuttaisi Pohjois- ja Etelä-Korean välistä ongelmaa, joka jatkuu vuodesta toiseen vain pahentuen ja uhaten jo laajaa osaa maailmasta.
ARENS HÄMMÄSTELEE, miten länsimaat voivat ajaa tällaista tilannetta, jossa juutalaisten setlementtien sanotaan olevan esteenä rauhalle? Eikö se muistuttaisi sitä, miten Jordania suhtautuu juutalaisiin? Maan myyminen juutalaiselle Jordaniassa merkitsee kuoleman-tuomiota, ja sama laki on voimassa myös PA:n hallitsemilla alueilla. Arens kysyy, ovatko valveutuneet länsimaat todella perustamassa tällaista (rasismiin?) perustuvaa valtiota?

Arens palaa Netanyahun puheeseen todeten, ettei siinä esitetty kuva kahdesta rauhaa rakastavasta valtiosta ole mahdollinen niin kauan, kuin ”palestiinalaiset rakastavat terroria ja ihannoivat kuolemaa ja marttyyriutta” taistelussa juutalaista vastaan, missä hänet tavataan. Toiseksi Hamas hallitsee Gazassa, eikä Abbasin valta ulotu Ramallahia laajemmalle.
Lopuksi Arens muistuttaa sitä, mistä Menachem Begin varoitti USA:n presidentti Jimmy Carteria, että Israel on itsenäinen valtio, ei banaanivaltio, eikä ota määräyksiä keltään ulkopuoliselta. http://www.haaretz.com/hasen/spages/1094907.html .

19.6.2009

PA TORJUU TÄYSIN NETANYAHUN PUHEEN

Pääministeri Benjamin Netanyahun paljon odotetun sunnuntaisen puheen jälkeen palestiinalaishallinnon (PA) kanssa käytävien rauhanneuvottelujen kriittiset kysymykset ovat nousseet keskipisteeksi. Aiemmin nämä kysymykset on nähty osana "lopullisen aseman kysymyksiä" ja niistä yritettiin olla puhumatta julkisesti Netanyahu teki toisaalta hyvin selväksi, että Jerusalem pysyy Israelin jakamattomana pääkaupunkina, ja ettei Israeliin tule palaamaan pakolaisia. Mutta ennen kaikkea hän julisti käsityksensä konfliktin juuresta; "kieltäytyminen tunnustamasta juutalaiskansan oikeutta omaan valtioon historiallisessa kotimaassaan."

Netanyahu lausui kyllä kiistanalaiset sanat "Palestiinan valtio", mutta asetti sille useita ehtoja: Sen täytyy olla aseistariisuttu, sillä täytyy olla kunnolliset mekanismit rajojen yli tulevan tavaran valvomiseen; se ei saa liittyä sotilaallisiin liittoihin muiden valtioiden kanssa, eikä sillä tule olla hallintavaltaa ilmatilaansa.

PA:n reaktio on ollut täydellinen torjuminen. PA:n päivälehti Al-Hayat Al-Jadida kirjoitti, että "Netanyahu ei tule tuhannessakaan vuodessa löytämään yhtäkään palestiinalaista, joka suostuisi ehtoihin." PA:n puhemies Nabil Abu Rudeina sanoi, että Netanyahu on tuhonnut kaikki mahdollisuudet ratkaisuun, kun taas PLO:n sihteeri Yasser Abed Rabbo näki henkilökohtaisen hyökkäyksen aiheelliseksi, nimittäen Israelin pääministeriä valehtelijaksi ja rosvoksi. Debka File raportoi, että monet äänet Ramallahissa vaativat nyt paluuta Arafatin lempitaktiikkaan, eli yhtäaikaisiin terroriin ja diplomatiaan.

Presidentti Obama reagoi positiivisesti puheeseen keskittyen siihen, että Netanyahu ilmaisi tukensa kahden valtion ratkaisulle. Kuitenkin siirtokuntien laajeneminen, mukaanlukien luonnollisen kasvun jota USA tällä hetkellä vastustaa, pysyy kiistakapulana USA:n ja Israelin hallitusten välillä.

Word of Life Israelin kommentti:
Netanyahun puhe sisältää ratkaisevia elementtejä, jotka vetävät vastakkaisiin suuntiin. Ehkä ensimmäistä kertaa sitten Oslon sopimuksen astumisen voimaan vuonna 1993 Israelin pääministeri ilmaisee selkeästi, mitkä ovat Israelin punaiset linjat. Oslo rakentui diplomatialle ja myönnytyksille fraasin "rauhan maa" ilmaisemina. Maa annettiin, mutta rauhaa ei tullut. Netanyahu siirtyi nyt oikeuksien diplomatiaan, jossa juutalaisten omistusoikeutta maata kohtaan pidetään itsestäänselvinä ja arabipuolelta vaaditaan tämän tunnustamista.

On virkistävää kuulla Israelin pääministerin julistavan nämä yksinkertaiset historialliset totuudet, jotka on melkein hukutettu kampanjaan, jossa Israelin-vastaiset mediaesitykset kuvaavat Israelia vieraana valtana, maahantunkeutujana ja miehittäjänä.

Toisaalta Likud-puolueen ja Israelin knessetin oikean siiven johtaja puhui ensimmäistä kertaa palestiinalaisesta valtiosta. Tällä saattaa olla valtavat seuraukset pitkällä tähtäimellä. On selvää, ettei mitään Palestiinan valtiota tule syntymään lähiaikoina. Näin on muun muassa siksi, etteivät palestiinalaisarabit tule milloinkaan hyväksymään Netanyahun asettamia ehtoja. Mutta vielä tärkeämpää on, etteivät palestiinalaisarabit itse kykene tällä hetkellä perustamaan sellaista valtiota.

Tälle on useita syitä, mutta tärkein on se, että he taistelevat niin hanakasti toisiaan vastaan. Kiinnostavaa sinänsä, että itse riidan aihe on erimielisyys siitä, mikä olisi paras tapa tuhota Israel. Netanyahu on oikeassa sen suhteen, etteivät palestiinalaisarabit ole hyväksyneet ajatusta juutalaisvaltion olemassaolosta. Ja niin kauan kun he eivät voi olla yhtä mieltä siitä, kuinka Israelia vastaan tulisi taistella, he jatkavat keskinäisiä taisteluitaan, eikä mitään Palestiinan valtiota päästä perustamaan.

Mutta pitkässä juoksussa sillä, että Netanyahu hyväksyy palestiinalaisvaltion, saattaa olla mittavat seuraukset. Nyt oikeistoliittouman johtajan on lähes mahdotonta perääntyä ja torjua kahden valtion ratkaisu. Kansainvälinen yhteisö tulee aina muistamaan Netanyahun sanat "Palestiinan valtio", mutta he tulevat pian unohtamaan sen ehdot. Lisäksi, kuten Oslon kanssa kävi, vaikka olosuhteet muuttuisivat eikä arabipuoli täyttäisi velvollisuuksiaan, niin Israelia, osana maailman demokratioiden yhteisöä, tullaan aina pitämään vastuussa velvollisuuksiensa täyttämisestä. Tällä alueella ei tunneta tasapuolisuutta.

Kun luin uutisista, että Netanyahu puhui tosiaankin Palestiinan valtiosta, niin olin hämmästynyt. Minun mielestäni hänen ei olisi tullut missään nimessä mainita koko Palestiinan valtion ideaa, koska hän kuitenkin vastustaa sitä. Mutta ehkä tämä on vain politiikkaa eli sitä, että Netanyahu mainitsi Palestiinan valtion lähinnä Obaman miellyttämiseksi. Samalla Netanyahu laittoi mahdolliselle Palestiinan valtiolle niin kovat ehdot, että mikään palestiinalaistaho ei tule niitä hyväksymään. Joten voi olla, että Netanyahu puhui Palestiinan valtiosta vain poliittisen tarkoituksenmukaisuuden takia.

15.6.2009

Kuten sanoin tutkielmamme ensimmäisessä osassa, Hesekiel kirjassaan jätti väliin Babylonin vankeuden jälkeisen ajan, Messiaan ensimmäisen tulemuksen ja sitä seuraavan 1900 vuoden diasporan hypäten Jerusalemin tuhosta vuonna 586 eKr. suoraan kansakunnan jälleenkokoamiseen vuonna 1948. Yksi mahdollinen selitys on, että sen jälkeen kun shekinakirkkaus lähti temppelistä ennen Jerusalemin tuhoa (Hesekiel 10), Hän ei ole koskaan palannut eikä tee sitä ennen Millenniumin alkua (Hesekiel 43). Koko toisen temppelin aika kului ilman, että Jumalan Henki olisi alati leijunut kerubien välillä arkin yllä Kaikkein Pyhimmässä.

Tosiasiassa itse arkki armoistuimineen ja kerubeineen on ollut kateissa siitä asti, kuin Babylonin vankeus alkoi. Mishna, joka on juutalaisten perinnelakien virallinen kirjaus, sanoo, että toisen temppelin Kaikkein Pyhimmässä ei ollut mitään kalustusta, vain peruskiveksi kutsuttu kivinen koroke, jolla Arkki oli levännyt ensimmäisessä temppelissä. Ensimmäinen ylipappi, joka astui toisen temppelin Kaikkein Pyhimpään Yom Kippurina oli välittömästi tullut juosten ulos huutaen ”Iikabod! Iikabod! Herran kirkkaus on lähtenyt ja meidän täytyy katua, kunnes Hänen läsnäolonsa pilvi taas täyttää Kaikkein Pyhimmän!” Sen sijaan he kuitenkin vuosisatoja pyörittivät seremoniaa ikään kuin Hän olisi ollut siellä pirskoitellen verta peruskivelle ja toivoen, että Hän antaisi heille anteeksi etäältä. Sen jälkeen, kun toinen temppeli tuhottiin vuonna 70 eKr.,. he eivät ole voineet tehdä sitäkään.

Hesekielin keskittyminen pyhyyteen voisi selittää, että hän jättää pois 2600 vuotta Israelin historiasta. Muista, että hänen tärkein päämääränsä oli muistuttaa heitä, että he olivat pyhän temppelin, pyhän kaupungin ja pyhän maan pyhä kansa. Hylkäämällä Jumalan naapuriensa pakanallisten jumaluuksien hyväksi Juuda ei ollut vain tullut saastaiseksi kansana, vaan oli myös saastuttanut temppelin, kaupungin ja maan. Jumalan ainoa mahdollisuus oli vetäytyä pois, lähettää kansa vankeuteen ja tuhota valtio.

Hesekiel 36 oli yleiskatsaus, joka ulottuu uudelleenkokoamisesta vuonna 1948 Valtakunnan aikaan. Siinä Herra lupasi tuoda heidät Maahan, puhdistaa heidät kaikista heidän synneistään, asettaa Daavidin jälkeläisen heidän paimenekseen, antaa heille uuden sydämen ja panna Henkensä heihin, ottaa heidät kansakseen ja olla heidän Jumalansa ja täydellisesti jälleenrakentaa heidän valtionsa.

Luvussa 37 alamme nähdä kuinka tämä kaikki tulee tapahtumaan. Lähtekäämme liikkeelle.

Herran käsi tuli minun päälleni ja vei minut pois Herran hengessä ja laski minut keskelle laaksoa. Ja se oli täynnä luita. Ja hän kuljetti minua ympäri niitten ohitse; ja katso, niitä oli hyvin paljon laakson kamaralla, ja katso, ne olivat hyvin kuivia. Niin hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, voivatkohan nämä luut tulla eläviksi?"

Niin hän sanoi minulle: "Ennusta näistä luista ja sano niille: Kuivat luut, kuulkaa Herran sana. Näin sanoo Herra, Herra näille luille: Katso, minä annan tulla teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Minä panen teihin jänteet, kasvatan teihin lihan, vedän yllenne nahan ja annan teihin hengen, ja te tulette eläviksi. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra."

Minä ennustin, niinkuin minua oli käsketty. Ja kävi humahdus, kun minä ennustin; ja katso, kuului kolina, ja luut lähenivät toisiaan, luu luutansa. Minä näin, ja katso: niihin tulivat jänteet ja kasvoi liha, ja päälle vetäytyi niihin nahka; mutta henkeä niissä ei ollut.

Niin hän sanoi minulle: "Ennusta hengestä, ennusta, ihmislapsi, ja sano hengelle: Näin sanoo Herra, Herra: Tule, henki, neljästä tuulesta ja puhalla näihin surmattuihin, että ne tulisivat eläviksi." Minä ennustin, niinkuin hän oli minua käskenyt, ja niihin tuli henki, ja ne tulivat eläviksi ja nousivat ylös jaloillensa: ylenmäärin suuri joukko.

Ja hän sanoi minulle: "Ihmislapsi, nämä luut ovat koko Israelin heimo. Katso, he sanovat: 'Meidän luumme ovat kuivettuneet, toivomme on mennyttä, me olemme hukassa'. Sentähden ennusta ja sano heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne ja vien teidät Israelin maahan. Ja siitä te tulette tietämään, että minä olen Herra, kun minä avaan teidän hautanne ja nostan teidät, minun kansani, ylös haudoistanne. Ja minä annan teihin henkeni, niin että te tulette eläviksi, ja sijoitan teidät omaan maahanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra: minä olen puhunut, ja minä sen teen, sanoo Herra." (Hesekiel 37:1-14)

Sitä, että tämä profetia on jossakin täyttymyksen vaiheessa, ei voida kiistää. Toisen maailmansodan aikana natsien loppuratkaisu oli juutalaisen kansan täystuho. Heitä jahdattiin, kerättiin yhteen ja lähetettiin kuolemanleireille merkittyinä teloitettaviksi. Sitten sodan viimeisinä päivinä Liittoutuneet vapauttivat leirit ja ne, joiden toivo oli mennyt tulivat ulos paikoista, jotka oli tarkoitettu heidän haudoikseen. En koskaan unohda, kun katselin uutisfilmejä noista luurankohahmoista raidallisissa vanginpuvuissaan kävelemässä leirien katujen läpi silmät täynnä ihmettelyä ja hämmennystä. Voisiko se todella olla tapahtumassa? Kolme neljästä oli kuollut noiden leirien seinien sisäpuolella ja loput, jotka tulivat ulos, eivät voineet uskoa, että se lopulta olisi nyt ohi. Myöhemmin vierailtuani holokaustin muistomerkillä Jerusalemissa minulle selvisi, että olin saanut todistaa kertomusta tämän profetian osittaisesta toteutumisesta.

Koska se ei ollut täydellinen, niin henki, (hepr. ruach), joka puhallettiin näihin luurankoihin tuli neljästä tuulesta, mikä merkitsee, että se oli Jumalan kaikkivaltias teko eikä johtunut mistään heidän tekemisistään sen ansaitsemiseksi.(Hesekiel 36:22), eikä se ollut Ruach haKodesh, Pyhä Henki. Siunaus on vielä tuleva heille. Se merkitsee, että kansakunta ensin ilmestyisi uudelleen maailman näyttämölle vain inhimillisessä hengessään eikä liitossa Jumalan kanssa. Heidän olisi ensin tiedostettava, että Herra oli tehnyt sen ja oli heidän uudelleensyntymisensä takana. Se tapahtuu Hesekielin 38. luvun taistelun jälkeen ja sen jälkeen tulee Sakarja 12:10, kun silmälaput otetaan kokonaan pois ja he lopulta näkevät Jeesuksen Messiaanaan. Sitten Pyhä Henki tulee, kuolleet tulevat kirjaimellisesti ulos haudoistaan (Daniel 12:2), kansan uudelleen asuttaminen Luvattuun Maahan on täydellinen ja profetia täyttyy kokonaisuudessaan.

Ja minulle tuli tämä Herran sana: "Sinä, ihmislapsi, ota puusauva ja kirjoita siihen: 'Juudalle ja häneen liittyneille israelilaisille'. Ota sitten toinen puusauva ja kirjoita siihen: 'Joosefille; Efraimin ja kaiken häneen liittyneen Israelin heimon sauva'. Ja pane ne lähekkäin, pääksytysten, niin että ne tulevat yhdeksi sinun kädessäsi.

Kun sitten kansasi lapset sanovat sinulle näin: 'Etkö selitä meille, mitä sinä tällä tarkoitat?' niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan Joosefin sauvan, joka on Efraimin kädessä, ja häneen liittyneet Israelin sukukunnat, ja minä asetan ne yhteen Juudan sauvan kanssa ja teen niistä yhden sauvan, niin että ne tulevat yhdeksi minun kädessäni. Ja kun sauvat, joihin olet kirjoittanut, ovat sinun kädessäsi, heidän silmäinsä edessä, niin puhu heille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, minä otan israelilaiset pois pakanakansojen keskuudesta, minne vain he ovat kulkeutuneet, kokoan heidät joka taholta ja tuon heidät omaan maahansa. Minä teen heidät yhdeksi kansaksi siinä maassa, Israelin vuorilla, ja yksi kuningas on oleva kuninkaana heillä kaikilla. Eivätkä he enää ole kahtena kansana eivätkä enää jakaantuneina kahdeksi valtakunnaksi.(Hesekiel 37:15-23)

Lähes 400 vuotta ennen kuin Jerusalem tuhottiin, kansakunta oli jakaantunut. Pohjoinen kuningaskunta oli eronnut eteläisestä epäjumalanpalveluksen vuoksi. Pohjoista kutsuttiin useimmiten Israeliksi, mutta siihen viitattiin myös Efraimina ainakin 12 kertaa. Jesaja 11:13 on hyvä esimerkki. Etelää kutsuttiin aina Juudaksi tai UT:n aikoina kreikkalaisella nimellä Juudeaksi. Viimeisten päivien uudelleenkokoamisesta lähtien ne olisivat jälleen yksi.

Kodissasi on ehkä vieraillut lähetyssaarnaajia, jotka edustavat Joseph Smith'in perustamaa ryhmää. Jos olet keskustellut heidän kanssaan, he ovat voineet ilmaista uskonsa, että Joseph Smith esiintyy Raamatussa lainaten todisteena Hesekiel 37:16. Heidän tulkintansa tästä jakeesta on, että sana sauva tarkoittaa kirjakääröä, joten Joosefin sauva on hänen kirjakäärönsä eli Mormonin kirja. Juudan sauva on Raamattu. He sanovat, että eräänä päivänä nuo kaksi kirjaa yhdistyvät ja maailma ymmärtää, että Mormonin kirja on todella toinen todistus Jeesuksesta Kristuksesta. Jotkut Mormonit luulevat itseään Efraimin heimon jäännökseksi, jotka tulivat Uuteen Maailmaan Babylonian vankeuden aikana. (Viimeaikainen DNA-tutkimus kyseenalaistaa tämän näkemyksen) Heille se, että Mormonin kirja on heidän käsissään, toteuttaa Hesekielin sanojen merkityksen, että Joosefin sauva on Efraimin kädessä.

Tässä tulkinnassa on kolme ongelmaa. Ensimmäinen on, että se on ulkona jakeen kontekstista, joka on pohjoisen ja eteläisen valtakunnan jälleenyhdistyminen. Joosef ja Juuda ovat Jaakobin kaksi poikaa, jotka edustavat jakautuneen valtakunnan kahta osaa (Efraim oli toinen Joosefin pojista). Toiseksi, kuten mainitsin, Efraim oli vaihtoehtoinen nimi pohjoiselle valtakunnalle. Ja kolmanneksi heprean sana, joka tässä on käännetty sauvaksi, esiintyy VT:ssa 328 kertaa, mutta ei missään tarkoita kirjakääröä. Se tarkoittaa ”pala puuta.”

Minun palvelijani Daavid on oleva heidän kuninkaansa, ja heillä kaikilla on oleva yksi paimen. Ja he vaeltavat minun oikeuksieni mukaan ja noudattavat minun käskyjäni ja pitävät ne. He saavat asua maassa, jonka minä annoin palvelijalleni Jaakobille ja jossa teidän isänne ovat asuneet. Siinä saavat asua he, heidän lapsensa ja lastensa lapset iankaikkisesti, ja minun palvelijani Daavid on oleva heidän ruhtinaansa iankaikkisesti. Minä teen heidän kanssansa rauhan liiton - se on oleva iankaikkinen liitto heidän kanssansa - istutan ja runsaasti kartutan heidät ja asetan pyhäkköni olemaan heidän keskellänsä iankaikkisesti. Minun asumukseni on oleva heidän yllänsä, ja minä olen heidän Jumalansa, ja he ovat minun kansani. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, joka pyhitän Israelin, kun minun pyhäkköni on heidän keskellänsä iankaikkisesti.(Hesekiel 37:24-28)

Tämä on profetian lopputulos ja selvästikin meille vielä tulevaisuudessa. Se on tarkoitettu nähtäväksi Valtakunnan ajan profetiana ja toteutuvaksi toisen tulemuksen jälkeen ajalla, jota seurakunta kutsuu Millenniumiksi. Yksi tai useampi Daavidin jälkeläinen on oleva Ruhtinas, josta Hesekielin kirja puhuu yksityiskohtaisemmin. Muista, että lopullinen Daavidin Poika, Jeesus, on oleva koko Maan kuningas. Tämä ruhtinas hallitsee vain Israelia. Temppeliä ja sen käyttöä kuvaillaan myös yksityiskohtaisesti luvuissa 40-47. Tuona aikana Israel on jälleen pyhän temppelin, pyhän kaupungin ja pyhän maan pyhä kansa.

Jopa pinnalliset profetian tutkijat tietävät, että seuraava tapaus Hesekielin ohjelmassa on taistelu, joka tuo Israelin takaisin liittosuhteeseen Jumalan kanssa, herättää heidän kansallisen temppelin vaatimuksensa ja tuo esiin Danielin 70. vuosiviikon, viimeiset seitsemän vuotta ennen Herran paluuta. Ja ensimmäisen kerran sekulaarit uutislähteet Israelissa ovat alkaneet mainita Hesekielin 38. luvun, kutsuen sitä Googin/Maagogin taisteluksi. Vain joitakin viikkoja sitten kolme huomattavaa rabbia Israelissa melkein tunnistivat USA:n presidentti Bush'in Hesekielin 38. luvun Googiksi, puhutellen häntä Googin tittelillä, Mesekin ja Tuubalin ruhtinas.

Jotkut kuitenkin, itseni mukaan lukien, uskovat, että on vielä liian paljon tapahtumatta, että Hesekielin taistelu voisi tapahtua nyt heti. Vanhemmissa tutkielmissa olen puhunut Turkista, jota kutsutaan Mesekiksi ja Tuubaliksi jakeessa 3, että se on nykyisin väärällä puolella ja Israelin olosuhteista jakeessa 11, muurittomat kyliä täynnä hyväuskoisia ihmisiä, tuskin kuvaa nykyistä ilmapiiriä siellä. Sitten siellä ovat nykyiset tärkeät pelurit, kuten palestiinalaiset, syyrialaiset, libanonilaiset, egyptiläiset ja jordanialaiset, jotka kaikki puuttuvat Hesekielin asetelmasta. Luuleeko joku, että he vain katoavat, tai eivät tällä kertaa osallistu?

Nämä ja muut ongelmat panevat tutkijat pohtimaan toisen, tai jopa kahden taistelun mahdollisuutta ennen Hesekielin taistelua. Jesaja 17 sanoo, että Damasko tuhotaan. Se melkein tapahtui viime syksynä ja monille oli yllätys, kun niin ei käynyt. Jos Damaskon tuho edeltää Hesekielin 38. lukua, se selittäisi Syyrian puuttumisen, mutta entä toiset?

Tämä kysymys panee muutamat tutkijat tarkastelemaan uudelleen Psalmia 83 ja aika hyvillä, jopa perusteellisilla syillä. Psalmi 83:4-8 sisältää Israelin vastaisen ryhmittymän, jota historiantutkijat eivät osaa yhdistää mihinkään tiettyyn aikaan Israelin historiassa. Se tarkoittaa, että se voisi edelleen olla edessämme. Ja jos näin on, niin se voisi olla kaiken kohdalleen asettava tapahtuma nykyhetken ja Hesekielin 38. luvun välissä joko Damaskon tuhon yhteydessä tai erikseen.

He sanovat: "Tulkaa, hävittäkäämme heidät olemasta kansa, niin ettei Israelin nimeä enää muisteta".

Sillä he neuvottelevat keskenään yksimielisesti, he tekevät liiton sinua vastaan: Edomin teltat ja ismaelilaiset, Mooab ja hagrilaiset, Gebal, Ammon ja Amalek, Filistea ynnä Tyyron asukkaat

Myös Assur on liittynyt heihin, nämä ovat käsivartena Lootin lapsilla. (Psalmi 83:4-8)

Heidän päämääränsä on suoraan päivän uutisotsikoista eikä tarvita juurikaan mielikuvitusta nähdäkseen, että Israelin vastustajien nimet Psalmissa 83 voisivat olla Israelin nykyisten vihollisten edustajia ja sisältävät useimmat, jotka puuttuvat Hesekielin 38. luvusta. En väitä, että kaikki nämä muinaiset kansat olisivat taas palanneet taistelemaan Israelin kanssa, mutta ne, jotka asuttavat näiden muinaisten kansojen maita, ovat enimmäkseen Israelin vihollisia aivan kuten alkuperäiset asukkaat olivat. Ismaelilaiset ovat nykyajan aitoja arabeja ja elävät edelleen Arabian niemimaalla. Saudi Arabia on merkittävin. Gebal (tunnetaan myös nimellä Byblos) ja Tyyro voidaan yhdistää Libanoniin. Nykyajan palestiinalaiset eivät ole historian filistealaisia eivätkä edomilaisia. Ja nykyajan jordanialaiset eivät myöskään ole Ammonin eivätkä Mooabin jälkeläisiä, mutta molemmat asuvat muinaisten vastineidensa mailla. Amalekilaiset ja hagrilaiset olivat Edomista, jossa nykyisin on Jordania ja assyrialaiset asuttivat maita, jotka nyt kuuluvat Syyrialle. Tämä on profetia, jota yhdessä Jesajan 17. luvun kanssa kannattaa tarkastella, koska Israelin voitot näistä vihollisista voisivat tehdä heistä suuremman, voimakkaamman, rikkaamman kansakunnan, sellaisen, joka voisi tulla huolettomaksi turvallisuudestaan ja tulla yllätetyksi joskus myöhemmin.

Koska Hesekiel ei yrittänyt kirjoittaa kronologista historiaa, sen ei pitäisi olla yllätys, ettei hän maininnut Damaskon tuhoa eikä tätä toista arabikoalitiota Psalmista 83. Se on uusi vahvistus, että profetiantutkimukseen täytyy sisällyttää koko Jumalan sana eikä vain joitakin suosittuja lukuja.

Me kuitenkin olemme tutkimassa lopunaikoja Hesekielin mukaan, joten välittämättä Psalmista 83 ja Jesajan 17 luvusta seuraava tutkimuksemme koskee lukua 38. Näkemiin siihen saakka.

Tässä ensimmäinen osa Jack Kelleyn 7-osaisesta hyvin mielenkiintoisesta tutkielmasta "Lopunajat Hesekielin mukaan".
Bileamin Aasi

Hesekiel oli Leevin heimosta ja papiksi koulutettu. Epäilemättä hänestä ei olisi tullut pappia, ellei hänen elämänsä olisi äkillisesti keskeytynyt. Vuonna 597 eKr. hän ja kymmenentuhatta muuta vietiin vangittuina Babyloniin Jerusalemin toisessa piirityksessä. Daniel ystävineen oli mennyt ensimmäisessä piirityksessä kahdeksan vuotta aikaisemmin ja 11 vuodessa loput kansasta vangittaisiin ja temppeli poltettaisiin maan tasalle. 70 vuoden Babylonin vankeus oli alkanut.
Itse asiassa oli kaksikin 70 vuoden tuomion jaksoa käynnissä ja niiden välissä 19 vuotta. Yksi oli valtion alistaminen palvelukseen, joka alkoi vuonna 605 eKr. Nebukadnessarin ensimmäisellä piirityksellä ja toinen oli Jerusalemin hävittäminen, joka alkoi vuonna 586 eKr. kolmannen piirityksen lopussa Jerusalemin ja temppelin tuholla.

Israelista oli jäljellä vain eteläinen valtakunta Juuda, koska Assyria oli valloittanut pohjoisen yli sata vuotta aikaisemmin. Muut profeetat olivat varoittaneet eteläistä valtakuntaa ottamaan oppia pohjoisesta ja kehottaneet kääntymään pois epäjumalien palveluksestaan ja myös Hesekielillä oli siitä paljon sanottavaa. Hänen tärkein päämääränsä oli kuitenkin muistuttaa heitä, että he olivat pyhän temppelin ja pyhän maan pyhä kansa. Hylkäämällä Jumalan naapurikansojen pakanallisten jumaluuksien vuoksi Juuda ei ollut ainoastaan saastunut kansana, vaan myös saastuttanut temppelin, kaupungin ja
maan. Jumalan ainoa mahdollisuus oli vetäytyä pois, lähettää kansa vankeuteen ja tuhota valtio.

Osoittaakseen heille, että se ei ollut heidän loppunsa kansana Jumala ilmoitti etukäteen, että tämä heidän kansallinen puhdistamisensa epäjumalanpalveluksen synnistä kestäisi 70 vuotta. Heidän tuli alistua Nebukadnessarille, mennä Baabeliin ja elää, mieluummin kuin taistella ja kuolla ja tuomion lopussa Jumala toisi heidät takaisin jälleenrakentamaan.

Kuten muutkin kansassaan Hesekiel ja hänen vaimonsa elivät suhteellisen vapaasti Babylonissa, jossa he hankkivat talon ja asuivat siinä, kuten Herra oli käskenyt kansaansa tekemään. Hesekielin aikalainen Jeremia oli kirjoittanut:

”Näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala, kaikille pakkosiirtolaisille, jotka minä olen siirtänyt Jerusalemista pois Baabeliin: Rakentakaa taloja ja asukaa niissä, istuttakaa puutarhoja ja syökää niiden hedelmiä. Ottakaa itsellenne vaimoja ja siittäkää poikia ja tyttäriä; ottakaa pojillenne vaimoja ja naittakaa tyttärenne, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä. Lisääntykää siellä älkääkä vähentykö. Ja harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen menestys on teidän menestyksenne." (Jeremia 29:4-7)

Vankeutensa viidentenä vuonna Hesekiel kutsuttiin profeetaksi, mikä sai aikaan hänen mukaansa nimetyn kirjan. Siinä hän osoittaa laajaa tietämystä sekä oman kansansa, että ympäröivän maailman, historiasta ja kulttuurista. Hän oli mies, jolla oli suurenmoinen äly ja kyky nähdä metsä puilta ja välittää se toisille ja hän hallitsi laajan aiheiden kirjon.
Joissakin piireissä häntä kutsutaan ”synagoogan isäksi.” koska hän auttoi juutalaisia säilyttämään suhteensa Jumalaan ilman Temppeliä kaavailemansa synagoogamuotoisen jumalanpalveluksen kautta.

Hesekielin kirja puhuu sekä tuomiosta että ennallistamisesta. Ensimmäiset 24 lukua puhuvat siitä, mitä Herralla on kansaansa vastaan ja Hänen yrityksistään vakuuttaa heille, että Jerusalem todellakin tuhottaisiin, maa makaisi autiona ja temppeli poltettaisiin maan tasalle. Hesekielin tuomiojulistukset olivat karuja ja yksiselitteisiä jättämättä mitään tilaa toivolle. Hän selitti, miksi se tapahtui ja mitä he olivat tehneet, joka sen aiheutti. Hän kertoi heille, että Jumala oli yrittänyt saada heidän huomionsa osoittaakseen heille, että Hän yksin on Jumala eikä Hän jaa kunniaansa jonkun toisen kanssa ja oli suostutellut heitä kääntymään pois epäjumalistaan takaisin Hänen tykönsä. Mikään ei ollut auttanut.
Tilanne edellytti äärimmäisiä toimenpiteitä. Hänen oli saatava heidät näkemään kuinka vakavissaan Hän oli. Jokin lauseen, ”Silloin he tietävät, että minä olen Herra,” muoto esiintyy Hesekielin kirjoituksissa 65 kertaa yhteydessä niihin asioihin, joita Jumala oli päättänyt tehdä sekä tuomioissa että ennallistamisessa.

Niinpä Hesekiel vei heidät useiden tiedostamisvaiheiden läpi alkaen siitä, että ”Jumala ei todella tule tekemään tätä,” siihen, että ”Jos Jumala tekee tämän, niin se johtuu siitä, että Hän rankaisee meitä isiemme synneistä” ja lopulta siihen, että ”Jumala tekee tämän ja se on meidän oma syymme.”

Enemmän kuin kukaan toinen profeetta Hesekiel usein kutsuttiin näyttelemään Jumalan hänelle antamia profetioita ja luvussa 24 hänelle annettiin kaksi suurta annosta huonoja uutisia, Jerusalem sortuisi ja hänen vaimonsa kuolisi yhtä aikaa. Koska Jumala ei tahtonut kansansa surevan Jerusalemin menetystä vaan keskittyvän sen tulevaan ennallistamiseen, Hän kielsi Hesekieliä julkisesti suremasta vaimonsa menetystä.

Jumala pani Hesekielin myös julistamaan tuomion Israelin naapureille Hänen oman kansansa kohtelusta. Luvut 25-32 sisältävät Hesekielin ennustukset tuomiosta Ammonia, Mooabia, Filisteaa, Tyyroa, Siidonia ja Egyptiä vastaan. Ne kantoivat osan Israelin rangaistuksen syystä, koska olivat vietelleet israelilaisia pois Jumalasta omalla epäjumalanpalveluksellaan. Babylon tulisi valloittamaan myös ne kaikki. Herra pani Jeremian kertomaan heidän lähettiläilleen, että heidän tuli valita joko antautua Nebukadnessarille ja elää omissa maissaan, tai sitten kärsiä Hänen vihansa ja lakata olemasta kansoina. (Jeremia. 27:1-11) Muutamien seuraavien vuosisatojen aikana useat näistä kansoista katosivat maisemasta pysyvästi.

Luvussa 33 ilmoitetaan ja selitetään Jerusalemin sortuminen ja luvussa 34 Herra sanoi, että koska Israelin johtajat eivät välittäneet kansasta, Hän itse ottaisi vastuun heistä ja lähettäisi Palvelijansa Daavidin heitä johtamaan. (Daavid oli ollut kuolleena 400 vuotta, joten tämän tulkittiin tarkoittavan Messiasta, Daavidin poikaa.)

Sitten seuraa lopullinen julistus Edomia vastaan. Kun israelilaiset pakenivat Babylonian armeijaa, sotilaat Edomista olivat olleet väijyksissä eristääkseen heidät tai varoittaakseen babylonialaisia heidän läsnäolostaan. Sitten israelilaisten mentyä Edom ryösti heidän Jerusalemin kotinsa ja kuitenkin edomilaiset olivat Eesaun jälkeläisiä ja siis israelilaisten serkkuja. Jumala katsoi kansansa kohtelun koskevan itseään ja sääsi Edomin täydellisen hävityksen, jonka nabatealaiset suorittivat jättämättä heistä jälkeäkään.

Ja sitten tulemmekin lukuun 36, jossa Hesekiel siirtyy lupaukseen ennallistamisesta ja josta meidän lopunaikamme Hesekielin mukaan alkavat.

Ja sinä, ihmislapsi, ennusta Israelin vuorista ja sano: Israelin vuoret, kuulkaa Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra:
Koska vihollinen on sanonut teistä: 'Kas niin!' ja: 'Ikuiset kukkulat ovat tulleet meille perinnöksi', sentähden ennusta ja sano: Näin sanoo Herra, Herra: Koska - niin, koska teitä on hävitetty ja poljettu joka taholta, että joutuisitte muiden kansain omaisuudeksi, ja koska te olette joutuneet pahain kielten ja kansan panettelun alaisiksi, sentähden, Israelin vuoret, kuulkaa Herran, Herran sana: Näin sanoo Herra, Herra vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille, autioille raunioille ja hyljätyille kaupungeille, jotka ovat joutuneet saaliiksi ja pilkaksi muille kansoille, mitä ympärillä on.
Sentähden sanoo Herra, Herra näin: Totisesti, kiivauteni tulessa minä puhun muita kansoja vastaan ja koko Edomia vastaan, jotka ovat kaikesta sydämestään iloiten ja sielu täynnä ylenkatsetta ottaneet omakseen minun maani karkoittaaksensa siitä ihmiset ja ryöstääksensä sen. Sentähden ennusta Israelin maasta ja sano vuorille ja kukkuloille, puronotkoille ja laaksoille: Näin sanoo Herra, Herra: Katso, kiivaudessani ja vihassani minä puhun, koska teidän täytyy kärsiä pakanakansain pilkkaa. Sentähden, näin sanoo Herra, Herra: Minä kohotan käteni: totisesti saavat pakanakansat, jotka teidän ympärillänne ovat, itse kärsiä oman pilkkansa. (Hesekiel 36:1-7)

Ihmislapsi on ilmaus (engl. son of man), jota Hesekiel käyttää itsestään Se on yleisilmaus tarkoitettu korostamaan hänen ihmisyyttään. Sitä ei tule sekoittaa Herran kuvaukseen itsestään, ”Ihmisen Poikaan (engl. Son of Man)”

Israelilaisten mentyä heidän naapurinsa otaksuivat, että maa oli heidän otettavissaan. Koko maailmasta valittavanaan Jumala on vaatinut itselleen vain Luvatun Maan, joten se on tietysti se osa, jonka vihollinen myös haluaa ja hän pani voimansa liikkeelle sen valtaamiseksi. Siitä johtuen ihmiset eivät tiedosta, että se on Herra, joka tekee maan haluttavaksi ja kun Hänen kansansa ei ole siinä, maa ei tuota. Kerran niin menestyvä teollisuustuotanto Gazassa on malliesimerkki. Jätettyään sen taakseen helpottamaan Palestiinan talouden käynnistymistä Israelilta on taas pyydetty apua, että se saataisiin toimimaan. Palestiinalaiset eivät ole kyenneet johtamaan sitä kannattavasti, vaikka he tarjosivat suurimman osan työvoimasta Israelin omistajuuden aikana. Se ei johdu siitä, että he olisivat yhtään
vähemmän pystyviä vaan siitä, että Herra ei ole enää pelissä.

Se on vain yksi selvä samankaltaisuus Hesekielin ajan ja meidän aikamme välillä. Jotkut ovat jopa menneet niin pitkälle, että yrittävät luoda kytkennän muinaisen Edomin ja tämän päivän palestiinalaisten välille. Vaikka on helppoa nähdä samankaltaisuuksia, niin palestiinalaiset eivät ole Edomin jäännös, joka olisi taas palannut taistelemaan Israelia vastaan. Tuomiossa, jonka Herra pani Obadjan julistamaan Edomia vastaan Hän vannoi, ettei jätä eloonjääneitä (Obad. 1:18) ja niin kävi.
Palestiinalaiset eivät ole koskaan olleet alkuperäiskansa, heillä ei koskaan ole ollut kotimaata ja tosiasiassa heitä ei ollut olemassa ennen kuin YK loi tuon sanan ja tunnisti heidät sellaisiksi Israelin jälleensyntymisen jälkeen ja vaikka olisivatkin, niin Hesekiel osoittaa, että heidän vaatimuksensa Jumalan maahan perusteeton.

Mutta te, Israelin vuoret, teette lehvänne ja kannatte hedelmänne minun kansalleni Israelille, sillä he ovat aivan lähellä, ovat tulossa. Sillä katso, minä tulen teidän tykönne ja käännyn teidän puoleenne, ja teidät viljellään ja teihin kylvetään. Ja minä lisään teille ihmisiä runsaasti - kaiken Israelin heimon kokonansa - ja kaupungit asutetaan ja rauniot rakennetaan. Ja minä lisään teille ihmisiä ja karjaa runsaasti, ja ne lisääntyvät ja ovat hedelmälliset. Minä teen teidät asutuiksi, niinkuin olitte muinaisina päivinänne, ja teen hyvää vielä enemmän kuin alkuaikoinanne. Ja te tulette tietämään, että minä olen Herra. Minä annan teidän kukkuloillanne kulkea ihmisten, kansani Israelin; ja he ottavat sinut omaksensa, ja sinä tulet heille perintöosaksi, ja sinä et enää tästälähin riistä heidän lapsiansa.

Näin sanoo Herra, Herra: Koska teille on sanottu: 'Sinä olet ihmissyöjätär, oman kansasi lasten riistäjätär', sentähden et sinä ole enää syövä ihmisiä etkä enää riistävä lapsia omalta kansaltasi, sanoo Herra, Herra. Enkä minä enää anna sinun joutua kuulemaan pakanakansojen pilkkaa, eikä tarvitse sinun enää kärsiä kansojen herjauksia, et myöskään sinä enää omaa kansaasi kaada, sanoo Herra, Herra. (Hesekiel. 36:8-15)

Tämä profetia toteutui osittain Babylonian karkotuksen jälkeisellä ajalla ja itse asiassa hasmonealaisen dynastian ajalla kansa kukoisti tavalla, jollaista ei ole nähty sitten Salomon hallinnan, mutta koska heidät ajettiin maastaan jälleen Messiaan hylkäämisen jälkeen, niin me tiedämme, että sen täydellinen toteutuminen vielä odottaa aikaansa.

Tämä on ensimmäinen niistä vihjeistä, joita saamme, että Hesekielin profetiat ensisijaisesti sisältävät ajan vuodesta 1948 Valtakunnan aikaan. Hesekielin kirjassa ei ole suoraa mainintaa Messiaan elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta eikä niiden jälkeisestä 1900 vuoden diasporasta, vain toistuva lupaus, että Hän kokoaa heidät takaisin kaikista kansoista, joihin heidät on hajotettu. Se viittaa viimeisten päivien jälleenkokoamiseen, ei Babylonin jälkeiseen.

Ja minulle tuli tämä Herran sana: "Ihmislapsi, kun Israelin heimo asui maassansa, he saastuttivat sen vaelluksellaan ja teoillaan. Niinkuin kuukautistilan saastaisuus oli minun edessäni heidän vaelluksensa. Niin minä vuodatin kiivauteni heidän ylitsensä veren tähden, jota he olivat vuodattaneet maassa, ja heidän kivijumalainsa tähden, joilla he olivat sen saastuttaneet. Ja minä hajotin heidät pakanakansojen sekaan, ja heidät siroteltiin muihin maihin. Vaelluksensa ja tekojensa mukaan minä heidät tuomitsin. Niin he tulivat pakanakansain sekaan; minne tulivatkin, he häpäisivät minun
pyhän nimeni, kun heistä sanottiin: 'Nämä ovat Herran kansa, mutta heidän on täytynyt lähteä pois hänen maastansa'. Niin minun tuli sääli pyhää nimeäni, jonka Israelin heimo saastutti pakanakansain seassa, minne tulivatkin. (Hesekiel. 36:16-21)

Tässä on muistutus Israelin tuomion syystä. Veren vuodatus viittaa heidän lapsiuhrien käytäntöönsä,
epäjumalanpalvelusmuotoon, joka oli Jumalan mielestä niin kammottava, että Hän sanoi, ettei Hänen mieleensä koskaan ole tullut, että he tekisivät niin inhottavan asian. (Jer. 32:35) Hesekielin aikana vangitut vietiin Babyloniin, mutta tämä kohta puhuu heidän hajottamisestaan kansojen sekaan – viittaus tapahtumiin, jotka seurasivat heidän tappiotaan roomalaisille lähes 700 vuotta myöhemmin. Uusi vihje, joka osoittaa meille Lopun aikoja.

Sentähden sano Israelin heimolle: Näin sanoo Herra, Herra: En tee minä teidän tähtenne, Israelin heimo, sitä minkä teen, vaan oman pyhän nimeni tähden, jonka te olette häväisseet pakanakansain seassa, minne tulittekin. Minä pyhitän suuren nimeni, joka on häväisty pakanakansain seassa, jonka te olette häväisseet heidän keskellänsä. Ja pakanakansat tulevat tietämään, että minä olen Herra, sanoo Herra, Herra, kun minä osoitan teissä pyhyyteni heidän silmäinsä edessä.

Minä otan teidät pois pakanakansoista ja kokoan teidät kaikista maista ja tuon teidät omaan maahanne. Ja minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte; kaikista saastaisuuksistanne ja kaikista kivijumalistanne minä teidät puhdistan. Ja minä annan teille uuden sydämen, ja uuden hengen minä annan teidän sisimpäänne. Minä poistan teidän ruumiistanne kivisydämen ja annan teille lihasydämen. Henkeni minä annan teidän sisimpäänne ja vaikutan sen, että te vaellatte minun käskyjeni mukaan, noudatatte minun oikeuksiani ja pidätte ne.
Niin te saatte asua maassa, jonka minä annoin teidän isillenne; ja te olette minun kansani, ja minä olen teidän Jumalanne. Minä vapahdan teidät kaikista saastaisuuksistanne. Ja minä kutsun esiin viljan ja teen sen runsaaksi enkä anna teille nälänhätää. Minä teen runsaaksi puitten hedelmän ja pellon sadon, niin ettette enää joudu kärsimään kansojen seassa herjausta nälän takia. Niin te muistatte huonon vaelluksenne ja tekonne, jotka eivät olleet hyvät, ja teitä kyllästyttää oma itsenne rikostenne ja kauhistustenne tähden. En minä teidän tähtenne sitä tee, sanoo Herra, Herra: se olkoon teille tiettävä. Hävetkää ja tuntekaa häpeätä vaelluksenne tähden, te Israelin heimo!”
(Hesekiel 36:22-32)

Nämä kymmenen jaetta sisältävät selvimmän mahdollisen korvausteologian harhaopin kieltämisen. Israel ei voinut menettää Jumalan lupauksia Messiaan hylkäämisellä, koska kysymys ei ole Israelin menettelystä. Jumala sanoi heille selvästi, että Hän ei aikonut koota heitä kaikista maista minkään sellaisen vuoksi, jota he olivat tehneet ansaitakseen sen. Itse asiassa se tapahtuisi siitä huolimatta, mitä he olivat tehneet. Ja sitten Hän aikoi antaa heille uuden sydämen ja panna Henkensä heihin. Se voi tapahtua vasta uudestisyntymisessä eikä se olisi voinut tapahtua Babylonin vankeuden jälkeen, koska Herra ei ollut vielä tullut. Tulee päivä, jolloin he asuvat Maassa, Jumala on heidän Jumalansa
ja heidät puhdistetaan kaikista saastaisuuksistaan. Sen kiistäminen, että tämän on määrä vielä tapahtua, on Jumalan syyttämistä, ettei Hän pidä sanaansa kansalleen.

Näin sanoo Herra, Herra: Sinä päivänä, jona minä teidät puhdistan kaikista pahoista teoistanne, minä asutan kaupungit, ja rauniot rakennetaan jälleen, ja autiomaa viljellään, sen sijaan että se on ollut autiona jokaisen ohitsekulkijan silmäin edessä. Silloin sanotaan: 'Tästä maasta, joka oli autiona, on tullut kuin Eedenin puutarha; ja raunioina olleet, autiot ja maahan revityt kaupungit ovat varustettuja ja asuttuja'. Niin tulevat pakanakansat, joita on jäljellä teidän ympärillänne, tietämään, että minä, Herra, rakennan jälleen alasrevityn ja istutan aution: minä, Herra, olen puhunut, ja minä teen sen.

Näin sanoo Herra, Herra: Vielä tätäkin annan Israelin heimon minulta anoa, että tekisin heille sen: minä lisään heille ihmisiä runsaasti kuin lammaslaumaa. Niinkuin on pyhitettyjen uhrilammasten laumaa, niinkuin Jerusalemin lammaslaumaa sen juhlissa, niin tulevat raunioina olleet kaupungit täyteen ihmislaumaa. Ja niin he tulevat tietämään, että minä olen Herra." (Hesekiel 36:33-37)

Luku 36 on yleiskatsaus, joka ulottuu uudelleenkokoamisesta vuonna 1948 Valtakunnan aikaan. Siinä Jumala lupaa tuoda heidät Maahan, puhdistaa heidät kaikista heidän synneistään, asettaa Daavidin jälkeläisen heidän paimenekseen, antaa heille uuden sydämen ja panna Henkensä heihin, ottaa heidät kansakseen ja olla heidän Jumalansa ja täydellisesti jälleenrakentaa heidän valtionsa.

"Muistakaa tämä ja olkaa vahvat. Menkää itseenne, te luopiot. Muistakaa entisiä ikiajoista asti, sillä minä olen Jumala, eikä toista ole; minä olen Jumala, eikä ole minun vertaistani.

Minä ilmoitan alusta asti, mitä tuleva on, ammoisia aikoja ennen, mitä ei vielä ole tapahtunut; minä sanon: minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minä olen kutsunut kotkan päivänkoitosta, kaukaisesta maasta neuvopäätökseni miehen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.”
(Jesaja 46:8-11)

Nyt Hän oli lähettämässä Hesekielin kertomaan heille yksityiskohtia. Kotka oli Babylon, jonka symboli oli leijonanpäinen kotka. Mies kaukaisesta maasta oli Nebukadnessar, jonka Hän kutsui palvelijakseen (Jer. 25:9). Jumalan suunnitelma oli puhdistaa heidät ja ennallistaa heidät kertakaikkiaan ja lopullisesti ja tehdä mitä on suunnitellut tekevänsä.

Vaikka Jumala oli tiennyt ajan alusta saakka, että Israel hylkäisi Messiaan tarjouksen valtakunnasta, se oli silti vilpitön tarjous ja jos he olisivat hyväksyneet sen, niin Hesekiel 36 olisi toteutunut alkaen vuonna 30 jKr. Kuitenkaan he eivät sitä hyväksyneet ja ovi avattiin pakanoille osaksi siksi, että he tulisivat kateellisiksi. Sen seurauksena meidät on puhdistettu kaikista saastaisuuksistamme ja epäjumalistamme. Hän on antanut meille uuden sydämen ja pannut meihin uuden hengen. Hän on poistanut meistä kivisydämen ja antanut tilalle lihasydämen ja pannut Henkensä meihin ja
vaikuttanut meissä, että noudatamme Hänen säädöksiään ja huolehdimme, että pidämme Hänen lakinsa. Meidän ei kuitenkaan pitäisi olla tietämättömiä eikä ylpeitä. (Room. 11:25) Seurakunta ei ole korvannut Israelia, meidät on vain sisällytetty lupaukseen. (Gal. 3:29) Sillä jos heidän rikkomuksensa on tuonut meille sellaisia rikkauksia, niin kuinka paljon suurempia rikkauksia heidän täyteytensä tuokaan? (Room. 11:11-12). Luku 37, näky kuivista luista, on seuraavaksi. Näkemiin siihen asti. 19.1.2008

ISRAELIN TILANNE 528

1. PÄÄMINISTERI Benjamin Netanjahun Washingtonin-matkan tuloksia analysoidaan ja tutkitaan Israelin lehtien kommenteissa ja artikkeleissa. Netanjahu keskusteli USA:n presidentti Barack Hussein Obaman kanssa maanantaina; tiistaina hän tapasi muita poliitikkoja ja diplomaatteja USA:ssa, myös juutalaisjärjestöjen johtohenkilöitä. Päähuomio kiinnitettiin tietenkin Netanjahun ja Obaman tapaamiseen, jotka keskustelivat useita tunteja, puolitoista tuntia ilman neuvonantajia. Heidän keskustelujensa pääkohteet olivat Iranin tilanne, jota varsinkin Netanjahu piti tärkeimpänä,
sekä Israelin ja palestiinalaisten väliset "rauhankeskustelut", jotka keskeytyivät Olmertin hallituksen kaatuessa.
Etukäteen uskottiin, että Israelin valtion perustamisesta lähtien jatkunut läheinen suhde ja yhteisymmärrys vallitsisi nytkin, vaikka epäilyjä olikin Obaman arvaamattomuudesta johtuen. Olihan hän antanut vihjeitä puheissaan ja lausunnoissaan, mutta niihin ei luotettu.

Jos jollakin oli pahoja ennakkoaavistuksia, ne ainakin varsin pitkälle osoittautuivat oikeiksi.

Pitkään vastaavia valtioitten päämiesten keskusteluja seuranneet kertovat, että tapaamisten ensimmäiset minuutit paljastavat, miten heidän keskeinen kemiansa toimii.

2. Huomioitsijat kertoivat jo sen, että keskustelut venyivät puolisen tuntia suunnitellusta aikataulusta, osoittavan erimielisyyksien nousseen esille, kuten myös kahdenkeskinen juttelu. Tilaisuuden jälkeen pidetyssä lehdistötilaisuudessa, jonka osanottajat oli joittenkin mielestä tarkkaan ennakolta valikoitu, ilmeni jo päämiesten "elekielestä" (body language), ettei kumpikaan ollut keskusteluihin tyytyväinen. Eräs huomioitsija sanoi Netanjahun kasvojen olleen "harmaankalpeat", eikä Obamankaan kasvonilmeet loistaneet tyytyväisyydestä. Protokollan vaatiman kasvonilmeitten pysyttäminen peruslukemilla näytti vaativan ponnisteluja, mikä ilmeni Netanjahun rauhattomana jalkojen liikutteluna polvelta toiselle.
Obama olisi halunnut keskittyä palestiinalaisten kysymyksen käsittelyyn, koska se hänen mielestään on avain toiseen tärkeimpään asiaryhmään, eli Iranin kysymykseen.

Obaman käsityksen mukaan hän ei pääse etenemään keskusteluyhteyden solmimisessa Iranin islamilaisen johdon kanssa, ennen kuin palestiinalaiskysymys on hoidettu. Siksi hän esitti lievää paljon kovempaa painostusta Netanjahuun. Tässä esille nousivat, kuten saattaa arvatakin, juutalaisten rakentaminen Juudeassa ja Samariassa. Tätä kysymystä on käsitelty kaikissa Israelin ja USA:n johtajien politiikkaa käsittelevissä keskusteluissa, ja aina USA:n vaatimuksena on ollut rakentamisen lopettaminen siellä, ainakin kaikenlainen laajentaminen vahvistettujen taajamien ulkopuolelle (ns. outposts) pitäisi lopettaa. Israelin taholta on tähdennetty, ettei perheiden kasvamista voida rajoittaa, eli lapsille on pakko rakentaa lisätilaa, mikä onnistuu niin kauan kuin maapohjaa on käytettävissä, mikä on rajallinen. Obaman hallituksen käsityksen mukaan myös tämä ns. luonnollisen kasvun vaatima rakentaminen on lopetettava. Tämän vaatimuksen vahvisti ja selvitti ulkoministeri Hillary Clinton Al-Jazeeran TV-kanavalle antamassaan haastattelussa. Ymmärrystä Israelin tarpeeseen rakentaa sille ikuiseksi perintöosaksi luvatulle maalle ei enää löydy Obaman hallituksessa. Hän näyttää varmistaneen
aatteensa toteuttamisen valitsemalla apulaisikseen samalla tavoin ajattelevia, mistä esimerkkinä on hänen henkilökuntansa päällikkö Rahm Emmanuel, joka tunnetaan kiroilevana ja juonittelevana pyrkyrinä, niin juutalaista sukua kuin onkin.

3. OBAMAN suuri ajatus on, että kun hän saa keskusteluyhteyden Iranin mullaheihin ja imaameihin, asiat pystytään ratkomaan käytännöllisen keskustelun kautta. Hän vakuuttaa kammoavansa väkivallan käyttöä, mutta samaan aikaan hän lisää USA:n sotilaitten määrää Afganistanissa ja Irakissa, joissa USA:n armeija on vaikeuksissa. Olkoon sen kanssa miten tahansa, Obama uskoo, etteivät islamilaisen vallankumouksen vartijat ole ihmisiä kummempia, eli että hekin uskovat järkipuhetta. Ongelmana näyttää olevankin se, ettei sieltä tahdo löytyä järkevästi ajattelevia ihmisiä, ei ainakaan Iranin
presidenttiä ja sen ylintä kaitsijaa kuunnellessa. Heidän retoriikkansa on täynnä uskonnollista paatosta, johon liittyy rajaton usko, että heidät on valittu Allahin toimesta valmistamaan muslimien vapahtajan, mahdin, pikaista tuloa. Koska islamin opin mukaan hän tulee sitten, kun taistelu juutalaisia vastaan on aloitettu ja maailma käpristelee selvittämättömien ongelmien ja vaikeuksien kynsissä, silloin mahdi tulee, ja hänen mukanaan kristittyjen palvoma Jeesus (Isa), joka ei vastoin kristittyjen uskoa kuollut ristillä, vaan hänen tilallaan kuoli joku ulkopuolinen, ja Jeesus otettiin Allahin luo taivaaseen, josta hän tulee takaisin lopunaikana. Näin Ahmadinejad ja Khameney uskovat.

4. OBAMAN henkilöön liittyy useita ratkaisemattomia pulmakysymyksiä. Ensiksi hän ei ole vieläkään suostunut paljastamaan, että hän syntyi Keniassa ja on siten "vallananastaja" (usurper). Hän väittää olevansa kristitty, jollaiseksi hän tuli "kirjoittautuessaan" jäseneksi epämääräiseen afrikkalais-amerikkalaiseen seurakuntaan, joka huokuu vihaa USA:ta vastaan. Kuitenkin muslimit maailmalla kutsuvat häntä nimellä "se meidän muslimi". Hänen lausunnoistaan ja toimistaan
voidaan päätellä, että hänen sympatiansa ovat lähempänä islamia kuin kristinuskoa, ja juutalaisuus on hänelle vieras ja tuntematon suunta. Hän ei näytä kokevan mitään hengenheimolaisuutta juutalaisten kanssa, vaikka hän imagonsa nostamiseksi osallistuu joihinkin juutalaisten seremonioihin, ja julisti juutalaisille omistetun kuukauden. Jordanian kuningas Abdullah II kertoi tavattuaan Obaman Washingtonissa, että hän keskittyi keskusteluissa käytännön asioihin ja antoi Obaman puhua uskonnosta. Hän tarkoittanee tällä sitä intoa, millä Obama vakuuttaa hakevansa yhteyttä islamin kanssa.

Palattuaan Yhdysvalloista Abdullah II oli täynnä intoa kahden valtion perustamiseksi Jordanjoen länsipuolelle, joka pitäisi tehdä välittömästi. Hän vakuutti, että aikaa on käytettävissä 12-18 kuukautta. Jos Palestiinan valtiota ei perusteta siinä ajassa, seurauksena on sota Lähi Idässä, hän pelottelee. Hän ei kertonut, mitä maita se koskisi.

5. Netanjahun ajatuskuvion mukaan palestiinalaiset eivät ole valmiita itsenäiseen valtioon, eivät vielä pitkään aikaan. Ensin heitä täytyy kouluttaa hyväksymään Israelin valtion olemassaolo ja yhteinen elämä juutalaisten naapurina. Tämä vaatimus sisältyi jo Oslon sopimuksiin vuodelta 1993, mutta sitä ei ole edes aloitettu. Päinvastoin juutalaisvastainen opetus ja kirjoittelu ja heidän häpäisemisensä alkaa kodeista, lastentarhoista ja jatkuu yliopistoihin, valtion instituutioihin ja PA:n alaisiin mediavälineisiin saakka. Netanjahu, eli Bibi, kuten häntä kutsutaan, haluaa aloittaa tämän juuritason opetuksen sekä samaan aikaan rakentaa palestiinalaisten talouselämää itsenäiseksi ja toimivaksi, kuitenkin jatkaen
keskeytyneitä neuvotteluja PA:n johdon kanssa. Tämä tietenkin vie aikaa, ja sitä Obaman kiireellä ei ole. Hän haluaa saada palestiinalaisten kysymyksen pois päiväjärjestyksestä mahdollisimman pian voidakseen keskittyä Iranin kysymykseen, mikä hänen kuvitelmansa mukaan ei onnistu niin kauan, kuin "Israel miehittää Juudeaa ja Samariaa, sortaa sen kansaa ja sulkee Gazan kaistan tiiviiseen kuristusotteeseen". Siksi kaikki luvatta rakennetut parakit on poistettava, IDF:n sulkemat tai valvomat tiet avattava kaikelle liikenteelle, turva-aita poistettava, sallia palestiinalaisten päästä töihin
Israelin puolella, sekä avata välittömästi kaikki Gazan ja Israelin ja Egyptin väliset terminaalit kaikelle liikenteelle.

Mitkä Obaman perimmäiset suunnitelmat lienevätkin, käytännön sanelemia järkeviä ratkaisuja ne eivät tarjoa. Hänellä lienee oma uskonnollinen vakaumuksensa, jota muutamat kutsuvat oman itsensä ihailuksi, eli narsismiksi. Siksi hänen päätöksistään ja toimistaan on vaikea löytää johdonmukaisuutta ja jatkuvuutta, niin poukkoilevia ne ovat tarkkailijoitten mielestä. Obama on edelleen monille juutalaisille karismaattinen, lähes messiaaninen hahmo.

6. Obama on kuitenkin saanut yllättävän uskollisen liittolaisen Israelin vasemmistolaisuudesta, jonka tärkeimpänä päämääränä on alusta lähtien ollut saada palestiinalaisten valtio perustetuksi tekemällä heille jatkuvia myönnytyksiä ja "hyvän tahdon eleitä", millä tarkoitetaan etuisuuksien myöntämistä heille, turvallisuusjärjestöjen suurella vaivalla pidättämien terroristien vapauttamista, armahduspäätösten tekemistä vapaina kulkeville terroristeille, sekä lupaamalla aina vain laajempia maa-alueita ennestäänkin liian pienestä maatilkusta. Miksei Jordanian maa-aluetta voitaisi ottaa
huomioon? Jordanian maa-alue on 80 % juutalaisille alun perin tarkoitetusta kotimaasta; tai Egyptin Siinai, joka on lähes asumaton? Miksi myönnytykset täytyy aina vaatia vain Israelilta? Arabijohtajat saivat aikaan palestiinalaispakolaiset lupaamalla heille paluuta parin viikon taistelujen jälkeen vuonna 1948. Olisi korkea aika vaatia heidät tilille tästä virhearviostaan. Se voi tietenkin olla vaikeaa, sillä arabiylpeyden loukkausta ei helpolla soviteta, perinteisesti se vaatii verenvuodatusta tai ulkopuolisen sovittelijan järjestämää sovintokeskustelua ja näytösluonteista taistelua.

7. Netanyahu kuitenkin kiitteli sitä, että Obama oli huomioinut Israelin oikeuden puolustaa itseään, ja että yhteistoiminta useilla turvallisuuspoliittisilla aloilla tulee jatkumaan. USA jopa lupautuu yksin rahoittamaan Israelin kehittämän Arrow-3 ohjustorjuntajärjestelmän, joka vaatii 100 miljoonaa USD vuodessa. Tämä on tärkeä Iranin kasvavan ballististen ohjusten aiheuttaman uhan poistamiseksi. Iran kokeili äskettäin Sejil-2 ballistista ohjusta, jolla se yltää kaikkialle Israelissa, ja joka pystyy kuljettamaan tonnin painoisen ydinkärjen. Uhka on todellinen ja vaatii todellisia toimia, mutta sotilaallinen isku Iranin ydinlaitoksia vastaan näyttää siirtyvän tulevaisuuteen USA:n ehdottoman vastuksen vuoksi.

Kastel 20.05.09, Gavriel

JERUSALEMIN KOLMAS TEMPPELI

Juutalaisten Temppelin rakentaminen on alkanut saada huomiota ja kannatusta eri tahoilla. Maanantaina 24.01.05 tuhatkunta uskonnollista aktivistia oli kokoontunut juhlimaan Tu-Bi-Shevat (15. päivä Shevatkuuta), puitten uutta vuotta Jerusalemiin. Siellä tunnettu amerikkalainen poliitikko Orly Benny-Davis esitti vaatimuksen, että Israelin on aika saada Temppelinsä, kuten katolisilla on Vatikaaninsa ja muslimeilla Mekkansa. Hän kertoi aloittaneensa kampanjan taivuttaakseen USA:n kongressin jäseniä hyväksymään julkilausuman, joka takaa Israelin oikeuden kaikkiin pyhiin
paikkoihin Pyhällä Maalla, mukaan lukien Temppelivuori. Minne Temppeli rakennettaisiin? Siihen kukaan ei halua ottaa kantaa: ”Ehkä tulee jokin katastrofi, joka tuhoaa Temppelivuoren moskeijat.”

LYHYT HISTORIA

Israelin kuningas David (1012-972 eKr.) halusi rakentaa Jerusalemin Temppelin, mutta häntä ei kelpuutettu siihen, koska ”hänellä oli verta käsissään”. Hän kuitenkin valmisteli rakentamista.

Kuningas Salomo (972-932 eKr.) rakensi Jerusalemin Temppelin, ja se vihittiin v. 960 eKr.
Salomonin Temppeli hävitettiin babylonialaisten toimesta v. 586 eKr.

Jerusalemin (Serubbaabelin) Temppeli rakennettiin uudelleen, ja se vihittiin v. 516 eKr. Israelin komeutta rakastava kuningas Herodes Suuri häpesi kiireellä ja huonosti rakennettua Temppeliä, ja hän rakensi sen kokonaan uudelleen suurentaen sitä jonkin verran. Temppelialuetta laajennettiin lähes kaksinkertaiseksi. Temppeli vihittiin v. 18 eKr., mutta sitä rakennettiin vuosikymmeniä, ja se valmistui vain muutamia vuosia ennen sen tuhoamista. Herodeksen Temppeli rakennettiin kreikkalaiseen tyyliin, ja Temppelikokonaisuus oli aikansa komeimpia luomuksia.

Roomalaiset Tituksen johdolla tuhosivat Herodeksen Temppelin v. 70.Keisari Hadrianus täydensi tuhoa Bar Kochba kapinan jälkeen (132-135) tasoittamalla Temppelialueen ja rakennuttamalla sinne Juppiterin temppelin. Keisari Konstantin Suuri hävitti Juppiterin temppelin ja rakensi sen tilalle pienen puurakenteisen kirkon 300-luvulla.

Muslimit valloittivat Jerusalemin Omarin johdolla v. 638. Muslimit rakensivat Temppelivuorelle
al-Aksa moskeijan ja myöhemmin Kalliomoskeijan. Jerusalemin temppeli oli kooltaan varsin pieni; 100 jalkaa pitkä, 35 jalkaa leveä ja 50 jalkaa korkea, eli suunnilleen 30×10.5×15 metriä, jos jalkamitta on 30 cm. Vain virallisilla Temppelipapeilla oli oikeus leeviläisten auttamina mennä sisään Temppeliin. Tavallinen kansa tuskin koskaan sai edes vilkaista kullalla ja hopealla ja kalliilla vaatteilla verhotun
Temppelin sisustaa.

SANHEDRIN

Juutalaisten korkein uskonnollinen hallintoelin ja tuomioistuin Sanhedrin piti viimeisen kokouksensa toisen (Herodeksen) Temppelin hävittämisen jälkeen 1600 vuotta sitten Tiberiaassa.
Viime vuoden lokakuussa paikalliset asukkaat Tiberiaassa järjestivät ensimmäisen ”modernin” Sanhedrinin kokouksen. Sanhedriniin kuului perinteisesti 71 jäsentä, mutta kokouksessa sovittiin, ettei tuo luku ole ehdoton, ja että jäsenet ovat valmiit luovuttamaan paikkansa toisille enemmän ansioituneille. Sanhedrin määritteli tehtäväkentäkseen sosiaaliasiat, jonka vuoksi sitä kutsutaankin nimellä Sanhedrin Hevrati, Sosiaalinen Sanhedrin. Kokoukseen osallistui liikemiehiä, akateemikkoja, hotellinjohtajia, johtavia rabbeja, taiteilijoita, lääkäreitä, paikallisia veteraaniasukkaita ja
johtavia virkamiehiä Tiberiaasta, Jordanjoen laaksosta ja Ala-Galileasta.
Sanhedrin haluaa määritellä raamatulliset pituusmitat (kyynärä, cubic), joilla voitaisiin määritellä Temppelin koko ja alttarin paikka. Toinen tärkeä tehtävä on ylipapin nimeäminen. On keskusteltu jopa kuninkuuden palauttamisesta, jos löydetään henkilö, jolla on suora veriyhteys Daavidiin.

KOLMANNEN TEMPPELIN RAKENTAMINEN

Viime vuoden joulukuussa ilmestyi Israelissa kirja nimeltään ”Revival from Zion”, alaotsikko
”50 syytä, miksi kristittyjen tulisi tukea kolmannen juutalaisen Temppelin rakentamista”.
Kirjan kirjoittaja pastori David Neel Decker on asunut Israelissa vuodesta 1980, hän on Jerusalemin Vanhassa Kaupungissa kokoontuvan ”Jerusalemin kaikkien kansojen seurakunnan” pastori. David on baptistipapin poika, hänellä on viisi lasta ja häntä kutsutaan “evankeliseksi kristityksi sionistiksi”. Hänen sukujuurensa ovat irlantilais-saksalaiset.
David on myös täysin koulutettu meteorologi, ja hänen säätilaohjelmansa METV: n kanavalla olivat suosittuja.
David N Dekkerin tukena on järjestö nimeltä M.A.D.P-Tarshish Ltd ( www.tarshish.com ), joka toimii aktiivisesti lukuisissa projekteissa, joiden tarkoituksena on toimia hengellisenä ja tunnepitoisena siltana miljoonille kristityille kaikkialla maailmassa ja Pyhässä Maassa.
David N Deckerin tavoittaa sähköpostilla osoitteesta dec...@netvision.net.il .

Esittelen seuraavassa muutamia kirjoittajan esittämistä teeseistä.
David toteaa aluksi, ettei Jumala ole suinkaan vielä lopettanut asioimista Israelin kanssa.
Vaikka onkin ihanaa olla syntynyt juutalaiseksi, hän toteaa, että kristityt ovat ”hengellinen Israel”.
Davidin mukaan maailman väestö voidaan jakaa kolmeen osaan: Juutalaiset, pakanat ja kristityt (church; kirkko tai seurakunta).

Juutalaisia hän kutsuu nimellä ”luonnollinen Israel” erotuksena kristityistä, jotka muodostavat ”hengellisen Israelin”, ja vain hengellinen Israel, uudestisyntyneet kristityt (yhdessä juutalaisten pyhien kanssa) perivät Jumalan valtakunnan.
Molemmat Israelit ovat veriliitossa Jumalan kanssa; juutalaiset ympärileikkauksen ja kristityt Jeesuksen vuodattaman veren kautta, joka on lopullinen ja verrattomasti suurempi ja täydellisempi kuin ympärileikkaus, jossa kahdeksan vuorokauden ikäiset poikalapset vuodattavat muutaman pisaran omaa vertaan. Myös Jeesukselle suoritettiin tämä toimitus.

Mutta kristittyjen ei tule ylpeillä siitä, että heidät on oksastettu pyhään öljypuuhun.
Juutalaiset saivat käskyn uhritoimituksista Siinain erämaassa, ja he suorittivat uhripalveluja 500 vuoden ajan ennen Temppelin rakentamista tilapäisissä suojissa. Temppelin rakentamisen jälkeen uhritoimitukset suoritettiin yksinomaan Temppelialueella.

Jeesuksen kuoleman jälkeen v. 33 uhritoimituksia jatkettiin keskeytyksettä vuoteen 70 asti, jolloin temppeli hävitettiin.
Myös apostolit Paavalia myöten osallistuivat Temppelipalveluksiin, ja he opettivat kansaa Temppelialueella Salomon pylväskäytävässä. Myös Jeesus osallistui ainakin kolmesti vuodessa Temppelipalveluksiin, kuten Mooseksen Laki määräsi, ja 40 vuorokauden iässä hänen vanhempansa suorittivat Temppelissä Hänestä Laissa poikalapsesta määrätyt uhrit.

Jeesuksen kuoleman yhteydessä havaittiin merkittäviä enteitä: Temppelin esirippu hajosi ylhäältä alas asti, ja Talmud todistaa (yoma 39, a,b), että suunnilleen 40 vuotta ennen Temppelin hävittämistä vuotuiset Jom Kippur sovitusuhrit menettivät voimansa.

Kun Temppeli hävitettiin vuonna 70, uhritoimitukset loppuivat, eikä niitä ole suoritettu sen jälkeen. Papisto menetti tehtävänsä, synagogapalveluksissa heille uskotaan seurakunnan papillinen siunaus, mutta muuten juutalaisuus on ollut oppineiden juutalaisten, maallikkorabbien, hoidossa.
(Historioitsija Paul Johnson kutsuu tätä aikaa nimellä ”cathedocracy”, kateederi-aikakaudeksi.)
Kun Israel valloitti Itä Jerusalemin ja Temppelivuoren vuonna 07.06.1967, sillä olisi ollut kultainen tilaisuus järjestää kaupungin itäisten osien ja Temppelivuoren tilanne mielensä mukaan.

Mutta arabien pelossa ja epäuskosta johtuen toistui se, minkä juutalaiset kokivat vakoojien palatessa Luvatusta Maasta: Maassa asuu suuria voimakkaita kansoja, siellä on linnoitettuja kaupunkeja ja jopa jättiläisiä. Epäuskon seurauksena kansa joutui erämaahan 40 vuodeksi.
David vetää yhtäläisyysmerkin näiden tapahtumien suhteen: Vuonna 1967 Israelin kansa joutui 40 vuodeksi erämaahan, joka on kivinen, karu, vedetön, ja jossa käärmeet ja skorpionit kiusaavat kansaa. Israel elää nyt tätä erämaavaihetta terroristien ahdistamana.
David toteaa, ettei pakanain aika päättynyt vuonna 1967, kuten usein opetetaan, vaan se jatkuu siihen saakka, kunnes Jerusalemin Temppeli rakennetaan ja Temppelipalvelukset aloitetaan.

David toteaa, että Temppelin rakentaminen on nyt ajankohtainen.
Hän katsoo, että siihen kuuluvat uhritoimitukset, kuten Hesekiel näki vuosituhansia sitten.
Ketä varten Temppeli pitää rakentaa, kuten profeetta Aamos todistaa? (Aam.9:11-15)
David toteaa, että se tulee aktivoimaan juutalaiset kaikkialla maailmassa ennen näkemättömällä tavalla. Mutta ei vain juutalaiset, vaan myös uudestisyntyneet kristityt tulevat kokemaan suuren uskonsa uudistumisen. Juutalaiset tulevat tungeksimaan Israeliin, kuten myös kristityt turistit.

David toteaa, että pienessä Israelin maassa on tarpeeksi tilaa myös siellä asuville arabeille, jos he hyväksyvät Israelin olemassaolon ja ”vannovat Israelin Jumalan nimeen”. (Jes. 66:18-21)
Ei Jumala tarvitse eläinuhreja, mutta ne ovat tärkeitä luonnolliselle Israelille. Ne antavat kokonaan uuden sisällön juutalaisten pyhäpäiville.

Kolmas Temppeli on voimakas ase taistelussa radikaalia islamia vastaan. Se tulee kohottamaan kristittyjen ja juutalaisten moraalista perustaa, jonka islam pyrkii varastamaan aikamme
juutalais-kristillisten moraalikäsitysten latistumisen vuoksi.
Temppelipalvelukset tulevat yhdistämään Raamattuun uskovat kaikkialla; seremonialait tulevat vahvistamaan moraalista Mooseksen Lakia.

Temppelin rakentaminen tulee aloittamaan Danielin viimeisen eli 70. vuosiviikon. Seurakunnan tempaus tulee tapahtumaan vasta Temppelin rakentamisen jälkeen. David N Decker on havainnut, että juutalaisten evankelioiminen Messiaalle ei onnistu, mutta sen tulee tekemään Pyhän Hengen vuodatus Joel 2:28 mukaan.
Kristityt ovat aikamme foinikialainen ”Hiram”, jotka auttavat Temppelin rakentamisessa, mutta itse rakentaminen on juutalaisten suoritettava.

Tuleva antikristus tulee häpäisemään Jerusalemin Temppelin, mutta Messias, joka tulee Jumalan Temppeliin, ei Antikristuksen, puhdistaa Temppelinsä kuten myös Levin pojat.
On merkittävää, että aikamme tiede pystyy DNA testien avulla toteamaan pappissukuiset juutalaiset, jotka ovat vuosisatojen ajan parhaiten pystyneet säilyttämään sukupuhtautensa.
Kun juutalaiset palasivat Babylonian maanpakolaisuudesta, oli vaikea löytää pappeja, jotka pystyivät todistamaan pappeutensa.

David toteaa, että seurakunta ja juutalaisuus ovat aina kulkeneet yhdessä, se mitä tapahtuu ”vanhemmalle veljelle” eli juutalaisille, tapahtuu myös ”nuoremmalle veljelle”, seurakunnalle. Tuleva Israelin uskonnollinen herääminen on seurakunnalle kuin ”elämä kuolleista”. Se tulee tapahtumaan vasta Temppelin rakentamisen ja temppelipalvelusten alkamisen jälkeen.

Mutta Israelin tulee saada omakseen koko perintöoikeutensa, ja siihen kuuluu Jerusalemin Temppeli
temppelipalveluksineen, myös eläinuhrit, uskoo David Neel Decker.
Tulevan temppelin paikan David jättää viisaasti määrittelemättä. Sen tulevat viisaat oppineet yhdessä demokraattisen hallituksen kanssa päättämään aikanaan, sanoo David N Decker.
(Juutalaisen tulkinnan mukaan kuningas David sai Temppelin rakennussuunnitelmat, sen muodon ja piirustukset, suullisena perintönä Moosekselta, joka puolestaan sai ne Siinailla samalla aikaan kuin Toran ja muut ilmoitukset. Nämä suunnitelmat David antoi pojalleen Salomolle.)

Jerusalemin Temppelin rakentaminen ja David N Deckerin 50 teesiä, joista osaa edellä käsittelin, sen
ajankohtaisuudesta ja oikeutuksesta, jääköön kunkin lukijan omaan harkintaan, mutta oma sanomansa sillä on.

Kirjaa voi tilata osoitteesta M.A.D.P.-Tarshish Ltd, PO Box 10417, Jerusalem 93420, Israel
Sp. osoite: m...@tarshish.com . Tel 972-2-6734055.

Tämä Gabriel Eskelin v. 2005 kirjoittama artikkeli on edelleen ajankohtainen. Olen sen sisällöstä täysin samaa mieltä.

Uskon, että kolmas juutalainen temppeli tullaan vielä rakentamaan ja paikka on oleva Temppelivuori, jossa nyt olevat islamilaiset al-Aksan moskeija ja Kalliomoskeija tulevat tuhoutumaan joko maanjäristyksen, sodan tai Jumalan yliluonnollisen toiminnan kautta.

Tämä uuden juutalaisen temppelin rakentaminen tulee olemaan suuri hengellinen piristysruiske maallistuneelle Israelille.
Toinen hengellinen herääminen tapahtuu Googin eli Venäjän ja sen liittolaisten hyökkäyksen jälkeen, kun Jumala itse tuhoaa Googin armeijat Israelin vuorille. Kolmas ja lopullinen hengellinen herääminen tapahtuu Harmageddonin taistelun yhteydessä aivan lopunajan lopussa, kun Jeesus tulee takaisin, voittaa Antikristuksen joukot, jolloin vasta koko Israel näkee ja ymmärtää, kuka heidän Messiaansa on.

KYSYMYS ISRAELISTA ASETTAA MAAILMAN KOETUKSELLE

YK:n rotusyrjintää ja muukalaiskammoa vastustavassa konferenssissa, jota kutsutaan myös Durban II, avajaispuheenvuoron käytti Iranin presidentti Ahmadinejad. Hänen puheensa Genevessä maanantaina oli järjetöntä moraalin vääristelyä. Ahmadinejad on lukemattomia kertoja vaatinut Israelin tuhoamista ja hän johtaa uskonnollista hallitusta, joka osoittaa täyttä välinpitämättömyyttä ihmisoikeuksiin. Hän käytti jälleen mahdollisuutta hyökätä Israelia vastaan, väittäen sitä rasistiseksi ja kolonialistiseksi valtioksi. Hän sanoi, että maailma on käyttänyt Holokaustia "tekosyynä" hyökkäykseen palestiinalaisia arabeja vastaan. Kun Iranin presidentti syytti länsimaita osallisuudesta oletettuun väkivaltaan, niin useimmat eurooppalaiset edustajat kävelivät ulos protestiksi, mutta Sveitsi, Norja, Ukraina, Vatikaani ja Venäjä jäivät.

Genevessä pidettiin keskiviikkona erityinen konferenssi Israelin puolesta, johon ottivat osaa muiden muassa Alan Dersowitz, Natan Sharansky, Irwin Cotler ja Gil Troy. Kuuluisa Israelin puolustaja ja Harvardin oikeustieteen professori, Dersowitz, paheksui Sveitsin presidenttiä siitä, että tämä oli ottanut vastaan Ahmadinejadin ja sanoi: "Kun tulet kasvotusten pahan kanssa, niin et kättele sitä." Päinvastoin, Dersowitz jatkoi, Ahmadinejad pitäisi saattaa oikeuteen ja vangita sanallisista hyökkäyksistään juutalais-valtiota kohtaan.

Keskiviikko-iltana pidettiin YK:n rakennuksen ulkopuolella mielenosoitus Israelin puolesta ja ihmisoikeuksien puolesta. Mieltään osoitti noin 1500 henkilöä, pääosin juutalaisia ja kristittyjä Israelista ja Euroopasta. Sharansky ja muut puhujat kritisoivat konferenssin asialistan täyttämistä Israelilla ja että valtiot ja henkilöt, jotka häpeilemättä rikkovat ihmisoikeuksia hallitsevat konferenssin esityslistaa. Aiemmin päivällä Dersowitz kommentoi, viitaten Israeliin: "Kun parhain julistetaan huonoimmaksi, niin täytyy katsoa heihin, jotka syyttävät." Ohjelman täyttäminen Israelilla on yritys saada fokus pois heidän omista ihmisoikeuksien rikkomuksistaan, hän antoi ymmärtää.

Word of Lifen Kommentti:

Tämän konferenssin traaginen lopputulos on, että se on tuskin saavuttanut mitään, viitaten niihin aiheisiin, joita sen oli tarkoitus käsitellä; rasismi, muukalaiskammo ja niitä seuraava vaino. Se tosiasia, että konferenssin järjestäjät ovat pahimpia rikkureita tällä alueella, varmisti ettei mitään todellista edistymistä voitu saada aikaan - rikkojat tekivät asialistan ja sanelivat päätöslauselmat. Tulos on, että ihmisoikeuksia rikotaan jatkossakin näissä maissa ja kansat kärsivät yhä edelleen. Sen sijaan, että olisi käyty todellisten ongelmien kimppuun, niin näimme jälleen yrityksen, vaikkakin vähemmän onnistuneen tällä kertaa, kiinnittää huomio oletettuihin Israelin tekemiin rikkomuksiin. Israel ei ole täydellinen valtio, mutta siitä on hyvin vaikeissa olosuhteissa tullut esimerkki ja johtotähti maailmalle ihmisoikeuksien kunnioittamisessa.

Mikäli ihmiset kuuntelisivat tosiasioita ja tuomitsisivat Israelin samalla tavalla kuin tuomitsevat muita kansakuntia, niin mitään aihetta nostaa Israel esille tässä konferenssissa ei olisi koskaan tullut. Mutta oikeudenmukaisuus ja moraali uhrataan usein poliittisen hyödyn alttarille. Niillä valtioilla, jotka jäivät istumaan Ahmadinejadin puheen ajaksi, oli kaikilla omat selityksensä sille, miksi tekivät niin. Norjan ulkoministeri, Jonas Gahr Støre, joka puhui Ahmadinejadin jälkeen, puolusti asemaansa sanomalla, ettei kansainvälisen yhteisön tule antaa YK:n puhujapönttöä ääriaineksille. Vaikka tämä oli jo tapahtunut; Ahmadinejad oli jo puhujapöntön takana. Tärkein kysymys olikin: olisiko hänen puheellaan yhtään kuulijaa; puhujapönttö ilman yleisöä, tai ilman länsimaiden läsnäoloa, olisi lähettänyt vahvan signaalin Iranin presidentille ja muulle maailmalle. Ahmadinejadin näkemyksethän olivat hyvin tunnettuja jo etukäteen, joten ainoa oikea teko olisi ollut lähteä ja olla ottamatta osaa konferenssin irvikuvaksi tekemiseen.

Elie Wiesel sanoi kerran, että saattaa tulla aika jolloin olemme voimattomia estämään epäoikeudenmukaisuutta, mutta koskaan ei saa tulla aikaa, jolloin kieltäytyisimme protestoimasta. Kansainvälinen yhteisö on nyt asetettu koetukselle. Heidän eteensä asetettu tapaus on selvä: Israel on esimerkillinen, mitä tulee ihmisoikeuksien kunnioittamiseen - ei rikollinen, jollaisena se usein esitetään. Kansainvälisellä yhteisöllä on voimaa estää sellaiset epäoikeudenmukaisuudet. Kysymys on: tyytyvätkö maailman kansakunnat seuraamaan sivusta moraalista epäoikeudenmukaisuutta Israelia vastaan, sillä sen vastustaminen saattaisi olla esteenä niiden poliittisella esityslistalla. Valinta, mikä tehdään tässä kysymyksessä, saattaa olla kohtalokas ei ainoastaan Israelille, vaan maailmanlaajuiselle moraaliselle vakaudelle. Kansainvälisen yhteisön on valittava: Onko moraali ja oikeudenmukaisuus kaupan? Mikäli vastaus on ei, niin ainoa ratkaisu on tukea Israelia.

1. USA:N erikoislähettiläs George Mitchell, joka raportoi suoraan Obamalle, kertoi eilen keskusteltuaan pääministeri Benyamin Netanyahun kanssa, että USA haluaa kaksi valtiota Jordanjoen ja Välimeren välille. Hän lisää tähän presidentti Bushin aikoinaan keksimän haaveellisen lisäyksen, miten nämä kaksi kansaa sitten eläisivät rauhassa ja turvallisina rinnakkain. Mitäpä tuohon voi lisätä kuin mitä profeetta Jeremia sanoi kuultuaan väärän profeetta Hananjan ennustavan rauhanajan koittavan ylivoimaisen vihollisen kolkutellessa jo Jerusalemin portteja ennen lopullista kuristusotettaan kaupungista ja sen tuhoamista: ”Amen. Niin Herra tehköön. Täyttäköön Herra sinun sanasi, jotka olet ennustanut ja palauttakoon Herran Temppelin astiat ja kaikki pakkosiirtolaiset Baabelista tähän paikkaan”. (Jer.28:6)
Mutta Hananjan sana ei tullut Jumalalta, vaan hänen oman sielunsa voimasta.

Kas tässä Mitchellin sanoma Israelille keskusteltuaan ulkoministeri Avigdor Liebermanin kanssa: ”Toistin ulkoministerille, että USA:n politiikka pitää parempana – Israelin ja palestiinalaisten välistä konfliktia koskien – kahden valtion ratkaisua, joka mahdollistaa Palestiinan valtion elävän rauhassa Israelin juutalaisen valtion rinnalla, ja että me odotamme saavuttavamme kaikenkattavan rauhan koko alueella.”
Mistä lähteestä tämä sanoma tullee?

H Keinon ja T Lazaroff, jotka kynäilivät JP:n asiaa koskevan artikkelin, kehottavat lukijoita huomioimaan Mitchellin sanomaan sisältyvän tunnustuksen ”Israelin juutalaisesta valtiosta”. Tämä on jotain sellaista, mitä Hamas ei voine koskaan tunnustaa, ja jota – kuten Israelin olemassaoloakaan - ei myöskään Fatah ole Mohammed Dahlanin todistuksen mukaan koskaan tunnustanut.
Mutta taas Jeremian sanoin: ”Voiko etiopialainen muuttaa ihonsa ja pantteri pilkkunsa?” (Jer.13:23) Voisiko joskus tapahtua sellainen ihme, että Palestiinan kansa luopuisi vihan kylvöstään juutalaisia vastaan ja alkaisi kasvattaa uutta sukupolvea, joka suostuu asumaan rauhassa juutalaisen kansan rinnalla? Mutta voidakseen joskus toteutua, tuon ihmeen tulisi joskus alkaa, eli PA:n tulisi luopua lastensa kouluttamisesta vihaamaan ja tappamaan juutalaisia jopa oman nuoren elämänsä uhraten. Tätä kaikkea vaadittiin jo Oslon sopimuksissa 15 vuotta sitten ja kaikissa sen jälkeisissä sopimuksissa tai niiden luonnoksissa ilman näkyvää muutosta. Se on mahdollista, kuten Israelin arabien esimerkki Israelin sisällä osoittaa muutaman äärijärjestön levittämästä kiihotuksesta huolimatta, mutta ilmeisesti tämän PA:n johtavan sukupolven tulee poistua ja korvautua uudella. (JP)

2. MITCHELLIN sanoman taustalla on, kuten kommentoijat huomauttavat ja Mitchellkin vihjaa, Obaman suunnitelma laajasta Lähi Idän rauhansuunnitelmasta. Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaiseminen on tässä vain yksi sivujuoni, mutta sellaisena kuitenkin tärkeä, koska se koskettelee islamin käsitystä Lähi Idän maitten pyhyydestä, jonne läntiset ”ristiretkeläiset” ovat työntäneet Israelin vääräuskoisen valtion kuin etuvartioasemana. Tämän ajatuskuvion mukaan juutalaiset pelkällä läsnäolollaan häpäisevät islamin pyhää aluetta. Sillä, että tämä maarääpäle oli täysin takapajuinen, Ottoman-hallituksen takamaata ja sellaisena hyljeksitty ja unohdettu ennen juutalaisten maahanmuuttajien nostaessa muinaisen maansa sen alennustilasta, ei ole mitään merkitystä, kuten ei silläkään, että Israelin rinnalla palestiinalaisten asumat alueet tulisivat kokemaan ennen näkemättömän kehityksen ja uudistuksen, kuten on tapahtunut Israelin valtion virallisella alueella asuville muslimiarabeille. Obaman suunnitelma koskettelee kuitenkin alueita, ei yksittäisiä kansoja.

Lienee väärin vetää tästä turhan kiireisiä johtopäätöksiä, mutta ei voi välttyä käsitykseltä, että Obaman hallituksen politiikka tuskin huomioi alueen erikoispiirteitä. Mitchellin lausunnon loppuosa viittaa tähän rauhantilan saavuttamiseen koko Lähi Idän alueella. Obaman hallitus näyttää lähtevän toteamuksesta, että Israelin ja palestiinalaisten välisen ongelman ratkaiseminen on avain laajemmalle sopimukselle. Se on kuin kivi kengässä, joka häiritsee rauhallista kävelytahtia juoksemisesta puhumattakaan. Lieneekö tässä kehittymässä laaja Lähi Itää ja Israelia koskeva sopimus, kuten profeetta Danielille näytettiin? (Dan.9:27)(JP)

Israel Update kirjoitti, että PA:n tulisi luopua lastensa kouluttamisesta vihaamaan ja tappamaan juutalaisia. Näin on. Nykyajan palestiinalaiset opettavat lapsiaan pienestä pitäen vihaamaan ja halveksimaan juutalaisia. Tässä suhteessa tämän päivän palestiinalaiset toimivat samassa hengessä kuin samalla alueella n. 2500 vuotta aikaisemmin eläneet filistealaiset, joista Jumala sanoi profeetan kautta seuraavasti: "Filistealaiset ovat kostaneet Juudalle. Ikimuistoisen vihansa ajamina ja kaunaa ja inhoa täynnä he ovat levittäneet tuhoa." Hes.25:15. Voiko enää paremmin kuvata palestiinalaisia?

Jumala jatkaa: "Minä kohotan käteni ja rankaisen filistealaisia...minä kostan heille kovalla kädellä, ankarasti minä rankaisen heitä...silloin he tietävät, että minä olen Herra.

Näin käy. Jonain päivänä arabit, muslimit ja palestiinalaiset tulevat tietämään, että Allah ei ole Herra vaan Jahve.

Mitä tulee siihen, että Palestiina ja Jerusalem ovat islamin pyhää aluetta, jonne on muka tullut vieras ja epäpyhä syöpäpesäke juutalaisvaltion muodossa, niin asiahan on täysin päinvastoin. Juutalaiset olivat Pyhässä maassa jo yli 1800 vuotta ennen kuin islam edes syntyi. Muslimit ovat siten myöhäinen ja vieras tunkeutuma Pyhällä maalla.

On valitettavan yleistä, että muslimit eivät halua tunnustaa mitään Pyhän maan historiaa ennen islamin aikaa. Kun presidentti Clinton yritti saada Arafatia myöntämään, että Temppelivuorella oli ollut ennen Kalliomoskeijaa juutalainen temppeli, niin Arafat ei voinut tätäkään myöntää, vaan selitteli vain, ettei siellä muuta ole ollut kuin Allah.

Keskustele nyt sitten järkevästi tällaisten historian tunnustettujen tosiasioiden kieltäjien kanssa. Se on täysin mahdotonta.

Juutalaiset ovat tulleet kotiinsa ja omille perintömailleen. Kun juutalaiset olivat karkotettuina monien maailman kansojen keskuuteen, muutti alueelle sillä välin vieraita kansoja vieraine uskontoineen. Nyt kun alueen oikea perilliset ovat saapuneet ikiaikaiseen, Jumalan juutalaisille lupaamaan kotimaahan, on väliaikaisten vuokralaisten syytä antaa israelilaisille kunnioittavasti tilaa. Kun arabit eivät niin tee, vaan vastustavat juutalaisvaltion olemassaoloa Lähi-idässä, arabit eivät sodi vain juutalaisia, vaan itse taivaan Jumalaa vastaan. Tämän takia palestiinalaisten ja muiden arabien tuomio lähestyy.

Gavriel Eskelin tilannekatsaus Israelista 7.4.2009

TILANNEKATSAUS ISRAELISTA

Hyvät Israelin ystävät.

Kirjoitan tämän katsauksen maan tilanteeseen juutalaisten pessahin alkamisillan aattona.

Netanjahun hallitus on ottanut vallankahvan monikätiseen kouraansa pyrkien selvittämään Olmertin hallituksen tekemien erehdysten ja vahinkojen suuruutta ja tapaa, millä ne korjataan. Suurimpia ovat tietenkin kaksi sotaa, joita ei millään saa tekemättömiksi, ensin toinen Libanonin sota ja sen jälkeen Valettu lyijy -operaatio Gazassa, joitten molempien seurauksena Israelin Puolustusvoimien (IDF) maine kärsi korjaamattomia kolhuja vahvistaen samalla niiden terrorijärjestöjen asemaa, jotka oli tarkoitus tuhota tai ainakin vähentää ratkaisevasti niiden valtaa.

Toinen suuri onnettomuus on tapahtunut salaa julkisuudelta keskusteluissa palestiinalaishallinnon (PA) asettaman keskustelutiimin kanssa. Israelin puolesta niitä johtanut ulkoministeri Tzipi Livni ei ole missään vaiheessa suostunut paljastamaan, mistä hän on sopinut ja mitä hän on luvannut. Jopa äärimmäisen vasenta laitaa kulkevat kommentaattorit ovat todenneet, että suurta vahinkoa on aiheutettu Israelille, mikä nyt kaatuu Israelin seuraavalle neuvottelutiimille vaikeuttaen sen asemaa, koska PA:n neuvottelijat tulevat kaikessa vetoamaan Livnin ja Olmertin lupaamiin myönnytyksiin ja lupauksiin.

PA:n puheenjohtaja, jonka kausi päättyi virallisesti tammikuun 10. päivänä mutta joka jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut, ilmoitti eilen, että hän katkaisee kaikki suhteet Israelin uuden hallituksen kanssa eikä suostu keskustelemaan mistään, ennen kuin Israel suostuu samaan, mitä Hamasilta vaaditaan, eli kaiken rakentamisen keskeyttämiseen Juudeassa ja Samariassa, mikä tietenkin tarkoittaa vain juutalaisten rakentamista, palestiinalaiset saavat rakentaa niin paljon kuin sielu sietää. Toiseksi Israelin tulee tunnustaa kaikki PA:n kanssa tehdyt sopimukset, ja kolmanneksi tunnustaa kahden valtion periaate. Netanjahu ei ole sitä halunnut tehdä, sillä hän ei katso myönnytysten ja alueluovutusten tuovan rauhaa, vaan pikemminkin sotaa ja väkivaltaa. Miten Mahmud Abbas aikoo hoitaa yhteiset asiat – joita kuitenkin on jo pelkästään länsivaltojen holtittomasti myöntämien miljardien siirrot PA:n tileille – jää nähtäväksi. On vaikea nähdä, mitä Abbas, jonka valta ei omiensa parissa ulotu juuri Ramallahin hallintokeskuksen Mukatan sienien ulkopuolelle, tulee tekemään. Hän ei ole suosittu Länsirannalla, kuten hänen reviiriään kutsutaan, eikä hän uskalla liikkua siellä. Enimmäkseen hän onkin ulkomailla, jossa häntä vieläkin suositaan, varsinkin länsimaissa.

USA:N UUSI presidentti Barack Hussein Obama, se BHO, kävi vierailla Turkissa, jossa hän muslimeja kosiskellessaan ilmoitti selkeästi kuuluvansa heidän joukkoonsa "puhuessaan ihmisistä, joilla on muslimiperheenjäseniä kuten minulla". Hänen fyysinen isänsä Keniassa oli muslimi, ja hänen kasvatti-isänsä Indonesiassa oli muslimi. Sharia-lain mukaan uskonto periytyy perheessä isältä lapsille, jonka mukaan BHO alias Soetero on muslimi. Hän tosin sanoi kerran "kirjoittautuneensa" kristilliseen kirkkoon, mutta kristityksi ei tulla kirjautumalla vaan uudestisyntymällä. Hän ei tiettävästi ole esittänyt todistusta "kirjautumisestaan", kuten ei myöskään synnyinmaastaan. BHO sanoi puhuessaan Turkissa, että hän tulee "kaikella voimallaan tukemaan kahden valtion periaatetta, jonka mukaan Israel ja Palestiinan elävät rinnakkain rauhassa ja turvallisina", kuten tuo Bushin aikoinaan ilmaisema haaveellinen mantra kuuluu. Netanjahu nimitti tiimin valmistelemaan ohjelmaa hänen hallitustaan varten, miten keskusteluja PA:n kanssa tullaan käymään ja miltä pohjalta. Netanjahu lähtee siitä, ettei maan luovuttaminen tuo rauhaa, vaan sitä ennen on rakennettava yhteiskuntaa henkisesti ottamaan vastuuta sekä kasvattamaan taloudellista vakavuutta uudelle valtiolle. Tältä pohjalta syntyy elinkelpoinen Palestiinan valtio, hän uskoo.

BHO KUMARTELI siinä määrin Iranin suuntaan – tehtyään ensin protokollan vastaisen syvän kumarruksen Saudikuninkaan edessä, että Saudi Arabia on esittänyt kovaa kritiikkiä hänen liittolaismaitten unohtamisesta ja Iranin kasvavan vaikutusvallan tunnustamisesta. Tätä monet maltillisina pidetyt muslimivaltiot ovat kauhistelleet, koska BHO on puheillaan antanut Iranille lähes avoimen valtakirjan toimia kuten parhaaksi katsoo, myös ydinaseen suhteen.

Israelin uudella hallituksella tulee olemaan vaikea aika pyrkiessään saamaan ulkomaista tunnustusta ja nimenomaan länsivaltojen parissa. Heristeleviä sormia nousee varsinkin EU:n johdon taholta, jotka vaativat lisää myönnytyksiä ja jotka ovat kauan sitten menettäneet kärsivällisyytensä – kuten he uskovat – Israelin venkoilun vuoksi. EU on USA:n tavoin kallistumassa Hizbullahin ja Hamasin hyväksymisen puolelle, minkä johdosta saamme pian nähdä Fatahin ja Hamasin yhteishallituksen Gazassa ja Länsirannalla. Näin aluksi, kunnes Hamas nielaisee Fatahin kokonaan, jos tuollaisen kehityksen annetaan tapahtua.

Palestiinalaisten harjoittama väkivalta Juudeassa ja Samariassa on selvästi nousemassa. Israelin turvallisuusjohtajat, kuten Shin Betin pomo, ovat varoitelleet, että Fatah on valmistautumassa uutta – kolmatta – intifadaa varten. Abbasin antama varoitus ja vaatimus on selvä osoitus siitä, että PA:n johto on tässä mukana, varsinkin sen nuori kaarti, joka haluaa toimintaa Abbasin dementoituneen hallintokauden jälkeen.

Israelin poliisi oli tuhoamassa kolme israelilaista puskutraktorilla murhanneen terroristin kotitaloa Mukaberin lähiössä Jerusalemissa, kun arabi yritti ajaa autollaan kolmen liikennettä valvovan poliisin yli. Poliisit haavoittuivat jalkoihin, mutta onnistuivat pysäyttämään arabin, joka sai lopulta surmansa läheisen talon katolla olleen poliisin kivääristä. Mukaber-lähiön muktar, kylänjohtaja, kutsui arabin ampumista raakalaismaiseksi murhaksi väittäen, että arabin auto sai ohjausvian, jonka johdosta hän ei pystynyt hallitsemaan ajokkiaan. Muktar sanoi vihaisena, että hän on tähän saakka yrittänyt hillitä väkivaltaa lähiössään, mutta ettei hän enää sitä tee, "väkivalta saa hänen puolestaan rehottaa vapaasti".

Autojen kivitykset ja palopommien heittelyt kuten myös ampumisvälikohtaukset ja yritykset haavoittaa juutalaisia veitsin tai pistoolein ovat lisääntyneet arabialueitten lähellä. Esimerkkinä tästä on muutama päivä sitten Bat Ainin juutalaiskylässä tapahtunut murha, jossa 20-vuotias arabi murhasi pienellä kirveen tapaisella aseella 13-vuotiaan pojan ja haavoitti pahoin toista 7-vuotiasta. Tämä keskellä kirkasta päivää. Murhaajaa ei ole saatu kiinni. Viimeisin terrori-isku oli Beersheban lähellä sattunut, jossa 16-vuotias beduiinityttö yritti ampua poliisin, mutta joka valppaana sai sen estettyä ja pystyi syntyneen laukausten vaihdon aikana surmaamaan tytön maanitellen häntä ensin antautumaan. Poliisi pelkää, että hän oli joutunut al-Qaidan aivopesemäksi, vaikka hän päiväkirjassaan valittikin Gazassa elävien sukulaistensa ahdinkoa sanoen: "Kuulen heidän huutonsa Gazassa".

Tässä tämän hetken tunnelmat Israelissa, jossa kesä tekee tuloaan, ja Kinneretin vedenpinta on 45 cm alle hälytysrajan, eli 4,5 metriä alle maksimin. Tulee kuuma ja kuiva kesä.

Huomeniltana syödään perinteinen pessah-ateria, kaikkine rituaaleineen ja ruokalajeineen, vaikka lama on tukemassa tännekin; lomautettuja 71 % enemmän kuin viime vuonna tähän aikaan. Mutta maassa on muuten rauhallista, joten tervetuloa lomailijat ilman pelkoa.

Kastel 07.04.09
Gavriel

Raamattu sanoo, että Israelista on siinnyt kokonainen suuri joukko, pakanakansojen paljous.

On huomattava mm. seuraava. Kun Jaakob siunasi poikansa Efraimin, hän sanoi: (1.Moos. 48:17-19)

"17 Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle.

18 Hän sanoi isälleen: "Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."

19 Mutta isä ei suostunut, vaan sanoi: "Tiedän, poikani, tiedän. Myös Manassesta on tuleva kokonainen kansa, ja hänkin on kasvava mahtavaksi, mutta hänen nuorempi veljensä tulee vielä mahtavammaksi ja hänen jälkeläisistään kasvaa kansojen paljous"

Tuo "kansojen paljous" (Vanhassa käännöksessä väärin käännetty 'kansan paljous') on hepreaksi "Melo ha Goyim". Eli Manassesta oli tuleva vain yksi kansa, mutta Efraimista kokonainen kansojen (monikko) paljous. Kansat=goyim siis ei-juutalaisia. Tämä sama käsite pomppaa uudestaan esiin Paavalilla Roomalaiskirjeen 11:25-26 :

"Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus- hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,

26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.

27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

Tuo kohta, joka vanhassa käännöksessä on "pakanain täysi luku", on hepreaksi "melo ha goyim". Eli Paavali viittaa tuossa jakeessa 25 Efraimista siinneisiin kansoihin! Eli oikeampi käännös "pakanain täydelle luvulle" on "kansojen paljous", tai sitten myös 1. Moos. vastaava kohta pitäisi kääntää, että Efraimista sikiää "pakanain täysi luku".

Huomatkaa, että puhuessaan juutalaisista, siis Juudasta, Paavali sanoo, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus. Siis tarkoittaen vain Juudaa l. juutalaisia, ei koko Israelia. Kun juutalaiset käänsivät selkänsä evankeliumille, paatumus kohtasi Israelia vain osaksi. Pakanakansoihin sulautuneita Efraimin ja pohjoisen valtakunnan heimojen rippeitä se ei koskenut.

Peitto lähtee nykyisten juutalaisten, eli Juudaan ja häneen liittyneiden etelävaltakunnan heimojen päältä sitten, kun Efraimin (eli Pohjoisesta valtakunnasta siinneiden kansojen) täysi luku on tullut sisälle Jumalan valtakuntaan.

Lukekaapa ajatuksen kanssa Room. 11. Tämä Juudan eli juutalaisten paatumus, se että juutalaiset käänsivät selkänsä Messiaalleen, oli edellytys sille, että evankeliumia voitiin julistaa pakanoille. Tämä taas oli ja on edellytys sille, että pakanoihin sekoittuneet kadonneen Israelin lapset kuulevat evankeliumin, ”Ja niin kaikki Israel on pelastuva”.

Tämä liittyy Ilmestyskirjaan. Sanoma Jeesuksesta on julistettava kaikille kansoille, jotta kaikkiin pakanakansoihin sekoittuneet Israelin sukukuntien rippeet voivat kuulla evankeliumin. Tämä liittyy 144 000 valittuun. Jokaisesta pakanoihin sekoittuneesta Israelin sukukunnasta pitää pelastua siis ainakin tuo 12 000 kustakin, ennen kuin juutalaiset eli Juudan heimo alkavat huutaa: "Siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimessä" ja Jeshua palaa takaisin.

Ilmestyskirjan luettelossa 144 000 joukossa on alkujaan mainittu kaikki heimot, myös Dan. Sen sijaan Efraimia ja Manassea ei ole eroteltu, vaan puhutaan ”Joosefin heimosta”. Dan ei siis ole kadotettu heimo (jota tulkintaa on joissain piireissä levitetty).

2.1 Evankeliumin pitää samalla saavuttaa ainakin nuo 12 000 valittua jokaisesta Israelin sukukunnasta.

2.2. Pakanain täysi luku l. Efraimista siinnyt kansojen paljous on tultava sisälle "ja niin koko Israel on pelastuva".

2.3. Tällöin häviää peitto Juudan silmiltä, ja he toivottavat Jeesuksen tervetulleeksi: "Siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimessä!".

2.4. Tällöin Herramme Jeesus (Jeshua) palaa takaisin! Tulee loppu tälle ajalle, ja ylösnousemus, sillä kuten rabbi Shaul (Paavali) sanoo "jos heidän hylkäämisensä (juutalaisten selän kääntäminen Messias Jeshualle) on tullut pakanoille valkeudeksi, mitä muuta on heidän armoihin ottamisensa kuin elämä kuolleista?

Tutkimukset tuovat jatkuvasti uutta tietoa Israelin väitetyistä sotarikoksista Gazasta. Esimerkiksi huhu, jonka mukaan israelilainen tarkka-ampuja olisi tappanut palestiinalaisäidin ja hänen kaksi lastaan, kun he kävelivät vahingossa väärään suuntaan, ei pidä paikkansa. Sotilas oli ainoastaan ampunut varoituslaukauksia, yksikään luoti ei osunut näihin kolmeen siviiliin. Toisen huhun mukaan sotilaat menivät erään talon katolle ammuskelemaan huvikseen ja ampuivat samalla kuoliaaksi vanhan naisen. Tällaisesta tapauksesta ei ole löytynyt mitään todisteita. Lähi-itäuutisointia seuraavan CAMERA-järjestön internetsivulla on englanniksi tarkempia tietoja asiasta:
ChargesofIDF"WantonKilling"Crumble
http://www.camera.org/index.asp?x_context=2&x_outlet=35&x_article=1647

Helsingin Sanomat on yksi niistä suomalaismedioista, jotka tiedottivat näyttävästi israelilaisen Ha'aretz-lehden "paljastuksista". Valitettavasti toimittaja Jukka Huusko ei suostu oikaisemaan vääriä tietoja vaan kutsuu uusien tietojen levittämistä "PR-kampanjaksi" (HS 27.3.2009):

"Samaan aikaan ihmisoikeusjärjestöjen todistukset ja israelilaisten sotilaiden omat tunnustukset Gazan sodan julmuuksista ja mahdollisista sotarikoksista ovat laskeneet Israelin arvostuksen maailmalla pohjamutiin. PR-kampanja tuskin riittää. Jos Israel haluaa pysyvää rauhaa ja haluaa palauttaa maineensa Lähi-idän kukoistavana ja menestyvänä demokratiana, siltä odotetaan tekoja."

Israel on monesti rangaissut laittomuuksiin syyllistyneitä sotilaitaan ja toivottavasti tekee niin nytkin. Sen sijaan sen ei pidä uhrata sotilaitaan tekaistujen syytteiden takia. Jos Israel puolustautuu valheita vastaan ja sitä sanotaan Helsingin Sanomissa PR-kampanjaksi, Israelin maineen lisäksi kärsii myös Helsingin Sanomien uskottavuus. Jukka Huusko vaatii Israelin vastuuseen teoistaan, hänen pitäisi siis itsekin olla valmis ottamaan vastuu omista kirjoituksistaan.

Jukka Huusko odottaa palautettanne osoitteessa jukka.huusko@hs.fi. Voitte lähettää kirjeistänne kopion osoitteisiin hs.mielipide@hs.fi ja hs.ulkomaat@hs.fi sekä piilokopion meille.

SuomenTakeaPen
suomi1@takeapen.org
http://www.takeapen.org/suomi

ISRAELIN TILANNE 524

1. ISRAELIN sisäpoliittinen tilanne on eräänlaisessa suvantovaiheessa. Ehud Olmertin keskusta-vasemmistohallitus elää – toivon mukaan ainakin - viimeisiä päiviään. Olmertin hallituskauden tapahtumista huomattavimmat ovat Israelin kannalta huonosti päättynyt toinen Libanonin sota, jonka perusteella sekä Israelia avoimesti uhmaavat muutaman tuhannen miehen terrorijärjestöt että vihamieliset ulkovallat ovat rohkaistuneet ja sanovat Israelin lopullisen tuhoutumisen alkaneen, sekä 23 päivää Gazan kaistalla käyty operaatio Valettu lyijy, mitä Israelin hallitus ei luokitellut sodaksi. Mutta myös tämä jälkimmäinen sotiminen on saanut runsaasti kärjekkäitä huomautuksia, koska Israelin ja palestiinalaisten kärsimien tappioiden, Israelin 13 kuollutta, joista osa siviilejä, ja Gazan palestiinalaisten 1370 kuollutta, niistä n. 600 aseistettuja, ja n. 5500 haavoittunutta, jälkeen, IDF:n vedettyä viimeiset joukkonsa pois Gazan rantakaistaleelta, voitiin todeta, että asetetut päämäärät, Hamasin ja muitten terrorijärjestöjen raketti- ja kranaattitulen lopettaminen Israelin siviilikohteisiin epäonnistui, kuten myös Hamasin hallinnon kaataminen Gazassa ja sen uudelleen aseistautumisen estäminen jäivät saavuttamatta.

IAF (ilmavoimat) aloitti operaation Valettu lyijy suorittamalla lukuisia pommituslentoja pyrkien tarkkoihin tiedustelutietoihin perustuen eliminoimaan Hamasin aseverstaat ja –varastot sekä tuhoamaan sen infrastruktuuria pommittamalla laitoksia ja jopa moskeijoita, joihin Hamas oli varastoinut aseitaan kuten myös koonnut niihin aseistettuja joukkojaan.

Pommitettuaan muutaman päivän IDF veti henkeä yrittäen selvittää iskujen vaikutuksen, mutta joutui toteamaan, että Olmertille vastenmielinen maaoperaatio oli lopulta kuitenkin aloitettava. Se tehtiin hyvin varoen raskaitten panssareitten suojaamina, tykistön ja ilmatuen varjossa. Armeijan yksiköitten varovaisuus johtui tiedoista, joitten mukaan Hamas oli kaivanut kymmeniä kilometrejä pitkiä luolastoja armeijan oletettujen etenemisteitten alle ja viereen, joista sen pelättiin iskevän pommeillaan ja panssariohjuksillaan joukkoja ja panssareita vastaan. Nämä tiedot todettiin kuitenkin perättömiksi. Armeijan maayksiköt eivät myöskään hyökänneet tiheisiin asutuskeskuksiin vain muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Sotilaita kuoli ja haavoittui enemmän omien luodeista kuin palestiinalaisten aseitten kautta.

PAHINTA vahinkoa Israelin maine on saanut siitä, että Hamas julkisti taistelujen aikana jatkuvasti vääristeltyjä tietoja, kuten amerikkalaisen koulun pommittamisesta ja useista kuolleista siellä, mikä osoittautui perättömäksi. IDF voi ottaa tästä osavastuun päällensä siksi, ettei se sallinut kansainvälisten journalistien pääsevän seuraamaan sotatapahtumia paikan päällä. Jos tämä olisi sallittu, he olisivat pystyneet tarkistamaan tapahtumat välittömästi. Maailman lehdistöön levitettyjen vääristeltyjen tietojen oikaiseminen on aina lähes mahdotonta, koska vahinko on jo päässyt tapahtumaan eivätkä tietotoimistot ole enää kiinnostuneita eilispäivän uutisista.

Täten Israelin operaatio Gazassa on tuonut ja tuo jatkuvasti uusia syytöksiä ja jopa kanteita vastuuhenkilöitä vastaan, joita syytetään sotarikoksista kansainvälisissä oikeuslaitoksissa. Tämä kaikki on omiaan murentamaan IDF:n korkeaa taisteluhenkeä, joka on ollut ominaista armeijalle sen alkamisesta lähtien. Sotilaita syytetään myös siviilien tarkoituksellisesta surmaamisesta ja haavoittamisesta, sekä graffiteista ja palestiinalaisia solvaavien lehtisten levittämisestä asuntoihin ja laitoksiin, joissa he majailivat tai kävivät operaation aikana.

Israelin vasemmistolainen lehdistö on oudosti muuttanut aiemman armeijalle myönteisen kirjoittelun solvaavaksi ja ulkomaisten syytösten vakuuttelemiseksi aidoiksi. Niiden web-sivuilla on julkistettu sotilaitten antamiksi väitettyjä lausuntoja, joissa nämä kertovat todistaneensa juuri sellaisia tapauksia, joista armeijaa syytetään, kuitenkin ilman selvää näyttöä.

2. LEHDISTÖN avoimen vihamielisyyden syy lienee Netanjahun hallituksen muotoutuminen, jota syytetään äärioikeistolaiseksi ja ennustetaan, että se tulee kohtaamaan ylipääsemättömiä vaikeuksia yrittäessään selittää ulkomaailmalle ministereittensä rauhantahtoa. Varsinkin USA:n uuden presidentti Obaman johtaman hallituksen väitetään asettuvan suoraan vastarintaan Netanjahun hallituksen politiikkaa vastaan.

Yksi pahimpia Israelin sisäpolitiikkaa rassaavia ilmiöitä on Israel Beiteinu (Israel Kotimme) puolueen puheenjohtajan Avigdor Liebermanin kärjekkäät lausunnot vaalikiertueittensa aikana, joissa hän esitteli omaa suunnitelmaansa Israelin arabienemmistöisten kaupunkien vaihtamisesta palestiinalaisten kaupunkien kanssa Juudeassa ja Samariassa. Tästä häntä syytetään rasistiksi ja inhimillisyyden viholliseksi. Tosiasia kuitenkin on, että Israelin arabiväestö on omalla käytöksellään ja avoimella Israelin vihamielisyydellään kadottanut suurelta osin juutalaisväestön luottamuksen. Israelin sisällä viimeisissä vaaleissa Israel Beteinu sai 15 kansanedustajaa ja nousi Netanjahun hallituksen tärkeimmäksi puolueeksi Likudin jälkeen. Avigdor Lieberman on ehdolla Netanjahun hallituksen ulkoministeriksi, mitä varsinkin äärivasemmisto, jota edustavat myös monet työväenpuolueen jäsenet, on havainnut vaikeaksi hyväksyä. Monet ovat kuitenkin todenneet, että vaalitaistelujen aikana annettuja lausuntoja ei voi ottaa todesta. Ihminen sopeutuu saamansa tehtävän mukaan, joko kasvaa sen mittaiseksi tai sitten havaitaan, että hän on siihen sopimaton.

Tärkein rajapyykki Netanjahun hallituksen muodostamisessa ohitettiin kuitenkin tiistai-iltana, jolloin työväenpuolueen edustajat kokoontuivat Tel Avivissa päättämään puheenjohtajansa Ehud Barakin esityksestä liittyä Netanjahun hallitukseen. Ennen äänestystä käytiin kiivasta sananvaihtoa parin tunnin ajan, jonka jälkeen äänestettiin. Tulosten tullessa julkisiksi kahdeksan maissa illalla selvisi, että Barakin esitys voitti 680 ääntä vastaan 508. Barakista tulee siten Netanjahun johtaman hallituksen puolustusministeri, ja lisäksi puolue sai neljä muuta ministerin paikkaa. Tulosta voidaan pitää maan tulevaisuuden ja miksei Netanjahun hallituksen kannalta onnellisena. Maata uhkaavat monet vaarat, joista kiireisimpiä Iranin ohella on talouslama, joka on alkanut tuntua Israelissakin työttömien jonojen kasvaessa ja vähävaraisille jaettavien ilmaisten tai halpojen ruoka-annosten määrän noustessa.

3. USA:N uusi presidentti Barack Hussein Obama (BHO) ei ole selvästi ilmoittanut, mitä politiikkaa hän tulee ajamaan Israelin ja palestiinalaisten välisissä rauhanneuvotteluissa. Sen hän kuitenkin ilmoitti, että asia nostetaan kiireyslistan kärkeen. Toiseksi hän julisti samaan aikaan, että hän tulee painottamaan kahden valtion periaatetta, joissa "kaksi kansaa voivat asua rinnakkain rauhassa ja turvallisina", lainaten näin presidentti Bushin käyttämää haaveellista kielikuvaa, mikä hyvin huonosti vastaa raakaa todellisuutta alueella.

PA:n puheenjohtaja Mahmoud Abbas, joka tunnettiin terroriaikanaan nimellä Abu Mazen, on alkanut puhua arabiliiton hyväksymän alun perin Saudi Arabian 2002 tekemän rauhansuunnitelman puolesta, joka edellyttää Israelin vetäytymistä 1949 aselepolinjoille, arabipakolaisten ja heidän jälkeläistensä paluuoikeutta entisille asuinpaikoilleen, Jerusalemin jakamista ja monia muita vaatimuksia, joita Israel ei voi millään hyväksyä.

Obaman nimittämä lähettiläs Robert Mitchell matkustanee Israeliin pian sen jälkeen, kun Netanjahun hallitus on muodostettu. Silloin alkanee muotoutua Obaman kaavailema uusi Israelin-politiikka. Netanjahu tunnetaan sujuvasta käyttäytymisestään ja englannin kielen taidostaan, mikä varmaan auttaa suhteitten syntymisessä.

4. Israelin kannalta Barack Hussein Obaman lähentymisyritys Irania ja Syyriaa kohtaan ei lupaa hyvää, sillä molemmissa valtioissa elätetään toiveita Israelin tuhoamisesta, mihin liittyy BHO:n yritys aloittaa keskustelut myös Hizbullahin ja Hamasin kanssa, jotka vannovat lopulta tuhoavansa Israelin, tuon "islamin sydänalueelle työnnetyn länsivaltojen etäispesäkkeen, joka tulee poistaa parantumattoman syöpäkasvaimen tapaan".

Kastel 26.03.09 Gavriel

Venäjällä on paha mielessä ja se tulee pahasti haavoittumaan sitä toteuttaessaan. Venäjä on saamassa takaisin vanhaa aggressiivisuuttaan ja raakuuttaan. Valkoisen Talon kirjeenvaihtaja Bill Koenig ja minä keskustelimme siitä radiossa lauantaina 21.3. live-ohjelmassani. Tiedämme tämän varmasti: Venäjän hyökkäys Israeliin ei ole vielä tapahtunut. Se on tuleva tapahtuma, mutta emme tiedä kuinka pian. Sitä sanotaan usein Googin-Maagogin sodaksi. Josefuksen mukaan muinaiset skyyttalaiset asuttivat Maagogin maata, joka on nyt Venäjä.

Seuraavassa, mitä muuta tiedämme Hesekielin luvusta 38. Monet islamilaiset maat tulevat osallistumaan. (jae 5). Se tapahtuu "päivien lopulla" (jakeet 8 ja 16). Israelilaiset "asuvat turvallisina" (jae 8). Tärkeä motiivi on ryöstää Israelin omaisuus (jae 12). Monet maat vastustavat, mutta eivät sekaannu (jae 13). Jumala on vihainen, koska joukot valtaavat Hänen maansa (jae 16). Jumala langettaa ankaran tuomion hyökkääjille (jae 22). Monet kansat pelkäävät ja tunnustavat, että Hän on Herra (jae 23).

Skenario luvussa 39 ilmoittaa, että vihollisen tuho on suuri (jae 4). Jumala lähettää tulen joidenkin tässä hyökkäyksessä Israeliin mukana olleiden maiden päälle (jae 6). Jumalan pyhä nimi tehdään tunnetuksi Israelissa ja he tulevat tietämään, että Hän on Israelin Pyhä (jae 7). Israel polttaa aseita seitsemän vuotta, mikä voi osoittaa, että tämä on Ahdistuksen aikainen sota (jae 9). Venäjää ja sen liittolaisia haudataan Israelissa seitsemän kuukautta (jae 12). Israel tulee tietämään, että Israelin Herra Jumala järjesti tämän. Hänen kunniansa asetetaan kansojen keskelle ja Israeliin (jae 21). Israeliin tulee jonkinlainen hengellinen herääminen (jae 22). Jumala ei enää peitä heiltä kasvojaan, sillä Hän vuodattaa Henkensä Israelin huoneen päälle (jae 29). Tätä ei pidä sekoittaa ”koko Israelin pelastumiseen” Toisessa Tulemuksessa.

Koska Raamatun profetia on pikakelauksella, meidän täytyy kiinnittää huomiota tärkeisiin käynnissä oleviin tapahtumiin. Yksi asia, jota taivaita tarkkailevat ovat pohdiskelleet, on että, mikä on se rikkaus, jonka Israel omistaa ja joka on niin tärkeä, että Goog (Venäjä) liittolaisineen on valmis hyökkäämään Israeliin ryöstääkseen sen. Tarina, jota monet näyttävät luulevan vähäpätöiseksi, on se tosiasia, että Israel on juuri löytänyt viisi biljoonaa (10¹²) kuutiojalkaa luonnonkaasua Haifan rannikolta. Ja tämä on vasta tarinan alku. Uskotaan, että sieltä löytyy kohta paljon lisää, kuten myös eri puolilta maata öljyä, jota ei vielä ole löydetty,. Öljy voi olla spekulaatiota, mutta luonnonkaasu on faktaa.

Venäjä tarvitsee luonnonkaasua! Siinä syy, miksi se valtasi entisen Georgian neuvostovaltion. Lisäksi Venäjä rakentaa satamia Syyriassa ja Libyassa. Libya on yksi tämän lähestyvän sodan osanottajista. Toinen osanottaja – Turkki – on nyt enemmän Venäjän puolella kuin koskaan. Ensisijaisen tärkeä osanottaja Googin-Maagogin sodassa on Iran, joka kaiken aikaa vahvistaa siteitään Venäjään.

Mitä tulee rikkauksiin eli “saaliiseen” Israelissa, niin siihen tulisi laskea Kuolleenmeren rikkaudet ja teknologinen varallisuus. Kuitenkin tämä luonnonkaasulöytö on se, jota kaikkien tulisi tarkkailla. Se on palapelin puuttuva pala! Ja silti tuskin kukaan kiinnittää siihen huomiota. Media sanoo vain, että se on suuri omaisuus Israelille, koska heillä ei ole hajuakaan Hesekielin luvuista 38-39 ja siitä, kuinka tämä löytö voisi koskea Raamatun profetiaa.

Palaten teemaan päivän tapahtumien nopeasta eskaloitumisesta tri.Thomas Ice sanoo: “Asiat ovat edenneet niin nopeasti viimeisten kuuden kuukauden aikana, että näyttämön pystyttäviä tapahtumia tulee esiin sellaista vauhtia, että kukaan ihminen ei pysy mukana. Profetia on pikakelauksella.”

Tri.Ice sanoo: ”Jumalan historian suunnitelma etenee aina suhteessa siihen, mitä Hän on tekemässä Israelille. Siten se tosiasia, että Israelia valtiona on jälleenrakennettu ja tämä jälleenrakentaminen edelleen jatkuu, on profeetallisesti merkittävä, niin merkittävä, että se tekee Israelista Jumalan lopunaikojen ’supermerkin.’ Ellei Israel olisi jälleen valtio, niin lopunajan tapahtumien olisi mahdotonta tapahtua, koska niin monet niistä tapahtuvat tuossa pikkuisessa maassa, tai suhteessa siihen. Mutta se on palannut ja niin vain on, että kaikkia muitakin Raamatun profetian puitteita valmistellaan suurta historian finaalia varten.”

On tragedia, että tämän päivän seurakunta ei välitä tästä aiheesta, mutta Raamattu ennustaa pilkkaajien tulemisen loppua lähestyttäessä (2.Piet. 3:4). Ja mikä pahinta, suuri osa pilkkaamisesta tulee kirkkojen saarnatuoleista ja se murehduttaa monia meistä, että kerran niin terveet kirkkokunnat ja seurakunnat omaksuvat nyt korvausteologian, joka sanoo, että seurakunta on uusi Israel. Vaikka aika on pimeä, niin silti pidä katseesi taivaalla – vaikka niskasi jäykistyisikin! Kuulostele mahtavaa pasunan soittoa! Näyttämön pystyttämisen merkkejä ei milloinkaan ole ollut näin runsaasti! Tämä autuas toivo ei ole kaikilla!

Voi todella sanoa, että International Herald Tribune on New York Times'in sisarjulkaisu. Kuten New York Times, IHT ei koskaan nähnyt liberaalia, jota se ei rakastanut eikä konservatiivia, jota se ei vihannut -- eikä faktaa, josta sen toimittajat eivät osanneet kehittää tarinaa.

Times yleensä käyttää IHT:ia kansainvälisenä tappajanaan varaten omat sivunsa edistämään demokraattisen puolueen politiikkaa.

IHT julkaisi tarinan otsikolla "Is Global Rebranding What Israel Needs (Tarvitseeko Israel Globaalia uudelleen luokittelua)?" Juttu alkoi Israelin tunnistamisella paaria-luokan valtioksi:

Sen urheilujoukkueet kohtasivat vihamielisyyttä ja väkivaltaisia mielenosoituksia Ruotsissa, Espanjassa ja Turkissa. Mauritania on sulkenut Israelin suurlähetystön. Suhteet Turkkiin, tärkeään muslimiliittolaiseen, ovat kärsineet pahasti. Ryhmä kansainvälisiä tuomareita ja ihmisoikeustutkijoita vaati hiljattain tutkimusta Israelin toimista Gazassa. "Israel Apartheid-viikko" veti tässä kuussa osanottajia 54 kaupungissa eri puolilla maailmaa järjestäjien mukaan kaksi kertaa enemmän kuin viime vuonna ja jopa Amerikan juutalaisyhteisössä on pelkoa, vaikkakin sen liberaalissa siivessä.

Vahvistettuaan, että kaikki vihaavat Israelia (jopa liberaalit juutalaiset) kolumnisti, Ethan Bronner, jatkoi rakentaen juttuaan, että Israel ansaitsee sen:

Israelin arvostelijoista, mukaan lukien ne, jotka vahvasti kannattavat juutalaisvaltion olemassaoloa, ongelma ei koske imagoa vaan politiikkaa. He sanovat, että neljä vuosikymmentä miehitystä, puolen miljoonan israelilaisen juutalaisen asuttaminen vuonna 1967 vallatulle maalle, Gazan taloudellinen kuristaminen muutamien viime vuosien aikana ja yhteiskunnan kasvava välinpitämättömyys palestiinalaista valtiota kohtaan, ovat kaikki syitä, joiden vuoksi Israel on menettänyt suosiota ulkomailla ja että mikään määrä imagon kiillottamista ei muuta sitä.

Muistaakohan kukaan, kuinka Israel päätyi "miehittämään" vuonna 1967 "vallattua" maata? Israel valtasi sen lyötyään takaisin yhdistetyt arabimaailman joukot , jotka olivat aloittaneet tuhoamissodan Israelia vastaan, eikä tämä ollut ensimmäinen kaikkien arabien sota, jonka päämäärä oli juutalaisten tuhoaminen -- se oli kolmas.

Israel torjui heidät taistellen vuonna 1948. Ja uudelleen vuonna 1956. Ja jälleen vuonna 1967. Ja taas kerran vuonna 1973. Tämä maakaista, jota arabimaailma niin himoitsee, on vähemmän kuin prosentin kuudesosa muslimien Lähi-Idästä.

Kun kerran olemme aiheessa, niin muistaako kukaan, mikä ensi kädessä oli se, joka sai juutalaiset palaamaan esi-isiensä kotimaahan? Se oli Holokausti.

Adolf Hitler ei henkilökohtaisesti toteuttanut Holokaustia. Hitler ei tappanut ainuttakaan juutalaista. Sen tekivät Saksalaiset -- ranskalaisten, italialaisten, romanialaisten, ukrainalaisten, arabien ynnä muiden auttamina, samalla kun Liittoutuneet tekivät parhaansa ollakseen huomioimatta.

Palestiinan valtio, jonka muu maailma väittää Israelin olevan velkaa palestiinalaisille, olisi voinut olla heidän vuonna 1947. He luopuivat siitä tuhoamissodan hyväksi.

Muistaako kukaan, miksi Israel tarkasti ottaen meni takaisin Gazaan? Siksi, koska palestiinalaiset terroristit ampuivat yli 6000 rakettia Israelin kaupunkeihin ja kyliin.

Syyllä, että Israel on paaria-valtio, ei ehdottomasti ole mitään tekemistä Israelin politiikan kanssa. Israel oli paaria-valtio ennen kuin sillä oli edes aikaa muotoilla valtiollista politiikkaa. Kuten on jo sanottu, niin kauan ennen kuin Israelia olikaan, maailma yritti tuhota juutalaiset.

Sen jälkeen, kun Israel oli, arabit yrittivät tuhota juutalaiset. Ei Israelin valtio, vaan juutalaiset, ovat se tekijä, jonka maailma näkee niin loukkaavana. Mutta mikä todella on aiheuttanut sen, että tämä kansanrotu on niin vihattu? Onhan tällainen rotuviha ennennäkemätöntä historiassa.

Todellinen syy on tämä: Israel on, kuten Jumala tarkoitti, merkki kansoille. Israel luotiin näkyväksi todisteeksi oikean Jumalan olemassaolosta.

Israelin rakkauden ja ihmiskunnan lunastuksen Jumala on jyrkkä vastakohta muiden uskontojen jumalille. Islamin Jumala on sodan ja valloituksen Jumala. Siihen käännytään miekan osoituksella. Sen päämäärä on pakottaa maailma alistumaan.

Kuten Raamattu julistaa, Israel luotiin vastaanottamaan, kirjoittamaan ja säilyttämään Jumalan Sana. Se luotiin roduksi, jonka kautta maailman Vapahtaja syntyisi. Jopa heidän epäonnistumisensa ja kurituksensa ennustettiin, jotta se todistaisi Jumalan Sanan totuudesta. Heidän lopullinen palauttamisensa heidän esi-isillensä luvattuun maahan oli ennustettu tarkasti. Nämä profetiat ovat toteutuneet meidän aikanamme silmiemme edessä.

Kaikki tämä on kateissa liberaalissa mediassa aivan kuten se ilmeisesti on ollut kateissa liberaalissa Obaman hallinnossa. The World Tribune raportoi tällä viikolla, että Israelin armeijan johtaja kenraali Gabi Ashkenazi lyhensi vierailuaan Washingtonissa saatuaan "epätavallisen viileän" vastaanoton uudelta USA:n hallinnolta.

Kenraali Ashkenazi'n kerrottiin yrittäneen järjestää tapaamisia presidentti Obaman, varapresidentti Biden'in ja tiedustelujohtajien Bob Gates, Dennis Blair tai Michael Mullen, kanssa. Kukaan heistä ei halunnut nähdä häntä. Hänellä oli arvokasta Irania koskevaa tiedusteluaineistoa jaettavaksi heille.

The World Tribune lainasi nimeämätöntä diplomaattia, joka kertoi heille: "Hallinto lähettää hyvin selkeän sanoman Israelille ja se on, että me haluamme puhua Palestiinasta emmekä Iranista."

Kun iranilaisvalmisteinen atomipommi iskee USA:han, he ehkä toivovat, etteivät koskaan olisi sanoneet sitä.

Ja Israel Today raportoi, että Obaman hallinto ei ole vain viileä Israelia kohtaan. Se sanoo, että presidentti Obama "on katkaisemassa Amerikan pitkät ystävyyssuhteet Israelin kanssa ja ehkä jopa ottaa askelia kohti juutalaisvaltion hajottamista."

Jos näin on, niin Amerikka on vieläkin vakavammissa vaikeuksissa, kuin mitä pessimistisimmätkään arviot voivat ennustaa. Jos Amerikka pettää Israelin, Amerikka hylkää Israelin Jumalan Sanan.

Raamattu varoittaa: "Hirmuista on langeta elävän Jumalan käsiin." (Hepr.10:31) Hirmuista? Se on raamatullisten mittasuhteiden lievä ilmaus.

Minulla on ollut tapana lainata sanontaa: "Historiaa opettaa, että ihminen ei opi mitään historiasta." Se ei todellisuudessa sovellu tähän aikaan. Tämä sukupolvihan ei edes tunne historiaa -- ja liberaali media raportoi uutisia niin olettaen.

Korkea Yhdysvaltain entinen turvallisuusvirkailija, joka ei halua antaa nimeään, kertoo USA:n koillisosan tiedusteluverkoston (Northeast Intelligence Network, NIN) johtajan Doug Hagmannin haastattelulausunnon mukaan, että USA:n Obaman johtama hallitus on hylkäämässä Israelin tukemisen ja siirtymässä muslimien johtamaan leiriin. NINin verkostossa työskentelee laillistettuja, ammattimaisia veteraanitutkijoita, analyytikoita, sotilasasiain erikoistuntijoita ja tutkijoita. Ryhmä on koottu tarkoituksellisesti eri alojen ammattilaisista, jotta se pystyisi antamaan tarkkoja ja hyvin dokumentoituja tietoja web-sivuillaan.

Hagmann esiintyi Israelin Kansallisradion haastattelussa Tamar Yona shown viikonloppuohjelman yhteydessä. Vastatessaan kysymykseen, onko mahdollista, että USA on hylkäämässä Israelin, hän vastasi: ”Obaman hallitus ei ole Israelin ystävä, ei Amerikan juutalaisten ystävä, eikä ole Amerikan vapauden tai demokratian ystävä. Hänen virkanimityksissään on selvästi nähtävissä, että hän täyttää virkoja ihmisillä, jotka ovat anti-semiittisiä, jotka haluavat nähdä Israelin purkamisen, ellei diplomaattisesti, sitten varmasti sotilaallisesti.”

Hagmann kertoo nimeämättömän tiedustelulähteensä vakuuttaneen, että hänen asemansa sallimiin tiedustelutietoihin perustuen varsinkin viimeisten vuosien aikana hän katsoo Israelin joutuvan lähitulevaisuudessa aivan yksin – tai vielä pahempaa. Hän sanoi tämän tapahtuvan silloin, kun Obaman hallitus antaa enemmän avustuksia arabimaille talous- ja sotilastuen muodossa katkoen Israelin puolustustarpeita ja pakottaen Israelin suostumaan kohtuuttomiin myönnytyksiin, joitten tarkoituksena ja päämääränä on Israelin tuhoaminen. Hagmann kertoi lähteensä suostuneen haastatteluun, koska hän oli jäänyt eläkkeelle, koska hän oli tietoinen NINin Israel-myönteisyydestä ja hänen omasta suhteestaan Raamatun ilmoituksiin. Tietolähde selitti, että tämä Israelin tuomitseminen voi perustua vääristeltyihin (malicious) tiedustelutietoihin, joiden tarkoituksena on kehittää USA:n Israelin vastaista ja arabimyönteistä politiikkaa.

HAGMANN kertoi esimerkkinä pari vuotta sitten Seattlessa tapahtuneen hyökkäyksen synagogaa vastaan. Liittovaltion hallitus antoi poliisille tehtäväksi – ei suojella Seattlen synagogia ja muita juutalaisinstituutioita – vaan kerätä tietoja niiden turvallisuusjärjestelmistä. Hagmann sanoi tällaisen Israelin valtion hajottamispolitiikan jatkuneen jo usean vuoden ajan. Tyyppiesimerkki tästä on Gush Katifin juutalaisasutusten tuhoaminen 2005 ja alueitten luovuttaminen PA:n viranomaisille. Hagmann kertoi esimerkkien osoittavan suunnan, mihin Obaman hallitus ja sen johtavat virkailijat sen toimia ohjaavat, joko omista Israel-vastaisista, omista taloudellisista laskelmistaan tai globaaleista päämääristä johtuen, joihin ei sisälly Israelin valtio – eikä välttämättä Yhdysvallatkaan.(INN)
http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/130501

Doug Hagmann on oikeassa siinä, että Israel tulee tulevaisuudessa jäämään yksin, jopa USA hylkää sen. Noin 2500 vuotta sitten profeetta Sakarja kirjoitti jo samaa: "Minä kokoan kaikki kansat taistelemaan Jerusalemia vastaan." Sak.14:2. Saatanan sokaisemat kansat vihaavat Israelia ja haluavat tuhota sen. Jumala sallii Israelin joutua hyvin ahtaalle, mutta ilmestyy lopulta pelastajana, jolloin israelilaiset huomaavat suureksi tyrmistyksekseen, että heidän Messiaallaan on käsissään arvet naulojen jäljiltä.

YK ja rasismi – toistuuko Durban?

YK:n rasismia, ihmisoikeuksia ja syrjintää käsittelevä konferenssi, neljäs laatuaan, järjestetään Sveitsin Genevessä huhtikuussa 2009. Ensimmäinen tällainen kokous pidettiin Genevessä vuonna 1978. Viimeisin ja ehkä mieleenpainuvin konferenssi järjestettiin Durbanissa, Etelä-Afrikassa vuonna 2001.

Geneven kokouksen on tarkoitus arvioida Durbanissa asetettuja tavoitteita.

Durbanin konferenssissa ei puututtu todellisiin ihmisoikeusrikkomuksiin. Sudanissa arabit pitävät mustia orjinaan, ja Iranissa bahai-uskoiset ovat jatkuvan syrjinnän kohteena. Sen sijaan, että näitä todellisia ongelmia olisi puitu, osallistujat keskittyivät sionismin ja Israelin arvostelemiseen vertaamalla Israelia apartheid-ajan Etelä-Afrikkaan.

Tällainen vertaus ei kestä päivänvaloa. Israelissa arabit nauttivat täysiä kansalaisoikeuksia ja ovat lain edessä samanarvoisia kuin juutalaiset. Palestiinalaisten arabien asema Länsirannalla ja Gazassa tulee puolestaan määräytymään lopullisen rauhansopimuksen ehtoja noudattaen.

Yhdysvaltain silloinen ulkoministeri Colin Powell tuohtui Durbanissa käytetystä Israel-vastaisesta kielenkäytöstä siinä määrin, että marssitti valtuuskuntansa ulos kokouksesta.

Tuleva konferenssi Genevessä ei lupaa parempaa. Järjestelykomitean puheenjohtajana toimii Libyan YK-lähettiläs Najat Al-Hajjaji, joka oli YK:n ihmisoikeuskomission puheenjohtaja vuonna 2003. Al-Hajjajin johtama komissio ei keskittynyt aidosti ihmisoikeuksia loukkaavien maiden käsittelyyn, vaan käytti aikansa Israelin arvostelemiseen.

Osana YK:n vuoden 2006 uudistuksia ihmisoikeuskomissiosta tuli ihmisoikeusneuvosto. Nimenmuutoksesta huolimatta sen toiminta-ajatus ei näytä muuttuneen. Kaksi kuukautta ennen konferenssin alkamista sen ennusmerkit muistuttavat erehdyttävästi vuoden 2001 Durbania. Nykyisen järjestelykomitean varapuheenjohtajia ovat Iran, Venäjä, Pakistan, Kuuba ja Kamerun. Nämä maat eivät tunnetusti ole eturintamassa taistelussa ihmisoikeuksien puolesta. Osassa Kamerunia orjuus on hyväksyttävää, Pakistanin pohjoisilla alueilla pakkoavioliitot ovat laillisia ja kunniamurhia katsotaan sormien lävitse, kun taas Iranissa naisten ja uskonnollisten vähemmistöjen oikeuksia poljetaan.

YK:n asema yleismaailmallisten ihmisoikeuksien soihdunkantajana on vuosien saatossa kokenut useita kolhuja. Rasisminvastaiset päätöslauselmat ja ihmisoikeuksien nimissä pidetyt puheet ovat aivan liian usein keskittyneet Israelin haukkumiseen – todellisten ongelmien kustannuksella.

YK:n yleiskokouksen vuoden 1975 päätöslauselma 3379, jossa sionismi rinnastettiin rasismiin ja nähtiin uhkana maailmanrauhalle, seisoo virstanpylväänä Israel-vastaisten puheiden ja päätöslauselmien joukossa. Yhdysvaltojen silloinen YK-lähettiläs Daniel Patrick Moynihan muistetaan tätä päätöslauselmaa kritisoivasta puheestaan. Moynihanin YK:ssa pitämä puhe oli osoitus suoraselkäisyydestä ja halusta paljastaa Ugandan diktaattori Aminin ajaman päätöslauselman mielettömyys. Moynihan hylkäsi diplomaateille tyypillisen poliittisen korrektiuden ja totesi: ”YK:n yleiskokouksen osallistujien ja maailman edessä Yhdysvallat julistaa, että se ei tunnusta, noudata tai tule ikinä hyväksymään tätä häpeällistä päätöslauselmaa”.

Moynihanin sanojen keskeinen viesti oli, että Idi Amin – kansanmurhaaja, ihmissyöjä ja Hitlerin ihailija – oli saanut YK:n siunauksen määrittää todellisuus uudelleen. YK:sta oli tullut järjestö, joka soti alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Järjestö perustettiin suojelemaan yleismaailmallisia rauhan ja vapauden arvoja, mutta nyt se päästi maailman diktaattorit suvaitsevan kattonsa alle. Moynihanin mukaan YK:sta oli tullut paikka, jossa valheiden kertominen oli sallittua.

Yhdysvaltojen poliittisissa piireissä käydään tällä hetkellä kiivasta keskustelua siitä, tuleeko maan lähettää valtuuskunta Geneven konferenssiin. Näyttää siltä, että Yhdysvallat on päätymässä myönteiselle kannalle, sillä se on ollut aktiivisesti mukana kokouksen järjestelyissä. Kanada ja Israel ovat jo ilmoittaneet jäävänsä kokouksen ulkopuolelle. Iso-Britannia, Alankomaat ja Ranska harkitsevat vielä.

Aikaisempien tapahtumien perusteella Geneven konferenssiin osallistuvilla valtioilla näyttää olevan kaksi vaihtoehtoa: ne voivat jäädä ulkopuolelle ja näin osoittaa kunnioitusta ihmisoikeuksia kohtaan ja vastustaa niiden maiden johtajia, jotka osallistuvat konferenssiin vain siitä syystä, että se tarjoaa tilaisuuden ilmaista juutalaisvihaa mahdollisimman julkisesti. Toinen vaihtoehto on osallistua konferenssiin ja paikan päällä tuomita ne maat, joilla on aikomus kääntää jalo rasisminvastainen sanoma päälaelleen.

Jos Suomi päättää lähettää edustajan Geneveen, hänen puheenvuoronsa toivottavasti heijastaa Moynihanin vuonna 1975 pitämää puhetta. Muussa tapauksessa YK:n vaurioitunut maine ryvettyy entisestään, ja se tullaan tuntemaan järjestönä, jossa – Moynihanin sanoin – kerrotaan valheita.

11.2.2009

1. VAALIT on pidetty ja tulokset alkavat olla melkoisen pitäviä, joskin sotilaitten ja ulkomailla äänestäneitten tuloksia saadaan odottaa ainakin torstai-iltaan.
Tämän hetkiset tulokset kertovat seuraavaa, kun yli 99 % äänistä on laskettu:
Kadima 28; Likud 27; Israel Beiteinu 15; Labour 13; Shas 11; UTJ 5; NU (Ichud Yehudi) 4; Jewish Home (Juutalainen Koti) 3; Raam Tal 5; Hadash 4; Balad 3. Näistä kolme viimeksi mainittua ovat arabipuolueita, jotka saavat yhteensä 12 edustajaa.
Vaaleja seuraavat olettavat, että sotilaat äänestävät valtaosin Likudia, mutta riittääkö se kuromaan Kadiman 36 000 äänen etumatkaa?

Puolueitten edustajat ovat alkaneet spekuloida , mitä mahdollisuuksia voittajapuolueilla on saada toimintakykyinen hallitus kasaan. Ongelmapuolueita ovat Shas ja Israel Beiteinu, joista jälkimmäinen viidellätoista kansanedustajallaan omaa ratkaisijan osan, sanovat tarkkailijat.
Netanyahun johtamalla oikeistoyhtymällä on mahdollisuus saada 64 kansanedustajan tukema hallitus; Kadiman johtamalla keskus-vasemmistoyhtymällä on 56 kansanedustajan tuki nykyisten voimasuhteitten pysyessä. Hallituksen muodostaja tulee saada 61 kansanedustajan tuki voidakseen muodostaa toimintakykyinen hallitus. Knessetin paikkaluku on 120 edustajaa.

2. LABOUR-PUOLUE koki vaalien tulokset ehkä kipeimmin, sillä puolue on hallinnut maan johtoa vuosikymmenet. Puheenjohtaja Ehud Barak tunnustaa häviön, mutta vakuuttaa jatkavansa puheenjohtajana eläkeikäänsä saakka, sillä ”olen palvellut maata lähes 50 vuotta 19 ja puoli-vuotiaasta lähtien”, ja lupasi että tehtyjä virheitä tutkitaan ja niistä otetaan oppia. Barak vakuutti ennen vaaleja, ettei hän suostu puolustusministeriksi uudessa hallituksessa, ellei Labour saa yli 20 edustajaa uudessa Knessetissä.

Netanyahun virheistä yksi oli se, että hän aloitti Labourin kosiskelun jo ennen vaaleja, mikä ei tyydyttänyt äänestäjiä. Barakin kansansuosio on olematon operaatio Cast Lead näennäisestä onnistumisesta huolimatta, sillä Hamasin valta jäi poistamatta eikä Shalitia vapautettu. Barak teki selväksi aamulla, ettei Labour pelkää jäädä oppositioon.
Netanyahu tapaa Israel Beiteinun puheenjohtajan Avigdor Liebermanin saadakseen tältä lupauksen suostua hänen johtamaansa hallitukseen, Lieberman itse vakuutti aiemmin, ettei hän sulje pois mitään hallitusvaihtoehtoa. Hän ei sulje pois mahdollisuutta luovuttaa osia Juudeasta ja Samariasta, mutta hänellä on lisäksi ehdotuksia arabien asuttamien Israelin alueitten vaihtamisesta juutalaisten asumiin alueisiin turva-aidan itäpuolella. Tämän vuoksi häntä on syytetty rasistiksi, eivätkä kaikki hyväksy näitä suunnitelmia.

Netanyahu on ottanut yhteyttä myös Jewish Home puolueeseen, mutta ei NU-puolueeseen.

3. ILMAN Israel Beiteinua Kadima ei pysty muodostamaan hallitusta, ja sittenkin sen mahdollisuudet ovat lähes olemattomat, analysoi Haaretzin Aluf Benn. Sen sijaan hän ehdottaa, että Kadiman ja Labourin tulee yhtyä tai ainakin muodostaa kiinteä koalitio, jolla ne pystyisivät vakiinnuttamaan maan repaleista puoluekarttaa. Benn toteaa, etteivät puolueitten ohjelmat poikkea toisistaan juuri ollenkaan, molemmat ovat olleet neuvottelemassa Juudean ja Samarian sisäosien sekä Golanin ylängön luovuttamisesta. ”Tällaisella koalitiolla olisi 40 kansanedustajaa Knessetissä, millä ne pystyisivät valvomaan politiikkansa toteutumista”.
Olmertin hallitusta, jota Kadima johtaa 28 kansanedustajansa turvin, pidetään vasemmistolaisempana kuin Labouria.

Haaretzin analysoija ehdottaa, että Livni ja Netanyahu vuorottelisivat pääministereinä, kuten Shamir ja Peres tekivät vuosia sitten.
Kadiman kansanedustaja Haim Ramon ei usko oikeistohallituksen syntyyn, tai ”jos sellainen muodostetaan, se kestää korkeintaan puolitoista vuotta”. Hän kyselee, miten Shas ja Israel Beiteinu voisivat istua samassa hallituksessa, kun Shasin hengellinen johtaja sanoo Israel Beiteinun edustavan saatanaa, tai miten NU voisi sopia hallitukseen, koska se edustaa laittomaksi julistettua Kach-puoluetta? Hän sai tukea puoluetoveriltaan Meir Sheetritiltä, joka selittää, että Kadiman hallitusohjelmaan kuuluu rauhansopimukset Syyrian ja PA:n kanssa.
Tzipi Livni julisti aamulla voitonvarmuutta uhkuen, että Likudin tulee panna pois puolue-erimielisyytensä ja liittyä hänen johtamaansa kansalliseen hallitukseen. Se olisi todella kova paikka Likudin itsevarmalle johtajalle, Binyamin Netanyahulle. Netanyahu on vakuuttanut, ettei hänen johtamansa hallitus neuvottele alueluovutuksista eikä jaa Jerusalemia.

1. VAALIPÄIVÄN aattona tilanne sisäpolitiikan rintamalla on yhtä sekava kuin se on ollut jo kuukausien ellei vuosien ajan. Israelin kansa näyttää kadottaneen näkynsä omaan maahansa kahden vuosituhannen jälkeen palaavana Jumalan valittuna kansana. Israelin sisällä riehuvat keskinäiset taistelut, joissa eri tavoin ajattelevat murjotaan maan rakoon aikana, jolloin koko kansan tulevaisuus ja säilyminen hengissä on vaakalaudalla. Eikä se suinkaan ole mitään uutta. Raamattunsa lukeneet muistanevat vielä, miten kansa rakensi itselleen kultaisen vasikan ylipapiksi vihityn Aaronin johdolla aikana, jolloin Mooses oli Siinain vuorella ottamassa vastaan Lain tauluja Jumalalta (2.Ms.32), tai Korahin, Daatanin ja Abiramin kapinan Moosesta ja Aaronia vastaan erämaassa (4.Ms.16) pienempien napinoitten ohella. Silloin kapinalliset halusivat palata takaisin Egyptin orjuuteen, josta heidät oli vapautettu. Nyt Israelin kansa, joka on päässyt pakoon täydellisiä tuhoaikeita luvattuun maahansa, pelkää kuollakseen ”jättiläisiä”, joita se uskoo maassa elävän, kuten se pelkäsi niitä ennen tuloaan maahan ja tuomittiin 40:ksi vuodeksi erämaahan, minkä aikana koko Egyptistä lähtenyt sukupolvi kuoli pääsemättä luvattuun maahansa. (4.Ms.14)

2. Israelin nykyisen sisäisen taistelun perimmäisenä kysymyksenä on epäselvyys siitä, mitä maa-alueita Israelin nykyinen valtio tulisi käsittämään. Osa kansasta uskoo siihen, mitä Mooseksen kirjoista lähtien (4.Ms.34:1-12) on Raamatun profeettojen kautta ilmoitettu; toinen osa kansasta ei näe mitään yhteyttä ilmoitusten ja nykyisen tilanteen välillä, he katsovat, että juutalaisten asuma-alue määräytyy pelkästään käytännön sanelemien kylmien tosiasioitten perusteella, joissa määräävinä tekijöinä ovat maassa asuva paikallinen väestö, arabinaapurit ja maailmanvaltaa pitävät ulkopuoliset kansat. Israelin valtion perustajina olivat jälkimmäistä kantaa edustavat, lähinnä sosialidemokratiaa ja marxismia edustavat liikkeet, joiden politiikan ja ajattelutavan mukaan määräytyi kansan kohtalo vuosikymmeniksi. Siltä pohjalta tulivat Oslon sopimukset, rauhanprosessi, lukuisat valtion sisäiset sekä ulkovaltojen johdolla pidetyt Israelin ja paikallisen kansan edustajien väliset hedelmättömät neuvottelut, joita edelleen elätellään muka ainoana mahdollisuutena juutalaisen kansan säilymiselle itsenäisenä, demokraattisena ja juutalaisena valtiona. Tämä kehityskulku saanee nyt uutta vauhtia ja puhtia USA:n uuden vasemmistolaisen hallituksen tarttuessa Lähi Idän rauhanprosessin johtoon. Sikäli kuin tänne tihkuneista ennakkotiedoista voi mitään päätellä, Israelin kansan kohtako ei välttämättä ole tuon hallituksen tärkeimpänä päämääränä. On enemmän kuin luultavaa, että sen päätöksiä ja toimintoja ohjaavat Obaman määrittelemä suuntaus maailman-laajuiseen uuteen järjestelmään, jossa kansojen rajat eivät ole pyhiä, eivät edes Israelin kansan, olkoon niiden vakuutena minkä jumaluuden lupaukset tahansa. USA:n uusi hallitus näyttää suosivan synkretismiä, kaikkien pääuskontojen yhtymistä, mistä osoituksena on, että Obaman henkilökohtaisissa talismaneissa on kristittyjen, islamin, hindujen ja buddhalaisten symboleja, joita hän pitää aina mukanaan. Israelin Jumala on tässä sekaannuksessa vain yksi monista, ei ainoa, todellinen elävä Jumala.

Israel Update osuu asian ytimeen. Israelilla on identiteettiongelma sekä suuria ristiriitoja moniin eri suuntiin vetävien näkemysten takia. Voi olla, että tämä sekava tilanne ei selviä ennen kuin oikea Messias ilmestyy. Toivoisin kuitenkin, että jo ennen sitäkin Israelissa nousisi voimakkaita johtajia, jotka voisivat johdattaa kansaa selkeästi Raamatun lupausten ja juutalaisten historiallisten oikeuksien tielle. Siinä skenaariossa Gaza, Länsiranta ja Golanin kukkulat kuuluvat yksiselitteisesti Israelille.

Arabimaat ja Israel
3.2.2009

Arabimaailma koostuu 22 valtiosta ja ulottuu Marokon kuningaskunnasta Omanin sulttaanikuntaan asti. Alue on pinta-alaltaan 12,9 miljoonaa neliökilometriä ja näin ollen suurempi kuin Eurooppa, Yhdysvallat tai Kiina. Sen väkimäärä on kolmesataa miljoonaa, joista enemmistö on islaminuskoisia. Suurin osa sen väestöstä elää köyhyydessä, vaikka sen alueella on maailman suurimmat luonnonrikkaudet.

Maailman valtioiden vapautta, ihmisoikeuksia ja demokraattista kehitystä seuraavan yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön vuotuisen raportin mukaan ainoastaan 28 prosenttia arabimaista voidaan luokitella vapaiden tai osittain vapaiden maiden joukkoon. Vapautta mittaavina muuttujina käytetään kansalaisvapauksia, poliittisia oikeuksia ja lehdistönvapautta. Suurin osa maailman arabeista elää totalitaristisissa diktatuureissa. Arabimaista ainoastaan Komorit on luokiteltu demokraattiseksi. Tilanteen lohduttomuutta kuvaa hyvin se, että jopa Afrikan maista 60 prosenttia on Freedom Housen raportin mukaan vapaita tai osittain vapaita.

Huolimatta siitä, että suurin osa maailman arabeista elää diktatuureissa, merkittävällä osalla heistä on se käsitys, että alueen ongelmien syy on Israel ja sionismi. Arabimaailman lähempi tarkastelu kyseenalaistaa tämän käsityksen.

Yhdysvaltalaisen toimittajan ja The Future of Freedom -teoksen kirjoittajan, Fareed Zakarian mukaan alueen ongelmat liittyvät osittain luonnonrikkauksien luomaan turvallisuudentunteeseen. Öljyrikkaiden valtioiden johtajien ei tarvitse kehittää yhteiskuntiaan, koska öljyvarannot mahdollistavat toimeentulon. Näiden valtioiden tyypillinen ongelma on hallitsijan ja kansan välisen poliittisen vuorovaikutuksen puuttuminen.

Arabimaiden merkittävät ongelmat on lueteltu YK:n vuonna 2002 julkaisemassa inhimillistä kehitystä mittaavassa selvityksessä. Arabiälymystön laatiman selvityksen mukaan vakavimmat puutteet voidaan jakaa kolmeen ryhmään: naisten oikeudet, demokratia ja tieto.

Vaikuttaa epätodennäköiseltä, että Uudenmaan läänin kokoinen aidosti demokraattinen Israel olisi näiden puutteiden ja ongelmien syy.

Jerusalem Postin kolumnisti Jonathan Rosenblumin mukaan niiden, jotka syyttävät Israelia arabimaailman tilasta, on pohdittava seuraavia asioita: 1)) Oliko Saddam Husseinin hyökkäys Iraniin vuonna 1980 ja Kuwaitiin vuonna 1990 Israelin syytä? 2) Mitä tekemistä Israelilla oli Algerian sisällissodan (1991–2002) kanssa? 3) Mikä on Israelin rooli sunni- ja shiiamuslimien välisessä kiistassa, joka on jatkunut 1200 vuotta? Siteeraten edellä mainittua YK:n selvitystä Rosenblum toteaa, että Israel ei ole varsinainen syy, vaan tekosyy, jonka avulla arabijohtajat pystyvät välttämään todellisten ongelmien - kuten lukutaidottomuuden, köyhyyden ja vapauden puutteen – ratkaisuun pyrkimisen.

Väitteen Israelin syyllisyydestä tekee omituiseksi myös se, että Israelin vaikutus palestiinalaisten elintasoon on ollut myönteinen. Vuoden 1967 jälkeen, jolloin Israel valloitti Gazan Egyptiltä ja Länsirannan Jordanialta, näiden alueiden talous kasvoi, yliopistoja avattiin, terveydenhuolto parantui ja satatuhatta palestiinalaista työllistyi israelilaisten yritysten palkkaamina. Huolimatta palestiinalaisalueiden talouden romahtamisesta 2000-luvun alussa niiden sijoitus YK:n vuonna 2005 julkaisemassa talousvertailussa oli parempi kuin Algerian, Syyrian, Egyptin ja Marokon.

Arabimaiden jokaiseen kolkkaan levinnyt uskomus siitä, että Israel ja sionismi ovat syypäitä pienimmästä flunssa-aallosta musertavaan köyhyyteen, on surullinen esimerkki näiden maiden kyvyttömyydestä vastata niitä kohtaaviin haasteisiin. Sen sijaan, että alueen ongelmista syytetään Israelia, arabimaailman ja sen syyntakeettomuutta puolustavien tulisi katsoa peiliin. Israelin olemassaolo olisi nähtävä ennemmin mahdollisuutena kuin kaikkien ongelmien alkusyynä.

Dennis Mitzner on
suomalainen Lähi-idän
historian sekä heprean-
ja arabiankielen maisteri-
opiskelija Tel Avivin
yliopistossa

Israel ja natsi-Saksa

1.2.2009

Lontoon, Madridin ja Pariisin kaduilla on viime viikkoina pidetty useita Israelin Gaza-operaatiota vastustavia mielenilmauksia. Mielenosoituksissa esillä olleiden kylttien iskulauseet vertasivat Israelia natsi-Saksaan ja sen johtajia natsijohtajiin. Amsterdamissa mielenosoittajat vaativat juutalaisten tappamista kaasulla. Vihaisissa huudoissa sionismi rinnastettiin rasismiin ja natsismiin. Yhdysvalloissa, Fort Lauderdalen kaupungissa, mielenosoittajat vaativat juutalaisten joukkotuhoa ja syyttivät Hitleriä siitä, että juutalaiset ovat edelleen elossa.

Israelin sotatoimia vastustaneet ihmiset marssivat sotaa vastaan ja rauhan puolesta, mutta dramaattiset huudot ja järkyttävät iskulauseet saivat varmasti monet tarkkailijat hämmentymään ja kysymään: miksi Israelin toimet herättävät näin suuren vihan aallon ja - ennen kaikkea - miksi näissä mielenosoituksissa Israel leimataan uudeksi natsi-Saksaksi?

Israel-vastaisuuden kiihkeys antaisi olettaa, että Israel tietoisesti pyrkii yleisen mielipiteen ärsyttämiseen. Tästä syystä on häkellyttävää huomata, kuinka totuus on itse asiassa päinvastainen: Israel pyrkii estämään sekä omat että palestiinalaiset siviiliuhrit jopa sotilaallisten menetysten kustannuksella. BBC:n haastatteleman, Ison-Britannian armeijan Eversti Richard Kempin mukaan historiasta ei löydy toista maata, joka olisi pyrkinyt välttämään siviiliuhrien määrää yhtä tehokkaasti, kuin Israel viimeisten viikkojen Gaza-operaation aikana.

Näin ollen on hämmentävää, että moni rauhan puolesta ja sotaa vastaan marssiva ihminen on valmis käyttämään kuvia ja sanoja, jotka yhdistävät Israelin sellaiseen valtioon, joka tappoi kuusi miljoonaa juutalaista.

Suomessa on viime päivinä noussut kohu Vihreiden puoluelehti Vihreän Langan julkaisemasta piirroksesta, jossa seinään piirretty daavidintähti rinnastetaan hakaristiin. Juutalaisuuden ja Israelin valtion symbolin rinnastaminen nykyajan paholaismaisimpaan symboliin on Vihreän Langan päätoimittajan Elina Grundströmin mukaan "monitulkintainen taidemuoto". Toisin sanoen daavidintähden rinnastaminen hakaristiin on hyväksyttävää, jos se tehdään taiteen tai poliittisen kannanoton nimissä.

Yhdysvaltojen ja Britannian sotatoimien suorana ja epäsuorana seurauksena on kuollut tuhansia siviilejä Irakissa ja Afganistanissa. Silti länsimaissa ei ole syntynyt Yhdysvaltojen ja Britannian olemassaoloa vastustavia liikkeitä, joissa pahuuden alkulähteenä nähtäisiin kristinusko.

Oxfordin yliopiston entinen tutkija Emanuele Ottolenghi selkeytti Israelin arvostelusta käytävää keskustelua vuonna 2003 ilmestyneellä kolumnillaan The Guardianissa, jossa hän kirjoitti antisionismin ja antisemitismin välisestä suhteesta. Ottolenghin mukaan Israelin armeijan toimien rinnastaminen natsi-Saksan väkivaltakoneistoon antaa rinnastajalle vapauden käyttää juutalaisvastaista kieltä, koska tämä kielenkäyttö on asetettu poliittiseen yhteyteen. Ottolenghin siteeraama ranskalainen kirjailija Louis De Bernières kirjoitti The Independent -lehdessä Israelin toimien muistuttavan häntä natsi-Saksasta toisen maailmansodan aikana. Ottolenghin mukaan tämän rinnastuksen tekeminen pyrkii mitätöimään juutalaisten joukkotuhon silkan pahuuden ja tarjoamaan lukijalleen vaihtoehtoisen ajatuksen: jos juutalaiset käyttäytyvät kuin natsiarmeija, niin ehkä toisen maailmansodan julmuudet olivat ansaittuja.

Onko Israelin arvostelussa käytettävä juutalaisvastainen kieli sattumaa, vai onko Israel-vastaisuus nykypäivän juutalaisvastaisuuden hyväksytty muoto?

Vaikka Israelin valtion politiikan ja sen armeijan arvosteleminen ei ole sinänsä juutalaisvastaista, se ei sulje pois mahdollisuutta, että Israelin arvostelu olisi usein juutalaisvastaisuudesta kumpuavaa. Israelin arvostelu on yleensä tunteellista, mutta juutalaisiin ja juutalaisuuteen liittyvien kielteisten mielikuvien herättäminen ja niiden yhdistäminen Israeliin hämärtää todellisen ja kuvitellun rajan.

Dennis Mitzner
Kirjoittaja on Lähi-idän historian sekä heprean- ja arabiankielen maisteriopiskelija Tel Avivin yliopistossa

http://dennismitzner.blogit.uusisuomi.fi/

Yllä oleva Associated Pressin levittämä kuva julkaistiin The New York Timesissa ja monissa muissa isoissa tiedotusvälineissä. Kuvan alla oli teksti: Israelilainen poliisi ja palestiinalainen Temppelivuorella. Kuva välittää mielikuvan raa’asta israelilaispoliisista, joka pamputtaa uhriksi joutunutta palestiinalaista verille saakka.

Totuus on kuitenkin aivan toinen. Kuvan verissä oleva mies ei ole palestiinalainen, vaan 20-vuotias Chicagosta kotoisin oleva juutalainen, Tuvia Grossman, joka on opiskelemassa yeshiva-koulussa Jerusalemissa.

Grossman oli menossa kahden ystävänsä kanssa Rosh Hashanan aattona Länsimuuria katsomaan. Heidän taksikuljettajansa päätti oikaista ja ajaa erään Jerusalemin arabialueen läpi. Yhtäkkiä taksin ympäröi noin 40 palestiinalaista, jotka heittivät isoja kiviä rikkoen kaikki taksin ikkunat.

Grossman kiskottiin ulos taksista. Noin 10 hyökkääjää alkoi lyödä ja potkia maassa makaavaa Grossmania.

Kun Grossmanin lyömistä oli kestänyt noin 8 minuuttia, hän alkoi paljon verenhukan takia menettää tajuntaansa. Grossman sanoi viimeisillä voimillaan kuitenkin rukouksen, jonka juutalainen sanoo ennen kuolemaansa: ”Shema Yisrael!”

Silloin Grossmanille tuli mieleen Gideonin pienen armeijan kokema ihme, kun vain 300 miehen joukko puhalsi torviin ja voitti 130 000 miehen vahvuisen midianilaisten armeijan. Niin Grossman päätti huutaa koko keuhkojensa voimalla. Palestiinalaiset säikähtivät hetkeksi, jolloin Grossman pääsi karkuun. Verisenä, lähes sokeana, koska piilolinssit olivat hukkuneet rytäkässä, Grossman juoksi pakoon kivien lentäessä niskaan.

Grossman pääsi kuitenkin karkuun ja hoippui läheiselle huoltoasemalle, jossa oli israelilaisten sotilaiden vartiointipaikka.

Grossman lysähti lattialle. Silloin joukko free lance –valokuvaajia alkoi ottaa valokuvia. Israelilainen poliisi suojeli Grossmania ja käski huutaen palestiinalaisia poistumaan. Tästä tilanteesta on tuo valokuva, jota levitettiin ympäri maailmaa todisteeksi Israelin poliisin julmuudesta, miten se hakkaa viattomia palestiinalaisia.

Asia oli siis aivan päinvastoin. Palestiinalaiset hyökkääjät hakkasivat Grossmanin henkihieveriin, mutta Israelin poliisi sai taas syyn, koska eihän valokuvaajille eikä lehtien toimituksille tullut mieleen, että verinen uhri voisi olla kukaan muu kuin palestiinalainen.

Tämä tosi tarina on surullinen esimerkki siitä valheellisesta mediasodasta, jota maailma käy Israelia vastaan.

Grossman kertoo, että siinä oli jo tarpeeksi kestämistä, kun hänet hakattiin verille, mutta että vielä kipeämmin koskee se, että häntä on käytetty palestiinalaisten propagandan pelinappulana kansainvälisen sympatian saamiseksi palestiinalaisille.

Take a Penin johtajan vetoomus (jonka voit allekirjoittaa) YK:n pääsihteerille

Hyvät Take a Penin jäsenet!

24.1.2009

Israelia ollaan jälleen viemässä YK:n ihmisoikeusneuvostoon tuomittavaksi:

"Genevessä toimiva YK:n ihmisoikeusneuvosto on päättänyt selvittää, ovatko Israelin joukot syyllistyneet sotarikoksiin Gazassa. Neuvosto piti erityisistunnon alueen tilanteesta tammikuun alkupuolella." 1)

Nyt on aika vaatia YK:ta tutkimaan Hamasin sotarikokset ja sen vastuu siviileille molemmilla puolilla aiheuttamastaan kärsimyksestä ja vaaroista. Tässä linkissä voi lukea Take a Penin johtajan Endre Mozeksen kirjoittaman vetoomuksen YK:n pääsihteerille Ban Ki-moonille:

http://www.takeapen.org/Takeapen/Templates/showpage.asp?DBID=1&LNGID=16&TMID=84&FID=1452

Vetoomuksen voi käydä allekirjoittamassa tässä linkissä:

http://www.petitiononline.com/tap12009/

YK:n ihmisoikeuskomissio on kaikkea muuta kuin tasapuolinen ja luotettava elin tutkimaan Gazan
sotarikoksia. Yli neljäsosa YK:n ihmisoikeuskomission 40 vuoden aikana hyväksymistä valtion tekemiä ihmisoikeusloukkauksia koskevista päätöslauselmista on suunnattu Israelia vastaan. Samainen komissio ei ole hyväksynyt ainoatakaan päätöslauselmaa esimerkiksi vuosikymmeniä kestäneestä 1,3 miljoonan ihmisen siviili- ja poliittisen oikeuksien polkemisesta Kiinassa, miljoonan naispuolisen vierastyöläisen pitämisestä Saudi-Arabiassa miltei orjina tai silmittömästä rasismista, joka on saattanut 600 000 ihmistä Zimbabwessa nälkäkuoleman partaalle.

Toukokuussa 2006 valittuun uuteen komissioon otettiin jäseneksi edelleen sellaisia vakaviin ihmisoikeusrikkomuksiin syyllistyviä maita kuin Algeria, Kiina, Kuuba, Pakistan ja Saudi-Arabia. Tällaiset jäsenet ovat rutiininomaisesti estäneet heidän omien ihmisoikeuksia loukkaavien käytäntöjensä käsittelyn komissiossa ja sen sijaan käyttäneet asemaansa hyökkäyksiin Israelia vastaan. Ainoastaan Israel on suljettu pois YK:ssa pidettävistä tärkeistä alueellista ihmisoikeuskomission ryhmäkokouksista.

Nykyinen komissio antoi ensimmäisen toimintavuotensa aikana 12 päätöslauselmaa ihmisoikeusloukkauksista: 9 oli yksipuolisesti Israelin tuomitsevia ja kolme pehmeämmin muotoiltua ei-tuomitsevaa lauselmaa Sudanista. Samana aikana komissio ei antanut yhtään päätöslauselmaa 19:sta niistä 20:sta ihmisoikeustilanteesta, jotka Freedom House -tutkimuslaitos oli luokitellut pahimmiksi: tilanteet Valko-Venäjällä, Burmassa, Kiinassa, Tiibetissä, Norsunluurannikolla, Kuubassa, Päiväntasaajan Guineassa, Eritreassa, Laosissa, Libyassa, Länsi-Saharassa, Pohjois-Koreassa, Tsetseniassa, Saudi-Arabiassa, Somaliassa, Syyriassa, Turkmenistanissa, Uzbekistanissa ja Zimbabwessa.

Israelin lisäksi komissio otti tuona aikana kantaa vain Sudanin tilanteeseen, jonka suhteen se vältti edes mainitsemasta ihmisoikeuksien loukkaamista ja valitsi sanamuodoksi vain "huolen ihmisoikeustilanteesta ja humanitaarisesta tilanteesta Sudanissa". Sen sijaan Israelia käsitellessään komissio on jyrkkäsanaisesti tuominnut Israelin ja jättänyt järjestelmällisesti täysin huomiotta palestiinalaisten väkivallan.2)

Lähteet:

1) http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat.shtml/arkistot/ulkomaat/2009/01/785791
2) http://www.heritage.org/research/worldwidefreedom/bg2038.cfm

Israel Updaten Gavriel Eskelin erinomainen raportti Gazan ja Israelin tilanteesta

PERJANTAI 23.01.09

1. OBAMA vakuuttaa aloittavansa ”hyökkäävän politiikan” voidakseen toteuttaa rauhan Lähi Idässä. Hänen ensimmäinen ulkomaanpuhelunsa presidenttinä oli Mahmoud Abbasille, jonka laillisuus palestiinalaisten johtajana ja PA:n puheenjohtajana on yhtä kiistanalainen kuin hänen omansa. Obama ei ole vieläkään julkistanut syntymätodistustaan, joka kiistatta todistaisi hänen synnyinmaansa USA:n kansalaisena. Kuin oireellisesti Obama joutui uusimaan virkavalansa, koska hän sotkeutui virkakaavassa muuttaen virallista muotoa. Mahmoud Abbasin lainmukainen virkakausi päättyi 10. tammikuuta 09, mutta hän jatkaa PA:n puheenjohtajana kuin mitään ei olisi tapahtunut.
OBAMA nimitti Lähi Idän erikoislähettilääkseen entisen senaattorin George Mitchellin, jolla on varsin vaikuttava virka-ura takanaan ja joka ottaa kunnian varsinkin Irlannin rauhan-sopimuksesta. Hamasin edustaja ilmaisee tyytymättömyytensä Obaman valintaan todeten, ettei mikään näytä muuttuneen. Fatahin taholla Mitchellin valintaan sen sijaan asetetaan suuriakin toiveita, mistä osoituksena on Obaman asettama paino Abbasin asemalle. (JP)

2. ISRAELISSA sen sijaan muistetaan Mitchellin ansiot hieman toisin. Presidentti Bill Clinton asetti Mitchellin erikoisneuvonantajakseen joulukuussa 2000 pyytäen tältä neuvoa, miten edetä Lähi Idän rauhanprosessissa. PA oli Arafatin suulla hylännyt Clintonin tarjouksen valtiosta ja aloittanut hillittömän terrorikampanjan Israelissa. Mitchell esitti tutkimustensa tulokset ja suosituksensa Clintonille huhtikuussa 2001. Siinä hän selitti, että sekä Israel että palestiinalaiset olivat yhtä lailla syyllisiä palestiinalaisten terroriin israelilaisia vastaan. Mitchell suositteli Clintonille, että tämä vaatii Israelia lopettamaan kaiken rakentamisen juutalais-yhteisöissä Juudeassa ja Samariassa 1949 tulitaukolinjan ulkopuolella, sekä lopettamaan sotilaalliset toimensa palestiinalaista terrorismia vastaan. Mitchell väitti raportissaan, että palestiinalaiset olivat tehneet 100 %:n ponnistukset terrorin lopettamiseksi, jota – kuten Caroline B Glick JP:n artikkelissaan mainitsee – he itse harjoittivat. Hänen mielestään riittää, kun sanoo yrittävänsä tosissaan, tuloksilla ei ole väliä. Tämä lienee rohkaissut Jasser Arafatia väittämään englanninkielisissä puheissaan, että hän pyrkii 100 %:ti lopettamaan terrorin ja ettei hänellä ollut siten mitään tekemistä terrorismin kanssa.
MITCHELLIN suosituksiin vedoten Clinton pesi kätensä Israelin ja PA:n välisestä konfliktista todeten, että epäonnistuminen johtui siitä, ettei Israel suostunut tekemään tarvittavia myönnytyksiä eikä luopumaan maa-alueista, jotka se oli vapauttanut 1967 sodassa. Kuten Glick toteaa artikkelissaan, Mtchellin suunnitelma, joka perustui Clintonin omaan mutta hylättyyn suunnitelmaan, oli perusteena Tenet-suunnitelmalle, sitä seuranneelle ”tiekartalle rauhaan” sekä Annapolis-dokumentille runsas vuosi sitten.(JP)

3. PA:N JOHTO on vaistonnut uuden ajan alkamisen myös suhteissa Israelin kanssa. Siispä Mahmoud Abbasin sanoin lähdetään ”uuteen aikaan”, jonka USA:n ulkoministeriksi vahvistettu Hillary Clinton ilmoitti alkaneen puheessaan nimityksensä jälkeen. Abbas ilmoitti että kaikki se, mitä Olmert ja Livni ovat runsaan vuoden aikana sopineet PA:n kanssa Annapolis-dokumentin pohjalta, heitetään roskiin ja tulevat neuvottelut aloitetaan arabi-suunnitelman pohjalta, joka edellyttää Israelin luopuvan sataprosenttisesti kaikista 1967 vapauttamistaan alueista. Kuten tunnettua, tämä suunnitelma, jonka alun pitäen esitti Saudi Arabia 2002 ja jonka arabiliitto hyväksyi omakseen 2005, on äskettäin nostettu uudelleen pöydälle saudikuninkaan varoituksella, ettei se ole siinä loputtomiin. Käytännössä se tarkoittaa karkeasti puolen miljoonan juutalaisen karkottamista kodeistaan ja sijoittamista vielä tuntemattomaan paikkaan ennestäänkin ahtaalle Israelin maaperälle. Tässä yhteydessä on huomioitava, että 2005 Ariel Sharon karkotti n. 9 000 juutalaista asukasta Gazasta vakuuttaen, että se tuo rauhan ja turvallisuuden Israeliin ja nostaa Gazan palestiinalaiset taloudelliseen nousuun ja kukoistukseen. Se ei tuonut rauhaa, ei turvallisuutta eikä taloudellista kukoistusta Gazaan; se toi jatkuvan terrorin rakettien, kranaattien ja kivääritulen muodossa Gazaa ympäröiville juutalaiskaupungeille, kylille ja maatalousyhteisöille, ja se pakotti Gazan asukkaat Hamasin ääri-islamilaisen diktatuurin pakkopaitaan. Se toi operaatio Cast Lead taistelujen hävitykset ja kuolonuhrit terrorin ylitettyä Israelin sietokyvyn.
Gazasta karkotetuille juutalaisille se tarkoitti heidän elämäntyönsä raakaa murskaamista, kodittomuutta, työttömyyttä ja perheiden hajoamista nuorten menetettyä uskonsa oikeudenmukaisuuteen ja turvattuun tulevaisuuteen.
On vaikea edes kuvitella, mitä tapahtuu, jos puoli miljoonaa juutalaista pakotetaan samaan tilanteeseen, kuten saudisuunnitelma edellyttää, jota Mitchell ilmeisesti kannattaa. (JP)

4. OPERAATIO Cast Lead jälkiselvittelyissä on nostettu esille operaation aikana menehtyneitten palestiinalaisten määrä. IDF:n tappioiksi on vahvistunut 10 kaatunutta, joista 6 kuoli palestiinalaisluodeista ja sirpaleista, loput omien luodeista. Hamasin terveysministeriö ilmoittaa kuolleita palestiinalaisia olleen 1 314. Näistä ministeriön laskelmien mukaan enemmistö oli siviilejä, mukana 412 lasta ja 110 naista. Haavoittuneita palestiinalaisia oli saman ilmoituksen mukaan 5 300, niistä 1 855 lasta ja 795 naista. IDF ilmoittaa omiin laskelmiinsa perustuen, että 900 palestiinalaisia sai surmansa taisteluissa, ja niistä 150 oli siviilejä, eli loput olivat Hamasin ja muitten terrorijärjestöjen taistelijoita. Koska muita vahvistettuja lukuja ei ole ollut käytettävissä, ulkomaisten journalistien tiedot perustuvat Hamasin terveysministeriön antamiin lukuihin.
PALESTIINAN ihmisoikeuskeskus (PCHR) on yhdessä italialaisen journalistin Lorenzo Cremonezin kanssa pyrkinyt verifioimaan julkisuuteen levitettyjä tietoja. Heidän tutkimustensa tuloksensa osoittavat suuresti poikkeavia lukuja. Cremonezi julkisti torstaina italialaisessa Corroere della Sera lehdessä artikkelin jossa hän viittaa Gazassa toimivan Shifa-sairaalan lääkärin antamiin tietoihin, että Hamasin antamat luvut ovat suuresti liioiteltuja. Cremonezin artikkelin mukaan surmansa saaneita palestiinalaisia oli 500 – 600, joista suurin osa oli 17-23 ikäluokkien välillä olevia miehiä, jotka Hamas oli värvännyt armeijaansa. Vierailtuaan useissa sairaaloissa Gazan kaistalla ja haastateltuaan lukuisia haavoittuneitten omaisia, hän on tullut johtopäätökseen, että myös haavoittuneitten luku on paljon alle 5 300, minkä Hamas ilmoitti. Useissa sairaaloissa hän havaitsi, että valtaosa sairaalapaikoista oli tyhjä. Cremozy viittaa operaatio Defence Shield vuonna 2002 tappiolukuihin, joiksi aluksi ilmoitettiin 1 500 kuollutta, mutta joka luku lopulta osoittautui täysin perättömäksi, sillä vain 54 palestiinalaista kuoli operaatiossa, heistä 45 pyssymiehiä. IDF:n sotilaita menehtyi silloin alle 30.
Palestiinan ihmisoikeuskeskus pitää Cremonezin tietoja väärinä ja Hamasin oikeina. (JP)

5. GAZAN DIVISIOONAN komentaja prikaatikenraali Eyel Eisenberg kertoo, että Hamasin tapa käyttää viattomia lapsia inhimillisenä kilpenä kodeissa ja kouluissa oli hirviömäistä. Hän sanoi useitten perheitten havainneen palattuaan koteihinsa operaatio Cast Lead jälkeen, että heidän tietämättään heidän kotinsa oli miinoitettu. Hamas oli asettanut räjähdyspanoksia heidän kotiensa alle kertomatta heille mitään. Sotilailla oli vaikeaa havaita, että mennessään sisään koteihin niissä piileskeli itsemurhapommittajia, ja kävellessään kadulla he havaitsivat, että pommeja oli piilotettu TV-satelliittiantenneihin. Monet sotilaat todistivat, että usein miinoitetuissa kodeissa perhe oli sisällä, joko vapaaehtoisesti tai pakotettuina.
EISENBERG puolusti IDF:n käyttämää voimaa Gazassa, koska se oli mitoitettu Hamasin käyttämään määrään räjähteitä ja pommeja. Hän selitti, että Hamas itse valitsi taistelujen näyttämön, ei IDF, joka kaikin tavoin pyrki välttämään voiman käyttöä, missä se oli mahdollista. Hänen mukaansa tuhot Gazan kaistalla on suhteutettava Hamasin käyttämään väkivaltaan israelilaisia kohtaan ennen operaatiota ja sen aikana.
Hän sanoi, ettei Gilad Shalitin vapauttaminen ollut operaation ohjelmassa, mutta uskoi sen auttaneen hänen vapauttamisneuvottelujaan. (JP)

6. USEILTA TAHOILTA tulleitten uhkausten sotarikossyytteistä sotilaita ja maan johtoa vastaan kasaantuessa oikeusviranomaisten pöydille israelilainen ei-hallituksen tukema järjestö (NGO) Shurat Hadin esitti oikeuskansleri Menechem Mazuzille pyynnön syyttää Hamasin johtajia sotarikoksista, jotka ovat ilmeisiä, ja joihin ei liene vaikeaa löytää todistusaineistoa. Pyynnössä tähdennetään, että siviilikohteitten pommittaminen raketein ja kranaatein on sotarikos Geneven sopimusten mukaan. Kirjelmässä tähdennetään, että aivan samoin kuin kansainväliset ja paikalliset painostus-ryhmät nostavat syytteitä Israelin sotilaallisia ja poliittisia johtajia vastaan, Israelin tulee nostaa syytteet niitä palestiinalaisia vastaan, jotka ovat selvästi syyllistyneet sotarikoksiin. Kirjelmässä myös viitataan siihen, että sekä jotkut EU-maat että YK harkitsevat korvausten ja ehkä syytösten esittämistä niiden rahoittamien laitosten tuhoutumisesta taisteluissa. IDF on toistuvasti selittänyt, että se on pommittanut niitä vain sellaisissa tapauksissa, että niistä on tulitettu IDF:n sotilaita. Ongelman tässä muodostaa se, että kuten Shifan sairaalan tapauksessa, jonka norjalainen lääkäri ehkä poliittisesta kannastaan johtuen väittää asioita toisin kuin IDF, pitävien todisteiden saaminen tuottaa joskus suuria vaikeuksia. Tämä siksi, ettei paikalle päästetty ulkomaisia journalisteja, jotka olisivat omin silmin voineet todistaa tapahtumia. (JP)

Dennis Mitznerin kirjoitus Hamasista ja Ahtisaaresta

Miksi Ahtisaari suojelee Hamasia? (16.1.2008)

Nobel-palkittu Martti Ahtisaari on viime kuukausina kommentoinut voimakkaasti Lähi-idän tilannetta. Ahtisaaren mukaan on häpeällistä, että rauhaa ei ole kyetty saamaan Israelin ja palestiinalaisten välille: "Minun on myönnettävä, että häpeän. Kuinka voimme vuosi vuoden jälkeen tosissamme väittää, että etsimme ratkaisua, ja mitään ei tapahdu." Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottamisen aikaan Ahtisaari antoi seuraavan lausunnon: "Kehotamme ihmisiä pitämään vaalit ja sitten, kun ne järjestetään ja niitä voidaan pitää kohtuullisen vapaina ja demokraattisina, sanomme, että 'valitettavasti valituiksi tulikin väärät ihmiset'."

Ahtisaaren lausuntoa, joka arvostelee Hamasin boikotoimista, voidaan pitää monestakin syystä ongelmallisena. Hamas sai palestiinalaisäänestäjiltä valtakirjan hallita, mutta tuleeko Euroopan unionin tai muiden länsimaiden kunnioittaa äänestystulosta ja hyväksyä Hamas neuvottelupöytään? Valitettavan usein keskustelussa tunnutaan unohtavan Hamasin julistama syy olemassaololleen: Israelin tuhoaminen.

Voidaan kysyä, tarkoittaako Hamas todella, mitä sanoo, kun se puhuu Palestiinan valtion luomisesta? Hamas ei ole ilmaissut haluaan rakentaa valtiota länsimaille tutun liberaalin demokratiamallin mukaan. Ajatus valtiosta - ja ennen kaikkea uskonnon ja valtion erottamisesta - on nykyajan tuote ja näin ollen vaikuttaa siltä, että se ei sovi ääri-islamilaisen ajattelun viitekehykseen. Hamasin julistuksista voi tehdä sen päätelmän, että järjestön tavoite on Israelin korvaaminen islamilaisella valtiolla, jossa poliitikkojen sijaan päätöksiä tekevät uskonnolliset oppineet.

Hamasin perustamiskirjan kuudennen artiklan mukaan Hamas on palestiinalaisjärjestö, joka on uskollinen Allahille ja jonka tavoitteena on tehdä Palestiinan alueen jokaisesta senttimetristä islamin hallitsema. Mikään ei siis puhu sen puolesta, että kyseessä olisi valtio, jossa esimerkiksi palestiinalaiset kristityt nauttisivat tasa-arvoista kohtelua muslimien kanssa. Monet Gazan kristityt ovat kokeneet olonsa tukalaksi sen jälkeen, kun Hamas otti alueen haltuunsa vuonna 2006. Hamas ei ole hyvä hallitsija, vaan on tehnyt Gazasta alueen, jossa myös naisten oikeudet ovat kaukana niistä oikeuksista, joita Mahmud Abbasin hallinnoimalla Länsirannalla ylläpidetään. Maailmassa on valtioita, jotka eivät ole täysin vapaita demokratioita, mutta monessa näistä valtioista on ymmärretty hyvän hallitsemisen tuottavan hyviä tuloksia. Hamas ei näytä valinneen tätä tietä.

Maineikkaan yhdysvaltalaisen ajatushautomon, Hudson-instituutin, tutkijan John O'Sullivanin mukaan on toissijaista, onko rauhanneuvottelujen toinen osapuoli demokraattinen vai ei. Ainoa seikka, jolla O'Sullivanin mukaan on merkitystä, on osapuolen ulkopoliittinen näkemys. Tahojen, jotka tahtoisivat purkaa Hamasin vastaisen boikotin, tulisi pohtia, onko Hamasilla todellista kiinnostusta rauhantekoon. Voiko järjestön sanaan luottaa ja mikä tärkeintä, onko Hamasilla pitkän tähtäimen suunnitelmia mahdollisen rauhan vaalimiseen ja onko järjestön poliittinen ja ideologinen ydin sitoutunut rauhaan?

Hamas ei hallitse hyvin, tämä on selvää. Monet muut tutkijat ovat kuitenkin O'Sullivanista poiketen sitä mieltä, että hyvän hallinnon periaatteet itse asiassa sisältyvät demokratian olemukseen. Jos hyväksymme tämän ajatuksen, näyttäytyykö Hamas sen seurauksena myönteisemmässä valossa, kun se kuitenkin pyrki valtaan ja valittiin demokraattisissa vaaleissa?

Demokraattisen kehityksen ei voida olettaa alkavan vaaleista ja päättyvän vaaleihin. Sen sijaan - kuten historia osoittaa - maan, kansan ja sen instituutioiden on usein kypsyttävä näitä arvoja kunnioittaviksi ennen kuin vaalien pitäminen on merkityksellistä. Viidakossa asuvat ihmissyöjät voivat valita johtajansa vapailla vaaleilla, mutta tekeekö se heidän edustamistaan arvoista yhtään jalompia tai hyväksyttävämpiä? Kuinka näin ollen Hamasia - jonka toiminta perustuu poliittisten vastustajien kiduttamiseen, omien kansalaisten pelottelemiseen ja ohjusten ampumiseen viereisen, aidosti demokraattisen valtion siviilikohteisiin - voidaan pitää rauhankumppanina, kun sen olemassaolo perustuu rauhan ja demokratian vastaisuuteen?

Demokraattisten periaatteiden kunnioittaminen edellyttää sen tosiasian hyväksymistä, että Hamas ei edusta näitä periaatteita. Demokraattinen prosessi sisältää ajatuksen arvoista. Vapaat vaalit ja äänestys toimivat näiden syvempien arvojen välineenä. Demokraattinen vaalijärjestelmä toimii kestävästi vain paikoissa, joissa demokratian syvempiä arvoja ymmärretään ja arvostetaan. Arvostetun yhdysvaltalaisen valtiotieteilijän Robert A. Dahlin mukaan demokraattisen yhteiskunnan keskeiset tunnusmerkit ovat tyrannian torjuminen, yksilön perusoikeudet, yleinen vapaus, itsemääräämisoikeus, moraalinen autonomia, ihmiskehitys, yksityisomaisuuden suoja ja poliittinen tasa-arvo. Jo demokratian määritteiden pinnallinen tarkastelu paljastaa, että Hamas ei edusta niitä. Jos Hamas hyväksyisi nämä perusajatukset ja toteuttaisi niitä, järjestöllä olisi oikeus tulla hyväksytyksi vapaiden valtioiden hallitusten joukkoon. Kun EU vaati vuonna 2006 Gazaan vapaita vaaleja, sen olisi pitänyt vaatia gazalaisia valitsemaan demokraattisten arvojen ylläpitämiseen sitoutunut järjestö. Vapaiden vaalien järjestäminen ei ole saavutus sinänsä, koska demokraattisesti valittu järjestö voi vaalien jälkeenkin olla terroristijärjestö.

Onko rauhantekijä ja Nobel-palkittu Martti Ahtisaari valmis luopumaan liberaaleista ja demokraattisista arvoistaan vain sen vuoksi, että muussa tapauksessa Hamasia boikotoivia valtioita voidaan mahdollisesti syyttää tekopyhyydestä? Ahtisaari näyttää uskovan, että Hamas on valmis rauhanneuvotteluihin, jos länsimaat ovat valmiita purkamaan Hamasia vastustavan boikotin. Omituiseksi tämän ajatuksen tekee se, että Hamas ei ole koskaan osoittanut halua tunnustaa Israelin valtion olemassaoloa. Hamasia mahdollisena rauhankumppanina pitävät tahot uskovat, että Gazaa pelon vallassa pitävä järjestö muuttuu, jos se hyväksytään palestiinalaisten viralliseksi edustajaksi. Kyseessä on epärealistinen toive, koska se sivuuttaa täysin Hamasin syvästi islamilaisen ideologian ja selittää, että Hamas haluaa oikeasti vain valokeilaan. Toisin sanoen tämä kanta ei ota Hamasia vakavasti.

Jos haluamme vaalia demokratian mainetta parhaana tarjolla olevana yhteiskuntamallina, meidän tulee suojata sitä hyökkäyksiltä. Mikä on YK:n yleismaailmallisen ihmisoikeusjulistuksen merkitys, jos sen arvoja tunnustavat liberaalit demokratiat pitävät vaalien järjestämistä ainoana vaatimuksena demokraattisten maiden joukkoon liittymiselle? Hamasin hyväksyminen tasavertaiseksi poliittiseksi kumppaniksi vaatii siis periaatteellisten kysymysten sivuuttamista. Israelin vetäydyttyä Gazasta vuonna 2005 Hamasille tarjoutui erinomainen tilaisuus toimia vastuullisesti ja rakentaa Gazasta taloudellisesti ja poliittisesti kehittyvä alue. Hamas ei ole toiminut kuten vastuullinen hallitsija, vaan on käyttänyt äänestäjiltään saamansa valtakirjan aatteelliseen ja aseelliseen taisteluun Israelia vastaan.

Hamas perustelee olemassaolonsa kannattajilleen ja tukijoilleen yksinkertaisesti: se on ainoa merkittävä palestiinalaisryhmä, joka ei ole myynyt sieluaan Lännelle tai tehnyt myönnytyksiä Israelia kohtaan. Uskonnollisuuden ja islamilaisen maailmankuvan nimeen vannova Hamas ei yksinkertaisesti kykene myönnytyksiin tai kompromisseihin.

Yhdysvaltalainen historioitsija Daniel Pipes on sanonut, että rauha palestiinalaisten ja Israelin välille voidaan saada aikaan ainoastaan siinä tapauksessa, että toinen osapuoli ymmärtää hävinneensä. Kaksi osapuolta, jotka molemmat kokevat olevansa voittajia, eivät voi solmia rauhansopimusta, vaan korkeintaan hetkellisen rauhan, kuten Hamasin ja Israelin välillä pitkään ollut hutera hudna (aselepo) osoittaa. Toisin sanoen Hamas on pakotettava uskomaan, että se ei voi saavuttaa tavoitettaan tuhota Israel.

Sivuuttamalla Hamasin länsimaat lähettäisivät voimakkaan viestin koko arabimaailmalle: vihan saarnaaminen Israelia ja ei-islaminuskoisia kohtaan ei ole hyväksyttävää. Vastuullista ja vapaata yhteiskuntaa kohti kehittyminen vaatii vastuun ottamista myös kansalaistasolla. Irak on tällä hetkellä ainoa arabimaa, jossa enemmistö on jossain määrin ymmärtänyt edustuksellisen demokratian merkityksen.

Ahtisaaren viimeaikaisten lausuntojen motiivit ovat hämärän peitossa, ja on mahdollista, että arvostettu rauhantekijä tietää Hamasin aikeista jotain, mitä me muut emme tiedä. Gazan tilannetta tarkasteltaessa voidaan kuitenkin vetää se johtopäätös, että kaistaletta ei johda demokraattinen ja valistunut joukko palestiinalaisia. Sotaisille ja tuhoaville periaatteilleen uskolliselle järjestölle demokraattinen yhteiskunta ja rauhanprosessi Israelin kanssa eivät ole todellisia vaihtoehtoja. Näin ollen Hamasin vastaisen boikotin purkaminen palvelisi ainoastaan Hamasia, ei rauhaa.

Dennis Mitzner
Kirjoittaja on Lähi-idän historian jatko-opiskelija Tel Avivin yliopistossa

Suomen Take a Pen

Take a Penin johtajan Endre Mozeksen kirje YK:n pääsihteerille Ban Ki-Moonille

Hamasin johtajat pitää saada Kansainväliseen tuomioistuimeen sotarikoksista (8.1.2009)

Kunnioitettu YK:n pääsihteeri Ban Ki-moon!

Me Take a Pen -järjestössä, joka kansainvälinen oikeudenmukaisen tiedotuksen puolesta kampanjoiva järjestö, vaadimme päättäviä toimia vakavassa sotarikosasiassa. Viime vuosina ja meneillään olevassa sotilaallisessa konfliktissa Gazaa hallitseva terrorijärjestö Hamas on suorittanut suuren määrän erilaisia tekoja, jotka kansainvälinen laki määrittelee sotarikoksiksi.

Se sodankäyntimuoto, jolla Hamas on rasittanut sekä Gazan väestöä että Israelia, on aiheuttanut paljon kärsimystä ja suuria tappioita ja vahinkoa sekä Israelin siviiliväestölle että koko Gazan alueelle. Hamas on ampunut 6300 rakettia Israelin siviilikohteisiin. Gazassa Hamas on säilönyt raketit ja muuta aseistusta pääasiassa siviilikohteisiin - asuntoihin, moskeijoihin ja kouluihin. Tuhansia raketteja ja granaatteja on ammuttu siviilikohteista, mikä on pakottanut Israelin vastamaan sotilaallisesti tavalla, joka välttämättä on johtanut siviiliväestön kärsimykseen ja omaisuusvahinkoihin.

Kansainvälisen lain mukaan siviilikohde, josta tulitetaan on legitiimi kohde. Vaikka siviilikohteesta ammuttaisiin silloin, kun ympärillä edelleen pidetään siviiliväestöä, se on yhä laillinen sotatoimien kohde, ja jos tulitukseen tuollaisesta kohteesta vastataan sotilaallisesti ja iskusta aiheutuu siviiliuhreja, vastuu on täysin ja yksinomaan sillä osapuolella, joka on pitänyt siviilit sotilaallisessa kohteessa. Tässä tapauksessa Hamas on täysin vastuussa sekä tarkoituksellisesta israelilaisten siviilien tulittamisesta että niistä siviiliuhreista, jotka se on aiheuttanut oman väestönsä keskuudessa käyttämällä heitä tulituksensa suojana.

Arvoisa Pääsihteeri! Me vaadimme, että Hamasin johto viedään viipymättä kansainväliseen oikeuteen syytettynä seuraavista sotarikoksista:

1) Rakettien ja kranaattien ampumisesta tarkoituksellisesti siviilikohteisiin Israelissa
2) Rakettien ampumisesta sellaisista palestiinalaisista siviilikohteista kuten koulut, asuinalueet ja sairaalat tai niiden välittömästä läheisyydestä Aseiden ja ammusten varastoimisesta kouluihin, moskeijoihin, toimistoihin ja vastaaviin rakennuksiin.
3) Omien siviilien, erityisesti lasten, käyttämisestä ihmiskilpinä vieläpä usein kaikkein vaarallisimmissa kohteissa.
4) Edelleen siviilien saattamisesta uhan alaisiksi pukeutumalla siviilivaatteisiin: Israelin armeijan ja Hamasin taistelijoiden välisen sodan aikana Hamasin taistelijat, jotka alussa käyttivät univormuja, vaihtoivat siviilivaatteisiin tai Israelin armeijan univormuihin ja jatkoivat silti taistelua.
5) Hamasin taistelijoiden piiloutumisesta säännöllisesti potilaiden joukkoon sairaaloihin
6) Siitä, että kidnapatulle israelilaiselle Gilad Shalitille Hamas ei ole suonut aivan perustavanlaatuisiakaan sotavangin oikeuksia kuten hänen tilastaan tiedottamista vastapuolelle ja Kansainvälisen punaisen ristin edustajien pääsyä hänen luokseen. Israelissa nämä oikeudet on taattu jopa terrorismista tuomituille Hamasin jäsenille.
7) Lasten ja alaikäisten käyttämisestä järjestelmällisesti sotilaallisiin tehtäviin, sekä taisteluihin että aputehtäviin. Hamasin hallinto on myös kouluttanut ja aivopessyt lapset ja alaikäiset murhaavaan vihaan, haluun tappaa ja tappamisen tekniikoihin.
8) Gazan siviiliväestön auttamiseen tarkoitettuja avustusrahoja kavaltamisesta ja käyttämisestä sotatoimiin - aseistuksen, taisteluvälineiden ja sotilaallisten rakennelmien rakentamiseen ja varustautumiseen

Jos Hamasin johtoa ei onnistuta viemään Kansainväliseen tuomioistuimeen, siitä seuraa epäilemättä, että tällaiset sotarikokset tulevat yhä enenevässä määrin muuttumaan säännönmukaiseksi toiminnaksi ja että vastaavat humanitaariset katastrofit tulevat jatkumaan ja miljoonat sorron ja väkivallan uhrien määrä jäävät vaille YK:n puolustusta.

Arvoisa pääsihteeri, arvostaisimme erittäin paljon vastaustanne, jonka luvallanne tulisimme julkaisemaan tämän kirjeemme kanssa. Me tulemme seuraamaan Teidän toimintaanne asiassa suurella kunnioituksella, korkein odotuksin ja syvästi moraalisesti Teitä tukien.

Kunnioittavasti Teidän

Endre Y. Mozes
Take a Pen -järjestön puheenjohtaja

Varpu Haaviston mediakriittinen kirjoitus Hannu Reimen propagandatekstistä "Gazan sotarikokset"

Ylen radiouutisten Maailmanpolitiikan arkipäivää -ohjelma lähetti 11.1.2009 ohjelman, jonka lopussa toimittaja Hannu Reime esitti kolumninsa "Gazan sotarikokset". Ohjelman voi kuunnella alla olevissa linkeissä.

Reimen teksti on harvinaisen paksua Hamas-mielistä propagandaa. Alla olevaan mediakritiikkiin olen poiminut joitakin väitteitä hänen kolumnistaan. On tärkeää, että mahdollisimman moni teistä kirjoittaa palautetta Yleen tällaisesta ohjelmasta, joka ei todellakaan vastaa sitä, mitä Ylen kaltaiselta tiedotusvälineeltä pitää voida odottaa konfliktin uutisoinnissa ja taustojen valottamisessa.

Palautetta voi antaa Ylen radiouutisten palautesivulla:
http://lotta.yle.fi/radiouut.nsf/sivut/palaute

sekä seuraaviin sähköposteihin:

radiouutiset@yle.fi
marjo.ahonen@yle.fi (ulkomaanuutisten päällikkö)
hannu.reime@yle.fi

Ystävällisin terveisin,

Varpu Haavisto
Suomen Take a Pen

Mediakritiikki: Maailmanpolitiikan arkipäivää

Hannu Reimen poliittinen propaganda

11.1.2009 Lähi-Idän vihan kierre

http://lotta.yle.fi/radiouut.nsf/sivut/mpa?opendocument&pageid=Content0830503C877

Reimen radiokolumni on täyttä palestiinalaista propagandaa, ja on hämmästyttävää, että näin yksipuolinen näkemys päästetään ulos YLE:n toimituksesta. Vähintäänkin vastapainoksi olisi pitänyt tarjota toisen osapuolen näkemys, jos toimittajan annetaan ottaa näin puhtaasti konfliktin toisen osapuolen näkemys ja tarjota se kuuntelijoille totuutena.

Reimen väitteitä:

”Jos israelilaissotilaiden teot Gazassa eivät ole sotarikoksia, niin mikä sitten on?...Jos Hamas ampuessaan Israeliin raketteja syyllistyy sotarikoksiin, niin kuin hyvin voidaan ajatella, niin silloin Israelin rikokset ovat satakertaisia verrattuna Hamasin rikoksiin.” Perusteena tälle väitteelle Reime pitää sitä, että nykyisessä konfliktissa jokaista israelilaisuhria vastaan on 100 palestiinalaisuhria.

Reimen kaltaisen kokeneen toimittajan ja Lähi-idän asiantuntijana esiintyvän henkilön ei uskoisi esittävän näin lapsellista päätelmää. Sotarikoksia ei suinkaan määritellä sillä, kuinka monta omaa siviiliä tai sotilasta on menetetty vihollisen uhrilukuun nähden. Sotarikokset on määritelty aivan selvästi kansainvälisessä laissa. Sotarikoksia ovat mm. se, että Hamas on tähdännyt tahallisesti siviilikohteisiin Israelissa, että se on asettanut tietoisesti oman siviiliväestönsä vaaraan käyttämällä siviilikohteita kuten sairaaloita, kouluja ja moskeijoita sotatoimiin ja pitämällä siviilejä kilpinä. Hamas on asettanut siviilit vaaraan myös luopumalla univormuista ja pukeutumalla siviilivaatteisiin silti jatkaen taistelua. Hamasin taistelijat ovat tehneet sotarikoksia piiloutumalla sairaaloissa hoidettavien joukkoon. Ja Hamas on tehnyt erityisen suuren sotarikoksen kiihottamalla ja tietoisesti kasvattamalla erityisesti gazalaiset nuoret ja lapset ideologiseen ja uskonnolliseen vihaan israelilaisia kohtaan.

Sen sijaan siviilikohteet, jos niitä käytetään sotilaallisiin tarkoituksiin, ovat legitiimejä kohteita kansainvälisen lain mukaan. Vastuu siviiliuhreista ja materiaalisista tuhoista on yksin sillä osapuolella, joka on ottanut siviilikohteet sotilaskäyttöön ja vaarantanut siviilien hengen käymällä sotaa näiden keskeltä.

Reime kuvaus tulitauon rikkoutumista on myös aivan omaa luokkaansa: ”Tulitauko rikkoutui marraskuussa, kun Israel pommitti Gazaa ja surmasi 6 Hamasin taistelijaa. Toisessa pommituksessa pari viikkoa myöhemmin surmattiin 4 Hamasin taistelijaa. Joulukuussa Hamas ilmoitti, ettei se enää jatka tulitaukoa mainiten syyksi Gazan jatkuvan saarron.”

Reime oikoo tässä aika tavalla tapahtuneita tosiasioita. On totta, että Israel iski marraskuussa Israelin rajalla operoivaan terroristiryhmään, joka aikoi asettaa räjähteitä Israelin ja Gazan rajalla kulkevan turva-aidan alle tunkeutuakseen Israelin puolelle ja kidnapatakseen israelilaisen samaan tyyliin kuin vuonna 2006 kidnapattiin Gilad Shalit. (Shalitia pidetään edelleen vankina, ja Hamas on edelleen syyllistynyt sotarikokseen estämällä kansainvälisen punaisen ristin vierailut Shalitin luona.) Seuranneessa molemminpuolisessa tulituksessa osa terroristeista sai surmansa ja osa vangittiin. Hamas-taistelijoiden toiminta Israelin rajalla oli kuitenkin tulitauon rikkomista, joka vaati Israelin armeijan puolustuksellisia toimia.

Hamasin tulitaukoa kuvaa Israelissa asuva suomalainen näin: ”...koko 'tulitauon' aikana terroristit ampuivat lähes joka päivä useita raketteja ja kranaatteja Israeliin. Useimmat putosivat vahingoitta aukeille pelloille, mutta jokunen silloin tällöin tuhosi omakotitalon tai teollisuuslaitoksen sekä haavoitti asukkaita. Terroristeilla oli myös outo tapa harjoitella tarkkuusammuntaa tähtäillen kiikarikivääreillään Gazan turva-aidan läheisyydessä pelloilla työskenteleviä pahaa-aavistamattomia työntekijöitä, joskus jopa osuen. Vuoden alusta lähtien terroristit ampuivat Gazasta 2 900 rakettia ja kranaattia, eli yli 8 rakettia päivää kohti. Tätä on jatkunut siitä lähtien, kun Israelin poliisi sotilaitten avustamina karkotti kaikki Gazan kaistan ns. Gush Katifin alueen juutalaiset asukkaat ja Israelin armeija veti joukkonsa pois Gazasta.”

Hamas ja muut Gazassa toimivat terrorijärjestöt ovat aseistaneet joukkonsa pitkänmatkan raketeilla, Katjusha Grad versiolla, ilmatorjunta- sekä panssarintorjuntaohjuksilla, jotka ovat osoittautuneet tuhoisiksi myös sotilasosastoja vastaan. Israel pidättäytyi suuremmasta vastaiskusta rakettituleen aina siihen asti, kun Hamas julisti puolen vuoden tulitauon päättyneeksi ja kiihdytti rakettitulta niin, että vain yhden päivän aikana enemmän kuin 70 Kassam-rakettia ja iranilaista 120mm kranaattia ammuttiin Israeliin.

Vielä tuolloin Israelin pääministeri Ehud Olmert teki viime hetken aloitteen tulitauon jatkamisesta. Hän puhui Al-Arabia satelliitti-TV:n välityksellä ja vetosi gazalaisia pysäyttämään Hamasin ampumasta siviilejä tai valmistautumaan kohtaamaan Hamasin toiminnan seuraukset. Hän sanoi: ”En ole täällä julistamassa sotaa...mutta Hamas pitää pysäyttää, ja sen me tulemme tekemään.”

Reimen mukaan Israel ei vastusta Hamasia siksi, että se on islamistinen tai harjoittaa terroria tai siksi, ettei se tunnusta Israelia, vaan siksi, että se on voimakkain liike, joka tällä hetkellä edustaa palestiinalaista nationalismia. Perimmäisenä ongelmana kun Reimen mukaan eivät Israelille ole islamistit, terrori tai raketit vaan palestiinalaisten pyrkimys kansalliseen itsenäisyyteen. ”Suurin vihollinen Israelille on aina se puolue, joka parhaiten edustaa tätä pyrkimystä”, Reime väittää.

Todisteena tälle Reime pitää sitä, että Israel piti PLO:ta 80-luvulla terroristisena ja tuki hiljaisesti Hamasia, mutta 90-luvulla kuitenkin neuvotteli PLO:n kanssa. Näiden neuvottelujen seurauksenahan syntyi Oslon prosessi ja perustettiin Palestiinan itsehallinto.

Reime on hämmästyttävän tietämätön ja esittää ilmeisesti omia käsityksiään totuutena. Hamas ei edusta palestiinalaista nationalismia vaan on ennen kaikkea islamilainen liike, joka näkee Palestiinan vapauttamisen juutalaisista jokaisen muslimin uskonnollisena velvollisuutena (Hamasin peruskirjan artiklat 6, 11 ja 12) ja haluaa ”kohottaa Allahin lipun Palestiinan joka kolkan ylle.” (Artikla 6)

Israel ei neuvotellut PLO:n kanssa 80-luvulla, koska PLO noihin aikoihin piti kiinni peruskirjassaan mainitusta tavoitteesta tuhota Israelin valtio ja käytti terroria tavoitteidensa edistämiseen ja koska PLO itse myös kieltäytyi tunnustamasta Israelia ja neuvottelemasta sen kanssa. Se noudatti toiminnassaan arabiliiton Khartumin periaatteita: EI Israelin tunnustamista, EI neuvotteluja Israelin kanssa, EI rauhaa Israelin kanssa.

Neuvostoliiton romahdettua PLO:n merkittävin rahallinen tuki tyrehtyi, ja tämä pakotti järjestön hakemaan uusia toimintamalleja, ja Jasser Arafat suostui lopulta neuvotteluprosessiin Israelin kanssa. Israel suostui Palestiinan itsehallinnon pystyttämiseen ja siihen tavoitteeseen, että prosessin seurauksena syntyisi itsenäinen palestiinalaisvaltio, kun PLO sitoutui luopumaan terrorista ja poistamaan Israelin tuhoamiseen tähtäävät lauseet peruskirjastaan.

Hamasin peruskirja julistaa, että Palestiina pitää vapauttaa jihadin keinoin ja että kaikki rauhanomaiset ratkaisut ja neuvottelut ovat turhia. Sen mukaisesti se ei itse suostu neuvottelemaan Israelin kanssa. Hamas on käyttänyt äärimmäistä terroria israelilaisia siviilejä vastaan, ja se oli ensimmäinen, joka aloitti Oslon prosessin hyydyttäneet itsemurhaiskut jo vuonna 1994, aivan Palestiinan itsehallinnon alkukuukausina. Huolimatta jatkuvasta terrorista, johon myös PLO:n aseellinen siipi Fatah osallistui 2000 luvun alkuvuosina, Israel on yrittänyt jatkaa neuvotteluja palestiinalaisvaltion luomiseksi. Edelleen yrityksiä jatketaan vuoden 2007 lopussa pidetyn Annapolisin konferenssin seurauksena.

Hamas julistaa kaikki PLO:n Israelin kanssa solmimat sopimukset mitättömiksi. Sen peruskirja ei ainoastaan julista Israelin hävitystä vaan on myös raa'an antisemiittinen dokumentti. Kuinka tämä ei ole ongelma Israelille? Kuinka israelilaisten siviilien rauhallisen elämän häiritseminen jatkuvalla väkivallan ja raketti tulen uhalla ei ole ongelma Israelille? Kuinka se, että Hamas tulkitsee Israelin tuhoamisen olevan jokaisen muslimin velvollisuus ja koko Palestiinan olevan islamin valta-alueeseen ikuisesti kuuluvaa aluetta, ei ole ongelma Israelille, Hannu Reime?

Varpu Haavisto

Suomen Take a Pen

15.1.2009

Israelin suurlähetystön lehdistötiedote 13.1.2009 klinikkatuhosta

1. Lauantai-iltana 10.1.2009 Israelin armeija kohtasi Hamasin terroristien tulitusta rakennuksesta, jossa Suomen kirkon ulkomaanavun ja Lähi-idän kirkkojen neuvoston ylläpitämä klinikka on toiminut.

2. Koska klinikka oli jo aiemmin evakuoitu alueella käytävien taistelujen takia Israelin armeija vastasi terroristien tulitukseen, kuten sen tulee tehdä.

3. Tässä tapauksessa kuten monissa muissakin Hamasin terroristit käyttivät siviili- ja kansalaisjärjestöjen kohdetta turvapaikkana. Israel tuomitsee jyrkästi sellaisen kyynisen avustustoimintaan tarkoitettujen tilojen ja välineiden käytön.

4. Israel ei tähtää siviilejä eikä kansainvälisten apujärjestöjen kohteita, ja pahoittelee vahinkoa, joka on seurausta puolustuksellisista operaatioista, johon Hamas on pakottanut Israelin.

Silmiä avaava video, jossa eri muslimijohtajat uhoavat juutalaisten, lännen, Euroopan ja USAn tuhoa.

Nykyisten, eri puolilla maailmaa esiintyvien rajujen mielenilmausten takana on pahuuden henkivaltoja. Tavallinen muslimi voi elää aivan hyvin rauhassa juutalaisten, hindujen ja kristittyjen kanssa, mutta demonien vaikutuksille alttiit ääri-islamistit ovat raivoisan ja mustavalkoisen kiihkon vallassa, jonka mukaan länsi ja juutalaiset on täysin tuhottava ja islamin sharia-lakia noudattavan kalifaatin täytyy hallita koko maailmaa. Tällaisen kiihkeyden takana on joku voimakas Saatanan demoni, joka vihaa Jumalan valitsemaa omaisuuskansaa Israelia yli kaiken. Normaali arabi tai muslimi ei käyttäydy tällä tavalla.

Israelin ulkoministeriö tiedottaa Gazan klinikan pommittamisesta, että suomalaiset evakuoivat sen kun taistelut lähestyivät. Kun rakennus oli tyhjä, eräs terroristi haki sieltä suojaa ja ampui klinikasta käsin Israelin joukkoja. Sen tähden rakennusta pommitettiin.

"The building was evacuated by the Finns when the fighting came close by. When it was empty, the terrorist took cover in it and shot at the Israeli forces. This is the reason it was bombed."

Eli tuossa tilanteessa siviilirakennus oli muuttunut sotilaskohteeksi sieltä tulleen tulituksen takia. Klinikan tuhosta voi siis syyttää Hamasia. Ei pitäisi mennä sotimaan klinikkaan.

Gavriel Subject: Israelin tilanne 518
Date: Sunday, January 11, 2009 6:43 PM
From: "Gabriel Eskel" <hippea2@gmail.com>

ISRAELIN TILANNE 518

1. ISRAELILAISET muistelevat kaiholla aikoja, jolloin kaikki oli vielä toisin. Juutalaisten siirtolaisten tuloa maahan, jossa heidän esi-isänsä olivat muinoin rakentaneet kukoistavia valtioitaan, monet arabijohtajat tervehtivät ilolla. Emiiri Feisal tunnusti, että juutalaisten tulo alueelle voisi nopeuttaa sen hyvinvoinnin edistymistä. Kairon lehdistö toivotti juutalaiset tervetulleiksi esi-isiensä maahan, mitä se piti oikeutettuna. Tämä tapahtui 100 vuotta sitten.

HAJJ AMIN al-Husseinin saatua Jerusalemin päämuftin vallan 1920-luvulla alkoi muutos Palestiinassa. Hän kiihotti arabeja verisiin mellakoihin, joissa tapettiin sadoittain juutalaisia ja heidän omaisuuttaan tuhottiin. Onnettominta hänen yllytyksessään oli kuitenkin arabien yleisen mielen kiihottaminen vihamieliseksi juutalaisia kohtaan. Paettuaan Saksaan 2. maailmansodan aikana Hajj Amin suunnitteli juutalaisten keskitysleirejä myös Palestiinaan, ja osallistui aktiivisesti Balkanin alueen juutalaisten eliminoimiseen.

KÄYTÄNNÖSSÄ tilanne kuitenkin jatkui suhteellisen siedettävänä. Juutalaisia muutti maahan englantilaisten paikallishallinnon asettamista esteistä huolimatta, mutta arabien muutto tapahtui samaan aikaan ilman esteitä; he tulivat etsimään työtä, jota arabimaissa ei ollut. Olosuhteitten jatkumisesta siedettävinä hyötyivät sekä juutalaiset siirtolaiset että työtä etsivät arabit. Juutalaisilla oli tarjota työtä maatiloillaan ja jatkuvilla rakennustyömaillaan.

ARABIT voivat esteettä liikkua kaikkialla maassa, ja juutalaiset liikkuivat myös arabien asuntoalueille yleensä ilman välikohtauksia, ostellen heiltä kaikkea tarvitsemaansa. Pieniä erimielisyyksiä sattui maanostoista ja vesioikeuksista, varsinkin kiertelevien beduiinien kanssa, jotka väittivät siirtolaisten hankkimia maita omikseen, mutta niistä selvittiin puhumalla.

Tilanne jatkui suurin piirtein samanlaisena Israelin itsenäistymisen jälkeenkin v. 1948.

SEURAAVA suuri muutos tapahtui 1990-luvun alussa. Palestiinan vapautusjärjestö PLO, jonka puheenjohtajana toimi Jasser Arafat, oli Irakin hyökättyä Kuwaitiin asettunut Irakin presidentti Saddam Husseinin kannattajaksi. Tämän vuoksi länsivaltojen karkotettua irakilaiset Kuwaitista kymmeniä tuhansia palestiinalaisia työntekijöitä karkotettiin Kuwaitista. Arabimaat, jotka olivat runsaskätisesti tukeneet PLO:ta varoillaan, lopettivat kaiken tukensa. Tämän johdosta PLO vaipui lähes katastrofin partaalle. Järjestö olisi ilmeisesti kärsinyt vararikon, elleivät Israelin vasemmistolaiset haihattelijat olisi tulleet pelastajiksi. Tämän ns. rauhansuunnitelman puuhamiehiä olivat Meretzin edellinen puhemies, journalisti Jossi Beilin, sekä Israelin nykyinen presidentti Shimon Peres. He neuvottelijat asiamiestensä välityksellä PLO:n edustajien kanssa, salaisesti, sillä Israelin lain mukaan keskustelut PLO:n kanssa olivat laittomia. Yitzhak Rabin vedettiin myös mukaan. Keskustelut johtivat
traagisen kuuluisiin Oslon sopimuksiin, jotka suurin fanfaarein sinetöitiin 1993 USA:n Valkoisen talon nurmikolla presidentti Bill Clintonin toimiessa isäntänä. Nämä sopimukset toivat Jasser Arafatin monissa taisteluissa karaistuneet terroristit ensin Gazaan ja Jerikoon ja myöhemmin kaikkiin palestiinalaisenemmistöisiin kaupunkeihin Juudeassa ja Samariassa. Näiden sopimusten johdosta n. 1500 israelilaista on saanut surmansa ja monikertainen määrä haavoittunut hillittömissä terrori-iskuissa. Palestiinalaisten tappiot lienevät yli kaksinkertaiset.

Näiden menetysten aiheuttajat, Beilin, Peres ja kumppanit, eivät ole missään vaiheessa tunnustaneet rikoksiaan Israelin kansaa kohtaan. Vieläkin he puhuvat innostuneina, miten suurenmoisia edistysaskeleita kansojen välisissä suhteissa sopimukset saivat aikaan. Presidentti Shimon Peres sai jopa Englannin kruunun korkeimman kunnianosoituksen. Hänet aateloitiin kuningatar Elisabethin toimesta. Hänen uusi tittelinsä on Sir Shimon.

2. TÄMÄN hetkinen suhde Israelin juutalaisten ja palestiinalaisten välillä on jännittynyt, epäluuloinen ja vihamielinen. Vielä muutama vuosi sitten arabit liikkuivat ilman pelkoa Jerusaleminkin kaduilla, ja juutalaiset voivat ajaa Juudean ja Samarian sisäosiin ostellen sieltä oliiveja, oliiviöljyä, poltettuja saviruukkuja, rakennustarvikkeita, korjauttaa autonsa siellä, ja ennen kaikkea hakea sieltä työntekijöitä yhtiöihinsä. Ei kukaan arabia pahoinpitelisi Jerusalemin kadulla nytkään, mutta matkustaminen arabialueilta Israelin puolelle on hankaloitunut poliisien ja sotilaitten asettamien valvonta-asemien ja usein toistuvien liikennerajoitusten vuoksi terrori-iskujen pelossa. Liikkumista on entisestään rajoittanut Israelin rakentama turva-aita, joka pakottaa liikenteen alueelta toiselle määrättyihin ylimenopaikkoihin sen lisäksi, että se hankaloittaa maanviljelijöitä ja hedelmän viljelijöitä pääsemästä tiluksilleen, sekä juutalaisia että palestiinalaisia.

TÄNÄ PÄIVÄNÄ, jos juutalainen eksyy vaikka vahingossa ajamaan autollaan palestiinalais-kaupunkiin, saa olla kiitollinen, jos pääsee hengissä sieltä pois. Useimmiten pelastajana on ollut israelilainen sotilas, jonka tukikohta on lähellä kaupunkia. Viime ajoilta on jokunen tapaus, jossa amerikkalaisten kouluttamat "Daytonin armeijan" poliisit ovat palauttaneet eksyneen. Autosta ei yleensä sen käsittelyn jälkeen ole mitään kotiin viemistä. Tämä on hyvin valitettavaa, sillä perinteisissä arabiasuissa liikkuvat arabit olivat eksoottinen lisä Jerusalemin katukuvassa. Lisäksi se on vienyt suren osan arabeista työttömyyteen ja turhautumiseen.

Viimeisen ns. Intifadan jälkeen 2000, joka alkoi Clintonin ajamien rauhankeskustelujen jouduttua umpikujaan, tilanne on jonkin verran rauhoittunut, ei enää niin paljon itsemurha-iskuja. Tämä ei varmaankaan johdu palestiinalaisten kokemasta mielenmuutoksesta, vaan pääosaltaan siitä, että IDF valvoo huolellisesti kaikkea Juudean ja Samarian alueilla, sekä turva-aidasta, mikä pakottaa Israelin puolelle pyrkivät käyttämään aitaan tehtyjä portteja.

3. UUSIN VAIHE palestiinalaisten ja juutalaisten välien selvittelyssä alkoi siitä, kun Gazassa asuvat terroristit keksivät raketit, joilla pystyy ampumaan Israelin puolelle Gazan ja Israelin välisen turva-aidan yli. Se alkoi joskus 8 vuotta sitten, ja vuosien kuluessa Gazan terroristien käyttämät raketit ovat kokeneet melkoisen kehityksen. Ensimmäiset hädin tuskin ylittivät turva-aidan, nyt heidän kotitekoiset "alkeelliset" rakettinsa yltävät jo yli 10 km:n päähän, parhaat yli 20 km. Mutta salakuljettajien kaivamien tunnelien kautta Siinailta on tuotu Gazaan runsaasti ajanmukaista aseistusta, on panssarin- ja ilmatorjuntaohjuksia, konekivääreitä, kranaatinheittimiä ja kaiken kirjavia käsiaseita, sekä kruununa näiden lisäksi raketit, Katjusha malliset Grad-raketit, joilla yltää yli 40 km:n päähän. Onpa Israelin viranomaiset varoittaneet, että niiden joukossa on Iranissa valmistettuja Fajr3 ja Fajr5 ohjuksia, joilla yltää parhaimmillaan yli 70 km:n päähän, eli niillä pystyy ampumaan Tel Avivin esikaupunkiin tai Dimonaan, jossa on Israelin tutkimusreaktori. Eilen uutiset kertoivat, että terroristit olivat ampuneet Fajr-ohjuksen Palmachim alueelle, 27 km Tel Avivista etelään, ja jossa on sotilaslentokenttä ja avaruustutkimusasema. Eräs tieto kertoi, että Israelin oletettuja ydinaseita olisi varastoitu sen lähelle.

GAZAN TERRORISTIT piinasivat ja terrorisoivat Gazan turva-aidan lähellä olevia juutalais-yhteisöjä, kaupunkeja ja kyliä, saattaen lopulta n. 800 000 ihmistä päivittäisten raketti-iskujen kohteiksi. Raketit ovat alkeellisia ja niiden osuvuus huono, mutta pelotteina ne tyydyttävät niille asetetut toiveet täysin. Koska ne ammutaan muutaman kymmenen km:n päästä, niiden lentoaika antaa vain 15-20 sekuntia hakeutua suojaan hälytyssireenin alettua varoittaa. Ei siinä pitkälle ehdi juosta, eivät varsinkaan heikkojalkaiset ja vanhukset. Hälytysääni ei kerro, minne raketti putoaa. Se on kuin venäläistä rulettia, jossa pelaajina ovat kaupungin kaikki asukkaat. Koska taloja ei ole muutamaa yleistä rakennusta lukuun ottamatta vahvistettu raketin kestäviksi, ne eivät anna mitään suojaa iskua vastaan, joka sattuu taloon. Terroristit ajoittavat rakettien ampumisensa koululaisten kouluun menoaikoihin, ja toisaalta siksi, kun koulut ja työt loppuvat. Suosittuja kohteita pitkin päivää ovat lastentalot ja -tarhat sekä leikkipuistot, yleensä paikat, joihin ihmisiä kokoontuu ja joissa tuho voi olla suurin tai tuskallisin. Raketti-iskut Gazasta kiihtyivät entisestään, kun Israel karkotti Sharonin johdolla juutalaisasukkaat Gazasta 2005, ja veti samalla myös sotilaansa pois alueelta, myös ns. Philadelphia-käytävältä, jonka ali salakuljettajat ovat kaivaneet satoja tunneleita.

RAKETTI-ISKUJEN pelko on lamauttanut Gazan rajan läheisyydessä olevien kaupunkien ja kylien asukkaat siten, että he pelkäävät mennä kauppoihin. He suunnittelevat reittinsä siten, että matka olisi mahdollisimman lyhyt. Kaupassa he eivät valikoi ostaessaan esim. hedelmiä, vaan nopeasti panevat pussiin, mitä käteen sattuu, ja kiirehtivät kaupasta niin pian kuin suinkin. Kotona he istuvat sisällä eivätkä juuri uskalla mennä ulos. Jopa pyykin ripustaminen pihan naruille vaatii oman rohkeuden ponnistuksensa. Eivät heidän kotinsa ole raketin-kestäviä, mutta se on kuitenkin kotoinen ja turvallinen, vaikka raketti sinne iskisikin, he ajattelevat. Onko tämä ihmisen arvoista elämää? Tätä on jatkunut viikosta viikkoon ja kuukaudesta kuukauteen, jo monen vuoden ajan, vain tullakseen entistä tappavammaksi.

LOPULTA Israelin hallituskin tajusi, ettei asiaa voi enää siirtää ja lähetti 27.12.08 hävittäjät iskemään Hamasin sotilaskohteisiin. Ilmaiskut jatkuivat, kunnes 03.01.09 hallitus antoi maavoimille luvan mennä tuhoamaan ne kohteet , joihin lentokoneet eivät yllä. Tänään operaatiota Cast Lead on jatkunut 16 päivää, maaoperaatiota 8 päivän ajan. YK:n turvallisuusneuvosto antoi viime viikon perjantaina päätöslauselman, jossa se kehottaa lopettamaan vihollisuudet välittömästi. Israelin hallitus sanoi vastineessaan, että se lopettaa operaation sitten, kun se on saavuttanut tavoitteensa. Hamas hylkäsi myös päätöslauselman. IDF aloitti tehostetut hyökkäykset Gazan ja Rafahin kaupunkeihin kitkeäkseen niistä sinne pesiytyneet terroripesäkkeet ja raketin laukaisualustat, jotka siirrettiin sinne ilmaiskujen pelossa. Alkoi sodan verisin ja vaarallisin vaihe, jossa uhreja tulee molemmin puolin.

Lähitulevaisuus näyttää, tuleeko sota laajenemaan ehkä jopa muutamia naapurimaita vastaan, kuten jotkut julkisuudessa kiertelevät arviot esittävät. Jos näin käy, Israelin maa-alue tulee laajenemaan runsaasti nykyisestään. Sen voisi laukaista esim. Hamasin tai Hizbullahin ampuma joukkotuhoase Israelin maaperälle.

Kastel 11.01.09

12.1.2009

Israel-Ystävyystoimikunta järjestää ISRAEL-TUKIMARSSIN TIISTAINA 13.1. KLO 17.OO HELSINGISSÄ!

Kokoontuminen Helsingin Kauppatorilla klo 16.45.

Mikäli suinkin mahdollista, ilmoittakaa pikaisesti mahdollisista bussikuljetuksista yhteystietoineen omilta paikkakunniltanne e-maililla osoitteeseen rami.lehtola@icej.fi ja hän laittaa tiedon nettisivullemme (www.icej.fi). Näin kaikki halukkaat saavat tiedon yhteiskuljetuksista.

Israelin ja Suomen lippuja mukaan!

Kuten huomaat, aikaa on niukalti, joten toimithan ripeästi!

”Ja minä siunaan niitä, jotka sinua siunaavat.” (1 Moos.12:3)

Terveisin

Juha Ketola

ICEJ Suomen osasto / ICEJ the Finnish Branch

Puheenjohtaja / National Director

HAMASIN TAPA: KÄTKEYDY SIVIILIEN TAAKSE - SYYTÄ ISRAELIA KUOLEMISTA

Israelin tämänhetkisen Gazan operaation alussa yleinen mielipide maailmalla, ellei nyt tukenut, ainakin ymmärsi Israelin toimia. Päivien kuluttua tämä ymmärrys on hiipunut, ja sen sijaan nyt kuullaan kriittisiä ja jopa ilkeämielisiä ääniä. Jälleen esitetään väitteitä liiallisesta voimankäytöstä, ihmisoikeusrikkomuksista ja jopa Israelin suorittamista viattomien siviilien massamurhista. Tämä on merkillinen kehityskulku, koska faktat kentällä eivät tue sen kaltaista näkökulman muutosta - päin vastoin.

Hamas on sama terroristijärjestö kuin se oli kaksi viikkoa sitten. Terroristit laukaisevat yhä raketteja valikoimatta kohti israelilaisia siviilejä, ja heidän johtajansa sanovat edelleen haluavansa luoda "maailman ilman sionisteja". Viimeiset kaksi viikkoa ovat vain vahvistaneet ja tarkentaneet kuvaa julmasta järjestöstä, joka ei kunnioita ihmiselämää eikä kansainvälisiä lakeja. Yllä mainittu oman puolen siviilien kyyninen käyttö samoin kuin poliittisten vastustajien kohtelu (josta lisää myöhemmin) viittaavat vahvasti siihen, että järjestön jäsenillä ei ole minkäänlaista oikeudentuntoa.

Tämänhetkinen asenneheilahdus johtuu suurelta osin tv-kuvista, joita lähetetään Gazasta. Kuvat ovat todella tuskallisia, ja Gazassa kärsitään paljon tällä hetkellä. Tämä kärsimys on suora mutta traaginen seuraus Hamasin ideologiasta ja taistelumetodeista. On mahdotonta olla tulematta kosketetuksi ja murheelliseksi kärsimyksen vuoksi, ja jokaista askelta sen estämiseksi ja loukkaantuneiden auttamiseksi tulee rohkaista. Mutta eri puolten kärsimyksen määrää tai aseistusta vertailemalla ei kuitenkaan päästä tietämään, kuka osapuolista käy oikeudenmukaista sotaa. Löytääksemme konfliktin syyn meidän täytyy väistämättä katsoa ohi seurausten. Ensimmäiseksi syytä kannattaa etsiä Hamasin peruskirjasta.

Edellä mainitun koulutapauksen yhteydessä IDF aloitti tutkimuksen selvittääkseen mitä tapahtui ja kuinka vastaava voidaan välttää tulevaisuudessa. Monet poliitikot ja diplomaatit tuomitsivat Israelin voimakkaasti "liioitellusta vastaiskusta". Kuitenkin tämän kaltaiset tapaukset todennäköisesti toistuvat Hamasin taistelumetodien seurauksena.

On kuitenkin mielenkiintoista huomata, ettei kukaan vaatinut Hamasin toimien tutkimista, eikä Hamasin sisällä vaadittu tutkimuksia sen omista taistelumetodeista. Useimpien mielestä sellainen vaatimus olisi absurdi: miksi odottaisimme Hamasin noudattavan kansainvälisiä sopimuksia? Mutta on mielenkiintoista miksi näin on, ja mitä seurauksia tällä tulisi olla nykyisen konfliktin ymmärtämiseen. Samat ihmiset, jotka eivät odota Hamasin noudattavan sodankäynnin hyväksyttyjä normeja, syyttävät Israelia jokaisesta siviilikuolemasta Gazassa. Ensin he antavat Hamasille erityisoikeuden olla noudattamatta normeja, ja sitten kieltäytyvät näkemästä yhteyttä Hamasin väärinkäytösten, kuten siviilien käyttämisen, ja kuolinlukujen välillä. Molempia näkemyksiä on mahdotonta sovittaa yhteen.

IDF ON TEHNYT TEHOKKAITA PARANNUKSIA TOISEN LIBANONIN SODAN JÄLKEEN

Jerusalem Post kirjoittaa useista uudistuksista, joita IDF:ssä on tehty toisessa Libanonin sodassa opittujen läksyjen seurauksena. IDF:n tiedotustoimisto ja sotilastarkastajavirasto ovat ottaneet käyttöön tiukemman käytännön. Joukkojen sijaintia ei raportoida, eivätkä kenraalit anna haastatteluja, kuten he tekivät päivittäin Libanonin sodan aikana. Kun IDF kohtasi toisessa Libanonin sodassa vaikeuksia tarvikkeiden toimittamisessa, nyt on perustettu logistiikkakeskus, johon rekat ja panssaroidut henkilöstönkuljetusajoneuvot voivat mennä täydentämään varusteitaan.

Toinen suuri ero liittyy maa- ja ilmavoimien väliseen koordinaatioon. Komentajia on myös käsketty käyttämään "selkeää kieltä" antaessaan ohjeita alaisilleen. Libanonin sodan jälkeen joitakin osastoja kritisoitiin metaforisen kielen käytöstä viitattaessa joukkojen liikkeisiin. Terveydenhuollon on sanottu myös tulleen tehokkaammaksi. Toisen Libanonin sodan aikana IDF:llä oli vaikeuksia haavoittuneiden evakuoimisessa kentältä. Ennen nykyistä operaatiota IDF on investoinut paljon resursseja parantaakseen kykyään evakuoida haavoittuneet nopeasti.

LYHYESTI

Tiistaina Ranskan yleinen televisioyhtiö France 2 näytti lähetyksessään valokuvia, joiden väitettiin kuvaavan Israelin ilmavoimien tammikuun ensimmäisenä aiheuttamaa tuhoa. Kuvissa oli kymmeniä ruumiita, mukana niin Hamasin aseistettuja miehiä kuin siviileitäkin. Myöhemmin kävi ilmi, että kanava oli sen sijaan näyttänyt materiaalia tuhosta, joka aiheutui Hamasin ammuskuorman räjähtäessä vahingossa syyskuussa 2005, Haaretz kirjoittaa...

IDF suunnittelee pysäyttävänsä taistelut päivittäin luodakseen pieniä "aikataskuja", joina humanitääristä apua voidaan tuoda Gazan kaistaleelle, Jerusalem Post raportoi. Samalla Ynet News kirjoittaa raporteista, joiden mukaan Hamas ottaa välittömästi haltuunsa risteysasemien läpi kulkevat varusteet ja myy ne asukkaille. Yksi sellainen tapaus rekisteröitiin maanantaina, kun Kerem Shalomin risteyksen läpi tarvikkeita kuljettavaa rekkakulkuetta kohti avattiin tuli ja Hamasin asemiehet kaappasivat sen. Samanlaisia tapauksia sattui polttoainetta kuljettaneille rekoille...

Israel Today raportoi, että Hamas kohtelee brutaalisti sisäisiä vihollisiaan. Hamasin miehet esimerkiksi ampuivat yhden Fatah-lojalistin sen jälkeen, kun tämä oli ilmaissut tyytyväisyytensä siitä, että Israel pommitti terroristiryhmän tukikohtia. Ainakin 75:ä muuta Fatahin miestä ammuttiin jalkoihin ja monien muiden kädet runneltiin varoituksena olla yrittämättä käyttää hyväksi nykyistä sotaa Hamasin siirtämiseksi pois vallasta. Lisäksi Hamas myönsi teloittaneensa vankiloissa ainakin 35 paikallista palestiinalaisarabia, jotka oli vangittu Israelin avustamisesta aiemmissa terrorisminvastaisissa operaatioissa. Ynet News raportoi, että tällä viikolla Hamas tappoi kuusi palestiinalaisarabia, joita epäiltiin tiedon välittämisestä IDF:lle...

Taloudesta perillä olevat ryhmät Gazan kaistaleella väittävät, että tunnelien kautta salakuljettamisen seurauksena on saatu keskimäärin yli 20 miljoonan euron tulot vuodessa vuoteen 2006 asti, ja ne ylsivät 475 miljoonaan ensimmäisenä vuonna Hamasin valtaantulon jälkeen. Palestiinan tutkimusinstituutin julkaisemien lukujen mukaan tunnelien määrä on lisääntynyt tähtitieteellisesti Hamasin tultua valtaan. Vuoden 2007 puoliväliin mennessä Rafaan avautui noin 20 tunnelia, kun vain vuotta myöhemmin oli toiminnassa jo yli 500 tunnelia. Tunnelin pituus vaihtelee yleensä 200 metristä kilometriin. Tunnelin kaivaminen vie viikkoja tai jopa kuukausia. Yhden metrin kaivaminen maksaa yli 70 euroa. Palestiinan tutkimusinstituutti huomautti myös, että tunnelibisneksellä on ollut keskeinen rooli köyhyyden syventämisessä Gazassa, pääasiassa siksi että tavalliset kuluttajat joutuivat maksamaan perustarvikkeista korkeita hintoja kauppiaiden ja tunnelin omistajien luomassa mustassa pörssissä...

Euroopan juutalaisyhteisöt kokevat yhä enemmän uhkailua ja antisemitististä kiihotusta IDF:n operaation alettua Gazassa, Jerusalem Post raportoi. Saksan juutalaisten keskusneuvoston puheenjohtaja Charlotte Knobloch syytti asiasta Saksan mediaa, joka "ei ole kiinnittänyt huomiota raketti-iskuihin", joita Hamas on kohdistanut Sderotiin ja Ashkeloniin. Haaretz kirjoittaa ääri-islamistisen internetsivuston laatimasta listasta, jolle on koottu kohteiksi julistettuja menestyviä brittijuutalaisia. Muiden nimien muassa listalta löytyvät Amy Winehousen levytuottaja Mark Ronson ja ulkoministeri David Miliband.

Seuraava artikkeli on Ricki Hollanderin kirjoittama ja Markku Auramon suomentama. Alkuperäinen artikkeli on osoitteessa http://www.camera.org/index.asp?x_context=2&x_outlet=35&x_article=1580

Norjalaiset lääkärit Gazassa: Puolueettomia tarkkailijoita vai puolueellisia propagandisteja?

06.01.2009

Mads Gilbert

Suurin osa siitä informaatiosta, joka on tähän asti tullut Gazasta, on peräisin palestiinalaisten edustajilta. Yksi niistä ainoista ei-palestiinalaisten äänistä on Mads Gilbert, norjalainen lääkäri, joka saapui Gazaan yhdessä kollegansa Erik Fossen kanssa antaakseen muka lääkinnällistä apua palestiinalaisille Shifan sairaalassa. Heistä on tullut mediatähtiä, kun mm. BBC, CBS, CNN, ABC, Independent, Sky News, ja New York Times ovat haastatelleet heitä itsenäisinä ulkomaalaisina tarkkailijoina olettaen saavansa heiltä puolueettoman näkökulman. Heitä on laajalti haastateltu niin norjalaisissa kuin ulkomaisissa tiedotusvälineissä. Itse asiassa Gilbert esiintyy niin monissa haastatteluissa, että täytyy ihmetellä, kuinka hänellä on aikaa tehdä lääkinnällistä työtä, puhumattakaan ”leikkauksien tekemisestä kellon ympäri”, kuten hän väittää.

Haastatteluissaan hän toistaa väitettään Israelin ”totaalisesta sodasta siviilejä vastaan”, jonka hän tuomitsee voimakkain sanoin. Tuomitessaan Israelin siitä, että se ”iskee tahallisesti palestiinalaista siviiliväestöä vastaan” ja aiheuttaa ”ihmistekoisen katastrofin”, Gilbert ja Fosse väittävät Israelin ja YK:n valehtelevan siviiliuhrien lukumäärästä ja tarjoavat medialle omia tilastotietojaan (”50% uhreista on naisia ja lapsia” – CBS; ”25 % kuolleista ja 45 % haavoittuneista on lapsia” – BBC). Iranian Press TV:ssä Gilbert jopa väittää, että israelilaiset ovat käyttäneet epätavanomaisia aseita palestiinalaisia vastaan.

Joten ovatko nämä norjalaiset todella puolueettomia ulkomaalaisia, jotka vahvistavat itsenäisesti palestiinalaisten kertomukset vai onko heillä oma päämäärä? Onko Gilbert yksinkertaisesti henkilö, joka ”päästettiin Gazaan viime viikolla antamaan lääkinnällistä hätäapua, ja joka on työskennellyt monilla konfliktialueilla”, kuten New York Times esittelee hänet vai onko hänellä puolueellinen näkökulma?

Gilber on radikaali marksilainen ja poliittisesti Punaisen (Rodt) puolueen jäsen; se on Norjan vallankumouksellinen sosialistipuolue. Hän on ollut palestiinalaisten hyväksi toiminut aktivisti jo 1970-luvulta lähtien ja matkustanut Libanoniin tukeakseen palestiinalaisia ensimmäisen Libanonin sodan aikana vuonna 1982. Hän on ollut pitkään Israelin ja USA:n äänekäs vastustaja. Gilbert on tunnustanut, että hän ei pysty erottamaan politiikkaa lääketieteestä, ”lääketieteessä on vain vähän sellaista, joka ei ole politiikkaa.” Hän jopa kritisoi Lääkärit Ilman Rajoja-ryhmää siitä, että se antaa lääkintäapua molemmille osapuolille konfliktissa sen sijaan, että se ottaisia voimakkaan kannan ja tukisi vain toista osapuolta. Vuonna 2006 Nordlys-lehdessä olleessa artikkelissa journalisti Ivan Kristoffersen valitti sitä tosiasiaa, että Gilbert sallii sen, että hänen radikaali näkemyksensä politisoi hänen humanitaariset ponnistelunsa.

Gilbertin poliittisen näkemyksen syvyyttä ja vihamielisyyttä Israelia ja USA:ta vastaan todistaa parhaiten hänen radikaali tukensa syyskuun 11. päivän terrori-iskuille USA:ta vastaan.

Norjalaisen päivälehden Dagbladetin tekemässä haastattelussa pian hyökkäysten jälkeen Gilbert lausui:

”Hyökkäys New Yorkia vastaan ei ollut yllätys, kun otetaan huomioon, millainen politiikka Lännessä on ollut vallalla viime vuosikymmeninä. Olen järkyttynyt terroristihyökkäyksestä, mutta olen yhtälailla järkyttynyt siitä kärsimyksestä, jonka Yhdysvallat on aiheuttanut. Juuri tässä yhteydessä nuo 5000 kuollutta ihmistä täytyy nähdä. Jos USA:n hallituksella on laillinen oikeus pommittaa ja tappaa siviilejä Irakissa, silloin on olemassa myös moraalinen oikeus hyökätä Yhdysvaltoja vastaan niillä aseilla, jotka heidän (terroristien) täytyi keksiä. Kuolleet siviilit ovat samanarvoisia, olivatpa he sitten amerikkalaisia, palestiinalaisia tai irakilaisia.”

Kun Dagbladet kysyi, tukiko hän terroristien hyökkäystä USA:ta vastaan, hän vastasi: ”Terrori on huono ase, mutta vastaus on kyllä mainitsemassani tilanteessa.” (30. syyskuuta 2001)

Erik Fosse

Fosse työskenteli lääkärinä Libanonin Palestiinan Komiteassa 1970-luvulla. Hän johtaa nyt NORWAC:ia, Norwegian Aid Committee - Norjan Avun Komiteaa. Aftenpostenin mukaan Fossen intohimo työskennellä palestiinalaisten hyväksi syttyi hänen Libanonin aikanaan.

Verdens Gangin, Norjan suurimman päivälehden, mukaan Norjan ulkoministeriö kustantaa Gilbertin ja Fossen nykyisen matkan Gazaan.

Koska Fossen ja Gilbertin näkökulma on puolueellinen – ja Gilbertin tapauksessa radikaali, heidän todistukseensa täytyy suhtautua äärimmäisen varauksellisesti.

9.1.2009

Jouko Pihon kirjoitus "Ovatko kaikki juutalaiset hyviä ja kaikki palestiinalaiset pahoja?"

Netmissionin keskustelufoorumilla tuli esille väite, että Israelia puolustavien fundisten mielestä maailmassa ei ole yhtään pahaa juutalaista, vaan kaikki pahuus löytyy palestiinalaisista.

Vastasin, että esim. minä en ainakaan ole sitä mieltä, ettei tällä planeetalla ole ainuttakaan pahaa juutalaista. En voi tuntea kaikkia maailman fundiksia ja heidän mielipiteitään, mutta enpä oikein usko, että kukaan fundiskaan voisi olla tuota mieltä kuin sinä väität fundisten olevan. Johan Raamattu kertoo monista pahoista juutalaisista. Juudas petti Jeesuksen ja juutalaiset huusivat Jeesusta ristiinnaulittavaksi.

Meidän aikanamme on takuulla paljon pahoja juutalaisia. Esim. maailman asioita kulisseissa ohjaavien illuminaattien joukossa on paljon juutalaisia. Ne juutalaiset ovat niin pahoja, että he vihaavat Israeliakin ja ovat valmiit pettämään oman kansansakin, kunhan vain päästään yhteen maailmanhallitukseen.

Samoin palestiinalaisissa on paljon hyviä ihmisiä. Eivät kaikki palestiinalaiset ole pahoja terroristeja.

Kyse ei ole ollenkaan tästä jaottelusta juutalaiset vastaan palestiinalaiset.

Kyse on isommasta hengellisestä taistelusta Jumalan ja Saatanan välillä. Jos tätä kosmista mittakaavaa ja taustaa ei oteta mukaan, Lähi-idän sotia ei voi ymmärtää ollenkaan.

Kyse on siis siitä, että Jumala on luvannut Kanaanin maan alueen juutalaisille, ei keillekään muille, ja Saatana on tuota lupausta vastaan. Tuo lupaus ei perustu siihen, kuinka hyviä tai huonoja juutalaiset ovat. Lupaus perustuu vain siihen, että Jumala halusi antaa sellaisen lupauksen ystävälleen Aabrahamille, jonka perillisistä Jumala halusi luoda pappiskansan, joka eläisi Kanaanin maassa.

Välillä tämä lupaus on ollut koetteilla, kun israelilaiset ovat tehneet syntiä vuosisatojen aikana, mutta koskaan Jumala ei ole kuitenkaan luopunut lupauksestaan eikä hän ole hylännyt omaa kansaansa, vaikka juutalaiset ovatkin olleet välillä hyvin pahoja ja uppiniskaisia. Jumalan valinta ei kuitenkaan perustu tekoihin vaan armoon.

Jumala on siis valinnut israelilaiset heidän pahuudestaan huolimatta.
Sitä järjestystä ei mikään voi muuttaa.

Palestiinalaiset väittävät, että Jumala on hylännyt Israelin ja että nyt Israel ja itse asiassa koko maailma kuuluu Allahille ja kaikkien maailman ihmisten on alistuttava islamin valtaan tai heidät tapetaan.

Tähän uhkavaatimukseen ei juutalaisten eikä kenenkään muunkaan tarvitse suostua eikä alistua.

Tällaista rasistista ja murhan- ja vallanhimoista uskonnon irvikuvaa kuin islamia tulee sen sijaan vastustaa lujasti ja päättäväisesti.

Islam on syvyydestä ja sinne se on kerran menevä.

Allah ei tule voittamaan.
Voitto on Jahven, Herran Sebaotin.

Netmissionin keskustelufoorumilla eräs keskustelija väitti, että Israelin armeija on murharyhmä ja Israelin sotilaat ovat murhaajia.

Kyse ei ole tietenkään murhaajista vaan sotilaista, jotka toimivat sotatilassa.

Olisi Hamas jättänyt esim. YK:n koulun rauhaan. Mutta ei. Hamasille sopii nimittäin erinomaisesti, että se käy sotaa siviilien ja siviilirakennusten keskeltä.

Kun Hamas oli ampunut kranaatteja tuosta mainitusta koulusta, niin sen jälkeen se koulu ei ollut enää vain koulu, vaan koulu oli muuttunut vihollisen taistelupesäkkeeksi, jonka Israel voi tuhota.

Kun Israel tulitti Hamasin sotatantereeksi muuttamaa koulua, niin Hamasin kouluun asettamat piiloitetut miinat räjähtivät. Seurauksena oli kuolleita, joidenkin tietojen mukaan 28, toisten lähteiden mukaan 30-40.

Syy siviilienkin kuolemaan on Hamasin, joka aloitti tulituksen siviilirakennuksen ja vielä koulun sisältä. Israel ei ole syyllinen, vaan omiensakin kuolemista välinpitämätön Hamas. Itse asiassa Hamas toivoo mahdollisimman paljon siviiliuhreja, jotta Israel saisi köniinsä maailman tiedotussodassa ja saisi osakseen kansainvälisen yhteisön tuomion. Hamas toivoo tästä sodasta ennen kaikkea propagandavoittoa.

Valitettavasti useimmat ihmiset maailmassa eivät osaa kuin surkutella siviiliuhreja, jotka toki ovat aina valitettavia, oli sitten kyse israelilaisista tai palestiinalaisista.

Ihmiset katsovat kuitenkin vain seurauksia eivätkä jaksa ymmärtää sodan syitä eli sitä että mitään siviiliuhreja ei olisi, ellei terroristijärjestö Hamasia olisi.

Kaikki syy on Hamasin. Kun itkemme palestiinalaisten siviilien ja varsinkin lapsien surkeaa kohtaloa ja monia uhreja, niin kaiken tuon kurjuuden ainoa ja perimmäinen syy on Hamas.

Joten palestiinalaisten siviilien ja varsinkin lasten tähden Hamas on tuhottava perinpohjaisesti.

Tämän tietävät monien eri maiden arabihallituksetkin, jotka kyllä joko tuomitsevat Israelin tai ovat melkoisen hiljaa ulkoisesti, mutta jotka sisäisesti ovat mielissään siitä, mitä Israel tekee. Hamas ei nimittäin ole uhka vain Israelille, vaan tuollaiset jihadia käyvät ääri-islamistiset järjestöt voivat olla uhka myös maltillisten arabivaltioiden vakaudelle.

Eli tuhotessaan äärijärjestö Hamasia Israel tekee monien arabienkin salaa toivoman likaisen työn, mutta samalla Israel saa kaikkien haukut niskaansa.

European Coalition for Israel ( www.ec4i.org ) on yhdessä EU:n tämänhetkisen puheenjohtajamaan Tšekin kanssa tukemassa Israelin oikeutusta puolustautua.

ECI haluaa ilmaista tukensa EU:n tämänhetkiselle puheenjohtajamaalle Tšekille ja niille monille eurooppalaisille johtohenkilöille, etenkin Saksan kansleri Angela Merkelille, jotka ovat viime päivien aikana toistuvasti tuoneet esiin tukensa Israelin oikeudelle puolustautua.

Vuodesta 2001 lähtien palestiinalaiset Gazasta ovat ampuneet yli 10 000 rakettia ja ammusta etelä-Israeliin. Kun kuusi kuukautta kestänyt tulitauko Israelin ja Hamasin välillä päättyi viime kuussa, Hamas hylkäsi sopimuksen uudistamisen ja alkoi välittömästi kiihdyttää rakettitulitusta.

Yksikään itsenäinen valtio ei sallisi itseään tähdättävän asein tällä tavoin pyrkimättä puolustamaan kansalaisiaan.
Israel on viimein käyttämässä oikeuttaan puolustautua, ja on aloittanut sotilasoperaation, jonka pyrkimyksenä on lopettaa rakettitulitus Gazasta. Israel on kohdentanut hyökkäyksensä Hamasiin, Iranin tukemaan terroristijärjestöön, joka ei tunnusta Israelin oikeutta olemassaoloon. Israel on nähnyt suurta vaivaa siviileihin kohdistuvien vahinkojen välttämiseksi.

Äskettäisellä vierailullaan Sderotiin tuleva Yhdysvaltain presidentti Barack Obama totesi: "Mikään maan ei tulisi joutua elämään päivittäisten rakettihyökkäysten uhan alla.”

Haluamme kiinnittää huomiota myös vastaavanlaisiin toteamuksiin, joita ovat lausuneet maltilliset arabijohtajat. He myöntävät Hamasin aiheuttaneen Israelin sotilasoperaation jatkuvalla rakettien ampumisella Israeliin.

ECI haluaa toistaa Hamasin päätehtävän. Se on Israelin täydellinen tuhoaminen. Pyrkiessään päämääränsä saavuttamiseen, se ei ole osoittanut minkäänlaista ihmishenkien kunnioitusta, ja se on käyttänyt omaa siviiliväestöään ihmiskilpenä Israelin armeijaa vastaan. Nämä toimet ovat mitä vakavin rikos ihmisyyttä vastaan, ja maailmanyhteisön tulee tuomita ne välittömästi.

On äärettömän tärkeää, että Euroopan unioni ja maailmanyhteisö kauttaaltaan varmistavat sen, että Gaza ei enää ole terroritoiminnan tyyssija. Samoin on tärkeää, että ne auttavat rakentamaan yhteiskunnan, joka on vapaa vihasta ja väkivallasta. Paras tapa lopettaa parhaillaan jatkuva sotilasoperaatio, joka aiheuttaa viattomille kärsimyksiä molempien osapuolten keskuudessa, on Hamasin päätös lopettaa raketti- ja ammustulitus Israelin puolelle, ja sitoutua elämään rauhassa naapuriensa kanssa.

Aamos 1:6-8 puhuu Gazasta ja palestiinalaisista, joita kutsutaan Raamatussa filistealaisiksi seuraavasti:

"Näin sanoo Herra:
- Koska Gaza on tehnyt rikoksen rikoksen jälkeen, en päätöstäni peruuta. Kokonaisia kyliä he ovat tyhjentäneet ja luovuttaneet niiden väen edomilaisille.
Sen tähden minä sinkoan tulen Gazan muureihin, ja se nielee kaupungin palatsin.
Minä tuhoan hallitsijan Asdodista ja vallanpitäjän Askelonista.
Minä ojennan käteni Ekronia kohti, ja viimeisetkin filistealaiset (=palestiinalaiset) hukkuvat, sanoo Herra Jumala."

Jouko Pihon kirje Israelin johtajille ja ehdotus Gazan kriisin lopettamiseksi

Lähetin eilen, 7.1.2009, kirjeen Israelin pääministerille Ehud Olmertille, ulkoministeri Tzipi Livnille ja oppositiopuolue Likudin puheenjohtajalle Benjamin Netanyahulle.

Sanon kirjeessäni, että Hamasin kanssa ei voi neuvotella, koska Hamas ei halua neuvotella vaan tuhota Israelin.

Sanon myös, että Libanonin sodan ja nykyisen Gazan sodan kaltaiset taistelut eivät auta, koska Hamas käyttää sissitaktiikkaa, menee maan alle ja sekaantuu siviilien joukkoon.

Sitten tarjoan lopuksi ehdotukseni ratkaisuksi, mikä on se, että koko Gazan alue tyhjennetään ihmisistä, jotka siirretään voimalla naapuriarabimaihin, kuten Egyptiin, Jordaniaan ja Syyriaan. Sen jälkeen koko Gaza demilitarisoitaisiin.

Ohessa kirjeeni englanniksi. Siitä puuttuu alusta nimet, keille kirje on osoitettu.

You cannot negotiate with Hamas, because they do not want to talk to you. They want to destroy you and Israel.

You cannot win Hamas with conventional weapons and with wars like in Lebanon and now in Gaza, because they use guerilla tactics, go underground and mix with civilians.

I have a suggestion. Clean the whole area of Gaza empty of all people and move them by force to neighbouring Arab countries, like Egypt, Jordan and Syria. After that make Gaza a demilitarized zone.

Jouko Piho
The friend of Israel from Finland

ISRAELIN TOIMET GAZASSA OVAT OIKEUTETTUJA KANSAINVÄLISEN LAIN MUKAAN

Alan M. Dershowitz

Israelin toimet Gazassa ovat oikeutettuja kansainvälisen lain mukaan ja Israelia tulisi kiittää sen itsepuolustuksesta terrorismia vastaan. Yhdistyneiden kansakuntien peruskirjan artikla 51 sallii jokaiselle maalle oikeuden itsensä puolustamiseen aseistettuja hyökkäyksiä vastaan. Ainoa rajoitus, jonka kansainvälinen laki asettaa demokratialle on se, että sen toimien täytyy täyttää suhteellisuuden periaate.

Israelin lopetettua Gazan miehityksensä Hamas on ampunut tuhansittain raketteja, joiden tarkoituksena on ollut tappaa Etelä-Israelin siviilejä. Sderotin asukkailla – jotka ovat saaneet kestää iskujen suurimman voiman – on keskimäärin 15 sekuntia juosta suojaan, kun raketti on laukaistu. Vaikka tarkoituksellinen siviileihin kohdistettu hyökkäys on sotarikos, Sderotiin ampuvat terroristit ovat niin ylpeitä teoistaan, että he kirjoittavat nimensä aseisiinsa.

Kun Barack Obama vieraili Sderotissa tänä kesänä ja näki näiden rakettien jäänteitä, hän reagoi sanomalla, että jos hänen kaksi tytärtään olisivat raketeille alttiina kodissaan, hän tekisi kaiken voitavansa sellaisten hyökkäysten lopettamiseksi. Hän ymmärtää, kuinka terroristit käyttävät demokratioiden moraalia hyväkseen.

Äskettäisessä tapauksessa, jonka minulle kertoi Israelin ilmavoimien entinen komentaja, Israelin tiedustelupalvelu sai selville, että erään perheen taloa Gazassa käytettiin rakettien valmistamiseen. Israelin armeija antoi asukkaille 30 minuuttia aikaa lähteä. Sen sijaan talon omistaja soitti Hamasille, joka lähetti talolle vauvoja kantavia äitejä. Hamas tiesi, ettei Israel ikinä ampuisi taloon, jossa oli siviilejä. He tiesivät myös, että jos Israelin viranomaiset eivät saisi tietää, että talossa oli siviilejä ja ampuisivat sitä kohti, Hamas saisi propagandavoiton esittelemällä kaikki kuolleet. Israel ei ampunut. Hamasin raketit, joita ihmiskilvet olivat suojelleet, käytettiin sitten Israelin siviilejä vastaan.

Tämä halveksittava taktiikka – hyökkäysten kohdistaminen Israelin siviileihin piileksimällä Palestiinan siviilien takana – voi toimia vain moraalisten demokratioiden kohdalla, joille siviiliuhrien minimoiminen on hyvin tärkeä asia. Ne eivät koskaan toimi sellaista moraalikoodia vailla olevien maiden kohdalla kuten Venäjä, jonka armeijalla on vain vähän estoja niiden siviilien tappamiseen, joiden joukossa vihollisen taistelijat piileskelevät.

Väite siitä, että Israel on rikkonut suhteellisuuden periaatetta vastaan – tappamalla enemmän Hamasin terroristeja kuin Hamasin raketit ovat tappaneet Israelin siviilejä – on absurdi. Ensinnäkään ei ole mitään laillista samanvertaisuutta tarkoituksellisen viattomien siviilien tappamisen ja tarkoituksellisen Hamasin taistelijoiden tappamisen välillä. Sodan lakien mukaan minkä tahansa taistelijoiden määrän tappaminen on oikeutettua vaikka vain yhden viattoman siviilin tappamisen estämiseksi. Toiseksi suhteellisuutta ei mitata todella kuolleiden siviilien määrällä vaan sen riskin määrällä, jolle heidät on altistettu. Tätä kuvaa se mitä tapahtui tiistaina, kun Hamasin raketti asui päiväkotiin BerShevassa, vaikka siellä ei silloin ollut lapsia. Kansainvälisen lain mukaan Israelin ei tarvitse sallia sitä, että Hamas pelaa venäläistä rulettia sen lasten elämällä.

Sillä välin kun Israel asentaa varoitusjärjestelmiä ja rakentaa pommisuojia, Hamas kieltäytyy tekemästä niin täsmälleen siksi, että se haluaa maksimoida Israelin hyökkäyksissä vahingossa kuolleiden palestiinalaisten siviilien määrän. Hamas tietää kokemuksesta, että jopa pieni määrä vahingossa kuolleita palestiinalaisia siviilejä saa aikaan katkeran Israeliin kohdistuvan tuomion monien taholta kansainvälisessä yhteisössä. Myös Israel ymmärtää tämän. Se menee äärimmäisen pitkälle vähentääkseen siviiliuhrien määrää – jopa luopumalla laillisista kohteista, jos ne ovat liian lähellä siviilejä.

Ennen kuin maailma tunnistaa sen, että Hamas syyllistyy kolmeen sotarikokseen – Israelin siviilejä kohtaan hyökkääminen, palestiinalaisten siviilien käyttäminen ihmiskilpinä ja Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltion tuhoamisen pyrkiminen – ja että Israel toimii itsepuolustukseksi ja sotilaallisesta pakosta, konflikti jatkuu.

Alan Dershowitz on Harvardin lainopin professori. Hänen viimeisin kirjansa on The Case Against Israel’s Enemies (Wiley, 2008).

Suomen Take a Pen
suomi1@takeapen.org
http://www.take-a-pen.org/suomi/

7.1.2009

Hyvät Take a Penin jäsenet!

6.1.2009

Sodat eivät syty sattumalta, väkivalta syntyy ja kasvaa ihmisten mielissä. Gazan tapahtumien uutisoinnissa on tietoisesti suljettu silmät siltä pöyristyttävältä antisemiittiselta viha- ja väkivaltakasvatukselta, jolla Hamas on myrkyttänyt gazalaisten lasten ja nuorten mielet. Seuraavasta linkistä avautuu paljon puhuva video gazalaisten lasten kasvatuksesta:

http://uk.youtube.com/watch?v=eTGbP55HGi8

HAMASIN ANTISEMITISMIÄ: ”Me sanomme teille: lähettäkää nuo apinoiden ja sikojen jälkeläiset helvetin tuleen Kassam-rakettien siivillä.”

Egyptiläinen uskonoppinut Safwat Higazi esiintyi 31.12.2008 Hamasin Al-Aqsa TV-kanavalla. Seuraavassa otteita hänen puheestaan:

”Tapetuksi tuleminen ei ole mitään uutta meille. Me haluamme ja toivomme sitä, se on marttyyriutta. Se on Allahin suoma voitto meille. Se on paratiisi, joka aukeaa marttyyrin ensimmäisestä veripisarasta...”

”Kieltäydyn hyväksymästä surunvalitteluja tai lohdutuksia marttyyrin kuoleman johdosta. Minua surettaa suunnattomasti nähdä televisiosta palestiinalaisen naisen itkevän ja valittavan marttyyrinsa takia Gazassa. Allah suokoon, etten joudu näkemään tuollaista palestiinalaisten ja gazalaisten keskuudessa. Me näemme aina Palestiinan marttyyrien äitien ja vaimojen itkevän ilosta, valmistavan seuraavaa marttyyria, seuraava miestä nostamaan taistelulipun.”

”Allahin nimessä, toivoisin voivani tarttua aseeseeni ja olla joukossanne. Toivoisin, että voisin seistä Al-Aksan prikaatien nuorten keskuudessa, ojentaa heille yhden ohjuksistaan, pyyhkiä juuri laukaistun ohjuksen tomua heidän kasvoiltaan ja huutaa heidän kanssaan ”Allah Akbar”.

”Te (Hamasissa) olette ne, joiden joukkoon Jeesus, Marian poika, tulee laskeutumaan saarnaten profeetta Muhammedin uskontoa maassanne. Te valmistatte tietä sodalle, josta profeetta Muhammed ennusti: ”Tuomiopäivä ei tule ennen kuin muslimit taistelevat juutalaisia vastaan. Juutalaiset piiloutuvat kivien ja puiden taakse, mutta kivet ja puut sanovat: 'Oi muslimi, Allahin palvelija, takanani on juutalainen, tule ja tapa hänet.' Te valmistatte maaperää tälle, te valmistatte maaperää kalifaatin paluulle.”

”Allah on meidän kanssamme, heidän kanssaan ei ole ketään. Allah on meidän jumalamme, heidän kanssaan ei ole ketään. Me sanomme heille: Me emme ole samanarvoisia teidän kanssanne. Meidän rakkaamme menevät paratiisiin, kun teidän kuolleenne menevät helvetin tuleen...Me sanomme teille: lähettäkää nuo apinoiden ja sikojen jälkeläiset helvetin tuleen Kassam-rakettien siivillä.”

”Jihad on meidän tiemme, jihad Allahin takia, sen kaikissa muodoissa. Se on meidän strateginen valintamme, eikä rauha. Vaikka 'he kallistuisivat rauhan suuntaan...' Kyllä, silloin mekin kallistumme rauhan suuntaan...Kuitenkin, jihad ja vastarinta tulee pysymään strategisena valintanamme. Miksi? Koska profeetta Muhammed käski meidän tehdä niin...”

”Juutalaiset, jotka ovat liukkaita kuin kyyt ja jotka lipovat huuliaan kuin käärmeet, eivät tule koskaan elämään kanssamme rauhassa ja sopusoinnussa. He ansaitsevat tulla tapetuiksi. He ansaitsevat kuolla. He ovat niitä, joita kohden Kassam-raketit pitää laukaista...”

Lähde: Middle East Media Research Institute (MEMRI): Special Dispatch: Egypt/Antisemitism Documentation Project, no 2176, 6.1.2009
Nähdäksesi TV-ohjelman, rekisteröidy MEMRI:n ilmaiseen TV-palveluun osoitteessa www.memritv.org

Länsimaisten ihmisten olisi myös hyvä olla tietoisia siitä, etteivät Hamasin viha ja sen kunnianhimoiset tavoitteet suuntaudu ainoastaan Israelin tuhoamiseen. Sen tavoitteet ovat paljon pitemmällä. Hamasin kansanedustaja ja uskonoppinut Yunis Al-Astal puhui Al-Aqsa TV-kanavalle 11.4.2008: ”Hyvin pian, jos Allah suo, Rooma valloitetaan juuri kuten Konstantinopoli aikoinaan, kuten profeetta Muhammed ennusti. Tänään Rooma on katolisten pääkaupunki – tai ristiretkeläisten pääkaupunki, joka on on julistanut vihamielisyyttään islamia kohtaan ja on istuttanut sikojen ja apinoiden veljet Palestiinaan estämään islamin uudelleen heräämistä – tämä heidän pääkaupunkinsa tulee olemaan islamilaisen valloituksen etuvartioasema, josta se tulee leviämään koko Eurooppaan ja sitten kääntymään Amerikkoihin ja myös Itä-Eurooppaan.”

Suomen Take a Pen
suomi1@takeapen.org
http://www.take-a-pen.org/suomi/

Lisää eri henkilöiden kirjoituksia Gazan tilanteesta

Hyvät Take a Penin jäsenet!

MTV3:n nettisivuilla käydään äänestystä kysymyksestä: "Pidätkö Israelin maahyökkäystä Gazan alueelle puolustuksellisena?" Tähän mennessä 52,1% vastanneista on äänestänyt "kyllä" ja 47,9% "ei" (6.1.2009 klo 16.48 tilanne oli 54% "kyllä" ja 46% "ei", Jouko Pihon lisäys). Tästä linkistä pääset äänestyssivulle antamaan oman äänesi:

http://www.mtv3.fi/uutiset/ulkomaat/ulkomaat.shtml?2004/05/217017

Tässä alla on jäsentemme lähettämiä julkaistuja mielipidekirjoituksia. Kiitos, että jaksatte olla aktiivisia!

HAMAS ON YKSIN VASTUUSSA GAZAN ONGELMISTA

Viime päivien tapahtumat Lähi-idässä ovat odotetusti synnyttäneet vilkasta keskustelua etenkin internetin keskustelupalstoilla. Israelin toimet jyrkästi tuomitsevilla on pääasiassa yhteinen ominaisuus; heiltä puuttuu kyky arvioida syy-seuraussuhteita.

Israelilaiset siviilit Gazan rajan tuntumassa ovat olleet terroristijärjestö Hamasin rakettihyökkäysten kohteena vuosia. Tämä siitäkin huolimatta, että Israel vetäytyi alueelta yli kolme vuotta sitten. Tilanne Gazan rajaseuduilla rauhoittui kesäkuussa, mutta Hamasin päätös lopettaa tulitauko 19. joulukuuta palautti alueen rauhattomaan tilaan. Nyt päivittäin tusinoittain Kassam-raketteja sataa Israeliin. Hamasilla on myös käytössään pitemmälle kantavia ja tappavampia Grad Katjusha raketteja, jotka yltävät eteläiseen Ashkelonin kaupunkiin. Hamas uhkaa myös itsemurhaiskuilla.

Mieleeni tuli rabbini käyttämä vertaus. Mies lyö jatkuvasti toista miestä. Hyökkäävä mies kuitenkin sanoo: "Minä nyt lyön sinua, mutta älä puolustaudu." Lyönnit jatkuvat ja uhriksi joutunut mies viimein puolustautuu. Israelin tuomitsijat varmasti ymmärtävät vertauksen.

Eteläisen Israelin asukkaiden henki on jatkuvasti vaakalaudalla jokaisen ammutun raketin jälkeen. Yli satatuhatta israelilaista yritti juhlia kahdeksanpäiväistä Hanukkaa ja tehdä päivittäisiä askareitaan, mutta vain tullakseen keskeytetyksi kerta kerran jälkeen sireenistä, joka varoittaa tulevasta raketista. Heillä on vain muutamia sekunteja aikaa mennäkseen suojaan ja rukoillakseen, ettei raketti osu asuintaloon, kouluun tai ruuhkaiseen kauppaan. Kokonainen sukupolvi lapsia kasvaa pelossa peläten seuraavaa hyökkäystä, joka voi olla tappava.

Terroristijärjestö Hamas, ja Hamas yksin, on vastuussa väkivallan kiihtymisestä. Israelin puolella toivotaan, että Hamas ja muut terroristijärjestöt (joita Hamas kontrolloi) lopettavat väkivaltaiset hyökkäykset israelilaisia siviilejä vastaan. Tämä olisi myös palestiinalaissiviilien etu.

Hamas tähtää siviileihin, mutta Israelin armeija todellakin pyrkii välttämään siviiliuhreja. Kuitenkin sodassa valitettavasti kuolee myös siviilejä. Israel ilmoitti etukäteen palestiinalaissiviileille evakuointia varten paikat, joihin Israelin armeija iskee.

Tilanne Gazan rajan tuntumissa olevissa israelilaisissa kaupungeissa ja kylissä oli sietämätön, ja Israelin mitta tuli odotetusti täyteen.

Israelin hallituksella on oikeus ja eritoten velvollisuus suojella kansalaisiaan. Tämä on jokaisen demokraattisen valtion perusvelvollisuus, eikä Israel ole poikkeus.

Tilanteesta kärsivät myös palestiinalaissiviilit. Hamas ja muut terroristijärjestöt ampuvat raketteja tiheään asutuilta alueilta, vaarantaen samalla palestiinalaissiviilien elämän. Selvää on, että mahdolliset syyt siviiliuhreista tulee langettaa Hamasin niskoille. Hamas on valmis uhraamaan palestiinalaissiviilejä toteuttaakseen omaa islamistista terroria.

Israel ei halua humanitaarisen kriisin Gazassa syvenevän ja toimittaakin kaistaleelle ruokaa, lääkkeitä ja sähköä gazalaisten tarpeisiin, tilanteen salliessa. Gazaa hallitseva Hamas on loppujen lopuksi vastuussa avun perille menosta.

Jatkuvat rakettihyökkäykset Gazasta Israeliin todistaa vain sen, että Hamas on eristettävä. Kansainvälisen yhteisön tulisi painostaa näitä terroristeja, jotta he lopettaisivat väkivaltaisuudet. Mutta onnistuukohan, sillä näille fanaatikoille rauhan esteenä on juutalaisvaltion olemassaolo.

Nehemia Kalhola

Kirje julkaistiin Aamulehdessä pe 2.1.2009

***

Pääkirjoituksessaan 28.12.2008 Pohjalainen toistaa tuttuja kliseitä. Se puhuu mm. kostoiskuista. Tämä pätee kyllä palestiinalaisterroristeihin, jotka useimmiten iskevät siviilikohteisiin ja kertovat usein itse sen olevan kosto jostakin. Israelin tekemät iskut Gazaan ovat nyt niin kuin aiemminkin täsmäiskuja Hamasin taistelijoihin ja infrastruktuuriin, mm. tunneleihin, joita pitkin Hamas salakuljettaa aseita Gazaan. Siviilejä kuolemat johtuvat siitä, että Hamas sijoittaa toimintansa siviilien keskelle. Ns. aselevon aikanakin Gazasta ammuttiin jatkuvasti raketteja, ja Israel sai tuhottua silloin tällöin rakettien ampujat. Kuinka vähän Hamas välittää alueella asuvista ilmenee hyvin siinä, että Hamas ei päästä nyt haavoittuneita Egyptiin hoitoa saamaan, vaikka Egypti on ollut valmiudessa siihen. Aiemmin Hamas piti välillä gazalaisia ilman sähköä, vaikka Israel on toimittanut sinne polttoainetta. Tarkoituksena on vihan synnyttäminen Israelia kohtaan.

Lehti toteaa, että Israelin 60-vuotisen olemassaolon aikana on ollut jatkuvasti kahnauksia naapurimaiden kanssa. Miksiköhän? Kun Israel YK:n päätöksen perusteella ja siihen suostuen julisti maansa itsenäiseksi 1948, aloittivat ympäröivät arabimaat sodan tuhotakseen sen. Ne eivät siinä onnistuneet. Seuraavan kerran ne yrittivät 1967 ja 1973, jälleen epäonnistuen.

Israelista paenneiden arabien (600 000) avulla arabimaat loivat ns. pakolaisongelman, koska eivät halunneet ottaa heimoveljiään kansalaisikseen vaan laittoivat heidät pakolaisleireihin. Samaan aikaan arabimaista pakeni saman verran juutalaisia, joista suurin osa asutettiin Israeliin. Israel on virallisesti sodassa vielä muiden naapurivaltioiden paitsi Egyptin ja Jordanian kanssa, koska muut eivät tunnusta Israelin valtiota.

Kaikki arabi- ja muslimimaat (lukuun ottamatta ehkä Turkkia) ovat koko ajan jatkaneet vihan kylvöä alkaen lastentarhoista, kouluista ja moskeijoista. Mm palestiinalaislasten oppikirjat kertovat valheita Israelista ja juutalaisista samoin kuin julkinen media, jossa ihannoidaan itsemurhaiskujen tekijöitä (kuten mm. maltillisena pidetty Abbas tekee). Rauhan saaminen arabi(muslimi)näkökulmasta tarkoittaa Israelin valtion tuhoa.

Lehti toteaa lopussa, että kaikki uskonnot julistavat rauhaa. Se ei pidä paikkaansa islamin suhteen. Koraani ja sitä selittävät muut kirjoitukset kertovat että rauhaa ei tule ellei koko maailma ole islamin vallassa. Tämän osoittaa myös islamin historian ensimmäiset vuosisadat. Sehän levisi nimenomaan miekkalähetyksenä, päinvastoin kuin kristinusko.

Arabimaiden vihassa juutalaisia vastaan on kyseessä sama, jollain tavalla yliluonnollinen antisemitismi, johon myös Eurooppa on syyllistynyt kautta vuosisatojen ja josta Natsi-Saksa oli vain jäävuoren huippu. Sama antisemitismi esiintyy nyt Israel-vastaisuutena mm. Euroopan unionissa ja koko eurooppalaisessa mediassa. Näennäiset järkisyytkin puoltavat tällaista, sillä onhan hyvä pysyä hyvissä väleissä arabien kanssa öljyn takia ja luullaanhan näin vältyttävän muslimiterroristien vihalta.

Todettakoon kuitenkin lopuksi, että vaikka suuri osa maailmaa haluaisi Israelin valtion olemassaolon lakkaamista ja juutalaisten poistamista maastaan, se ei tule onnistumaan. Siitä ovat takeena Raamatun ennustukset. Ennustukset juutalaisten paluusta omaan maahansa ovat jo toteutuneet, ja niin tulevat toteutumaan myös muut ennustukset.

Reko Kauranen
Vaasa

Kirjoitus julkaistiin Pohjalainen -lehdessä

Suomen Take a Pen
suomi1@takeapen.org
http://www.take-a-pen.org/suomi/

Kokoelma eri henkilöiden kirjoituksia Israelin ja Hamasin sodasta Gazan alueella

Hyvät Take a Penin jäsenet!

Jotkut teistä ovat tarttuneet kynään ja kirjoittaneet eri tahoille. Tässä on muutamia lähettämistänne kirjeistä. Kiitos aktiivisuudestanne! Koska terrorismin kanssa kamppaileva Israel tuntuu saavan niin vähän ymmärtämystä, pyydämme teitä jatkamaan kirjoittelua. Lähetättehän meillekin piilokopion viesteistänne osoitteeseen suomi1@takeapen.org.

Anna
Suomen Take a Pen
suomi1@takeapen.org
http://www.take-a-pen.org/suomi/

-----

julkaistu Helsingin Sanomissa 5.1.2009
VUOSIEN TUSKAA GAZAN LAIDALLA

Tämän vuoden lokakuussa sain 60 muun suomalaisen kanssa vierailla Jerusalemin Hineni-keskuksessa. Keskuksessa autetaan terroristien uhreja ja ohjusiskujen kohteeksi joutuneita nuoria kuntoutumaan takaisin mahdollisimman normaaliin elämään.

Kaksi israelilaisnuorta kertoivat elämästään Sderotin kaupungissa. 17000 asukkaan Sderot sijaitsee aivan Gazan rajan tuntumassa. Kaupungin ystävällistä ilmapiiriä ovat rikkoneet jo yli seitsemän vuoden ajan päivittäiset (ajoittain useat kymmenet) raketti-iskut Gazan kaistalta. Ainut tavoite mahdollisimman suuren siviiliväestön vahingoittaminen, nuoret naiset kertovat rauhallisella äänellä. Hälytyksen tullessa 20 sekunnissa on ehdittävä ottaa pikkuveli tai -sisko mukaan ja juostava pommisuojaan. Hälytys voi tulla mihin vuorokauden aikaan tahansa. Perheiden elämää on vuosien ajan leimannut pelko, uni on katkonaista eikä syömäänkään voi keskittyä rauhassa.

Monet kärsivät posttraumaattisista oireista pitkään. Punainen väri muistuttaa läheisen ihmisen ruumiin kappaleista kotipihalla. Lohduttavaa oli kuitenkin nähdä ja kuulla kuinka Hineni-keskuksessa erilaisten terapioiden (urheilu-, musiikki-, taide-) avulla on saatu nuoriin tulevaisuuden uskoa.

Seija Sarkkinen

-----

Subject: Arkkipiispa ja vetoomus Gazan tilanteen vuoksi
Date: Friday, January 2, 2009 1:58 PM
From: Jouni Suonsivu
To: arkkipiispa@evl.fi

Hyvä arkkipiispa Jukka Paarma,

luen useamman viestimen kautta vetoomuksestanne Gazan sotatilan vuoksi. Rauha on luonnollisesti jokaisen ajattelevan ja tuntevan ihmisen toive, mutta sitä ajatteluakin on harjoitettava, sillä ei ole vain nimettömiä tunteita ja toiveita ilman realiteetteja.

Siten totean, että Gazaa hallitseva Hamas-järjestö (joka peruskirjassaan on sitoutunut Israelin tuhoon - kuin myös PLO-järjestö, joka presidentti Clintonille antamansa lupauksen vastaisesti ei ole poistanut peruskirjastaan Israelin tuhoon tähtääviä osia) rikkoi julistamansa aselevon eli islamin mukaisen ns. hudnan (sangen oppineena miehenä ja kansankirkkomme päämiehenä luonnollisesti tunnette käsitteen sisältöineen), hudnahan on rikottava heti kun tilanne sen mahdollistaa ja viimeistään kymmenen vuoden kuluttua. Tämän vuoksihan Hamas tarjosikin Israelille kymmenen vuoden mittaista aselepoa, välirauhaa, tulitaukoa - näillä käsitteillähän voidaan leikitellä asian siitä miksikään muuttumatta, ja se muuttumaton tosiasia on, että Hamas lupasi milloinkaan olla tunnustamatta Israelia.

Kun terroristisiin keinoihin sitoutunut islamistinen järjestö aloitteellisesti rikkoo julistamansa aselevon Israelin kanssa ja ns. aselevonkin kuukausina miltei yhtenään ampuu raketteja Israeliin, on hämmästyttävää, että Israel reagoi vasta nyt ja näin vähäisesti vaarantaen samalla välittömän sotilaallisen päämääränsä. Totean, että sotatoimien yhteydessä tulee aina ja kaikkialla kuolonuhreja, haavoittuneita ja yhteiskunnan infrastruktuuria tuhoutuu. Yhteisön tai valtion sivistystaso voidaan mitata sillä, miten tuota tuhoa tapahtuu ottaen huomioon käytettävissä oleva aseistus. Israel on minimoinut aiheutetut tuhot ja pyrkinyt nimenomaan osumaan terroristeihin, ei siviileihin - toisin kuin Hamas, jolle kaikki inhimillinen elävä Israelissa on käypä kohde.

Yllä kirjoittamani perusteella teidän lausuntonne on ilmeisen harkitusti perusteellisen yksipuolinen, seuraukset tyystin syiden kustannuksella näkevä. Lausuntonne tekee vahingolliseksi asemanne evankelisluterilaisen kansankirkkomme päämiehenä. En usko teidän olevan tietämätön sanavalinnoistanne enkä myöskään asenteestanne. Lisäksi muistutan teitä siitä, että YK kehottaa - yllä kuvatunkin kaltainen huomioon ottaen - jäsenvaltioitaan suojelemaan kansalaisiaan. Tuo suojelu on valtion oikeus ja myös velvollisuus. Hämmästelen hiljaisuuttanne menneinä kuukausina, joina Hamas ampui Israeliin joitakin satoja raketteja.

Evankelisluterilaisen kansankirkkomme jäsenenä ja Lähi-idän uutisointia tiiviisti seuraavana kehotan teitä tarkistamaan ajatteluanne, tarvittaessa ottamaan arabimaailman ja Israelin välisen kestokonfliktin syistä ja tapahtumien kulusta selvää ja sanoja käyttäessänne muistamaan asemanne. Nythän te olette menetellyt toisin. Kuten tiedätte, todellista rauhaa ei ole eikä tule ilman totuudellista viestintää ja totuudellisia pyrkimyksiä - teille on tässä paljon annettu ja paljon vaaditaan. Osoittautukaa siis virkanne arvoiseksi.

Ystävällisesti ja lujasti,

Jouni Suonsivu
Tampere

-----

From:   E.Tapani Savolainen
Date:   Sun Dec 28 13:18:59 EET 2008
To:     UMI@formin.fi
Subject: Lähi-Itä tänään

28. dec 2008

ARVOISA HERRA ULKOMINISTERI

Katselin juuri klo 13 Uutiset, joissa todettiin Teidän tuominneen Israelin iskut suhteettomaksi voimankäytöksi uhriluvun perusteella!

Arvoisa Ulkoministeri, toivon, että kun kommentoitte Lähi-Itää ja selkkauksia Israelin ja terroristien välillä, pidätte oikeuden ja oikeudenmukaisuuden tiivisti mielessänne.

Toivon,että käytätte samaa reippautta ja rohkeutta suhtautumisessanne Hamasin terrorismiin, kuin millä arvioitte alueen ainoan itsenäisen demokratian toimia alueensa ja kansalaistensa koskemattomuuden turvaamisessa.

Toivon, että haluatte nähdä terrorismin tavoitteet niiden oikeassa valossa. Unohtamatta ollenkaan sitä, että lapset ja naiset eivät koskaan ole olleet turvaamisen arvoisia silloin, kun tavoitteena on ollut suuri mediajulkisuus ja läntisen maailman tuomio Israelille.

Toivon, että rohkenette tuomita myös sen, että terroristit mieluusti ovat käyttäneet siviilien asuma-alueita, kouluja ja jopa YK:n tarkkailupisteiden pihamaiden laitoja rakettiensa laukaisualustoina.

Ystävällisin terveisin ja Kaikkea Parasta alkavalle vuodelle

E.Tapani Savolainen

-----

Subject: Syyn ja seurauksen laki Lähi-idän konfliktissa
Date: Saturday, December 27, 2008 11:03 PM
From: Jouni Suonsivu
To: Alexander.Stubb@formin.fi

Hyvä ulkoministeri Alexander Stubb,

luen päivän uutisista, että ette hyväksy Gazan tilanteen kärjistymistä. Ymmärrän pelivaranne rajallisuuden Suomen ulkoministerinä, mutta odotan kansalaisena, että vastaavasti ilmaisette yhtä selkeästi, miten Suomi ei hyväksy terroristijärjestö (sitä se on peruskirjansa perusteella, koska pyrkii YK:n jäsenvaltion ja itsenäisen valtion tuhoon) Hamasin edeltävää rakettien ampumista Israeliin eikä sen ns. hudna-aselevon rikkomista. Hamasin ymmärtämä aselepo, hudna, islamin mukaisena tähtää ainoastaan oman voiman kasvattamiseen Israelin lyömiseksi. Kyse Hamasilla tässä on siis aikalisästä, minkä entisenä jääkiekkoilijana hyvin ymmärrätte.

Suomen ulkoministerinä lausuntonne osaltaan tarkoittaa Hamasille (sekä muille terroristijärjestöille kuten PRC:lle, Fatahille, islamilaiselle Jihadille jne.) rohkaisua. Näin siksi, että siinä ei tehdä selvää eroa syyn ja seurauksen välille: terroristijärjestöt (itsenäisten valtioiden kuten Iranin, Egyptin, Libyan ja eräiden muiden logistisella, taloudellisella, poliittisella ja sotilaallisella tuella) pyrkivät vahingoittamaan Israelia, YK:n jäsenvaltiota, ja vetämään sen konflikteihin mukaan. Näitä terroristijärjestöjähän ei, kuten tiedämme, edes pitäisi enää Oslon sopimuksen perusteella olla olemassa, koska terroristijärjestö Fatahista lähinnä itsehallintoviranomainen PA:ksi leivottu kooste oli ja on sopimuksella velvoitettu toimialueellaan riisumaan aseista ja hajottamaan terroristijärjestöt ja muut aseelliset yhteenliittymät. Näin se ei ole tehnyt eikä vakavasti edes yrittänyt sellaista. Kuitenkin Unionin jäsenvaltiona mekin tuemme PA:ta - ja epäsuorasti yllä kertomallani
tavalla myös Hamasin toimintaedellytyksiä. Tämän vuoksi teillä on oma vastuunne sanoistanne. Kaikki väkivalta ei ole kaikkien toivomaa eikä myöskään samantasoista. Tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, että Israel kykenee kertaheitolla lopettamaan sitä uhkaavien terroristijärjestöjen tehokkaan toiminnan, mutta valtion ulkopoliittinen pelivara ei syistä mahdollista tällaista kovin helposti ilman ns. Simsonin optiota, jossa valtion olemassaolo olisi välittömästi uhattuna. Siksi: teidän tasapainoiset sananne sekä syyn ja seurauksen asettaminen todellisiin viitekehyksiinsä edistäisivät omalta osaltaan aidon rauhan saamista alueelle. Tämä tarkoittaa sitä, että laillisen järjestyksen ja itsenäisen valtion uhkaaminen on aina ja ehdottomasti tuomittavaa. Arabiaa ja islamintutkimustakin opiskelleena tiedän, että Hamasin ns. draivi perustuu islamiin, ts. käytännössä uskonnolliseen vihaan Israelin olemassaoloa kohtaan. Rauhantahto edellyttää valtiomieheltä tässä siten mainitun kaltaisten
järjestöjen kaiken itsenäiseen valtioon kohdistuvan toiminnan ehdotonta tuomitsemista eikä ainoastaan sanoin vaan nimenomaan teoin.

Ystävällisesti,

Jouni Suonsivu

PS Pähkinänkuoressa villakoiran ydin - Lähi-idän konflikti yksinkertaistetussa muodossa:

Tämä vitsi selittää Sinulle kaiken, mitä Sinun tarvitsee tietää Lähi-Idän konfliktista:

Mitä tapahtuu, kun kärpänen lentää kahvikuppiin?

Italialainen – heittää kupin, särkee sen ja kävelee tiehensä vihaisena.

Saksalainen – pesee kupin huolellisesti, sterilisoi sen ja ottaa uuden kupillisen kahvia.

Ranskalainen – ottaa kärpäsen pois ja juo kahvin.

Kiinalainen – syö kärpäsen ja heittää kahvin pois.

Venäläinen – juo kahvin kärpäsen kanssa, koska se oli extraa ja sen sai ilmaiseksi.

Israelilainen – myy kahvin ranskalaiselle, kärpäsen kiinalaiselle; juo teen ja käyttää jäljelle jääneen rahan keksiäkseen laitteen, joka estää kärpäsiä putoamasta kahviin.

Palestiinalainen – syyttää israelilaista siitä, että kärpänen putosi hänen kahviinsa, protestoi aggressiivisesta teosta YK:lle, ottaa lainan Euroopan Unionilta ostaakseen uuden kahvikupillisen, käyttää rahan ostaakseen räjähdysaineita ja räjäyttää sitten kahvilan, jossa italialainen, ranskalainen, kiinalainen, saksalainen ja venäläinen yrittävät kaikki selittää israelilaiselle, että hänen pitäisi antaa hänen teekuppinsa palestiinalaiselle.

-----

Suomen Rauhanpuolustajille, jotka olivat mukana järjestämässä Israelin-vastaista mielenosoitusta.

To: "pulut" <pulut@rauhanpuolustajat.fi>
Sent: Tuesday, December 30, 2008 6:41 PM
Subject: Re: Palaute

Kiitokset palautteen huomioimisesta

Tulitaukohan oli todistettavasti Hamasin puolelta irtisanottu. Israel ei todellakaan näännytä Gazan asukkaita. Koko tänä ns. saarron aikana Israelin armeija on sallinut humanitäärisen avun kuljettamisen Gazaan. Ongelma on on ollut se, että Hamas on itse häirinnyt näitä kuljetuksia terrorismillaan ja ominut järjestölleen ensin tarvikkeita, mm. polttoainetta, joka on tarkoitettu Gazan sairaaloiden generaattoreihin. Hamasin suosio palestiinalaisten keskuudessa perustuu väkivaltaan ja pelotteluun, ei niinkään järjestön humanitääriseen apuun. Hamasin ideologia on täysin samanlainen kuin 30-luvun natsisaksan asennoituminen juutalaisiin. Eikö palestiinalaistenkin olisi jo aika kunnioittaa Israelin itsenäisyyttä ja siviilien oikeutta rauhaan, eikä syyttää Hamasin ja muiden ääri-islamilaisten järjestöjen aiheuttamista ongelmista Israelia. Minun rauhannäkemyksiin ei todellakaan mahdu se, että fasistiset äärijärjestöt käyttävät omaa siviiliväestöä suojakilpenään terrorismissaan. Tuskin sellainen rikos mahtuu Rauhanpuolustajienkaan näkemyksiin.

aidon rauhan puolesta valerauhaa vastaan

terveisin Markku Hakola
Lähi-itää paikanpäällä elänyt

ps. kuuntelin tuon radiolähetyksen, tyypillistä retoriikkaa, jossa ei uskalleta katsoa omia virheitä peilistä

----- Original Message -----
From: "pulut" <pulut@rauhanpuolustajat.fi>
Sent: Tuesday, December 30, 2008 5:15 PM
Subject: Palaute

Tervehdys,

rakettihyökkäykset ovat tuomittavia. Mutta kuten Israelin rauhanliikekin (mm. Gush Shalom) toteaa, että kestävä, molempia osapuolia sitova tulitauko voidaan saavuttaa, mutta se vaatii myös Gazan saarron ja puolentoista miljoonan palestiinalaisen näännyttämisen lopettamista, sekä sitä, että Israel kunnioittaa palestiinalaisten oikeutta valita itse omat johtajansa.

Terveisin,

teemu matinpuro

PS. Kuuntelepa Ylen tämänaamuinen ajantasa-lähetys netistä.
http://areena.yle.fi/toista?id=1751662

Nimi = Hyväksyykö Suomen Rauhanpuolustajat Gazasta kuluneen vuoden aikana tarkoitukselliset ammutut tuhannet raketit ja kranaatti-iskut Israelin siviiliväestöä kohtaan? Eikö tämäkin ole rauhanjärjestöjen periaatetta vastaan.

Hyväksyykö Suomen rauhanpuolustajat, että ääri-islamilainen Hamas käyttää Gazan siviiliväestön rakennuksia ja puutarhoja aseellisen terrorismin tukikohtina siviilejä vastaan?

Geneven 4. konvention pykälä 28 toteaa selkeästi, että niitä ihmisiä jotka oleskelevat sotilaallisten kohteiden lähellä, ei voida turvata kohteeksi joutumiselta. Siviiliasuntojen käyttäminen aseellisena tukikohtana - ja suojana katsotaan sotilaalliseksi kohteeksi.

Kuka todellisuudessa tässäkin Gazan tapauksessa syyllistyy ihmisoikeusrikoksiin? Valtioko, joka puolustaa kansalaisiaan fasistiselta terrorismilta, vai ne, jotka kätkeytyvät naisten hameen alle murhatakseen tarkoituksella siviilejä?
Palaute = Markku Hakola

ICEJ:n LAUSUNTO GAZA OPERAATIOSTA
ICEJ:n lausunto ja vetoomus Gazan konfliktista Keskiviikkona 31.12.2008
Julkaistu 4.1.

Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva. Ps. 46:1

Israelin vetäydyttyä Gazan kaistalta elokuussa 2005 islamilainen terroristijärjestö Hamas otti vallan alueella ja kiihdytti raketti- ja kranaatinheitin-iskujaan Etelä-Israelin kaupunkeja vastaan. Tämän päivittäisen tulituksen vuoksi tuhannet israelilaissiviilit ovat olleet kuin saarroksissa, mutta maailma on vain katsonut vierestä eikä ole sanonut juuri mitään niistä tuhansista lapsista, joille iskut ovat aiheuttaneet traumoja, tai turhista kuolemista ja aineellisista vahingoista. Sderot, yksi Gazaa lähimpänä olevista kaupungeista, on ollut iskujen pääkohde.

Jerusalemin kansainvälinen kristillinen suurlähetystö on seisonut uskollisesti Länsi-Negevissä olevien israelilaisten asutuskeskusten rinnalla näinä vaikeina aikoina antaen sosiaaliapua paikallisten hyväntekeväisyysjärjestöjen ja avustustyöntekijöiden kautta ja lahjoittaen useita siirrettäviä pommisuojia alueelle. Järjestömme on myös käynyt monta kertaa tutustumassa tilanteeseen paikan päällä ja on näin voinut todistaa omakohtaisesti näiden Gazasta tulevien iskujen julmuuden ja umpimähkäisyyden.

Lyhyt Egyptin välittämä "tauko" toi hetkellistä helpotusta näille Gazan läheisyydessä asuville sotaan kyllästyneille israelilaisille, mutta raketti-iskut alkoivat uudestaan marraskuun alkupuolella ja ulottuivat jo Askelonin kaupunkiin. Israelin hallitus oli haluton vaarantamaan palestiinalaissiviilejä, joiden joukossa Hamas piileskelee ja pakottaa heidät ihmiskilviksi. Mutta lopulta Israelille ei oikeastaan jäänyt muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä toimiin kansalaistensa puolustamiseksi, mikä on sen velvollisuuskin. Näinhän oletetaan jokaisen kansalaisistaan välittävän valtion toimivan.

Nyt Hamas on vastannut pitemmän kantomatkan raketeilla, jotka ovat osuneet Asdodiin ja Beersebaan. Näin raketit uhkaavat jo yli 700.000 israelilaissiviiliä.

Ihmishenkien menetys on aina valitettavaa ja sitä on pyrittävä välttämään. Israel onkin toteuttanut tätä periaatetta muita maita paremmin. Hamasin hallinto Gazassa ei kuitenkaan kunnioita elämää vähäisimmässäkään määrin, kieltää Israelin olemassaolon oikeuden ja pyrkii sinnikkäästi Israelin täydelliseen tuhoon. Tämän he ovat itse sanoneet päämääräkseen ja se tulee selvästi esille Hamasin peruskirjassakin. Israelille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin poistaa tämä maan eteläosaan kohdistuva uhka. On parempi toimia nyt kuin odottaa, että Hamasilla on ydinaseilla varustetun Iranin tuki.

Jerusalemin kansainvälisen kristillisen suurlähetystön mielestä on siksi järkyttävää, että monien länsimaiden johtajat ovat taas kerran päättäneet tuomita Israelin syyttäen sitä "suhteettomasta voimankäytöstä". Tämä "vastaavuuden oppi" ei näe pahaa, ei kuule pahaa eikä tee pahaa. Se on puolueeton ja yrittää syyttää molempia osapuolia yhtä paljon. Tällainen asenne on rikollista ja sen takia maailmamme on antamassa periksi äärimuslimien terrorille. Hamas on Syyrian ja Iranin roistovaltioiden tukema terroristijärjestö, minkä kansainvälinen yhteisö hyvin tietää, mutta monet johtajat eivät uskalla sanoa sitä. Myönnytyspolitiikka on vallalla! Niinpä Israel on tuomittava siinä missä Hamaskin.

Me tuemme Israelia sen puolustaessa itseään ja kansalaisiaan ja vetoamme maailmanyhteisöön, että se syyttäisi todellista syyllistä. Muistutamme Yhdysvaltojen presidentiksi valitun Barack Obaman sanoista hänen käydessään Sderotissa viime kesänä: israelilaisten ei pitäisi koskaan joutua elämään päivittäisten raketti-iskujen uhan alla.

Lisäksi me vetoamme kristittyihin, että he rukoilisivat Israelin puolesta tänä vaikeana aikana vuoden vaihtuessa. Annamme myös mahdollisuuden tarjota käytännön apua hyökkäyksen kohteena oleville Länsi-Negevin asukkaille. ICEJ on sitoutunut sijoittamaan tilapäisesti kymmeniä köyhiä lapsiperheitä turvallisemmille alueille Israelissa. Tarvitsemme välittömästi varoja kuljetuksiin, majoitukseen ja aterioihin. Koulut ja päiväkodit heidän alueellaan ovat kiinni ja tavallinen elämä on käynyt mahdottomaksi, mutta näillä perheillä ei ole varaa siirtyä turvaan.

Annathan tänään lahjoituksesi. Sen voit tehdä joko Nordean tai Sampon kautta: Nordea 137230-40255 tai Sampo 800011-108902. Muista viitenumero 9800 02047.

Kiitos, että välität!
Malcolm Hedding
ICEJ:n johtaja, Jerusalem

Israelin ilmavoimat iski eilen lauantaina, 27.12.2008, voimakkaasti Gazan alueen palestiinalaisia sotilaskohteita vastaan. Palestiinalaisten sairaalalähteiden mukaan suurin osa Israelin iskussa kuolleista 271 ihmisestä (Hamasin tietojen mukaan, jotka ovat usein liioiteltuja) on Hamasin jäseniä, mutta siviiliuhreilta ei ole vältytty.

Israelin mukaan hyökkäys on vastaus Gazan palestiinalaistaistelijoiden "sietämättömään", lähes päivittäiseen raketti- ja kranaattituleen, joka yltyi sen jälkeen, kun Hamas päätti kuusi kuukautta kestäneen tulitauon viikko sitten.

- Rauhalle on aikansa ja taistelulle on aikansa, ja nyt on tullut aika taistella, Israelin puolustusministeri Ehud Barak sanoi televisiossa.

Israelin ulkoministeri Tzipi Livni pyysi kansainvälistä tukea "Iranin tukemaa ääri-islamilaista järjestöä" vastaan. Livni totesi myös, että ”Enough is enough!” eli jo riittää. Olen samaa mieltä. Sitä saa mitä tilaa. Hamas ei halua ikinä tunnustaa Israelin valtiota ja käy sitä vastaan tuhoamissotaa. Jos käy sotaa, saa varautua siihen, että vastapuolikin voi lopulta käyttää voimaa.

Pamela Gellerin Atlas Shrugs -sivusto (http://atlasshrugs2000.typepad.com/atlas_shrugs/ ) otsikoi osuvasti:
HALLELUYAH! ISRAEL DEFENDS THE JEWS! (HALLELUJA! ISRAEL PUOLUSTAA JUUTALAISIA!)

Jokaisella valtiolla on oikeus ja velvollisuus puolustaa kansalaisiaan ulkopuolisten hyökkäyksiltä. Tässä suhteessa Israel on ollut liiankin kärsivällinen ja antanut omien kansalaistensa kärsiä pitkään Gazan alueelta tulevasta jatkuvasta rakettitulesta, sen aiheuttamasta pelosta, turvattomuudesta, haavoittumisista ja kuolemantapauksista.

Hamas-järjestö on vannonut kostoa Israelille. Hamas-johtaja Khaled Meshaal kehotti palestiinalaisia aloittamaan uuden kansannousun. Hän uhkasi Israelia myös uusilla itsemurhaiskuilla. Järjestö ei ole tehnyt itsemurhaiskuja Israelissa sitten vuoden 2005 tammikuun.

- Emme jätä maatamme, emme nosta valkoisia lippuja, emmekä polvistu kenenkään edessä, paitsi Jumalan, sanoi Hamasin Ismail Haniyeh. Tuo on totta. Jumalan edessä Hamas vielä polvistuu.

Maailma on kaksinaamainen. YK, eri maiden hallitukset ja media eivät puhua pukahda mitään, kun Hamas tulittaa jatkuvasti Israelin siviiliväestöä raketeillaan, jopa tulitauon aikana. Mutta auta armias, kun Israel vihdoinkin vastaa tähän sietämättömään sotilaalliseen häirintään voimalla, niin silloin koko maailma herää takajaloilleen ja vaatii väkivallan lopettamista.

Maailma on tekopyhä ja puolueellinen. Kaksinaamaisuuden huippu taitaa olla palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas, joka pyysi WND:n Aaron Kleinin mukaan kuukausien ajan Israelia iskemään Hamasia vastaan, mutta nyt kun Israel toimi kuten asiassa on oikeutettua ja teki samalla myös sitä, mitä Abbas oli pyytänyt, niin Mahmoud Abbas tuomitsee julkisuudessa Israelin iskun tarpeettomana ja barbaarisena.

Joukossa on sentään yksi tasapuolisuuden äänikin. Israel Update kirjoittaa: ”Egyptin ulkoministeri Ahmed Abul Gheit totesi lausunnossaan, että Hamasia oli varoitettu seurauksista, jos se ei lopeta raketti-iskujaan, ja saa nyt kärsiä seurauksista.

Tällaiset silloin tällöin tehtävät rajutkaan iskut eivät kuitenkaan auta ratkaisuun Lähi-idän kesto-ongelmassa.

Miksi Israel ei sitten käytä todella massiivista voimaa ja radikaaleja keinoja umpikujasta ulospääsemiseksi?

Syynä on Israelin heikkous ja johtajien arkuus ja visioiden puute. Israel ei uskalla käyttää hyvin voimakkaita toimia myöskään kansainvälisen reaktion pelon vuoksi.

Nykyinen pehmolinja, jossa silloin tällöin isketään vähän kovemmin ja muutoin otetaan kärsivällisesti Gazan raketteja niskaan, on kestämätön eikä johda mihinkään.

Israelista puuttuu voimakas johtaja, jolla olisi visio ja kykyä toteuttaa näky suur-Israelista, jolla olisi tarpeeksi laajat maa-alueet valtion puolustamiseksi.

Esim. koko Gazan alue kuuluu Israelille. Gaza on Jumalan Juudalle antamaa perintömaata. Tuomarien kirjan 1. luvun jae 18 sanoo: "Juudan joukot valloittivat Gazan, Askelonin ja Ekronin sekä niiden hallitsemat alueet."

Nyt Israelin pitäisi tehdä samoin kuin yli 3000 vuotta sitten eli valloittaa Gaza takaisin. Ariel Sharon teki vastoin Jumalan lupauksia luovuttamalla Gazan filistealaisille eli palestiinalaisille. Palestiinalaiset ovat asuneet alueella muutamia vuosikymmeniä, jotkut korkeintaan muutamia vuosisatoja, mutta juutalaisten asutus alueella on yli 3000 vuotta vanhaa.

Nykyinen epäselvä tilanne tulee jatkumaan vielä jonkin aikaa. Jossain vaiheessa Israeliin tulee kuitenkin rauhan aika, jolloin Hes.38:8 sanat toteutuvat siitä, että lopunaikana on Israelissa oleva sodan jäljiltä rakennettu maa, jonka asukkaat ovat palanneet monien kansojen keskeltä ja jotka asuvat maassa turvallisin mielin. Nyt tuo raamatunkohta on totta osittain, kun juutalaiset ovat palanneet eri kansojen keskeltä omaan itsenäiseen maahansa. Mutta jakeen loppuosa ei ole vielä totta, koska israelilaiset eivät voi elää maassaan vielä turvallisin mielin.

Kun sekin toteutuu, että israelilaiset elävät rauhassa omassa maassaan, niin silloin yhtäkkiä Goog eli pohjanperillä oleva Venäjä hyökkää Israelin kimppuun. Jumala osoittaa kuitenkin pyhyytensä koko maailmalle ja tuhoaa Googin joukot Israelin vuorille.

Sen jälkeen, kenties joidenkin vuosien ylimenokauden jälkeen, maailmassa saa vallan diktaattori, jota Raamattu kutsuu Pedoksi ja Antikristukseksi. Tämä maailmanhallitsija tekee rauhansopimuksen israelilaisten kanssa, koska juutalaiset uskovat, että hän on Messias. Muutaman vuoden jälkeen hirmuhallitsija näyttää kuitenkin todellisen olemuksensa, kun hän pystyttää hävityksen kauhistuksen Jerusalemiin uudelleen lähivuosina rakennettavaan temppeliin ja julistaa olevansa jumala. Silloin alkaa Jaakobin ahdistuksen aika.

Lopulta tilanne kiristyy niin paljon, että koko maailma asettuu Israelia vastaan. Antikristus johdattaa eri kansoista koostuvan armeijansa Israeliin tarkoituksenaan tuhota koko kansa. Juuri kun diktaattori on pääsemässä voitolle, Israel saa kuitenkin kokea suuren ihmepelastuksen, kun taivaat aukeavat ja juutalaisten oikea Messias, Jeesus Kristus, saapuu takaisin maan päälle, voittaa Antikristuksen joukkoineen Harmageddonin taistelussa ja perustaa oman rauhan valtakuntansa, jossa oikeus hallitsee.

Pekka Sartola
on turkulainen
kirjailija,
kustantaja ja
kolumnisti
(www.ajanteos.com)

Vain pari viikkoa on ehtinyt kulua USA:n presidentinvaaleista ja Obamania on täydessä vauhdissa. Edellisessä kolumnissa arvuuttelin Obaman mahdollista tulevaa asennoitumista Israelin ja palestiinalaisten välisiin suhteisiin, totesin tuolloin tilanteen olevan täysin avoinna kumpaankin suuntaan, niin kuin se olikin ja saattaa olla vieläkin.
Jotain hyvin huolestuttavaa on kuitenkin sen jälkeen ehtinyt tulla julkisuuteen, nimittäin Obama näyttää valinneen puolensa jo ennen kuin on edes presidentti. Pahimmat skenaariot miehen muslimitaustasta ja sen vaikutuksesta hänen asenteisiinsa saattavat sittenkin toteutua.

Marraskuun 16 pv brittiläinen Sunday Times lehti raportoi Obaman ja PNA:n presidentin Mahmoud Abbasin tapaamisesta ja yhteisestä julkilausumasta seuraavasti.
- Barack Obama tukee täysin Saudien ehdotusta Lähi-Idän kriisin ratkaisemiseksi. Siinä Israelia vaaditaan vetäytymään v.1949 rajoille ja vastalahjaksi Arabiliiga normalisoisi suhteet Israeliin. Ehdotuksen mukaan koko Länsiranta, Gaza sekä itäinen Jerusalem siis myös Vanhakaupunki sisällyttäen Temppelivuoren alueen ja Länsimuurin tulisivat tulevan palestiinalaisvaltion täydelliseen hallintaan. Golan luovutettaisiin Syyrialle ja Israel joutuisi etsimään ratkaisun kaikkien ympäröivissä arabimaissa olevien ns. pakolaisten asuttamisesta myös omalle, jäljelle jäävälle maa-alueelleen.

Barack Obaman mukaan israelilaiset olisivat hulluja mikäli eivät hyväksyisi näin hyvää tarjousta! Sanasta sanaan juuri näin. Minun mielestäni taas aivan päinvastoin. Näyttää olevan paikallaan kerrata hieman näitä lähihistoriaan liittyviä tapahtumia. Aloitetaan v.1920 jolloin britit saivat haltuunsa mandaattialueita, eräs niistä ns. Palestiinan mandaatti jonka he hallituksensa päätöksellä lupasivat juutalaisille kansalliseksi kodiksi.

Episodit jatkuvat edelleen. Mandaattialue muodostui briteille ylivoimaisen vaikeaksi hallita, Euroopassa vallinnut holokausti ajoi juutalaisia sankoin joukoin etsimään turvapaikkaa isiensä maalta. Niinpä lopulta YK:n oli puututtava jälleen asiaan, edellisen kerran asialla oli Kansainliitto v.1920. YK teki jakopäätöksen 29.11.1947 jossa brittien jäljelle jäänyt Palestiinan mandaatti jaetaan jälleen kahdeksi valtioksi, juutalaisvaltioksi ja arabivaltioksi.

Syttyi sota, 15.5.1948 heti Israelin julistauduttua itsenäiseksi. Viisi ympäröivää arabimaata hyökkäsi Israeliin ja sai köniinsä pahemman kerran. Aselevot solmittiin toinen toisensa jälkeen 1949 aikana, Libanon ja Syyria eivät milloinkaan, joten ne ovat teknisesti katsoen edelleen sodassa Israelia vastaan.

Mikä saa nyt sitten aikaan lopullisen rauhan Obama?
Kun sellaista ei tapahtunut milloinkaan Israelin itsenäistymisen jälkeen vaikka koko Länsiranta, Gaza ja Golan olivat arabimaiden hallussa, miksi siis ei muodostettu uutta palestiinalaisvaltiota vaikka se olisi ollut YK:ssa vain läpihuutojuttu. Mikä on muuttunut? Vastaus on että ei mikään. Uusi taktiikka vain ja samat tavoitteet. Koko pakolaisongelma on arabimaiden strateginen luomus jolla YK ja länsimaat saadaan aina muistamaan heidän olemassaolonsa ja alkuperäiset syyt häivytettyä unohduksiin.

Jo nuo maat olisivat halunneet ratkaista pakolaisongelman he olisivat voineet toimia monella muullakin tavalla kuin nykyisellä. Pakolaisia lähti alun alkaen n.500.000, heidän joukkoonsa perustettuihin leireihin tuli tosin satojatuhansia muitakin joilla ei ollut mitään tekemistä alkuperäisten pakolaisten kanssa.
Kuusikymmentä vuotta on kulunut ensimmäisestä pakolaisvirrasta, leireissä on syntynyt miljoonia lapsia ja nykyisin pakolaisia lasketaan olevan n.3,5 miljoonaa.

Nämä olisivat asetelmat mikäli Obama saisi tahtonsa läpi, plus vielä kaikki vihanhehkuiset ns. pakolaiset Israelin alueen sisällä. Sisällissota, verilöyly toisensa jälkeen ja inhimillisiltä näkökulmilta juutalaisvaltion tuhoutuminen. Kun tiedetään minkälainen rauha syntyi Gazan luovuttamisen jälkeen on suoranaista hulluutta lähteä edes neuvottelemaan moisen ehdotuksen pohjalta yhtään mihinkään.

Arabimaat joissa pakolaisleirejä on olisivat voineet yrittää muunkinlaista ratkaisua, antaa heille työtä, kansalaisoikeudet jne., mutta näin ei ole käynyt. Pakolaiset ovat edelleenkin vailla minkään maan kansalaisuutta, omasta mielestään ja heille syötetyn propagandan tuloksena he ovat tosin Palestiina nimisen valtion kansalaisia.
Vuosikymmeniä heille on syötetty valheellista propagandaa, annettu ymmärtää sionistisen vihollisen olevan syypää kaikkeen mahdolliseen ja mahdottomaan maan päällä. Ja nyt tämä monimiljoonainen joukko saisi tulla vapaasti asustelemaan Israelin valtion sisälle, kuka tahansa ymmärtää asetelman täydellisen mahdottomuuden. Arabimailla on maata satoja kertaa enemmän kuin Israelilla, mutta kun ongelmaa ei haluta edes ratkaista niin sitä ruokitaan mielikuvilla joissa juutalaisvaltio tuhotaan ja historiallinen palestiinalaisvaltio saa vihdoin takaisin valtiolliset oikeutensa.

Sota vai rauha, Obama?
USA:n tulevan presidentin ensimmäiset yritykset ratkaista palestiinalaisongelma näyttävät jo alkumetreillään että hän ei ymmärrä koko ongelmasta hölkäten pöläystä. Tai jos ymmärtää niin sitä huolestuneemmalta asetelmat näyttävät.

1. ”JUUTALAISNAISET Egyptissä ovat vapaata riistaa kaikille arabimiehille, ja heidän tulisi harrastaa tätä jahtia innokkaasti”, vakuuttaa naispuolinen asianajaja Nagla al-Imam. Hänen videoitu haastattelunsa esitettiin Al-Arabiyah TV-kanavalla 31. lokakuuta. Hän sanoi, ettei hän näe mitään pahaa siinä, että juutalaisnaisia häiritään seksuaalisesti arabimaissa, sillä hänen mielestään se on yksi muoto taistelua (resistance). Sen tarkoituksena on hänen mukaansa ajaa juutalaiset pois arabimaista.

MEMRIN (Middle East Media Research Institute) kääntämän haastattelun mukaan al-Imam vakuutti, ettei se tarkoita raiskausta, sillä ”muslimit omaavat korkeamman moraalisen tason eivätkä antaudu sellaiseen”. Mutta hän lisäsi: ”Jos sellainen kuitenkin tapahtuisi, juutalais-naisilla ei ole oikeutta nostaa siitä oikeusjuttua, sillä se asettaisi heidät samalle moraali-tasolle”. Hän selitti, että jos juutalaisnaiset haluavat välttää joutumista seksuaalisesti häirityiksi tai jopa raiskatuiksi, heidän tulee pysytellä poissa arabimaista. ”Täten nämä asiat ovat tasapainossa: Jos juutalaisnaiset tulevat arabimaihin, he tekevät sen omalla vastuullaan ja menettävät oikeutensa valittaa seksuaalisesta häirinnästä.”
Al-Imam sanoi, ettei hän haluaisi kuulustella niitä arabinuorukaisia, jotka syyllistyvät juutalais-naisten seksuaaliseen häirintään tai raiskaukseen, vaan hän mieluummin karkottaisi nuo Israelin kansalaisuuden omaavat sionistitytöt pois arabimaista, sillä se on yksi taistelumuoto.

ISRAELIN JA EGYPTIN välillä on rauhansopimus, mutta muslimien yleisen kannan mukaan Israelin valtio on laiton eikä kuulu Lähi-Itään, jota he pitävät muslimien pyhänä alueena.
http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/128352

KORKEIN OIKEUS: ARABI-ISRAELILAISISSA KAUPUNGEISSA SAA HEILUTTAA ISRAELIN LIPPUA

Keskiviikon päätöksessään Israelin korkein oikeus sallii Israel-myönteisen mielenosoituksen järjestämisen Pohjois-Israelin arabi-israelilaisessa Umm al-Fahmin kaupungissa. Oikeistoaktivistit Itamar Ben-Gvir ja Baruch Marzel ovat pyytäneet lupaa mielenosoituksen järjestämiseksi, mutta kaupungin arabiväestö on vastustanut asiaa. Niinpä juttu päätyi oikeuteen. Ennen oikeuskäsittelyä Ben-Gvir sanoi: "Emme saa antaa periksi kauhu- ja väkivaltauhkauksien edessä." Ben-Gvirin mielestä aivan samalla lailla kuin homoparaati, joka sallittiin ja valvottiin poliisin toimesta maaliskuussa Jerusalemissa, niin myös juutalaisten täytyy saada ilmaista näkemyksiään israelilaisessa kaupungissa.

Oikeuskäsittelyn aikana Ben-Gvirin ja Marzelin lakimies muistutti oikeutta siitä, että Umm al-Fahm kuuluu Israelin hallinnon alaisuuteen. Oikeuskäsittelyn jälkeen Ben-Gvir sanoi: "Me tulemme muutaman viikon sisällä marssimaan Israelin lippujen kanssa halki Umm al-Fahmin, jotta voimme viestittää jokaiselle, että Israelin maa kuuluu meille."

Israel-raportin kommentti:
Asian eteneminen korkeimpaan oikeuteen on kiinnostava asia monesta syystä. Ensiksi: miksi yleensä tarvitaan oikeuden päätös oman maan lipun heiluttamisesta omassa maassa? Umm al-Fahm on osa Israelia. Tästä ei ole erimielisyyttä. Kaupungin arabit ovat Israelin kansalaisia, ja kansalaisina heillä on samat oikeudet ja velvoitteet valtiota kohtaan kuin muillakin maan kansalaisilla. Toiseksi asian vienti korkeimpaan oikeuteen osoittaa, että Israel ottaa vakavasti arabeja koskevat asiat. Kolmanneksi arabien osoittama vihamielisyys Israelin lippujen heiluttamista kohtaan paljastaa, missä he niin sanotusti seisovat. Arabien keskuudessa voi toki olla eriäviä mielipiteitä, mutta niitä ei ole tässä asiayhteydessä tullut esille.

Umm al-Fahmissa on pidetty Palestiinan arabien vaateita tukevia mielenosoituksia. Palestiinan lippu on ollut näkyvästi esillä ja Knessetin arabijäsenet ovat osallistuneet mielenosoituksiin tuomiten Israelin valtion ja sen käytännöt. Ben-Gvir ja Marzel yrittävät nostaa asian esille. He tietävät varsin hyvin, että tämä saatetaan ymmärtää provokatiivisena tekona. Voidaan toki keskustella, onko tämä paras tapa hoitaa asia, mutta asia pitää epäilemättä käsitellä. Ollakseen uskottavia Israelin arabien tulisi antaa myös toisille sanan- ja mielenilmaisunvapaus. Vapaus on vastavuoroista.

Otteita Word of Life Israelin ISRAEL-RAPORTISTA 17.10.2008

JACKSON: OBAMA LOPETTAA SIONISTIEN VAIKUTUSVALLAN WASHINGTONISSA

Ihmisoikeusjohtaja ja pastori Jesse Jackson, joka kannattaa vahvasti Barack Obamaa, lausui tylyjä kommentteja juutalaisista tällä viikolla. Jackson sanoi, että Obama presidenttinä murskaisi "sionistien vaikutusvallan" Washingtonissa ja että kymmeniä vuosia jatkunut "Israelin suosiminen" loppuisi Obaman kaudella. Jackson ylpeili sillä, että hän oli auttanut Obamaa alkamaan uransa. Viitaten Bushin Israelin-politiikkaan Jackson väitti näin: "Bush pelkäsi kaaosta niin paljon, että pysytteli erillään koko asiasta."

Toisella näyttämöllä YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Miguel d'Escoto Brockmann toi julkisuuteen erikoisia lausuntoja yrittäessään päästä irti mielikuvasta, että häntä pidetään Israelin vihaajana. Israelin YK-suurlähettiläs Gabriela Shalev näet leimasi hänet tällä nimikkeellä sen jälkeen kun Brockmann oli syleillyt Iranin presidentti Ahmadinejadia tämän pidettyä puheen YK:ssa joitakin viikkoja sitten. Puheessaan Ahmadinejad hyökkäsi taas Israelia vastaan ja vihjasi siihen, että maa tuhottaisiin.

Brockmann sanoi vastaukseksi näin: "En vihaa mitään maata, mutta Israelia satun rakastamaan." Yleiskokouksen puheenjohtaja ei kuitenkaan tuominnut Ahmadinejadin kommentteja "Israelin pyyhkimisestä kartalta" ja väitti, että nämä kommentit eivät johtuneet antisemitismistä: "Iranin hallituksen kanta perustuu siihen, että heidän mielestään palestiinalaisia kohdellaan huonosti", Brockmann väitti.

Israel-raportin kommentti:

Jacksonin lausunto on lähes uskomaton - kun sen lausuu ihmisoikeusaktivisti ja saarnaaja. Ei voida kuitenkaan automaattisesti otaksua, että hänen yhteytensä Obamaan ja hänen kommenttinsa tämän toimintaohjelmasta heijastaisivat Obaman omia näkemyksiä. Toisaalta löytyy muita merkkejä kuten se, että Obama kuuluu vahvasti antisemitistiseen seurakuntaan, että hänellä on yhteyksiä epäilyttäviin afrikkalaisiin hallituksiin, jotka selkeästi rikkovat ihmisoikeuksia, ja että hän horjuu Jerusalemin yhtenäisyyttä tai jakamista koskevassa kysymyksessä - kaikki nämä antavat aihetta pohtia Obaman Israelin-politiikkaa.

Myös Brockmannin lausuntoja ja asennetta tulee kritisoida. Yleiskokouksen puheenjohtajalta

odottaisi tiettyä moraalista selkeyttä. Jos ajatellaan hänen väittämänsä mukaisesti, että Iranin Israelin-vastustus johtuu siitä miten Israel kohtelee palestiinalaisia - mikä ei kovinkaan todennäköisesti ole pääsyy, mutta kelpaa tekosyyksi -, antaako se Ahmadinejadille valtuutuksen vaatia kansanmurhaa? Toivomme, että tämä - jo meidän aikanamme ja jopa YK:n päämajan seinien sisäpuolella - voisi jäädä retoriseksi kysymykseksi, jonka vastaus on päivänselvä.

NETANYAHU ESITTELI VAIHTOEHTOISEN RAUHANSUUNNITELMAN

Israelin oppositiojohtaja Benyamin Netanyahu hahmotteli vaihtoehtoisen rauhansuunnitelman London's Financial Times -lehden haastattelussa viime viikolla, Israel Today kirjoittaa. Suunnitelmassa hyllytetään ajatus itsenäisestä palestiinalaisvaltiosta ja sen sijaan parannettaisiin Juudeassa ja Samariassa (Länsirannalla) asuvien palestiinalaisarabien elämänlaatua. "Rauha ei niinkään tuo hyvinvointia - pikemminkin hyvinvointi tuo rauhaa", sanoi Netanyahu. Hän sanoi, että kansainvälinen yhteisö on väärässä otaksuessaan, että maata rauhasta -prosessi saisi aikaan hyvinvointia. Tähän saakka tuollainen politiikka on huomattavasti heikentänyt palestiinalaiskaupunkien elinoloja ja johtanut terrorismin ja väkivallan räjähdysmäiseen kasvuun, mikä taas on lisännyt Israelin rajoituksia.

Netanyahu uskoo, että jos palestiinalaisille myönnetään täydellinen hallintavalta, se johtaa vain Gazan kaltaisen terroristivaltion syntyyn. Hän haluaa antaa palestiinalaisarabeille osittaisen autonomian, johon liittyy haastavia ja dynaamisia liike-elämän projekteja, jotka on räätälöity heidän vahvuuksiaan ja voimavarojaan silmällä pitäen. Esimerkkinä hän mainitsi Jerikon kaupungin, joka voisi kokea taloudellisen nousukauden, jos sen mahdollisuudet kristittyjen matkailukohteena hyödynnettäisiin.
_ _ _ _ _ _ _

Netanyahun vaihtoehtoinen rauhansuunnitelma palestiinalaisille myönnettävästä osittaisesta autonomiasta on parempi kuin Ehud Olmertin ja USAn ajama kahden valtion malli. Silti myös Netanyahun malli on hyvä vain paperilla. Käytännössä tästä hyvää tarkoittavasta ideasta ei tulisi mitään, koska palestiinalaisissa on liian paljon radikaaleja aineksia, joille mikään ratkaisu ei ole tyydyttävä – paitsi juutalaisvaltion täydellinen tuhoaminen ja korvaaminen islamistisella jyrkän linjan shariavaltiolla.

1. PALESTIINAN AUKTORITEETTI (PA) yrittää taas epätoivoisesti vakuuttaa maailmalle, että Temppelivuori on muslimien eikä siellä koskaan ole ollut juutalaista Temppeliä.

PALESTINIAN MEDIAWATCH (PMW) on kääntänyt Fatahin valvomassa TV:ssä esitetyn musikaalin, joka kiistää juutalaisten oikeuden Temppelivuorelle ja varoittaa, että juutalaiset suunnittelevat al-Aksa moskeijan tuhoamista. Musikaali kiihottaa palestiinalaisia puolustamaan moskeijaa, jonka nimi merkitsee ”etäisin”, ja jonka paikalta muslimitarinan mukaan profeetta Muhammad ratsasti taivaaseen el-Burak ratsullaan. PMW:n suorittaman musikaalin tekstin käännöksestä vastaavat Itamar Marcus ja Barbara Crook.

SYYSKUUN 23. päivänä esitetyssä musikaalissa sanotaan mm: ”Oi te Sionin lapset, kaivakaa niin paljon kuin haluatte ja tuhotkaa tahtonne mukaan, mutta kuviteltua Temppeliänne ette tule löytämään, al-Aksa on meidän. Oi muslimit, al-Aksa on meidän, al-Aksa on meidän.”

Musikaalissa toivotaan uuden Saladinin astumista esiin, joka 1187 valloitti Jerusalemin ristiretkeläisiltä. Tällä tarkoitettaneen islamin messiasta, mahdia.

ITAMAR MARCUS kertoo, että musikaalia on esitetty sekä PA:n että Hamasin virallisella TV-kanavalla viimeisen 18 kuukauden ajan, ja että se on osa yhtäjaksoista vihakampanjaa Israelia ja juutalaisia kohtaan. Toisaalta siinä kiihotetaan palestiinalaisia nousemaan puolustamaan Temppelivuorta ja siellä olevaa al-Aksa moskeijaa.

INN KERTOO asiaa koskevassa artikkelissaan, että muslimien tapa kiistää juutalaisten Temppelien sijainneen Temppelivuorella sotii muslimien korkeimman neuvoston julkaisemaa matkaesitettä vastaan vuodelta 1925, joka yksiselitteisesti kertoo juutalaisten Temppelistä Temppelivuorella.

Muslimien historian väärentäminen on uskomattoman röyhkeää. Kuningas Salomo rakennutti ensimmäisen juutalaisen temppelin temppelivuorelle jo lähes 3000 vuotta sitten, kun koko islamin uskonto syntyi vasta noin 1400 vuotta sitten.
Jumala tulee pitämään huolen siitä, että Allahin moskeijat al-Aksa ja Kalliomoskeija hävitetään temppelivuorelta tulevien vuosien aikana ilmeisesti maanjäristyksen avulla.

Sitten juutalaiset voivat rakentaa tilalle oman temppelinsä, kuten Raamatun kirjoitukset kertovat, että lopunaikana Jerusalemissa on uudelleen rakennettu temppeli, jossa on jokapäiväisiä uhreja. Tuohon temppeliin Antikristuskin astuu aikanaan, lopettaa jokapäiväisen uhrin ja julistaa olevansa jumala. Eli senkin sanapaikan takia Jerusalemissa on oltava
temppeli, johon Antikristus voi mennä.

Temppeliä ei ole vielä, mutta ei mene monia vuosia, kun juutalainen temppeli kohoa ylväänä temppelivuorella. Sitä ennen Jahvea uhmaavan Allahin moskeijat pitää tuhota ja niiden tuhoutuminen on lähellä.

Israel-raportti 19. syyskuuta 2008

ICEJ VAATII SYYTETTÄ AHMADINEJADILLE

Jerusalemin kansainvälinen kristillinen suurlähetystö (ICEJ) suunnittelee lähettävänsä YK:n pääsihteeri Ban Ki-moonille vetoomuksen nostaa syyte Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejadia vastaan kiihotuksesta Israelin kansanmurhaan, Jerusalem Post raportoi. Vetoomuksen, jonka otsikkona on "Pysäyttäkää ydinvoima Iran", on allekirjoittanut yli 55 000 ihmistä 128 maasta. Se esittää, että Iranin Israelia vastaan esittämät uhkaukset ovat selkeää YK:n peruskirjan loukkaamista loukaten myös kansainvälistä sopimusta estää ja rangaista kansanmurharikos. Vetoomus tulee ennen Iranin presidentin suunniteltua vierailua New Yorkiin, jossa hänelle on ajoitettu puhe YK:n yleiskokouksen avajaisissa ensi viikolla. "Useimpien kristittyjen papistojen hiljaisuus Saksan hirvittävän yrityksen edessä tuhota Euroopan juutalaiset jätti syvän leiman kirkkoihin. Kuitenkin siitä on kristittyjen lukuisassa joukossa noussut tunne, että meillä on väistämätön moraalinen velvollisuus puhua rehellisesti, milloin tahansa toinen kansanmurhakampanja uhkaa juutalaista kansaa", sanoi ICEJ:n toiminnanjohtaja Malcolm Hedding.

ISRAEL-RAPORTTI (Word of Life Israel)
http://www.israelreport.org/

Israelin 10 heimoa ja juutalaiset

Israel jakautui kahdeksi valtakunnaksi Salomon kuoltua Jumalan antaessa 10 heimoa efraimilaiselle Jerobeamille. Vain kaksi heimoa; Juuda ja Benjamin jäivät Salomon pojalle. Näin muodostui eteläinen Juudan ja pohjoinen Israelin (Efraimin) valtakunta.

Leeviläiset olivat jakaantuneet tasaisesti koko vanhan Israelin alueelle niin pohjoiseen kuin etelään, ja samoin Jumala oli hajottanut ja sekoittanut Simeonin israelilaisten joukkoon. Pääosa Simeonilaisista oli kuitenkin sekoittunut eteläisen valtakunnan väkeen (Vapaa lainaus, en muista kohtaa: "Simeon ja Leevi, heidän aseensa ovat väkivallan aseet Kirottu olkoon heidän vihansa kun se leimahtaa. Sen tähden minä sekoitan heidät kaikkien israelilaisten joukkoon"). Näin ollen pohjoisen valtakunnan alueella asui omilla alueillaan 8 heimoa + suurin osa leeviläisistä ja sekoittuneena pieni osa simeonilaisista, ja eteläisen valtakunnan alueella asui omilla alueillaan Juuda ja Benjamin, sekä osa leeviläisistä ja loput simeonilaisista sekoittuneena.

Pohjoinen Israel alkoi pian luopua Herrasta ja omaksui nopeasti ympäröivien kansojen tapoja ja uskontoja. Tämä johti parissa sadassa vuodessa siihen, että ero (pohjoisen) Israelin ja esim. Foinikian välillä lähes hävisi, sillä foinikialaiset puhuivat käytännössä lähes samanlaista seemiläistä kieltä kuin heprea, joten kyseessä oli lähinnä murre-ero (Jo Salomon aikana kieli oli ollut lähes yksi yhteen sama).

Jumala varoitti ja kuritti israelilaisia, niin Juudaa & Benjaminia kuin myös pohjoisen valtakunnan heimoja monta kertaa heidän luopumuksensa ja syntiensä tähden, mutta pohjoiset heimot eivät kääntyneet pois pakanuudesta. Siksi Herra tuhosi pohjoisen valtakunnan ja hajotti sen asukkaat neljään tuuleen kaikkien kansojen sekaan. Juudassa useampikin kuningas (mm. Hiskia) suoritti uskonpuhdistuksia, minkä takia Jumala antoi Juudalle pitemmän armonajan ennen kuin tuhosi valtakunnan.

Pohjoisen valtakunnan väkeä alkoi muuttaa pois maasta jo 900-luvulla Elian aikana kun maata koetteli suuri kuivuus ja nälänhätä. Väkeä pakeni ainakin Foinikiaan (mm. Sarpatin leski Foinikiassa). Assyrialaiset ja aramilaiset tekivät rajuja hyökkäyksiä pohjoista Israelia vastaan ja sodat, taudit ja nälät kurittivat maata ja hävittivät väkeä. Ainakin rannikon heimot mm. naftalilaiset ja sebulonilaiset lähtivät foinikialaisten mukana ympäri Välimerta, varsinkin Iberian niemimaalle. Nimi Iberia tuleekin hebrean sanasta "Heberia" eli "hebrealaisten maa".

Assyrialaiset tekivät kolme suurta sotaretkeä Efraimia (Pohjois-Israel) vastaan; 790-luvulla, 740-luvulla ja 720-luvulla eKr. Tällöin paljon väkeä pakeni sotien jaloista pohjoiseen ja ympäri Välimerta foinikialaisten mukana. Mm. Karthagon perustaminen johtui tästä israelilaisten Foinikiaan pakenemisen aiheuttamasta väestöpaineesta. Koko Foinikiassa ei asunut kuin alle satatuhatta ihmistä, ja yhtäkkiä piti laittaa jonnekin ainakin toinen mokoma Israelista paenneita. Mitään kieli- ja kulttuurirajaa pohjoisen valtakunnan ja israelilaisten välillähän ei ollut, kun kansa oli luopunut Herrasta ja alkanut foinikialaisten tavoin palvoa Baaleja. Iso osa nykyisen Tunisian, Kyproksen, Itä-Algerian ja Etelä-Espanjan sekä Portugalin asukkaista on tätä perua, samoin kuin osa kreikkalaisista ja etelä-italialaisista. Väestö sekoittui täysin näiden alueiden kansoihin. Paavali kirjoitti esim. Efesolaisille, että "te jotka ennen olitte kaukana.. ja olitte vieraat lupausten liitoille, olette nyt päässeet lähelle Kristuksessa" (vapaa lainaus ulkomuistista, ei tarkka). Alkuteksti sanoo itse asiassa, että "te jotka.. ..olitte tulleet vieraiksi lupausten liitoille..", eli voi olla että esim. efesolaiset olivat osittain israelilaista alkuperää Nimenomaan Efeso oli se kaupunki, jossa kreikkalainen filosofia näki ensi kerran päivänvalon. Kreikan kulttuurin ns. "pimeä aika" alkoikin yllättäen päättyä 700-luvulla eKr. ja 500-luvulle eKr. tultaessa oli kehittynyt kukoistava klassinen kreikkalainen kulttuuri. Pidän todennäköisenä, että tämä aineellinen ja henkisen kulttuurin kukoistus ja siunaus kreikkalaisten keskuudessa johtui juuri israelilaisten jälkeläisten sekoittumisesta heihin.

Nimittäin jo ennen vuotta 721/22 eKr. tehtyjen sotaretkien ja jo aramilaisten sotien aikana suuri osa pohjoisista heimoista oli viety pakkosiirtolaisuuteen. Osa pohjoisista heimoista, ainakin daanilaiset, oli päättänyt paeta pohjoiseen nälän ja sodan jaloista. Tämä väki muutti nykyisen Keski-Turkin alueelle, ja sekoittui siellä asuviin kansoihin, jotka myöhemmin vaelsivat pohjoiseen ja länteen. Väestö sekoittui Turkin alueen kansoihin, ja ilmeisesti keltteihin Pohjois-kreikan ja Balkanin alueella (mm. nykyinen Romanian alue, osa kelttiläiskansoista israelilaista perua).

Viimeisellä kerralla vuonna 720-22 eKr. assyrialaiset hävittivät Pohjoisen valtakunnan kokonaan ja sen pääkaupunki Samaria tuhottiin täysin. Efraim oli tuolloin jo niin vähiin käynyt, että Assyrialaiset veivät maasta vain noin 60 000 ihmistä, pääasiassa koulutetun väen, yläluokan, käsityöläiset ja kauppiaat. Jäljelle jäi vain kourallinen köyhiä, maanviljelijöitä ja kerjäläisiä (Näistä muodostui assyrialaisten tuoman uuden väestön kanssa puoli-israelilaista sekakansaa, jota myöhemmin Jeesuksen aikana kutsuttiin samarialaisiksi). Tämä väestö asutettiin puskuriksi muinaisen Assyrian pohjoisille ja itäisille rajoille nykyisen Armenian, Georgian ja Itä-Turkin, sekä Afganistanin ja Pohjois-Intian alueille. Hesekielin ja Esran aikana väkeä pakeni Assyriasta kauas pohjoiseen nykyisen Keski-Venäjän alueelle. Läntisen Iberian niemimaan ohella oli 700-luvulla eKr. toinenkin "Heberia" eli "hebrealaisten maa", nimittäin nykyisen Georgian alueen nimi oli tuohon aikaan myös Iberia, ja samasta syystä.

Tällöin syntyi Keski-Venäjän suomalais-ugrilaisia kieliä puhuvien kansojen (mm. Budinit) alueelle keskelle metsiä kuin tyhjästä kukoistava käsityöläiskulttuuri, jonka metalliseppien taidot olivat yhtäkkiä kuin tyhjästä niin hyviä, että koko ympäröivä Itä-Eurooppa tuli riippuvaiseksi alueen rauta-, pronssi-, kupari-, kulta-, ja hopeaseppien tuotteista. Täytyy muistaa, että viimeisellä kerralla pakkosiirtolaisuuteen vietiin nimenomaan mm. seppiä ja käsityöläisiä). Alue joutui kuitenkin skyytalaisten valtaan, ja kun persialaiset tekivät skyytteja vastaan alueelle sotaretken 500-luvulla eKr. Paimentolaiset skyyttihallitsijat käyttivät poltetun maan taktiikkaa ja polttivat persialaisten edeltä kaikki alueen kaupungit, ettei persialaiset saisi mitään. Persian 150 000 miehen armeija joutui palaamaan kotiin kohtaamatta ainoatakaan vihollista tai taistelua. Yhtä kaikki israelilaisten mukana tullut kukoistava käsityöläiskulttuuri tuhoutui kaupunkien mukana. Tätä perua edelleenkin Venäjän suomensukuisten kansojen, ja sitä myötä suomalaisten, venäläisten ja valkovenäläisten keskuudessa elää paljon ihmisiä, joilla on israelilainen alkuperä.

http://en.wikipedia.org/wiki/Gelonus
http://en.wikipedia.org/wiki/Budini
http://en.wikipedia.org/wiki/Udmurtia

Tällä hetkellä maailman kansoista osittain israelilaista alkuperää juutalaisten ohella ovat siis romanit (Efraimin tai pohjois-valtakunnan leeviläisiä), kurdit, armenialaiset, osa Tunisian, Algerian ja Espanjan asukkaista, Afganistanin ja Pakistanin pataanit (eli pashtut), kashmirilaiset, osa Balkanin ja Karpaattien alueen kansoista, mm osa romanialaisista, osa suomensukuisista ja Venäjän alueen kansoista, osa Keski-Aasian ja Pohjois-Kiinan kansoista. Israelilaiset ovat sekoittuneet neljään tuuleen, ja ovat unohtaneet alkuperänsä, kuten Raamattu jo Mooseksen kautta heistä ennusti.

Nyt alkamassa olevan Jumalan ajanlaskun 7-vuotisjakson aikana eli vuosien 2007/8 - 20014/15 tulee päättyneeksi Jumalan Israelilaisille säätämät seitsenkertainen rangaistus. Hesekiel joutui makaamaan toisella kyljellään 390 päivää "kantaen Israelin syntivelkaa". 4. Moos. mukaan Jumala kuitenkin rankaisee Israelia seitsenkertaisesti liiton rikkomisesta. Eli rangaistus ja hajotusaika on 7x390 = 2730 vuotta Tuo määrä vuosia vuodesta -721/2 laskettuna tullaan vuoteen 2007/8.
Israel hajosi kuitenkin useammassa osassa. Israel on Jumalan kello, ei pelkästään Juuda ja juutalaiset, vaan koko Israel. Juutalaiset rabbit ovat laskeneet, että nyt alkava seitsenvuotisjakso Jumalan ajanlaskussa on se, jolloin Israelin herääminen (vrt. Hesekielin näky kuivista luista) ja kokoaminen alkaa, ei siis vain Juudan eli juutalaisten, vaan koko Israelin kaikista kansojen seasta.

Raamattu sanoo että Israelista on siinnyt kokonainen suuri joukko, pakanakansojen paljous. On huomattava mm. seuraava. Kun Jaakob siunasi poikansa Efraimin, hän sanoi: (1.Moos. 48:17-19)

"17 Kun Joosef näki, että hänen isänsä pani oikean kätensä Efraimin pään päälle, se oli hänestä väärin, ja hän tarttui isänsä käteen siirtääkseen sen Manassen pään päälle.

18 Hän sanoi isälleen: "Ei noin, isäni, tämä tässä on esikoinen. Pane oikea kätesi hänen päänsä päälle."

"Sillä minä en tahdo, veljet - ettette olisi oman viisautenne varassa - pitää teitä tietämättöminä tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus- hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisälle tullut,

26 ja niin kaikki Israel on pelastuva, niin kuin kirjoitettu on: "Siionista on tuleva pelastaja, hän poistaa jumalattoman menon Jaakobista.

27 Ja tämä on oleva minun liittoni heidän kanssaan, kun minä otan pois heidän syntinsä."

Tuo kohta, joka vanhassa käännöksessä on "pakanain täysi luku", on hepreaksi "melo ha goyim".

Eli Paavali viittaa tuossa jakeessa 25 Efraimista siinneisiin kansoihin! Eli oikeampi käännös "pakanain täydelle luvulle" on "kansojen paljous", tai sitten myös 1. Moos. vastaava kohta pitäisi kääntää, että Efraimista sikiää "pakanain täysi luku".

Lukekaapa ajatuksen kanssa Room. 11. Tämä Juudan l. juutalaisten paatumus, se että juutalaiset käänsivät selkänsä Messiaalleen, oli edellytys sille, että evankeliumia voitiin julistaa pakanoille. Tämä taas oli ja on edellytys sille, että pakanoihin sekoittuneet kadonneen Israelin lapset kuulevat evankeliumin, "Ja niin kaikki Israel on pelastuva".

Jeesuskin sanoi, että "Ei minua ole lähetetty pakanoiden keskuuteen, vaan Israelin huoneen kadonneiden lammasten tykö".

Jokaisesta pakanoihin sekoittuneesta Israelin sukukunnasta pitää pelastua siis ainakin tuo 12 000 kustakin, ennen kuin juutalaiset eli Juudan heimo alkavat huutaa: "Siunattu olkoon hän joka tulee Herran nimessä" ja Jeshua palaa takaisin.

2.1 Evankeliumin pitää samalla saavuttaa ainakin nuo 12 000 valittua jokaisesta Israelin sukukunnasta.

2.2. Pakanain täysi luku l. Efraimista siinnyt kansojen paljous on tultava sisälle "ja niin koko Israel on pelastuva".

Näky evankeliumin viemisestä maan ääriin ja Jeesuksen lähetyskäsky liittyvät siis seurakunnan ohella myös Israeliin. Kun se on toteutettu, tulee loppu tälle ajalle, ja Herramme tulee takaisin. Näin siksi, että Seurakunta on Israel ja Israel on Jumalan Seurakunta. Pakanakansoista totiseen viinipuuhun oksastetut "villiviinin oksat" pääsevät Kristuksessa osaksi Jumalan Israelia ja sen taivasten valtakunnan kansalaisoikeuksia, ja vastaavasti Jumalasta luopuneet "jaloviinipuun" oksat oksastetaan takaisin, kun he kääntyvät Herran puoleen ja tunnustavat Nasaretin Jeesuksen Messiaakseen ja Herrakseen. Koko ns. korvausteologia on väärä, sillä Israelin ja seurakunnan välillä ei ole jakoa, sillä Herrassa on yksi lauma ja yksi paimen. Israelin kautta Jumalan Poika on tullut "pakanoille valkeudeksi", sillä Herra teki liittonsa Israelin kanssa ja sanoma pelastuksesta tuli ja tulee Israelin kautta. Ellei Herra olisi hajottanut israelia pakanain joukkoon, ei pakanatkaan kuulisi evankeliumia, sillä Jumala lähetti sanansa maan ääriin ja kaikille kansoille pelastaakseen Israelin ja kansat, joihin he ovat sekoittuneet.

"Ilm. 7:4-8, 14:1 kertoo lopun aikana koko Israelin uskovan Jeesukseen. Tämän saman asian kertoo myös Paavali, Room. 11:25-26. Koko Israel ei ole yhtä kuin kaikki juutalaiset, vaan kirjaimellisesti koko Israel, kaikki sukukunnat. Raamattu siis tietää, että lopun ajalla tapahtuu jotain, mikä synnyttää kaikki israelilaisheimot uudelleen eloon. Ja nyt sitten joudumme tekemisiin Vanhan testamentin kanssa.

Vanhassa testamentissa on asiasta lukuisia ennustuksia. Sen lukemattomat kohdat kertovat pohjoisten israelilaisheimojen takaisin paluusta aivan kuin ne eivät olisikaan koskaan kadonneet. Ja näin on asia Jumalan silmissä. Hänelle yksikään heimo ei ole koskaan kadonnut.

Minne Jumala on piilottanut kadonneet israelilaiset, sitä Raamattu ei kerro. Mutta se kertoo selkeästi, mistä nämä ihmiset palaavat.

Jer.3:6-8 kertoo vastoin historiaa merkillisen tiedon. Jumalalle oikea pohjoisvaltio Israel olivat ne n. 30.000 pakkosiirtolaista, jotka vietiin Assyriaan, ei maahan jäänyt kansan enemmistö.

Jer.3:17-18 kertoo, että merkillisenä aikana "siihen aikaan", etelävaltio Juudan asukkaat palaavat Israeliin yhdessä pohjoisvaltio Israelin asukkaiden kanssa "pohjoisesta maasta". Jer.31:5-6, 20 kuvaa nimenomaan pohjoisvaltion ihmisten paluuta. Siinä määritellään tarkemmin tuon pohjoisen maan sijainti. Se on "maan perimmäisillä äärillä", Jer.31:8 ja Jer.31:1 muistuttaa vielä, että Jumala on kaikkien Israelin sukukuntien Jumala.

Jeremia on ensimmäinen profeetta, joka tunsi tuon "pohjoisen maan". Miksi? Oliko tapahtunut jotain? V. 612 eKr. oli Assyrian suurvalta murskattu ja pakkosiirtolaiset olivat vapautuneet. Ketään ei kuitenkaan ollut tullut takaisin. Miksi? Mitä oli tapahtunut? Ehkä Jeremia tiesi jotain, mitä hän ei kirjoittanut kirjaansa. Seuraava profeetta, joka tunsi myös hyvin tuon "pohjoisen maan", asui itse Irakissa, jossa nuo pohjoisheimojen pakkosiirtolaiset olivat olleet. Hän kuvaa tuota maata Roosin, Mesekin ja Tuubalin maaksi, Maagogin maaksi, Hes.38:2-3, 39:1-2. Se on maa, jossa on kehittynyt metalliteollisuus, Hes.27:13. Maa ei ole lähellä, vaan "pohjan perillä", Hes.39:2. Tuon ajan maailmaa tuntien on selkeää, että puhe on suomalais-ugrilaisten asuttamasta Venäjästä.

Hesekiel tietää myös lisää. Eräänä päivänä koko Israelin heimo virkoaa eloon, Hes. 37:11.Sen jälkeen pohjoisvaltion asukkaat yhdistyvät etelävaltion asukkaiden kanssa, Hes.37:16-19. Israelin kansan pitkä jako kahteen ryhmään loppuu, Hes.37:21-22. Paikka missä yhtyminen tapahtuu on Israelin maa, jonne kumpikin ryhmä on toisistaan erottuvina ryhminä saapunut, Hes.37:22.

Kolmas profeetta. joka tunsi "pohjoisen maan", oli Sakarja. Hän toimi n. 100 vuotta Jeremiaa myöhemmin ja ehkä taas tiesi jotain uutta, mitä oli tapahtunut. Sak.6:8 puhuu hieman epäselvässä näyssä vaunuista, joita hevoset vetävät. Pohjoisen kohdalla hän kertoo: "Katso, ne, jotka lähtivät pohjoiseen maahan, saattavat minun Henkeni lepäämään pohjoisessa maassa". Kun ajattelee Venäjän historiaa tämä tuntuu oudolta. Mutta jos ajatellaan, että Venäjälle tuli joskus Israelin kansan edustajia, voi asian ymmärtää niin, että Jumalan Henki ja varjelus lepää niiden ihmisten ympärillä, jotka ovat Aabrahamin jälkeläisiä. Tämä liittyy myös Dan.12:1 tietoon, että suuri enkeliruhtinas Miikael varjelee koko historian ajan Israelin kansaa, ei vain juutalaisia. Ehkä siis Sakarja tiesi, että pohjoisten israelilaisheimojen asettuminen jonnekin oli onnistunut ja sujunut hyvin. He olivat turvassa.

Tämän jälkeen Raamattu vaikenee pohjoisista helmoista. Ainoan kerran asiaan palataan apokryfisessa 2. Esran kirjassa, joka on syntynyt n.v.100 jKr. Luvussa 13 kerrotaan merkillinen tieto. Lopun ajalla ilmestyy maailmanhistorian näyttämölle outo, toisenlainen ihmisjoukko. Kun näkijä ei ymmärrä mitään, vastaa Korkein hänelle, että nämä ihmiset ovat ne Israelin pakkosiirtolaiset, jotka Assyrian kuningas vei pois. Ja samalla hän kertoo koko pakkosiirtolaisten historian. He eivät kuolleet eivätkä jääneet Assyriaan, vaan Assyriasta he lähtivät puolitoista vuotta kestäneelle vaellukselle kaukaiseen maahan, jossa he ovat lopun aikaan asti. Silloin he palaavat takaisin kaikkien hämmästykseksi. Takaisinpaluuta johtaa itse Jumala. Sama ajatus, joka löytyy Jeremialla, Jer. 31:8-9.

Emme siis tiedä, minne Israelin pohjoisvaltion pakkosiirtolaiset hävisivät. Mutta voimme yrittää jäljittää heitä. V. 622 eKr. Assyrian suurvallan tuhosivat kolme viholliskansaa, babylonialaiset, medialaiset ja tuntematon kansa, joita on arveltu skyyttalaisiksi. Voisiko tässä olla arvoituksen avain?

Babylonialaisista oli jo puhe. Medialaiset olivat persialaisten sukulaiskansa, jonka alkuperää on etsitty Etelä-Venäjältä ja Ukrainasta. Skyyttalaiset taas ovat kansa, joka on syntynyt Etelä-Venäjällä ja Ukrainassa.

Olivatko vihollisten viholliset israelilaisille ystäviä? Lähtivätkö he ystäviensä kotimaahan? Silloin meidän on paneuduttava Venäjän muinaishistoriaan. Keski-Venäjän muinaishistorian ehkä paras asiantuntija marilainen akateemikko Valeri Patrushev on kirjoittanut kirjan The Early History of the Finno-Ugric Peoples of European Russia, Oulu 2000. Siinä hän kertoo, miten koko suomalais-ugrilaiselle alueelle Skandinaviasta Uralille saakka kehittyi vuosien 1500-500 eKr. välisenä aikana yhtenäinen kulttuuri, tekstiilikeramiikka.

Tämän kulttuurin loppuaikoina, n. v.800-500 eKr. tapahtuu suuria mullistuksia, jotka koskevat kaikkia Keski-Venäjän alueen paikalliskulttuureja. Nämä muutokset tulivat skyyttalaisten taholta ja niiden vaikutuksen kokivat kaikki suomensukuiset kansat. Venäjälle syntyivät tuolloin ensimmäiset kaupungit. Kaupungeista tuli kaupan ja metalliteollisuuden keskuksia. Metalleja olivat kulta, hopea, pronssi, kupari ja rauta. Teollisuustuotteiden taso oli niin korkea, että skyyttalaisalueestakin tuli markkina-aluetta. Oppilas oli siis opettajaa etevämpi. Rauta lisäsi myös maaseudun hyvinvointia ja väkiluku lisääntyi.

Oliko kyseessä pelkkä kulttuurivaikutus vai johtuiko muutos jostain uudesta väestöryhmästä? Patrushev kiistää väestöjen siirtolaisuuden. Hän kuitenkin myöntää, että jonkinlaisia kontakteja oli esim. Persiaan ja Assyriaan. Assyriasta tuli mm. muoti tehdä monista koristeista leijonanmuotoisia, joka ei ole kauhean yleinen eläin Venäjän metsissä. Muutamassa sadassa vuodessa nuo kulttuurit kuitenkin jo muuttuivat ja esim. monet Keski-Venäjälle syntyneet kaupungit taantuvat takaisin kyläasteelle. Jos kuvittelemme, millaiset ihmiset olisivat käynnistäneet nämä muutokset Keski-Venäjän kulttuureissa, on vastaus aika yllättävä: juuri sellaiset, jotka Assyrian kuningas vei Israelista pakkosiirtolaisuuteen.

Väestömääräisesti tuo joukko ei ole ollut valtavan suuri, ehkä 30.000. Puhuivatko he enää omaa heprean kieltään vai oliko se vaihtunut arameaksi, assyriaksi vai skyytiksi? Mitä heidän uskonnostaan oli jäljellä? Jer.3:13 antaa ymmärtää, että jo Israelissa oli pohjoisvaltakunnan ihmisten uskonto muuttunut aivan muuksi. Tuntuu kuin hän kuvaisi marilaisten nykyistä pakanauskontoa. Marithan ovat Euroopan viimeinen pakanakansa.

Jotkut kielentutkijat ovat olleet löytävinään suomen kielestä kymmeniä skyytin kielen lainasanoja, mm. Jumala ja taivas. Ja näitä skyyttilainoja on myös Lapin eri kielissä.

Keski-Venäjän kulttuurin muutos osuu hämmästyttävän yksiin israelilaisten katoamisen kanssa. Ainoa ongelma on, että tuo muutos Venäjällä alkaa liian aikaisin. Tähän osuu kuitenkin toinen ongelma. Me emme tarkalleen tiedä, milloin israelilaisten poismuutto Palestiinasta alkaa. Kuningas Salomolla oli yhteistyötä 900-luvulla eKr. foinikialaisten kanssa. Oliko maailman meriä kyntäneitten foinikialaisten kauppiaitten joukossa myös israelilaisia kauppiaita? Todennäköisesti oli. 800-luvulla eKr. Elian aikana oli Israelissa suuret nälänhädät. Varmasti silloin monet lähtivät etsimään leveämpää leipää ulkomailta. Mistä, emme tiedä."

Nettisivustossa http://britam.org/ on paljon mielenkiintoista asiaa Israelin 10 kadonneesta heimosta, joista yhden eli Isaskarin jälkeläisiä on paljon Suomessa. Suomalaisissa on myös Joosefin, Gadin ja Simeonin jälkeläisiä.
Seuraavassa englanninkielinen vastaus kysymykseen, miksi voi uskoa, että suomalaiset ovat israelilaisten jälkeläisiä.

Why do you belief the Finnish are descended from Israelites?

Answer: The Finnish people fulfill the Criteria we established for determining Israel Origin.
http://www.britam.org/criteria.html
We identify the Finnish people with elements from the Tribes of Issachar, Gad and Simeon but Issachar is predominant. We do not say that all the Finns are Israelites but that Israelites are amongst them to a significant degree.
Sources indicate that Issachar will play a key role in the return of the Tribes.

The Finns are substantially from Israel according to our Criteria:

(1. Blessings: Economic and Physical Blessings as promised to Israel in Scripture.
The Finnish have a high standard of living and relatively speaking always have had on a comparative per capita basis.
This includes both physical conditions, education, and civil liberties.

(2. Indications of Scripture: Biblical Evidence predicting whereto the Lost Ten Tribes would go, what type of religion and government they would have, etc.
Finland is at one of the ends of the Earth or geographical extremities as measured from the Land of Israel. It is north of Land of Israel, it is a light to the Nations through its example similarly to the rest of Scandinavia.
Finland is identifiable with Issachar and meets the characteristics of Issachar.

(3. Groundwork: Historical, Archaeological, and Related Proofs showing paths of migration. See Jeremiah 31:21.
Our historical researches traced the Finnish people to areas of Scythia wherein we believe Israelite Tribes to have sojourned.

(4. Judah: Affinity with the Jews : Finland until recently was pro-Israel There was little anti-Semitism in Finland though some did exist. The Finnish people protected nearly all of the Jews in Finland in World War 2 from the Nazis even though the Germans were physically present in Finland and their allies against the Russians who were attempting to take Finland over.
The Jewish community is accepted, a known phenomenon exists whereby Finns convert to Orthodox Judaism and marry Jews.

(5. Originality: Innovation and Intellect: A minimal degree of national Intellectual Wisdom and Honesty, cf. Deuteronomy 4:6. Finland possesses these qualities.

(6. Bravery: Proven Military Prowess in the past at least and at present in potential, see Deuteronomy 33:29. Finland in its wars against Russia proved itself to possess this quality.

(7. Empathy: The Doing of Social Justice.
Abraham was blessed to become a great and mighty nation that his descendants might do "justice and judgement" see Genesis 18:19.
Finland gives the impression of being an egalitarian nation ion which the well-being and basic rights of each citizen are cared for.

(8. Israelite Self-Identification
Israelite Identification, means that in some way a significant (more often in quality rather than in numbers) portion of the peoples concerned at some stage or other to a degree are known to have identified themselves as Hebraic.

The Finnish of Finland believed themselves descended from the Lost Tribes of Israel.
The earliest Histories of Finland say that they descend from Israel.

(9. Family Connection: The identified group should have proven "ethnic" links to at least one of the other identified groups so that the proofs of one may be applied to the other.
There was a link to the Khazars. Racially the Finnish are similar to the rest of Scandinavia especially Sweden and what applies to Sweden applies to Finland. Thus, we have the historical justification.

(10. Tribal Affiliation: The Exiled Israelites were destined to settle in groups retaining much of their original Tribal cohesion or later through some kind of "homing" instinct members of the same Tribe tended to converge together. See Isaiah 11:12 and the Midrash.
Finland possesses the qualities of Issachar to a great degree and our studies indicate that Issachar did settle in Finland.

Nettisivustosta löytyy myös Britamin tunnus, joka on myös yhdistyneen Israelin symboli.

Sivustolta löytyy myös mielenkiintoinen kartta siitä, mitä olisivat Israelin raamatulliset rajat. Nuo rajat Israel tulee kerran vielä saamaan.

Answer: The Land of Israel stretches from the western confluences of the Nile Delta, encompasses all Sinai, part of Northern Arabia, Kuwait, Jordan, Lebanon, Syria, parts of Iraq, southeast Turkey, the island of Cyprus, and reaches along the Euphrates River and beyond.

Vaikka mainituilla Britamin sivuilla on paljon hyvää ja mielenkiintoista informaatiota, en ole välttämättä heidän kanssaan kaikista asioista samaa mieltä. Sivusto esim. kehottaa juutalaisia pysymään juutalaisina kääntymättä kristinuskoon, koska heidän käsityksensä mukaan kristityksi kääntynyt juutalainen ei ole enää juutalainen, mistä asiasta minä olen eri mieltä. Luonnollisesti juutalaisen Jeesuksen seuraaja on edelleenkin juutalainen.

Samoin en ole välttämättä samaa mieltä tuon yllä olevan kartan kaikista rajalinjauksista, vaikka olenkin sitä mieltä, että raamatulliset ja tulevat Israelin rajat tulevat olemaan huomattavasti suuremmat kuin nykyiset rajat. Laitoin kartan kuitenkin näkyviin, koska se on mielenkiintoinen ja tutkimisen arvoinen.

7.7.2008

Kanta-Helsingin reserviupseereille tarjoutui mahdollisuus tavata toukokuussa Pohjoismaissa ja Sveitsissä toimiva Israelin sotilasasiamies eversti Oded Caspi. Erityinen ansio tästä menee Pekka Appelqvistille, jonka yhteyksien kautta saatiin tapaaminen sovittua. Tilaisuus toteutui illallisen merkeissä ja kerhosta oli paikalla 8 jäsentä. Ajoitus oli hyvä, sillä seuraavana päivänä, 14.5.2008 Israel täytti 60 vuotta. Israelissa oli tällöin paikalla mm. USAn presidentti George W. Bush.

Caspi käsitteli Israelia ympäröivät maat kukin kerrallaan ja lopuksi kokonaistilannetta.
Israelin eteläpuolella oleva Egypti on ollut Israelin tärkein vihollismaa niin vuoden 1948 itsenäisyyssodassa, 1967 Kuuden päivän sodassa ja 1973 Jom Kippur sodassa. Viimeisimmän sodan jälkeen Egyptissä oli havaittu, että on edullisempaa pyrkiä rauhaan kuin jatkaa sotimista. Anwar Sadat teki rauhan Israelin kanssa ja joutui siitä maksamaan hengellään egyptiläisten murhatessa hänet 1981. Rauha Egyptin kanssa on ns. kylmä rauha ja kulttuurivaihtoa tai turismia maitten välillä ei käytännössä ole.

Nykyisestä Egyptin johtajasta Hosni Mubarakista Caspi kertoi, että Mubarak on jo 80-vuotias ja sukupolvenvaihdos tulee lähivuosina. Tulevaisuudesta on vaikea ennakoida joskaan näköpiirissä ei ole kriisin merkkejä Mubarakin poistuttuakaan.

Jordanian kanssa on rauhantila. Tämän Caspi kertoi olevan selkeästi lämpimämpi kuin rauhan Egyptin kanssa.

Syyrian kanssa Israelilla ei ole rauhansopimusta vaikkakin raja on ollut rauhallinen. Tärkeimmät esteet rauhansopimuksen tiellä ovat Syyrian tuki terroristijärjestöille, kuten mm. Hizbollah Libanonissa ja Hamas Gazassa sekä Israelin 1967 sodan jälkeen miehittämä Golanin ylänkö. Golanista Caspi kertoi, että se ei enää ole strateginen alue samalla tavalla kuin mitä se oli muutama vuosikymmen sitten kuten mm. 1973 sodassa. Israelilla on hyvä tiedustelu ja omia satelliitteja, joten mahdolliset joukkojen keskitykset havaittaisiin ajoissa. Caspin käynnin jälkeen mediassa onkin ollut viitteitä siitä, että Syyria ja Israel olisivat taas käymässä kahdeksan vuoden tauon jälkeen rauhankeskusteluja Turkin toimiessa välittäjänä.

Libanonin osalta Caspi kertoi tilanteen olevan selkiintymätön. Edellisellä viikolla Hizbollah oli osoittanut voimaansa Beirutissa. Voidaankin esittää kysymys onko Libanon normaali valtiojohdossa toimiva itsenäinen valtio. Caspin näkemys Libanonin tilanteesta oli, että Israel tulee käymään siellä niin Syyrian kuin Iranin tuella toimivan Hizbollahin kanssa uuden sodan (next round). Hizbollahin toimintaa Etelä-Libanonissa vaikeuttaa siellä aiempaa huomattavasti vahvempi YK-joukko. Toisaalta joukon suuruus tulisi mahdollisessa seuraavassa sodassa vaikeuttamaan Israelin toimintaa. Hizbollah pyrkisi todennäköisesti, samoin kuin aiemminkin, ampumaan raketteja läheltä YK:n asemia ja Israelin olisi aiempaa vaikeampi pommittaa Hizbollahia aiheuttamatta tuhoa myös YK-joukoille.

Gazasta Hamas järjesto ampuu joka päivä pääasiassa omatekoisia Qassam-raketteja Sderotin kaupunkiin. Myös Askeloniin on ammuttu joitakin pitemmän kantaman raketteja. Gazan tilanteen Caspi näki olevan gazalaisten itsensä käsissä. Tilanne tulisi jatkumaan huonona niin kauan kunnes paikallinen väestö kyllästyisi Hamas järjestön taistelijoihin. Tilannetta vaikeuttaa Hamasin asenne, että se ei tunnusta Israelia valtiona ja Israel ei puolestaan ole halukas neuvottelemaan terroristijärjestön kanssa.

Israelin 1967 sodassa Jordanialta valtaaman Länsirannan tilanne on Israelin kannalta rauhallinen Gazaan verrattuna. Palestiinalaisten presidentti Mahmoud Abbas joka kuuluu Fataf järjestöön, on siellä vallassa eikä sieltä ammuta raketteja. Terroristien liikkumisen estämiseksi Israel on vuosien varrella rakentanut pitkän suoja-aidan Länsirannan alueelle. Aidasta noin 5 % on korkeaa betoniaitaa, jota usein näytetään TV:ssä. Koko Israelin ja Libanonin välisellä rajalla on myös turva-aita terroristien soluttautumisen estämiseksi.

Kun Israelia ympäröivä lähialue oli käyty läpi, Caspi siirtyi Iraniin. Sen ydinteknologian kehittäminen ja sitä kautta saatava kyky valmistaa ydinase, on Israelin näkemyksen mukaan suurin uhka lähivuosina. Niin Gazasta tulevat Hamasin raketit kuin Libanonista mahdollisesti jossain vaiheessa tulevat Hizbollahin raketit on varsin pieni uhka Israelille verrattuna Iranin ydinaseeseen.

Mikäli Iranilla tulisi olemaan ydinase niin siitä seuraisi, että muut suuret maat Lähi-idässä, kuten Saudi-Arabia, Egypti ja mahdollisesti Turkki, alkaisivat kehittää ydinasetta. Israelin, Lähi-idän ja koko maailman kannalta tilanne tulisi erittäin vaaralliseksi. Tämän asiantilan estämiseksi Israel haluaa estää Irania saamasta kykyä rakentaa ydinase, pyrkien edistämään niin poliittista kuin taloudellista painostusta. Mikäli nämä eivät tulisi tehoamaan, Israel on viime kädessä valmis käyttämään sotilaallista voimaa.
Kysyttäessä Caspilta oliko Syyriassa rakenteilla Pohjois-Korean avustamana ydinreaktori rakennuksessa (n. 25 * 30 m), jonka Israel tuhosi syyskuussa 2007, hän ei kommentoinut asiaa. Kysyttäessä Caspilta miksi USA kertoi toukokuussa hieman ennen tilaisuuttamme tiedustelutietojaan, jonka mukaan rakenteilla oli ydinreaktori, hän viittasi selvittämään mitä USA on kertonut. Tästä löytyy varsin paljon tietoa ja alla on kaksi nettisivua asiasta.

Kysyttäessä Caspilta kuinka kauan Iran tarvitsee aikaa kehittääkseen kyvyn ydinaseen valmistamiseksi, hän arvio kyseessä olevan 1-3 vuotta. Vastauksen perusteella voitaneen päätellä, että vuoden 2011 loppuun mennessä pitäisi selvitä miten asia etenee, mikäli Israel pysyy päätöksessään käyttää tarvittaessa jopa sotilaallista voimaa.

Venäjän roolia Caspi ei nähnyt Lähi-idässä nykyisin kovin merkittävänä. Sen suurin merkitys on aseitten myyminen ennen muuta Iranille kuin myös Syyrialle. Yhteenvetona Caspi esitti, että Lähi-idässä arvot ovat erittäin paljon toisenlaiset kuin länsimaissa. Arvojen osalta suomalaiset poikkeavat Venäjän läheisyyden ja historian takia selkeästi muista pohjoismaalaisista ja sveitsiläisistä, jotka mm. yleisesti arvioivat sodan mahdollisuuden lähivuosina ja tulevaisuudessa erittäin epätodennäköiseksi. Caspin näkemys oli, että pitempiaikaisen rauhantilan saavuttamiseksi Israelin ja sitä ympäröivien valtioitten välillä, Lähi-idässä tulisi hyväksyä Israelin olemassaolo ja etteivät juutalaiset tule enää poistumaan sieltä.

Kanta-Helsingin reserviupseerikerhon puolesta parhaimmat kiitokset eversti Oded Caspille jo vuosikymmeniä maailman polttopisteessä olleen Lähi-idän tilannetta valaisevasta illallistilaisuudesta.

Yksipuolinen näkemys huipussaan

H. Lapinkataja

Lapin Kansa 28.05.08

Mohammed Omer antaa LK:ssa (Saarto piinaa palestiinalaisia jo ennen syntymää, LK 26.05.2008) Israelin julistamasta Gazan saarrosta erittäin yksisilmäisen näkemyksen. Taustalla heijastuvat paljolti Gazan hallinnoinnista vastaavan terroristijärjestö Hamasin asenteet: vihollismaa Israel on saatava näyttämään syylliseltä jopa Hamasin tarkoituksellisesti omalla toiminnallaan aiheuttamiin vaikeuksiin Gazassa. Palestiinalaisen mediasodan suosimalla tavalla Omer jättää mainitsematta, että huolimatta demokraattisesta valinnastaan palestiinalaisten johtoon on Hamas mm. EU:n määritysten mukaan terroristijärjestö. Ykköstavoitteekseen Hamas on avoimesti julistanut Israelin asteittaisen tuhoamisen. Se on seikka, josta Hamas mielellään vaikenee länteen, mutta jota se julistaa suureen ääneen moskeijoissaan ja opettaa lapsille kouluissaan.

Hamasin käynnistämä ja ylläpitämä jonkinasteinen hätätila Gazassa on mieluinen aihe palestiinalaispropagandan levittäjille. Kertomatta jätetään Israelin päivittäin toimittamista polttoaine-, lääke- ja muista avuista. Myös terroristien hyökkäykset avustuslähetyksiä ja rajanylityspaikkoja kohtaan ovat vaiettua todellisuutta, puhumattakaan avustuslähetysten ohjaamisesta avuntarvitsijoiden sijasta yhä uusiin iskuihin avustajaa vastaan. Propagandasodallaan palestiinalaiset ovat luoneet nurinkurisen mielikuvan Israelin velvollisuudesta huolehtia Hamasin hallinnoiman Gazan terveydenhuollosta ja kaikesta muustakin hyvinvoinnista. Israel auttaa vihollisiksiin julistautuneita palestiinalaisia parhaan kykynsä mukaan - rakettipalkalla.

Ihmettelyä herättää aseiden jatkuva virta Gazaan, osa siitä tulee Egyptin kautta. Israelilaiseen Ashkelonin kaupunkiin Bushin käynnin kunniaksi ammuttu ohjus oli iranilaista alkuperää. Tänä vuonna qassameita on satanut Sderotiin ja muualle Israeliin, vahingot ovat olleet yllättävän pieniä. Gazassa on varastoituna ohjuksia, joiden kantama on ainakin Beersheban kaupunkiin asti. - Terrorismia ihannoiva Iran ja muut sen hengenheimolaiset onnistuvat toimittamaan Gazaan Israelin tuhoamiseen tarkoitettua aseistusta, mutta eivät osoita minkäänlaista huolta palestiinalaisten todellisesta hyvinvoinnista vaikkapa toimittamalla heille salakuljetusreittejään pitkin lääkkeitä ja elintarvikkeita. Syy on palestiinalaisten tilanteen propaganda-arvo; Omerinkin silmänkääntötempulla saadaan jatkuvassa terrorinpelossa elävä Israel syntipukiksi Hamasin kylmäveriseen piittaamattomuuteen palestiinalaisista.

Gazassa on Hamasin toiminnan takia kärsiviä palestiinalaisia, joiden pitkäjänteistä auttamista ei edistä Omerin kirjoituksen kaltainen yksipuolinen ja harhauttava tunteilu. Tällä hetkellä Gazan tilanteesta kertovien uutistoimistojen edustus on usein pakotettu toimimaan Gazan rajojen ulkopuolella terroristijärjestöjen aikaisemmin suorittamien tiedottajien kidnappausten säikäyttämänä. Näin Hamas on onnistunut luomaan tilanteen, jossa se voi toimia ilman kontrollia ja josta se voi antaa maailmalle vain tarkoitusperiinsä soveltuvaa tietoa. Tästä mediavääristymästä Mohammed Omerin kirjoitus on surullinen esimerkki.

Tärkeä holokaustin uhrien muistokirje, jota pyydetään levittämään eteenpäin

Sain eilen, 5.5.2008 oheisen sähköpostin, joka muistuttaa meitä näin Israelin 60-vuotisjuhlan kynnyksellä siitä, että maailmassa on tänä päivänä vahvoja voimia, jotka haluavat kieltää juutalaisten kokeman holokaustin eli kansanmurhan 2. maailmansodan aikana natsi-Saksan keskitysleireissä.

Word of Lifen Israel-raportti 25.4.2008

1. OLMERT EHKÄ HALUKAS LUOPUMAAN GOLANIN KUKKULOISTA

Syyrian hallituksen ministerin Buthaina Shaabanin mukaan Olmert on myöntänyt olevansa halukas luovuttamaan Golanin kukkulat Syyrialle. Vaikka Syyria ja Israel eivät ole suorassa yhteydessä, pääministeri Ehud Olmert on myös viitannut siihen, että keskusteluja käydään välittäjän avulla: "He tietävät mitä minä haluan heiltä, ja minä tiedän hyvin mitä he haluavat meiltä", Olmert sanoi haastattelussa viime viikolla.

Syyrialaiset ovat vaatineet Israelin täydellistä vetäytymistä 4. kesäkuuta 1967 voimassa olleille rajoille, siis ennen kuuden päivän sotaa. Tämä tarkoittaisi, että Syyria hallitsisi koko Golanin ylätasankoa, missä on vesivarantoja, samoin kuin osia Kinneretin (Genesaretin) järven itärannasta. Tänäkin päivänä Golanin rinteillä voi nähdä jäänteitä Syyrian armeijan asemista, joista käsin ammuttiin kranaatteja Galilean juutalaiskaupunkeihin ennen vuotta 1967. Olmert puolestaan on vaatinut, että syyrilaiset heittävät Hamasin ulos Damaskoksesta, lakkaavat tukemasta Hizbollahia ja muita terroristiryhmiä ja katkaisevat suhteensa Iraniin.

Syyrialaisen ministerin huomautukset aiheuttivat kuohunnan israelilaisten parlamentaarikkojen keskuudessa. Lakiehdotuksesta on jo alustavasti keskusteltu Knessetissä (Israelin parlamentissa), ja jos se hyväksytään, siinä vaaditaan kansanäänestyksen järjestämistä kaikista lakiehdotuksista, jotka koskevat vetäytymistä Golanilta. Knessetin kansanedustaja David Tal kommentoi asiaa: "Golanilta vetäytyminen merkitsisi Hizbollahin terroristien tuloa alueelle ja Pohjois-Israelin asukkaiden elämän katkeroitumista." Yuval Steinitz Likud-puolueesta kuvaili mahdollista vetäytymistä "äärettömän suurena vastuuttomuutena Olmertin puolelta sekä poliittisesti että puolustuksellisesti".

Asiaan liittyvässä kehityskulussa Yhdysvaltain ulkoministeriö päätti julkaista salaista tietoa ilmahyökkäyksestä, joka tehtiin oletettuun Syyrian voimalaitokseen 6. syyskuuta viime vuonna. Tiedon uskotaan vahvistavan sen, että Israelin ilmavoimat suoritti hyökkäyksen laitokseen, jota Syyria oli rakentamassa Pohjois-Korean avustuksella. Israel ei ole koskaan vahvistanut tätä tietoa ja on yrittänyt kovasti estää sen paljastumisen. Israelin analyytikot uskovat, että yksityiskohtien julkaiseminen asettaisi Syyrian presidentin Bashar Assadin niin noloon asemaan, että hän tuntisi olevansa pakotettu hyökkäämään Israeliin.

Kommentti:
Poliittiset aloitteet, vaikka ne olisi tarkoitettu kokeiluiksi, ovat harvoin sattumalta esitettyjä. Yleensä niiden esittämisen ajankohdassa ja -tavassa on logiikka. Olmertin motivaatio hänen puhuessaan vetäytymisestä Golanilta voi olla se, että hän yrittää saavuttaa jotakin diplomaattisella tasolla ja suunnata huomio pois Gazan tilanteesta. Tällä hetkellä näyttää siltä kuin neuvottelut palestiinalaishallinnon (PA) kanssa eivät johtaisi mihinkään. Sderotin kaupunkia pommitetaan jatkuvasti Kassam-raketeilla. Sopimus Syyrian kanssa, vaikka se olisikin hyvin kiistanalainen tällä hetkellä, saattaisi luoda vaikutelman vahvasta johtajasta ja heilauttaa negatiiviset kannatusluvut positiiviseen suuntaan Olmertin kannalta. Mutta siihen on pitkä matka.

Syyrian kannalta kommentit voivat olla yritys väistää sitä negatiivista mielikuvaa, jonka se tiesi olevan tulossa, kun tieto ydinvoimalaa vastaan suunnatusta hyökkäyksestä julkaistaisiin. Syyria on vaatinut Yhdysvaltoja osallistumaan Israelin kanssa käytäviin neuvotteluihin, ja siksi se ehkä yrittää päästä irti "pahuuden akselista". Mutta jos Syyria on vakavissaan rauhanaikomuksissaan Israelin kanssa ja hyväksyy Olmertin vaatimukset katkaista suhteet Hamasiin, Hizbollahiin ja Iraniin, se tarvitsee USA:n tukea kestääkseen paineen. Mutta tähänkin näyttää olevan pitkä matka.

Siksi näyttäisi, että sopimuksen syntyminen Golanista ei ole tällä hetkellä realistista. Aihe kuitenkin palaa koko ajan takaisin, ja se on ollut jokaisen pääministerin keskustelunaiheena sitten 1990-luvun puolivälin. Hiljattaisten, Etelä-Libanonista ja Gazasta saatujen kokemusten perusteella vetäytyminen tietyltä maa-alueelta ei johda rauhaan. Jos lakialoite kansanäänestyksestä Golanilta vetäytymisestä saa hyväksynnän, Olmertilla saattaa silloin olla vaikeuksia vakuuttaa kansa siitä, että tämä vetäytyminen olisi erilainen.

Monet ulkomaiset tarkkailijat ovat ensin hämmästyneitä siitä, että on olemassa israelilaisia, jotka kannattavat äärinäkemyksiä maa-alueilta vetäytymisten suhteen. Mutta sitten he järkeilevät, että jos israelilaiset voivat hyväksyä täydellisen vetäytymisen ns vihreän linjan rajoille (rajoille ennen kuuden päivän sotaa), niin silloin tämän täytyy olla hyväksyttävissä oleva ratkaisu. Mutta tässä näkökannassa on suuri ongelma.

Monet israelilaiset, jotka kannattavat laajoja vetäytymisiä, tietävät ottavansa laskelmoidun riskin. Ajatellessaan arabien historiallista ja vieläkin jatkuvaa käyttäytymismallia ja arabiyhteiskuntien jatkuvaa antisemitististä indoktrinaatiota israelilaisilla ei ole juuri muita vastauksia kuin: "Haluan kuitenkin ottaa riskin." Tämänhetkiseltä Israelin presidentiltä Shimon Peresiltä kysyttiin kerran, mitä tapahtuu, jos hänen näkynsä saada rauha Lähi-itään taloudellisen yhteistyön kautta epäonnistuu. Hän vastasi: "En vastaa kysymyksiin, joihin minulla ei ole vastauksia." Rehellinen mutta epämukava vastaus

Yksi jakava linja israelilaisessa yhteiskunnassa rauhanprosessin suhteen kulkee näillä linjoilla: on niitä, jotka haluavat ottaa riskin, ja toisaalta niitä, jotka eivät halua. Ensimmäinen ryhmä perustaa kantansa pääasiassa toiveisiin ja parhaimpiin saavutettavissa oleviin tilanteisiin. Toinen ryhmä perustaa kantansa kokemuksiin, tosiasioihin ja logiikkaan. Ensimmäisen ryhmän kannan ongelma on se, että jos heidän "laskelmoitu riskinsä" epäonnistuu, se saattaa johtaa juutalaiskansakunnan tuhoon.

2. HYVIN TEHTY, LÄHETTILÄS JEAN-MAURICE RIPERT

Keskiviikkona, kun YK:n turvallisuusneuvosto käsitteli Gazan tilannetta, Ranskan delegaatti Jean-Maurice Ripert otti korvakuulokkeensa irti ja lähti neuvottelusalista. Muut delegaatit mm. Yhdysvalloista, Britanniasta, Ranskasta ja Belgiasta poistuivat hänen perässään. Poistuminen oli protesti Libyan edustajan kommentteihin, joissa hän vertasi Gazan olosuhteita natsien kuolemanleireihin. Brittiläinen virkailija Karen Pierce kommentoi tuota harvinaista protestia: "Jotkut turvallisuusneuvoston jäsenet olivat tyrmistyneitä Libyan näkemyksestä eivätkä usko, että sellainen kielenkäyttö auttaa edistämään rauhanprosessia." Keskustelun jälkeen Syyrian YK-lähettiläs kuitenkin jatkoi epäoikeudenmukaisia lausuntoja vertaamalla holokaustia "kansanmurhaan", jota harjoitetaan palestiinalaisarabeja kohtaan.

Kommentti:
Kielenkäytöllä on merkitystä. On surullista, että liian kauan ja erilaisilla foorumeilla arabidelegaatit ovat levittäneet vääristelmiä ja suoranaisia valheita Israelista ilman että heitä on pysäytetty. Tuloksena on se, että monia ei enää inhota se, että he näkevät Daavidin tähteä verrattavan hakaristiin. Huomataan, kuinka pitkälle tämä asenne on levinnyt, kun on ihmisiä, jotka ajattelevat, että meidän täytyy selittää, kuinka kaukana Gazan todellisuus on kuolemanleireistä. Mutta näitä kahta ilmiötä ei todellakaan voi verrata. Niiden vertaaminen hyödyttää vain niitä, jotka yrittävät yhdistää ne - ja esittää juutalaiset roistoina.

Jean-Maurice Ripertin teko on tärkeä kannanotto, jolla on symbolinen merkitys. Olkoon se ennakkotapaus, joka kieltää Israelin vastustajilta esiintymisen, jos he edelleen käyttävät tällaista kieltä. Ripert on heittänyt hansikkaan maahan - poimikaamme se ylös!

3. UUTTA HIENOA MUSEOTA RAKENNETAAN LÄNSIMUURIA VASTAPÄÄTÄ

Länsimuuria vastapäätä rakennetaan uutta upeaa museota, johon rakennetaan temppelin jäljennös, raportoi Ynet News. Kolmikerroksisessa museossa, jonka rakentaminen maksaa lähes 20 miljoonaa dollaria, näytetään matka läpi juutalaisten historian, Aabrahamin päivistä tähän päivään asti. Painopisteenä on juutalaiskansa läsnäolon sanoma ja merkitys Israelin maassa sekä heidän panoksensa koko maailman kehitykseen.

Museoon tulee suuri amfiteatteri, jonka kustannukset sponsoroi Hollywood-tähti Kirk Douglas ja hänen poikansa Michael. Amfiteatterissa esitetään kolmiulotteista filmiä juutalaiskansan historiasta, ja se heijastetaan valtavalle lasipinnalle, jonka läpi voi nähdä Länsimuurin. Museoon tulee myös opintokeskus, jossa on VIP-siipi Israelista ja ulkomailta tuleville poliitikoille ja kuuluisuuksille. Museon rakentamisesta vastuussa oleva yhtiö on sama kansainvälinen yritys, joka on rakentanut turistikeskuksia kuten Lontoon Towerin museon ja World Museumin Liverpooliin.

Otteita Word of Life Israelin Israel-raportista 18.4.2008

SODAN JA TERRORISMIN UHKA GAZASSA JOHDATTAA PÄÄSIÄISEEN

Juutalaisten pääsiäisjuhlinnat alkavat lauantai-iltana. Koska puistoihin, hotelleihin, rannoille ja ostoskeskuksiin kerääntyy enemmän väkeä, myös terrorismin uhka on aina tällaisina aikoina suurempi. Tällä kertaa pyhiä seuraavat pikapuoliin Israelin 60-vuotispäivän juhlallisuudet. Tämä tapahtuu aikana, jona jännitteet ovat lisääntyneet alueella.

Israelin viranomaiset ovat asettaneet turvallisuusjoukot korkeimpaan valmiustilaan ja varoittaneet asukkaita valppauteen. On myös annettu matkustussuosituksia ja rajoituksia niille, jotka suunnittelevat ulkomaille matkustamista. Noin 10 000 israelilaisen odotetaan matkustavan Egyptiin Siinain rannoille, mutta heitä on varoitettu muuttamaan suunnitelmansa. Raporttien mukaan egyptiläiset joukot jahtaavat useita terroristisoluja, jotka suunnittelevat iskuja rantahotelleihin. Puolustusministeri Ehud Barak vakuutti: "Israelilaisiin turisteihin kohdistuvat uhat Siinain alueella ovat todellisia ja vakavia."

Turvallisuutta on vahvistettu israelilaisissa ja juutalaisissa instituutioissa myös kansainvälisesti. Pelätään, että Hizbollah käyttää juhla-aikaa hyväkseen iskeäkseen juutalaisia vastaan kostona yhden heidän johtajansa, Imad Mughniyehin, murhasta, josta he väittävät Israelin olevan vastuussa. Hizbollahilla on nukkuvia osastoja ympäri maailmaa, ja se voi myös tehdä yhteistyötä al-Qaidan, iranilaisten tai syyrialaisten kanssa suorittaakseen iskun.

Keskiviikkona kolme israelilaista sotilasta kuoli Gazassa vastustaessaan terroristia, joka lähestyi rajaa ja läheisiä juutalaissiirtokuntia. Parin viime päivän aikana noin 20 palestiinalaisarabia on kuollut Israelin joukkojen toimissa Kassam-iskujen laukaisua ja rajanylityshyökkäyksiä vastaan. Useimmat heistä olivat aseistettuja terroristeja, mutta myös Reuterin valokuvaaja kuoli vahingossa. Israel on pahoitellut tapahtunutta.

Kommentteja:
Israel on pieni maa, noin 500 kilometriä kertaa 200 kilometriä. Sitä ympäröivät arabivaltiot ja meri. Ainakin juutalaiselle ainoa turvallinen reitti pois maasta kulkee ilmateitse. Maan pienen koon johdosta nuoriso on koulun päättymiseen mennessä vieraillut maan jokaisessa osassa. Kahdesta kolmeen vuotta sotaväessä, jotka muistuttavat heitä arasta turvallisuustilanteesta, ja jatkuva terrorismin uhka lisäävät halua päästä ulos tutkimaan maailmaa - pois tunteesta, että on suljettuna sisään ja turvaton.

Siksi on traaginen kokemus, kun israelilaiset juutalaiset matkustaessaan ulkomaille huomaavat, että myös siellä heidän täytyy olla varovaisia, tällä kertaa jopa ilmaistessaan israelilaisen identiteettinsä Hizbollahin, al-Qaidan ja nyt jopa Hamasin uhatessa tappaa juutalaisia missä tahansa he liikkuvat israelilaiset viranomaiset ovat antaneet väestölle käytännön ohjeita ulkomailla käyttäytymiseen epätoivotun huomion välttämiseksi ja jotta he voisivat suojella itseään parhaansa mukaan. Vertaa tätä muiden maiden matkustajiin, jotka kulkevat ryhmissä heilutellen maidensa lippuja ja laulaen kansallislaulujaan. Israel on monella tapaa erilainen. Lopulta useimmat israelilaiset huomaavat, että se turvallisuus, jonka heidän oma valtionsa voi tarjota heille, on puutteista huolimatta selvästi paras vaihtoehto.

Israelissa pyörii viikottainen satiiriohjelma nimeltä "Eretz Nehederet" ("Mahtava maa"). Viime viikolla, suuren maanlaajuisen turvallisuusvalmennuksen päätyttyä, tehtiin ohjelmanpätkä Israelin valmistautumisesta rauhaan: Miten asukkaiden tulisi käyttäytyä rauhan sattuessa? Pätkää itsessään voidaan pitää enemmän tai vähemmän onnistuneena, mutta huomattavaa on, että moinen idea ei kenties olisi voinut syntyä missään muualla maailmassa. Se ei olisi ollut "hauskaa" missään muualla. Voidaan sanoa, ettei se heijastaisi todellisuutta yhtä hyvin kuin se tekee Israelissa. Joten Israel on todella erilainen - mutta silti "eretz nehederet".

ARABIJOHTAJAT VAHVISTAVAT AIKOMUKSENSA TUHOTA ISRAEL

Viime aikoina useat arabijohtajat ovat joko todenneet suorasanaisesti tai ilmaisseet, että Israelin tuhoaminen on heidän päämääränsä MEMRI raportoi, että palestiinalaishallinnon edustaja Libanonissa, Abbas Zaki, sanoi NBN TV:n haastattelussa huhtikuun yhdeksäntenä seuraavasti: "PLO on Palestiinan kansan ainoa edustaja, eikä se ole muuttanut kantaansa hitustakaan." Zaki viittaa ilmeisesti PLO:n peruskirjassa olevien Israelin tuhoamista vaativien kappaleiden oletettuun peruuttamiseen. Ne olisi pitänyt peruuttaa vuonna 1998, ja länsimaat kohtelevat PLO:ta niin kuin näin olisi tehty. Mutta Zaki vahvistaa tässä, ettei kappaleita milloinkaan ole peruutettu: päämäärä on yhä Israelin tuhoaminen ja arabivallan ulottaminen Jordan-joesta Välimereen.

Viimekuisessa arabien kokouksessa Damaskoksessa Libyan johtaja Mohammed Gadaffi antoi joitakin täsmällisiä ja paljastavia lausuntoja. MEMRI raportoi, että retoristen kysymysten sarjassa Gadaffi syytti tehokkaasti arabiveljiään tekopyhyydestä näiden sanoessa olevansa kahden valtion ratkaisun kannalla: "Mitä oikein tapahtui sille [Palestiinan] asialle, joka meillä oli ennen vuotta 1967? Valehtelimmeko itsellemme vai maailmalle?... Koostuuko Palestiina vain Länsirannasta ja Gazasta?" Gadaffi jatkoi kysyen, että jos juutalaisvaltion olemassaolo vuoden 1948 rajojen mukaan on hyväksyttävää, miksei arabimaailma tunnustanut Israelia ennen kuuden päivän sotaa vuonna 1967.

Gazalaisessa moskeijassa viime perjantaina hamasilainen pappi Yunis Al-Astal uhkasi suurinta osaa länsimaista, mainiten erityisesti Rooman, Euroopan ja Amerikan mantereen. Hän sanoi että Rooma, ristiretkeläisten pääkaupunki, valloitetaan, ja se tulee palvelemaan tukikohtana mantereen muiden osien valloituksessa. "Uskon, että meidän lapsemme ja lastenlapsemme tulevat perimään jihadimme ja uhrauksemme", Al-Astal julisti.

Kommentteja:
Gadaffi viimeisteli retoristen kysymysten sarjansa sanomalla: "Tämä on outoa. Se on epäloogista. Siinä ei ole järkeä." Todellakin, hän on oikeassa! Mutta mikä vielä omituisempaa ja epäloogisempaa, kansainvälinen yhteisö hyväksyy sellaisen argumentoinnin kritiikittä Mutta mitä tulee arabeihin, on vahvoja viitteitä siihen, että heidän hyväksyvä asenteensa kahden valtion ratkaisua kohtaan on pelkkä taktinen toimenpide. Oikean ajan koittaessa Israelin tuhoaminen nousee jälleen tärkeimmäksi.

Poliittisista syistä, kuten arabien välisistä levottomuuksista ja kansainvälisestä tuesta johtuen, jotkut arabijohtajat saattavat päättää osallistuvansa rauhanprosessiin toistaiseksi. Varmastikaan palestiinalaishallinnon johtaja Mahmud Abbas, josta on tehty maltillisen arabijohtajuuden symboli, ei auta moisten huolten helpottamisessa palkitessaan itsemurhapommittajien rikostovereita mitalein. (Lisää aiheesta tuonnempana.) Miten voisimme loogisesti sovittaa yhteen hänen kaksi kuvaansa? Zakin, Gadaffin ja Al-Astalin mukaan meidän ei tulisi edes yrittää Se ei ole loogista - se on taktista.

ISRAELILLA VAKAVA VESIPULA

Israelilta puuttuu 350 miljoonaa kuutiota vettä, jotta se voisi täyttää tulevan vuoden odotettavissa olevat tarpeet. Haaretz kirjoittaa. Vesilaitoksen ja Israelin vesiyhdistyksen koolle kutsuma hätäkokous käsitteli useita rankkoja vedensäästötoimenpiteitä, mukaanlukien uusien kunnallisten puistojen ja puutarhojen täydellisen kastelukiellon. Vesilaitos aikoo asettaa uusia säädöksiä rajoittamaan yksityistä vedenkulutusta. "Tulevien kahden tai kolmen vuoden aikana meidän täytyy oppia uimaan tyhjissä uima-altaissa", sanoi vesilaitoksen johtaja, professori Uri Shani.

Kokoukseen osallistuneet vesiasiantuntijat ennustivat, että tulevien kahden vuoden aikana vedenpinta laskisi punaisten linjojen alapuolelle niin vuoristo- kuin rannikkovesivarannoissakin, jotka tarjoavat Israelille suurimman osan sen käyttämästä vedestä, johtaen epäpuhtauksien lisääntymiseen. Israelin toisen pääasiallisen vesivarannon, Kinneret-järven, odotetaan saavuttavan kaikkien aikojen alhaisimman pinnankorkeutensa ensi vuonna. Kansallisen infrastruktuurin ministeri Binyamin Ben-Eliezer vaati vedenpuhdistuskapasiteetin lisäämistä 200 miljoonalla kuutiolla. Hän vaati myös useiden jäteveden käsittelylaitosten rakentamista veden tuottamiseksi maanviljelyksen tarpeisiin.

HATIKVA

Israelin 60:nnen itsenäisyyspäivän iltana 7. toukokuuta 2008 juutalaisyhteisöt ympäri maailmaa yhdistyvät ensimmäistä kertaa laulamaan Hatikvan - Israelin kansallislaulun - rikkoakseen maailmanennätyksen "suurimmasta määrästä ihmisiä, jotka laulavat kansallislaulua samanaikaisesti", IMRA raportoi. Tämä tapahtuu klo 22:50 Israelin aikaa. Kouluja, synagogia, nuorisoryhmiä, ystävyksiä, perheitä ja yksilöitä ympäri maailmaa rohkaistaan julkaisemaan alkuperäisiä videoita laulamisestaan. "Hatikva on kansallislaulu, joka yhdistää maailman juutalaisväestön, ja Live Hatikvan päämäärä on ylittää kielen ja etäisyyden kuilut juutalaiskansan väliltä. Näkyni on tehdä Live Hatikva-aloitteesta maailmanlaajuinen, vuotuinen traditio, joka kasvaa joka vuosi... Tämä on juutalainen solidaarisuuden ele, joka tulee vahvistamaan yhteenkuuluvuuden tunnettamme", sanoi Galia Albin, projektin alullepanija.

ENSIN TURVA-AITA, sitten myönnytyksiä palestiinalaisille, varoittavat turvallisuusjohtajat poliitikkoja ja ennen kaikkea puolustusministeri Barakia ja pääministeri Olmertia, joitten intressit ovat usein muualla kuin maan turvallisuuden takaamisessa. Toistuva veruke heillä on Abbasin aseman vahvistaminen, mitä se sitten merkinneekin, toinen on USA:n vaatimusten täyttäminen. Kolmantena kriitikot usein mainitsevat puhtaat poliittiset laskelmat, kuten itsensä tai puolueensa pysymisen vallassa lyhyellä tähtäyksellä katsottuna sivuuttaen tärkeämmät näkökohdat.

On ikävää, että Israelissa on tällä hetkellä näin heikko ja omaa etuaan ajatteleva poliittinen
johto.
Tosin näin on kaikkialla muuallakin.
Sellaisia poliitikkoja, jotka eivät ajattelisi ensisijaisesti omaa etuaan ja puolueensa etua vaan koko maan ja kansan etua, syntyy hyvin harvoin.

GAZAN SOTA on suurelta osin PR-sotaa, jossa PA ja Hamas ovat perinteisesti olleet vahvoilla. Ne ovat saaneet maailman hyväksymän sen, että ne ovat – väkivaltaisuuksien aloittamisesta huolimatta – heikompia osapuolia ja uhreja IDF:n hyökkäysten johdosta.
Hamas on kaikessa sotarintaman uutisoinnissaan keskittynyt esittelemään, miten ”IDF tappaa ja vahingoittaa lapsia”. Jotkut media-toimittajat ovat alkaneet kysellä, onko IDF:n tarkoituksena vahingoittaa nimenomaan lapsia operaatioittensa aikana, minkä kuvan he ovat saaneet Hamasin antamien tietojen perusteella. Asiallisten tietojen saamista Gazasta vaikeuttaa se, ettei toimittajilla ole siellä vapautta liikkua ja kertoa tilanteista, kuten he ne näkevät, ja monet uutistoimistot ovat vetäneet toimittajansa pois sieltä heihin kohdistetun väkivallan ja painostuksen vuoksi. ARABILEHDISTÖÄ seuraavat ovat havainneet, että ns. maltillisten arabimaitten lehdistö ei välttämättä yhdy Hamasin esittämään kuvaan tilanteesta Gazasta eikä hyväksy Hamasin esittämää kuvaa itsestään heikompana uhrina, jota Israel tuhoaa mielensä mukaan.
PAHIMMIN HAMASIN syöttämä vääristynyt informaatio näyttää vaikuttavan länsivaltojen lehdistöön ja muihin mediavälineisiin, joissa se otetaan itsestään selvänä ja todellisena kuvauksena tapahtumista. Israel on tässä suhteessa päinvastaisista väitteistä huolimatta jäänyt pahasti alakynteen. Sen informaatio todellisista tapahtumista on myöhässä ja on siksi luonteeltaan maailmalle levinneitten vääristeltyjen tietojen korjaamista, mikä antaa kuvan asioitten selittelemisestä. Vaikka oikea informaatio saataisiinkin maailman tietoisuuteen, vahinko on jo ehtinyt tapahtua, eikä sen korjaaminen useimmiten onnistu.

ISRAELIN TILANNE 492

1. KOTIRYSSÄ. Vanhempi polvi Suomessa muistaa varmaan vielä, mitä kotiryssällä tarkoitettiin. Jos oikein muistan, sillä tarkoitettiin Venäjän ulkoministeriön Suomeen lähettämää korkeaa tiedustelu-upseeria, jolla oli jokin viattoman tuntuinen nimike kuten kulttuuriattashea tai vastaavaa. Kaikki tiesivät miehen todellisen tehtävän laadun ja luonteen, mutta häntä siedettiin ja jopa suojeltiin hyväntahtoisesti selittäen: On hyvä, että urkkija on julkinen
eikä salainen.

TÄTÄ VOINEE verrata henkilöihin, jotka hankkivat kotiinsa vaarallisen, tappajaluonteen
omaavan koiran. Uutisia näistä esiintyy silloin tällöin maan lehdissä kertoen, miten tällainen koira raateli lapsia puistossa tai raateli oman lapsen: "Eikö tuota penskaa millään saa rauhoittumaan". Nyt Israelissa onkin annettu julkisia varoituksia vaarallisista koiraroduista, jotta ihmiset välttäisivät sellaisen hankkimista tai osaisivat paremmin huolehtia sen valvomisesta.

ISRAELILLA on tällä hetkellä oma "kotiryssänsä". Sitä voidaan kutsua nimellä "kotiterroristi". Senkin henkinen luonne ja laatu tiedetään ja sen vaarallisuus tunnetaan, mutta siitä huolimatta sitä pidetään vaarallisen kotieläimen tavoin, sitä suvaitaan ja suojellaan. Israelin kotiterroristi tunnettiin aktiivisena terroristiaikana nimellä Abu Mazen, oikealta nimeltään Mahmoud Abbas, palestiinalaishallinnon puheenjohtaja tai "presidentti", kuten media häntä kutsuu. Tämä kotiterroristi opiskeli Moskovan kansainvälisessä yliopistossa ja suoritti siellä tohtorintutkinnon holokaustista, josta hän väitti, ettei sellaista tapahtunut tai että sen uhrimäärää suuresti liioiteltiin. Abu Mazen ei itse liannut käsiään "juutalaisapinoitten" vereen, jollaisiksi islam heidät leimaa, vaan hän lähetti toiset suorittamaan likaisen työn hyvää maksua vastaan. Kuuluisimpia näistä ovat juutalaisurheilijoitten murhaaminen Münchenin olympialaisten aikana sekä Achille Lauron risteilijän kaappaaminen Välimerellä, jossa pyörätuoliin sidottu, juutalaista rotua ollut Amerikan kansalainen kylmästi työnnettiin pyörätuolissa mereen ja varmaan kuolemaan.

NYKYISIN tämä kotiterroristi asuu ja toimii Ramallahissa, jota pidetään palestiinalaisten pääkaupunkina. Sieltä käsin hän ohjailee palestiinalaisten elämää niiltä osin, kuin hänellä on yleensä mahdollisuutta, on jatkuvasti ulkomailla kiertäen milloin lännen hyväntekijämaita, milloin arabi- ja muslimimaita, joissa hänelle osoitetaan valtionpäämiehen kunnioitusta ja annetaan lupauksia miljoonista, jotka hyvin kitsaasti tulevat. Arabit kun tuntevat Abu Mazenin
paremmin kuin länsimaiden johtajat, eivätkä tuhlaa suurella vaivalla hankkimiaan öljydollareita niin epävarmaan sijoituskohteeseen kuin mitä Abu Mazen hallituksineen edustaa.

VOIKO LEOPARDI päästä täplistään, kysellään joskus, kun tarkkaillaan entisiä terroristeja, jotka ulkoapäin katsoen ovat kokeneet muodonmuutoksen. Asian voisi esittää näinkin: Eivät kai ne täplät tee leopardista petoa, vaan kynnet ja torahampaat julman luonteen lisäksi määrittävät pedon. Leopardi on peto, vaikka se pääsisikin täplistään, nyt vain vaikeammin tunnistettavissa.

ISRAELIN HALLITUKSET ovat Oslon sopimuksista lähtien hyväksyneet tämän vaarallisen
kotiterroristin, jota hellitään, suojellaan ja varotaan, ettei vain vaarannettaisi sen uskottavuutta eikä paljastettaisi sen pedon luonnetta. Jasser Arafat oli ensin sellainen kotiterroristi, mutta hänen kaaduttuaan AIDS:iin Abu Mazen peri hänen sotilasmanttelinsa, joskin vaihtaen sen siviilitakkiin.

ISRAELIN KOTITERRORISTI on täysin omaksunut kaksoisroolinsa

LÄNSIMAISSA hän esiintyy johtajana, johon voi luottaa, joka tunnustaa Israelin valtion olemassaolon - joskaan ei juutalaisena valtiona - ja joka haluaa rakentaa rauhaa rakastavan Palestiinan valtion Israelin valtion rinnalle. Hän on omaksunut presidentti Bushin mielilauseen "jotka elävät rauhassa ja turvallisina" elämänsä loppuun asti, joskin hän muistaa huolellisesti
esittää lisävaateen Palestiinan valtiosta, jonka pääkaupunkina tulee olla Jerusalem.

ARABEILLE osoittamissaan puheissa ja lausunnoissa Israelin kotiterroristi osoittaa todellisen pedon luonteensa. Amerikkalaisten lahjoittaessa hänelle uusia kiikarikiväärejä hän julistaa kansalleen arabiaksi, "ettei niitä käytetä arabiveljiä vastaan vaan noiden Palestiinan maan miehittäjien - tai massamurhat välttäneen jäännöksen - karkottamiseksi takaisin sinne mistä tulivatkin".
Hän muistaa myös lisätä, että koko Palestiinan maa Jordanjoesta Välimereen
on tätä "pyhää islamin maata", mikä tulee vapauttaa juutalaisesta ja länsimaisesta
saastutuksesta.

ISRAELIN JOHTO katselee hyväntahtoisen ymmärtävästi tämän vaarallisen kotieläimen
reuhtomista todeten, että minkäpä se luonnolleen mahtaa. Mitä se haittaa, vaikka se ei pidä lupauksiaan eikä ole toteuttanut yhtään niistä sopimuksen kohdista, joilla sen tuli kitkeä juutalaisviha kansastaan, hajottaa terrorijärjestöt alueellaan, koota laittomat aseet, pidättää terroristit ja luovuttaa heidät Israeliin tuomittaviksi. Ja mitäpä siitä, vaikka suuri osa lahjamiljardeista menee johtajien pankkitileille Sveitsiin tai muihin maihin. Jospa se siitä
rauhoittuisi.

2. JIDDISHIN SANONNAN mukaan kala löyhkää päästään, aloittaa Jerusalem Postin
kolumnisti ja kansainvälinen juutalaisjohtaja Isi Leibler artikkelinsa, jonka hän otsikoi "korjataan johtajapuute". Leibler puuttuu kirjoituksessaan Winograd-raporttiin, jonka hän toteaa Olmertin mielestä antaneen hänelle synninpäästön hänen toisessa Libanonin sodassa tekemiinsä virheisiin. Siitä muutamia huomioita. Vaikka Winograd-raportti ei mainitse Olmertia nimeltä
eikä suoraan vedä häntä vastuuseen raportissa esitetyistä virheistä ja vääristä päätöksistä tai puutteellisesta harkinnasta, Leibler todistelee, miten raportin sisältö ja henki kuitenkin kohdistuu nimenomaan maan korkeimpaan johtoon sodan surkeasta lopputuloksesta, jonka johdosta maan armeijan maine kärsi korjaamattomia vaurioita ja jonka johdosta maan viholliset saivat
uutta rohkeutta ja julkeutta hyökätä Israelia vastaan.

LEIBLER TOTEAA, että sana epäonnistuminen esiintyy raportissa 190 kertaa ja puutteet 213 kertaa, ja että nämä termit esiintyvät kuvaamassa virheitä ja puutteita päätöksentekoprosessissa ja strategisessa ajattelussa ja suunnittelussa jatkuen kuvauksissa koko sodan 34 päivän ajalta. Leibler toteaa, ettei koskaan näin riippumaton israelilainen tuomioistuin ole antanut näin yksityiskohtaista syytettä maan johdolle sodan aikana. Olmertille raportin sisältö ei ole antanut aihetta tehdä syvällisiä johtopäätöksiä, vaan hän päinvastoin katsoo sen vapauttavan hänet ja jopa rohkaisevan häntä. Näin hän sekoittaa yleistä
vastuuntuntoa ja vakavasti halventaa kansan demokraattista henkeä. Leibler pelkää tämän vain lisäävän kansan tuntemaa raivoa kautta koko poliittisen kentän.

PELOTTAVINTA Leiblerin mukaan on se, ettei Olmert ole sisäistänyt sodan opetuksia puolentoista vuoden aikana sodan loppumisesta, sillä Olmert nyt toteuttaa politiikkaa, jota ei koskaan ole virallisesti omaksuttu eikä siitä ole edes keskusteltu Knessetissä. Siten Olmert toteuttaa hyljättävää myönnytyspolitiikkaa tehden sopimuksia kaksinaamaisen, epäilyttävän kumppanin kanssa, joka on kykenemätön antamaan mitään vastaan ja siten rohkaisee terroristeja, toteaa Leibler.

LEIBLER TOTEAA, että Olmert tekee Mahmoud Abbasille myönnytyksiä, esim. ehdottomasta vaatimuksesta puolustettaviin rajoihin, luopuen siten Israelin aiemmista vaatimuksista maan turvallisuudesta, josta ei neuvotella, mikä on jo vaatinut uhreja israelilaisten parissa. Olmert heittelee ilmaan tarjouksia Jerusalemin jakamisesta ja Temppelivuoren luovuttamisesta palestiinalaisille; vapauttaen satoja terroristeja ja luvaten vapauttaa lisää; antaen palestiinalaisille aseita, jotka lähes varmasti osoitetaan israelilaisia vastaan.

LEIBLER kyselee oikeutetusti, mitä Mahmoud Abbas on antanut vastalahjaksi, ja jatkaa, että Abbas vaatii pakolaisten paluuoikeutta, pitää palkkalistallaan turvallisuusmiehiä, jotka murhaavat juutalaisia, ja antaa kiihotuksen jatkua esteettä lastentarhoista lähtien muotoillen lapsista "marttyyreitä" murhaamaan juutalaisia. Kaiken kukkuraksi Abbas uhkaa, että Israelin tehdessä suuren operaation Gazan alueelle lopettaakseen rakettitulen Sderotiin Abbas asettuu Hamasin rinnalle Israelia vastaan. Leibler katsoo, että terrori-isku Dimonaan voi olla ensimmäinen merkki Hamasin rohkaistumisesta asettumalla avoimesti vastustamaan Israelia.

LEIBLERIN tärkein aihe on kuitenkin hänen huolensa Israelin johtajista. Hän toteaa, ettei tämänhetkinen johto omaa päättäväisyyttä, kaukonäköisyyttä eikä suunnitelmallisuutta toimissaan, vaan odottaa jotain tapahtuvaksi, johon voisi vastata. Tällainen voisi olla tuhoisa raketti-isku lastentarhaan tai kouluun Sderotissa, tai ehkä isku Ashkelonin herkkiä laitoksia vastaan, toteaa Leibler ja pelkää, että nykyisen hallituksen politiikka painaa maan entistä alemmas sekä naapuriemme silmissä että kansainvälisesti Sen vuoksi maan tulee saada kiireesti johtajisto, johon kansa voi luottaa, sanoo Leibler, ja varoittaa, ettei maalla ole varaa jatkaa itsetuhoon ajavaa politiikkaa kansan sisäisesti hajaantuessa entisestään ja ulkoisen uhan kasvaessa ennen näkemättömiin mittoihin uhaten koko kansan säilymistä hengissä.

ARTIKKELINSA lopussa Leibler kohdistaa arvostelunsa työväenpuolueen puheenjohtajaan
Ehud Barakiin, joka söi sanansa erota hallituksesta Winograd-raportin julkistuessa. Leibler muistuttaa, että nimenomaan Ehud Barak vaati uutta luotettavaa johtajaa, mutta tämä sama Ehud Barak antaa raskaasti epäonnistuneen Olmertin hallituksen jatkaa tuhoisaa politiikkaansa.

(Isi Leiblerin artikkeli kokonaisuudessaan Jerusalem Postissa 06.02.08)

5.2.2008

"PALESTIINAN MEDIATARKKAILUN (PMW) johtaja Itamar Marcus, joka seuraa tarkoin palestiinalaisten radio- ja TV-lähetyksiä ja kääntää niiden tekstejä arabiasta, kertoo, että ”länsivalloissa ja Israelissa maltillisina pidetyt palestiinalaisjohtajat ovat rutiininomaisesti omaksuneet kaksoisroolin”. Englanninkielisissä lausunnoissaan ”he ihannoivat kahden demokraattisesti hallitun valtion periaatetta”, jotka Bushin sanoin ”elävät rauhassa ja turvallisina rinnakkain”, kuin kaksi viereistä sormea. Mutta esiintyessään arabikielisissä lähetyksissä he poikkeuksetta Abbasia myöten kiistävät kaiken tuon ja ilmoittavat tähtäävänsä yhteen valtioon, jota hallitsee islamilainen johto. Alla olevassa osoitteessa on videoesitys tästä. http://www.israelnationalnews.com/News/News.aspx/125135
Sama tendenssi on kaikissa PA:n virallisissa lähetyksissä, kouluissa ja instituutioissa, joissa palestiinalaisia aivopestään pienestä lapsesta lähtien siihen, että Israelin valtio on ohimenevä ilmiö, joka tullaan tuhoamaan ajan myötä. Vaikka länsijohtajat ovat varmaan tietoisia tästä, kuten myös Israelin hallitus, ”he toimivat kolmen apinan tavoin, jotka eivät näe, kuule eivätkä puhu mitään”. Selvät Israelin vastaiset Abbasin ja muiden PA:n johtajien lausunnot, usein virheelliset ja rasistiset, jätetään huomiotta eikä niitä tuomita julkisesti."

Presidentti Bushin Lähi-idän vierailu alkoi eilen Israelissa ja on jatkunut tänään Länsirannan Ramallahissa.

Näyttää siltä, että Bush itse on varsin toiveikas rauhansopimuksen saavuttamisen suhteen ennen hänen virkakautensa loppua.
Pääministeri Olmert vaikuttaa myös melkoisen optimistiselta.
Abbasista ei oikein tiedä, kun hän esittää lähinnä vain vaatimuksia israelilaisille antamatta itse mitään tilalle.

Minä en usko, että tämän vuoden aikana päästään tässä rauhanprosessissa yhtään mihinkään.
Syy on lähinnä siinä, että israelilaisilla ei ole vastapuolella uskottavaa ja tilannetta hallitsevaa neuvotteluosapuolta. Abbas on heikko johtaja, jonka sanalla ei ole mitään painoarvoa, koska hallituksessa oleva Hamas määrää asioista ja on Abbasin kanssa täysin eri linjoilla monessa asiassa. Abbas ei voinut lopettaa raketti-iskuja edes Bushin vierailun ajaksi, vaan eilenkin
Gazasta ammuttiin 15 rakettia Israelin puolelle.

Abbas yrittää siis neuvotella kahden valtion ratkaisusta, kun valtaa pitävä Hamas ja monet muut terroristijärjestöt tähtäävät vain yhteen ratkaisuun: islamilaisen Palestiinan valtion perustamiseen, jossa juutalaisilla ei ole mitään sijaa, paitsi jos kääntyvät muslimeiksi.

Bushin elämä on Kaikkivaltiaan kädessä kuten meidän kaikkien muidenkin. On kuitenkin vakavaa, että useat eri terroristijärjestöt ovat esittäneet uhkauksia Bushin teloittamisesta hänen Lähi-idän matkansa aikana. Uusin uhkaaja on ennen tuntematon ryhmä "Kansanarmeija".
Jos Jumala sallii Bushin murhan tämän matkan aikana tai sen jälkeen, se on Jumalan tuomio Bushin hallinnolle siitä, että USA on painostanut Israelia luovuttamaan pois Jumalan sille lupaamaa maata.

Monet israelilaiset eivät usko koko tähän shownäytelmään, joka mahdollisesti toteutuessaan olisi kuitenkin suura uhka Israelille.
Entinen päärabbi Mordechai Eliyaju varoitti kirjeessään Bushia toimimasta Israelin valtiota vastaan, sillä Jumala lupasi koko maan vain juutalaisille, ja Israel muistaa jokaisen, joka toimii sitä vastaan kuten myös ne, jotka toimivat sen puolesta.
Eliyahu totesi, että juutalainen kansa on ikuinen ja varoitti Bushia, ettei hän menisi historiaan Israelin vihollisena. ”Jokaisen, joka hyväksyy Raamatun Jumalan Sanana, tulee muistaa, että Jumala lupasi Israelin maan juutalaiselle kansalle yksinään. Ismaelilaisilla ei ole mitään osuutta jumalalliseen vakuutukseen.
Aina siitä lähtien, kun Gazan kaistale luovutettiin PA:lle, satoja raketteja on ammuttu Hamasin ja muitten terrorijärjestöjen toimesta. Satoja tuhansia ihmisiä tulee joutumaan samaan vaaraan, jos me mukaudumme Bushin rauhansuunnitelmaan, ja mihin se päättyisi?”

Heidän oma hallituksensa on kuitenkin hyvää vauhtia menossa sinne suuntaan.
Kohti polttouuneja.

Viime viikolla julkaistiin Israelissa kaksi eri galluppia, joiden mukaan suurin osa Israelissa ja esim. Itä-Jerusalemissa asuvista arabeista ei halua joutua Palestiinan hallituksen (Palestinian Authority) vallan alle, vaan he ovat mieluummin Israelin hallituksen vallan alla. Osa harkitsee jopa Israelin kansalaisuuden ottamista.

Tutkimustulokset julkaisi Keevoon Research, Strategy&Communications sekä arabiankielinen As-Sennara lehti.

Kun arabeilta kysyttiin "Olisitteko mieluummin Israelin vai uuden Palestiinan valtion kansalainen?", niin 62 prosenttia piti Israelin kansalaisuutta parempana. Vain 14 prosenttia arabeista halusi valita Palestiinan valtion. Loput oli "ei tiedä" -vastauksia.

Miksi näin?
Tämähän on täysin muuta kuin mikä yleensä on antsemitistinen ja antisiionistinen suhtautuminen Israeliin Lähi-idässä.
Mutta vastaajat ovatkin niitä, joilla on kokemusta Israelin hallinnosta eli he eivät huutele vihamielisiä juutalaisvastaisia iskulauseitaan jostain kaukaa tietämättä Israelin todellisuudesta mitään.

Kun Israelin valinneilta kysyttiin syitä valintaansa, niin syitä oli monenlaisia, kuten taloudelliset syyt("Meillä on paljon etuoikeuksia nyt, joista emme halua luopua"), laki ja järjestys Israelissa("Emme halua palestiinalaisia pyssymiehiä, jotka tappavat toisiaan"), lasten kasvatus ("Haluamme elää rauhassa ja kasvattaa lapsemme kunnon kouluissa") sekä ennustettavissa oleva tulevaisuus.

Arabit jotka tuntevat Israelissa elämisen edut, eivät halua vaihtaa nykyisiä hyviä olojaan palestiinalaishallinnon epävarmaan ja kaoottiseen tulevaisuuteen.

20.12.2007

Israelnationalnews välittää tänään sivuillaan http://www.israelnationalnews.com/Articles/Arti...
merkittävän ja ennen kuulumattoman uutisen siionistisen muslimin ja Israelin ystävän sheikki ja professori Abdul Hadi Palazzin rohkeasta kirjoituksesta, jossa tämä Italian muslimiyhteisön kulttuurikeskuksen johtaja kirjoittaa suoraan juutalaisten oikeudesta Jumalan heille antamaan maahan.

Näin Palazzi:
"Toistan, että Juudean ja Samarian alueet ovat Allahin antama koti juutalaisille ja että kaikki yritykset varastaa se laillisilta omistajilta on sodanjulistus jumalallista säädöstä vastaan. Uskon nöyrästi, että jokaisen juutalaisen veljeni ja sisareni velvollisuutena on taistella Israelin maan jakamattomuuden puolesta, jotta juutalaisten tehtävä "kansojen valona" helpottuisi ja lunastus saapuisi.

Presidentti Bush väittää lukevansa Raamattua päivittäin, mutta näyttää unohtavan, että siihen on kirjoitettu, että Israelin maa on Jumalan lahja Aabrahamin, Iisakin ja Jaakobin jälkeläisille. Sitä ei annettu kenellekään muulle, ei myöskään Ismaelin jälkeläisille, jotka saivat runsaasti maita ja mantuja muualta."

Olen vaikutettu.
Olen koko ikäni lukenut muslimien taholta vain vihakirjoituksia juutalaisia kohtaan.
Muslimi sheikki Palazzi on raamatullisemmilla linjoilla juutalaisten omistusoikeudesta Jumalan heille lupaamaan maahan kuin monet juutalaiset tai monet kristityt.

Olkoon armollinen Jumala ylistetty, että hänellä on oikeamielisiä henkilöitä myös muslimien joukossa!

30.11.2007

60 vuotta YK:n Palestiinan jakopäätöksestä

Tasan 60 vuotta sitten, 29.11.1947, YK äänesti Palestiinan jaosta ja hyväksyi
jakopäätöksen (päätöslauselma 181). Äänestystulos jakautui seuraavasti:
33 maata puolsi, 13 vastusti, 10 pidättäytyi äänestämästä ja yksi oli poissa.
Puoltajien joukossa olivat mukana sekä Neuvostoliitto että USA. Neuvostoliiton
tuolloinen edustaja Andrei Gromyko sanoi äänestystä edeltävässä keskustelussa:
"Juutalainen kansa on ollut läheisesti yhteydessä Palestiinan maahan merkittävän
historiallisen ajanjakson. Sodan tuloksena juutalainen kansa on kärsinyt
enemmän kuin mikään muu kansa. Natsiteloittajien käsissä tuhoutuneiden juutalaisten
määrä on arvioitu kuudeksi miljoonaksi. Juutalainen kansa pyrkii luomaan
oman valtionsa, ja olisi epäoikeudenmukaista kieltää heiltä tämä oikeus."

Päätös aiheutti suuren juhlan juutalaisten keskuudessa. Moshe Dayan, Palestiinassa
syntynyt juutalainen, joka myöhemmin tuli kuuluisaksi Kuuden päivän sodan
ylipäällikkönä, kirjoittaa muistelmissaan noista hetkistä: "Tunsin luissani
juutalaisen kansan riemuvoiton, kansan, joka kahden tuhannen vuoden ajan
oli ollut karkotettuna Israelin maalta ja kestänyt vainot, Espanjan inkvisition,
pogromit, juutalaisvastaiset lait, rajoitukset ja natsien massamurhan, ja
oli saavuttanut ikiaikaisen kaipauksensa täyttymyksen - paluun vapaaseen
ja itsenäiseen Siioniin. Me olimme onnellisia tuona yönä, me tanssimme,
ja sydämemme ajatteli kiitollisuudella jokaista maata, jonka edustaja oli
äänestänyt YK:n jakopäätöksen puolesta. Me olimme kuulleet heidän sanovan
tuon maagisen sanan "yes" kuunnellessamme radioaalloilla tuhansien mailien
päästä heidän ääntänsä. Me tanssimme - mutta samalla tiesimme, että meidän
edessämme odotti taistelukenttä."

Dayanin tytär Jael muistelee: "Äitini herätti Udin, ja puimme kiireessä.
Tajusin hämärästi, mitä oli tapahtumassa, ja jännitys oli käsin kosketeltavaa.
Kiirehdimme... kylän keskustaan. Kaikki olivat siellä, vanhat ja nuoret,
tanssivat musiikin tahdissa, suutelivat ja itkivät ilosta, kunnes nouseva
aurinko värjäsi taivaan vaaleanpunaiseksi ja oli aika lähteä lypsämään lehmät.
Jos tanssijoiden kasvoilla silloin näkyi häivähdys surua, se oli merkki
hinnasta, jonka joutuisimme maksamaan. Kuinka monet näistä nuorista ihmisistä
olisivat enää ensi vuonna tanssimassa täällä? Kuinka monet lapsista jäisivät
orvoiksi? Kuinka moni äiti menettäisi poikansa?"

Arabimaat kieltäytyivät hyväksymästä päätöstä ja sopivat sen sijaan Kairon
kokouksessa marras-joulukuussa 1947 konfliktin aseellisesta ratkaisusta.
Jo seuraavana päivänä, 30. marraskuuta, kun juutalainen kansa vielä juhli
mahdollisuuttaan itsenäisyyteen, arabiterroristit hyökkäsivät Petach Tikvasta
Lodiin matkalla ollutta bussia vastaan kivääritulella ja tappoivat viisi
matkustajaa. Seuraavien kahdentoista päivän aikana päätöksen jälkeen hyökkäyksissä
juutalaisia siviilejä vastaan noin 80 ihmistä sai surmansa iskuissa.

Oliko päätös epäoikeudenmukainen?

Myös arabien itsenäisyysliike Lähi-idässä sai alkunsa ensimmäisen maailmansodan
mainingeissa Turkin imperiumin hajotessa. Englantilaiset antoivat lupauksia
paitsi juutalaisten itsenäisyysliikkeelle (sionismi) myös Lähi-idän arabien
itsenäisyysliikkeelle etsiessään heistä liittolaisia Turkkia vastaan käymässään
sodassa. Näissä sopimuksissa britit lupasivat tukea arabien itsenäisyysliikettä,
mutta alueista suljettiin pois Välimeren
rannikkoalueet (nykyinen Libanon ja Jordanjoen länsipuoliset alueet), koska
ne eivät olleet pelkästään arabien asuttamaa aluetta.

Myöhemmin arabien itsenäisyysliike hajosi, ja maailmansodan jälkeen alueelle
itsenäistyi useita arabivaltioita Turkin imperiumin kukistumisen jälkeen
brittiläisten ja ranskalaisten valvontaan jääneille alueille: Egypti 1936
(brittil.), Syyria (1946 ranskal.), Libanon (1946, ranskal.), Irak (1930,
brittil.), Jordania (1946, brittil.).

Arabiasutus levisi Palestiinan alueelle muhamettilaisvalloituksen jälkeen
600-luvun puolivälissä. Ennen nyky-Israelin syntyä edeltänyttä juutalaisten
joukkomuuttoa, joka alkoi 1800-luvun loppupuolella, Palestiinan provinssin
alue oli aikalaiskuvausten mukaan harvaanasuttua ja raunioitunutta ja sitä
rasittivat beduiinirosvojoukkojen hyökkäilyt ja väestön poismuutto rauhallisemmille
alueille Lähi-itää. Arabien muuttovirta pois alueelta kääntyi maahanmuutoksi
vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen alueen elintason noustessa ja työvoiman
tarpeen lisääntyessä. Pelkästään vuosina 1922-29 alueen arabiväestö lisääntyi
75%:lla.

Vuonna 1946 brittiviranomaisten mukaan maan omistussuhteet olivat seuraavat:
8,6% juutalaisten omistamaa maata, 70% valtion omistamaa maata, joka oli
siirtynyt turkkilaisilta brittien hallintaan ensimmäisessä maailmansodassa
ja 33% arabien omistamaa. Noin puolet arabiomistuksessa olleesta maasta
kuului arabeille, jotka lähtivät ympäröivien arabimaiden uhkaaman sodan
alta kevään 1948 aikana. Israeliin jääneet arabit saivat Israelin kansalaisuuden
ja pitivät kotinsa ja omaisuutensa.

Annettiinko juutalaisille paras osa Palestiinasta?

San Remon konferenssissa 1920 Palestiinan alueesta tehtiin brittiläinen
mandaatti, jonka tarkoitus oli luoda sinne juutalaisille kansallinen koti.
Mandaatti käsitti silloin koko Palestiinan provinssin, so. sekä nykyisen
Jordanian alueen että Israelin ja palestiinalaisalueet. Myöhemmin mandaatista
suljettiin pois Transjordania, noin 75% Palestiinan alueesta, jolle perustettiin
palestiinalainen arabimaa Jordania. YK:n jakopäätöksessä 181 jaettiin siis
jäljelle jäänyt n. 25% uudelleen arabien ja juutalaisten kesken.

Britit lähettivät useita komissioita tutkimaan erilaisia maan jakomahdollisuuksia.
Woodhead-komission raportissa lokakuulta 1938 sanotaan: "On väitetty, että
juutalaiset ovat hankkineet parhaat viljelysmaat Palestiinassa. Tämä ei
vaikuta oikeudenmukaiselta väitteeltä. Totuudenmukaisempaa olisi sanoa,
että suuri osa maista, jotka juutalaiset ovat hankkineet, ovat muuttuneet
parhaiksi maiksi. On mahdotonta olla vaikuttumatta, kun tarkastaa niitä
paljaita kivisiä paikkoja, joihin juutalaisasutus on rakennettu tai ollaan
paraillaan rakentamassa. Sellaiset hämmästyttävät ponnistelut voivat hyvin
vaikuttaa tilastoihin."

Jaossa Palestiinan pinta-alasta päätettiin antaa arabeille noin 43%. Tähän
alueeseen kuuluivat kaikki ylängöt Jerusalemia lukuun ottamatta ja kolmasosa
rannikosta. Juutalaisille määrättiin 56%, hiukan suurempi osuus, johon kuului
kolme viljavaa alankoa, Saaron, Jizreelin laakso ja Jordan-joen laakso.
Suurin osa juutalaisille luvatusta alueesta oli kuitenkin Negevin autiomaata,
joka ei ole viljelykelpoista eikä tuohon aikaan ollut lainkaan asumiskelpoista.

Varpu Haavisto

Lähteet:
Martin Gilbert: Israel, A History
Chaim Herzog: Arab-Israeli Wars
Joan Peters: From Time Immemorial
http://www.answers.com/topic/1947-un-partition-plan

26.11.2007

Annapolisin konferenssi

Lähi-idän konfliktin osapuolten edustajat ja heidän lisäkseen suuri joukko
arabimaiden ja muiden maiden edustajia neuvottelee tällä viikolla Annapolisissa
konferenssissa, jonka tavoitteena on varovaisesti luoda pohjaa uusille rauhanneuvotteluille
palestiinalaisten ja Israelin välisen konfliktin ratkaisemiseksi. Useimmilla
kokoukseen osallistuvilla arabimailla ei ole diplomaattisia suhteita Israeliin
eivätkä ne ole tunnustaneet Israelia. Kokous voi antaa toivoa suhteiden
normalisoimiseksi, mutta toisaalta esimerkiksi Lissabonin konferenssiin
vuonna 1991 osallistui Arafatin lisäksi paljon arabijohtajia, mutta silti
positiivista kehitystä maiden suhteissa ei tapahtunut. Annapolisin kokous
on kolmipäiväinen, ja kovin suuria odotuksia sen tuloksellisuudesta ei ole.

Eilen, sunnuntaina 25.11. vietettiin Helsingin Vanhassa kirkossa Israel-juhlaa,
jossa juhlapuheen piti Israelin entinen suurlähettiläs Yosef Haseen aiheenaan
"Rauhantekijät". Puheessaan hän käsitteli Annapolisin kokousta ja esitti
oman näkökulmansa sen mahdollisuuksiin. Hänen mukaansa Lähi-idässä on valitettavasti
koettu, että ihmiset saattavat puhua rauhasta mutta samaan aikaan ampua
- tai jollei samaan aikaan niin seuraavana päivänä. Kaikki luonnollisesti
toivovat, että konferenssi olisi tuloksekas, mutta toisaalta, jos se epäonnistuu,
se voi aiheuttaa paljon turhautumista ja ongelmien kärjistymistä.

Haseenin mukaan kokouksessa on pelkistetysti kysymys siitä, että arabivaltiot
eivät halua missään tapauksessa hyväksyä juutalaisvaltiota Lähi-idässä,
ja juutalaisille taas Israelin maa on ainoa oikea kotimaa juutalaiselle
kansalle. Oli hyvin vaikeaa saada erityisesti arabiosapuolia osallistumaan
Annapolisiin. Siellä on nyt 30-40 edustajaa arabimaista, ja Haseen epäili
suuresti, että ne olisivat tulleet sinne vilpittömästi etsimään rauhaa Israelin
kanssa. Israelin huoli on, että yksin sitä painostetaan kokouksessa tekemään
myönnytyksiä sen sijasta, että arabimaat ja palestiinalaisosapuoli vaivautuisivat
antamaan periksi missään tai tekemään hyvän tahdon eleinä myönnytyksiä Israelille.

Haseen sanoi hiukan sarkastisesti, ettei kumpikaan konfliktin osapuoli ollut
erityisen halukas kokoukseen, vaan että "he ovat siellä, jotta presidentti
Bush olisi onnellinen". Hänen mukaansa erityisesti amerikkalaiset tarvitsevat
konferenssia, ja vaikka hän uskoo motiivina olevan myös rehellinen toivo
löytää ratkaisu konfliktiin, niin amerikkalaisilla on myös omat intressinsä.
Haseenin mukaan heillä on paljon vaikeuksia arabimaailman kanssa ja tarve
osoittaa, etteivät he ole arabivastaisia vaan taistelevat ainoastaan terrorismia
vastaan. Konferenssi palvelee myös tätä päämäärää - sen pitää osoittaa arabimaille,
että Bush on myönteinen arabimaailmaa kohtaan ja hyvin empaattinen palestiinalaisten
asiaa kohtaan.

Valitettavasti konflikti ei ole ratkaistavissa pelkästään Israelin myönnytyksillä.
Arabit eivät tulisi olemaan tyytyväisiä, vaikka Israel antaisi puolet maastaan
ja lähettäisi kaikki Venäjältä Israeliin muuttaneet juutalaiset takaisin
Venäjälle. Arabimaailma käyttää Haseenin mukaan palestiinalaisongelmaa yhdistämään
arabikansoja. Yhteinen viholliskuva auttaa kääntämään kansalaisten huomion
pois arabimaiden sisäisistä ongelmista. Huolimatta valtavasta rikkaudesta
ja maa-alasta, joka arabimailla on, ne ovat teknologian, tieteen, ihmisoikeuksien
alueella kehitysmaita. Lähi-idän arabimaat ovat diktatuureja, joiden hallitusten
päähuoli ei ole omien kansalaisten tai palestiinalaisten hyvinvointi vaan
näiden diktatuurien vallassa pitäminen. Arabijohtajille islamistiset terrorijärjestöt
ovat vähintään yhtä suuri uhka kuin länsimaissa. Heille sopii hyvin, että
USA taistelee terroristeja vastaan ja että sitä voidaan sitten syyttää siitä.
Mutta islamistinen terrorismi on syntynyt heidän maissaan, ja heidän tulisi
osallistua sen ratkaisemiseen.

Haseenin mukaan palestiinalaisten ja Israelin välisen rauhansopimuksen vaikeat
ratkaisemattomat kysymyksen ovat

1) Jerusalemin asema
Jerusalem on Israelin näkemyksen mukaan Israelin ikuinen ja jakamaton pääkaupunki,
palestiinalaisten mukaan juuri Jerusalemin tulee olla palestiinalaisvaltion
pääkaupunki

2)Palestiinalaispakolaisten paluuoikeus
Palestiinalaiset vaativat paluuoikeutta Israelin alueelle noin 4 miljoonalle
Israelin alueelta vuonna 1948 lähteneelle arabille ja heidän jälkeläisilleen.
Israelilaiset eivät voi hyväksyä tällaista ratkaisua, koska se muuttaisi
Israelin arabimaaksi, joka voisi - hiukan kärjistetysti ilmaistuna - äänestää
seuraavissa vaaleissa juutalaiset ulos Israelista.

3) Juutalaisasutukset Länsirannalla ja Golanilla
Näillä alueilla on noin 300 juutalaisasutusta, joissa asuu noin 100 000
ihmistä. Palestiinalaiset vaativat, että nämä kaikki tulee karkottaa Israelin
puolelle. Israelin mukaan niiden juutalaisten, jotka haluaisivat kahden
valtion ratkaisussa jäädä asumaan tulevan palestiinalaisvaltion alueelle
sen lojaaleina kansalaisina, tulisi saada niin tehdä. Niiden, jotka haluavat
muuttaa Israelin puolelle, tulee saada korvaus menettämästään omaisuudesta.
Tämän palestiinalaisosapuoli on torjunut jyrkästi ja vaatii, että missään
tapauksessa yhtään juutalaista ei saa jäädä palestiinalaisvaltioon asumaan.

4) Rajat
Tähän asti Israelin ja palestiinalaisalueiden välillä ei ole ollut virallista
rajaa vaan sotien jälkeen piirrettyjä tulitaukolinjoja. Rajoista sopiminen
on erittäin hankalaa, koska ei ole mitään yhteistä näkemystä, mihin historialliseen
ajanjaksoon rajojen tulisi liittyä - vuoden 1967 sotaa edeltäneisiin tulitaukolinjoihin
vai vuoden 1948 sotaa edeltäneisiin linjoihin vai vielä kauemmas, kuningas
Daavidin tai Salomon aikaisiin rajoihin vai Ottomaanien imperiumin aikaisiin
hallintoalueisiin.

Parhaimmassa tapauksessa Haseenin mielestä Annapolis voi luoda parempaa
ilmapiiriä myöhemmille neuvotteluille, mutta kävi miten tahansa, hän vakuutti,
että Israel on vahva valtio, joka on lujasti sitoutunut olemassaoloonsa
Israelin maalla. Huolimatta konflikteista ja vaikeuksista, joiden hän huomautti
olevan aina osa ihmisten kanssakäymistä - Israel tulee elämään.

18.11.2007

Suomen Take A Penin tiedote

Alla käännös Jerusalem Postin kristillisessä liitteessä marraskuussa ilmestyneestä
Nonie Darwishin haastattelusta. Haastattelu on melko pitkä, mutta hyvin
mielenkiintoinen!

Nonie Darwish on syntyperältään egyptiläinen toimittaja, joka on asunut
vuodesta 1978 Yhdysvalloissa. Hänen isänsä oli Nasserin aikana Egyptin armeijan
tiedustelupalvelun johtaja Mustafa Hafez, joka perusti 50-luvulla palestiinalaisia
terroristiyksiköitä. Nämä yksiköt tekivät iskuja Egyptin rajan yli Israelin
puolelle. Vuosina 1951-56 noissa iskuissa kuoli n. 400 israelilaista. Seurauksena
Israelin armeija tappoi Hafezin vuonna 1956. Hafez julistettiin shahidiksi,
pyhän sodan marttyyriksi. Nonie oli tuolloin 8-vuotias.

Vuonna 1978 Nonie muutti Yhdysvaltoihin, missä hän kääntyi kristityksi.
Hän on julkaissut elämänkerrallisen kirjan "Now They Call Me Infidel". Viime
lokakuussa Darwish puhui ICEJ:n järjestämillä lehtimajajuhlilla, ja samassa
yhteydessä Jerusalem Postin toimittaja Lela Gilbert haastatteli häntä Seuraavassa
otteita haastattelusta.

Kysymys: Kävitte pienenä koulua Gazassa. Millaista se oli? (Gaza oli vuosina
48-67 Egyptin miehittämä)

Nonie Darwish: Ala-asteella opimme vihaa ja kostoa. Rauha ei ollut koskaan
mahdollinen vaihtoehto, se oli heikkouden ja häviämisen merkki. Opettajat
täyttivät mielemme juutalaisten pelolla - se teki vihaamisesta helppoa ja
terrorismista hyväksyttyä, jopa kunniakasta. Kun muistelen noita aikoja,
en muista koskaan kuulleeni arabiankielistä laulua rauhasta. Kuulimme vain
lauluja, jotka ylistivät jihadia, marttyyriutta ja sotien voittamista.

K: Kirjassanne "Now They Call Me Infidel" kerrotte vaikeuksista, joita äitinne
kohtasi leskenä, vaikka isänne oli egyptiläisille sankari. Minkälaista elämänne
oli isänne kuoleman jälkeen?

N.D.: Isäni kuoleman jälkeen äitini täytyi elättää viisi lasta kulttuurissa,
joka arvostaa vain perheitä, joiden johdossa on mies. Tuohon aikaan hyvin
harva nainen ajoi autoa, ja äitiäni nimiteltiin rumasti, koska hän ajoi
meitä autolla kouluun.

K: Olette kertonut, että aloitte vähitellen kyseenalaistaa kulttuuria, jossa
kasvoitte. Nouseeko mikään erityinen tapaus mieleenne käännekohtana?

N.D.: Muistan erään kristityn ystäväni tapaamisen Kairossa. Perjantairukouksessa
kuulimme molemmat kovaäänisistä saarnaajan hyökkäykset kristittyjä ja juutalaisia
vastaan: "Tuhotkoon Jumala vääräuskoiset ja juutalaiset, Jumalan viholliset..."
Uskokaa tai älkää, jos olet kasvanut ympäristössä, jossa kiroavat rukoukset
ovat tavallisia, ne kuulostavat normaalilta. Mutta kristitty ystäväni näytti
pelästyneeltä, ja se sai minut häpeämään. Se oli ensimmäinen kerta, jolloin
tajusin, että jotain oli vialla siinä, kuinka uskontoani opetettiin ja harjoitettiin.

K: Olette kirjassanne hyvin suorasanainen niistä raskaista seurauksista,
joita moniavioisuudella on naisille arabikulttuurissa. Miksi?

N.D.: Moniavioisuudella on tuhoava vaikutus perhesuhteisiin, miehen ja vaimon
väliseen suhteeseen ja naisten välisiin suhteisiin. Monilla muslimimiehillä
on vain yksi vaimo, mutta vahinko miehen ja naisen suhteelle tapahtuu jo
avioliiton solmimisvaiheessa, jolloin mies ei lupaa vaimolleen uskollisuutta.
Morsiamen nimen lisäksi avioliittosopimuksessa on valmiiksi kolme tyhjää
sivua mahdollisille tuleville vaimoille. Kuitenkin kaikesta tästä huolimatta
kunnon musliminaisen tulee hyväksyä kohtalonsa sharia-lain mukaisena..

K: Miten kuvaisitte sharia-lakia?

N.D.: Islamilaisen sharia-lain mukaisia rangaistuksia ovat kivitys, ruoskiminen,
pään katkaiseminen mestaamalla ja raajojen amputoiminen. Länsimaisten standardien
mukaan nämä rangaistukset ovat julmia. Islamista luopuminen on rikos, josta
rangaistaan kuolemalla. Ja jos islamilainen valtio jättää tappamatta uskostaan
luopuneen, väkijoukko tappaa hänet varmasti kadulla. Tämä tekee islamista
enemmän kuin uskonnon, se on valtio, jolla on tarkkaan harkittu lakisysteemi,
joka voi tuomita sinut kuolemaan, jos jätät sen. Sharia takaa, ettei voi
olla mitään "Berliinin muurin ylittämistä" muslimiyhteisöstä.. Hämmästyttävää
kyllä, suurin osa muslimimaita ei toteuta sharia-lakia rikosoikeudessa yksinkertaisesti
sen takia, etteivät ne voi sulattaa sitä. Sen sijaan perheoikeudessa sharia
on voimassa jokaisessa muslimimaassa. Se tarjoaa vain miehille helpon tavan
erota, sallii heille jopa neljä vaimoa ja vaimon lyömisen. Naista kunnioitetaan
vain, jos hän kätkee vartalonsa, kasvonsa ja jopa identiteettinsä.

K: Olette ollut Israelissa monta kertaa. Miten se mielestänne eroaa muista
Lähi-idän maista?

N.D.: Israel todella tuo toivoa koko alueelle. Israel on Lähi-idän ainoa
valtio, jossa on uskonnonvapaus. Vaikka se on kaikkein pienin valtio alueella,
se ei pelkää sallia muslimien rukoilevan moskeijoissaan eikä se pelkää samojen
oikeuksien myöntämistä kristityille. On todella kunniakasta juutalaisuudelle,
ettei sillä ole samaa omistushalua kuin islamilla. Tiedättekö, on hämmästyttävää,
että huolimatta kaikesta maa-alasta, joka muslimeilla on, kaikesta öljyn
tuomasta rikkaudesta ja asevoimistaan huolimatta yksikään arabimaa ei koe
olemassaoloaan varmaksi. Miksi 1,2 miljardia muslimia pitää viittä miljoonaa
juutalaista uhkana? Tämä kertoo paljon. Ja olen oppinut, että
pelko ja viha ovat tarkoituksenmukaista islamin opettajille ja poliittisille
johtajille. Israelin vihaaminen on osa sitä, miten arabimaailma toimii.
He tarvitsevat vihollisen, koska islamilaisen maailman sisällä on niin paljon
kuohuntaa eikä kukaan näistä osaa sanoa sen syytä. Miksi meillä on niin
paljon kuohuntaa? Miksi on niin paljon vihaa? Miksi perheiden sisällä on
sellaista raivoa? He eivät uskalla sanoa, että se johtuu sharia-laista.

K: Teillä on edelleen paljon sukulaisia Egyptissä. Milloin viimeksi tapasit
heidät, ja mitä ajattelitte elämästä siellä viimeksi käydessänne?

N.D.: Elokuussa 2001 vierailin synnyinpaikkakunnallani. Olin järkyttynyt
siitä, miten radikaali islam oli ottanut valta-aseman siellä. Raivon ja
vihapuheiden määrä oli hälyttävä. Näin äärimmäistä köyhyyttä, saastumista,
kaikenlaista jätettä lojuvan pitkin Niiliä. Siellä oli korkea työttömyys,
inflaatio ja laajalle levinnyt korruptio. Mutta kun luin mediaa, törmäsin
siinä vain Amerikan ja Israelin haukkumiseen. Kansalaiset olivat täysin
tietämättömiä muslimien muslimeja vastaan tekemistä julmuuksista Irakissa,
Sudanissa ja muualla. Olin iloinen, kun pääsin palaamaan takaisin Amerikkaan...
se oli syyskuun 10. päivän iltana vuonna 2001.

K: Ja seuraavana aamuna...?

N.D.:...seuraavana aamuna, kun näin toisen koneen iskeytyvän Kaksoistorneihin,
ajattelin: "Jihad on tullut Amerikkaan". Muhammed Atta oli kotoisin Kairosta,
samasta kaupungista, mistä itse tulen. Soitin monille ystävilleni Kairoon,
mutta he kaikki olivat torjuivat ja kysyivät minulta: "Kuinka kehtaat sanoa,
että arabit tekivät sen? Etkö tiedä, että se oli juutalainen salaliitto?"

K: Oliko niillä ihmisillä, joille puhuitte, yhteyksiä radikaaliin islamiin?

N.D.: Ei, he eivät olleet radikaaleja vaan tavallisia egyptiläisiä ja muuten
todella mukavia ihmisiä. Suljin puhelimen ja tunsin oloni todella yksinäiseksi
ja omasta kulttuuristani irtautuneeksi. Jälleen kerran minun kansani syytti
juutalaisia sellaisesta, minkä aivan hyvin tiesimme arabien tekemäksi Syyskuun
terrori-iskujen jälkeen avasin suuni ja aloin puhua kunnioituksesta niitä
3000 amerikkalaista maanmiestäni kohtaan, jotka kuolivat tuona päivänä.
Aloin myös puhua Israelia kohtaan tuntemani myötätunnon takia - se on maa,
joka ansaitsee kunnioituksemme, ei vihaamme. Ja nykyään puhun myös rakkaudesta
omaan synnyinkulttuuriini, joka tarvitsee epätoivoisesti uudistumista. Arabiterrorismi
tuhoaa arabikulttuurin moraalisen rakenteen ja hyvyyden.

K: Olette kirjoittanut siitä, että kateudella on merkittävä rooli muslimimaailman
vihamielisyydessä Amerikkaa ja Israelia kohtaan. Voitteko selittää, mitä
tällä tarkoitatte?

N.D.: Muslimeina pelkäämme toisten pahaa silmää. Kutsumme sitä "hasadiksi",
mikä tarkoittaa kateutta. Toisin kuin kristillisessä opetuksessa, jonka
mukaan kateus on kadehtivan ihmisen synti, islamissa kateus käsitetään kirouksena,
jonka kadehtiva langettaa kadehtimansa ylle pahan silmän kautta. Sen seurauksena
muslimit usein salaavat hyvät uutiset ja pitävät etäisyyttä. Jopa kehujen
antaminen on vaarallista, se voidaan kokea kirouksena. Tämän seurauksena
ihmiset ovat hyvin epäluottavaisia suhteessa toisiinsa...

Islamistit ovat kateuden sokaisemia eivätkä voi ymmärtää Israelin menestystä.
He sanovat, että sen täytyy olla salaliiton seurausta eikä ansiota. He
ovat unohtaneet, että juutalaisten menestys on seurausta kulttuurista, joka
arvostaa lahjakkuutta ja jonka siunauksia ovat itsekuri, koulutus, omistautuminen
ja pyrkimys tehdä maailmasta parempi paikka. Siinä ei ole minkäänlaista
salaliittoa! Jos arabit haluavat kilpailla juutalaisten kanssa, tehkööt
sen innovaatioiden ja koulutuksen alueella, ei terrorisoimalla ja eliminoimalla
oppositiota.

Arabit syyttävät omista virheistään Israelia, länttä tai menneen ajan epäoikeudenmukaisuuksia
ja kolonialismia. Katsomalla karttaa ja vertaamalla Israelin suhdetta arabimaihin
voimme selvästi nähdä, että arabit eivät tarvitse maata, he tarvitsevat
suvaitsevuutta. Maasta arabeilla ei ole pulaa, mutta pula on vapaudesta.

K: Kuinka muslimisaarnaajat kiihottavat vihaa ja kateutta ei-muslimeja kohtaan?

N.D.: Ei-muslimeja ei ainoastaan kirota, heidät kuvataan usein "nagaseiksi",
se on arabiaksi "saasta". London Times raportoi, että muslimiopiskelijoita
Britanniassa opetetaan halveksimaan ei-muslimeja saastana. Siksi monet muslimit
uskovat, että ei-muslimien olemassaolo muslimien maalla on pyhäinhäväistys...
Siksi amerikkalaiset eivät saa muslimimaailmassa minkäänlaista arvostusta
siitä, että puolustavat albaanimuslimeja serbejä vastaan tai afgaanimuslimeja
Neuvostoliittoa vastaan tai ruokkivat somalimuslimeja, jotka ovat omien
johtajiensa nälkään näännyttämiä. Itse asiassa, tulos on täysin päinvastainen,
mitä enemmän koetamme stabilisoida aluetta, sitä enemmän meitä halveksitaan.

Muslimit eivät halua, että vääräuskoiset tulevat pelastamaan heidät. Tämä
on ylpeä kulttuuri, joka kokee hyvin helposti häpeää tunteesta, että se
on riippuvainen ei-muslimeista.

K: Kertokaa, minkälaista työtä teette kirjoittamisen lisäksi?

N.D.: Helmikuussa 2004 perustin organisaation "Arabit Israelin puolesta".
Jotkut arvostelivat nimeä väittäen, että se on arabivastainen. Mutta Israelin
tukeminen ei tarkoita arabivastaisuutta. Rakastan kansaani, mutta jotta
rauha tulisi, tarvitsemme suuren muutoksen, uuden asenteen, anteeksiannon
ja myötätunnon. Meidän arabien tulee kysyä, mitä me itse voimme tehdä eikä
keskittyä siihen, mitä Israelin tulisi tehdä rauhan, luottamuksen ja kunnioituksen
rakentamiseksi... Arabien elinolosuhteiden parantaminen ei ole Israelin
velvollisuus, se on arabien velvollisuus. Ja arabilapset eivät tarvitse vihaa,
he tarvitsevat toivoa. He eivät tarvitse jihadia, he tarvitsevat työtä.

K: Mistä olette huolissanne Israelin suhteen?

N.D.: Pelkään eniten, että Israel menettää halun taistella olemassaolostaan.
Sen perustajat alkavat kuolla vanhuuteen, ja nyt sama liberalismi, joka
tekee lännestä heikon, on täälläkin. Pelkään, että Israel tekee liian suuria
myönnytyksiä niin että siitä tulee liian pieni, jotta sitä voisi puolustaa.
Mitä enemmän te annatte, sitä enemmän arabit haluavat, se on osa arabikulttuuria.
Minun kansani - arabit - on ihana kansa, ja rukoilen, että he löytäisivät
Jumalan anteeksiannon sydämiinsä.

Lähde: The Jerusalem Post, Christian Edition 11/2007

28.10.2007

Take a Penin tiedote 28.10.2007

Helsingin juutalainen seurakunta järjestää ensi tiistaina 30.10.2007

SOLIDAARISUUS-TAPAHTUMAN kaapattujen sotilaiden hyväksi

Tuo päivä on julistettu maailmanlaajuiseksi solidaarisuuspäiväksi kidnapattujen
sotilaiden vapauttamiseksi. Ehud Goldwasser, Eldad Regev ja Gilad Shalit
ovat olleet Hizbollahin ja Hamasin vankeina kesästä 2006 asti. Heidän vapauttamistaan
on vaadittu jo yli vuoden ajan. Helsingin juutalainen seurakunta järjestää
solidaarisuus-tapahtuman tiistaina 30.10.2007 klo 17:30 Helsingin synagogassa.
Ohjelma:

Puhe: Juutalaisen seurakunnan johtaja Rony Smolar
Puhe: Uusi Israelin Suomen suurlähettiläs Avi Granot
Maariv rukous
Maariv prayer

Tervetuloa!

Helsingin juutalainen seurakunta

Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee osallistumaan!

Terveisin,

Varpu Haavisto

5.10.2007

Ohessa vastineeni Vammalan helluntaiseurakunnan nuorisopastorin, Matti Kankaanniemen, RV-lehden numerossa 40 olleeseen kirjoitukseen.

Vanhan testamentin Israel-lupaukset voimassa

Matti Kankaanniemi kirjoitti RV-lehden numerossa 40 ansiokkaasti ja eri näkökulmia esiintuoden Israelista Uuden testamentin valossa.

Haluan kiinnittää kuitenkin huomiota yhteen asiaan.
Vaikka Kankaanniemi pohtikin Israelia Uuden testamentin valossa, olen kuitenkin sitä mieltä, että hän sivuutti Vanhan testamentin liian heppoisesti ja ilman perusteluja esim. seuraavaan tapaan: "Maailmanpolitiikkaa repivää palestiinalaiskysymystä ei tule lähestyä Vanhan testamentin profetioiden tulkinnasta tai Ilmestyskirjakartoista käsin."
Miksi ei?
Kestikö Jumalan Aabrahamille antama lupaus vain vähän päälle 2000 vuotta, mutta lakkasi olemasta voimassa oleva lupaus Uuden liiton tultua?
En usko.
Jumalahan antoi lupauksensa ikuisiksi ajoiksi.

Olen sitä mieltä, että kahden valtion malli ei tule toimimaan Lähi-idässä. Perussyy on se, että palestiinalaisissa on hyvin paljon niitä, joille kahden valtion malli on vain sumuverho heidän pyrkiessään tosiasiallisesti yhden valtion ratkaisuun, eli tiukasti sharia-lakia noudattavan islamilaisen valtion syntyyn, jolloin juutalaisvaltio olisi tuhottu kokonaan.
Tässä kohta 60 vuotta jatkuneessa sotatilassa, jossa arabiosapuoli ei halua hyväksyä juutalaisvaltiota alueelle ollenkaan, mitkään neuvottelut ja alueluovutukset juutalaisten puolelta eivät johda muuhun kuin umpikujaan ja terrori-iskujen jatkumiseen.
Sen tähden olisi parempi, että Israelilla olisi sellainen hallitus, joka uskaltaisi rohkeasti vaatia itselleen raamatullisten rajojen mukaista Israelia.
Sen mukaan Länsiranta on ilman muuta osa historiallista Israelia, joten se pitäisi liittää kiinteästi Israeliin. Arabiväestön voisi siirtää Jordaniaan, joka on jo olemassa oleva palestiinalaisvaltio.

Kankaanniemi kirjoitti myös: "Israelin valtion politiikkaa, sotatoimia ja muita edesottamuksia tulee arvioida Uuden testamentin opetuksen valossa, eikä vedoten vanhatestamentallisiin esikuviin pyhistä sotatoimista."
Miksi näin pitäisi tehdä?
Tämäkin väite sanotaan vain ilman perusteluja.
Miksi Israelin valtion pitäisi noudattaa Uutta testamenttia?
Jos Israelin valtio jotain noudattaisi, sen pitäisi seurata Vanhaa testamenttia. Mutta nyt maallistunut Israelin hallitus ei seuraa Vanhaa testamenttiakaan.

Vuoden 1967 sodan jälkeen Israel sai haltuunsa historiallisesti ja raamatullisesti heille kuuluvan Länsirannan alueen. Kansainvälisen tilanteen ja painostuksen vuoksi
Israel ei ole kuitenkaan uskaltanut liittää Länsirantaa lopullisesti Israeliin.
Niinpä puhutaan Israelista miehittäjänä.
Nämä turhat miehittäjäpuheet voisivat loppua, kun Israel liittäisi Länsirannan selkeästi Israeliin.
Jos niin kävisi, Uuden testamentin uskovainen voisi aivan hyvin hyväksyä ratkaisun, koska se on Jumalan edelleen voimassa oleva lupaus ja säädös.

Vaikka Kristuksessa ei ole juutalaista eikä ei-juutalaista, vaan kaikki ovat yhtä, niin se tarkoittaa hengellistä ykseyttä Kristuksessa eli sitä, että Kristuksen ruumis on yksi.

Valtakuntien alueet ja rajat menevät kuitenkin edelleen sen mukaan, miten kansojen Isä jakaa maita tahtonsa mukaan.
Sen tähden uskon, että nyt, lähitulevaisuudessa, 1000-vuotisessa valtakunnassa ja lopulta myös uudessa maassa eri kansoilla on omat asuma-alueensa.
Sen mukaisesti juutalaiset asuvat aina ja ikuisesti heille luvatun Kanaanin maan alueella, suomalaiset asuvat täällä Suomenniemellä jne.

"Yhtä varmasti kuin minä pidän voimassa tämän järjestyksen (aurinko, kuu ja tähdet), yhtä varmasti pidän huolen siitä, että Israelin jälkeläiset ovat aina minun kansani."
(Jer.31:36).

22.9.2007

Eilen perjantaina 21.9.2007 minulle tuli voimakkaasti tunne, että Israelin ei pidä luopua Länsirannasta, koska se on historiallisesti Israeliin kuuluvaa aluetta ja koska se on aluetta, jonka Jumala lupasi juutalaisten esi-isille.
Aloin sitten tutkia löytyykö netistä kirjoituksia suur-Israelin puolesta. Ei löytynyt paljoakaan. Aihe ei ole kovin suosittu nykyään.

Yksi mielenkiintoinen sivusto osui kuitenkin silmiin. Kyseessä on juutalaisen juristin ja liikemiehen David Naggarin kirja "The Case for A Larger Israel". Naggar on syntynyt Israelissa, mutta asuu nykyään USAssa San Francisco Bayn alueella. Sivujen osoite on: www.alargerisrael.com .
David Naggar on vahvasti sitä mieltä, että nykyiset yritykset rauhan saamiseksi Israelin ja palestiinalaisten välillä eivät toimi eivätkä johda kestävään rauhaan.
Naggar näkee kahden valtion ratkaisun johtavan vain umpikujaan. Palestiinalaisvaltiosta tulisi liian heikko ja Israelin turvallisuus kärsisi huomattavasti.

Niinpä Naggar pitää ainoana mahdollisuutena sitä, että Länsiranta ja Gaza liitetään Israeliin. Israelilla on tällä hetkellä väkilukuunsa nähden ja ympäröivät vihamieliset arabimaat huomioiden aivan liian vähän maa-aluetta. Vain suurempi Israel voisi tuoda alueelle vakautta ja parantaa selkeästi Israelin turvallisuutta.
Palestiinalaiset voisivat muuttaa Jordaniaan, joka on jo olemassa oleva palestiinalaisvaltio. Edesmennyt Jordanian kuningas sanoi v. 1977: "The two peoples are actually one. This is a fact."
Miksi palestiinalaisilla pitäisi olla kaksi valtiota? Sitä paitsi ympäröiviä arabi/muslimimaita on 22, joten niihinkin voi muuttaa, jos Jordania ei tunnu hyvältä.

Juutalaisilla on vain yksi pienen pieni valtio. Sitäkään maa-aluetta eivät radikaalimuslimit halua antaa juutalaisille, vaan heidän perimmäinen päämääränsä on tuhota juutalaisvaltio ja saada tilalle muslimivaltio. Eivätkä tätä mieltä ole vain ääriryhmät. Eräässä gallupissa saatiin tulokseksi, että 87 % palestiinalaisista oli sitä mieltä, että koko Palestiina olisi vapautettava. Mikä tarkoittaa siis sitä, että juutalaisten nyt hallussa pitämä alue eli itsenäinen Israel olisi vapautettava juutalaisista ja tilalle olisi luotava muslimivaltio.

Kun tilanne on tämä, että kaikista rauhanpyrkimyksistä huolimatta itsemurhapommit kylvävät tuhoaan ja raketti-iskut Gazan alueelta jatkavat lähialueiden kuten Sderotin asukkaiden terrorisointia, niin Israelin olisi parempi ottaa selkeä linja omien asukkaiden turvallisuuden takaamiseksi. Tämä linja olisi suur-Israelin luominen ja palestiinalaisten siirtäminen sinne, missä heillä on etnisiä ja uskonnollisia sukulaisia.

Koraanikin kehottaa Israelin siunaamiseen. Suura 2:47 kuuluu:
"O Children of Israel, remember My favour which I bestowed upon you, and that I blessed you more than any other people."
No, on Koraanissa paljon kohtia, joissa pidetään hyvänä juutalaisten veren vuodattamista. Eli Koraani on hyvin ristiriitainen kirja.

Raamattu määrittelee Israelin rajat seuraavasti:
"Teidän maanne on ulottuva eteläisestä autiomaasta Libanoniin ja Suureenmereen(=Välimeri), johon aurinko laskee. Se käsittää myös koko heettiläisten maan suureen Eufratvirtaan saakka.
On syytä ottaa huomioon, että nämä rajat asetti itse Jumala.
Heettiläisten muinainen valtakunta ulottui nykyisen Syyrian ja Irakin pohjoisosan alueille asti.
Joten ei suur-Israelin tarvitse pysähtyä vain Länsirantaan. Suurempi Israel ulottuu pitkälti Jordan-joen toiselle puolelle aina Eufratille asti.

En tiedä milloin näin käy. Israelin oman turvallisuuden takia olisi parempi, että ainakin Länsiranta liitetään Israeliin mahdollisimman pian.
Ei ole mitään mieltä pitää aluetta kiisteltynä alueena, jota ulkomaailma kutsuu miehitykseksi.
Muuten Jordania piti samaa Länsirannan aluetta miehitettynä 19 vuoden ajan eikä kukaan moittinut Jordaniaa miehityksestä.

Länsiranta oli tarkoitus antaa palestiinalaisille valtion perustaksi vuoden 1947 YK:n jakopäätöksen mukaisesti. Valitettavasti palestiinalaiset ja muiden arabivaltioiden johtajat eivät hyväksyneet tarjottua maa-aluetta palestiinalaisten valtioksi. Arabit aloittivat sodan, koska he halusivat koko Palestiinan palestiinalaisille eikä juutalaisille mitään.
Tämä sama henki jatkuu edelleen. Diplomatiassa voidaan puhua mitä tahansa, mutta kauniiden hymyjen takana on kuitenkin islamistinen päättäväisyys, että Israel on pyyhittävä pois maailman kartalta.

Tässä tilanteessa Israelin nykyinen, pääministeri Ehud Olmertin, periksi antava ja jatkuvasti myönnytyksiä tekevä politiikka ei tule johtamaan toivottuun lopputukokseen. Rauhaa ei tulla koskaan saamaan Lähi-itään pehmeillä keinoilla. Israelin ainoa mahdollisuus on luja päättäväisyys toimia kansallisen turvallisuuden hyväksi tarpeeksi lujilla ja tehokkailla ratkaisuilla. Pehmodiplomatia ei johda mihinkään. Arabit halveksivat sellaista. Arabit ymmärtävät vain voimaa.

28.3.2007

Bangladeshilainen muslimi ja päätoimittaja Salah Choudhury suosittelee maansa
hallitukselle normaalien suhteiden luomista Israeliin, vastustaa maassaan esiintyvää antisemitismiä ja varoittaa radikaalin islamin noususta Bangladeshissa.
Häntä vastaan on nostettu syyte vakoilusta, maan halventamisesta ja salaliitosta. Nämä syytökset voivat Bangladeshissa johtaa kuolemantuomioon.

Salah Choudhuryn vapauttamiseksi syytteistä on vireillä kansainvälinen vetoomus, joka luovutetaan Bangladeshin hallitukselle. Vetoomus on sitä vahvempi, mitä enemmän se saa allekirjoituksia eri puolilta maailmaa.

Vetoomuksen voi käydä allekirjoittamassa seuraavassa osoitteessa, missä on myös lisätietoa asiasta.
http://www.spme.net/cgi-bin/display_petitions.cgiI

Kävin allekirjoittamassa vetoomuksen. Toivottavasti mahdollisimman moni tekee samoin.

8.9.2006

Ohessa Varpu Haaviston hyvä kirjoitus Israelista ja YK:n päätöslauselmista.

Israel ja YK:n päätöslauselmat

On hämmästyttävää, että toimittajatkin esittävät yhä faktana sitä myyttiä,
että Lähi-idän konfliktissa Israel ei ole noudattanut YK:n päätöslauselmia
toisin kuin muut konfliktin osapuolet (Taina Dahlgren HS 15.8.2006).

Libanonissa on kyse juuri siitä, että vaikka Israel vetäytyi YK:n päätöslauselman
(425) mukaisesti Libanonista vuonna 2000, ei Libanon toteuttanut sille asetettuja
vaatimuksia. YK:n päätöslauselmat (1559, 1585) vaativat Libanonia riisumaan
Israelia vastaan aseellisia iskuja tekevät ryhmät aseista ja ottamaan hallintaansa
Etelä-Libanon. Sen sijaan Libanonin hallitus salli kuuden vuoden ajan Hizbollahin
aseistautua Iranin ja Syyrian avulla ja suunnata tuhansia ohjuksia Pohjois-Israelin
siviiliväestöä vastaan. Viimeisin Hizbollahin ohjusisku Israeliin ennen
heinäkuussa alkanutta sotaa tapahtui toukokuussa 2006.

YK:n päätöslauselmat, jotka vaativat Israelia vetäytymään vuonna 1967 miehitetyiltä
alueilta, vaativat myös jokaisen alueen valtion oikeuden elää rauhassa turvallisten
ja tunnustettujen rajojen sisällä kunnioittamista. Israel vetäytyi koko
Siinailta Egyptin suostuttua solmimaan rauhan vuonna 1979. Palestiinalaisten
kanssa rauhanprosessi pysähtyi ennennäkemättömään terroriaaltoon. Vuosina
2000-2005 palestiinalaiset ryhmät, joista osa - esimerkiksi Al-Aksa-marttyyrien
prikaati ja Tanzim - oli palestiinalaishallinnon johdossa, tekivät israelilaisia
vastaan yli 20 000 terrori-iskua tai sen yritystä.

YK:n yleiskokous ja sen ihmisoikeuselimet ovat tähän saakka olleet muslimimaiden
ja niihin riippuvuussuhteessa olevien kolmansien maiden panttivankeja. Tuloksena
on maailmanjärjestön arvovaltaa syövää puolueellisuutta: suurin osa YK:n
yleiskokouksen hätäistunnoista on koskenut Israelia, kun samaan aikaan yhtään
hätäkokousta ei ole pidetty esimerkiksi Ruandan kansanmurhasta, Jugoslavian
etnisistä puhdistuksista tai Sudanin kriisistä, jossa on tapettu satoja
tuhansia siviilejä. Yli neljäsosa YK:n ihmisoikeuskomission 40 vuoden aikana
hyväksymistä ihmisoikeusloukkauksia koskevista päätöslauselmista on suunnattu
Israelia vastaan, kun samaan aikaan se ei ole hyväksynyt ainoatakaan päätöslauselmaa
esimerkiksi vuosikymmeniä kestäneestä miljoonien ihmisten siviili- ja poliittisen
oikeuksien polkemisesta Kiinassa tai miljoonan naispuolisen vierastyöläisen
pitämisestä Saudi-Arabiassa miltei orjina.

Vuonna 1965 solmitussa rotuerottelua koskevassa sopimuksessa YK tuomitsi
lähes kaikki kuviteltavissa olevat rasismin muodot, paitsi antisemitismiä,
joka pääsi listalle vasta vuonna 2004. Sen sijaan se tuomitsi juutalaisen
kansan kansallisuusliikkeen rasismiksi vuonna 1975 - päätös, joka kumottiin
vasta 90-luvulla. Ainoastaan Israel on suljettu pois YK:ssa pidettävistä
tärkeistä alueellista ihmisoikeuskomission ryhmäkokouksista.

YK:lla on paljon korjattavaa suhteessaan Israeliin. Ei voi kuin toivoa,
että se nyt Libanonin kohdalla pitää omalta puoleltaan kiinni omista päätöslauselmistaan.

30.8.2006

Ohessa libanonilaisen, Berliiniin emigroituneen shiian, tri Mounir Herzallahin, todistus siitä,
miten Hizbollah käyttää siviilejä ihmiskilpinä:

"Elin vuoteen 2002 asti pienessä kylässä Etelä-Libanonissa lähellä Mardshajunia,
missä suurin osa asukkaita on shiioja kuten minäkin. Kun Israel vetäytyi
Libanonista ei kestänyt kauankaan, kun Hizbollah otti käskyvallan meidän
kylässämme ja kaikissa muissa kylissä. Heidät otettiin vastaan kuin voitokkaat
vastarintataistelijat, ja he olivat hampaisiin asti aseistautuneita ja kaivoivat
rakettivarastoja bunkkereihin myös meidän kylässämme.

Tuon "Jumalan puolueen"
sosiaalinen työ oli sitä, että he rakensivat kouluja ja asuntoja noiden
bunkkereiden päälle! Paikallinen sheikki selitti minulle nauraen, että juutalaiset
häviävät joka tapauksessa, koska joko heitä ammutaan raketein tai jos he
hyökkäävät rakettien laukaisupaikkoja ja varastoja vastaan, maailman mielipide
tuomitsee heidät siviilien tappamisesta. Nämä ihmiset eivät välitä libanonilaisista,
he käyttävät heitä kilpinä, tai jos nämä kuolevat - propagandana. Niin kauan
kuin he ovat siellä, ei tule rauhaa."

24.8.2006

Ohessa Suomen Take A Penin seikkaperäinen raportti 451 Israelista Libanonin sodan jälkeen. Kirjoittaja on Gavriel Eskel.

ISRAELIN TILANNE 451

LIBANONIN SOTA on sodittu siihen asti, että YK:n sovittelema tulitauko on
ollut voimassa viikon verran. Se on pitänyt suurin piirtein. Muutamia aseellisia
yhteenottoja on kirjattu, joissa Hizbullahin terroristeja on kuollut ja
Israelin sotilaita haavoittunut. Israel julisti heti tulitauon alussa, että
se pidättää itsellään oikeuden iskeä kohteisiin, joissa se katsoo sotilaitten
tai kansallisen turvallisuuden olevan vaarassa. Tällaisiksi kohteiksi Israel
katsoo aseitten salakuljetuksen Hizbullahille, minkä tulitaukosopimus kieltää.
Israel teki kommandoiskun yhteen sairaalakompleksiin, joka Israelin armeijan
(IDF) tiedustelun mukaan toimi Hizbullahin tukikohtana. Toinen tapaus oli
kommandoisku Bekaan laaksoon, jossa joukkojen tehtävänä oli tuhota aseitten
salakuljetusreittiin kuuluva silta. IDF menetti siinä yhden kuolleen upseerin
ja kolme haavoittunutta.

IDF:n joukkoja on edelleen Libanonin eteläosassa siihen saakka, kun YK:n
lupaamat rauhanturvaajat ovat paikoillaan, johon voi mennä kuukausia. Ranska
lähetti jo 49 miehen insinöörijoukon valmistelemaan suurempien YK:n joukkoyksiköiden
saapumista korjailemalla siltoja ja teitä ja raivaamalla miinakenttiä.

LIBANONIN SODAN päämääränä oli Israelin hallituksen ilmoituksen mukaan kahden
Hizbullahin kaappaaman IDF:n sotilaan palauttaminen sekä Hizbullahin rakettien
ja niiden laukaisualustojen tuhoaminen. Sota alkoi sillä, että Hizbullahin
hyvin koulutettu parin sadan miehen vahvuinen kommandoyksikkö mursi aukon
maitten väliseen turva-aitaan ja järjesti väijytyksen IDF:n sotilaspartiolle,
jonka he tiesivät tulevan paikalle. Hizbullah avasi tulen kahdella miehistövaunulla
paikalle ajaneita pahaa aavistamattomia sotilaita vastaan, surmaten heistä
neljä ja ottaen kaksi ilmeisesti haavoittunutta mukaansa vetäytyen takaisin
Libanonin puolelle. IDF:n vastaisku tuli kovin myöhässä, ja sitä osattiin
odottaa Libanonin puolella. IDF:n panssarivaunu sai osuman panssarintorjunta
(pt) -ohjuksesta, ja neljä sotilasta menehtyi iskussa.

Samaan aikaan kommandoiskun kanssa Hizbullah aloitti Katjusha-raketti- ja
automaattiaseiden tulen koko Libanonin rajan pituudelta. IDF vastasi aloittamalla
tykistöiskut Libanonin puolelle.

Israel katsoi, että Hizbullah oli aloittanut täyden sodan Israelia vastaan.
Israel tulkitsi asian siten, että koska Hizbullah on osa Libanonin valtiota,
sillä on omia kansanedustajia ja jäseniä hallituksessa, Libanonin valtio
on vastuussa provosoimattoman sodan aloittamisesta Israelia vastaan.

Israelin odotettiin pystyvän muutamassa päivässä ruhjomaan Hizbullahin kuntoon,
jossa se olisi valmis tulitaukoon ja neuvotteluihin. Näin ei tapahtunut
syistä, joita koko Israelin kansa ja muu maailma ihmettelee.

IDF taisteli 33 päivää sotaa, josta Israelin hallitus ei ole halunnut käyttää
nimitystä sota.

Tutkimuskomiteat saavat ehkä kuukausien tutkimusten jälkeen selviteltyä,
oliko sodan surkeaan lopputulokseen syynä pääministeri Ehud Olmertin, puolustusministeri
Amir Peretzin ja ulkoministeri Tzipi Livnin epäpätevyys, hehän ovat kaikki
ensimmäistä kertaa johtamassa sotatilannetta, armeijan johdon ja sen lentovoimista
tulleen yleisesikuntapäällikkö kenraalimajuri Dan Halutzin väärä arvio sodan
kohteitten tärkeysjärjestyksestä vai jokin muu tuntematon, ellei peräti
ulkopuolinen painostustekijä.

Dan Halutzin harteille on kuitenkin heitetty syytös, että hän sai taivuteltua
Olmertin ideansa taakse, jonka mukaan Israelin ilmavoimien (IAF) massapommituksilla
Hizbullahin tukiasemiin ja laitoksiin syvällä Libanonissa saavutettaisiin
nopea ja halpa ratkaisu sotaan.

Toisen teorian mukaan USA:n ulkoministeri Condoleezza Rice kannatti Halutzin
ideaa, ja hän sai presidentti Bushin kannattamaan pommituksia. USA:n apulaispresidentti
Cheneyn kerrotaan suostuneen ideaan epäröiden, koska hän näki maajoukkojen
hyökkäyksen välttämättömyyden.

Mikä lieneekin todellinen syy, mutta Olmert viivytteli kaksi viikkoa, ennen
kuin hän antoi luvan joukoille ylittää Libanonin raja, ja sitten vielä toisen
viikon, ennen kuin hän antoi IDF:n n. 30 000 miehen vahvuisille joukoille
luvan edetä Litanijoen rannoille, n. 30-40 km Israelin rajalta. Tämä oli
aivan liian myöhään, sillä joukoilla oli vain pari päivää aikaa suorittaa
tehtävä, johon IDF itse laski tarvitsevansa viikon tai pari. IDF kuitenkin
pyrki suorittamaan sille annetun tehtävän, mutta se joutui kiireessä siirtämään
joukkojaan päiväsaikaan alttiina Hizbullahin murhaavalle konetuliaseitten
ja pt-ohjusten tulelle. Tämä aiheutti tarpeettomia kuolonuhreja.

Sodan loputtua ja tulitauon astuessa voimaan voitiin todeta, ettei Israel
ollut pystynyt saavuttamaan kumpaakaan asettamaansa päämäärää.

Hizbullahin kaappaamat Eldad Regev ja Ehud Goldwasser, kuten myös PRC:n
kaappaama Gilad Shalit, ovat edelleen terroristien käsissä, eikä heidän
fyysisestä tilastaan ole tietoa, koska terroristit eivät salli Kansainvälisen
Punaisen Ristin käyntejä kaapattujen luona. Toinen päämäärä, rakettien tuhoaminen,
jäi sekin pääosin saavuttamatta.

IDF SANOO yllättyneensä monesta asiasta tunkeuduttuaan Libanonin puolelle
Hizbullahin maalle.

IDF oli tottunut taistelemaan palestiinalaisia pyssymiehiä vastaan, joitten
koulutus on hyvin alkeellinen tai olematon. Hizbullahin terroristit oli
koulutettu Iranin ja Syyrian kustannuksella, joko Iranissa, Syyriassa tai
palestiinalaispakolaisten leireillä Libanonissa. Sotilaat antavat heille
tunnustuksen, he ovat ammattilaisia.

Toinen yllätys oli heidän aseittensa taso. Heillä oli huippunykyaikaisia
aseita ja he osasivat käyttää niitä. Israelin merivoimien ylpeys, huippunykyaikainen
ohjusvene, sai osuman Hizbullahin terroristien ampumasta kiinalaisvalmisteisesta
ja iranilaisten viimeistelemästä Silkworm C-802 -ohjuksesta. Alus vaurioitui
ja neljä merimiestä sai surmansa. Israel päätteli, ettei tuota tutkalla
ohjattua ohjusta voitu saada osumaan maaliinsa ilman Libanonin armeijan
tutka-aseman ohjausta ja iranilaisten kouluttajien apua. Tästä syystä IAF
tuhosi tämä tutka-aseman. Ohjusvene oli osa Israelin asettamaa Libanonin
meriteitten saartoa. Pommittamalla Beirutin lentokentän kiitoradan Israel
lopetti lentoyhteydet Libanonista, mutta maayhteys Libanonista Syyriaan
jäi auki. IAF pommitti rekka-autoja, jotka tulivat Syyriasta Libanoniin,
koska niitten epäiltiin tuovan aseita ja ohjuksia Hizbullahin terroristeille.
Maayhteyttä Syyriaan ei kuitenkaan voitu kokonaan sulkea. Libanonin saarrolla
pyrittiin estämään aseitten salakuljetus Hizbullahille.

Ohjusveneessä on tunnistelaitteisto lähestyviä ohjuksia varten, mutta sitä
ei ollut kytketty päälle.

Kolmas yllätys IDF:n sotilaille oli Hizbullahin terroristien syvälle maaperään
ja kallioon louhimat luolastot, jotkut 10 metriä maanpinnan alapuolella.
Luolastot on varustettu mukavuuksin pitkäaikaista oleskelua varten, ja joissakin
on luolan yläpuolinen, liikkuva valvontakamera, jolla sisäpuolelta pystytään
seuraamaan ulkopuolista liikennettä ilman kiinnijoutumisen riskiä. Näitä
luolastoja on kymmeniä ellei satoja, koko Etelä-Libanonin alueella, ja niiden
tuhoaminen on erittäin vaikeaa eikä onnistu lentopommituksin.

IDF tuhosi niistä muutamia, mutta suurin osa on koskematta.

TAPPAVIN ASE Hizbullahin asearsenaalissa ovat pt-ohjukset. Niitä hoitaa
2-3 hengen miehistö, niitä ohjataan laserilla tai tutkalla ja niiden kantomatka
on 3 km. Hizbullah käytti niitä sekä panssareita että maajoukkoja vastaan
menestyksellisesti, ja sillä näytti olevan niitä ehtymätön varasto.

NELJÄS YLLÄTYS lienee toteamus, että Iranin avulla laaditun elektronisen
järjestelmän ansiosta Hizbullah pystyi kommunikoimaan Syyrian ja Iranin
sekä omien tukikohtiensa kanssa ilman Israelin väliintuloa, ja että se pystyi
sillä neutraloimaan Israelin ja USA:n laatiman elektronisen sodankäyntijärjestelmän.
(debkafile)

HIZBULLAH on sulautunut Etelä-Libanonin siviiliväestöön niin, että he ja
heidän perheensä asuvat avoimesti libanonilaisten parissa. Heillä on sukulais-
ja ystävyyssiteitä heidän kanssaan. Beirutin eteläosa kuten myös Sidon ja
Tyyro ovat Hizbullahin valvonnassa, ja heillä on siellä tukikohdat, asuintaloja
ja suuria bunkkereita ja asevarastoja asuintalojen alemmissa tai kellarikerroksissa.
IAF pommitti näitä taloja ja bunkkereita täsmäohjuksillaan tarkkojen tiedustelutietojen
perusteella, valiten talon sieltä, toisen täältä. Lähes poikkeuksetta asukkaita
varoitettiin ohjusiskuista ennen hyökkäystä.

Hizbullahin propaganda käytti kansainvälistä mediaa hyväkseen syöttämällä
sille väärää tai liioiteltua tietoa pommitusten uhreista. CNN:n Beirutin
toimittaja Nic Robertson tunnusti avoimesti, että he saavat työskennellä
Hizbullahin valvomilla alueilla ja kaupungeissa vain näiden tarkkojen ohjeiden
mukaan. Heille annetaan aika, jonka he saavat viipyä pommituspaikalla, heille
näytetään, mitä saa kuvata ja kertoa, ja usein toimittajat totesivat, että
pommitusten uhri näytteli haavoittunutta tai kuollutta useaan kertaan TV-miehistön
vaihtuessa, joskus jopa kesken kuvausten.

Houlan kylässä Hizbullah kertoi medialle 40 ihmisen kuolleen, heistä yli
puolet lapsia. Myöhemmin todettiin, että yksi ihminen oli kuollut iskussa,
mutta väärennettyä uutista oli ehditty levittää kaikkialle maailmaan. Jopa
Libanonin pääministeri Siniora lankesi tähän ansaan. Libanonin ilmoitus
yli 1100 ihmisen kuolemisesta ja 3000-4000 haavoittumisesta pommituksissa
on siten kyseenalainen.

IAF ei suinkaan pommittanut libanonilaisia asuinalueita sokeasti tai tarkoituksellisesti,
kuten Amnesty International raportissaan väittää. Kohteet olivat Hizbullahin
laitoksia tai tukikohtia. Jos IAF olisi tehnyt kuten Amnesty väittää, tuhot
olisivat olleet aivan toista luokkaa, mutta se ei ollut IAF:n tarkoituksena.

ISRAEL MENETTI LIBANONIN SODASSA 43 siviiliä Hizbullahin raketti-iskuissa;
116 sotilasta taisteluissa;

Hizbullah ampui Israeliin 3970 rekisteröityä rakettia, osa Katjusha-, osa
Fajr-1 ja Fajr-3 -tyyppiä.

Israelilaisia siviilejä hoidettiin sairaaloissa 4262.

Hizbullah tulitti raketeillaan, joissa ei ole ohjauslaitteita, sokeasti
pyrkien ohjaamaan niitä asutuskeskuksiin ja kaupunkeihin, kuten Naharia,
Maalot, Kirjat Shmona, Safed, Akko, Karmiel, Haifa, Tiberias ja aina Afulaan
saakka pitkänmatkan Fajr-3 raketeillaan. Pahimmillaan niitä ammuttiin 250
rakettia yhtenä päivänä.

Yli 300 000 joutui pakenemaan kodeistaan maan etelä- ja keskiosaan; yli
miljoona ihmistä joutui asumaan väestönsuojissa ilman mukavuuksia ja ilmastointia
neljän viikon ajan. Yli kolmannes Israelin väestöstä oli Hizbullahin suoran
rakettitulen alaisena. Niiden aiheuttama tuho Israelin taloudelle oli yli
1,4 miljardia USD.

Tämän päivän uutisten mukaan IDF:n kapteeni kuoli ja useita sotilaita haavoittui,
yksi heistä pataljoonan komentaja kenraaliluutnantti harhauduttuaan vanhalle
huonosti merkitylle miinakentälle Libanonissa.

YK:N TURVALLISUUSNEUVOSTON julkilausuma 1701 lupasi Libanonin eteläosaan
15 000 rauhanturvaajaa. Niille ei haluttu antaa tulenavauslupaa ja ne aseistettaisiin
kevyin tuliasein. Panssareita ei saa käyttää, vain panssaroidut miehistövaunut
sallitaan. Aivan viime aikoina on luvattu, että joukot saavat avata tulen
puolustautuakseen. Ranska lupasi antaa suuren joukon ja toimia joukkojen
johtajana, mutta se vetäytyi kunniasta peläten Syyrian kostotoimia, koska
Ranska vihastui Syyriaan sen hoidellessa Libanonin entisen pääministeri
Haririn murhan, joka oli Ranskan presidentin henkilökohtainen ystävä.

Nyt Italia ottanee Ranskan paikan, mutta Euroopan maat ovat olleet kovin
haluttomia antamaan joukkojaan tänne herhiläisten pesäpaikoille. Jotkut
haluaisivat joukkojen olevan ainakin puoliksi EU:n maista, loput ystävällismielisistä
arabimaista. Israel vastustaa maita, joilla ei ole suhteita Israelin kanssa.

ONKO LIBANONIN SODALLA jotain eskatologista merkitystä? Lukija lienee selvillä
siitä, miten Iranin presidentti Mahmoud Ahmadinejad muistuttaa lähes kaikissa
puheissaan, että Israelin valtio on laittomasti perustettu ja sen poistaminen
Lähi-Idän puhtaalta muslimikartalta on kaikkien oikeitten muslimien velvollisuus.
Hizbullahin pääsihteeri Hassan Nasrallah muistaa toistaa, että "Israelin
tuhoutuminen on alkanut" sen kärsittyä tappion Libanonin sodassa, kuten
hän asian näkee.

Daniel kertoo kirjansa loppupuolella, miten kaikki tapahtuu, kun "Pyhän
Kansan voiman hajottaminen on saatettu loppuun". (Dan.12:7) Ahmadinejad
ja Nasrallah käyttävät melkein samoja sanoja.

(Suomalainen käännös on tässä virheellinen, se kertoo Pyhän Kansan yhden
osan hajottamisesta.)

22.8.2006

Christian Solidarity International -järjestöön kuuluvan tohtori Keith Roderickin mukaan Hizbollah käytti äskeisessä sodassa kristittyjä kyliä asemapaikkoina, joista se laukaisi raketteja Israeliin. Roderick sanoo erään kristityn kertoneen hänelle, että Hizbollah pystytti laukaisualustan hänen talonsa katolle, vaikka hän yritti vastustaa asiaa kaikin tavoin.
Kun Hizbollah oli laukaissut katolta raketin, poistui tämä kristitty talostaan nopeasti lähellä asuvan serkun luo.

Onneksi, sillä 15 minuutin päästä Israel tuhosi talon täsmäpommituksella, talon, josta Israelin armeija oli havainnut raketin lähteneen.
Tällainen Hizbollahin taktiikka on raukkamaista siviilien ja heidän omaisuutensa hyödyntämistä ja vastoin kansainvälistä lakia.

22.8.2006

Tuhannet marssivat Israelin puolesta Helsingissä 20.8.2006. Olin suunnitellut osallistua marssiin itsekin, mutta valitettavasti en päässyt kuitenkaan mukaan.

Ohessa ICEJ:n Sanna Haikalan raportti tapahtumasta, joka keräsi kiitettävän paljon myös TV-median huomiota.

Sinivalkoiset liput täyttivät Finlandia-talon edustan sunnuntaina 20.8 kun tuhannet eri puolilta Suomea saapuneet ihmiset kokoontuivat Israelin tueksi järjestettyyn solidaarisuusmarssiin. Poliisin arvion mukaan paikalla oli n. 2500 ihmistä, järjestäjien arvio osallistujien lukumäärästä oli jopa neljäkin tuhatta. Marssijat vaativat banderolleissaan median tasapuolisuutta Israel-uutisointiin, kidnapattujen sotilaiden vapauttamista sekä muistuttivat YK:n jo kertaalleen epäonnistuneesta tehtävästä riisua Hizbollah aseista päätöslauselman 1559 mukaisesti.

Paikalla olevat olivat saapuneet myös ilmaisemaan tukensa Israelin oikeudelle puolustaa itseään. Tähän viittasivat myös Israelin Suomen suurlähettiläs Shemi Tzur sekä europarlamentaarikko Hannu Takkula, jotka yhdessä Suomen juutalaisen seurakunnan johtajan Gideon Bolotowskyn kanssa puhuivat paikalla oleville marssin jälkeisessä solidaarisuusjuhlassa. Takkula ihmetteli mm. sitä kuinka on mahdollista että YK:n tarkkailun alla Hizbollah sai kuljetettua Etelä-Libanoniin lähes 12 000 rakettia ja toivoi Suomen pää- ja ulkoministerin jatkossa vahvemmin puolustavan demokratiaa sekä ihmisoikeuksia. Suurlähettiläs Tzur puolestaan ilmaisi syvän kiitollisuutensa suomalaisille marssijoille. Hän muistutti, että Israelin kamppailu jatkuu; niin maan rajojen puolustuksessa kuin rauhan etsimisessä, sekä hän vetosi kansainväliseen yhteisöön yhteistyön saavuttamiseksi kansainvälisen terrorismin torjumisessa.

Solidaarisuustapahtuman oli järjestänyt Neliapila, johon kuuluu neljä suomalaista Israel-ystävyysjärjestöä: ICEJ:n Suomen osasto ry, Suomen Karmel-yhdistys ry., Israelin Ystävyysseura ry ja Gesher Hajetsia ry.

Miksi Israel hävisi sodan?

Otsikko on liioiteltu.

Muslimit ovat toista mieltä. Kaikkialla arabimaailmassa näytetään riemuitsevia V-voitonmerkkejä. Nasrallah sanoi Hizbollahin voittaneen voittamattoman Israelin.

Tietyssä mielessä Hizbollah kyllä voitti. Sissiarmeija teki sitkeää vastarintaa eikä sitä tuhottu kokonaan. Kaksi siepattua israelilaissotilasta ovat yhä vankeina.

Oikeampi otsikko olisi kuitenkin: Miksi Israel ei voittanut sotaa?

Maailmanlaajan nettiuutistoimisto WorldNetDailyn Jerusalemin toimiston päällikön, Aaron Kleinin mukaan vastaus on selvä: Israelin ei annettu voittaa.

Tarkennettuna: Israelin poliittinen johto ei suostunut armeijan ehdotukseen suuremman voiman ja maahyökkäyksen käytöstä jo heti sodan alussa.

Pääministeri Ehud Olmert ja hänen hallituksensa olivat päätöksissään liian hitaita ja varovaisia peläten Israelin omia tappioita, Syyrian mukaantuloa sotaan ja maailman mielipidettä.

Valittu tie johti kuitenkin umpikujaan, paikoillaan junnaavaan sotaan sekä ennen kaikkea liian moniin siviiliuhreihin rajan molemmin puolin.

Aaron Klein sanoo suoraan, että Israel hävisi sodan kaikilla rintamilla ja suurin syy siihen oli se, että armeijan ei annettu tehdä työtään.

Kun Olmert viimein suostui laajempien maajoukkojen lähettämiseen Libanoniin, sekin operaatio keskeytyi, kun muutama päivä sen jälkeen tulitauko astui voimaan.

Yhden asian Israel kuitenkin voitti. Tulitauon mukaan Hizbollah pitäisi riisua aseista. Tosin YK päätti samoin jo v. 2000 eikä mitään tapahtunut.

Uskon, että historia toistaa itseään. Mikään ulkopuolinen voima ei kykene riisumaan Hizbollahia aseista, ei YK, eivät kansainväliset joukot eikä Libanonin heikko armeija.

Siinä on Israelin seuraavan iskun oikeutettu syy. Ehkäpä sillä kertaa poliitikot antaisivat ammattisotilaiden tehdä työnsä nopeasti niin, että suurilta siviiliuhreilta ja infrastruktuurin tarpeettomilta tuhoilta vältyttäisiin.

11.8.2006

TV 1:n A-Extra esitti torstaina,10.8.2006, Naantalin Kultarannassa tehdyn Tarja Halosen haastattelun, jossa Qatarissa toimivan Al-Jazeeran toimittaja Ahmed Mansour hiillosti Halosta lähinnä meneillään olevaan Lähi-idän sotaan liittyvillä kysymyksillä.

Ohjelma oli mielenkiintoinen.
Valitettavasti Ahmed Mansourin kysymykset olivat vain erittäin asenteellisia ja yksipuolisia.

Mansourin lähtökohta oli se, että Israel on hyökkääjä ja murhaaja. Mansour ei viitannut sanan puolikkaallakaan siihen, että itse asiassa Hizbollah oli sodan aloittaja ja Israelin siviilejä tappaessaan myös murhaaja. Mansour ohitti Hizbollahin syyllisyyden kokonaan.
Se taas johtuu siitä, että Mansourin ajatusmaailman mukaan Israel on yksinään syyllinen hyökkääjä ja murhaaja, mutta Hizbollah ja arabit ovat vain uhreja, jotka eivät ole tehneet mitään pahaa.

Ajatus siitä, että väkivaltaa käyttävät arabiterroristit eivät ole tehneet eivätkä tee mitään tuomittavaa perustuu siihen ajatukseen, että terroristit eivät hyökkää Israeliin, vaan he puolustavat omaa maataan.

Tähän liittyi haastattelijan epäasiallinen viittaus Mannerheimiin, eli miltä teistä suomalaisista tuntuisi, jos Mannerheimia sanottaisiin terroristiksi.

Tällainen epäasiallinen vertailu on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että Suomen itsenäisyystaistelu maamme valloittamiseen tähtäävää suurvalta Venäjää vastaan rinnastetaan siihen, että Israel vastaa sotilaallisesti Hizbollahin iskuihin ja sieppauksiin.
Suomi taisteli puolustustaistelua oman maansa puolesta Venäjää vastaan.

Ahmed Mansour väitti, että Hizbollah käy samalla tavalla kuin Suomi puolustustaistelua.
Siis minkä maan puolesta Hizbollah käy taistelua? Hizbollahilla ei ole omaa maata.
Ainoa mahdollinen selitys on se, että Hizbollah katsoo käyvänsä "puolustussotaa" palestiinalaisten maan puolesta, jota maata ja valtiota ei ole ollut koskaan edes olemassa.

Ainoa alueella oleva ja historiassa ollut valtio on Israel. Muutoin alue on ollut vuosisatoja eri miehittäjien vallan alla.
Hizbollah yrittää siis puolustaa ja itse asiassa valloittaa sellaista, mitä ei ole koskaan ollut olemassa.

Tietysti voidaan yrittää vielä tulkita Hizbollahin pyrkimykset niinkin, että vaikka alueella ei ole koskaan ollutkaan arabivaltiota, niin nyt se halutaan sinne perustaa.
No, juuri tästä pyrkimyksestä ajaa Israel Välimereen ja perustaa tilalle islamilainen, ei vaan äärishiia-islamilainen valtio, koko kriisissä on kysymys.

Tarja Halonen selviytyi tästä yksipuolisesta arabinäkökulmaisesta syyttelygrillauksesta aika hyvin vedoten YK:n ja EU:n näkemyksiin, että molempien osapuolien olisi syytä lopettaa väkivaltaisuudet.

Toisaalta on sanottava, että minun mielestäni Suomen presidentti olisi voinut vastata jämäkämminkin ja selkeämminkin. Ymmärrän kuitenkin sen, että EU:n puheenjohtajamaan presidentillä on tietyt rajoitukset sanomisiinsa.

Toinen huomioni ei koske Halosen vastausten sisältöä vaan puhetapaa.
Halosen esiintyminen jätti kyllä toivomisen varaa. Monesti Halonen oli kysymysten jälkeen kuin yllätetty lapsi ja jotenkin hämillään pyöritellen silmiään sinne sun tänne. Ei tullut kuvaa vahvasta johtajasta.

Tämän sanottuani on kuitenkin todettava, että Halonen selviytyi aika hyvin ei-objektiivisen, vaan täysin puolueellisen ja yksipuolisen propagandahaastattelijan syytöshiillostuksessa.
Annan kouluarvosanaksi 7½.

9.8.2006

Niinhän siinä sitten kävi kuin mitä Moshe Arens ja minä eilen esitimme.
Tänään, 9.8.2006, Israel päätti aloittaa massiivisen maahyökkäyksen kohti pohjoista, n. 30 km:n päässä sijaitsevalle Litani-joelle asti.
Ohessa uutislinkki asiasta:
http://elisa.net/uutiset/paauutiset/1135220991742s

8.8.2006

Luin tänään, 8.8.2006, Haaretzin nettilehdestä terävää kritiikkiä Israelin tähänastista sodankäyntitapaa vastaan. Koko artikkeli on luettavissa englanniksi osoitteessa http://www.haaretz.com/hasen/spages/747478.html .
Kirjoittaja on israelilainen Moshe Arens. Olen kirjoittajan kanssa samaa mieltä tilanteesta.

Arensin pääpointti on se, että valittu sodankäyntitapa, ilmasota, ei ole tuottanut tavoiteltua tulosta eli Hizbollahin rakettien tuhoamista eikä tule tuottamaankaan.
Ilmahyökkäyksillä voidaan kyllä tuhota ja on tuhottu pitemmän matkan ohjuksia, mutta ilmasodankäynnillä on hyvin vaikeaa havaita ja tuhota lyhyen kantomatkan (20-35 km) raketteja, jollaisia Hizbollahin raketeista on suurin osa eli 90%.

Ainoa tehokas tapa lopettaa Hizbollahin rakettien jatkuvat tuhot Israelin puolella, olisi aloittaa voimakas maahyökkäys, jolloin nämä pienemmän raketit voitaisiin eliminoida ja tarvittava turvayöhyke ulotttaa riittävän kauas. Jokin 3-4 km ei esim. estä ollenkaan Hizbollahia ampumasta rakettejaan.

Tämä Israelin sodanjohdon ilmeisen epäonnistunut sodankäyntitapa on johtanut turhan monien siviilien kuolemiin rajan kummallakin puolella sekä sodan pitkittymiseen.
Joskus voimakas leikkaus olisi parempi kaikkien kannalta kuin jatkuva nirhaaminen.

8.8.2006

Seuraavassa on Ilta-Sanomien uutinen siitä, miten "Rauhanmarssijat" riehuivat Helsingissä 8.8.2006.

"Israelin ja Libanonin sotaa vastustavan mielenosoituksen osanottajia kävi illalla Helsingin ydinkeskustassa vastamielenosoituksen pitäneen Suomi Jeesukselle -ryhmän kimppuun.

Tapaus johtaa poliisitutkintaan. Tavaroiden heittely tallentui usealle videolle. Räjähdysaltis tilanne oli karata poliisin käsistä.

Pysäyttäkää sota -ryhmän rauhanmarssi eteni iltakuuden jälkeen Forumin kauppakeskuksen luo Lasipalatsin viereen. Siellä oli pysäköitynä Jeesus-bussi, jonka väki piti paikalla kahvilaa.

Satojen marssijoiden saapuessa kohdalle nousi bussin katolle vastamielenosoittajia. Heidän kaksi julistettaan mm. siteerasivat Raamattua Israelin siunaamisesta.

Rauhanmarssin väkijoukosta alettiin heitellä bussin väkeä kananmunilla, kukkaruukuilla, tomaateilla, pulloilla ja julistekepeillä. Kohteina olleiden mukaan oli ihme, että kukaan ei loukkaantunut.

Mielenosoittajat huusivat arabiaksi "kuolema Israelille" ja heiluttivat Hizbollahin lippuja, jotka olivat aiemmin olleet piilossa.

Tunnelma provosoitui räjähdyspisteeseen.

- Meinasi lähteä mopo käsistä, eräs sodanvastustajien mielenosoittaja toteaa.

Väliin tuli lopulta jopa parikymmentä poliisia. He käskivät bussia siirtymään välittömästi."

Että sellaista näennäistä sodan vastustamista. "Rauhanmarssijoiden" todellinen päämäärä on Hizbollahin tavoin Israelin tuhoaminen.

Tänään keskiviikkona, 2.8.2006, järjestettiin Helsingissä mielenosoitus Israelin puolesta. Mielenosoitus pidettiin klo 17.00-17.30 Simonkentällä Yrjönkadun kulmassa olevan Israelin suurlähetystön vieressä.

Mielenosoittajia oli paikalla arviolta n. 300-400, mikä on aika hyvä tulos ottaen huomioon sen, että koko tapahtuma järjestettiin hyvin lyhyellä aikavälillä.
Mielenosoitus sujui rauhallisesti. Kansa lauloi pariin eri kertaan sekä Suomen että Israelin kansallislaulut. Sykähdyttävintä oli valtaisa sinivalkoisten lippujen meri, kun Suomen ja Israelin liput liehuivat yhdessä kauniin kesäillan iltatuulessa.

Plakaatteja oli paikalla runsaasti. Tauluissa luki seuraavanlaisia viestejä:
Nyt on Israel-ystävyyden aika
Ystävät eivät jätä
Totuutta tiedottamiseen
We love Israel
Itsepuolustus on laillinen oikeus
Media, löydä vastuusi
Israel, ole luja ja rohkea
EU - stop financing bomb factories
Koulureppuun kirjoja - ei pommeja
Turva-aita ehkäisee terroritekoja
Purkakaa terrorijärjestöt
Tuomitkaa terroristit - ei uhreja
Tiedonvälitys vääristelee Israelin uutisia
Ei valtaa terroristeille

Mielenilmauksen aikana kerättiin myös nimiä Israelia tukevaan solidaarisuusjulistukseen. Minullekin joku nainen lykkäsi A4-paperin ja pyysi laittamaan sen eteenpäin. No, käytännössä kävi niin, että kiertelin väkijoukossa ja keräsin nimiä, kunnes koko paperi oli täynnä. Solidaarisuusjulistus nimineen luovutetaan sittemmin Israelin suurlähettiläälle, Shemi Tzurille, joka oli paikalla todistamassa suomalaisten lämmintä tukea taas hyökkäysten kohteeksi joutuneelle Israelille.

Paikalla oli runsaasti valokuvaajia ja ainakin yksi TV-kamera. En tiedä, tuleeko tästä mitään TV:n tai valtalehdistön uutisiin. Toivottavasti tulee.

Mielenosoituksen reunamilla oli myös muutaman hengen porukka, jotka kantoivat pienempiä kylttejä, joissa luki: Israelin rauhanpuolustajat eivät kannata nykyistä Israelin käymää sotaa. Näinhän se on. Vaikka Israelissa hyvin suuri enemmistö kannattaa tätä sotaa oikeutettuna reaktiona terrorijärjestö Hizbollahin väkivaltaan ja Israelin tuhoamissuunnitelmiin, niin avoimessa demokratiassa, kuten Israelissa ja Suomessa, saavat myös toisella tavalla ajattelevat tuoda esiin mielipiteensä.

Kun lähdin pois mielenosoituksesta, näin vähän kauempana tuimailmeisen nuoren miehen, joka seisoi hiljaa katukäytävällä kantaen kädessään kylttiä, jossa luki "Pigs". Hänkin on ilmeisesti sisäistänyt kaikkialla arabimaissa, mutta varsinkin Palestiinassa jo lapsille koulussa syvään iskostetun opetuksen, että "juutalaiset ovat sikoja ja apinoita, joita tulee vihata, vihata ja vihata, koska he varastivat arabien maan".

Tämä oli hyvä alku. Toivottavasti joskus järjestyy sellainen Israelia tukeva mielenosoitus, jossa on tuhansia osanottajia. Suomessa on paljon Israelin tilannetta oikein ymmärtäviä ihmisiä.

Nyt on tullut uutta tietoa maailmaa järkyttäneestä Qanan siviilien surmista. Toivottavasti alla oleva tieto vielä vahvistetaan, mutta näyttää yhä selvemmältä, että Qanan uhreja ei aiheuttanut Israelin armeija vaan Hizbollah itse.

"Raportti Libanonista: Hizbollah sijoitti vammaisia lapsia asemaansa tapettavaksi
(Lähde: Israel Insider, 1. elokuuta 2006)

Ranskankielinen libanonilainen julkaisu Libanoscopie lainaten nimeämätöntä lähdettä Hizbollahin sisällä on vakuuttanut, että järjestö sijoitti ohjusten laukaisuaseman surullisen kuuluisan rakennuksen katolle Qanan kylässä houkutellakseen Israelia iskemään ja toi invaliidilapsia sisälle toimimaan uhreina ja mustaamaan Israelin nimeä.

Libanonilainen aikakauslehti, joka on yhteistyössä kristillisten elementtien kanssa, jotka tukevat Syyrian vastaista liikettä ja joita kutsutaan nimellä "Maaliskuun 14. päivän voimat" kertovat, että Hizbollah kehitti suunnitelman, jonka tuloksena olisi viattomien tappaminen Qanassa. yrityksenä tehdä tyhjäksi Libanonin pääministeri Fouad Sinioran "Seitsemän kohdan suunnitelma", jossa vaaditaan Libanonin armeija sijoittamista etelä-Libanoniin ja Hizbollahin aseistariisumista. Aikakauslehti kertoi:

"Luotettavan lähteen mukaan Hizbollah Sinioran suunnitelman hälyttämänä keksi välikohtauksen, joka auttaisi tekemään tyhjäksi neuvottelut...Hizbollahin taistelijat sijoittivat ohjusten laukaisimen katolle Qanassa ja toivat vammaisia lapsia sisäpuolelle tarkoituksenaan houkutella Israelin ilmavoimat iskemään. Tällä tavoin he suunnittelivat saavansa hyödyn viattomien kuolemasta ja tyrehdyttävänsä diplomaattisen aloitteen."

Sivun toimittajan mukaan Hizbollah järjesti tapahtuman Qana´n symbolisen merkityksen vuoksi: "He käyttivät Qana´a, koska kylästä oli jo tullut viattomien siviilien joukkomurhan symboli ja niin he kehittivät "Qana nro 2:n". Tapahtumaa on todellakin kutsuttu "Toiseksi Qana´n joukkomurhaksi" arabimedian taholta.

Kuvattu tapahtumasarja, jonka nimetty lähde on vielä vahvistanut, selittäisi sen tosiasian, että uhrit eivät olleet rakennuksen asukkaita ja että heidän joukossaan oli suhteettoman suuri määrä pieniä lapsia ilman aikuisia.

Samaan aikaan Libanonin punainen risti kertoi maanantaina, että vain 28 ruumista, niistä 19 lapsia, siirrettiin raunioista. Lukumäärä on puolet siitä 50-60 ruumiin määrästä, josta uutistoimistot kertovat lainaten Libanonin turvallisuuslähteitä."

Tein tästä parhaillaan jatkuvasta Israelin ja Hizbollahin välisestä sodasta seuraavan kirjoituksen eri nettifoorumeille. Laitan sen nyt tännekin, jotta hekin, jotka eivät ole nähneet kannanottoani muualla, voisivat tutustua siihen täällä.

Ennen armeijat sotivat armeijoita vastaan ja mies miestä vastaan eri taistelukentillä.
Toinen maailmansota muutti kaiken. Alkoi totaalisen sodan aikakausi. Kaikki ihmiset, niin lapset, naiset kuin vanhuksetkin, joutuivat sodan julmuuksien keskelle ja hirmuisten pommitusten kohteeksi, esim. Dresdenissä ja Hiroshimassa.

Parin vuosikymmenen ajan maailma on saanut nähdä vielä uudentyyppisen sodankäynnin muodon. Nyt ei taistellakaan armeijan kanssa, vaan käydään ensisijaisesti siviiliväestön kimppuun. Siviilejä, tavallisia ihmisiä, räjäytetään kuoliaaksi itsemurha-attentaateissa ja toisen valtion alueelta ammuttavilla rakettihyökkäyksillä, joita ei ole suunnattu vastustajan armeijaa vaan nimenomaan siviiliväestöä kohtaan.
Tätä uutta sodankäyntitapaa käyttävät lähinnä radikaalit muslimit eri puolilla maailmaa, mutta ennen kaikkea Israelissa ja israelilaisia vastaan.

Tosin välillä näissä iskuissa kuolee arabeja ja muslimejakin, mistä arabimedia on kylläkin aivan hiljaa. Esim. Nasaretissa kuoli Hizbollahin raketti-iskuissa jokin aika sitten kaksi arabia, mutta siitä ei Etelä-Libanonin al-Manar-televisio kertonut mitään, vaan hehkutti ainoastaan Haifan ja muiden kaupunkien juutalaisuhrien määrällä.

Tätä uutta sodankäyntitapaa kutsutaan terrorismiksi. Terrorismin avulla pyritään herättämään pelkoa ja kauhua ja sen kautta yritetään päästä haluttuun poliittiseen päämäärään.

Mikä on sitten Hizbollahin, Hamasin ja monien muiden radikaalien muslimijärjestöjen tavoite?
Näiden ääri-islamististen järjestöjen yksiselitteinen tavoite on Israelin annihiloiminen eli täydellinen tuhoaminen niin, että tilalle voitaisiin perustaa kokonaan islamin lakiin perustuva jyrkkä muslimivaltio Iranin malliin.
Onko tällainen päämäärä hyväksyttävissä?

Israel ei sitä luonnollisestikaan hyväksy. Juutalaiset tulivat vuosisataisten vainojen jälkeen omaan maahan jäädäkseen ja voidakseen elää edes siellä rauhassa. Sitä ei ole heille suotu.
Koska Israel ja Israelin hallitus ei voi katsoa vierestä tumput suorina, kun heidän kansalaisiaan räjäytetään kappaleiksi ja koko heidän valtionsa yritetään tuhota, israelilaiset ovat ryhtyneet terrorismin vastaiseen sotaan.

Tämä sota on kuitenkin äärimmäisen vaikeaa, koska vastustajaa ei voi kohdata taistelukentällä. Vihollinen piiloutuu sen sijaan siviiliväestön sekaan, jonka asuntoihin varastoidaan valtavat määrät aseita ja tarvikkeita. Näistä asunnoista ja niiden läheltä laukaistaan sitten Israeliin ammuttavat raketit.

Miten tällaista siviilien seassa olevaa vihollista vastaan voi sotia?
Tähän kysymykseen ei kukaan ole vielä keksinyt vastausta.
Israel on valinnut tällä hetkellä massiiviset pommitukset. Siitä ratkaisusta ei olla Israelissakaan yksimielisiä. Toisten mielestä pitäisi lähettää heti voimakkaita maajoukkoja valtaamaan koko Etelä-Libanon.
Israel on ymmällä mitä tehdä.

On sellainen tilanne, että teki Israel mitä tahansa, niin siviiliuhreja tulee joka tapauksessa, koska Hizbollah ei taistele avoimella taistelukentällä.
Mutta Hizbollah ei olekaan varsinainen jonkin maan armeija. Hizbollah on terrorijärjestö, joka käy sotaansa hyökkäämällä siviilien kimppuun ja jos sitä vastaan hyökätään, se käy sotaa siviiliasutusten keskeltä, jotta tulisi paljon siviiliuhreja, joista Israel voidaan tuomita syyttäen siionistisesta aggressiosta, vaikka koko sodan alku on ollut Hizbollahin aggressio.

En hyväksy Hizbollahin tavoitetta Israelin tuhoamiseksi.
Hyväksyn Israelin oikeutetun terrorismin vastaisen sodan.
Hyväksyn Israelin tavoitteen, että Hizbollah, joka yrittää tuhota Israelin, tuhotaan itse.
Voin olla eri mieltä Israelin keinoista tuon oikeutetun päämäärän saavuttamiseksi. Olen pahoillani kaikista siviiliuhreista rajan molemmin puolin.

Koska en ole sotilasasiantuntija, niin en osaa kuitenkaan sanoa, miten Israelin pitäisi sotia tässä tilanteessa, jotta sen kansallinen turvallisuus olisi taattu ja siviiliuhreja tulisi samanaikaisesti mahdollisimman vähän.
Koska hyväksyn kuitenkin Israelin oikeuden olla olemassa sekä Israelin oikeuden sotia niitä vastaan, jotka yrittävät tuhota sen, varsinkin kun tuo tuhoaja aloitti koko kriisin, niin en näe tässä surullisessa tilanteessa muuta mahdollisuutta kuin rukoilla, että Jumalan tahto tapahtuisi.

28.7.2006

Kirjoitin juuri äsken Lähi-idän jatkuvien kriisien ja sotien taustoja ja perimmäisiä syitä valottavan artikkelin. Koska lähetin jutun eri maallisiin lehtiin, keskityn siinä vain lähihistoriallisen taustoituksen tekemiseen enkä ota esille hengellisiä ja Raamattuun perustuvia syitä.

Nykyisen Lähi-idän ja aikaisempien alueen konfliktien perimmäinen syy on arabien haluttomuus tunnustaa juutalaisvaltion olemassaoloa Palestiinassa.

Jo vuoden 1917 jälkeen, jolloin Ison-Britannian ulkoministeri Arthur Balfour esitti Balfourin julistuksensa, jonka mukaan Iso-Britannia sitoutui tukemaan Maailman Sionistijärjestön tavoitetta juutalaisten kansallisen kodin perustamisesta Palestiinaan, alkoivat arabien ja jo maahan muuttaneiden juutalaisten välit kiristyä.

V. 1922 tehtiin Palestiinasta Kansainliiton päätöksellä Ison-Britannian mandaattialue, josta erotettiin pian 3/4 eli Jordanjoen länsipuoli Transjordaniaksi eli nykyiseksi Jordaniaksi, jonne juutalaisilla ei ollut pääsyä. Juutalaiset saivat siis asua mandaatin jäljellä olevalla alueella, joka oli 1/4 alkuperäisestä alueesta.

Natsisaksan suorittaman kauhistuttava juutalaisten kansanmurha eli n. 6 miljoonan juutalaisen tappaminen aiheutti luonnollisesti eloonjääneiden keskuudessa suuria muuttopaineita Euroopassa ja niinpä juutalaisia oli Palestiinassa II maailmansodan jälkeen 650 000.

Alueen arabit eivät kuitenkaan hyväksyneet yhä kiihtyvää juutalaisten muuttoa Palestiinaan ja niin arabien vaatimuksesta brittiläinen hallinto kielsi lopulta juutalaisten maahanmuuton lähes kokonaan.

Lopulta Iso-Britannia kyllästyi laittomaan maahanmuuttoon ja alueen väestöryhmien keskinäiseen terroriin ja luovutti ongelman YK:n ratkaistavaksi. YK:n yleiskokouksessa annettiin esitys Palestiinan jakamisesta arabi- ja juutalaisvaltioihin. Palestiinaa ympäröivät arabivaltiot vastustivat esitystä, kun taas juutalaiset hyväksyivät suunnitelman. Arabit torjuivat YK:n jakoehdotuksen, koska siinä liki puolet juutalaisvaltion asukkaista olisi ollut arabeja, mutta alueen hallinto olisi ollut juutalaisten käsissä. Sen lisäksi arabit eivät nähneet tarpeelliseksi hyväksyä jakoa, koska he katsoivat, että välttämättä syntyvässä sodassa arabivaltiot löisivät vastasyntyneen, pienen juutalaisvaltion, jolloin mitään juutalaisvaltiota ei syntyisikään.

Viiden arabimaan hyökkäys 14.5.1948 itsenäistynyttä Israelia vastaan ei päättynyt Israelin tuhoamiseen vaan Israelin voittoon siten, että Israelin alue laajeni hiukan YK:n sille antamasta alueesta.

Tämän ensimmäisen sodan jälkeen kaikki sodat ja konfliktit perustuvat tähän perimmäiseen ongelmaan. Ensinnäkin siihen, että Palestiinaan ei haluttu ja jotkut eivät halua tänä päivänäkään juutalaisvaltiota ja toisekseen siihen, että juutalaisvaltion alueelle jääneet arabit eivät suostuneet elämään rauhassa juutalaisvaltion hallinnon alla ja kolmannekseen siihen, että ympäröivät arabimaat ja varsinkin palestiinalaisille osoitettu Jordania eivät ole halunneet ottaa palestiinalaispakolaisia vastaan samalla kuin Israel otti seuraavan 10 vuoden aikana n. 600 000 arabimaista lähtenyttä juutalaispakolaista vastaan ja sulautti heidät yhteiskuntaan.

Tässä lähes 60 vuotta kestäneessä jatkuvassa sodan ja terrorin ilmapiirissä ei ole mikään ihme, että israelilaisten kärsivällisyys alkaa loppua.

Theodor Herzl kirjoitti 110 vuotta sitten kirjassaan Juutalaisten valtio: ”Ne juutalaiset, jotka haluavat oman valtion, saavat sen.” 52 vuotta myöhemmin Herzlin visio toteutui.

Tänä päivänä ei riitä se, että valtio on joskus saatu. Nyt voisi sanoa seuraavasti:

”Vain ne juutalaiset, jotka pystyvät puolustamaan omaa valtiota, saavat pitää sen.”

Tässä jatkuvassa puolustamisessa juutalaiset ovat joskus käyttäneet ja käyttävät nytkin keinoja, joita ei voi pitää hyväksyttävinä.

En lähtisi kuitenkaan syyllistämään uhria näistä ylilyönneistä, kun tiedän, että mitään kohtuuttomuuksia ja ylimitoituksia ei esiintyisi ollenkaan, jos arabit, iranilaiset ja radikaalimuslimit antaisivat Israelin elää rauhassa.

Viimeksi eilen, 27.7.2006, Al-Qaidan kakkosmies, al-Zavahri sanoi:
"Sota Israelia vastaan ei riipu tulitauoista... Kyseessä on Jihad (pyhä sota) Jumalan takia ja se sota kestää siihen asti kunnes meidän uskontomme (islam) vallitsee... Espanjasta Irakiin asti."

Koska juutalaiset ovat tuosta islamin hegemoniasta ja hallintavallasta eri mieltä, Lähi-idän kriisi tulee vain jatkumaan.

Sain tänään Keijo Ahokkaalta sähköpostissa kartan tulevan Israelin rajoista. Tämä kartta on julkaistu v. 1934 Raamatullinen Aikakauskirja-teoksessa sivulla 105.
Mielenkiintoista!

Lähi-idän ongelman ydin on se, että Abrahamin orjattaren Haagarin pojan eli Ismaelin jälkeläiset eli arabit haluaisivat omia itselleen sen maa-alueen, jonka Jumala lupasi ikuiseksi omaisuudeksi Abrahamin ja Saaran pojalle Iisakille ja hänen jälkeläisilleen eli juutalaisille.
Eli serkukset haluavat samaa maata.
Maan omistaa kuitenkin Jumala.
Jumala taas antaa maan kenelle Hän haluaa.
Jumala haluaa antaa Palestiinan eli Israelin maan juutalaisille, vaikka arabit ovatkin asuneet siellä vähän aikaa, koska Hän haluaa olla uskollinen Abrahamille, Iisakille ja Jaakobille kauan sitten antamilleen lupauksille.
Jumalan näkökulmasta niistä ajoista on kulunut vasta muutama päivä. Jumala ei peruuta antamaansa lupausta.
Israelin maa kuuluu ikuisesti israelilaisille.
Piste.
Allahilla, muslimeilla, arabeilla, maailman kansoilla, YK:lla ja EU:lla ei ole siihen mitään sanomista.

17.7.2006

Löysin tänään netistä Suomi24:n keskustelupalstalta "Juutalaisuus" seuraavan nimettömän kirjoituksen, jossa on hyvää informaatiota palestiinalaisista.

MYYTTI NIMELTÄ "PALESTIINALAINEN KANSA"

Palestiina, joka käsittää nykyisen Israelin ja Länsirannan, ei tosiasiallisesti ole koskaan ollut muinainen kotimaa niille arabeille, jotka asuvat Israelissa ja Länsirannalla. "Palestiinalaiset" ovat arabeja, joita 1800-luvun lopulta ja erikoisesta 1900-luvun alusta alkaen muutti ympäröiviltä arabialueilta Palestiinaan. 1880-luvulla oli alkanut juutalaisten organisoitu maahanmuutto, joka veti mukanaan arabeja naapurimaista.

Kyseinen muuttokausi oli Turkin Ottomaanien valtakaudella. Ekologisen katastrofin (=Turkin puuverotuksesta seuranneet metsien tuhohakkaukset) kokenut autioitunut ja karu sekä harvaan asuttu Palestiina oli hyvin harvojen Turkin feodaaliruhtinaitten omistuksessa. Mm. amerikkalainen kirjailija Mark Twain matkakertomuksessaan vuodelta 1867 kuvaa Pyhää Maata seuraavaan masentavaan sävyyn: "Palestiina istuu säkissä ja tuhassa, autiona ja kurjana. Nasareth on hylätty. Jeriko on raunioitunut. ... ei mikään muistuta siitä, että Vapahtaja on joskus niillä seuduilla käynyt". Juutalainen asutus alkoi sitten vähitellen tehdä rappiolle menneen maan tuottavaksi.

Vuodesta 1517 vuoteen 1917 Palestiina oli Turkkilaisten aluetta ja vuodesta 1917 vuoteen 1948 se oli Kansainliiton ja YK:n alaisena Ison-Britannian mandaattialuetta. Lähes unohduksissa ollut "Palestiina"-nimi (muinaisten roomalaisten käyttämä nimitys 2. vuosisadalta eKr.) elpyi vähitellen uudelleen käyttöön ja siitä tuli virallinen nimi brittien mandaatille. Mitään "Palestiina"-nimistä maata kansainvälinen laki ei tunne ja vielä vähemmän sen nimistä arabimaata, eikä alueen historia myöskään tunne muinaista "palestiinalaista kansaa".

"Palestiinalaiset" ovat samaa arabikansaa kuin 60% Jordanian väestöstä. Jordania on entinen Transjordania, jonka Iso-Britannia vuonna 1922 Kansainliitolta (YK:n edeltäjä) saamallaan mandaattioikeudella erotti arabivaltioksi sillä edellytyksellä, että nykyinen Israelin ja Länsirannan alue jäävät juutalaisvaltioksi. Kansainliiton mandaatin ehdot olivat kansainvälistä oikeutta, siis oikeutus nykyisen Israelin valtion olemassaololle Länsiranta siihen mukaan lukien. Palestiinalaisvaltio on myös olemassa ja se on nykyinen Jordania. Itse Jordanian kuningas Hussein totesi 26.12.1981 An-Nahar-Al Wal Daul-lehdessä: "Jordania on Palestiinaa ja Palestiina on Jordaniaa".

* * * *

"Palestiinan kansa"- nimellä vääristynyt identiteetti palvelee vain taktisia tarkoitusperiä arabien poliittisessa päämäärässä korvata Israel islamilaisella valtiolla. Tätä vääristynyttä identiteettiä, joka ei ulotu pitemmälle taaksepäin kuin vuoteen 1967, arabit ovat toistaneet niin paljon, että läntinen maailma on alkanut pitää sitä oikeana. "Valhe hyväksytään, kunhan se on riittävän suuri ja se toistetaan riittävän usein", totesi aikoinaan natsien propagandaministeri Goebbels.

Myytti "palestiinalaisesta kansasta" syntyi arabien poliittisena vastavetona Israelin kesäkuussa 1967 voitettua arabiarmeijoita vastaan käymänsä kuuden päivän sodan ja otettua Länsirannan haltuunsa. Länsirannan väestö tällöin muuttui äkkiä Israelin alistamaksi ja sortamaksi muinaiseksi "palestiinalaiseksi kansaksi", vaikka maata nimeltä Palestiina, jota "palestiinalaiset" olisivat hallinneet, ei ole koskaan ollut (saati Jerusalem pääkaupunkina).

Myöskään ei ole ollut palestiinalaisen itsenäisen kansakunnan omaa kieltä ja kulttuuria eikä mitään huomattavaa liikettä "palestiinalaisten" kotimaan puolesta ennen vuotta 1967. Itse Jordanian kuningas Hussein ei siis syyttä julistanut laittomaksi Arabiliiton vuonna 1974 tekemää päätöstä, jolla PLO on kaikkien "palestiinalaisten", myös Länsirannan arabiväestön, virallinen edustaja.

On syytä vielä korostaa, että PLO:ta ei ole koskaan valittu kansanäänestyksellä "palestiinalaisten" edustajaksi; se on arabivaltioiden arabipakolaisten nimissä synnyttämä terroristijärjestö Israelin tuhoamispäämäärässä.

* * * *

Tavoitellessaan islamilaista valtiota Israelin tilalle "palestiinalaisten" yksi keskeisimpiä toimintamuotoja on järjestää selkkauksia, jotka saadaan näyttämään Israelin "palestiinalaisiin" kohdistamana sortona ja Israelin harjoittamana valloituspolitiikkana. Tässä hämäämisessä "palestiinalaiset" ja muutkin arabit ovat onnistuneet erinomaisesti. Esimerkiksi vuoden 1996 alkuun mennessä YK:n täysistunto oli tuominnut Israelin 321 kertaa ja YK:n turvallisuusneuvosto 49 kertaa. Kumpikaan näistä instansseista ei ollut kertaakaan tuominnut yhtään arabimaata tai niiden Israeliin kohdistamaa terroria.

Hämäämismuoto on myös "palestiinalaisten" itsemurhapommittajat, jotka lännessä usein sympatiaa tuntien tulkitaan olevan osoitus "palestiinalaisten" epätoivosta. Mm. juuri epätoivon varjolla palestiinalaisjohto on perustellut itsemurhaiskuja. Kyseessä on kuitenkin palestiinalaisnuorten kasvattamisesta lapsesta lähtien mitä hirvittävimpään juutalaisvihaan Koraanin mukaisesti:

Tiedättehän te kyllä, kuinka kävi niiden teistä, jotka rikkoivat sapattia; me sanomme heille: "Muuttukaa halveksituiksi apinoiksi!" (suura 2:65) Sano: Kerronko minä teille, kuka saa pahimman palkan Jumalan luona? Ne, jotka Jumala kiroaa ja joihin Hän vihastuu tehden heistä apinoita, sikoja ja epäjumalanpalvelijoita. He ovat huonoimmassa asemassa ja kauimmaksi eksyneet tasaiselta tieltä. ... Me olemme asettaneet heidän välilleen vihan ja inhon aina ylösnousemuksen päivään asti (suura 5:60-64).

Kun tähän sitten liitetään imaamien lupaus marttyyrille paremmasta taivaspaikasta 72 neitsyen kanssa sekä huolehtiminen marttyyrin perheestä taloudellisesti (arveltu olevan 25000 dollaria/ marttyyri), on "palestiinalaisten" aivopesu täydellinen "sionistien, noitten apinoitten ja sikojen lasten, räjäyttämiseen". On totaalisesti väärin puhua "palestiinalaisten" epätoivosta. Sen sijaan kyse on islamin opin kieroutuneisuudesta, Allahin Koraanissa määrätessä juutalaiset ikuiseen kiroukseen ja nöyryytykseen (suura 4:52-56). (Otteet Koraanista ovat Hämeen-Anttilan vuoden 1995 käännöksestä.

Viime keskiviikkona 12.7.2006 Hizbollah aloitti viimeisimmän Lähi-idän väkivaltaisuuksien kierteen ampumalla raketteja Israelin pohjoisosiin ja sieppaamalla kaksi israelilaissotilasta.
Israel on vastannut sotilaallisella voimankäytöllä, jonka USAn presidentti George W. Bush on hyväksynyt, mutta Euroopan Unioni ulkoministeri Tuomiojan suulla tuominnut suhteettomana ja ylimitoitettuna.
Eri keskustelufoorumeilla taitetaan taas peistä joko Israelin toimia ymmärtäen tai ne jyrkästi tuomiten. Jotkut Israelin puolustajat voivat mennä innossaan mielestäni liiankin pitkälle, kuten seuraava kirjoittaja:
"Kukaan järkevä ihminen, jolla on sydän, ei tuollaista tee. Täytyy olla mielettömän aggressiivinen idiootti tai täysin riivattu, joka ampuu raketteja siviilien sekaan."
On syytä kuitenkin muistaa, että kyseessä on sota.
Nykyaikainen sota on valitettavasti totaalista. Siinä eivät kaikki osapuolet välitä siitä, tuleeko siviiliuhreja. Ja nekin, jotka yrittävät välttää siviiliuhreja, aiheuttavat niitä jonkin verran joka tapauksessa.
Jo toisen maailmansodan aikana liittoutuneet pommittivat Saksan kaupunkeja tietäen täysin, että siinä rytinässä kuolee lähinnä siviilejä, ei sotilaita. Silloin kaupunkien pommitukset perusteltiin sillä, että aikaansaatu tuho olisi heikentänyt saksalaisten tukea Hitlerin hallinnolle ja kukaties sitä kautta sota olisi lyhentynyt.
Näin ei kuitenkaan käynyt.
Niinpä jälkikäteen on arvosteltu esim. Dresdenin suunnatonta tuhoamista, varsinkin kun Dresdenissä ei ollut mitään sotilaallisia varustuksia tai sotilaallista merkitystä.
Nykyisessä jo vuosikymmeniä jatkuneessa Lähi-idän konfliktissa on kyse siitä, että militantit muslimitaistelijat, jotka eivät hyväksy ollenkaan Israelin olemassaoloa alueella, käyvät Israelin vastaista sotaa oman ideologiansa pohjalta. Koska heillä ei ole varsinaista armeijaa eikä aseistusta uhmaamaan Israelin sotilaallista ylivoimaa, heidän täytyy turvautua terrorisodankäyntiin. Tällöin terrorin käyttö on palestiinalaistaistelijoille heidän alakynnessä olemisesta johtuva, tietoisesti valittu sodankäynnin muoto.
Kyse ei siis ole siitä, että raketteja siviilien keskuuteen ampuvat taistelijat olisivat mielettömän aggressiivisia idiootteja tai täysin riivattuja ihmisiä.
Kyse on siitä, että siviilejä tappavat henkilöt toimivat oman uskonsa ja vakaumuksensa mukaan uskoen siihen, että he toimivat oikein ja oman kansansa parasta ajatellen ja sen puolesta uhrautuen.
He ovat kuitenkin ihmisiä.
Tässä tilanteessa en demonisoisi harhaanjohdettuja ihmisiä ja jo lapsesta saakka juutalaisia vihaamaan opetettuja muslimeja. He eivät tiedä oikein muusta mitään kuin siitä mitä heille on opetettu.
Sen sijaan minä arvostelen islamia, joka mahdollistaa näin väkivaltaisen tulkinnan ja juutalaisvihan. Tiedän kyllä, että on maltillisia muslimeja ja on niitä muslimeja, joiden mielestä ääri-islamistit tulkitsevat Koraania väärin pyhään sotaan kiihottaessaan ja jihadia jatkuvasti käydessään, mutta se ei paljon lohduta niiden siviiliuhrien omaisia, jotka menettävät rakkaitaan islamin äärijärjestöjen ainaisissa hyökkäyksissä.
Eikä maltillisista muslimeista puhuminen lohduta myöskään niitä muslimiperheitä, joiden rakkaita kuolee Israelin vastaiskuissa.
Valitettavasti Israel ei ole löytänyt muuta keinoa kuin vastata terrori-iskuihin päättäväisesti lujilla sotilasiskuilla. Tosin diplomatiaakin, neuvotteluja ja alueluovutuksia on yritetty vuosikymmenien aikana, mutta ilman merkittäviä tuloksia ja ainakin ilman terrorisodankäynnin loppumista.
Lähihistoria on siten osoittanut sen, että vakaumuksellisia terroristeja, joilla on uskonnollinen ja ideologinen motiivi teoilleen, ei voida ikinä voittaa.
Niinpä tämä Lähi-idän noidankehä tulee jatkumaan ja jatkumaan.
Antikristus tulee valtaan päästyään saamaan aikaan alueella vähän aikaa kestävän valerauhan, mutta lopullinen ja kestävä rauha tulee vasta sitten kun maailman hallinto on siirtynyt takaisin palanneelle Kuningasten Kuninkaalle, Jeesukselle Kristukselle, joka pitää huolen siitä, että kukaan eikä mikään ei enää ikinä uhkaa Israelin eikä Jerusalemin turvallisuutta.
Koko Lähi-idän ongelmaa ei olisi, jos muslimit uskoisivat Raamattua, jonka mukaan Israelin alue on annettu ja luvattu juutalaisille. Tietysti sellaisen ajatteleminen on toiveajattelua, koska muslimit eivät usko Raamatun sanomaa vaan seuraavat Koraanin opetuksia.
Siksi muslimit uskovat, ajattelevat ja toimivat sen mukaan, että koko tuo alue kuuluu arabeille ja muslimeille ja juutalaisvaltio pitäisi siirtää kokonaan jonnekin muualle.
Aika näyttää, toteutuuko Allahin vai Jumalan tahto.
Minä tiedän, että Allah tulee häviämään ja Israelin Jumala tulee voittamaan.
Valitettavasti Allahin seuraajat eivät tähän usko, vaan he käyvät epätoivoista ja tuhoon tuomittua terrorisotaansa, kun muuhun eivät rahkeet riitä, Israelia ja Israelin Jumalaa vastaan niin kauan aikaa kunnes Rauhan Ruhtinas saapuu taivaasta lopettamaan kaikki sodat ja laittamaan pisteen myös Lähi-idän kriisille.

Word of Life Israelin artikkeli 1. PROTESTEJA TODELLISEN MUUTOKSEN VAI PIKKUMAISEN POLITIIKAN PUOLESTA?

Seuraavassa on Ilta-Sanomien uutinen siitä, miten "Rauhanmarssijat" riehuivat Helsingissä 8.8.2006.

Word of Life Israelin artikkeli

1. PROTESTEJA TODELLISEN MUUTOKSEN VAI PIKKUMAISEN POLITIIKAN PUOLESTA?